Professori Botkin tuuletti ilmastoa edustajainhuoneessa

Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiede- ja teknologiakomitea piti 29.5.2014 hyvin mielenkiintoisen kuulemistilaisuuden, jonka aiheena oli IPCC:n 5. arviointiraportin ja USA:n oman tuoreen ilmastoraportin tieteellinen luotettavuus. Tuon noin kaksi tuntia kestänyt kuulemistilaisuus on hyvinkin katsomisen arvoinen, ja sen voi katsoa kokonaisuudessaan kongressin nettisivulta täältä.

Professori Daniel B. Botkin

Tilaisuudessa esiintyivät ympäristötalouteen erikoistunut Sussexin yliopiston professori Richard Tol, geotieteitä Princetonin yliopistossa johtava professori Michael Oppenheimer, Californian yliopiston ympäristötieteiden emeritusprofessori Daniel Botkin ja Coloradon valtioyliopiston ilmastotieteiden emeritusprofessori Roger Pielke Sr. Mielestäni heillä kaikilla oli sanottavanaan sellaista, mikä olisi hyödyllistä kuultavaa myös suomenkielisessä hyvin yksipuolisessa ilmastonmuutoskeskustelussa.

Valitettavasti blogikirjoitukseen ei ole minun kirjoitustaidoillani mahdollista noita kaikkia mahduttaa. Otan siksi otteita vain professori Botkinin todistuksesta, joka kattaa sellaisia alueita, joita olen vähemmän käsitellyt aiemmissa bloggauksissa.

Botkin, joka on julkaissut ilmastonmuutokseen liittyviä tutkimuspapereita vuodesta 1968 alkaen kritisoi voimakkaasti kahta asiaa em. raporteissa. Ne ovat ilmastotutkimuksen voimakas politisoituminen ja "joukossa tyhmyys tiivistyy" -efekti. Hän laati todistuksensa 22-kohtaisena luettelona, joissa hän kritisoi em. raporttien ristiriidoista välittämätöntä tekemistä, uskottavan tiedon puutetta, outoja johtopäätöksiä ja politisoitunutta asennetta. Seuraavassa ovat Botkinin todistajalausunnon pääkohdat suomeksi käännettynä:

1. Haluan korostaa, että olemme eläneet useista tekijöistä johtuvaa lämpenevän trendin aikaa. Minun käsitykseni mukaan tässä ei kuitenkaan ole ollut mitään epätavallista, ja vastoin IPCC:n ja kansallisen ilmastoraportin luonnehdintoja ympäristön muutokset eivät ole apokalyptisiä tai peruuttamattomia.

2. Minun suurin huoleni on se, että molemmat raportit esittävät lukuisia epävarmoja ja joskus epätäydellisiä johtopäätöksiä sellaisella kielellä, joka antaa niille tieteellistä painoa enemmän, kuin ne ansaitsevat. Raportit ovat "tieteellisiltä kuulostavia" mutta ne eivät perustu kokonaan selkeästi ratkaistuihin tosiasioihin, eivätkä ne tunnusta puutteitaan. Globaalista ympäristöstä on vähemmän vakiintunutta tietoa kuin maallikot yleensä otaksuvat.

3. Onko viime aikoina lämmennyt? Kyllä, olemme eläneet ilman epäilyä lämpenevän trendin aikaa. Kokemamme muutoksen vauhti ei kuitenkaan ole ollut ennennäkemätöntä, ja lämpenemisen pysähtymisen mysteeri yksinkertaisesti osoittaa maapallon elonkehän luonnollisen monimutkaisuuden. Muutos on normaalia, ja elämä maapallolla on riskialtista, kuten se on aina ollut. Nuo kaksi raporttia kuitenkin antavat ymmärtää, että ympäristön muuttuminen olisi kuin maailmanlopunomaista ja lopullista. Näin ei ole.

4. Onko ilmaston muuttuminen hyvin epätavallista? Ei ole. Se on aina muuttunut.

5. Ovatko kasvihuonekaasut lisääntymässä? Kyllä ovat, CO2 nopeasti.

6. Onko ilmaston muuttumista koskevassa tutkimuksessa hyvää tiedettä? Kyllä, sitä on melko paljonkin.

7. Oliko IPCC:n vuoden 2014 raportteja valmistelemassa hyviä tiedemiehiä? Kyllä, maaekosysteemiosaa koskevan raportin johtava kirjoittaja oli Richard Betts, jonka kanssa olen kirjoittanut yhden tutkimuspaperin ennusteista ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta biodiversiteettiin.

8. Onko raportissa myös tieteellisesti tarkkoja lausuntoja? Kyllä, niitä on.

9. Pyrin havaitsemaan, minkä ison vaikutelman raportit jättävät lukijalle. Valitettavasti minun on sanottava tuona vaikutelmana, että raportit yliarvioivat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaaraa eivätkä edistä kykyämme ratkaista suuria ympäristöongelmia. Pelkään, että "sanoma" leimaa epäsuorasti raportteja siten, että ihmiset ja toimintamme olisivat huonoja ja niitä pitäisi hillitä.

10. Onko raporteissa isoja ongelmia? Kyllä, niiden oletuksissa, tiedon käytössä ja johtopäätöksissä.

Kuva 2

11. Nuo kaksi raporttia olettavat ja/tai väittävät ilmastomallien ennustama lämpeneminen tapahtuu, jatkuu ja muuttuu pahemmaksi. Tällä hetkellä nuo ennusteet ovat melko kaukana todellisuudesta (Kuva 2). Mallit, kuten mikä tahansa tieteellinen teoria, pitäisi testata reaalimaailman havaintoja vastaan. Mallinnusten validoinnin asiantuntija sanovat, että IPCC:n raportissa säännöllisesti mainittuja mallien oikeellisuutta on tarkasteltu vähän tai ei lainkaan. Tämä merkitsee sitä, että teorioina niitä ei ole tieteellisesti lainkaan todistettu.  

12. Raportit kärsivät siitä, että termiä "ilmastonmuutos" käytetään kahdessa merkityksessä: luonnollisena ja ihmisperäisenä. IPCC:n raportissa molemmat on kylläkin määritelty, mutta niitä ei erotella tekstissä, mikä johtaa lukijaa harhateille. (Kansallisessa ilmastonmuutosraportissa termiä käytetään jatkuvasti, mutta sitä ei edes määritellä.) Raporteissa on kohtia, joissa ainoastaan jälkimmäinen merkitys - ihmisperäinen - tuntuisi perustellulta, mutta lukija joutuu arvaamaan. Toisissa kohdissa molemmat merkitykset voivat olla paikallaan.

Niissä kohdissa, missä kumpi hyvänsä merkitys voisi toimia, kyse on itsestäänselvyydestä - siis jos kyse on luonnollisesta muutoksesta. Kyse on maapallon ympäristön sellaista perusominaisuudesta, jonka ihmiset ovat aina koneneet ja tienneet. Mikäli tarkoitetaan ihmisperäistä muutosta, käytettävissä olevat tiedot eivät raporttien väittämistä huolimatta tue lausuntoja.

13. Jotkut raporttien johtopäätöksistä ovat päinvastaisia verrattuna niiden lähdeviitteinä esitettyihin artikkeleihin. IPCC:n 2014 raportin maaekosysteemiosassa todetaan seuraavasti: "Kohtalaisella luottamuksella voidaan sanoa nopean muutoksen Arktikalla vaikuttavan sen eläimiin. Esimerkiksi seitsemän 19:sta jääkarhujen alapopulaatiosta vähenee määrällisesti." Väitteen perusteena on Vongravenin ja Richardsonin artikkeli vuodelta 2011. Tuo artikkeli kuitenkin todistaa päinvastaisesta - siis siitä, että väheneminen on illuusio.

Olen muuten selvittänyt noiden 19 alapopulaation laskennat. Niistä ainoastaan kolme on laskettu kahteen kertaan ja muut on laskettu kertaalleen. Siten muutoksia ei voida määrittää…

Yhdysvaltain merinisäkkäiden komissio, jolta on vaadittu tämän lajin suojelutoimia, myöntää asian seuraavasti: "Tarkkoja arvioita jääkarhujen nykyisestä tai historiallisista määristä on vaikea saada johtuen useista syistä. Laji elää erittäin vaikeakulkuisella alueella, sen yksilöt vaeltavat kansainvälisten rajojen yli, ja laskentojen tekeminen on kallista.

Tohtori Susan Crockford kertoo asiasta seuraavaa: "Niistä 13 alapopulaatiosta, joista on olemassa jonkinlaista dataa, viisi on luokiteltu PBSG:n(=jääkurha tutkivien asiantuntijoiden ryhmä) mukaan vakaiksi (siis kaksi enemmän verrattuna vuoteen 2009), yksi kasvavaksi, ja kolmen luokitus on muutettu laskevasta "ei tietoa"-kategoriaan… Tämä tarkoittaa sitä, että neljää pidetään edelleen laskevana - ja niistäkin kahta liiallisen metsästyksen vuoksi - ja yhden osalta pieneneminen on tilastollisesti merkityksetöntä… Tämä jättää jäljelle vain yhden alapopulaation läntisellä Hudsoninlahdella, jonka PBSG:n biologit väittävät kärsivän ilmaston lämpenemisestä. Ja senkään väitteen tueksi ei ole esitetty dataa.

15. Jotkut päätelmät ovat ristiriidassa tai tietämättömiä parhaista tilastollisesti pätevistä havainnoista. Esimerkiksi maaekosysteemiosassa todetaan, että "maan ja makean veden ekosysteemit vastaanottavat noin neljänneksen ihmisen toiminnan seurauksena viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana ilmakehään vapautuneesta hiilidioksidista (korkea luottamus)". Olen tehnyt ensimmäiset tilastollisesti pätevät arviot hiilen varastoitumisesta ja käyttöönotosta millään laajalla maa-alueella, nimittäin Pohjois-Amerikan boreaalisten metsien ja itäisten lehtimetsien osalta sekä Australian Queenslandissa subtrooppisen metsän osalta. IPCC:n ja sen käyttämien artikkeleiden arviot kasvillisuuden hiilen sidonnasta perustuvat sellaisiin tutkimuksiin, joita voidaan parhaiten kutsua "näytteiden nappailuksi". Näitä tutkimuksia on suhteellisen pieni määrä, niitä on tehty eri aikoina käyttäen erilaisia ​​menetelmiä ja lähinnä vanhan kasvuston alueilla. IPCC:n raportoimat tulokset yliarvioivat hiilidioksidin varastoitumista ja käyttöönottoa peräti 300 prosentilla.

16. IPCC:n ilmastonmuutoksen vaikutuksia, siihen sopeutumista ja haavoittuvuuksia koskevan raporttikokonaisuuden poliitttisille päätöksentekijöille tarkoitetettu tiivistelmä toistaa edellisten raporttien väitteen, jonka mukaan "iso osa lajeista" kohtaa "kasvaneen sukupuuttoriskin" (sivulla 15). Todisteiden ylivoimainen osa on tätä väitettä vastaan. Lisäksi on osoitettu selvästi, että tuollaisia ennusteita tuottavat mallinnukset, kuten ilmastokuorimallit tai lajien aluekäyrämallit, tekevät vääriä oletuksia, jotka johtavat virheellisiin tuloksiin ja yliarvioivat sukupuuton riskiä.

Yllättävän harva laji on kuollut sukupuuttoon viimeisen 2,5 miljoonan vuoden aikana, jolloin on ollut useita jääkausia ja lämpimiä jaksoja. Tämän tiedon löytää useista lähteistä, mm. Thomas Lovejoyn toimittamasta kirjasta Ilmastonmuutos ja biodiversiteetti. Lovejoy on johtava asiantuntija luonnon monimuo5toisuuden säilyttämisessä. Tänä aikana tiedetään kuolleen sukupuuttoon 40 isoa nisäkäslajia Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.  (Aitotumaisten lajien sukupuuttovauhdiksi arvioidaan noin yksi laji vuodessa.)

17. Raportti antaa kuvan, että elävät olennot olisivat hauraita ja jäykkiä eivätkä selviäisi muutoksista. Asiahan on päinvastoin. Elämä on jatkuvaa, sopeutuvaa ja säätyvää.

18. Vakiotilan oletus: Molemmissa raporteissa on oletus siitä, että kaikki muutos on kielteistä ja ei-toivottavaa, ekologisesti ja evolutionaarisesti luonnotonta sekä pahaa populaatioille, ekosysteemeille - siis kaikelle elolliselle - mukaan lukien ihmiset. Todellisuudessa on toisin: Ympäristö on aina muuttunut ja tulee aina muuttumaan. Elävien olentojen on täytynyt sopeutua näihin muutoksiin. Mielenkiintoista on se, että monet elleivät peräti useimmat niistä lajeista, joiden parissa olen työskennellyt tai joista jotain tiedän, kaipaavat muutosta ympäristöltään.

19. IPCC:n ilmastonmuutoksen vaikutuksia, siihen sopeutumista ja haavoittuvuuksia koskevan raporttikokonaisuuden poliitttisille päätöksentekijöille tarkoitetettu tiivistelmä toistaa termiä "peruuttamattomista" muutoksista. Lajin kuoleminen sukupuuttoon on kyllä peruuttamatonta, mutta hyvin harva muu asia luonnossa on sitä. Menneisyys vahvistaa tämän. Jäätiköt ovat kasvaneet ja kutistuneet toistuvasti. Pohjois-Amerikan luoteisväylä on ollut auki ja kiinni toistuvasti. Lämpötila on ollut huomattavasti nykyistä ja ennustettua korkeampi, ja se on aikoinaan laskenut noustakseen uudelleen.

Peruuttamattomuuden toistuva käyttö johtuu uskomuksesta, että maapallon luonto on vakio - siis vakaa ja muuttumaton - paitsi silloin, kun siihen vaikuttavat ihmisten toimet. Tämä on tietenkin väärä johtopäätös, jota vastaan on monia todisteita ml. ne yksiselitteiset kokemukset, joita ennen teollista vallankumousta eläneillä ihmisillä oli, ja joita on niillä nykyihmisillä, jotka nykyisin viljelevät maata tai työskentelevät jokien, villieläinten tai metsien parissa.

20. Ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen ylikorostaminen on vienyt huomion monilta ennen tärkeiltä ympäristöasioilta, joista ei 21 vuosisadalla ole enää paljoa piitattu. Maanpäällisiä ekosysteemejä käsittelevä raporttiosa tämän tunnustaakin mm. toteamalla: "Ilmastollinen paine vaikuttaa yhdessä muiden ihmisperäisten vaikutusten kanssa. Näitä ovat maankäytön muutokset, vierasperäiset lajit ja saasteet monesti pahentaen näitä paineita (erittäin korkea luottamus)."

21. Tarkoittavat noiden raporttien ongelmakohdat sitä, että meidän pitäisi hylätä huolet ilmaston lämpenemisestä tai sen tutkimisesta? Eivät tietenkään. Mutta meidän on asetettava tuo asia oikealle suhteelliselle tasolleen yhdessä muiden ajankohtaisten ja välittömiä vaikutuksia omaavien ympäristöasioiden kanssa.

22. IPCC:n raportista mainitsemani huolet pätevät myös Valkoisen talon kansalliseen ilmastonmuutosraporttiin. Minä arvioin sen luonnoksen ja tarjosin kommenttejani, mutta valitettavasti niitä ei otettu huomioon lopullisessa raportissa. Esimerkiksi totesin seuraavaa: "Yhteenveto on poliittinen - ei tieteellinen. Se on täynnä väärintulkintoja ja ristiriidassa vakiintuneiden ja tunnettujen tieteellisten artikkelien kanssa."

"Ilmasto on aina vaikuttanut ihmiin ja kaikkeen elämään maapallolla. Ei siis ole mitään uutta siinä, että sanotaan sen 'jo vaikuttavan amerikkalaisiin'. Kyse on vain poliittisesta kannanotosta."

"On sopimatonta käyttää lyhyen aikavälin sään muutoksia merkkinä tavalla tai toisella pysyvästä ilmastonmuutoksesta."

Professori Botkinin koko kirjallinen lausunto on 29-sivuinen, enkä siitä tietenkään kyennyt tähän kääntämään kuin osan. Tuo paperi löytyy englanninkielisenä täältä. Nautinnollisia katselu- tai lukuhetkiä.

Ht WUWT-blog, jossa on vielä vähän lisää asiasta.