Ylen Januksen kasvot ilmastouutisoinnissa

Matti H. Virtanen

Olen usein kritisoinut Yleisradiota heikosta journalismista ilmastoasioissa. Enkä ole moitteideni yhteydessä tainnut kertaakaan edes mainita erästä arkkitehtikoulutettua ”tiedetoimittajaa”, jonka jutut menevät vertauskuvallisesti tässä suhteessa aina kölin alta. Olen hajonnat hyväksyvänä ymmärtänyt, että toimituksissa on myös kelvottomia.

Eilen tiistaina yllätyin positiivisesti siitä, että Yle uskalsi julkaista toimittaja Matti H. Virtasen bloggauksen ”Pitäkää varanne: Talvi on tulossa!”. Luulen monen lukeneen tuon jutun, mutta jos et ole, suosittelen tekemään sen nyt. Minusta se oli kerrassaan mainio tarina.

Matti Virtanen käytti historiallista esimerkkiä umpikujaan ajautuneesta tieteellisestä järkeilystä ja osoitti, että nykyisessä ilmastotutkimuksen valtavirrassa on samanlaisia piirteitä. Kun hypoteesi ei vastaa empiirisiä todisteita, aletaan kehitellä yhä monimutkaisempia osaselityksiä, jotka saattavat hetkellisesti auttaa, mutta lopulta johtavat romahdukseen. En ala referoimaan Virtasen bloggausta enempää. Se pitää pintansa hyvin.

Ylen johto saattoi saada moitteita siitä, että yksi sen toimittajista jaksoi yrittää perinteisen ja laadukkaan journalismin linjalla. Siis toimittaja uskalsi kyseenalaistaa virallisen politiikan ja sen perustana olevat tutkimustulokset. Ennenkuulumatonta! Ikään kuin katumusharjoituksena Ylen uutistoimituksen ehkä oli julkaistava toimittaja Yrjö Kokkosen kopioi-liitä –juttu ”Hiilidioksidin määrä ilmakehässä ennätykseen – valtamerten kemiallinen koostumus muuttuu”?

Tuon Kokkosen jutun journalistinen ansio taitaa liittyä otsikon muotoiluun, sillä sehän on totta, jos rajaamme ajan tähän ja aivan lähimenneisyyteen. Mutta jokseenkin kaikki muut asiat siinä olivatkin joko suoranaisia YK-valheita tai sitten pelkkää spekulaatiota, josta on ristiriitaista näyttöä. Minua säälittää toimittaja Kokkosen kohtalo, joka lyhytaikaisen seurantani perusteella näyttää olevan dogman mukainen copypastaaminen toimituspäällikön ohjeiden mukaisesti asioista, joista laadukkaalla journalistilla olisi Virtasen lailla vielä vähän kysyttävää. Ehkä Kokkonen kokee olevansa jotenkin edistyksellinen, ja sillä selviää juttujensa tason itsearvioinnilta? Minusta oli suorastaan liikuttavaa se, että Kokkosen jutussa ilmakehän hiilidioksidipitoisuus vuonna 1750 julistettiin tasolle 142 miljoonasosaa (ppm). Joko Kokkosella ei ole käsitystä CO2:n merkityksestä elämälle maapallolla tai… Matti Virtaselle ei moista erehdystä olisi voinut sattua.

Matti H. Virtanen on ollut tuottajana tai toimittajana liki kaikissa niissä Ylen itse tekemissä ja ilmastoasioita käsitelleissä ohjelmissa, jotka kestävät katselun ilman hervotonta naurua vielä 2020- ja 2030-luvulla. Virtanen on myös tutkinut ilmastoaiheiden käsittelyä kotimaisessa mediassa viimeisinä vuosikymmeninä. Ehkä se on yksi syy, miksi konkarin ja keltanokan välinen kokemusero joskus näyttää niin valtavan suurelta. Valitettavasti luemme/kuulemme/näemme Yleltä yleensä vain näitä Kokkosten, Kannisten ja säikähtäneen ”tiedetoimittajan” laatimia juttuja.