Mitä Severnaja Zemljan jäätikkö kertoo ilmastonmuutoksesta?

Uusi tutkimus otsikoltaan "Eurasian Arctic climate over the past millennium as recorded in the Akademii Nauk ice core (Severnaya Zemlya)" tuo esiin mielenkiintoisia asioita Arktisen alueen itäisten osien lämpötilasta viimeisen 1100 vuoden aikana. Napa- ja merialueiden tutkimukseen erikoistuneen Helmholtz-keskuksen tutkijat T. Opel, D. Fritzsche ja H. Meyer ovat rekonstruoineet lämpötilamuutoksia Severnaja Zemljan  jäätiköstä kairatusta näytteestä happi-18 -isotoopin vaihtelun (δ¹⁸O) perusteella. 

Lämpötilarekonstruktio kertoo pitkästä viilenevästä trendistä, jonka aikana on kuitenkin tapahtunut huomattavaa lyhytjaksoista vaihtelua. Viimeisen vuosituhannen kylmin jakso ajoittuu 1800-luvun alkuun, jolloin myös jään määrä on ollut maksimissaan. Alueen korkeimmat lämpötilat sitten tuon 1800-luvun alun näkyvät kahtena lyhyenä jaksona, joista lämpimämpi ajoittuu vuosikymmenille 1920 - 1940, ja jälkimmäinen ajoittuu 1990-lukuun. Kairausnäyte on otettu vuosituhannen vaihteessa, joten se ei kerro tämän vuosituhannen lämpötilasta. Siitä lisää jäljempänä.

Viereisessä kuvassa on ylimpänä viimeisen 200 vuoden lämpötilakuvaaja. Kuvan B-osassa rekonstruktiota on verrattu Vuoreijan (Vardø), Arkangelin ja koko arktisen alueen mitattuihin lämpötiloihin.

Tutkijat raportoivat vastaavista isoista lämpötilan vaihteluista myös 1500- ja 1600-luvuilla, mutta eivät löydä jäänäytteestä selvää signaalia keskiajan lämpökaudesta tai pikkujääkaudesta. Niiden sijaan he korostavat itäisen Arktikan ilmaston suurta luonnollista vaihtelua, joka on näkynyt myös Severnaja Zemljaan rajoittuvien Karanmeren ja Laptevinmeren jääpeitteen isona vaihteluna. Syyksi tuolle vaihtelulle he arvailevat merivirtausten luonnollisia muutoksia.

Opel et al:n tutkimus on aika hyvin linjassa muiden lännempää laadittujen lämpötilarekonstruktioiden kanssa

Mitattuja lämpötiloja muualta Arktikasta:

a) St. John's, Newfoundland

b) Nuuk, Grönlanti

c) Akureyri, Islanti

d) Bodö, Norja

ja myös historiallisten lämpötilamittausten kanssa, jotka kaikki tosin ovat kohtalaisen matkan päässä tuosta syrjäisestä saaristosta. Mielenkiintoisinta tutkimuksessa minun mielestäni oli se, että tutkijat toteavat 1800-luvun alun olleen kylmin jakso tuhanteen vuoteen. Nykyisessä klimatologiassa ja ilmastopolitiikassa nykyilmastoahan verrataan juuri tuohon aikaan. Onko lähtökohta ilmastonmuutoksen arvioinnille alkuunkaan oikea, jos otamme lähtökohdaksi kylmimmän mahdollisen jakson? Miksi se edustaisi ns. normaaliutta?

Toinen mielenkiintoinen näkökulma liittyy tietysti noihin 1900-luvun kahteen lämpimämpään jaksoon, joilla on väliä 65–70 vuotta. Kun viime aikoina on yhä enemmän pohdittu syitä globaaliin lämpenemättömyyteen viimeisen 15–20 vuoden aikana, voidaan itäisen Arktikan osalta pohtia lämpenemättömyyttä viimeisten 80–90 vuoden aikana.

Kolmas pohdinnan arvoinen kysymys on klimatologian valtavirran kannalta se, miksi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden jatkuva ja viime vuosikymmeninä hieman kiihtynyt kasvu teoreettisine lämpötilavaikutuksineen ei näy lämpötilarekonstruktiossa. Käväisin tarkistamassa myös, mitä ilmastomallinnukset näyttävät Severnaja Zemljan lämpötilasta. Minkäänlaista yhtenevyyttä en niistä ja toteutuneesta lämpötilasta löytänyt.

Opel et al. 2013 ei tietystikään kerro muusta kuin tuohon Karanmereen ja Laptevinmereen rajoittuvan saariston ilmastohistoriasta. Yllättävän samanlaisia sen tulokset kuitenkin ovat aiemmin referoimani Esper et al. 2012 -tutkimuksen kanssa, joka kertoo puulustoaineiston perusteella noin 2500 kilometriä lännempänä olevan Lapin ilmastohistoriasta viimeisen 2000 vuoden ajalta. Mitään uutta tai poikkeavaa viime vuosina ei noiden tutkimusten perusteella ole tapahtunut pohjoisessa.

 

Opel et al:n aineisto siis loppuu vuosituhannen vaihteeseen. Severnaja Zemljan alueella on huonosti lämpömittareita tai niiden lukijoita, mistä syystä sääasemiin perustuvat aikasarjat ovat katkonaisia. Alimmassa kuvassa esitetty RSS-satelliittiaikasarja tuolta alueelta osoittaa, että 1990-luvulla alkanut lämpöpiikki on jatkunut 2010-luvulle asti, joskin viimeiset vuodet ovat olleet jälleen viileneviä.