Mikä ihmeen liimalaki?

Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan sisältynyt mahdollisuus säätää ilmastoliimalaki on konkretisoitunut luonnosasteelle. Valmisteltu ilmastolain luonnos on lähetetty lausuntokierrokselle, johon ympäristöministeriö haluaa lausunnot 11.3.2013 mennessä. Luonnoksen yleisperusteluista selviää, että lain haluttaisiin astuvan voimaan 1.5.2015.

Lukaisin lakiluonnoksen perusteluineen. Oli muuten puuduttava 51-sivuinen lukukokemus. Tulen takuuvarmasti kirjoittamaan asiasta syvällisemminkin myöhemmin, mutta tuon lukurupeaman jälkeen en enää jaksanut lähteä hahmottelemaan yksityiskohtiin meneviä analyysejä. Seuraavassa ovat vain kaikkein päällimmäiset havaintoni ja tuntemukseni asiasta.

Lakiluonnoksen perusteluissa luetellaan lähinnä poliittiseen suunnittelujärjestelmään liittyviä syitä lain säätämiseksi. Nämä syyt vaikuttavat pyrkimykseltä sementoida YK:n ilmastonmuutoskonventin ja Vihreän liiton ilmastopoliittisia tavoitteita Suomen lainsäädäntöön pysyvästi. Selvästi kunnianhimoisin tavoite on sisällytetty lakiluonnoksen 6§:n toiseen momenttiin, jossa säädetään suunnittelujärjestelmän tavoitteeksi Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vuoteen 2050 mennessä 80 %:lla verrattuna vuoden 1990 päästötasoon - siis jonnekin 1930-luvun tasolle - ja sitouttaa kaikki hallitukset sekä valtiopäivät seuraavien lähes 40 vuoden aikana siihen. Tavoite on mielestäni aika poikkeuksellinen lakiin kirjoitettuna, sillä en heti muistanut muita vastaavia tavoitteita lainsäädännöstämme. Ehkä Kataisen hallitus on niin varma tavoitteen pysyvyydestä ja sen takana olevista faktoista, että moinen sementointi on mahdollista?

Lakiluonnos nostaa kasvihuonekaasujen päästövähennykset jokseenkin kaikkea muuta politiikkaa (siis mm. teollisuus-, energia-, liikenne-, asunto- ja talouspolitiikkaa) dominoivaksi tekijäksi velvoittaessaan valtion viranomaistahot pyrkimään omissa ohjauksissaan ja säädösvalmisteluissaan  em. päästövähennystavoitteeseen. Tuo ilmastopolitiikan hallitseva rooli yritetään varmistaa laissa määritetyillä suunnitelmilla, toimenpideohjelmilla ja raportoinnilla. Enpä taaskaan muista yhtä tarkkoja ja sitovia ohjeita muiden politiikan sektoreiden suunnittelusta ja niiden tulosten raportoinnista, joten erikoiselta tämä hanke tuntuu. No ehkä valtion talousarvion valmistelusta löytyy vastaavaa, mutta niissäkään säädöksissä ei aseteta tavoitteita 40 vuoden päähän.

Lakiluonnoksen 5. pykälä määrittelee eräitä asioita. Esimerkiksi ilmastonmuutos määritellään siinä YK:n ilmastonmuutoskonventin mukaisesti ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamaksi muutokseksi ilmastossa. Niinpä ilmeisesti se ei säätele luonnon omia kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat kokonaispäästöistä reilusti yli 99 prosenttia. Lakiluonnoksessa tarkoitetut ilmastonmuutoksen hillintätoimet eivät siis onneksi koske luonnon hiilikiertoa. Kun ehdotuksessa säädetään maa- ja metsätalousministerion vastuulle ilmastonmuutokseen sopeutumisen koordinointi, se ei taida sitten myöskään koskea ilmaston luonnolliseen vaihteluun liittyvää sopeutumista?

Määritelmissä luetellaan koko joukko tärkeimpiä kasvihuonekaasuja, joiden pitoisuuksista ilmakehässä taannoin kirjoitinkansantajuisen jutun. Pidin aika outona, että ilmastoomme ja tuohon kasvihuonekaasujen säteilypakotteeseen ylivoimaisesti eniten vaikuttavaa kaasua, vesihöyryä, ei löytynyt luettelosta.

Usein on paljastavaa pohtia myös niitä asioita, joita lakiluonnokseen ei ole sisällytetty. Nuo puuttuvat asiat ovat usein hyvin paljon hankkeen taustoista paljastavia. Kun ideana näyttää olevan globaalin ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahden celsiusasteen, ei edes perusteluissa kerrota, mikä on Suomen kasvihuonekaasujen päästövähennysten osuus tuosta tavoitteesta. Arvaan syynkin asiasta vaikenemiseen. Nimittäin jos me Suomessa päättäisimme lopettaa kasvihuonekaasupäästömme kokonaan ja siirtyä samaan hiilineutraaliuteen, joka Suomenniemellä vallitsi noin 7000 vuotta sitten, laskisimme globaalia keskilämpötilaa muutamilla asteen kymmenestuhannesosilla vuoteen 2050 mennessä. Kyse on niin mitättömästä muutoksesta lämpötilassa, että mikään taho ei sellaista kykene nyt ja tuskin vielä vuonna 2050 mittamaan globaalista ilmakehästä. Ja tuo muutos siis tapahtuisi sillä oletuksella, että nykyinen säteilypakotteeseen perustuva ilmastoparadigma pitäisi paikkansa, mikä on kaikkea muuta kuin varmaa.

Edellisessä kirjoituksessani on kuva 2, jota varten laskin 100 vuoden lämpenemistrendit 10 edellisen vuoden

HadCRUT4 - aikasarjan mukaan kahden asteen lämpenemistrendi
on poikkeus.  Sellaista ei ole nähty vuoden 2005 jälkeen.

keskilämpötilojen perusteella. Kuvasta näkyy, että viimeisten 70 vuoden aikana yli kahden asteen lämpenemistrendi on ollut vain 17 vuoden aikana. 30 vuoden keskilämpötilojen perusteella laskettuna kahden asteen lämpenemistrendi ei ylity yhdessäkään jaksossa. Keskimäärin tuo trendi on ollut 0,7 astetta per sata vuotta. Marginaalia kahden asteen lämpenemiseen siis ainakin lämpötilamittausten puolesta jää reilusti. Kun lisäksi pieni lämpeneminen olisi jokseenkin kaikkien tutkimusten mukaan enemmän hyödyllistä kuin haitallista, missä on ongelma? No pannaan kuva lisäselitteellä modifioituna viereen.

Toinen iso asia, joka ilmastolain perusteluista puuttui, oli lakihankkeen taloudelliset vaikutukset, vaikka yhtenä lain tavoitteena on perusteluiden mukaan vähentää päästöjä kustannustehokkaasti. Ainuttakaan lukua ei esitetty. On tietysti selvää, että ilmastolaki lisää valtioneuvoston ja eduskunnan tasolla melkoisesti suunnittelua ja raportointia, mikä vaatii useita kymmeniä tai satoja uusia virkamiehiä, erikoisilmastoasiantuntijoita jne. sinne ja valtion aluehallinnon eri toimipisteisiin, mutta en nyt tarkoita noita muutamien miljoonien byrokratiakuluja. Tarkoitan niitä kymmeniä tai satoja miljardeja, joita ilmastolain ohjaavilla vaikutuksilla maksatetaan teollisuudella, liikenteellä, asumisella, maataloudella ja yleensäkin meillä veronmaksajilla tulevien vuosikymmenten aikana. YK:n ilmastokonventin pääsihteeri kertoi viime vuoden Varsovan ilmastokokouksessa odottavansa länsimaiden käyttävän vuodesta 2020 alkaen noin 1000 miljardia dollaria vuodessa ilmastonmuutoksen torjuntaan omalla alueellaan ja toisen 1000 miljardia kehitysmaiden ilmaston vakiointiin. Suomelle tuosta lohkeaisi helposti parin miljardin uudet menopaineet joka vuodeksi.

Ilmastolain säätämisaikataulu johtuu tietysti siitä, että Vihreät juoksisivat Kataisen hallituksesta pois saman tien, jos asiassa viivyteltäisiin yli seuraavien eduskuntavaalien. Mutta muuten aikataulu tuntuu kovin hätiköidyltä. Nimittäin nyt ehdotetun kaltaista ilmastolakia ei ole maailmalla missään muualla kuin Yhdistyneessä Kuningaskunnassa. Siellä se on jo sekoittanut perusteellisesti maan energia- ja teollisuuspolitiikat, ja David Cameronin hallitus pohtii kuumeisesti keinoja ko. lain vaikutusten minimoimiseksi, kun koko lain heittäminen roskikseen ei ilman täydellistä kasvojen menetystä ole mahdollista.

YK:n vetämässä ilmastopolitiikassa tähdätään globaalin ilmastosopimuksen aikaansaamiseen syksyllä 2015. Tuon sopimuksen valmistelu on ollut riitaisaa ja vaikeaa, eikä sopimuksen syntyminen ole ollenkaan varmaa. Jos siitä kuitenkin sovittaisiin suunnitelman mukaan Pariisissa 2015, se astuisi voimaan vasta vuonna 2020. Meillä siis olisi joka tapauksessa aikaa katsoa, tarvitsemmeko tuon mahdollisen sopimuksen mukaista erityistä lakia, ja seuraava eduskunta ehtisi sellaisen halutessaan hyvin säätää. Tjaah, mutta kun Suomen Vihreille on taidettu muuta luvata?

Kaikkein ihmeellisintä kiireellisessä aikataulussa on tietysti se, että globaali ilmasto ei ole lämmennyt noin 16 - 17 vuoteen, vaikka juuri tuona aikana ihmiskunta on polttanut hiiltä, maakaasua ja öljyä enemmän kuin koskaan. Asia tunnetaan hyvin myös ilmastotutkimuksen piirissä. Jopa hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, nosti asian esiin tuoreimman 5. arviointiraporttinsa ensimmäisen osan 9. luvussa, jossa asiaa hämmästellään peräti kolmen sivun verran. Noin 97 prosenttia niistä ilmastomallinnuksista, joihin nykyinen Vihreiden ja ilmeisesti myös joidenkin muiden puolueiden vihreiden siipien hellimä ilmastoparadigma perustuu, ei ole kyennyt edes jälkikäteen simuloimaan lämpenemisen pysähtymistä. Joten miksi eduskunnalla olisi kiire säätää ilmastolakia olemattoman lämpenemisen hillitsemiseksi? Ai niin, sitä tarvitaan Kataisen hallituksen koossapitämiseksi.  Sitähän voisi ehkä kutsua kalliiksi liimalaiksi, sillä sen kalliilla hinnalla ehkä kyetään pitämään pahasti rakoileva hallitus kasassa reilun vuoden ajan.

 

Ilmastolakiluonnoksesta pyydetään lausuntoa mm. Greenpeacelta, WWF:lta, Tuulivoimayhdistykseltä, Sähköautoyhdistykseltä, Ilmastovanhemmat ry:ltä, Bioenergia ry:ltä, Maan Ystäviltä ja liki kaikilta syöttötariffien tai muiden vastaavien tukiaisten varassa eläviltä tahoilta. Mitähän ne mahtavat vastata lausunnossaan? Minulta ei lausuntoa kysytty, mutta annan sen silti painamalla viereistä painiketta.

PS. Kari K. Arvolalla on mainio kirjoitus ilmastolaista täällä.