tiistai 25. maaliskuuta 2014

Peruuttaako IPCC lajien tuhon?



Et ole voinut olla kuulematta uutisia lajien tuhoista ilmaston lämpenemisen seurauksena. Jos et ole, lue täältä lisää. Hurjimmat ennusteet ovat joka tapauksessa luvanneet jopa enemmistön nisäkäslajeista kuolevan sukupuuttoon ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena ihan kohta.

WWF:n maan tunnin etusivulta
Ilmastonmuutosta vastaan kampanjoivat järjestöt ovat ottaneet maskoteikseen uhanalaisiksi julistamiaan lajeja. Maailman luonnonsäätiö (WWF) käyttää jääkarhua ja pandakarhua symboleinaan. Greenpeace tekee samoin, joskaan ei aivan yhtä näkyvästi, sillä heillä on mm. Sini Saarela. Molemmat käyttävät paikallisissa kampanjoissaan paikallisia eläimiä. Meillä näitä ovat tietysti Saarelan lisäksi söpön näköiset Saimaan norppa ja liito-orava.

No en kiistä sitä, etteikö ihmiskunta olisi aiheuttanut monien lajien levinneisyysalueille haittaa laajentaessaan elinpiiriään. Tiedämme varmuudella, että olemme aiheuttaneet joidenkin lajien sukupuutonkin joko suoraan tai välillisesti. Mutta siitä alkaen, kun ilmaston lämpenemisestä alettiin puhua, olen koettanut löytää lajia - kasvia tai eläintä - jonka sukupuuton tuo ilmiö olisi aiheuttanut. No vielä en ole sellaista löytänyt. Ehkä joku lukijoista osaa minua viisastaa, jos en ole ollut riittävän tarkka?

Olen seurannut aivan erityisellä huolella WWF:n symbolin, jääkarhun, kamppailua ilmastonmuutoksen (= entinen ilmaston lämpeneminen, joka loppui yli 17 vuotta sitten) kourissa. Kun noita arktisen alueen selviytyjiä oli joskus 1970-luvulla enää noin 10 000 yksilöä, ne päätettiin suojella maailmanlaajuisesti. Niiden metsästys lopetettiin. Nyt jääkarhuja arvellaan olevan 25 - 30 tuhatta siitä huolimatta, että ilmasto on hieman 1970-luvun kylmistä vuosista hieman lämmennyt. Monilla alueilla jääkarhukannat ovat käytännössä maksimissaan, sillä suuremmalle populaatiolle ei enää ole ravintoa.

Olen siis ihmetellyt jääkarhukantojen kasvua, vaikka arktinen ilmasto on lämmennyt. Noiden kesäjäillä hylkeitä pyytävien petojenhan piti hukkua jäiden puutteeseen tai kuolla nälkään. Jääkarhukannat ovatkin joissain osissa maailmaa notkahtaneet. Aika hyvin on dokumentoitu mm. Alaskan pohjoisosan kannan hiipuminen, joka johtui tavanomaista kylmemmistä talvista (Stirling and Lunn 1997; Stirling 2002). Olenkin itse asiassa epäillyt, että arktisen alueen kylmyys saattaisi olla eliölajeille suurempi uhka kuin pieni lämpeneminen. No tässäkin suhteessa lukijoissa on varmasti minua paljon enemmän tietäviä, joten kommentit ovat tervetulleita.

Olin kaikista epäilyistäni huolimatta hieman yllättynyt saksalaisen Spiegel-lehden jutusta, joka väittää IPCC:n - siis hallitusten välisen ilmastopanelin - tunnustavan, että aiemmat ennusteet eliölajien sukupuutosta ilmaston lämpenemisen seurauksena ovat menneet pahasti pieleen. Spiegel lainaa IPCC:tä:

On hyvin vähän luottamusta siihen, että mallinnukset ennustaisivat tarkasti sukupuuttoriskin.


Toistaiseksi ei ole todisteita yhdenkään lajin sukupuutosta ilmastonmuutoksen seurauksena.


Spiegel selittää em. asioita kertomalla, että "tietoa puuttuu" ja "biologiset havainnot ovat lisänneet epäilyjä lajien ennustetusta sukupuutosta".

Jään odottamaan IPCC:n viidennen arviointiraportin pian ilmestyvää toista osaa, johon Spiegel viittaa. Ehkä lehden tiedot ovat tosia? Vai ehtivätkö raportteja muokkaavat ilmastopoliitikot muuttaa tekstejä ennen niiden lopullista julkaisua?

Lopuksi vielä pieni mainos kirjasta, joka luonnon osalta räjäytti tajuntani liittyen eliöiden reaktioista ilmastonmuutokseen. Se on  Jim Steelen kirjoittama "Landscapes & Cycles: An Environmentalist's Journey to Climate Skepticism". Jos pystyt lukemaan kohtalaisen sujuvasti englantia, et kadu kirjan hankintaa.

13 kommenttia:

  1. Väittäisin että mitä enemmän ja paksumpaa jäätä on niin sen vaikeampaa hylkeiden saalistus on. Jääkarhu on lajinakin aika nuori, voisko siitä päätellä että pohjoinen laajuudeltaan vaihteleva merijääkin on aika nuori?
    Ja sitten netistä kopsattua.
    "Jääkarhu ja harmaakarhu tarjoavat elävän esimerkin evoluutiossa yleisestä ilmiöstä: sen nopeuden vaihtelusta.
    Kun tarjolla on vapaa ekologinen lokero - kuten erikoistuminen hylkeenpyyntiin merijäällä silloin, kun mikään muu laji ei entuudestaan ole samalla asialla - sen hyödyntämiseen kykenevät yksilöt menestyvät hyvin. Sen takia luonnonvalinta suosii uuteen ympäristöön sopivia ominaisuuksia voimakkaasti. Niinpä jotkin osat ruumiinrakenteesta ja elintavoista voivat muuntua ketterästi."
    Meille tosin valehdellaan että ilmasto muuttuu niin nopeaan että mikään laji ei pysy mukana. Ja onhan 17 vuoden globaali muuttumattomuus hirveän pelottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jääkarhu kait on laji, joka elää jäätikön reunalla, siis jään ja avoimen meren rajalla ei jään ja manteren rajalla. Kesäisin tätä ensinmainittua on valtavan paljon enemmän kuin talvisin. Talvellahan jääkarhutkin nukkuvat, mutta rajansa silläkin.

      Arktisen jäätikön käyttäytymistä voi seurata 80-luvulta alkaen täältä:

      http://igloo.atmos.uiuc.edu/cgi-bin/test/print.sh?fm=06&fd=15&fy=2010&sm=10&sd=15&sy=2010

      Esimerkiksi linkkini kuvaparista voi tehdä sen johtopäätöksen, että jääkarjuja ei voi elää ym. elinoloissa muualla, kuin Atlanttin puolella ja Alaskan rajamailla, jos ne sitten ovat ymmärätäneet mennä talvipesään, josta on heräämisvaiheessa yhteys jäätikköön. Tarkkaa hommaa tuon Beringin salmen molemmin puolin.

      Kanadan saaristossa on näitä jäätiköreunoja, mutta sama ilmiö on sielläkin uhkana.

      Atlanttilla on helpoin tilanne ja näin on aina ollut. Jäätiköiden pieni väheneminen on vain lisännyt jääkarhujen otollista maa... eiku jääperää eli jäätikön reunaa. Muualla ruoka-aika jää pariin kuukauten.

      Aina on näitä yllätyksiä nalleille sattunut ja tulee sattumaan, esim. jäälautan irtoaminen ja ajautuminen kauas avomerelle, mistä hylkeitä löydy ja uintimatka kasvaa kohtuuttomaksi.

      Alaskan tilanne on mielenkiintoinen, paitsi jääkarhujen myös ilmastonmuutoksen kannalta. Yli 60 v. dataa löytyy täältä.

      http://climate.gi.alaska.edu/ClimTrends/Change/TempChange.html

      Sieltä löytyy mittausdataa n. 20:ltä mittausasemalta, adjustoinnista en tiedä, mutta jokaiseen kuvaan on väkisin piirretty lineaarinen trendi alusta loppuun, vaikka tuota lineaarisuutta on vaikea havaita.

      Melkein jokaisella asemalla on ensin varsin tasaista ja sitten 70-luvulla tapahtuu hyppäys ja taas on tasaista, kunnes viimevuosikymmen on viilennyt. Yhteenvetokuvasta tämä näkyy hyvin.

      Alaskassa jäätikön reunan muutokset ovat kyllä varsin herkkiä jääkarhuille. Hiilidioksidin lisääntymisen vaikutusta on kyllä erittäin vaikea sovittaa noihin lämpökäyriin, oli niissä adjustointia tai ei.

      Tapsa

      Poista
    2. Vain naaras tekee lumipesän ja nukkuu talviunta samalla synnyttäein poikaset. Urokset paastoaa ja painii kesän.

      Poista
  2. Mikon juttuun "Muutama tyhmä kysymys. Mitkä eläinlajit ovat kuolleet sukupuuttoon ilmastonmuutoksen seurauksena? Nimeä yksikin Suomesta" (26.4.2013) kommentoin näin:

    Ilmastonmuutoksen (lämpenemisen) on ennustettu/arveltu aiheuttavan sukupuuttoaallon. Toistaiseksi yhtään sukupuuttoa ei ole voitu laittaa viimeaikaisen lievän lämpenemisen piikkiin, ei Suomessa eikä koko maailmassa. Joitakin epäilyjä on, kuten eräiden trooppisten sammakkojen häviäminen, mutta niidenkin syyt ovat osoittautuneet luultua monimutkaisemmiksi (mm. sairaudet ja biotooppien tuhoaminen).

    Luonnollisia sukupuuttoja on tapahtunut aina. Tässä yhteydessä meitä kiinnostavat historiallisen ajan sukupuutot, jotka ovat olleet siinä mielessä ”epäluonnollisia”, että me ihmiset olemme ne aiheuttaneet. Esimerkiksi kun Uuden Seelannin alkuperäiskansa maorit saapuivat Polynesiasta saarille noin 1300-luvulla, he hävittävät (söivät) lyhyessä ajassa sukupuuttoon ainutlaatuiset, jättimäiset ja lentokyvyttömät moa-linnut. Samassa rytäkässä kuoli nälkään myös kaikkien aikojen suurin haukkalintu, haastinkotka (paino 15 kg; maakotkan maksimipaino on 7 kg).

    Ihmisen aiheuttaman sukupuuttoaallon huippu osui löytöretkeilyjen aikaan vuosiin 1500-1910. Saarilta kuoli lajeja, muttei juuri mantereilta. Noin 4430 nisäkäslajista ainoastaan kolme mannerlajia on kuollut sukupuuttoon viimeisen 500 vuoden aikana (Red List 2004): siniantilooppi (Etelä-Afrikka, noin 1780), algeriangaselli (1800-luvun loppu) ja omiltemenkaniini (Meksiko, 1900-luvun alku). Vastaavasti maapallon yli 9000 lintulajista vain kuusi on hävinnyt mantereilta. Kaikkien häviämisen syy oli ihmisen suoranainen vaino ja ympäristön tuhoaminen (esim. kosteikkojen kuivattaminen).

    Varsinkin saarten eläimistö koki kovan kohtalon, kun ihminen ja hänen kotieläimensä tuhosivat luontoa. Yksi ainoa kotikissa saattoi tappaa pienen saaren endeemisen lintulajin sukupuuttoon muutamassa vuodessa. 1960-luvun jälkeen sukupuuttojen määrä on selvästi laskenut. Sukupuuttovaara on tietysti koko ajan olemassa. Suurin ongelma olemme edelleen me ihmiset: tapamme itsekkäästi mm. suuria petonisäkkäitä (tiikeri on ehkä suurimmassa vaarassa hävitä) ja/tai tuhoamme eläinten elinympäristöjä. Pääsyy tuhoon on ihmispopulaation jatkuva kasvu. Jokainen, joka on vähääkään matkustanut ja liikkunut kaupunkien ulkopuolella, on voinut tämän todeta. Esimerkiksi sademetsiä hakataan kaikkialla ja tilalle istutetaan vaikkapa öljypalmua biopolttoaineen saamiseksi.

    Antero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan kaikki mistä kerroit on tapahtunut suurinpiirtein näin, ihminen on tieten tahtoen tai ahneuksissaan hävittänyt useita eläinlajeja sukupuuttoon.

      Mutta mitä ihmettä näillä on tekemistä hypoteettisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kanssa?

      Poista
  3. Lisäys:

    Maankäytön muutokset ja vaino (metsästys) ovat suurin sukupuuttouhka, ei ilmastonmuutos (ks. esim. Willis & Bhagwat 2009: Biodiversity and Climate Change; http://www.sciencemag.org/content/326/5954/806.short). Artikkelin pääkirjoittaja Kathy Willis sanoi haastattelussa mm. “alarmistien raportit johtavat hallitukset ja ympäristöjärjestöt vääränlaiseen biodiversiteettipolitiikkaan” (http://cquestor.blogspot.fi/2009/11/experts-say-that-fears-surrounding.html).

    Parhain terveisin, Antero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmastonmuutos on lisännyt merkittävästi tuulivoimaloita, joiden roottorin siipien on todettu tekevän pahaa jälkeä joillekin lentäville eläimille, mm. linnuille ja lepakoille. Joidenkin mielestä muuttoreiteille tai pesimäalueille sijoitettuna ne saattavat aiheuttaa pahaakin katoa. Ainakin USA:ssa on oikeita luonnonsuojelijoita, jotka ovat olleet tästä syystä huolissaan maa- ja merikotkakannoista.

      Todellisuudessa ilmastonmuutos ei tietysti ole noita voimaloita sinänsä aikaansaanut. Ne ovat tietysti vihreiden lobbarien aikaansaannoksia. Mutta olisiko tuo hyvä esimerkki siitä, miten lähellä ilmastonmuutos on ainakin paikallista lajien tuhoa?

      Poista
  4. WWF heittää tollasta tuubaa.

    "Uhkat
    Ilmastonmuutos

    Ilmastonmuutos on jääkarhulle vakava uhka. Ilmastonmuutos vaikuttaa etenkin maapallon pohjoisiin alueisiin eli jääkarhun asuinseutuihin. Ilmasto lämpenee arktisella alueella kaksi, kolme kertaa nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Kun muualla maailmassa keskilämpötila tulee ennusteiden mukaan nousemaan 1,4–5,8 celsiusastetta, arktisilla alueilla lämpötila saattaa nousta 5–7 astetta.

    Jääkarhut lähtevät maista syksyllä jääpeitteen taas palatessa. Ilmaston lämpenemisen seurauksena arktinen jää paitsi sulaa aikaisemmin myös muodostuu myöhemmin joka vuosi. Jääkarhuille jää vähemmän aikaa hankkia ravintoa. Esiintymisalueensa etelärajoilla, erityisesti Kanadan Hudsoninlahdessa, elävien jääkarhujen selviytyminen on vakavasti uhattuna jäisen elinympäristön kutistuessa.

    Paastokauden pidentymisen seurauksena maihin jääneiden jääkarhujen yleiskunto laskee. Tämä on erityisen haitallista naaraille, jotka ovat raskaana tai joilla on poikasia, sekä poikasille itselleen. Hudsoninlahdessa karhunpoikasten tärkeimmäksi kuolinsyyksi on todettu ravinnon puute tai imettävän emon rasvavarastojen riittämättömyys. Jos ilmastonmuutos etenee, vastaava ongelma yleistyy myös muilla alueilla. Jääkarhujen lisääntymismahdollisuuksien heikkeneminen voi pidemmän päälle johtaa paikallisiin sukupuuttoihin.

    Ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa jääkarhun elämää erityisesti heikentämällä ravinnonsaantia. Jäälautalta käsin saalistettavat hylkeet ovat jääkarhun pääravintoa. Hylkeet jäävät kuitenkin jääkarhun tavoittamattomiin, mikäli jäätä ei ole.

    Kun ilmasto muuttuu, jääkarhun pitäisi myös muuttua. Lajien ominaisuudet muuttuvat kuitenkin hyvin hitaasti."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska jääkarhu nousee tässäkin keskustelussa pääosaan, laitetan alle lohtua tuovan linkin. Antero

      http://www.thegwpf.org/content/uploads/2013/03/Crockford-Polar-Bears-3.pdf

      Poista
  5. Katso alla olevasta linkistä lisää hyviä jääkarhu-uutisia! Jostakin syystä niistä ei riemuita mediassa, ei edes uutisoida. Antero

    http://polarbearscience.com/2014/03/20/polar-bear-status-changes-in-2013-deconstructed-with-a-map-to-the-good-news/#more-4677

    VastaaPoista
  6. Toimiikohan tuo allaoleva linkki?
    No ainakin hakusanoilla "harvest level of polar bears" saa sen auki. Aika ihmeellistä että tuollaista "sukupuuton partaalla" olevaa ilmastonmuutoksen maskottia metsästetään jotta kannan kasvaminen ei aiheuttaisi ongelmia.

    http://www.google.pl/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CDAQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.polarbearmeeting.org%2Fattachment.ap%3Fid%3D9724&ei=6QAzU8jqL4ap7QbX8IHoBg&usg=AFQjCNGccAnkRixKs7MmASeClo558GAy6Q&bvm=bv.63738703,d.ZGU

    VastaaPoista
  7. Koska jääkarhu on noussut valheellisissa WWF uutisissa framille saanen esittää miekipiteeni.

    https://www.youtube.com/watch?v=xXBISRHeXUA

    Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikko sori, saatko tuosta mittään irki, kun kakki on siinä,
      eikä kun kuus ossaa sensuroimatta..

      https://www.youtube.com/watch?v=1QL_HaYgLYA&list=FL8tkpEIu4T1kLINIwpCkkIg

      Poista