Ulkoministeri Kerry: Maailman suurin joukkotuhoase voi iskeä pian!

Ulkoministeri John Kerry julistaa Jakartassa

Yhdysvaltain ulkoministeri Kerry on keksinyt maailman suurimman joukkotuhoaseen, jonka hän paljasti Indonesian pääkaupungissa, Jakartassa, pitämässään puheessa viime sunnuntaina. Puhetta kuuntelemaan kokoontuneet paikalliset opiskelijat kuulivat tuon aseen nimen ja saivat tietää olevansa sen käytön etulinjassa. Puheen kuuntelu saattoi herättää moninaisia ajatuksia kuulijoissa, sillä Indonesian väkiluku on kasvanut vuosina 1971 - 2010 reilusta 110 miljoonasta yli 230 miljoonaan. Kasvu on ollut sen verran ripeää, että aivan katastrofaalista joukkotuhontaa ei ole voinut välillä tapahtua. Mutta katsotaanpa, mitä ulkoministeri Kerry tarkoitti.

Kerryn joukkotuhoase on tietysti ilmastonmuutos, joka uhkaa maapallon väestöä enemmän kuin mikään muu uhka ydinasesodasta terrorismiin tätä ennen. Historiallisessa kontekstissa ymmärrän Kerryn logiikan. Ilmastollinen vaihtelu on todellakin kaatanut aikanaan mahtavia sivilisaatioita. On esitetty kohtalaisen vahvaa näyttöä siitä, että useampikin muinaisen Kiinan ja Egyptin dynastia olisi romahtanut vuosia tai jopa vuosikymmeniä kestäneisiin viileisiin aikoihin ja niiden yhteydessä esiintyneisiin kuivuusjaksoihin. Samoin lienee käynyt Amerikan intiaanidynastioille. Rooman valtakunnan länsiosien yhtenä tuhon syynä olivat laajat kansainvaellukset Keski-Aasian suunnasta, jotka saattoivat niin ikään saada alkunsa huomattavasta ilmastollisesta vaihtelusta Epäilemättä Saharan aavikoituminen 12 000 - 7000 vuotta sitten oli kohtalokasta alueen kulttuureille. Viime jääkausi rajuine vaihteluineen on voinut olla osallisena siihen, että tuolloin - siis noin 70 000 vuotta sitten - Afrikassa asuneet esi-isämme ja -äitimme olivat sukupuuton partaalla, kun Homo Sapiens -populaatio geenikartoitusten mukaan pieneni muutamiin tuhansiin. Muutamia kymmeniä tuhansia vuosia myöhemmin Veiksel-jääkauden kylmimmät vuosituhannet puhdistivat Euraasian pohjoisosat kilpailevista ihmislajeista ja siten mahdollistivat esivanhempiemme voittokulun ja levittäytymisen kaikille mantereille.

Wikipedia osaa kertoa Suomea rajusti koetelleesta ilmastollisesta vaihtelusta seuraavaa:

Suuret kuolonvuodet olivat Pohjois-Eurooppaa koetelleiden harvinaisen kylmien vuosien sarja 1695–1697. Silloin varsinkin Suomessa, mutta myös laajalti Pohjois-Ruotsissa, Virossa ja Liivinmaalla viljasadot jäivät huonon sään vuoksi epätavallisen niukoiksi tai menetettiin kokonaan. Arvellaan, että Suomessa neljännes tai jopa kolmannes koko väestöstä kuoli tuolloin nälkään ja tauteihin. Sato tuhoutui monena vuonna peräkkäin, pettuleipää ja muuta hätäruokaa syötiin yleisesti. Sadon tuhoutuminen sai ihmiset lähtemään liikkeelle kerjäläisten laumoina, ja lavantauti sekä muut kulkutaudit levisivät. Epäsuotuisissa ilmasto-oloissa levisivät myös kasvitaudit kuten torajyvä.

Suuret kuolonvuodet olivat seurausta ”Pikku jääkaudesta”, jota kesti lähteestä riippuen joko 1570-luvulta 1700-luvun puoliväliin asti tai 1500-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin asti. Saksalaistiedemiesten Berchtesgadenissa suorittamien suurten puiden vuosirenkaiden tutkimisen kautta huomattiin puiden kasvun olleen ennen vuotta 1600 kaksinkertainen myöhempään verrattuna. Vuosi 1600 oli katovuosi ja suurin osa sadosta oli menetetty ja seuraavaa vuotta 1601 nimitettiin ”isoksi hallavuodeksi”.

Suurten kuolonvuosien jälkeen suomalaisten epäonni vielä jatkui, sillä vuonna 1697 Ruotsin valtakunnan valtaistuimelle nousi nuori Kaarle XII, jonka onnettomat sotaretket Keski-Euroopassa lisäsivät kuolonuhreja ja kärsimystä ilmaston heikentämässä väestössä.

Ilmastollinen vaihtelu on siis epäilemättä kohdellut ihmiskuntaa kovakouraisesti sen historian aamuhämärästä alkaen. Useimmiten tuo "joukkotuhoase" on iskenyt kylmenevänä ilmastona ja kuivuutena, joka on heikentänyt ravinnon saannin mahdollisuuksia. Mutta ulkoministeri Kerry ei nyt puhunut siitä. Hän tarkoitti modernia ihmiskunnan aiheuttamaa katastrofaalista ilmastonmuutosta (CAGW), joka Kerryn sanoin aiheuttaa niin helteitä, kylmyyttä, rankkasateita tulvineen, kuivuutta, hirmumyrskyjä ja pasaatituulien heikentymistä, jäätiköiden sulamista, merenpinnan nousua ja kaikkea muutakin mahdollista kauheutta. Tässäpä Kerryn puhe Youtubesta:

Ettei nyt ulkoministeri Kerryä syyllistettäisi liikaa, on todettava maailman johtajien ennenkin varoittaneen alamaisiaan katastrofaalisesta ilmastonmuutoksesta ja ponnistelleen sen torjumiseksi. Keski-Amerikan mayat uhrasivat ihmisiä julmistuneiden sään jumalien lepyttämiseksi sitä enemmän, mitä kurjemmaksi kuivuus meni. Ja 1600-luvun lopun suomalaiset luultavasti kävivät kirkossa rukoilemassa sitä ahkerammin, mitä enemmän olivat pettuleipää maistaneet. Monet kansat ovat jopa vaihtaneet uskontoaan vanhojen jumalien osoittauduttua kyvyttömiksi tai haluttomiksi säätämään ilmastoa takaisin normaaliksi. Ehkä Kerry oli puhujamatkalla Indonesiassa viimeksi mainitussa tarkoituksessa?

Lämpötilakehitys ei tue Kerrya, vaikka
mallinnukset ovat hänen puolellaan

No, totta puhuen pidin Kerryn puhetta sujuvista lauserakenteista ja historiallisen kontekstin ymmärryksestä huolimatta epäasiallisena, huonona ja jopa tieteen vastaisena. Tuota jälkimmäistä osaa edustavat Kerryn maininnat sään viime aikaisista ääri-ilmiöistä ja niiden suora yhdistäminen ilmastonmuutokseen. Tämä on sikäli erikoista, että edes CAGW-ilmiötä selvittävä ja promovoiva IPCC ei ole viime raporteissaan löytänyt tulvien, kuivuuksien, helteiden, pakkasjaksojen tai hirmumyrskyjen yleistymistä, vaikka ilmastomallinnusten mukaan niin olisi jo pitänyt tapahtua.

Epäasiallisuutta ja myös tieteen vastaisuutta Kerryn puheessa edusti vetoaminen ilmastotutkimuksen konsensukseen totuuden perusteena. Kerry vertasi ilmastonmuutokseen epäilevästi suhtautuvia litteän maapallon puoltajiksi julistaen samalla keskustelun asiasta olevan ohi. No, ehkä Kerry ei muista tieteellisen konsensuksen ja kristinuskon aikanaan puolustaneen rajusti maan litteää olemusta, jota muutamat harvat tieteen skeptikot epäilivät jopa henkensä kaupalla. Samoin tieteellinen konsensus puolusti aikanaan flogiston-palamisteoriaa ja montaa muuta pöhköä asiaa. Suhteellisuusteoria ja teoria mannerliikunnoista olivat aluksi niin ikään vastoin lähes yksimielistä konsensusta. Ettei tieteen filosofian vastaisesti konsensukseen vetoava ja CAGW-uskontoa julistanut Kerry olisi samaistanut itseään vahingossa tieteellisen edistyksen vastustajaksi?

Onko ulkoministeri Kerry siis tyhmä ja ilmastouskontoonsa hurahtanut tieteenkieltäjä? Tuskinpa sentään. Kerry tietää, että helpoin keino saada Yhdysvallat ja pääosa muistakin hurjasti velkaantuneiden länsimaiden talouksista ulos velkaantumisen kierteestä on veropohjan niin raju laajentaminen, että valtioiden tulot saadaan vaihteeksi menojen tasolle tai mieluummin vähän niiden yli. Hiilidioksidipäästöjen verotushan käytännössä sovittiin YK:n johdolla tuon veropohjan laajennuksen ytimeksi jo Rio de Janeiron ympäristökokouksessa vuonna 1992, jonka seurauksista voit lukea vaikkapa täältä. Ongelmana nyt vain on se, että useimmat kehittyvät maat, kuten Indonesia, eivät ole oikein uskoneet sitä sanomaa, jota CAGW-uskonnon nimissä on kohtuullisella menestyksellä levitetty länsimaissa. Indonesialaiset, kiinalaiset ja intialaiset eivät nimittäin millään halua maksaa energiastaan moninkertaista hintaa nykytilaan verrattuna, kuten kävisi tukeuduttaessa nykyisen kaltaiseen tuuli- ja aurinkovoimaan. Ja Obaman hallinto taas ei uskalla teollisuusvuodon pelossa panna hiilenpolttoa verolle, ellei Aasian energiankustannusten taso nouse.

Onko joukkotuhoase iskenyt jo Yhdysvaltoihin?

Minä en usko Kerryn puheen maailman suurimmasta joukkotuhoaseesta uppoavan indonesialaisiin tai muihinkaan aasialaisiin. Ilmastokaan kun siellä ei ole mittausten mukaan kummemmin muuttunut. Ainahan se on vähän vaihdellut. Sanoisin, että maailman mahtavimman suurvallan ulkoministerin puolihysteeriselle ilmastopuheelle naureskellaan helpottuneena ainakin Afganistanin takaisinvaltaukseen valmistautuvan Talibanin, ydinasetta kehittävien Iranin mullahien ja viime aikoina takaiskuja kokeneen kansainvälisen Muslimiveljeskunnan kokouksissa. Eivätkä he ole ainoita naureskelijoita alueella. Hykertelyä kuuluu myös teollisuuttaan länsimaiden kustannuksella kasvattavissa Kiinassa ja Intiassa. Jopa Australiassa edellisen ilmastouskoon hurahtaneen hallituksen säätämää hiiliveroa palasiksi repivä pääministeri Tony Abbot taisi yllättyä Kerryn pateettisuudesta.

Mutta meidän on Euroopassa oltava huolissamme Kerryn puheesta. Nimittäin se kuulosti liki samalta epistolalta, mitä vaaleilla valitsemattomat EU-komissaarimme ja heidän kotimaiset apupappinsa saarnaavat ennen verojen ja päästömaksujen korotuksia. Joukkotuho ei ole kaukana teollisuuspohjistamme ja kilpailukyvystämme. Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät ole näkyneet paljoakaan lämpötilamittauksissa tai luonnossa. Tuho tuntuu yhä selvemmin täsmävaikuttavan työpaikkoihin ja pienituloisten käytettävissä oleviin varoihin. Joukkotuhoaseteoriaa ei siis kannata ohittaa olankohautuksella.

Kerryn puhe on jo kerännyt kritiikkiä myös Yhdysvaltain omien ilmastontutkijoiden piiristä. Siitä voit lukea lisää täältä ja täältä. Myös Yhdysvaltain republikaanit ovat hämmästelleet Kerryn allegoriaa.