Ilmastotutkimuksen salailusta, poliittisuudesta ja heikkoudesta

Nyt julkaistuista Climategate 2 – sähköposteista nousee esiin kolme keskeistä teemaa, jotka leimaavat sekä ne kirjoittaneet ”tiedemiehet” että näitä johtavina raporttien tuottajina käyttäneen kansainvälisen  ilmastopaneelin, IPCC:n. Nämä teemat ovat:

1. Sähköposteja kirjoittaneet ilmastotutkijat pyrkivät salaamaan yleensä julkisin varoin hankittua lähdemateriaaliaan ja tutkimusmenetelmiään sekä sensuroimaan tutkimustuloksistaan käytävää keskustelua.

Uskottavissa tiedeyhteisöissä on jo pitkään ollut keskeisenä periaatteena se, että tutkimusmateriaali julkistetaan vapaasti arvioitavaksi. Länsimaisen tieteen perusperiaatteena on ollut käydä avointa väittelyä hypoteeseista ja tutkimustuloksista, kunnes joku väittämistä lopulta saa jokseenkin yksimielisen tuen.

Jostain syystä mm. julkisin varoin kerättyä säädataa on salattu. Itä-Anglian yliopiston ilmastotutkimusyksikön johtajana toiminut Phil Jones kirjoittaa: ”Kaikki työt, jotka olemme tehneet, olemme tehneet apurahoilla. Ne (lähtöarvot) on pidettävä piilossa.” Jones kertoo yhdessä sähköpostissa keskustelleensa asiasta yhden keskeisen rahoittajan, Yhdysvaltain energiaviraston, kanssa, joka kuulemma on tyytyväinen, mikäli tiedot salataan.

Miten Jonesin ja hänen tutkimusryhmänsä tuloksia voi arvioida, jos he saavat salata lähtöarvonsa? Monella muulla tieteenalalla Phil Jonesin kaltaiset tiedemiehet lähetettäisiin joko ulos yliopistosta tai pantaisiin uudelleenkoulutukseen. Ilmastotieteessä kaikki on toisin. Se on jopa niin paljon toisin, että Jones sähköposteissaan kehottaa kollegoitaan tuhoamaan sähköpostiviestejä ja aineistoja, jotta epäilevästi hänen ”joukkueensa” tutkimustuloksiin suhtautuvilla olisi mahdollisimman vaikeaa arvioida niitä. Jos Jonesin porukan tutkimustulokset olisivat ns. tieteellisen varmoja, ei luulisi olevan tarvetta salailuun.

2. Keskeiset sähköpostien kirjoittajat pitävät ilmaston lämpenemistä riittävänä poliittisena syynä rajoittaa aitoa tieteellistä väittelyä ja toimia epätieteellisesti.

George Overpeck, joka on yksi edellisen IPCC:n arviointiraportin johtavista kirjoittajista, toteaa sähköpostissaan: ”Temppu tehdään päättämällä viestin keskeisestä osasta, jolla ohjataan sitä, mikä sisällytetään (IPCC:n raportteihin) ja mikä jätetään ulos.” Poliittisen tavoitteen saavuttamiseksi siis valitaan vain osa tutkimustuloksista jatkokäsittelyyn. Valinta tehdään siis poliittisin perustein – ei tieteellisin.

Lätkämailatutkimuksestaan tunnettu Michael Mann tunnustaa eräässä sähköpostiviestissään keskustelleensa ”tutkivien journalistien kanssa skeptisen Sten McIntyren taustojen selvittämiseksi ja paljastamiseksi”. Yleensä tieteellinen väittely järjestetään tiedemiesten kesken julkisella areenalla, jossa kuulijat voivat saada tietoa molempien argumenteista. Mannin tapa todistaa pikemminkin salaisten palveluiden toimintamalleista.

Avoimeen väittelyynhän nämä IPCC:n alarmistit eivät ole toistaiseksi suostuneetkaan. Tutkimusten tieteellisestä vertaisarvioinnistakin on siirrytty ns. kaveriarviointiin, jossa tutkijat vastavuoroisesti arvioivat toistensa tutkimuksia. Jos jonkun tiedelehden päätoimittaja ei ole järjestelyyn suostunut, hänelle järjestetään potkut uhkaamalla lehden omistajia kirjoitusboikotilla.

3. Monet sähköpostien kirjoittajat myöntävät toisilleen ilmastotutkimuksen tieteellisen uskottavuuden heikkouksia ja sen tulosten riippuvuuksista sekä tiedon että menetelmien manipuloinnista.

Iso-Britannian Ilmatieteenlaitoksen Peter Thorne kirjoittaa yhdessä sähköpostissaan Itä-Anglian professori Jonesille seuraavasti: “Havainnot eivät todista nousevista lämpötiloista koko tropiikin alailmakehässä, ellet hyväksy lähteeksi vain yhtä tutkimusta ja hylkää kaikki muut. Tämä on suorastaan vaarallista. Meidän on keskusteltava epävarmuustekijöistä ja oltava rehellisiä.“ Thorne joko ei saanut tilaisuutta keskustella rehellisesti tai hänet vaiennettiin? Thorne kuitenkin jatkaa toisessa viestissään: ”Minun mielestäni tiedettä manipuloidaan poliittisiin (vihreisiin) tarkoituksiin, mikä ei ehkä ole kovin viisasta meidän kannaltamme pidemmän päälle.”

Vuodettujen sähköpostien lähettäjät kritisoivat kyllä toisiaan välillä rajustikin. Erityisesti IPCC:n ikoniksi nousseen Michael Mannin tutkimustulokset ja käytös saavat kyytiä. Mutta julkisesti Mannia ei kukaan uskalla kritisoida. Miksihän?

Puolet läntisestä maailmasta tekee ilmasto- ja energiapolitiikkaa, jonka perusteiden laatimisessa herrat Jones ja Mann ovat olleet keskeisiä tekijöitä. Siksi heidän epätieteellisiä ja poliittisia sähköpostejaan on kovin vastenmielistä lukea. Vielä vastenmielisempää on maksaa jokaisessa maksussa ja laskussa ilmastoperusteisia veroja sekä muita kuluja, jotka salailevat, viherpoliittiset ja tieteellisesti heikot tutkijat ovat osaamattomille poliitikoillemme myyneet.

Ps. Tänä vuonna ilmasto ei lämpene: http://ilmastorealismia.blogspot.com/2011/10/tana-vuonna-ilmasto-ei-lampene.html.
Ps 2. Climategate 2 -sähköposteissa on toki paljon muutakin. Niistä myöhemmissä kirjoituksissa lisää.