Maan ystävillä luvut ja realismi hukassa

Maan ystävien ilmastokampanjavastaava, Leena Kontinen, kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla 15.2.2014 otsikolla "EU:n ilmastopolitiikka on uhkapeliä". Tuo mielipidekirjoitus ansaitsee lisähuomiota, sillä siitä näkyy monta ongelmallista asiaa. Seuraavassa Kontisen teksti on sisennettynä ja kursivoituna sekä kommenttini perinteiseen tapaan normaalitekstillä.

Connie Hedegaard puolusti (HS Mielipide 7. 2.) komissionsa esitystä EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteiksi. Hän piti 40 prosentin päästövähennystä kunnianhimoisena. Ilmastotieteen nykytiedon mukaan se olisi uhkapeliä tulevaisuudellamme.

Olen EU:n ilmastokomissaari Hedegaardin kanssa samaa mieltä tavoitteen kunnianhimoisuuden kanssa. Mikään muu maanosa ei nimittäin aio seurata Euroopan mahdollista esimerkkiä, joka tulisi vain johtamaan EU:n teollisuuden edelleen jatkuvaan valumiseen Aasiaan ja Amerikkoihin. Se olisi uhkapeliä hyvinvointimme tulevaisuudella.

Neljänkymmenen prosentin tavoite vie tutkija Kevin Andersonin varoituksen mukaan 50–70 prosentin varmuudella maapallon lämpötilan nousun yli kahden asteen riskirajan, mikä merkitsee Maailmanpankin sanoin "tuhoisia vaikutuksia".

En tunne tarkemmin tämän tutkija Andersonin tutkimuksia, mutta googletus kertoo hänen uskovan maapallon ilmakehän kuuden asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä. Sen perusteella Anderson epäilee maapallon väkimäärän vähenevän noin yhdeksästä miljardista ihmisestä vuonna 2050 alle puoleen miljardiin vuosisadan loppuun mennessä - siis lähes 20-osaansa tai alle kymmeneen prosenttiin nykyisestä väkimäärästä. Melkoinen tietäjä täytyy Andersonin olla heittäessään tuollaisia projektioita lähes 100 vuoden päähän, enkä ihmettele Maailmanpankin arviota, jos he uskovat Andersonia.

 

Katsotaanpa kuitenkin ennen Andersonin väittämiin uskomista empiiristä aineistoa maapallon keskilämpötilasta. Olen viereiseen kuvaan sijoittanut lämpötilan trendikuvaajan 100 vuoden päähän (sininen murtoviiva ja vasen asteikko °C). Lähtöaineistona olen käyttänyt hallitustenvälisen ilmastopaneelin, IPCC:nkin, luottamaa Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Itä-Anglian yliopiston yhdessä ylläpitämää HadCRUT4-lämpöaikasarjaa. Kuvaajasta ilmenee, että 100 vuoden lämpenemistrendi ei ole vielä koskaan mittaushistorian aikana ylittänyt kahden asteen rajaa. Koko sadan vuoden lämpenemistrendikin on 0,7 °C - siis hyvin kaukana poliittisesti vaaralliseksi määritellystä rajasta.

Kuvan musta viiva (lukemat oikeasta asteikosta tilavuuden miljoonasosina) on ilmakehän hiilidioksidipitoisuus Mauna Loan mittausten mukaan vuodesta 1959 alkaen ja analysoituna Law Dome -jääkairauksesta  vuosina 1914 - 1958. Hiilidioksidipitoisuudella ei näytä olevan kovin paljoa yhteistä edestakaisin nousevan ja laskevan lämpötilatrendin kanssa. Tjaah, mitäpä tässä enää tarkemmin selittelemään CO2-pitoisuuden ja lämpötilatrendin yhteydestä. Tutkija Andersonin varmuutta siitä ei ainakaan löydy - ei sen paremmin korrelaation osalta kuin viime vuosina jälleen laskemaan lähteneen lämpötilatrendin osalta.

Kunnianhimoisuus tavoitteissa loisi mahdollisuuksia. Uusiutuvan energian osuus kasvaisi ja energiantuonti vähenisi selvästi EU:n nykyisestä vuosittaisesta 500 000 miljardista eurosta. Voimistamalla energiatehokkuutta säästettäisiin Ecofysin mukaan vuosittain 250 000 miljardia euroa.

Ilmastokampanjavastaava Leena Kontinen ei kerro, paljonko energiantuonti voisi vähetä väittämästään nykyisestä 500 000 miljardin tasosta. No, kuvitellaan, että saataisiin varovasti 20 %:n säästö, joka siis olisi Kontisen lähtöarvoilla 100 000 miljardia euroa tuon 250 000 miljardin energiatehokkuussäästön lisäksi - yhteensä siis 350 000 miljardia euroa. Tuo kuulostaa hienolta, vai mitä. Me taidettaisiin tienata tällä hienolla vihreällä idealla, sillä nuo Maan ystävien laskemat säästöt ovat noin 26 kertaa isommat kuin EU:n vuosittainen bruttokansantuote, joka vuonna 2012 oli noin  12 945 miljardia euroa.

EU:n tulee asettaa vuodelle 2030 kolme sitovaa jäsenmaittain jaettavaa tavoitetta: vähintään 60 prosentin päästövähennystavoite, 45 prosentin tavoite uusiutuville energioille ja 50 prosentin energiansäästötavoite.

Ilmastokampanjavastaava Kontisen yllä olevat laskelmat eivät vakuuta, joten epäilen noissa tavoitteissakin olevan vähintään dekadiluokan virheitä ja epärealismia. Ilmastokomissaari Hedegaardin puolustama 40 prosentin päästövähennystavoite on sekin aivan liian kova, jos EU:n teollisuuden energiaintensiivisiä osia halutaan ylläpitää ja kehittää sekä lopettaa työpaikkojen vuoto Aasiaan. Noihin asioihin ilmastotavoitteilla on jo ollut vaikutusta. Ilmastollista vaikutusta ei kukaan ole kyennyt osoittamaan.

Kestävä ilmastopolitiikka odottaa vain poliittista tahtoa ja oikeaa päätöstä voidakseen toteutua.

Mikä tahansa kestävä politiikka tarvitsee tuekseen realistisia laskelmia ja syyseuraussuhteiden osoitusta. Ilmastopolitiikka on mielestäni kärsinyt molempien puutteesta, eivätkä Maan ystävien luvut-hukassa -perustelut sitä poista.

Ympäristöministeriön ilmastopolitiikan laadusta todistaa se, että se on pyytänyt Maan ystäviltä lausuntoa uudesta ilmastolakiluonnoksesta. Ehkä Kataisen hallitus on aidosti kiinnostunut järjestön tarkemmista ideoista tienata päästövähennyksillä ja muilla vihreillä ideoilla?

Maan ystävistä, Greenpeacesta ja muista vastaavista ilmastokauhua levittävistä järjestöistä minulle tulee aina mieleen Disneyn Pikku Kananen ja riittävän suuren valehtelun teema. Alla alkuperäinen Pikku Kananen -piirretty 71 vuoden takaa. Nauttikaa ja naurakaa!