MyWorld-kyselyn viesti kehitysmaista

Yhdistyneet Kansakunnat on jo yli kahden vuoden ajan selvittänyt suoralla MyWorld-internetkyselyllä, mitä asioita ihmiset eri puolilla maapalloa haluavat eniten vuoden 2015 jälkeen. Jokainen vastaaja saa valita 16 vaihtoehdon joukosta kuusi eniten kaipaamaansa asiaa. Vaihtoehtojen joukossa ovat mm. puhtaan veden, kohtuuhintaisen ja ravitsevan ruoan sekä paremman terveydenhuollon saanti, parempi koulutus, sukupuolten välinen tasa-arvo, paremmat työmahdollisuudet, kansalaisiaan kuunteleva hallitus jne. Yhtenä vastausvaihtoehtona on myös toimet ilmastonmuutosta vastaan.

Nyt tuohon kyselyyn on vastannut jo lähes kahdeksan miljoonaa ihmistä liki kaikista maailman maista, joten kaiketi sitä voidaan pitää yhtenä suurimmista mielipidekyselyistä kautta aikain. Toki sitovia ja neuvoa antavia kansanäänestyksiä on yksittäisistä asioista järjestetty eri maissa, ja niihin on osallistunut suurempiakin ihmismääriä, mutta en muista vastaavaa globaalisti avointa ja laaja-alaista kyselyä koskaan aiemmin tehdyn.

Voit edelleen osallistua kyselyyn tästä linkistä, ja suosittelenkin niin tekemään saman tien, sillä seuraavaksi kerron joitakin havaintoja kyselyn tuloksista, joiden en enää usko olennaisesti syksyn aikana muuttuvan. Käy siis antamassa omat vastauksesi ennen seuraavien kappaleiden lukemista, jotta et tulisi syyttämään blogistia mielipiteidesi manipuloinnista.

MyWorld-kyselyn globaali tulos

Vastaajista pääosa on Aasian ja Afrikan maista, mistä syystä tässä kyselyssä niiden ääni kuuluu selvimmin. Globaalisti kuusi tärkeintä ihmisten kaipaamaa asiaa ovat

1. Hyvä koulutus,
2. Parempi terveydenhoito,
3. Paremmat työmahdollisuudet,
4. Rehellinen ja herkästi reagoiva hallinto,
5. Edullinen ja ravitseva ruoka sekä
6. Suojelu rikoksilta ja väkivallalta.

Syy sille, että kirjoitin tästä kyselystä tylsän yksiniittisesti ilmastoaiheista kertovaan blogiin, on se, että vähiten kaivattu asia oli toimenpiteet ilmastonmuutosta vastaan. Kun kävin selaamassa globaalin vastauksen lisäksi maaryhmien ja yksittäisten maiden vastauksia, vaikutelmaksi jäi seuraava: Mitä köyhemmästä tai trooppisemmasta maasta on kysymys, sitä vähemmän kaivattiin ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tuo asia ei noussut kärkisijoille edes useimmissa niissä saarivaltioissa, joiden pikaista hukkumista vihreä propaganda on rummuttanut kaikkein äänekkäimmin.

Tulos on aika nöyryyttävä monille maailman johtajille alkaen nykyisistä YK:n pääsihteeristä, Yhdysvaltain presidentistä ja EU:n johtajista, jotka ovat koettaneet saada ilmastonmuutoksen valtavan kalliille torjunnalle tukea kehitysmaista. Ilmastonmuutostahan on kuvattu ”suurimmaksi ihmiskuntaa koskaan kohdanneeksi uhaksi”, ja sen pahimpia vaikutuksia on ennustettu trooppisille ja subtrooppisille alueille, joissa köyhimmät ihmiset asuvat vähän kehittyneissä yhteisöissään. Eivätkö nuo ihmiset ole kuulleet Ban Ki-moonin, Obaman, Merkelin, Hollanden ja Sanni Grahn-Laasosen varoituksia ja vaatimuksia globaalien toimien välttämättömyydestä? Vai ovatko he todenneet vaadittujen toimien olevan niin kalliita ja toisarvoisia, että rahat pannaan tärkeämpiin hankkeisiin ensin?

Ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimaton priorisointi ei tullut minulle yllätyksenä. Nimittäin viime vuosikymmenien muutamien asteen kymmenesosien globaali lämpeneminen ei ole hetkauttanut ilmastoa oikeastaan juuri mihinkään Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan lämpimillä alueilla. Siellä muutoksia ei voi havaita samalla tavalla kuin täällä pohjoisessa, jossa muutokset ovat vuodenaikojen selvemmistä eroista ja polaarisesta "vahvistumisesta" johtuen suurempia sekä ainakin joinakin vuosina havaittavissa  - joskaan ei millään tavalla nettovaikutukseltaan vahingollisesti. 

Olen melko varma, että tulos on ikävä yllätys useimmille poliitikoillemme, heidän suojeluksessan toimiville tuulivoimayhdistyksille yms. ja erilaisille ympäristölobbareille, jotka ovat vaihtaneet alansa aidosta ympäristönsuojelusta ilmastopolitikointiin. Heille se on niin ikävä asia, että tuskin pääset lukemaan tai kuulemaan MyWorld-kyselyn tuloksista valtamediasta. Se on ikävä asia myös ensi joulukuun Pariisin ilmastokokoukselle ja sieltä merkittäviä tuloksia odottaville. Aasian ja Afrikan johtajat kyllä tietävät, mitä asioita heidän kansansa odottavat paljon ennen virtuaalisen ilmastonmuutoksen taklaamista.

Kun luen kehitysmaiden ihmisten vastauksia, sieltä pilkistää mielestäni yksi ristiriita. Luotettavan energian saanti on arvotettu vain keskivaiheille. Kuitenkin kaikki noista kärkeen priorisoiduista asioista vaatisivat toteutuakseen luotettavaa ja edullista energiaa. Kuka kehitysmaiden energiahuollon hankintamahdollisuuksille millä tahansa verukkeella hinta- tai teknologiakynnyksiä asettaakin, hän samalla hidastaa ellei peräti estä noiden maiden ihmisten pyrkimyksiä kohti parempaa koulutusta ja terveydenhuoltoa, edullista ja ravitsevaa ruokaa sekä työmahdollisuuksia. Ne kaikki ovat avaintekijöitä äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi ja joillakin alueilla hallitsemattoman väestönkasvun lopettamiseksi.

Lopuksi vielä filosofinen kysymys, jonka kuulin 1960-luvun lopussa taistolaissiipeä edustaneilta keskustelukumppaneiltani: Voiko miljoona kärpästä olla väärässä? Tuolloin heidän vastauksensa oli ”Ei”. Mikä mahtaa olla nykyisen punavihreän porukan vastaus?