Menivätkö Oras Tynkkysellä lippujuhlapäivä ja aprillipäivä sekaisin?

Oras Tynkkynen

Vihreiden ilmastoasiantuntija, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kirjoitti lippujuhlapäivänä julkaistussa blogissaan suuresta ilmastopoliittisesta läpimurrosta kahden suuren teollisuusmaan hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi. Olen ottanut Tynkkysen blogista relevantit kappaleet (sisennetyinä ja kursiivilla) ruodittavaksi.

Yhdysvaltain ympäristövirasto esitti maanantaina uusia rajoituksia voimaloiden ilmastopäästöille. Energiantuotannon päästöjä on tarkoitus leikata 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2030. Matkan varrelle asetetaan välietappeja.

Totta. On tärkeää huomata, että ympristönsuojeluvirasto EPA esitti - siis ei asettanut - noita rajoituksia. Esitys menee vuoden kestävälle lausuntokierrokselle, jonka jälkeen mahdolliset rajoitukset voisivat asteittain astua voimaan.

Ilmastonsuojelun vastustajat - republikaanit ja hiiliteollisuus etunenässä - tekevät varmasti kaikkensa päästörajoitusten jarruttamiseksi. Päätös kuuluu kuitenkin presidentin toimivaltaan, joten läpimenon mahdollisuudet ovat hyvät.

Tämäkin on osin totta, mutta aika tavalla Tynkkynen nyt oikoi. Obama päätti käyttää saastumisen torjuntaan tarkoitettua 1960-luvun lakia, koska ei olisi saanut uutta CO2-päästöjä rajoittavaa lakia läpi kongressissa. Tuon lain pätevyydestä on jo käynnissä useita oikeusjuttuja, joiden perusteena on käytetty mm. sitä, että hiilidioksidi ei ole saastetta tai myrkky. No miten kaikkea elollista ylläpitävä kaasu sellainen voisi ollakaan?

Esityksen läpimeno ei ole ollenkaan selvää, sillä melko yksimielisten republikaanien lisäksi monia demokraattisen puolueen senaattoreita ja kansanedustajia on alkanut hirvittää Obaman rajoitusyrityksen seurauksena ennustettu sähkön kuluttajahintojen raketinomainen nousu. Kyllä senaattoreita ja edustajainhuoneen jäseniä taitaa myös kismittää lainsäädäntövallan ohittaminen ja vanhan lain soveltamisen laajennus.

Energiantuotannon päästöt ovat laskeneet Yhdysvalloissa jo merkittävästi, joten 30 prosentin vähennys ei ole järin kunnianhimoinen. Maan pitää tehdä paljon enemmän, jotta globaaleissa ilmastotalkoissa onnistutaan rajoittamaan lämpeneminen alle riskirajana pidetyn kahden asteen.

Näin on. Yhdysvaltain energiatuotannon CO2-päästöt ovat laskeneet markkinaehtoisesti ja ilman liittovaltion keskushallinnon toimia. Merkittävin syy laskuun on kivihiilen korvaaminen maakaasulla, josta USA:ssa on ajoittain ollut jopa ylitarjontaa uusien poraustekniikoiden ansiosta. Tynkkynen jättää omien vihreiden tavoidensa kannalta ehkä viisaastikin kertomatta, että Euroopassa olisi hyviä mahdollisuuksia vastaavaan fracking-tekniikalla, mutta asia on jäänyt hyödyntämättä vihreiden puolueiden rajun vastustuksen vuoksi.

Mitä tulee Tynkkysen mainitsemaan kahden asteen poliittisesti määritettyyn riskirajaan, olisi Obaman päätöksellä toteutuessaankin minimaalinen vaikutus sen alittamiseen siinäkin tapauksessa, että uskoisimme validoimattomien ilmastomallien ennustekykyyn. Tuo vaikutus olisi mallinnusten mukaan muutaman asteen tuhannesosan verran. Itse asiassa mallien mukaan USA:n siirtyminen saman tien kivikauden talousmalliin ja heti CO2-päästöttömäksi ei ilmastomallien mukaan auttaisi vuosisadan lopun lämpötilassa kuin muutaman asteen kymmenyksen verran. No, kaikki eivät tietysti Tynkkysen lailla usko ilmastomallinnusten tuloksia johtuen niissä olevista ongelmista reaalimaailmaan verrattuna. 

Ilmoitus on silti monessa suhteessa merkittävä. Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin ilmaston kuormittaja, ja energiantuotanto on merkittävin yksittäinen päästölähde. Nyt on ensimmäistä kertaa tarkoitus rajoittaa jo olemassa olevien voimaloiden päästöjä.

Viittasinkin jo siihen, että oikeusjuttuja on ollut pelkästään siitä salliiko liittovaltion lainsäädäntö hyödyllisen kaasun rajoittamisyrityksiä. Uutena oikeudenkäyntiryppäänä noussee esiin se, voidaanko olemassa oleville laitoksille määrätä rajoituksia. Lakimiesarmeijat ovat jo valmistautumassa taisteluun ns. takautuvaa oikeudenkäyttöä vastaan. Saapa nähdä, riittääkö Obaman hallinnon aika noiden juttujen käsittelyyn, sillä vuonna 2016 pidetään uudet vaalit.

Kiina aikoo asettaa ensimmäistä kertaa kiinteät tavoitteet päästöjen rajoittamiseksi. Maa myös ottaa käyttöön valtakunnallisen päästökaupan vuodesta 2016 alkaen.

Nyt Tynkkynen siirtyi aprillipäivän juttujen puolelle. Kiinan päästökauppauutinen oli ns. uutisankka, jonka alkulähteenä ollut kiinalainen professori ja ilmastoaktivisti on jo julkisesti perunut puheensa. Asia on uutisoitu laajasti mm. amerikkalaisissa ja saksalaisissa lehdissä.

Kiinan CO2-päästöjen kasvu on hurjan näköistä, kuten Risto Jääskeläisen ilmastoblogista voi lukea. Ei ole mitään merkkejä niiden suunnan taittumisesta ainakaan tällä vuosikymmenellä, sillä jonkunhan on ylläpidettävä sitä teollisuutta, jonka me eurooppalaiset hiilivuotona työpaikkoina ja menetettyinä veroina ulkoistimme Kiinaan, Intiaan ja muuallekin.

Suomessa pelätään usein, että Eurooppa jää ilmastotalkoissa yksin. Pelkoon ei ole aihetta.

Jostain syystä vakuuttelu yksin jäämisen riskin olemattomuudesta ei vakuuta. Kumpikaan Tynkkysen mainitsemista uutisista ei nimittäin vähennä tuota riskiä. Tosiasiassa Euroopan Unionin hölmölle ilmastopolitiikalle nauretaan niin Pekingissä, Delhissä, Washingtonissa, Brasilissa kuin Moskovassa. Noissa pääkaupungeissa koetetaan houkutella EU:ta jatkamaan ilmastotalkoita yksin ihan globaalin huumorin ylläpitämiseksi ja EU:n suhteellisen kilpailukyvyn heikentämiseksi.

EU:n sisällä on viime aikoina tapahtunut jotain, joka saattaa tosin hillitä melko paljonkin suurimpia ilmastopoliittisia hullutuksia. Mm. Saksa on jo muutama vuosi sitten aloittanut merkittävän uusien hiilivoimaloiden rakennusurakan, kun siellä havahduttiin vihreän energiapolitiikan johtaneen käsittämättömän kalliiseen sähkön hintaan ja sähköverkon epävakauden riskeihin. Niinpä ei ollut ihme, että Tynkkysen aprillijuttujen kanssa samaan aikaan saksalainen Brandenburgin osavaltio antoi luvan valtavan ruskohiilialueen käyttöönottoon. Hiilellä - siis jopa sen likaisimmalla laadulla - on sekä kysyntää että tarjontaa tulevaisuudessakin. Puola ja monet itäisen Keski-Euroopan maat ovat seuraamassa Saksan mallia.

Vielä enemmän EU:n energiapolitiikkaan saattaa vaikuttaa Ukrainan kriisi ja sen myötä esiin nousseet epävarmuudet Venäjästä luotettavana maakaasun toimittajana Euroopalle. No, mitäpä Eurooppa voisi tehdä energiariippuvuutensa vähentämiseksi Venäjästä? Alkaisiko yksi vaihtoehto sanalla hiili? Ja siitä tulee sitä todennäköisempi vaihtoehto, mitä enemmän EU:n vihreät puolueet vastustavat ydinvoimaa ja liuskekaasun hyödyntämistä.

Maailma on siis ottamassa askelia oikeaan suuntaan. Nyt pitää kiristää tahtia, jotta ilmastokriisi saadaan taltutettua. Kolmen suurimman ilmaston kuormittajan - Kiinan, Yhdysvaltain ja Euroopan unionin - pitää kirittää toisensa yhä vahvempiin toimiin ilmaston pelastamiseksi.

Kuva lainattu WUWT-blogista

Kun pantiin faktat edes suurin piirtein kohdalleen, jäi Tynkkysen näkemistä askelista jäljelle vähän varpaiden heiluttelua, enkä olisi suunnankaan oikeudesta ihan varma. Siitä huolimatta en menetä yöuniani. Nimittäin kyllä ilmaston pelastaminen vielä on mahdollista. Eilen tuli tieto satelliiteista mitatusta toukokuun keskilämpötilasta. RSS-sarjan mukaan globaali keskilämpötila ei ole lämmennyt lainkaan viimeisen 17 vuoden ja 9 kuukauden aikana. Tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ei ole havaittu viimeiseen 26 vuoteen. Onko luonto pelastamassa ilmastoa ihan ilman meitä ihmisiä?

Nuo lämpötilajutut eivät siis olleet mitään aprillipäivän tietoa. Mutta miksi vihreä kansanedustaja Tynkkynen kertoo aprillijuttuja lippujuhlapäivänä? Onko kyse jostain vihreästä aprillipäivän käsitelaajennuksesta, vai yrittikö Oras viljellä huumoria? Hmmm.