Satu Hassin hullu sääkirjoitus

Europarlamentaarikko Satu Hassi kirjoittaa Vihreässä blogissa 7. maaliskuuta 2014 seuraavasti (kursivoitu Hassin tekstiä ja normaaliteksti blogistin):

Etelä-Suomessa maa oli jo helmikuun lopulla lähes paljas ja ilma tuoksui suunnilleen huhtikuulta. Useimpia se ei haittaa, paitsi hiihtokeskusyrittäjiä - tai talviolympialaisten järjestäjiä.

Totta. Lumet ovat eteläisestä Suomesta sulaneet poikkeuksellisen varhain, mikä on varmasti aiheuttanut tulojen menetyksiä alueen hiihtokeskuksille. Katsotaanpa, millaisia lämpötiloja viime helmikuussa oli muualla. Josko lumien katoaminen on globaali ilmiö?

Kuva 1

Viereinen kartta (kuva 1) on Alabaman yliopiston yhdistelmä helmikuun lämpötilojen keskipoikkeamasta UAH-lämpöaikasarjan mukaan ja perustuen satelliittimittauksiin. Poikkeuksellisen lämmintä vuodenaikaan nähden on ollut Euroopan keski- ja itäosissa ml Sotshin tienoot Mustanmeren itärannalla, laajoilla alueilla Arktikalla ja Tyynenmeren pohjoisosissa. Poikkeuksellisen kylmää on ollut Pohjois-Amerikan keski- ja itäosissa, Pohjois-Atlantilla sekä Keski-Aasiassa ja Siperiassa. Muualla lämpötilat ovatkin olleet lähellä helmikuun keskiarvoja. Helmikuun globaali keskilämpötila oli UAH-sarjan mukaan +0,17°C viimeisen 30 vuoden keskiarvon yläpuolella. Lämpimintä oli pohjoisella pallonpuoliskolla, joka poikkesi +0,33°C em. keskiarvosta. Tropiikin helmikuu oli hyvin keskinkertainen +0,02°C keskiarvosta, kun eteläisellä pallonpuoliskolla oli hieman keskimääräistä viileämpää poikkeamalla -0,10°C. Viime vuoden helmikuusta laskennallinen globaali keskilämpötila putosi hitusen verran, 0,03°C.

Skottien hiihtohisseillä on ollut hulluja ongelmia 2014

Lumien katoaminen näyttäisi olevan niinikään paikallinen ilmiö ja erityisesti Euroopan itäisiä osia koskeva, sillä pohjoisen pallonpuoliskon helmikuun lumipeitteen laajuus oli reilut miljoona neliökilometriä keskimääräistä laajempi Rutgersin yliopiston pitämän satelliittimittauksiin perustuvan aikasarjan mukaan.

Monessa muussa maassa hullut säät ovat olleet pahempia.

Tjaah, mitäs pahaa tuossa yllä oli? Sään vaihtelua paikallisesti on nähtävissä, mutta kovin huolestuttavaa muutosta en lämpötiloista ja lumipeitteestä löytänyt. No, katsotaan, mitä Hassilla on varastossa.

Australian ennätyskuumasta kesästä on seurannut muutakin kuin maastopaloja. Taivaalta on tippunut puutarhoihin tuhansittain helteen tappamia lepakkoja. Kaliforniassa on pahin vesipula vuosikymmeniin.

Kuva 2

Australian ilmatieteen laitoksen mukaan tämä kesä - siis joulukuusta helmikuuhun - ei ollut ennätyskuuma. Viereinen kartta (kuva 2) näyttää lämpötilan olleen tavanomaista lämpimämpi Australian kaakkoisosissa ja pienellä alueella länsirannikolla. Muualla kesä oli lämpötilaltaan keskimääräinen tai hieman viileämpi. Siksi vähän epäilen tuota väitettä poikkeuksellisesta lepakkojen joukkokuolemasta tai ainakin sen yhteyttä kuumuuteen. Mutta minäkin olen huolissani lepakoista ilmastonmuutoksen kourissa. Nimittäin tuon ilmiön myötä viime vuosina nousseet kymmenet tuhannet tuulivoimalat tappavat lämpötilasta riippumatta useita tuhansia lepakoita joka päivä ja muita siivekkäitä vielä enemmän.

Tiistaina ClimateReality-Twitter-tili summasi Yhdysvaltojen sään: Alaskassa 15 Fahrenheitia (noin 8 celsius-astetta) normaalia lämpimämpää, Kaliforniassa kuivuus, itärannikolla hyytävän kylmää.

Kuva 3

Kuvasta 1 ilmenee, että Alaskassa ja Kaliforniassa oli helmikuussa tavanomaista lämpimämpää, kun muualla Pohjois-Amerikassa oli huomattavasti keskimääräistä kylmempää. Alaskassa ja Kaliforniassa muuten ei oltu lähelläkään sääennätyksiä sen paremmin lämpötilan kuin sadannan suhteen, mutta muualla oltiin - siis kylmyysennätyksiä hipoen ja niitä rikkoenkin. Maaliskuussa voimme nähdä ensimmäisen kerran mittaushistorian aikana sen ihmeen, että Pohjois-Amerikan suuret järvet jäätyvät kauttaaltaan (kuva 3).

Britannian sateista olisi riittänyt Kaliforniallekin, sillä maassa on satanut enemmän kuin säämittausten aikana koskaan. Vesi on saartanut ainakin 6000 kiinteistöä jo viikkojen ajan.

Hassi viittaa Englannin joulukuun ja tammikuun sateisiin, jotka saivat alavat maat tulvimaan paikoitellen. Mitään poikkeuksellista ei ollut siinäkään, kuten Paul Homewoodin lyhyt kirjoitus todistaa. Vuoden 1929/1930 talvi oli paljon viime talvea märempi.

Satu Hassin kirjoitus oli otsikoitu Sään hullut päivät. Minä en löytänyt viime talven säistä mitään hullua tai hälyttävää. Paikallista ja alueellista vaihtelua toki oli, ja sitä pääsääntöisesti niillä alueilla, joissa vaihtelu normaalistikin on melko suurta. Hassin tarkoituksena ehkä oli osoittaa viimeaikaisilla sääilmiöillä ilmastonmuutoksen kiihtymistä tms.? Kirjoituksen loppuosahan on omistettu sille, miten vihreän ideologian mukaisesti pitäisi tuota muutosta torjua. Jotenkin hänen logiikkansa nyt ontuu pahasti, sillä en ymmärrä, miksi tavanomaista ja jopa hieman viilenevää säätä pitäisi torjua. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että ihmisiä pelotellaan vaalien alla vääriin tietoihin perustuvilla assosiaatioilla. Mutta en ole yllättynyt Hassin sääkirjoituksesta. Samanlaista tuubaa ne ovat ennenkin sisältäneet.