”Häpeäksi ammattikunnalle”

Kirjoittaja Antero Järvinen

Kirjan kansi

Kanadalainen kirjailija Mark Steyn on koonnut ja toimittanut uunituoreen kirjan ”Häpeäksi ammattikunnalle” (A Disgrace to the profession. The world’s scientists in their own words on Michael E Mann, his hockey stick, and their damage to science, 2015). Kolme sataa sivua kattava opus on vasta Osa 1. Seuraava osa 2 ilmestynee vuonna 2016. Kirjan kuvitus on brittiläisen sarjakuvapiirtäjä Josh’in taattua laatua.

Muutama vuosi sitten Pennsylvanian osavaltion yliopiston ilmastonmuutostutkija Michael E. Mann haastoi Mark Steyn’in oikeuteen. Steyn uskalsi nimittää Mannin julkaisemaa ja runsasta kuuluisuutta saanutta 1000-luvun lämpötila-aikasarjaa eli ns. lätkämailaa (hockey stick) vilpilliseksi (fraudulent), koska siitä oli perusteettomasti poistettu satojen aikaisempien tutkimusten osoittama suuri luonnollinen vaihtelu, kuten keskiajan lämpökausi ja pikkujääkausi. Lisäksi Mann oli yhdistänyt 1900-luvun todellisten mitattujen lämpötilakuvaajien datan vain pariin vanhaan puulustoon perustuvan historiallisen lämpötilarekonstruktionsa perään. Näin hän oli synnyttänyt ilmastollisen ”lätkämailan”, lämpötilakuvaajan, jossa lätkämailan pitkä varsi esitti tasaisesti laskevaa menneiden aikojen lämpötilaa, mutta sen lapa nousi jyrkästi vuoden 1900 jälkeen. Kirjan tarina on siis osa Steynin ja Mannin välistä taistelua, jossa on muitakin osallisia niin mahdollisina voittajina tai häviäjinä.

Mark Steyn

Paitsi että Mann käytti niukkaa ja virheellistä dataa (ja osaa jopa väärin päin), hän käytti myös virheellisiä tilasto- ja mallinnusmenetelmiä. Sittemmin Mannin lätkämaila on osoitettu monien tiedeihmisten toimesta virheelliseksi. Mannin menetelmillä lätkämaila saadaan syntymään satunnaisluvuistakin! Mannia itseään lukuun ottamatta edes kiihkeimmät ilmastopelottelijat eivät enää kehtaa sitä käyttää.

Koska Mann vastaan Steyn -oikeusprosessi on yhä kesken, kirja ei käsittele sitä. Mainittakoon kuitenkin, että taistelussa sananvapauden puolesta Steyn on saanut tukea monilta tahoilta. Oikeuteen jätetty materiaali sen sijaan osoittaa, että Mannin puolustajia ei ole juuri ilmaantunut.

Lätkämailan syntyä esittelevien alkukappaleiden jälkeen pääosassa ovat tiedeihmiset, yli sata pääasiassa ilmastotutkimuksen piirissä työskentelevää henkilöä, joiden asiaan liittyvät lausunnot Steyn on kirjannut. Heistä suurin osa pitää ilmaston viimeaikaista lämpenemistä todellisena ilmiönä ja katsoo, että ihmisellä on ollut lämpenemiseen ainakin pieni vaikutus. Henkilöt eivät siis ole ”denialisteja” tai suomeksi ihmisperäisen ilmastonmuutoksen kieltäjiä. Joukossa on Ilmastorealismia-blogin lukijoille tuttuja nimiä kuten Richard Lindzen, Roy Spencer, Luboš Motl, Richarh Tol, Lennart Bengtsson ja Judith Curry, sekä myös esimerkiksi Climategate-skandaalissa ryvettyneet Tom Wigley, Phil Jones, Gavin Schmidt ja Jonathan Overpeck. Joukossa on kolme suomalaistakin: Jarl Ahlbeck, Atte Korhola ja Matti Saarnisto.

Professori Michael E. Mann

Noin 99 % kirjassa mainituista 120 henkilöstä antaa lätkämailasta murskaavan tuomion. Useimmat katsovat sen myös romahduttaneen tieteen arvovaltaa. Näin jälkikäteen tämä tuntuu hienolta, mutta minua on aina askarruttanut muuan seikka: Miksi Mannin ja kumppaneiden lätkämaila sai aluksi niin paljon julkisuutta ja tukea tiedepiireissä ja jopa alan kansainvälisissä järjestöissä kuten Maailman ilmatieteen järjestössä (WMO)? Miksi johtavien tiedejulkaisujen päätoimittajat ja heidän valitsemansa arvioitsijat nielaisivat lätkämailan kritiikittä? Huolimattomuus tai tarkoitushakuisuus on johtanut mm. siihen, että maailman johtavana tiedelehtenä pidetyn Naturen uskottavuus on nykyisin heikko.

Kaikkien oli täytynyt jo tuolloin tietää, että sadat tieteelliset tutkimukset olivat vahvistaneet keskiajan lämpökauden ja pikkujääkauden olemassaolon. Tästä huolimatta koko aikaisempi tutkimusaineisto oltiin valmiita heittämään romukoppaan yhden arrogantin tutkijanalun toiminnan vuoksi. Selitys lienee se, että keskiajan lämpökausi ja pikkujääkausi olivat politisoituneen ilmastohybriksen tavoitteiden tiellä, ja oltiin iloisia, jos ne voitiin lakaista Mannin tutkimuksen avulla maton alle ennen ilmastokokouksia ja kolmatta IPCC:n raporttia (TAR-raportti, 2001).

Lätkämaila olikin näyttävästi esillä TAR-raportissa ja mm. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009. Se oli myös pääosassa Al Goren dokumenttielokuvassa ”Epämiellyttävä totuus” (An Inconvenient Truth). Dokumentti oli pääperuste myöntää Gorelle Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2007, ja sitä levitettiin hyvin monien maiden kouluopetukseen. IPCC jakoi järjestönä rauhanpalkinnon Goren kanssa. Myös Michael E. Mann esiintyy yhä nobelistina sillä perusteella, että hän kuului niihin satoihin tutkijoihin, jotka olivat kirjoittamassa IPCC:n raportteja. Näitä valenobelisteja on toki monia muitakin, vaikka Nobel-komitea on kieltänyt heitä esiintymästä nobelisteina.

Joshin kuvitusta kirjassa

Kuten tiedämme, lätkämailahuijaus oli keskeisesti esillä vuonna 2009 paljastuneessa Climategate-skandaalissa, jossa Mann kumppaneineen yritti estää toisinajattelevien tiedeihmisten julkaisutoiminnan ja muun tieteellisen debatin sekä tuhota skeptikkojen uran. Tästäkin aiheesta on kirjoitettu hyviä kirjoja.

”Häpeäksi ammattikunnalle” on hyvin toimitettu kirja, minkä vuoksi se etenee pirstaleisuudestaan huolimatta jouheasti. Mukana on sadoittain sitaatteja, jotka kuvaavat murheellisinta jaksoa, jonka tiede on kokenut viimeisen sadan vuoden aikana. Tässä muutamia suomentamiani makupaloja lätkämailan täystyrmäyksestä:

-          ”Michael Mannin käytös on häpeäksi ammattikunnalle.” (Prof. Hendrik Tennekes)

-          ”Kolossaalinen moka.” (Prof. Jerry D. Mahlman)

-          ”Me tiedämme nyt, että lätkämaila on vilpillinen.” (Prof. Michael R. Fox)

-          ”Suuri osa hänen käyttämästään datasta on p*skaa.” (Prof. Wallace Smith Broecker)

-          ”On mysteeri, kuinka tällainen kallis projekti voitiin käynnistää ilman, että mukana oli tilastotieteilijöitä.” (Prof. James V. Zidek)

-          ”Olen kurkkua myöten täynnä Manniä.” (Prof. Keith Briffa)

-          ”Oli tarve ’todistaa’, että lämpötila on nykyisin korkeampi kuin menneinä aikoina. Siitä tuli tieteellistä rehellisyyttä tärkeämpi tavoite.” (Prof. Petr Chylek)

-          ”Korruption viimeinen vaihe – peittely – oli saanut jalansijan.” (Prof. Jerome Ravetz)

-          ”Nämä tutkijat ovat syyllistyneet julkeaan petokseen.” (Prof. Zbigniew Jaworowski)

-          ”Minkään tieteellisen ryhmän ei ole järkevää tukea lätkämailaa. Me emme ole roistoja. Jos me tuemme sitä, meistä tulee roistoja.” (prof. Richard Lindzen)

-          ”Tuo (lätkämaila) ei ole tapa tehdä tiedettä.” (Prof. James Lovelock)

-          Mike Mannin, Phil Jonesin ja kumppaneiden ei pitäisi enää osallistua tieteellisten käsikirjoitusten arviointiprosessiin.” (Prof. Hans von Storch)

-          ”Lätkämaila on suurin ja menestynein pseudotieteellinen petos, minkä olen nähnyt pitkän fyysikonurani aikana.” (Prof. Harold Lewis)

-          ”Matopurkki.” (Prof. Ulrich Cubasch)

-          ”Julkaisu pitäisi perua välittömästi.” (Prof. Paul Matthews)

-          ”Suokaa anteeksi minä oksennan.” (Prof. Raymond S. Bradley)

-          ”Tavallisesti tätä pidettäisiin tieteellisenä väärennöksenä.” (Prof. Atte Korhola)

-          ”Mann, Ehrlich ja Rahmstorf: mikä rääväsuinen joukko. He ovat tieteen haudankaivajia.” (Tiedetoimittaja – mm. tiedelehdet Science, Nature ja Lancet – Daniel S. Greenberg)

Kirja osoittaa kuinka likaiseksi politisoitunut ”tiede” voi mennä, ja kuinka alas rahaa, valtaa tai mainetta tavoittelevat tutkijat voivat vajota. Lätkämaila- ja Climategate-skandaalien yksityiskohtainen analyysi olisi erityisen tärkeää poliitikoille, opettajille, medialle ja tieteellisille instituutioille, koska ne kaikki olivat osaltaan mukana luomassa ja/tai levittämässä petosta. Analyysin voi aloittaa lukemalla Steynin paljastavan ja murheellisen kirjan. Joskus mietityttää, miksi noiden opetusten analysointia ei ole aloitettu vielä Suomessa?

_______________________________________________________________________

Blogistin lisäys: 

Kirja-arvioinnin laatija on biologian professori Antero Järvinen, joka toimii Helsingin yliopiston Kilpisjärven tutkimusaseman johtajana. Järvinen on kirjoittanut useita lukemisen arvoisia kirjoituksia Ilmastorealismiin, mm.

Ilmastoharhan lyhyt historia sivustakatsojan silmin

Sananvapautta on puolustettava aina

Jäähyväiset jääleinikille

Perusteettomista tuomiopäivän saarnoista

Tiede ei anna varmoja vastauksia

Ensin mainittu kirjoitus on Ilmastorealismi-blogin kaikkien aikojen luetuin. Siitä ja muistakin kannattaa vinkata kaverille sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa.