Hesarin ja Iltalehden mukaan ilmaston lämpeneminen johtaa mahdollisesti jääkauteen

Helsingin Sanomat on 23.3.2015 nostanut jo aika vanhan aiheen pinnalle artikkelillaan "Pohjois-Atlantin virtaus on jo hidastunut – pysähtyminen mullistaisi sään". Iltalehti on oikonut mutkia vielä lisää 24.3. kopioidessaan osia HS:n artikkelista. IL:n artikkeli on otsikoitu jo lähes todennäköiseksi otsikolla "HS: Muutos Atlantilla uhkaa sotkea Suomenkin ilmaston". No katsotaanpa tarkemmin, millaiseen tuhoon olemme nyt joutumassa. Sisennetyt tekstit ovat em. jutuista, normaaliteksti minun selvitystyöni tulosta.

Termihaliinikierron eli lämpösuolavesikierron
 valtavirrat. Kuva Wikipediasta

Etelästä lämmintä vettä pohjoiseen tuova Atlantin merivirtaus on heikentynyt jo sadan vuoden ajan. Erityisen paljon se menettänyt voimaansa 1970-luvulta lähtien, osoittaa kansainvälinen tutkimusryhmä Nature Climate Change -lehdessä.

Hmmm. Tuon tutkijaryhmän tulos on aivan uusi, sillä vastikään julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin 5. arviointiraportti (AR5) on eri linjalla. Sen mukaan "ei ole mitään todisteita pitkän ajan trendimuutoksista isoissa merivirroissa, kuten Atlantin merivirroissa (AMOC).., tai Atlantin ja pohjoisten merien välisissä virroissa".

No kävin nopeasti lukaisemassa tuon tutkimuksen abstraktin, ja kuva muuttuikin aika paljon. Ainakin tuossa abstraktissa oli runsaasti konditionaaleja (voisi, saattaisi) ja ehkä-sanoja. Suoraan sanottuna siitä ei auennut HS:n ensimmäisen kappaleen sanomaa. Selvisi myös, että tutkija Rahmstorf kolleegoineen ei ollut mitannut AMOCin virtaamaa tai käyttänyt aiempia virtausmittauksia, joiden perusteella IPCC oli tullut em. johtopäätökseensä. Valitettavasti 100 vuoden päähän ulottuvia mittaustietoja ei edes ole olemassa. Rahmstorf oli mittaillut meriveden pintalämpötiloja ja yhdistellyt niitä arveluttavasti sedimenteistä, koralleista ja muista sekundäärilähteistä rakenneltuihin lämpötilarekonstruktioihin, pannut lämpötilat tutkimuslaitoksensa tietokonemalliin ja saanut tulokseksi virtauksen hidastumisen. Kyse on siis mallinnustuloksesta, joka on ristiriidassa mittaustulosten kanssa.

Oli muuten mielenkiintoista havaita, että yksi tutkija ryhmän jäsenistä oli yhdysvaltalainen professori Michael E. Mann, joka saavutti runsaasti julkisuutta erilaisten proxytietojen valikoivasta ja tarkoitushakuisesta yhdistelemisestä laatiessaan kuuluisaa "lätkämailakäyräänsä".

Golf-virran virtaus pohjoiseen 41. leveyspiirin kohdalla
Willisin (2010) mukaan. Kuvan pystyakselin mittayksikkö
on Sverdrup (Sv) eli miljoonan vesikuutiometrin
virtaus sekunnissa (1 Sv = 10^6 m^3/s).

Todettakoon, että viitisen vuotta sitten AMOCin virtaus tosiasiassa mitattiin eri syvyyksistä sukeltavien Argo-poijujen avulla. Tuon tutkimuksen tekijä, NASAn Josh Willis, raportoi, että vuosina 2002-2009 ei virtauksessa havaittu merkitsevää trendiä suuntaan tai toiseen. Willis ulotti tutkimuksensa staelliittialtimetriaa hyväksi käyttäen aina Argo-aikaa edeltävään 1990-luvun alkuun, eikä vieläkään löytänyt trendiä. Melko tasaisesti Golf-virta siis toimii, vaikka vaihtelua vuosien välillä toki on.

Syynä on tutkijoiden mukaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

Nonniin. Siis Golf-virran hidastuminen mallinnuksessa, jota siis ei reaalimaailman mittausten mukaan ole tapahtunut, johtuu ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Minä tällä kertaa uskon asian, sillä tutkijajoukossa oli mukana tuo lätkämailaväärentäjä Mann. Ihminenhän hänkin on - kai?

Atlantin kierto paitsi kuljettaa lämmintä vettä pohjoiseen myös palauttaa sitä kylmänä syvänä virtauksena takaisin etelään. Kierto muodostaa valtavan edestakaisin kulkevan liukuhihnan, joka säätelee ilmastoa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Grönlannin jäätiköiden kiihtyvä sulaminen on alkanut sotkea mekanismia.

Jäätävästä videosta apua huonosti lämpenevään ilmastoon

Professori Steffensen

Ilmaston lämpeneminen riippuu lähinnä siitä, miten mittaamme asiaa. Tarkoitan siis sitä, miten määrittelemme normaali-ilmaston maapallolla, jonka ilmastossa oikeastaan ainoa pysyvä asia on jatkuva vaihtelu. On ollut äärimmäisiä jääkausia, joiden aikana koko Pohjois-Eurooppa on ollut jopa muutaman kilometrin paksuisen jäätikön peittämä. On ollut lämpimämpiä kausia, jolloin jää on sulanut, ja nykyisin Saksan korkeudella elävät kasvit ja eläimet ovat asuttaneet Lappia. Ja kaikkea tältä väliltä. Siis ikuinen ilmastonmuutos.

Suosittelen katsomaan tarkkaavaisesti Kööpenhaminan yliopiston tutkijaprofessorin ja yhden maailman johtavan jäätutkijan, Jørgen Peder Steffensenin, julkaiseman videon, jonka saat käyntiin alla olevasta kuvasta. Siinä Steffensen kertoo, mitä Grönlannin jäätiköstä poratut näytteet kertovat mm. viimeisen 8000 vuoden ilmastohistoriasta.


We live in cold times from climateclips on Vimeo.

Professori Steffensenin sanoma videon lopussa kertoo paljon:

"Olen täysin samaa mieltä, että maailman ilmaston keskilämpötila on noussut 1900-luvulla – mutta noussut mistä? ..Todennäköisesti nousu on tapahtunut viimeisen 10000 vuoden alhaisimmasta lämpötilasta. Me aloitimme ilmatieteelliset mittaukset (1800-luvun puolimaissa) ilmeisesti kylmimpänä hetkenä 10000 vuoteen."

Maapallon muista osista tulevat ilmastohistorialliset tutkimustulokset vahvistavat Steffensenin sanomaa.

8000 vuotta Grönlannin jäätikön pintalämpötilaa

Steffensen ei videolla spekuloi, mikä saattaisi olla 20. vuosisadan vajaan asteen lämpenemisen syynä ihan normaalin luonnollisen vaihtelun lisäksi. Ihmisen tai hiilidioksidin syyllisyydestä lämpenemiseen hän toteaa tieteellisesti ja terveen skeptisesti sen, että asiaa on erittäin vaikeaa todistaa.

Vertaammeko siis viime vuosikymmenien lämpötilakehitystä kenties väärään lähtökohtaan - siis holoseenikauden kylmimpään hetkeen - ja liioittelemmeko viime hetkien muutoksia, kun emme ole osanneet reaaliaikaisesti mitata aiempia isoja muutoksia?

Professori Antero Järvisen julkaisematon vastine byrokraatti Alestalolle

Aamulehti julkaisi 22.3.2013 Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtajan, professori Antero Järvisen, haastattelun otsikolla "Ilmastonmuutoksen liioiteltu uhka saanut tekemään pahoja virheitä". Tuossa haastattelussa Järvinen AL:n mukaan "pudottelee näkemyksiä, jotka asettavat hänet pahaan paitsioasemaan tiedeyhteisössä ja julkisessa keskustelussa. Hänestä ilmastonmuutoksen uhkaa on vuosikaudet liioiteltu.... Maapallo ei näytä lämpenevän niin voimakkaasti kuin pelätään, eikä lämpenemisen suurin syy välttämättä ole ihminen.

– Eivät nämä ole mitään minun omia näkemyksiäni, vaan puhdasta faktaa. Mielipiteiden esittämisessä ei ole mitään järkeä, Järvinen tarkentaa."

Järvisen haastattelu Aamulehteen ylitti Ilmatieteen laitoksen kakkosmiehen, johtaja Mikko Alestalon, ärsyyntymiskynnyksen. Alestalo lähetti mielipidekirjoituksen Aamulehteen, ja ehkä "varmuuden vuoksi" Aamulehden lisäksi useat Alma Median lehdet julkaisivat sen 26.3.2013. Tuossa mielipidekirjoituksessa Alestalo väittää ihmiskunnan osuuden ilmaston 1970-luvun jälkeiseen lämpenemiseen olevan asiaan perehtyneen ammattitaitoisen tiedeyhteisön kiistatta hyväksymä. Minun mielestäni tuo Alestalon argumentti on jo filosofisesti virheellinen (Auktoriteettiin vetoaminen). Hassuinta tässä on se, että tuo Järvisen haastattelu kumoaa muutenkin Alestalon argumentoinnin. Jos professori Järvinen (yhdessä valtavan kansainvälisen tutkijajoukon kanssa) epäilee Alestalon julistamaa "totuutta", kyse ei voi olla tiedeyhteisön kiistatta hyväksymästä asiasta.

Järvinen olisi halunnut vastata Alestalon mielipidekirjoitukseen, mutta Alma Media ei vastinetta ole julkaissut. Alma Median reilun pelin henkenä näytti siis olevan se, että haastatellaan ensin professori Järvistä, ja sitten annetaan ilmastonmuutoshypetyksestä leipänsä ansaitsevalle byrokraatti Alestalolle mahdollisuus leimata haastateltu professori jotenkin tieteen valtavirrasta poikkeavaksi hölmöksi. Huh tätä toimitusten asenteellisuutta ilmastoasioissa! En viitsi käyttää enempää lukijan aikaa Ilmatieteen laitoksen Mikko Alestalon kirjoituksen ruotimiseen. Jos joku kuitenkin haluaa perehtyä Alestalon tieteellisen sielun synkimpiin piirteisiin, sen voi tehdä täällä.

Seuraavassa on professori Antero Järvisen vastine Alestalon mielipidekirjoitukseen. Olen saanut professori Järviseltä luvan sen julkaisemiseen vieraskirjoituksena. Muistutettakoon kaikille vielä se, että yllä oleva taustoitus tälle Antero Järvisen vastineelle edustaa vain ja ainoastaan tämän blogin pitäjän käsityksiä. Mutta nyt siis Järvisen vastineeseen:

Tarvitsemme vaihtoehtoisia selviytymisstrategioita 

Professori Antero Järvinen rautututkimuksen
parissa maaliskuussa 2013

Tarkkojen mittaustilastojen mukaan maapallon ilmasto ei ole lämmennyt 17 vuoteen eivätkä ilmastomallien antamat lämpenemisennusteet ole toteutuneet, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on samaan aikaan voimakkaasti kasvanut. Pitkät aikasarjat myös osoittavat, että nykyisenkaltaisia tai sitä lämpimämpiä jaksoja on ollut usein aikaisemminkin. Viimeisen sadan vuoden aikana luonnonkatastrofit ja muut ääri-ilmiöt eivät ole lisääntyneet eikä merenpinnan taso ole muuttunut. Pohjoisen pallonpuoliskon lumimäärä on pysynyt vakaana eikä napajään nykyinen laajuus poikkea siitä mitä se oli esimerkiksi 1930-luvulla. Jääkarhut voivat paremmin kuin koskaan, koralliriutat ovat elpyneet jne. 

Tästä huolimatta kansainvälisellä, valtakunnallisella, maakunnallisella ja kunnallisella tasolla on laadittu selviytymisstrategioita pääasiassa vain ilmaston dramaattisen lämpenemisoletuksen ja kohtuuttoman pelottelun pohjalta. Esimerkiksi viime kesänä ilmatieteilijät ennustivat, että Pohjois-Suomi lämpenisi vuosisadan loppuun mennessä kahdeksan astetta. Toteutuessaan tämä tietokone-ennustus löisi maapallon ilmastohistorian aikaisemmat lämpenemisennätykset ainakin sadalla prosentilla. Muut varteenotettavat vaihtoehdot, kuten että ilmasto vaihtelee suuresti, mutta pitkäaikainen lämpötilataso pysyy jokseenkin ennallaan tai jopa laskee, on unohdettu. 

Olemmeko olleet liian proaktiivisia ja ryhtyneet torjumaan massiivisin keinoin vähäistä tai olematonta ongelmaa? Minne ovat miljardit menneet ja mitä niillä on saatu aikaan? Olisiko resurssit voitu käyttää paremmin johonkin muuhun tarkoitukseen? 

Mitä me teemme jos lämpenemisskenaario ei toteudukaan ja esimerkiksi arktisten alueiden luonnonvaroihin ei päästä käsiksi niin helposti kuin kuvittelemme? Olisiko jo aika pysähtyä kiihkottomasti miettimään kaikkien vaihtoehtojen seurauksia ja kustannuksia niin luonnolle kuin tulevaisuudellemme? Ehkä tässäkin tapauksessa tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Antero Järvinen

Näyttäisikö vuosi 2013 merkkejä lämpenemisestä?

Tämä vuosi on tärkeä ilmaston lämpenemisestä huolestuneelle vihreälle liikkeelle. Ensi syksynä hallitusten välinen ilmastopaneeli, IPCC, julkaissee ensimmäisen osan viidennestä ilmastoraportistaan. Pian tuon julkaisun jälkeen pidetään Puolassa YK:n ilmastokokous, jossa pitäisi päästä eteenpäin vuodelle 2015 suunnitellun laajan ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan ilmastosopimuksen valmistelussa.

Monessa maassa Euroopassa ja muuallakin on alettu empiä kunnianhimoisen ilmastopolitiikan ja sen kanssa ristiriidassa olevan järkevän energiapolitiikan välillä. Ihmiset hermostuvat maapallon pelastamisyritysten vuoksi nouseviin energian hintoihin, jotka eivät korreloi ilmaston olemattoman lämpenemisen kanssa.

Lämpenemisen puute voi olla vaikea asia myös kotimaiselle vihreälle liikkeellemme. Ilmastolakia valmistellaan, ja se pitäisi säätää ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja. On nimittäin mahdollisuus, että  ilman lämpenemistä noiden vaalien jälkeen Vihreät eivätkä muidenkaan puolueiden ilmastovihreät enää istu hallituksessa, ja tuo joidenkin mielestä kallis tai muuten turha laki saattaisi jäädä kokonaan säätämättä.

Ilmaston lämpeneminen vähentäisi niitä paineita, joita niin kansainväliseen kuin kansalliseen ilmastopolitiikkaan kohdistuu. Ihmisen aiheuttamaa hirvittävää ilmastonmuutosta (CAGW) epäilevät tahot ovat kyenneet lähinnä sosiaalisen median kautta siirtämään epäilyksen myös äänestäjien enemmistöön. Vakuuttavimpina näyttöinä ilmaston lämpenemisen pitkähköstä pysähdyksestä ovat tietysti erilaiset lämpöaikasarjat, joiden trendikuvaajat ovat sojottaneet vaakatasossa jo yli 15 vuoden ajan. Katsotaanpa siis, miten vuosi 2013 on alkanut. Näkyisikö merkkejä lämpenemisestä?

Alailmakehän lämpötilapoikkeamat verrattuna vuosien
1981-2010 keskilämpötilaan.

Aloitetaan satelliittimittauksiin perustuvista mittauksista, joiden tulokset on julkaistu tammi- ja helmikuun osalta. Viereisestä UAH-sarjasta näkyy, että ainakaan vuoden ensimmäiset kuukaudet eivät ole tuoneet lämpenemistä esille. Kovin tasalämpöiseltä näyttää koko 2000-luku muutamaa piikkiä lukuunottamatta. Tilastollisesti merkitsevää lämpenemistrendiä ei löydy muistakaan ilmakehän lämpöaikasarjoista. Kuvat muuten suurenevat klikkaamalla.

Merien pintalämpötilan poikkeama
vuosien 2003-2006 keskiarvosta

Ilmakehä ei oikein voi lämmetäkään, elleivät sen todellinen lämpövarasto, meret, lämpene. Katsotaanpa seuraavaksi niiden pintalämpötilan viimeaikainen globaali muutos. Huomaat, että kovin lähellä toisiaan ovat viereisen kuvan kuvaaja (merenpinnan lämpötilapoikkeama) ylempänä olevan alailmakehän vastaavan ajanjakson (toukokuu 2002 - helmikuu 2013) kuvaajan kanssa. Trendi on tasainen, eli ei lämpenemistä ainakaan 10 vuoteen. Lisätietoja näistä Roy Spencerin blogista lainatuista sarjoista englanniksi täältä ja täältä.

Viimeisten vuosien lämpötilakehityksestä ei siis ole rohkaisuksi kunnianhimoisten ilmastolakien ja -sopimusten ajajille. Miltä ennusteet sitten näyttävät? Olisiko loppuvuonna kuitenkin odotettavissa lämpenevää?

Helmikuun lopulla tehty ennuste Tyynenmeren El Niño/La Niña
tilanteesta vuodelle 2013

Aloitetaan maapallon merien suurimman lämpöpumpun, El Niño/La Niña -ilmiön ennusteista. Viereisessä kuvassa esitetyt Yhdysvaltain meren- ja ilmastontutkimuslaitoksen, NOAA:n, tuoreet mallinnukset eivät lupaa lämpenemistä. Jotta niin tapahtuisi, täytyisi tuon kuvan graafissa esitetyn ENSO-indeksin nousta tulevina kuukausina selvästi yli yhden, jolloin El Niño -ilmiö toisi läntisellä Tyynellämerellä lämmennyttä vettä laajalti pintaan ja lämmittämään laajemmin ilmakehää. Useimmat mallinnukset lupaavat ENSO-neutraaleja olosuhteita, jolloin ei sen paremmin lämpene kuin kylmenekään.

Pohjois-Atlantin lämpösisältö syöksyssä alaspäin

Atlantin lämpöpumpustakaan ei näytä olevan lohtua lämpenemistä odottaville. Sitä mittaava AMO-indeksi (Atlantic Multidecadal Oscillation) on mennyt viime marraskuussa ensimmäisen kerran negatiiviselle puolelle sitten vuoden 1996. Se tarkoittaa siis kylmeneviä vesiä myös Pohjois-Atlantille. Jos AMOn negatiivinen trendi jatkuu, se taitaa jatkua viilenevänä samantien seuraavat 20 vuotta. Siis ei lämpenevää siltäkään suunnalta. Tuo ilmiö näkyy hyvin myös Pohjois-Atlantin lähinnä pintaa olevan 700 metrin merivesikerroksen lämpösisällössä.  Joulet ovat sieltä olleet karkaamassa hurjaa vauhtia avaruuteen jo useamman vuoden ajan, ja saatamme olla menossa Atlantilla kohti 1970-luvun lämpötiloja vuoteen 2030 mennessä.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitys
viime vuosina.

En siis uskalla luvata ilmastoherkille vihreille ystävilleni globaalia lämpenemistä. Valitettavasti joudun ennustamaan keskilämpötilan pysymistä nykyisellä tasollaan tai jopa pientä laskua loppuvuodeksi. Mutta yhden piristyksen annan reippaille ilmastoalarmisteille maan tuntia odotellessa. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ainakin Mauna Loan mittauspisteessä saattaa nousta yli 400 ppm:n (=miljoonasosan) jo ensi toukokuussa. Pohjoisen pallonpuoliskon kasvien yhteyttäminen pudottaa sen tuon rajan alle ehkä jo kesäkuussa, mutta 400:n raja ylittyy sitten taas uudelleen ensi vuoden keväänä. Sitä rumpua kannattanee lyödä kovaa. Tosin AGW-skeptikot kysyvät rummutuksen tahdissa ja luultavasti vielä kovaäänisemmin, missä se hiilidioksidipitoisuuden kasvun tuottama lämpö piileksii.

"Ilmastonmuutos" alle vartissa

Jotkut meistä uskovat jatkuvasti muuttuvaan ilmastoon ja toiset eivät. Minä kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. Samaan ryhmään minun kanssani kuuluu myös paljon sellaisia, jotka uskovat ihmisen vaikuttaneen ilmaston muuttumiseen. Minäkin pidän ihmiskuntaa yhtenä ilmastovaikuttajana - joskin pienenä sellaisena verrattuna oikeisiin luonnonvoimiin.

Olemme takuuvarmasti vaikuttaneet ilmastoon erilaisin maankäytön toimenpitein. Pidän todennäköisenä, että  fossiilisten polttoaineiden käyttömme energian tuotannossa on vähän lisännyt ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, ja tältä osin olemme olleet lisäämässä ns. ilmakehän kasvihuoneilmiötä ja siten nostamassa lämpötilaa. Epäilen ihmiskunnan kuitenkin muuttaneen eniten ilmastoa maankäyttöä muuttamalla - siis mm. metsäpinta-alaa vähentämällä ja kaupunkeja rakentamalla. En siis ole sellainen skeptikko, joka kieltäisi ilmastonmuutoksen tai edes ihmisen vaikutuksen siihen. En syyllistä ihmiskuntaa noista asioista, sillä mielestäni meillä on oikeutemme lajityypilliseen toimintaamme osana luontoa. Enkä tuota moraalipuolta nyt jatka enempää.

Minulla on siis epäilys, että kaikki asiat ilmastonmuutoksessa eivät ole vielä kohdallaan. Aivan erityisesti epäilen nykyistä ilmastotutkimuksen valtavirtaa, joka väittää ihmisperäisen hiilidioksidipitoisuuden kasvun (AGW) olevan lämpötilaa kontrolloiva sekä erilaisia äärevöityviä sääilmiöitä aiheuttava tekijä. Minä epäilen, että emme vielä edes tunne kaikkia niitä tekijöitä, jotka meriemme, maa-alueidemme ja ilmakehämme lämpötilaa ja muita ominaisuuksia säätävät. Siksi pidän noita AGW-teorian kannattajia taikauskoisina panikoijina ja tieteellisen edistyksen vastustajina. Ja molempiahan he tosiasiassa ovatkin. Järkeen ja siihen perustuvaan tieteeseen tukeutuva ei hurahda taikauskoon eikä panikoidu WWF:n ja Greenpeacen lailla.

Tämän epäilykseni selittäminen venyy helposti niin pitkäksi jutuksi, että en edes yritä sitä selittää yhdessä tai muutamassa blogikirjoituksessa. Mutta kanssani samanlaisen epäilyksen omaavan australialaisen tohtori David Evansin kirjoitukseen perustuva video, jonka joku tekstittänyt suomeksi, sitä yrittää. Jos Sinulla on joskus vartti aikaa, ja haluat perehtyä niihin keskeisiin erimielisyyden aiheisiin, joita meillä ilmastonmuutosta tosiasiana pitävillä on nimenomaan hiilidioksidin osuudesta, kannattaa katsoa tuo video.

Tohtori Evansin alkuperäinen blogikirjoitus löytyy täältä.

Hatunnosto tuon videon tuntemattomalle suomentajalle.

Ps. Olen kirjoittanut muutaman jutun, jotka osoittavat joidenkin ihmisten pyrkivän liioittelemaan ilmastonmuutosta mm. tilastoja väärentämällä. Koetapa löytää ne yli sadan kirjoituksen joukosta.

Lämpötilan vihreästä säätämisestä

Tapasin muutama viikko sitten yhden vihertävästi ajattelevan ystäväni, jonka kanssa keskustelu jälleen kerran vaivihkaa siirtyi ilmastonmuutokseen. Näin käy usein, vaikka kumpikaan meistä ei kahdenkesken enää jaksaisi asiasta jauhaa. Jääräpäät nyt vaan eivät osaa välttää kiistelyjä. Ystäväni hiljeni hetkeksi, kun ilmastonmuutoksen todentamisen sijaan kysyin, mille tasolle maapallon keskilämpötila pitäisi säätää. Tuosta lämpötilan säätämisestähän tässä on kysymys ainakin hyvää tarkoittavien vihreiden kohdalla. Jätän tässä kirjoituksessa kokonaan käsittelemättä pahat punavihreät, joiden tarkoitus on ilmastomuutoshysterian avulla vain ajaa alas vapauksia korostava läntinen sivilisaatio.

Maapallon keskilämpötilapoikkeama verrattuna vuosien
1961-1990 keskilämpötilaan viimeisen 400 000 vuoden aikana

Kysyin tuon hetken hiljaisuuden aikana, onko nykyinen lämpötila hyvä. Vai olisiko 1960-luvun puoli astetta viileämpi parempi? Vaiko 1600-luvun lopun jopa pari astetta kylmempi ilmasto sittenkin se oikea? No entä tuhat vuotta sitten vallinnut keskiajan lämpökauden 1-2 astetta nykyistä lämpimämpi ilmasto? Miltä tuntuisi jääkauden aikaisena lämpöhuippuna 8000 vuotta sitten vallinnut 2-4 astetta lämpimämpi ja Suomen asuttamistakin edistänyt ilmasto? Tai viime jääkautta edeltäneen Eem-lämpökauden jopa kahdeksan astetta näillä leveysasteilla lämpimämpi ilmasto? Mikä näistä ilmastoista olisi se, jolle ihmiskunnan pitäisi maapallo säätää?

Ystäväni vastaus oli usein kuulemani hokema ilmaston lämpenemisen ehkäisystä alle kahden asteen, jota ajavat YK, kaikkien maiden hallitukset, 95 prosenttia ilmastotutkijoista ja päläpäläpäläpälä..... Lopuksi tuli tietysti todistelu siitä, että jos lämpötila nousisi tuon kahden asteen yli, Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköt sulaisivat, merenpinta nousisi usealla metrillä hukuttaen rannikkokaupungit, äärisäät lisääntyisivät ja ihmiskunta olisi tuhoon tuomittu viimeistään 2200-luvulla. Minä koetin pitää pokkani, ja vastasin ihmiskunnan selvinneen jo reilut 10000 vuotta sitten moninkertaisesta ilmastonmuutoksesta, jolloin merenpintakin nousi lähes 100 metriä. Ja luonto - siis kasvit ja eläimet - on kestänyt hyvin tuon jääkauden vaihtumisen holoseeniksi ja myös viimeisten 8000 tuhannen vuoden aikaiset vaihtelut sekä hitaan viilenemisen. Ehkä niin, mutta ihmiskunnalla ei ole oikeutta muuttaa ilmastoa, minua muistutettiin.

Minä muistutin tietysti vastaan, että eniten tässä YK ja vihreät poliitikot haluavat säätää ilman lämpötilaa. Minähän en sitä vaadi. No tästä päästiin väittelemään vielä ilmaston lämpötilan säädöstä. Yritin kysellä, paljonko Suomen kansantalouden toimilla siihen pitäisi vaikuttaa. No kuulemma kahden asteen lämpeneminen pitäisi välttää, maksaa mitä maksaa. Kun totesin, että vaikka lopettaisimme kaiken kivihiilen, turpeen ja puun polton, jäisi vaikutuksemme asteen tuhannesosiin, jota ei voi edes mitata, ja hävisin väittelyn. Minulla ei kuulemma ole kunnianhimoa ja tahtoa näyttää esimerkkiä kiinalaisille, amerikkalaisille, venäläisille, intialaisille jne. (joita on noin 2/3-osaa maapallon väestöstä), jotta hekin lopettaisivat hiilidioksidipäästönsä. Siihen tuo keskustelu sitten loppui, kun juna saapui Järvenpäähän. En enää nöyryytettynä jaksanut jatkaa keskustelua, ja poistuimme omiin suuntiimme. Jäi sanomatta monta asiaa ihmisen ja muunkin luonnon kyvystä sopeutua eteen tuleviin asioihin ja yleensäkin luonnonilmiöiden vaihtelusta.

Olen näissä väittelyissä surkea, sillä minulla ei ole intohimoa pelastaa planeettaa tai mitään muutakaan. Uskon evoluutioon ja luonnossa vahvimpien voittoon. Siksi epäilen geenieni katoavan historian hämärään joko hirvittävän ilmastonmuutoksen seurauksena tai vihreän ystäväni aiheuttaman ihmisperäisen itsetuhon seurauksena. Nimittäin näillä leveysasteilla on mahdotonta ylläpitää seuraavan sadan vuoden aikana sivistysyhteiskuntaa ilman kohtuullista hiilijalanjälkeä. On pakko lämmittää talot ja tuottaa työpaikkojen vaatima energia. Se ei onnistu vielä pitkään aikaan ilman fossiilisia polttoaineita.

Kannatan energian säästöä taloudellisista syistä, ja aivan erityisesti kannatan kansallisen energiaomavaraisuuden lisäämistä. Kannatan myös jokaista uutta energiantuottamiskeinoa, joka on markkinaehtoisesti kilpailukykyistä. Valitettavasti sellaisia ei ole keksitty sitten ydinvoiman markkinoille tulon. Mutta en haluaisi olla säätämässä ilmakehämme lämpötilaa, sillä en tiedä sille oikeaa säätöarvoa. Enkä usko ihmiskunnalla olevan siihen edes oleellisia vaikutusmahdollisuuksia. Kaikkein vähiten haluaisin olla tekemässä kansallista itsemurhaa yrittämällä jotain sellaista, johon emme pysty, ja johon meillä ei ole myöskään varaa. Ilmastoa säätämällä olemme tosiasiassa säätämässä teollisuuspolitiikkaamme kylmempään suuntaan ja hiilidioksidipäästöjä sitä eniten tuottavia suosivaksi. 

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutos 2009-2012

Tulevaisuudessa ostamme yhä enemmän tuotteita, jotka on valmistettu Kiinan ja Intian kivihiilivoimaloiden tuottaman halvan energian avulla. Yrittäessämme säätää ilmastoa kääntämällä kotimaisesta ja eurooppalaisesta hiilidioksidisäätönupista, olemme tosiasiassa kasvattaneet CO2-päästöjä moninkertaisesti kasvavissa teollisuusmaissa. Ilmaston vihreät säätäjät ovat siis kääntäneet globaalia säätöä kuumenevaan suuntaan, jos uskotaan heidän todistamatonta teoriaansa ihmiskunnan hiilidioksidipäästöjen lämmittävästä vaikutuksesta. Samalla he ovat kääntäneet kansantaloutemme säätönuppia köyhtyvään suuntaan. Energian hintaa ja tuottavuutta he nimittäin ovat säätäneet. Ilmastoon tai edes hiilidioksidipitoisuuteen sillä ei ole ollut vaikutusta.  

Lukijoiden kommentoitavaksi jätän kuitenkin pari kysymystä seuraavaa vihreää keskustelua varten:
1) Mihin lämpötilaan maapallo pitäisi säätää tulevia sukupolvia varten?
2) Onko meillä moraalinen oikeus yrittää lämpötilan säätämistä?
3) Oletko valmis tinkimään elintasostasi 30 -80 % yrittääksesi tätä vihreää hiilidioksidipäästöjen vähennykseen perustuvaa säätöä.

Miksi vain pohjoisen merijää sulaa?

Eteläisen pallonpuoliskon päivittäisen
jääpeitteen laajuuden poikkeama
vuosien 1979-2008 keskiarvosta

No sulaahan tuo Etelämantereen ympärille muodostuva merijääkin. Mutta toisin kuin pohjoisessa Antarktikan merijään laajuudessa on viime vuosina lyöty suuruusennätyksiä. Siellä on sulamiskautta jäljellä enää parisen viikkoa, ja saatamme tänä vuonna saada uuden satelliittimittausten ajan ennätyksen merijään laajuudessa, kuten viereisestä kuvasta voit todeta. En kuitenkaan nyt kirjoita etelän merijäästä. Koetan pohtia sitä, miksi napa-alueiden merijäät käyttäytyvät niin eri tavoin. Siis kun etelässä tehdään sulamiskauden laajuusennätyksiä, pohjoisessa laajuus supistuu. Mikä mahtaisi olla syy näihin eroavuuksiin?

Pohjoisen pallonpuoliskon päivittäisen
jääpeitteen laajuuden poikkeama
vuosien 1979-2008 keskiarvosta

Ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen uskovat ovat yrittäneet todistaa ilmakehän kasvaneen hiilidioksidipitoisuuden vaikutuksen sulattaneen Jäämeren jääpeitettä. Kun kuitenkin tiedämme ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden olevan tuulten vaikutuksesta melko tasainen molemmilla pallonpuoliskoilla, pitäisi saman vaikutuksen toimia myös Etelämannerta ympäröivään jääpeitteeseen. Mutta kun tämä vaikutus ei empiiristen mittausten mukaan toimi etelässä, voisi pohjoisen merijään sulamisen epäillä johtuvan jostain muusta syystä. Mikä tämä tekijä voisi olla? Vai voisiko niitä olla useita?

Ehkä helpointa on sulkea ensin pois niitä isoja tekijöitä, jotka eivät ainakaan voi olla ratkaisevia asioita. Ainoakaan tutkimus ei vihjaa auringon tai muunkaan avaruudesta tulevan tekijän merkityksestä napajäiden erilaiseen käyttäytymiseen. Hiukkaspäästöt ovat jo ristiriitaisempi asia, sillä tutkimukset auringon säteilyä absorboivan noen ja sulfaattien vaikutuksista lumen ja jään sulamiseen vaihtelevat paljon. Nokipitoisuudet pohjoisen ja teollistuneemman pallonpuoliskon ilmakehässä toki ovat suuremmat, mutta selittäisikö jään pinnalle laskeutuva noki pääosan sulamisesta. Joidenkin tutkimusten mukaan se selittäisi jopa puolet.

Vuoden 2012 keskilämpötila 80 leveysasteen pohjoispuolella.
Sininen viiva on 0-astetta celsiusasteikossa.
Lähde: Tanskan ilmatieteenlaitos (DMI)

Keskilämpötilan kehitys arktisella elueeella
(70. leveyspiirin pohjoispuolella) vuosina 1920-2012

Ovatko ilman lämpötilat nousseet niin paljon, että jää sulaa aiempaa nopeammin vuodenkierron aikana? Oheisesta kuvasta (huom: kuvat suurenevat klikkaamalla niitä) näet 80 leveyspiirin pohjoispuoleisen alueen lämpötilan kuvaajan viime vuodelta, jolloin arktisen merijään laajuus kävi pienimmillään sitten satelliittihavainnoinnin alkamisen vuonna 1979. Kuvasta näkyy selvästi, että päivittäinen lämpötila vaihtelee pitkän talven aikana paljonkin, mutta lyhyen sulamisjakson aikana (noin päivät 160-240) lämpötila pysyi hyvin tarkasti pitkän aikavälin keskiarvon (kuvassa  ERA40-kuvaaja) tuntumassa. Näin on jokaisen vuoden osalta tuossa Tanskan Ilmatieteenlaitoksen lämpöaikasarjassa, jota voit tarkastella täällä. Pohjoisen lyhyen kesän lämpötilat siis eivät ole merkittävästi nousseet viimeisen 50 vuoden aikana ainakaan 80 leveysasteen pohjoispuolella. Myöskään laajemmalla alueella (79-90 leveyspiirit) ei keskilämpötilassa näy mitään luonnollista vaihtelua kummempaa. Ilmakehän kasvaneet hiukkas- ja kasvihuonekaasupitoisuudet eivät siis näy tuon alueen sulamiskauden lämpötiloissa, jotka ovat vuosi toisensa jälkeen yhtä kylmiä kuin 50 vuotta sitten. Tältä osin mm. Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan, Petteri Taalaksen, vihjailut ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta jääpeitteen sulamiseen ovat outoja.

Pohjoisen merten pinta-
lämpötilapoikkeamat
vertailukauteen

Jos ilman lämpötilamuutos ei pysty selittämään Jäämeren jään aiempaa laajempaa sulamista, löytyisikö syy jään alla olevan veden lämpötilasta? Viereisessä kuvassa on esitetty pohjoisen vesialueiden pintalämpötilojen poikkeama 12.2.2013 verrattuna pitkäaikaiseen keskiarvoon vastaavana helmikuun päivänä. Kuvasta näkyy, että Skandinavian pohjoispuolella on poikkeuksellisen lämmintä vettä (ruskea). Samoin Grönlannin ja Islannin välissä vesi on tavanomaista lämpimämpää. Mutta Jäämeren toisella puolella, Beringin salmen tuntumassa, vesi on hieman tavanomaista viileämpää. Kun tuota kuvaa vertaa seuraavaan kuvaan, jossa on satelliiteista mitattu merijään laajuus 11.2.2013 ja viivana esitetty keskimääräinen jääpeitteen raja, huomataan jäätä puuttuvan juuri noilta lämpimän veden alueilta - Barentsinmereltä ja Grönlanninmereltä - mutta ei juurikaan muualta. Miten tuo lämmin vesi on päässyt noin pohjoiseen, sillä normaalisti vesi ei siellä noihin asteisiin lämpene?

Pohjoisen jääpeitteen laajuus 11.2.2013
verrattuna keskimääräiseen

Selitys taitaa piillä Golf-virrassa, joka tuo valtavan määrän lämmintä vettä ja energiaa Karibian meren suunnalta Jäämerelle. Virta tuo etelän auringon alla lämmennyttä vettä Pohjois-Amerikan sivuitse pohjoiseen jopa 150 miljoonan kuutiometrin virtaamalla sekunnissa. Energiamäärältään se vastaa satakertaisesti ihmiskunnan tuottaman kaiken energian määrää. Ilman Golf-virran tuomaa energiaa Barentsinmeri, Grönlanninmeri ja myös Pohjanmeri Norjan länsipuolella olisivat vailla jääpeitettä vain hyvin lyhyen aikaa loppukesästä.

Nykyisin tiedetään, että Golf-virran tuoman energian määrässä tai jakautumisessa on vaihtelua. Tuota vaihtelua koetetaan ilmentää ns. Atlantin vuosikymmeniä kestävän vaihtelun indeksillä (AMO = Atlantic Multidecadal Oscillation). Tuo indeksi seuraa pintavesien lämpötilamuutoksia Pohjois-Atlantilla ja osoittaa selvästi, että viimeiset kolme vuosikymmentä ovat olleet tuossa hitaassa vaihtelussa lämpimimpiä. AMO-indeksi on ilmeisesti kääntymässä seuraavan 10 vuoden aikana negatiiviseksi, mikä ennustaisi kylmemmpiä pintavesiä Barentsinmerelle ja muuallekin. Jos näin kävisi, pohjoisen jääpeitteen laajuus taitaisi palata takaisin 1970-luvun lukemiin.

AMO-indeksi vuosina 1856-2009
Lähde Wikipedia

Lisää arktisen merijään sulamisen syistä voit lukea englanniksi esimerkiksi täältä ja täältä. Ovatko pohjoisen jään sulaminen ja eteläisen jään sulamattomuus ihmiskunnan syytä vai ei? Erään tuoreen Arktikan merijään tilavuuden muutosta koskevan tutkimuksen kirjoittaja, Washingtonin Yliopiston tutkija Axel Schweiger, totesi asiasta seuraavaa: "Meidän täytyy nyt kysyä, mitkä prosessit johtavat näihin muutoksiin pohjoisen merijäässä. Missä määrin kyse on meressä vaikuttavista prosesseista, ja missä määrin kyse on ilmakehästä? Meillä ei taida olla asiasta vielä hyvää käsitystä." Tutkijat siis eivät tiedä sulamisen syytä, eivätkä tiedä myöskään, jatkuuko sulaminen viime vuosien lailla.Ja saatamme joutua odottamaan jäätöntä Jäämerta pitkään - ihmisikä huomioiden luultavasti liian pitkään.

Meret eivät todista ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen puolesta

Bob Tisdalen blogi, jonka nimi suomennettuna on Ilmastohavaintoja, on usein tarkastelun arvoinen vierailukohde. Tisdale on erikoistunut merien lämmön seurantaan, ja siinä mielessä hän on kaiken ytimessä myös ilmastotutkimuksessa. Meriin kerääntyvä lämpöhän pääasiassa lämmittää ilmakehänkin, ja merten virtaukset siirtävät valtavia määriä energiaa maapallon eri puolille.

Tisdale tunnustaa ilmaston ja tietysti myös merten lämmenneen viimeisen sadan vuoden aikana. Hän ei siis kiistä lämpenemistä, mutta toisaalta hän pitää tätä ilmiötä normaalina ja luonnollisena vaihteluna. Tisdale ei myöskään kiistä ihmisen vaikutusta ilmastoon, mutta hänen havaintojensa mukaan se on ollut hyvin vähäinen verrattuna luonnollisiin vaikutuksiin. Ja Tisdale esittää argumenttinsa vakuuttavan pelkistetysti ja selkeästi.

Tisdale kertoo yhdessä tuoreimmista bloggauksistaan tämän vuoden olevan hyvin tärkeä ilmastonmuutoskeskustelulle. Niin varmaan onkin. YK-vetoinen kansainvälinen ilmastopaneeli aikoo syksyllä julkaista viidennen arviointiraporttinsa. Yhdysvalloissa toista kauttaan aloittava presidentti Obama saattaa virkaanastujaispuheensa perusteella yrittää nostaa ilmastoasiat aiempaa keskeisemmäksi välineeksi politiikassaan. Näistä syistä johtuen Tisdale on laatinut monikymmensivuisen esityksen, jossa hän kertoo näkemyksensä merien lämpötilakehityksestä. Hän myös toivoo mahdollisimman laajaa levitystä tuolle esitykselle.

Esityksen nimi suomeksi on "Ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen haaste". Siinä Tisdale käy läpi merten lämpenemishistorian valtamerittäin, vertaa mitattua lämpenemistä tietokonemallinnuksiin ja esittää hypoteesinsä lämpenemisen syistä. En pysty koko esitystä referoimaan yhdessä blogikirjoituksessa, mutta nostan siitä tässä esiin pari asiaa, joita itse pidän aika hätkähdyttävinä.

Kaikki merialueet eivät ole lämmenneet

Kuva 1

Tisdale jakaa yhdessä tarkastelussaan maailman meret kahteen osaan vieressä olevassa kuvassa esitetyllä tavalla. Vasemmalla oleva alue kattaa noin 67 prosenttia maapallon valtameristä ja oikealla oleva itäinen Tyynimeri noin 33 prosenttia. Juuri tuolla Tyynellämerellä esiintyy se keskeinen luonnonilmiö, jonka vaihtelu Tisdalen mukaan säätelee koko maapallon merien lämpötilan muutoksia. Tuo ilmiö on tietysti El Niñon ja La Niñan vaihtelu. Mutta ennen noiden ilmiöiden tarkastelua katsotaanpa nopeasti merialueiden lämpötilan kehitystä.

Kuva 2

Kuvassa 2 on esitetty tuon ensimmäisen kuvan vasemman lohkon merien pintalämötilan kehitys. Kuvaajasta näkee, että merten pintalämpötila on noussut kolmessakymmenessä vuodessa noin 0,2 asteella. Punaisella on merkitty voimakkaimmat El Niño-ilmiöt, joiden aikana tuo nousu on käytännössä tapahtunut. Sinisillä vaakaviivoilla Tisdale korostaa lämpötilan nousun pysähtymistä pitkiksi ajoiksi.

Kuva 3

Kuvassa 3 on vastaava lämpötila itäiseltä Tyyneltämereltä. On hätkähdyttävää havaita, että siellä ei vastaavaa lämpenemistä ole tapahtunut.  Lämpötilan muutostrendi on kolmenkymmenen vuoden aikana ollut käytännössä mitätön. Tisdale kysyykin, miksi kasvihuonekaasut eivät ole lämmittäneet tätä kolmannesta maailman meristä, tai miksi pitäisi uskoa, että ne lämmittäisivät sitten tuota kahta kolmasosaakaan. No kasvihuonekaasujen pitkäaaltoinen infrapunasäteily ei fysiikan lakien mukaan pysty merta edes lämmittämään, sillä se vaikuttaa enintään muutaman millin syvyyteen veden pinnassa. 

Lämpenemiset ovat tapahtuneet lyhyinä sykäyksinä

Kuva 4

Tisdale todistaa melko mittavalla kuvapaketilla, että nuo läntisen Tyynenmeren, Intian valtameren ja Atlantin lämpötilamuutokset ovat tapahtuneet lyhyinä sykäyksinä, joiden välillä merialueet ovat hiljalleen jäähtyneet. Kuvasta 4 näet nuo lyhyet lämpöpulssit merkittynä punaisella. Jos nuo voimakkaat El Niñot poistettaisiin, tulisi lämpötilakuvaajasta turkoosin murtoviivan kaltainen. Se ei osoita lämpenemistä. Tisdale siis yhdistää lämpenemisen noihin voimakkaimpiin El Niñoihin, sillä kiistämättä vain niiden aikana on lämmennyt, ja tuon 30 vuoden pääosan aikana lämpötila on hitaasti laskenut. Miksi kasvihuonekaasut lämmittäisivät vain El Niñojen aikana, Tisdale kysyy aiheellisesti.

Nämä kaksi seikkaa - siis vain osa valtameristä on lämmennyt, ja lämpeneväkin osa vain lyhyinä sykäyksinä - ovat kiusallisia kysymyksiä niille, jotka pitävät ihmisen ilmakehään päästämiä kasvihuonekaasuja lämpenemisen pääasiallisina aiheuttajina. Heillä nimittäin ei ole kestäviä vastauksia noihin kysymyksiin. Hiilidioksidihypoteesia tukevat tutkijat ovat muutenkin isoissa ongelmissa merien kanssa, sillä heidän työkalunsa, tietokoneissa ajettavat ilmastomallit, eivät pysty ennustamaan merten ilmiöitä ja virtauksien muutoksia. Kun muistetaan, että merten kolmen päällimmäisen metrin lämpöenergia vastaa koko ilmakehän energiaa, ongelma on iso.

Tisdale kattaa esityksessään paljon muitakin asioita. Hän käsittelee merten pintalämpötilojen lisäksi myös merten lämpösisältöä ja analysoi eri merialueiden lämpenemistä suhteessa tuohon trooppisen Tyynenmeren lämpöilmiöön sekä tarkastelee ilmastomallien huonoa kykyä ennustaa merten lämpötiloja. Tisdalen käsityksen mukaan siis El Niñot vapauttavat Tyynellä merellä varastoituneen lämmön liikkeelle ja La Niñat sitten varaavat lämpöä taas seuraavaa Niñoa varten. Muille merille tuo El Niñon vapauttama lämpö siirtyy merivirtojen, merellisten Rossbyn aaltojen ja Tyynellä merellä alkunsa saavien ilmavirtausten muutosten välityksellä. Ja Tisdalen käsityksen mukaan kaikki on aivan luonnollista ja olisi tapahtunut ilman ihmistäkin. Tisdale ei jätä paljoa tilaa hiilidioksidipitoisuuden kasvun aiheuttamalle lämpenemiselle.

Suosittelen tutustumaan Bob Tisdalen heittämään haasteeseen. Hänen asiaa käsittelevään kirjoitukseensa siis pääset täältä. Kaikki kuvat ovat Tisdalen esityksestä.

Ps. Bob Tisdale on tehnyt myös erinomaisia videoesityksiä merten lämpötilakehityksestä ja tuon asian mittaushistoriasta. Niitä voit katsella youtubesta täältä ja täältä.

Äänestäisinkö Satu Hassia vai Eija-Riitta Korholaa eurovaaleissa?

Kaksi melko ahkerasti blogikirjoituksia tuottavaa europarlamentaarikkoamme, Vihreiden Satu Hassi ja Kokoomuksen Eija-Riitta Korhola, ovat samanaikaisesti esillä Uusi Suomi -verkkolehden Puheenvuoropalstalla. Molempien kirjoitukset käsittelevät ilmastonmuutosta, tosin niiden näkökulmat ja muukin sisältö poikkeavat toisistaan kuin yö ja aamu. Mutta keskipäivän selkeys puuttuu molemmista.

Satu Hassi

Molemmat mepit ovat kirjoitelleet ilmastonmuutoksesta aiemminkin, ja molemmilla kirjoitusten sisältö on liukunut vuosien varrella omaan suuntaansa. Myös tämä suuntaero on selvä, mistä syystä meppien näkemysero on kasvamassa. Katsotaanpa muutaman kappaleen analyysillä, mistä on kyse.

Satu Hassin kirjoitus "Lämpeneekö vai ei?" noteeraa aluksi Yhdistyneiden Kuningaskuntien ilmatieteenlaitoksen (MetOffice) havainnot olemattomasta ilmaston lämpenemisestä viimeisen 15 vuoden aikana ja uusimman viiden vuoden ilmastoennusteen, jonka mukaan maapallon ilmaston keskilämpötila ei nousisi myöskään seuraavien viiden vuoden aikana. Seuraavaksi Hassi torjuu pontevasti tästä vedetyt johtopäätökset ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä. Loppuosan tai pääosan kirjoituksestaan hän sitten käyttää ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen väistämättömyyden ja torjunnan välttämättömyyden todisteluun.

Eija-Riitta Korhola

Eija-Riitta Korholan kirjoitus "Ilmastoagnostikon tunnustus" lähtee samasta MetOfficen ennusteeseen liittyvästä kohusta. Aloituksensa jälkeen Korhola toteaa selvän ristiriidan olemattoman lämpiämisen ja AGW-teorian välillä. Korholan mielestä siis mittausdata ja arvovaltaisen ilmatieteenlaitoksen ennuste eivät tue teoriaa, ja hän kyseenalaistaakin hiilidioksidin hallitsevan vaikutuksen ilmastonmuutoksessa.

Tähän asti kaikki on minun mielestäni loogista, mutta sitten Korhola julistautuu ilmastoagnostikoksi. Tuolla sanalla Korhola ilmeisesti tarkoittaa sitä, ettei hän tiedä tai voi tietää, aiheuttaako ihmisen toiminta globaalin ilmaston lämpiämistä siinä määrin, että asialla olisi suurempaa merkitystä luonnollisen lämpötilavaihtelun lisänä. Jotenkin tuosta jää valju vaikutelma.

Sitten Korhola siirtyy politiikka-asioihin julistaen EU:n vihreän ilmastopolitiikan yksipuoliseksi hurahtelupolitiikaksi, jolla ei ole riittävää ennustettavuutta. Tuohon on helppo yhtyä, mutta valitettavasti Korhola ei avaa ollenkaan, millaista hänen kaipaamansa jämäkämpi ja tieteen epävarmuustekijöistä vapaa politiikka olisi.

Lyhyesti sanottuna siis toinen mepeistämme uskoo horjumatta AGW-teoriaan, jota empiirinen data ei tue, ja toinen ei tiedä uskoako vaiko eikö. Hassi haluaa jatkaa ilmastopolitiikkaa, jonka kustannusvaikutukset EU:lle  ovat pankkitukia moninkertaisesti isommat - siis vuosien varrella kymmeniä tuhansia miljardeja euroja - ja Korhola haluaa "robustimpaa" politiikkaa jättäen kertomatta, mitä se olisi.

Minä en pystyisi äänestämään näillä perusteilla kumpaakaan. Hassia pidän sinänsä johdonmukaisena ilmastouskovaisena, mutta käsityksemme AGW-asiassa ovat asteikon vastakkaisista äärilaidoista, ja uskon Hassin politiikan johtavan täystuhoon. Korholan jutuissa on järjen ääntä paljonkin, mutta rohkeus lausua ääneen keisarilta puuttuvista vaatteista ei vakuuta.

Löytyisikö jostain eurovaaliehdokas, joka lupaisi ensi vuoden eurovaaleissa realistisen ja nykyiselle ilmastopolitiikalle selkeän vaihtoehdon? Siis sellaisen, joka jättäisi taikauskot ja agnostiikan taka-alalle, tukisi suomalaista työllisyyttä ja laajemminkin elinkeinojen harjoittamista sekä turvaisi maailman pohjoisimmalle kansalle jatkossakin sen kehityksen perustana olleen edullisen energian.

Tuvalun pelastaminen ilmastonmuutostuholta

Merenpinta vuosittain Tuvalussa.
Lähde PSMSL

Tuvalun saarivaltion (10544 asukasta) on varoitettu olevan ensimmäisiä uhreja ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen alkaessa vaikuttaa. Tuo Tyynenmeren saaren korkeimat kohdat nousevat vain muutaman metrin korkeudelle merenpinnan yläpuolelle, joten Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköiden nopean sulamisen aiheuttama merenpinnan nousu hukuttaisi Tuvalun.

Tuvalu on tässä mielessä saanut paljon julkisuutta varsinkin Uuden Seelannin ja Australian vihreissä piireissä. Nyt tuo saarivaltio on englantilaisen median huomion kohteena, sillä prinssi William on siellä vierailulla Kate-puolisonsa kanssa. Mutta en enempää vie tätä blogia seurapiirien puolelle, vaan keskitytään Tuvalun synkkään kohtaloon.

Oikeastaan Tuvalua ei enää pitäisi edes olla. Jo vuonna 2005 YK osasi kertoa, että vuoteen 2010 mennessä maailmassa olisi noin 50 miljoonaa (lähinnä äkillisestä merenpinnan noususta johtuvaa) ilmastopakolaista, joista tuvalulaiset olisivat ensimmäisiä. No, Williamin ja Katen vierailu todistaa, että Tuvalu on edelleen paikallaan. Mutta joutuvatko kuninkaalliset kahlaamaan siellä?

On aika yllättävää, että Tuvalu näyttää säästyneen kokonaan ilmastokatastrofilta. Ehkä siihen on syynä ne tuhannet miljardit velkaeurot ja -dollarit, joilla tätä ennakoitua tuhoa on yritetty torjua? Nimittäin Tuvalun alueen merenpinnan korkeus on vastoin ilmastotieteilijöiden ennusteita kohonnut vain vähän, noin 12 senttimetriä viimeisen 60 vuoden aikana. Viime vuosina merenpinnan nousu on jopa hidastunut, kuten voit todeta kuvasta. Se on noussut hädintuskin muutaman millimetrin viimeisten 16 vuoden aikana.

Mutta meidän on syytä jatkaa ponnistelujamme Tuvalun pelastamiseksi ilmastotieteilijöiden tietokonemallien ennustaman äkillisen merenpinnan nousun varalta. Parhaiten teemme sitä työtä maksamalla kasvavassa määrin energiaveroja ja tukemalla mahdollisimman kallista vihreää energiaa. Lisäksi meidän on syytä kaataa rahaa (kehitysyhteistyönä ja vihreinä tukiaisina) kahmalokaupalla Tuvaluun ja vastaaviin paikkoihin, ennenkuin on myöhäistä. Näin meidän on tehtävä, koska muuten Tuvalu tuhoutuu - ainakin muutamassa tietokonemallissa. Ja niissä se tapahtuu paljon ennen isojen jäätiköiden sulamisen alkamista.

Kun YK-tiede horjuu ilmastovakaumuksessaan

Odotellaan ehdotuksia ihmisen aiheuttaman
ilmastonmuutoksen todisteista.

Kummallista? Ilmastonmuutoksenhan piti olla jokseenkin varmasti ihmiskunnan holtittoman hiiliperäisten polttoaineiden käytön tulosta. Tähän asti YK:n kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on tullut yhä varmemmaksi hiilidioksidipäästöjen ilmastoa lämmittävästä ja sään ääri-ilmiöitä lisäävästä vaikutuksesta.

Muistin virkistykseksi IPCC:n kolmannen arviointiraportin lopputulema vuodelta 2003:

Pääosa viimeisen 50 vuoden aikana havainnoidusta lämpenemisestä johtuu todennäköisesti kasvihuonekaasujen pitoisuuden lisääntymisestä (ilmakehässä). 

IPCC:n neljännessä raportissa vuodelta 2007 ollaan jo lähes varmoja (yli 95 prosentin varmuudella päätelmän paikkansapitävyydestä) seuraavin sanoin:

 Pääosa havainnoidusta noususta maapallon keskilämpötiloissa sitten 1900-luvun puolivälin johtuu hyvin todennäköisesti havainnoidusta kasvihuonepäästöjen pitoisuuden lisääntymisestä (ilmakehässä).

Nyt IPCC valmistelee oletettavasti ensi vuonna julkaistavaa viidettä arviointiraporttiaan, jonka luonnoksesta varmuus on katoamassa. Siinä asia ilmaistaan näin:

Ilmastonmuutos voi johtua luonnollisista sisäisistä prosesseista tai ulkoisista pakotteista tai pitkäaikaisesta ja ihmisen aiheuttamasta muutoksesta ilmakehän koostumuksessa tai muutoksista maan käytössä.

IPCC on jo nyt muuttanut ilmastonmuutoksen käsitteensäkin dramaattisesti. Aiemmin se kuului seuraavasti: "Ilmastonmuutos johtuu suoraan tai epäsuorasti ihmisen toiminnasta (AGW), joka muuttaa maapallon ilmakehän koostumusta, ja joka on lisäys luonnolliseen ilmastonvaihteluun."  Uusi määritelmä on selvästi epävarmempi: "Ilmastonmuutos voidaan tunnistaa pitkäaikaisina (tyypillisesti vuosikymmeninä tai pidempinä) muutoksina ja/tai vaihteluina ilmaston ominaisuuksissa. Ilmastonmuutos voi johtua luonnollisista sisäisistä prosesseista tai ulkoisista pakotteista tai pitkäaikaisesta ja ihmisen aiheuttamasta muutoksesta ilmakehän koostumuksessa tai muutoksista maan käytössä." 

IPCC:n varmuus ilmastonmuutoksen syystä ja aiheuttajasta on siis horjumassa pahasti. Eiko tiede ollutkaan asiasta niin lopullisen varma, kuin meille on jo vuosia tolkutettu? Minulle tämä ei ole yllätys, sillä jokseenkin kaikki empiiriseen tutkimukseen perustuva uusi tieto viittaa juuri noihin sisäisiin prosesseihin (käytännössä merivirtojen sykliseen vaihteluun) ja ulkoisiin pakotteisiin (auringon aktiivisuuden muutoksiin). Ne moduloivat vesihöyryn määrää ja pilvisyyttä. Ja tiedän maailmassa olevan vielä ilmastontutkimuksenkin parissa työskenteleviä tiedemiehiä, jotka eivät halua joutua tiedehistorian roskakoriin isoksi huojaukseksi osoittautuvan hiilidioksidihypoteesin mukana. Heidän aikaansaannostaan IPCC:n sisällä tapahtuneet muutokset ovat. Toivottavasti siellä joukossa olevat suomalaisetkin ymmärtävät erottautua ajoissa pahimmista tiedehuijauksen tekijöistä - erityisesti Ilmatieteenlaitoksemme johdosta, Petteri Taalaksesta ja Mikko Alestalosta, jotka molemmat kuuluvat huijauksen suomalaisina arkkitehteina ja ilmatieteen politisoijina roskakorin alimpiin kerroksiin.

En mene vielä veikkaamaan sen puolesta, että IPCC:n viidennen raportin lopullisessa versiossa otetaan niin paljoa eroa edellisten raporttien määrittelyihin, kuin luonnosteksti nyt kertoo. Nimittäin noilla muutoksilla olisi järisyttävät vaikutukset myös poliittisesti. Kaikilta hiilidioksidiveroilta poistuisi moraalinen pohja pois. Tai ainakin ilmastollinen pohja, joka on ollut keskeisin argumentti. Samoin poistuisi pohja nopeilta toimilta ottaa käyttöön epätaloudellista ja rajusti subventoitua tuuli- ja aurinkovoimaa. Äänestäjät monissa maissa kysyisivät, mihin katosivat ne veronmaksajien tuhannet miljardit eurot ja dollarit, joita tämän "varman" AGW-ilmiön torjumiseksi kerättiin ja tuhlattiin. Se voisi olla myös niskalaukaus nykyiselle vihreälle liikkeelle ja sen lippulaivoille. Siksi epäilen, että ilmastohysteriaa yritetään rauhoitella hitaasti, jotta huijaus voitaisiin pehmentää inhimilliseksi erehdykseksi.

Ihmetteletkö enää, miksi ympäristöministeri Ville Niinistö ei ole tullut julkisuuteen uusilla aloitteilla ilmastonmuutoksen torjumiseksi? Miksihän ilmastoasiat eivät näytä yleensäkään nousevan poliittiseen debattiin? Lehdistä, radiosta ja televisiosta vielä saamme tietoa hurjista ihmisen aiheuttamista ilmastotapahtumista, koska noita juttuja tekeville vihreille toimittajaressukoille kukaan ei ole kertonut, että juna meni jo.

Aivan lopuksi haluan sanoa, että tämän blogin kirjoittajat uskovat ilmastonmuutokseen osana ilmaston ikuista vaihtelua. Me uskomme jopa ihmisen pieneen osuuteen siinä aivan erityisesti maankäytön osalta. Ja ilmakehän hiilidioksidinkin muutoksilla, joissa ihmisellä on murto-osan osuus, saattaa olla pikkuruinen vaikutus asiaan. Emme siis ole denialisteja edes AGW-ilmiön suhteen. Mutta me pidämme suurimpina syyllisinä noihin muutoksiin juuri merivirtoja ja aurinkoa. Niiden hillitsemistä verotuksen keinoin ja tuulimyllyillä emme suosittele.

H/t http://tallbloke.wordpress.com/2012/09/17/ipcc-reports-then-and-now/#more-8447

Norjalaistyrmäys ilmastohysterialle

Kolme norjalaista ilmastotutkijaa ovat julkaisseet Global and Planetary Change -tiedejulkaisussa mielenkiintoisen tutkimuksen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan vaihtelujen suhteesta ja vaiheistuksesta.

Tämä asia on myös ilmastoteorioiden ytimessä mm. siksi, että ns. kasvihuoneilmiöhypoteesin kannattajat pitävät kasvihuonekaasujen osuutta ilmastoa ensisijaisesti säätävänä tekijänä. Silloin heidän olisi tietysti kyettävä osoittamaan kausaalisuus kasvihuonekaasujen pitoisuuden ja lämpötilamuutosten välillä siten, että ensin muuttuu kaasupitoisuus ja sitten muuttuu lämpötila.

Tämän syy-seuraus -suhteen osoittaminen on ollut jo pidempään ongelmallista, sillä mm. Grönlannin ja Etelämantereen ikivanhoista jäätiköistä otetuista porausnäytteistä tehdyt analyysit ovat yksiselitteisesti osoittaneet lämpötilan muuttuvan ensin ja hiilidioksidipitoisuuden lähtevän merkittävään muutokseen vasta 600-1000 vuoden viiveellä. Niinpä empiirisiin mittauksiin luottavat ilmastotutkijat ovat mm. tämän väärinpäin olevan kausaalisuuden vuoksi kyseenalaistaneet kasvihuoneilmiöhypoteesin.

Lisävalaistusta tähän kausaalisuuteen tuo nyt Ole Humlumin,  Kjell Stordahlin ja  Jan-Erik Solheimin tutkimus "The phase relation between atmospheric carbon dioxide and global temperature". Tutkijoiden lähtöaineistoina ovat olleet tarkimmat alailmakehän hiilidioksidipitoisuudet ja lämpöaikasarjat (molemmat siis empiirisiä mittauksia) sekä laskennalliset arviot ihmisperäisistä ja tulivuorten hiilidioksidipäästöistä. Alla olevat tutkimustulokset ovat hyvin huolestuttavia kasvihuoneteorialle ja laajemminkin epäilyille ihmisperäisestä ilmastonmuutoksesta:

1. Maailmanlaajuinen lämpötilan muutos etenee seuraavassa järjestyksessä 1) meriveden pintakerroksen lämpötila muuttuu, 2) maanpinnan lämpötila muuttuu ja 3) alailmakehän lämpötila muuttuu.
2. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus muuttuu 11-12 kuukautta merenpinnan ja 10 kuukautta ilmakehän lämpötilamuutoksen jälkeen.
3. Merien lämpötilamuutokset selittävät pääosan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutoksista.
4. Ihmiskunnan polttamista fossiilisista polttoaineista peräisin olevalla hiilidioksidilla on vain vähän vaikutusta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen, eivätkä ilmakehän hiilidioksidimuutokset seuraa ihmiskunnan päästöjen historiaa.

Ihmiskunnan aiheuttamalle ilmastonmuutokselle (AGW) tutkimus on siis todella kylmää kyytiä kahdessakin mielessä. Ensinnäkin tupruttamallamme hiilidioksidilla ei ole paljoakaan vaikutusta ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrään. Ja toiseksi hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei aiheuta lämpötilamuutosta, sillä lämpötila muuttuu ensin ja vasta sitten hiilidioksidipitoisuus. Eipä paljoa yksinkertaisemmin voisi tyrmätä AGW-teoriaa? Mutta ehkä tutkimuksen kärkeen kannattaisi nyt nostaa toinen ihmisen ilmastoa lämmittävä vaikutus, josta olen kirjoittanut mm. täällä.

Kun vielä muistetaan, että hiilidioksidi ei ole myrkyllistä nykyisinä pitoisuuksina, ja se on kasvikunnan ruokaa, ei ole perusteita sellaiselle ilmastohysterialle, jota erilaiset vihreät lobbarit maailmalla lietsovat. Minusta hiilidioksidia voisi olla ilmakehässä vielä nykyistä enemmänkin. Kasvitkin siitä tykkäisivät.

Uusi Seelanti järkyttävän ilmastonmuutoksen kourissa

Olen muutamassa tänä ennätyslämpimänä kesänä kirjoittamassani bloggauksessa pohtinut ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Niistä voit lukea täältä ja täältä. Nyt tulee samankaltaisia uutisia maapallon toiselta puolelta. Uudessa Seelannissa ihminen on aiheuttanut ilmiselvästi ilmastonmuutoksen ellei peräti ilmaston kuumenemisen.

Uuden Seelannin ilmaston lämpeneminen on maan
ilmatieteenlaitoksen mukaan näin järkyttävää viimeisen
100 vuoden aikana.

Ylemmässä kuvassa näet Uuden Seelannin ilmatieteenlaitoksen julkaiseman kuvaajan maan keskilämpötilan kehityksestä vuosina 1910-2010. Ilmasto on lämmennyt yli yhdellä asteella sadan vuoden aikana. Kuvaan piirretty suora viiva - lämpötilatrendi - viittaa johonkin merkilliseen lämmittävään tekijään. Ovatko Uuteen Seelantiin viedyt lampaat piereskelleet saarivaltion ilmaston lämpimäksi, vai onko ihmisen vihreän uskon vastainen synnillinen elämä syyllinen ilmaston lämpenemiseen? Vai onko muu maailma hiilenpolttoineen syyllinen pienen maan odotettavissa olevaan ilmastokatastrofiin?

Uuden Seelannin sääasemien lämpötilamittarien
rekisteröimät keskilämpötilapoikkeamat vuosien
1971-2000 keskiarvosta.

Ennen lopullisen tuomion antamista kannattanee vilkaista, mitä Uuden Seelannin sääasemien lämpömittarit ovat rekisteröineet. Sen näet viereisestä kuvasta. Kuvaaja poikkeaa aika olennaisesti ylemmästä. Poikkeama johtuu siitä, että Uuden Seelannin ilmatieteenlaitos on "homogenisoinut" alemmassa kuvassa esitettyä raakadataa. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että vanhempia lämpötilamittauksia on kylmennetty, jolloin lämpötilan nousua on saatu jyrkennettyä reilusti. Raakadatahan osoittaisi, että keskilämpötila olisi hieman laskenut 1800-luvun lupulta 1900-luvun puoliväliin ja sitten noussut taas takaisin 1870-luvun lukemiin.

Mistä mahtaa johtua se, että lähes aina tällainen homogenisointi laskee vanhempia lämpötiloja? Johtuisiko se siitä, että ilmasto ei ole viime vuosina lämmennyt tietokonemalleissa ennustetulla tavalla, ja lämpötilan nousua pitää lisätä lämpöaikasarjoja manipuloimalla?

Uuden Seelannin ilmatieteenlaitos (NIWA) on joutunut oikeuteen, kun paikalliset ilmastoaktivistit ovat haastaneet sen ilmastotilastojen väärentämisestä. Noita tilastojahan on käytetty perusteena mm. erilaisten ilmastoverojen säätämiseksi, kuten muuallakin on tapana. Täten siis tavalliset ihmiset ovat oikeasti menettäneet rahaa. Säädatan auditoinnin yhteydessä maan ilmatieteenlaitos on myöntänyt, että säädatan sormeilun (homogenisoinnin) perusteet ovat kadonneet jonnekin.

Mutta säädatan manipulointi ei näytä olevan kovin harvinaista puuhaa. Esimerkkinä mainittakoon, että jotkut ilmastotieteilijät haluavat muuttaa ilmastohistoriaa myös Uuden Seelannin vastakkaisella puolella olevaa maapalloa, jotta heidän ennusteensa toteutuisivat.

Lue lisää Oseanian ilmastoskandaalista englanniksi täältä. Ja vastaavasta Australian homogenisointiongelmasta voit lukea englanniksi täältä.

Ihmiskunnan osuus ilmastonmuutoksessa

Ero raakadatan ja homogenisoidun datan välillä voi olla
iso, kuten tämä hollantilaisen sääaseman lämpöaikasarjan
kuvaaja osoittaa. Raakadata osoittaa viilenemistä ja
homogenisoitu lämpenemistä.

Nyt selvisi, että ainakin osa tähän asti raportoidusta ilmastonmuutoksesta on kiistatta ihmisten aiheuttamaa. Tosin tuo ihmisen osuus on kovin erilainen verrattuna siihen, mitä useimmat asiasta raportoivat tahot ovat kertoneet.

Ateenan teknillisen yliopiston tutkijat Steirou ja Katsoyiannis ovat tutkimuksessaan selvittäneet, miten eri puolilla maapalloa sijaitsevien sääasemien mittausdataa on käsitelty ja yhdistelty. Se säätieto, mikä yleisölle annetaan tiedotusvälineiden kautta, on käynyt useita prosessointivaiheita läpi ja poikkeaa siten jonkin verran sääasemilla mitatusta alkuperäisestä raakadatasta. 

Jokainen varmasti ymmärtää, että tuhansien sääasemien verkostoituneissa systeemeissä tapahtuu virheitä. On laitevikoja niin sensoreissa kuin datansiirrossa, ja välillä sattuu inhimillisiäkin erehdyksiä. Näitä virheitä yritetään vähentää erilaisilla tilastollisilla menetelmillä ja raakadatan homogenisoinnilla. Jälkimmäisessä menetelmässä käytännössä verrataan yhden aseman mittaustietoa naapuriasemien dataan, ja tehdään joko hylkäys tai korjaus määrätyn algoritmin mukaisesti, jos tuo mittaustieto poikkeaa merkittävästi naapuriasemien mittauksista. Homogenisointi tässä yhteydessä siis tarkoittaa eri asemien raakadatan yhdenmukaistamista.

Steiroun ja Katsoyiannisin tutkimuksessa selvisi, että 67 prosentissa homogenisointimuutoksissa yksittäisten sääasemien lämpötilan mittausarvot nousivat ja vain 33 prosentissa ne laskivat. Hyvä homogenisointi tietysti antaisi odottaa tasaisempaa tulosta. Ideaali olisi tietysti puolet nousevia korjauksia ja toinen puoli laskevia. Käytännössä tämä tulos tarkoittaa sitä, että keskimääräistä useammilla sääasemilla mitatut lämpötilat ovat olleet viileämpiä verrattuna niihin lämpötiloihin, joita julkisuuteen annetaan, ja joita myös soveltavissa tutkimuksissa käytetään lähtöaineistoina.

Steirou ja Katsoyiannis laskivat, mitä asia tarkoittaa hyvin yleisesti käytetyssä globaalissa lämpöaikasarjatietokannassa, GHCN Monthly Version 2:ssa. Tulos oli aika hämmästyttävä. Raakadata osoitti maapallon keskilämpötilan nousseen viimeisen 100 vuoden aikana noin 0,42 astetta. Mutta homogenisoitu data antoi lämpenemiseksi 0,76 astetta. Tämä jälkimmäinenhän on myös se luku, jolla Kansainvälinen Ilmastopaneeli, IPCC,  ja monet muutkin tahot ovat yrittäneet herätellä ihmiskuntaa "ennennäkemättömän" ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Kreikkalaistutkijoiden selvitys siis vihjaisee, että kehnot tilastolliset menetelmät lämpöaikasarjojen käsittelyssä ovat vääristäneet 0,4 asteen lämpenemisen lähes 0,8 asteen kuumenemiseksi. Tälle muutokselle on vaikea hakea syytä merivirroista, auringosta tai avaruudesta. Tuohon vääristymään ovat syyllisiä vain ja ainoastaan lämpöaikasarjoja käsittelevät ihmiset. Myönnän siis ihmisen vaikutusta olevan havaittavissa meille markkinoidussa ilmaston lämpenemisessä noin 0,34 astetta. Mutta tästä ei kyllä tarvitse syyttää koko ihmiskuntaa tai edes teollistuneita länsimaita. Syylliset löytyvät eri maiden ilmatieteen laitoksilla lämpöaikasarjoja koostavista homogenisoijista, joiden tilastomatemaattisissa kyvyissä näyttää olevan kehittämistarpeita.

Mutta on tietysti hyvä muistaa myös se tosiasia, että maapallon ilmasto on tuon virheenkin poistamisen jälkeenkin lämmennyt viimeisen 100 vuoden aikana keskimäärin vajaan puoli astetta. Se ei ole paljoa suhteutettuna ilmaston normaaliin vaihteluun jääkauden jälkeisenä aikana, mutta olisihan tuon lämpenemisen mekanismi ja alkusyy hyvä tietää. Niitä täällä Ilmastorealismia-blogissa yritetään jatkossakin etsiä ja kansantajuisesti tulkita. Ja samalla seurataan, heräävätkö ilmastotutkijat korjaamaan homogenisointivirhettään.

Steiroun ja Katsoyiannisin tutkimukseen voit tarkemmin tutustua täältä.

Maapallon keskilämpötila on noussut rajusti

Kuten olet varmaankin monesta lähteestä lukenut tai kuullut, on maapallon keskilämpötila noussut hälyttävästi "ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen" seurauksena. Tämä tietysti ahdistaa ihmisiä.

Minun jo 90 vuotta täyttänyt äitini oli asiasta huolissaan, sillä viime talvi tappoi pari puolalaista alkuperää olevaa köynnösruusua, joiden pitäisi selvitä hyvin lämpiävässä Suomessa. Samoin syksyllä koulunsa aloittanut tyttärenpoikani oli kuullut ilmaston lämpenemisestä. Hän oli huolissaan tulevaisuuden hiihtomahdollisuuksista Pohjois-Karjalassa.

Lohdutin molempia seuraavilla lämpömittarin kuvilla, jotka mielestäni havainnollistavat tämän joidenkin ilmastotutkijoiden, vihreiden poliitikkojen ja valtamedian "ennennäkemättömänä" mainostaman lämpenemisen olemuksen. Alla olevassa kuvassa siis näkyy sekä mummon että alakoululaisen ymmärrettävässä muodossa maapallon pinnalta mittaamamme ilmakehän vuosittainen keskilämpötila.

Sata vuotta sitten tuo lämpötila muuten oli noin 13,9 astetta, ja viime vuonna keskilämpötilaksi taidettiin mitata 14,6 astetta. Sitten jääkauden päättymisen keskilämpötila lienee vaihdellut noin välillä 12-16 astetta. Tarkempia lämpöaikasarjoja voit katsella vaikka täältä.

Mummolle muuten kannattaa antaa suurennuslasi yllä olevan kuvan katselemiseksi. Muuten voi tulla riitaa lämpenemisestä. Mutta kuvat rauhoittivat niin lasta kuin hänen isoisoäitiäänkin.