Maailmanpolitiikan arkipäivää ilmastosta ja säästä

Somersetin talvitulvaa viime tammikuun lopulta

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma on päättänyt pohtia poikkeuksellisia sääilmiöitä ja ilmastonmuutosta seuraavassa lähetyksessään, joka lähetetään ensi torstaina 20.2. klo 18:03 alkaen. Ohjelman studiovieraina ovat johtaja Mikko Alestalo Ilmatieteen laitokselta sekä ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Sirkku Juhola Helsingin yliopistosta. Yle ilmoitti 19.2. seuraavaa: "Ukrainan levottomuuksien vuoksi Maailmanpolitiikan arkipäivää ohjelman aihe vaihtui. 20.2. aiheena on Ukraina. Sääaiheeseen palataan mahdollisesti myöhemmin."

Ohjelman toimitus pyytää Ylen nettisivuilla radioyleisöltä kommentteja ja kysymyksiä, joita voi esittää ko. nettisivulla artikkelin alla. Kommentteihin ja kysymyksiin toimitus pyrkii ohjaamaan seuraavilla toteamuksilla ja kysymyksillä radioyleisölle:

Britanniaa koettelevat ennätystulvat, Yhdysvaltoja rajut talvimyrskyt ja Suomessa on meneillään harvinaisen vähäluminen hiihtolomakausi. Oletko huolestunut talven poikkeuksellisista sääilmiöistä? Mitä haluaisit kysyä Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelman asiantuntijoilta?

Säätieteilijöiden mukaan takana on pohjoisen napa-alueen yllä oleva napapyörre, joka on tuonut kylmää ilmaa Pohjois-Amerikkaan ja työntänyt lämpimämpää Eurooppaan.

Pitäisikö poikkeuksellisesta säästä huolestua? Mikä osuus on ilmastonmuutoksella? Ovatko myrskyt, tulvat ja lauhat talvet tulevaisuudessa yhä yleisempiä? Miten niihin tulisi varautua?

Meillä on tietysti joitakin tiedonmurusia ilmaston muuttumisesta ja sään ääri-ilmiöistä. Lämpöaikasarjojen mukaan globaali lämpötila ei ole trendinomaisesti muuttunut yli 17 vuoteen. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, ei ole viimeisessä arviointiraportissaan löytänyt luotettavaa näyttöä äärimmäisten sääilmiöiden yleistymiseen ainakaan globaalilla tasolla, joten Alestalolla ja Juholalla ei pitäisi olla syytä muuta väittää.

Mutta totta on se,  että talvisäät ovat olleet monissa maapallon kolkissa keskimääräisistä poikkeavia. Iso-Britannian lounaisosien keskitalvi on ollut harvinaisen märkä, vaikka siellä vielä ollaan aika kaukana 1920-luvun mittaushistoriallisista ennätysvuosista. Yhdysvaltain itä- ja keskiosien talvi on tiettävästi ollut mittaushistorian toiseksi kylmin. Toisaalta Alaskassa ja Euroopan pohjoisosissa on ollut selvästi tavanomaista lauhempaa. Tämän talven osalta voidaan siis sanoa jonkinlaista poikkeavuutta olevan ainakin paikallisesti.

Tuossa Ylen puffissa mainitusta napapyörteestä on viime vuosina puhuttu aika paljon. Tässäkin blogissa napapyörre on kommenteissa mainittu aika usein. Jos se tänä vuonna on tuonut meille lauhaa ilmaa etelästä ja lounaasta, viime vuonna se toi kylmää ilmaa pohjoisesta ja koillisesta. Muutama vuosi sitten se taisi blokata arktisen ilman virtaamisen Pohjois-Amerikan itäosiin koko talven ajaksi, jolloin siellä ulkogrillauskausi kesti koko talven yli.

Jos napapyörteellä ja sen muutoksilla on vaikutuksensa noihin sääilmiöihin, mikä mahtaa olla noiden muutosten taustalla? Minulla ei ole siihen vastausta, mutta ehkä lukijoilla on hyviä ideoita. Annan lukijoille  viereisellä kuvalla vinkkiä. Tuossa kuvassa on esitetty RSS-aikasarjan joulu- ja tammikuiden lämpötilaerot kahden alueen, kravun kääntöpiirin ja napapiirin välisen alueen sekä napapiirin pohjoispuolisen alueen, välillä. Noiden alueiden välinen lämpötilaerohan on se asia, joka perinteisen ilmastokäsityksen mukaan aiheuttaa ne ilmavirtaukset, jotka me pohjoisella pallonpuoliskolla koemme talvisään vaihteluna ja sateina. Mitä isompi tuo lämpötilaero on, sitä voimakkaampia virtausten tietysti keskimäärin pitäisi olla. No kuvasta näkyy, että lämpötilaero on pienentynyt reilun asteen verran viimeisen 20 vuoden aikana, joten yleisen lämpenemättömyyden lisäksi lämpötilagradienttiakaan on vaikea syyttää. Hmmm.

Menkääpä esittämään omat kysymyksenne asiantuntijoille Ylen sivulta. Minäkin aion esittää yhden johtaja Mikko Alestalolle. Kysymykseni koskee tulevien talvien säiden ennustamista: Miksi supertietokoneissa ajettavat ja 100 vuoden päähän tuhannesosa-asteen tarkkuudella ilmastoa ennustavat ilmastomallinnukset eivät pysty syyskuussa ennustamaan tulevan talven säätyyppiä juuri lantinheittoa paremmalla tarkkuudella? Tästähän on runsaasti esimerkkejä. Mm. brittien kuuluisa Met Office ennusti tästä talvesta Englannissa hieman tavanomaista kuivempaa, mutta tavanomaista märempihän se on ollut. Sen vuoksi Met Officen tutkimuspäällikkö, Julia Slingo, on joutunut melkoisen kritiikin kohteeksi kotimaassaan yhdistettyään sateisuuden ilmastonmuutokseen. Vuonna 2012 hän yhdisti Iso-Britannian talvisen kuivuuden samaan asiaan.

Ja saahan tuon oman kysymyksen heittää myös tämän kirjoituksen kommenttiosuuteen.

PS. Forecan blogissa on kansantajuinen esitys blokkaavasta suihkuvirtauksesta Pohjois-Amerikan päällä ja polaaripyörteen vaihtelusta.