Varsovan outo kokous

Mitä lähes 10 000 YK:n tämänvuotiseen ilmastokokoukseen (COP19) 11.-23.11. 2013 saapunutta kokousvierasta saivat aikaan? Kun eri tahojen julkaisemia juttuja kokouksesta lukee, esiin nousevat moninaiset poliittiset ristiriidat, ahneus, talouspoliittiset edut, vihervasemmistolaisen propagandan hallitsevuus ja puolalaisten kokousisäntien kansallista etua puolustava järkähtämättömyys. Kokouksen kahdessa pääteemassa, kansainvälisesti sitovan ilmastosopimuksen ja ison kansainvälisen tulonsiirron valmisteluissa, ei taidettu edistyä juuri ollenkaan. Katsotaanpa kokousta muutamien tapahtumien kautta.

Kokous sai julkisuutta jo ennen alkamistaan, kun Australian hallitus ilmoitti lähettävänsä Varsovaan vain pienen delegaation kakkostason virkadiplomaatin johdolla. Maan ympäristöministeri jäi kotimaahansa lunastamaan vaalilupauksia, joihin kuului mm. ilmastorahoituksen pienentäminen ja edellisen hallituksen aikaansaaman hiiliverotuksen purkaminen. Varmuuden vuoksi Australian pääministeri ilmoitti maansa suhtautuvan kielteisesti kansainvälisen ilmastorahoituksen kasvattamiseen. Kanadan pääministeri päätti onnitella australialaista virkaveljeään hyvistä päätöksistä, mikä sai ymmärrettävästi kaikki pohjoisamerikkalaiset ilmastonmuutoslobbarit protestoimaan äänekkäästi.

Japani päätti ilmoittaa aivan kokouksen alussa irtautuvansa hiilidioksidin päästörajoitustavoitteistaan, sillä sen päästöt tulevat kasvamaan lähivuosina. Samankaltaisia uutisia kuultiin myös Saksasta, jonka hiilenpoltto on kasvanut jo kahden peräkkäisen vuoden aikana, ja Kiinasta, jonka hiilidioksidipäästöt ensimmäistä kertaa ylittivät EU:n päästötason mitattuna päästötonnilla per asukas. Brasilia raportoi, että metsäkato on kasvanut 28 prosenttia. Isäntämaa Puola järjesti kivihiiliteollisuuden kokouksen samaan aikaan ilmastoneuvotteluiden kanssa ja ilmoitti perustavansa energiapolitiikkaansa hiileen vuoteen 2060 asti. No eiväthän nämä ole tietenkään ainoita maita, jotka ovat lisänneet hiilen käyttöä energiatuotannossa, sillä tällä hetkellä hiiltä poltetaan 61 % enemmän kuin vuonna 1990, joka on ns. Kioton protokollan vertailuvuosi.

Ympäristöministeri Marcin Korolec sai potkut kesken kokouksen

Kokouksen täydelliseksi nöyryyttämiseksi Puolan hallitus päätti erottaa COP19-kokousta johtaneen ympäristöministerinsä, mutta salli hänen kuitenkin jatkaa kokouksen puheenjohtajana.

YK:n ilmastonmuutoskonventin (UNFCCC) pääsihteeri Christiana Figueres vaati kokouksen aluksi läntisiä teollisuusmaita täyttämään YK:n tyhjyyttään huutavan Vihreän ilmastorahaston tilit kolme vuotta sitten Cancunin ilmastokokouksessa annetun lupauksen mukaisesti vuosittaisella 100 miljardin dollarin summalla. Samalla Figueres kertoi laskeneensa, että kehitysmaiden auttamiseen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumiseksi oikeasti tarvittaisiin vuosittain biljoonan dollarin (1000 miljardia) verran kehitysapua. Sen päälle tietysti kehittyneiden maiden olisi syytä pyrkiä kohti hiilineutraaliutta vähintään toisella vuosittaisella biljoonan erällä.

Ban Ki-moon esitteli ilmastoystävällistä kulkupeliä

Figueresin rahoitusvaatimus johdatteli toistasataa kehitysmaata ylivoimaisesti suurimman hiilidioksidipäästäjän, Kiinan, johdolla vaatimaan avointa shekkiä ilmastotuhojen korjaamiseen. Toinen vaatimus oli laskea eri maiden hiilidioksidipäästöt teollistumisen alusta - siis noin 250 vuoden takaa - yhteen ja määrätä korvausvaatimus niiden mukaisesti. Mitään väliä ei ollut sillä, että edes alarmistinen IPCC ei ole todennut yhteyttä päästöjen ja sään ääri-ilmiöiden välillä. Olemattomalla yhteydellä ei ollut merkitystä, sillä kokouksen alkuvaiheen julkisuutta hallitsi Filippiinejä riepotellut Haiyan-taifuuni, joka sai Filippiinien edustajan teatraalisesti ryhtymään nälkälakkoon vaatimusten tehostamiseksi.

Kokouksessa nähtiin useita turhautumisesta johtuvia ulosmarsseja, joista näyttävin oli kehitysmaiden suorittama protesti, kun länsimaat (eivätkä kyllä Venäjä, Ukraina tai muutkaan teollistuneet maat) suostuneet noihin avoimiin shekkeihin.  Toisen ulosmarssin toteuttivat paikalle tulleet ilmastolobbaukseen erikoistuneet järjestöt, jotka tajusivat vasta kokouksen toiseksi viimeisenä päivänä, ettei kukaan ollut kiinnostunut kuuntelemaan niiden reseptejä maailman pelastamiseksi. Suurimman marssin kuitenkin järjestivät tavalliset puolalaiset, joita tuli kymmenin tuhansin kokouspaikkana toimineen kansallisstadionin edustalle osoittamaan mieltään edullisen energian ja teollisuutensa puolesta. Jostain syystä UNFCCC ja kansainvälinen media eivät jaksaneet uutisoida tästä tapahtumasta juuri mitään.

Aktivisteja Varsovassa. Vihreät liput oli vaihdettu punaisiin.

Silmiinpistävää oli tietysti se, mistä vuoden suurimmassa ilmastokokouksessa ei keskusteltu. Siellä ei pohdittu niitä hyviä asioita, joita ilmastollinen vaihtelu, hetkellinen lämpeneminen ja kasvien kannalta hyödyllinen hiilidioksidipitoisuuden nousu ovat maailmaan tuoneet. Puheenvuoroja ei käytetty siitä, että ilmaston lämpeneminen on ollut pysähdyksissä jo 17 vuotta, merijään laajuus on lyönyt ennätyksiä eteläisellä pallonpuoliskolla ja kääntynyt vahvaan nousuun pohjoisessakin tai siitä, että syklonien kumulatiivinen energia on viime vuosina ollut historiallisesti hyvin alhaisella tasolla. Eikä mainittu sanallakaan sitä, että tämän vuoden vilja- ja muut sadot näyttävät niin ikään lyövän ennätyksiä, eikä kukaan muistanut mainita aavikoiden orastavaa vihertymistä. 

Isännät olivat valmistautuneet aktivistivieraista huolehtimiseksi

Suomesta kokoukseen osallistui yhteensä useita kymmeniä mm. Luonto-liiton, Kepan, Suomen luonnonsuojeluliiton, Greenpeacen ja Maan ystävien edustajia, joiden alkuperäiset kommentit kokouksen tuloksista ovat julkaisukelvottomia. Kansainvälisen Greenpeacen puheenjohtaja Kumi Naidoo sanoi kokouksen olleen huijausta.

Virallisista edustajistamme ympäristöministeri Ville Niinistö oli niin ikään tyytymätön tuloksiin. Hänen mukaansa metsäkadon pysäyttämisen mekanismista (REDD+) päästiin sopuun, kehitysmaille tarkoitetun rahoituksen suhteen edistyttiin, sekä tiekartta vuodelle 2015 Pariisin ilmastokokousta varten saatiin lopulta aikaiseksi. REDD+tulos tietää hyvää niille trooppisen alueen bulvaaneille, joilla on anekaupan lainalaisuuksia noudattaen valmius hankkia maata pilkkahintaan alkuperäiskansoilta ja myydä sitä sitten kalliisti metsänistutuksia varten hiilidioksidinieluiksi eurooppalaisille ja pohjoisamerikkalaisille yrityksille, jotta hiilenpoltto voi jatkua. Niinistöä lukuun ottamatta kukaan muu ei tainnut uskoa ilmastorahoituksen edistymiseen tai tiekartan aikaansaamiseen. Minä kyllä uskon, tosin kartasta taitavat edelleen puuttua lähes kaikki yksityiskohdat Pariisin vuoden 2015 päämäärää lukuun ottamatta.

Ministeri Niinistö suoritti oman performanssinsa kokouksessa lupaamalla lisätä Suomen ilmastorahoitusta kehitysmaille tämän vuoden 63 miljoonasta eurosta ensi vuodeksi 93 miljoonaan. Noin 50 %:n nosto kuulostaa tietysti hienolta, ja varmasti se vähän Vihreiden kannattajakuntaa lohduttaa Varsovan hiilenpölyisen tunnelman keskellä. Meille muille voin lohdutukseksi kertoa, että tuo rahamäärän nosto ei tunnu ensi vuoden talousarviossa, sillä se otetaan kehitysyhteistyömäärärahojen sisältä. Tai jos noudatetaan normaaleja kansainvälisiä ilmastopolitiikan käytäntöjä, sitä ei tosiasiassa makseta ollenkaan, koska eivät ne muutkaan…

Ensi syksynä UNFCCC kokoustaa Perussa. Minä olen seurannut ilmastokokouksia Kööpenhaminan kokouksesta (COP15 vuonna 2009) alkaen. Tuon kokouksen alla tapahtunut Climategate-vuotojupakka ja epärealistiset tavoitteet aloittivat ilmastokokousten epäonnistumisten sarjan, joka on vain kiihtynyt. Saattaa olla, että COP20:ltä loppuu happi Liman korkeudelle vietynä. Aika näyttää, jääkö maailma pelastamatta ilmastotuholta vai pelastamisen vihreän hintalapun aiheuttamalta taloudelliselta iskulta.

PS. Otin uuden bloggerin ominaisuuden käyttöön. Nyt voit arvostella jutun alla olevilla painikkeilla. Käytössä on kolme kategoriaa: Lukemisen arvoinen, keskinkertainen ja ajanhukkaa.