Obaman "Puhtaan voiman" suunnitelman vaikea eteneminen alkoi

Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama esitteli sujuvasanaisesti maanantaina 3.8.2015 suunnitelmansa voimalaitosten hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi. Obama mainosti Clean Power Plan -suunnitelmaansa ”tärkeimmäksi askeleeksi, minkä Yhdysvallat on koskaan ottanut ilmaston suojelemiseksi”. Lainasin alle Helsingin Sanomien ystävällisesti suomentaman videon tapahtumasta.

Uudet säännöt asettavat osavaltioille päästötavoitekatot, joihin ne voivat pyrkiä parhaaksi katsomillaan energiapaletin keinoilla. Liittovaltion tasolla tavoitteena on vähentää sähkön- ja lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöjä 32 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Hiilen osuutta energiantuotannossa on määrä vähentää nykyisestä noin 40 prosentista 27 prosenttiin, mikä luultavasti johtaisi muutamien satojen hiilivoimaloiden sulkemiseen ennen niiden taloudellisen elinkaaren päättymistä. Osavaltioilla on vuoteen 2018 aikaa laatia esityksensä päästöjen vähentämiseksi.

Valkoisen talon ja Yhdysvaltain ympäristöviraston, EPA:n, mukaan uudistus laskee sähkön hintaa pitkällä aikavälillä ja luo uusia työpaikkoja uusiutuvien energiamuotojen parissa.

Lisäksi Obama on luvannut Yhdysvaltojen ottavan johtavan roolin joulukuussa järjestettävässä Pariisin ilmastokokouksessa, mikä onkin ollut tämän määräysaloitteen ajankohtaan eniten vaikuttava tekijä.

Tähän asti kaikki kuulostaa määrätietoiselta, hienolta ja helpolta. Mutta niin ei ole todellisuudessa. Nimittäin Obama on tiennyt koko virkakautensa ajan, että hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada kongressissa läpi lakia, joka olisi takuuvarmasti sitova liittovaltiotasolla. Siksi hän käyttää 45 vuotta vanhaa ”Puhtaan ilman” lakia, joka antaa EPA:lle mahdollisuuden asettaa normirajoja polttoaineiden puhtaudelle ja polttamisen päästöille. Ongelmana vain on se, että tuossa laissa ei hiilidioksidia luokitella haitalliseksi saati saasteeksi, mitä se USA:n poliittisesta retoriikasta huolimatta ei tietysti olekaan. EPA:n määräykset ovat siis vähintään kiistanalaisia juridiselta perustaltaan.

Energiauudistuksella onkin todennäköisesti edessään vaikea taival. Usean osavaltion kuvernöörit ovat jo ilmoittaneet, etteivät aio noudattaa päästötavoitteita, ja enemmistöaseman molemmissa kamareissa omaava republikaanipuolue aikoo kamppailla esitystä vastaan kongressissa. Republikaanit ovat tehneet selväksi myös sen, että senaatin määräenemmistön hyväksymistä vaativaa Pariisin ilmastosopimusta ei kannata tuoda edes valmisteluun. Sen edeltäjän, Kioton ilmastosopimuksen, senaatti hylkäsi 1990-luvulla yksimielisesti.

Uusiutuvan energian asennuskapasiteetin ja
kuluttajasähkön hinnan korrelaatio

Monet energiantuottajat ja edullisesta hiilivoimasta riippuvaiset teollisuusyritykset, joita on tietysti paljon, ovat uhanneet vetää Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston eli EPA:n oikeuteen. Suunnitelman vastustajat väittävät päästötavoitteiden nostavan sähkön hintaa ja tekevän hallaa taloudelle. Konservatiivinen ajatushautomo Heritage Foundation arvioi, että hiilestä luopuminen vuoteen 2030 mennessä nostaa sähkön hintaa ainakin 20 prosentilla sekä hävittää suoraan alan teollisuudesta ja epäsuorana hiilivuotona vähintään puoli miljoonaa työpaikkaa. Ainakin ensin mainitun sähkön hinnan osalta arvio voi olla jopa konservatiivinen, kun katsotaan Euroopan maiden sähkön hintoja viereisessä kuvassa. Siinä on laskettuna erittäin merkitsevä korrelaatio suurelle uusiutuvan energian kapasiteetille ja korkealle sähkön hinnalle. Väittäisin, että kyse on paljon enemmästä kuin korrelaatiosta. Tämä tulee olemaan yksi haastajien isoista argumenteista tulevissa oikeusistunnoissa: Taloudelliset vahingot ovat Yhdysvaltain mittaluokassa todella isoja.


Obaman hallinto joutuu vetoamaan Puhtaan ilman –lain pykäliin, jotka sopivat enemmän polton epäpuhtauksien vähentämiseen. Tuo laki on epäilemättä ollut menestystarina sikäli, että sen voimalla on saatu puhdistettua merkittävästi niin voimalaitosten kuin autojen/lentokoneiden/laivojen jne. moottorien kaasupäästöjä erilaisista terveydelle haitallisista partikkeleista. Vastaavien lakien voimalla hengitysilma on ainakin länsimaissa nykyisin puhtaampaa kuin ehkä koskaan kaupungistuneen ihmiskunnan historian aikana.

Vasemmalla CO2-päästöt ja ilmakehän CO2-pitoisuus.
Vasemmalla sään aiheuttamat kuolemantapaukset globaalisti.

Puheessaan Obama vetosi paitsi puhtaamman ilman terveysvaikutuksiin myös ilmastonmuutoksen aiheuttamaksi väitettyyn sään äärevöitymiseen. Sanoisin, että molemmissa asioissa hänen hallintonsa on todisteluvaikeuksissa. Nimittäin sään aiheuttamat kuolemantapaukset ovat niin USA:ssa kuin globaalisti vähentyneet dramaattisesti, eikä edes IPCC ole löytänyt näyttöä sään äärevöitymisestä kuin toisessa todellisuudessa pyörivistä ilmastomallinnuksistaan. Yhdysvaltain oikeusjärjestelmässä on totuttu punnitsemaan tämän kokoluokan asioita kustannushyötynäkökulmasta, joten aika merkittäviä ja konkreettisia hyötyjä olisi siis oikeuden eteen tuotava.

Obaman hallinnon perustelujen mukaan hiilivoimaloiden aiheuttama isoin ongelma on hiilidioksidipäästöt, jotka aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Tämäkin väite on jossain määrin ongelmallinen, sillä globaalisti lämpenemispaussi on kasvaneista CO2-päästöistä huolimatta kestänyt jo yli 18 vuotta. Myös Yhdysvaltain osalta lämpenemistauko on täysi-ikäinen. Niinpä ilmastonmuutoksen torjunta ei ole poliitikkoja ja aktivisteja lukuunottamatta kovin kuuma aihe Yhdysvalloissa. Se on jokseenkin kaikissa kyselyissä kaikkein vähiten huolia aiheuttava. Mutta ihmeellisintä on se, ettei Obama mitenkään edes vihjaa, kuinka paljon kalliit toimet vähentäisivät tai viivyttäisivät ennustettua lämpenemistä. Hmmm... onkohan se sittenkään ihme? Tulos nykyisten mallinnusten mukaan nimittäin olisi jotain 0,02 astetta vuonna 2100, ja mehän voimme olla jokseenkin varmoja siitä, että nuo mallinnukset ovat aivan liian herkkiä CO2-pitoisuudelle. Eipä ole ihme, että meilläkään ei juuri koskaan mainita ilmastotaistelun voittotulosta, joka Suomen osalta jää tietysti noin sadasosaan Yhdysvaltain mahdollisesta saavutuksesta.

Onkin varmaa, että asia haastetaan ensimmäiseksi pääkaupungin vetoomustuomioistuimessa, joka tn. ratkaisee asian suuntaan tai toiseen vielä ennen Obaman presidenttikauden päättymistä. Lähes yhtä varmaa on se, että hävinnyt osapuoli vie jutun seuraavaksi korkeimpaan oikeuteen, jolloin päätöksen odottelu meneekin seuraavan presidentin toimikaudelle – kenties vuoteen 2018 – ellei hänen hallintonsa luovuta ja vedä juttua pois. Niin tai näin, ensimmäiset alustavat arviot vihjaavat molemmissa oikeusasteissa äänestyspäätöksiin, jolloin lopputulos voi mennä miten päin vaan.

Ilmastopolitiikan toisessa ääripäässä, ajoittain hyvinkin aggressiivisten ympäristöjärjestöjen puolella, Obaman suunnitelmaa on moitittu riittämättömäksi, sillä suunnitellut sähkön ja lämmön tuotantojen vähennykset leikkaisivat Yhdysvaltain hiilidioksidin kokonaispäästöjä vain noin kuusi prosenttia. Siellä siis ollaan pettyneitä Obaman ehdotukseen ja siksi varmasti kerätään mielikuvia entistä vahvempaan kampanjointiin, josta ei puutu mikään kauheus ilmastopirun ja republikaanien liiton paljastamiseksi.

Lisää politisoitumista on siis Yhdysvaltain ilmastokeskusteluun tulossa, jos se enää on mahdollista. Suuri kysymys tulevaisuuden kannalta on se, kuka valitaan marraskuussa 2016 Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi, ja kuinka vahvasti ilmastopolitiikka nousee esiin kampanjoinnissa. Joka tapauksessa EPA:n määräyspakettia on hankalaa vetää kokonaan takaisin, vaikka presidentiksi nousisi hanketta vastustava republikaani.

Obaman ”puhtaan voiman suunnitelma” on siis vielä kaukana toteutumisestaan. Minä epäilen sen lopulta häviävän ns. markkinavoimille, jotka puhtaan energian vielä toteuttavat, kunhan tarvittavat uudet energiainnovaatiot saavuttavat paitsi tarvittavan teknisen myös taloudellisen kilpailukyvyn. Siinä pisteessä emme ole vielä tänään.

PS. Vielä ehdit mukaan jääminimiveikkaukseen. Osallistumisohjeet ovat täällä. Meitä on mukana jo yli 20.