maanantai 23. kesäkuuta 2014

Greenpeacella ulkoisia ja sisäisiä ongelmia



Arctic Sunrise syksyllä 2013 Murmanskissa
Kirjoitin viime syksynä pari suppeaa juttua Greenpeacen seikkailuista Jäämerellä. Nuo seikkailut ovat pääosin ohi, sillä niihin osallistuneet aktivistit päästettiin vapaalle lyhyen venäläisen täysihoidon jälkeen ja sittemmin järjestön operaatioonsa käyttämä aluskin on ilmoitettu vapaaksi lähtemään Venäjältä. Greenpeacen edustajat ovat huhujen mukaan tutkimassa, josko Arctic Sunrise saataisiin purjehduskuntoon.

Venäjän-retki otti Greenpeacelle kuitenkin niin koville, että epäilen järjestön halukkuutta uuteen koitokseen tuon maan arktisilla alueilla. Jonkin verran Venäjää aikanaan työni osana seuranneena sanoisin suoraan, että Greenpeacen operaatiot siellä ovat ohi pitkäksi aikaa. Mutta ongelmia alkaa syntyä muuallakin.

Intian hallitus pani sulun Greenpeacen ulkomaiselle rahoitukselle juuri ennen juhannusta. Tuo kielto oli seurausta maan tiedustelupalvelun raportista, jossa todettiin erilaisten ulkomaisten järjestöjen aktiviteettien vähentävän Intian talouskasvua 2 - 3 prosentilla joka vuosi. Greenpeace on ollut lähinnä Euroopasta tuodun rahoituksen avulla kampanjoimassa Intiassa mm. hiilivoimaloiden rakentamista ja geenimanipuloitujen viljakasvien käyttöönottoa vastaan.

Alle vuoden sisään Greenpeace on siis suututtanut kaksi isoa maata. Lisäksi tiedämme entuudestaan, että Kiina on kohteliaan päättäväisesti ilmoittanut järjestölle katsovansa karsaasti sen toimintaa alueellaan. Kun Greenpeacen toimintamahdollisuudet ovat liki olemattomat jokseenkin kaikkialla arabimaailmassa, Iranissa, Pakistanissa, Vietnamissa, Myanmarissa ja Keski-Aasian diktatuureissa, jää sille vain vähäisiä toimintamahdollisuuksia Aasian suunnalla. Ja saattaa olla, että mahdollisuudet Afrikassakin heikkenevät nopeasti, jos siellä vaikutusvaltaansa kasvattavat isommat Aasian jättiläiset panevat paikalliset poliitikot valitsemaan niiden kanssa tehtävän yhteistyön ja Greenpeacen sietämisen välillä.

Ulkoiset ongelmat syvässä etelässä ovat Greenpeacelle kiusallisia, sillä se on tuoreessa strategiassaan pyrkinyt kasvattamaan toimintaansa nimenomaan siellä. Ja siellä sillä ja muillakin vastaavilla järjestöillä olisi tietysti oikeasti eniten töitä. Siellä villiä luontoa raivataan meidän ilmastopolitiikkamme biopolttoainepelloiksi. Etelä- ja Itä-Aasiassa valmistuu pari isoa hiilivoimalaitosta joka viikko, sillä jonkunhan on valmistettava ne tavarat, jotka ennen tehtiin Euroopassa paljon puhtaammin menetelmin vaikkakin vähän kalliimmalla.

Greenpeacen sisäpiiristä ainakin englantilaiselle Guardian-lehdelle vuodetun sisäisen raportin mukaan järjestöllä ei ole pelkästään ulkoisia ongelmia. Sillä on meneillään sisäinen kriisi, jonka oireita noussee julkisuuteen ajan kanssa enemmänkin. Asioiden vakavuutta korostaa se, että nuo jo joitakin vuosia jatkuneet  sisäiset ongelmat kohdistuvat järjestön kansainvälisen johdon johtamisprosesseihin, päätöksentekoon ja toimeenpanokykyyn. Eikä niitä ole saatu korjattua, vaikka kuulemma yritetty on.

Jonkun tai joidenkin Greenpeacen ylimmässä johdossa olevien kärsivällisyyden saattoi katkaista tieto siitä, että kehnojen prosessien vuoksi joku järjestön keskusjohdon virkailija onnistui hukkaamaan viime vuonna varoja lähes neljän miljoonan euron arvosta valuuttaspekulaatioissa. Ja vuoden 2013 osalta järjestön tilit sen vuoksi näyttävät piakkoin julkistettavan tilinpäätöksen mukaan lähes seitsemän miljoonan alijäämää.

Muista lähteistä on selvinnyt, että Greenpeacen johto ei ole ottanut johtamisen ja prosessien ongelmia riittävän vakavasti, eikä tilintarkastusyhtiönä oleva Ernst & Young ole ilmeisesti raportoinut operatiivisen johdon puutteita virallisissa papereissa johtokunnalle. Ongelmia on ollut myös lahjoitusten keruussa, joista järjestön toimitusjohtaja Kumi Naidoo käyttää nimitystä kommunikaatio-ongelma. Tämäkin tieto lienee hämmästyttänyt joitakuita, sillä aika rehvakkaasti GP kertoi rahaa tulevan ovista ja ikkunoista Venäjä-operaation aikana. Rahantulo on siinä määrin ehtymässä, että järjestö joutuu harkitsemaan 2000 palkatun työntekijänsä sijoittumista pääkonttorimaata Hollantia halvempiin maihin ja pienempää palkkausta yhtenä säästötoimena.

Ehkäpä Intian koventuvat otteet pelastavat GP:n rahoituskriisiltä. Kun Intian operaatiot joudutaan panemaan jäihin, ehkä rahaa riittää sitten paremmin vaikkapa jäänmurtajakiipeilyyn Katajanokalla tai meriristeilyyn Olkiluotoon tai Hanhikivelle? Guardianin artikkelissa oli paljon muutakin noista sisäisistä ongelmista. Toivottavasti GP selviää, sillä minä tykkään kirjoitella järjestöstä muutaman kerran vuodessa. Ja toivottavasti se saisi kerättyä sekä rahaa että rohkeutta mennä toimimaan etelään. Väittäisin, että tämäkin vaatimaton blogi helposti moninkertaistaisi lukijansa, jos voisin kotimaisten juttujen lisäksi tarjota sankaritarinoita Sini Saarelan kiipeilystä Kiinassa, Intiassa tai vaikka Iranissa. Sitä varten GP:lle kannattaa edelleen lahjoittaa rahaa, vaikka melkoisella todennäköisyydellä niistä iso osa päätynee huonon hallinnon pyörittämiseen, sisäiseen korruptioon tai markkinaspekulaatioihin. Kyllä siitä jotain Sininkin harrastuksiin riittää.

4 kommenttia:

  1. Hurja hiilijalanjälki ei huoleta GP,n työmatkalaisia, meillä sentään kelpaa Audin pehmeä takapenkki kiihkeimmillekkin AGW aktivisteille, polkupyörällä ollessa käyttöä vain viherkasvojen kohotuksessa medialle..

    http://www.breitbart.com/Breitbart-London/2014/06/23/Greenpeace-Director-
    Regularly-Flies-To-Job

    Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tarvitse kansainvälisen GP:n operaatiopäällikön elää kuten saarnaa. Mutta samahan pätee kaikkien uskonlahkojen johtajiin. Uskovat tai tässä tapauksessa rahaa antavat jatkavat kuitenkin lahjoituksiaan.

      Poista
  2. Eihän greenpeacellä hätää voi olla, on lahjoitusmiljardit sijoittanut mm. Appleen. Uusi toimarikin on alkanut puhua Greenpeacen äänellä ilmastomuutoksen torjumisen puolesta. Sen lauluja laulat jonka leipää syöt. Nämä tempaukset ovat erittäin tuottoisaa toimintaa, kulut ovat minimaaliset verrattuna niihin lahjoitustuottoihin mitä saavat median avustuksella julkisuudessa aivan ilmaisena mainoksena. Monet yritykset ovat kateellisia GP:n strategiasta rahantekovälineenä. Ei se haittaa vaikka lakeja rikotaan ja luontoa suojellaan joskus jopa epämääräisillä tarkoitusperillä, tärkeintä on se mielikuva mitä tämän avulla luodaan faktoista piittaamatta. Aivan loistavan nerokasta toimintaa kaikinpuolin. Siellä on todelliset uuden sukupolven talousnerot puikoissa, jotka ymmärtävät tuottavan työn merkityksen vapaaehtoistyöhön sitoutuneilla ihmiskunnan pelastajilla ja käytänössä ilmaiseksi. Kaikki kunnia nerokkaalle toiminnalle ihmiskunnan hyväksi.

    VastaaPoista
  3. Kuljen aika usein Helsingissä Kampin Narinkkatorin halki. Melkein päivittäin pitää sanoa 5-10 feissarille, että pidä tunkkisi, ei kiinnosta. Joskus harvoin koettuna se on lähes siedettävää, mutta melkein päivittäin koettuna aivan järjetöntä touhua. Mielessä on käynyt lähettää ehdotus tutulle valtuutetulle, että koko feissaus pitäisi kieltää tai ainakin väkevästi luvanvaraistaa. Ja jakaa niitä lupia järkevä määrä, että ei mene ihmisten häiriköinnin puolelle.

    Surullisinta on, että nämä ihmiset oikeasti uskovat olevansa hyvällä asialla. Aivopestyjä raukkoja. Sääliksi käy. Vaikka toisaalta Mikko toi esille Greenpeacen tarjoaman viihdenäkökulman. Ehkä joskus vähemmän kiireessä jututan näitä opetettuja puhuvia päitä ja vippaan viitosen.

    Puolueeton

    VastaaPoista