Kaksintaistelua lämpenemisestä - Ahlbäck vastaan Alestalo

Dosentti Jarl R. Ahlbeck

Dosentti Jarl R. Ahlbeck Åbo Akademista sai Hesariin läpi kommenttinsa otsikolla "Median uutisointi luo ilmastoharhan". Ahlbäckin kommentti kohdistui kahden Hesarin toimittajan aiemman kirjoituksen väitteeseen, jonka mukaan "ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden voimistumisena". Minun mielestäni Ahlbäck on kommentissaan aivan oikeassa ja samoilla linjoilla jopa IPCC:n kanssa. Sekään ei ole löytänyt uskottavaa näyttöä em. toimittajien väitteen tueksi. Mutta nyt en mene enempää tuohon asiaan.

Ahlbäck mainitsi kommenttinsa lopussa: "Hiilidioksidipäästöt voivat joka tapauksessa vaikuttaa sään ääri-ilmiöihin vain, jos lämpötila ensin nousee. Koska maapallon keskilämpötila ei ole noussut 16 vuoteen, sään ääri-ilmiöiden mahdollinen voimistuminen on johtunut jostain aivan muusta kuin hiilidioksidipäästöistä."

Tämä ärsytti Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestaloa ja meteorologi Pauli Jokista vastaamaan Ahlbäckille samassa lehdessä pari päivää myöhemmin otsikolla "Ilmasto lämpenee edelleen". Alestalo ja Jokinen pitävät Ahlbäckin mainitsemaa 16 vuoden lämpenemättömyyttä tilastoharhana perustellen kantaansa seuraavasti:

Se, ettei maapallon keskilämpötila ole näennäisesti noussut vuodesta 1998 lähtien johtuu siitä, että tällaisessa tilastossa alkuhetkeksi on valittu mittaushistorian siihen mennessä korkein maapallon keskilämpötila. Lyhyistä jaksoista trendien laskeminen riippuu hyvin pitkälti alku- ja loppuvuoden valinnasta.

Jos tarkasteltavaksi valittaisiinkin vuodet 1999–2013, lämpenevä lineaarinen trendi olisi lähes kaksinkertainen verrattuna vuosien 1998–2013 jaksoon.

Noinhan se on. Muutokset trendeissä voivat olla isojakin, jos jaksojen pituutta tai alku- ja päättymisaikoja muutetaan. Yleisesti kuitenkin lämpenemättömyyttä tai lämpötilan muutostrendiä katsotaan pisimmällä ko. trendin säilyttävällä jaksolla menneisyyteen. Ja se on globaalista keskilämpötilasta puhuttaessa tällä hetkellä RSS-aikasarjan mukaan noin 17,5 vuotta ulottuen vuoden 1997 puoliväliin. Eräiden muiden ajantasaisten aikasarjojen mukaan se on hieman lyhyempi, mutta kuitenkin lähes kaikissa jo yli 10 vuoden mittainen. Viereisessä kuvassa on RSS-aikasarja lineaarisine trendeineen, eikä asiasta ole epäselvyyttä. Dosentti Ahlbäckin väittämä lämpenemispaussi on pidempi kuin johtaja Alestalon esittämä nousevan trendin ajanjakso, joten tässä tapauksessa kirsikanpoiminnan "palkinto" on pakko antaa Alestalolle ja Jokiselle.

Kuva 2

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa tulee muistaa, että lämpeneminen ei tapahdu tasaisesti vaan se on luonteeltaan epätasaista askellusta, jossa otetaan välillä suurempia ja välillä pienempiä nykäyksiä. Tämän taustalla on luonnollinen vaihtelu. Yhtenä tärkeimmistä tekijöistä on El Niño / La Niña -ilmiöiden vaihtelu Tyynellämerellä.

Totta, totta.  Mutta onneksi voimme katsoa myös, miten lämpötilan muutos vaihtelee. Tämä ilmaisee selkeämmin muutoksen suunnan ja vauhdin. Olen kuvassa 2 esittänyt HadCRUT4-lämpöaikasarjan 10 vuoden lineaarisen trendin muutoksen ajalta 1934 - 2013, jota pidempää jaksoa ilmastomittaushistoria ei oikein mahdollista, sillä tuota ennen mittausten kattavuus ei globaalilla tasolla ole riittävää. Kuvasta löytyy mielenkiintoisia asioita:

1.       Nopeinta lämpeneminen on ollut 10-vuotisjaksolla 1974 - 1983, jolloin 100 vuoden lämpenemistrendi oli huikeat neljä astetta. Tuolloin muuten vielä kirjoitettiin jääkausihälytysaiheisia juttuja niin keltaisessa lehdistössä kuin tiedejulkaisuissa. Punaisen kuvaajan arvopiste siis ilmaisee lämpötilamuutosta per vuosi, joten kertomalla sen sadalla saa vuosisataisen lämpenemistrendin.

2.       Toiseksi nopeinta lämpeneminen on ollut aikana 1992 - 2001, jolloin nopeus on ollut noin 3,4 astetta per vuosisata. Tuolloin alettiin puhua vakavasti AGW-ilmiöstä - siis ihmisperäisestä ilmastonmuutoksesta. No siihen aikaan vielä puhuttiin ilmaston lämpenemisestä.

3.       Vuoden 2001 jälkeen lämpenemistrendi on jokaisen 10-vuotisjakson aikana hidastunut ensin mateluksi, jolloin sanapari ilmaston lämpeneminen muuttui ilmastonmuutokseksi, ja noin vuodesta 2009 alkaen olemattomaksi mittausvirheet huomioon ottaen (keltainen alue kuvassa 1).

4.       Maailman arvostetuimman HadCRUT4 - lämpöaikasarjan mukaan lämpeneminen pysähtyi jaksolla 1998 - 2009, jonka alusta on kulunut 16 vuotta. Dosentti Ahlbäckin väittämä siis kestää tämänkin tarkastelun. Samoin sen kestävät myös johtaja Alestalon ja meteorologi Jokisen ehdottama aloitusvuosijakso 1999 - 2008 ja kaikki sen jälkeiset aloitusvuodet. HadCRUT4:n mukaan siis kaikki 10-vuotisjaksot vuodesta 1998 alkaen osoittavat lämpenemisen pysähtymisen suuntaan. Sanaa lämpenemispaussi tai sanaparia lämpenemisen pysähtyminen ei ole eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta hyväksytty ilmastotieteissä. Miksihän? Kannattaisiko seurata rahavirtoja tuohon vastaamiseksi?

Kuva 3

5.       Suurensin kuvaan 3 HadCRUT4:n ja RSS:n 10-vuotistrendien kuvaajat jaksosta 1986 - 2013. Siis esimerkiksi sinisen RSS-kuvaajan ensimmäinen arvopiste kertoo lineaarisen trendin vuosilta 1986 - 1995 (+ 0,007 astetta vuodessa eli 0,7 astetta per 100 vuotta). Sekä satelliiteista mitattu sininen kuvaaja että maanpintamittauksista koostettu punainen kuvaaja osoittavat, että poliittisella hälytysmerkillä osoitettu kahden asteen lämpenemisvauhti 100:ssa vuodessa on ylitetty vain aikana 1997 - 2006. Tämän perusteella väittäisin, että jos viime vuosina on globaalisti havaittu epänormaalia enemmän äärisäitä (mitä siis edes IPCC ei ole tehnyt), se johtunee muista syistä kuin lämpenemisestä. Voisiko se johtua lämpenemisen hidastumisesta?

6.       Sekä RSS- että HadCRUT4-aikasarja osoittavat ilmaston lämpenemisen hidastuneen sitten vuoden 2001 ja mittausvirheet muistaen loppuneen aikasarjasta riippuen vuonna 2006 (RSS) tai 2010 (HadCRUT4).

Lämpenemisen pysähtyminen on aikasarjojen mukaan totta, kun asiaa tarkastellaan maailman meteorologisen järjestön, WMO:n, määrittämällä 10-vuotiskausitarkastelulla. Ympäristötekniikan tohtori Ahlbäckin väittämä siis kestää helposti tuon tarkastelun kahden hyvin arvostetun lämpöaikasarjan tarkastelun perusteella. Siksi ihmettelen johtaja Alestalon ja meteorologi Jokisen kovin ohutta väittämää, joka ei oikeastaan perustu kuin ns. kirsikanpoimintaan.

Ilmastonmuutoksessa on tarkasteltava maiden, merien, ilmakehän ja jäätiköiden kokonaisuutta. Siinä missä alailmakehän lämpötila on kohonnut viime vuosina maltillisesti, ovat valtamerten syvyydet jatkaneet lämpenemistään. Viime vuosina Tyynellämerellä on ollut tilapäisesti enemmän La Niña -vuosia, jolloin meri sitoo itseensä enemmän lämpöä ilmakehän ja merenpinnan jäädessä viileämmiksi. El Niño -vuosina tilanne on päinvastainen.

Näin epäilemättä täytyy tehdä. Valitettavasti Alestalon ja Jokisen ehdottamat tarkastelukohteet eivät tarjoa paljoa lisää tai uutta noin globaalisti. Ilmakehä ei näytä lämmenneen useaan vuoteen, eivätkä merenpintalämpötilatkaan osoita kummempaa. Valtamerien syvyyksistä emme vielä kovin paljoa tiedä, joten väitteet lämpenemisestä ovat jokseenkin puhdasta arvailua ja seuraavien tutkimuskysymysten (ja -rahoituksen) valmistelua. Sitä paitsi mitäpä vaikutusta meille täällä merenpintaoloissa olisi sillä, jos valtamerten syvänteet nykyisten mittausrajojemme alapuolella - siis kilometrien syvyyksissä - lämpenisivät asteen kymmenyksen verran seuraavan 100 vuoden aikana? Globaalin merijään pinta-alassakaan ei ole tapahtunut mitään hälyttävää, vaikka paikalliset vaihtelut ovatkin olleet suuria. Mutta siinäkään ei ole mitään ennennäkemätöntä.

Kuva 4

Alestalo ja Jokinen saattavat olla oikeilla jäljillä etsiessään syitä lämpenemättömyyteen Tyyneltämereltä. On kuitenkin outoa, että he unohtavat kertoa kannattamansa AGW-hypoteesin ennustaneen viime vuosiksi vähemmän La Niña -vuosia ja enemmän El Niño -vuosia. Pitäisikö hypoteesia tarkistaa, kun reaalimaailmassa näin ei ole käynyt? No, tosiasiassa ns. ENSO-indeksi on kuvan 4 mukaan pysytellyt lähinnä neutraalilla alueella (± 0,5), joten Alestalon väite La Niña -vuosien yleisyydestä ei sekään pidä paikkaansa.

Sanoisin, että dosentti Ahlbäck osui ainakin fysikaalisten mittausten perusteella tässä resursseiltaan epätasaisessa kaksintaistelussa enemmän maaliinsa kuin isolla budjetilla varustettu Ilmatieteen laitos. Annan siis arvostusta Ahlbäckille luotien keskellä. Alestalolta täytyy kysyä näin veronmaksajana, josko keskittyisitte sääpalveluihin ja jättäisitte maailmanparannuksen muille. Meillä nimittäin on ihan oikeitakin ympäristöongelmia, joiden korjaaminen on viivästynyt, kun monia satoja miljardeja euroja ja dollareita - ellei peräti biljoonia - käytetään vuosittain olemattoman ilmaston lämpenemisen torjuntaan. Haluaisin nähdä tuon torjunnan tuloskortin.

PS.  Eräs tämän jutun lukija viestitti minulle sähköpostitse, että myös IPCC:n 5. arviointiraportin (AR5) ensimmäinen osa käyttää kolme sivua pohtiessaan lämpenemättömyyden syitä, ja sitä miksi ilmastomallinnukset eivät sitä ole kyenneet edes jälkikäteen simuloimaan. Tuo AR5:n työryhmä 1:n pohdinta koskee taukoa vuosina 1998 - 2012 (Box 9.2: Climate Models and the Hiatus in Global-Mean Surface Warming of the Past 15 Years). Sanoisin sen perusteella, että IPCC:n raportöörit eivät pidä Ahlbäckin ilmausta keskilämpötilan 16 vuoden nousemattomuudesta mitenkään kummallisena tai Alestalon tai Jokisen vihjaamana kirsikanpoimintana. Tuo pohdinta löytyy raportista tai ehkä helpompana versiona professori Judith Curryn blogista täältä.