perjantai 24. helmikuuta 2012

Shokki: Himalaja ei sulakaan!

Himalaja kuvattuna kansainväliseltä avaruusasemalta.
Kuvan lähde: Nasa
Pari vuotta sitten YK:n kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) joutui noloon tilanteeseen, kun sen vuonna 2007 julkaisemassa neljännessä arviointiraportissa havaittiin paha virhe koskien Himalajan jäätiköiden hälyttävän nopeaa sulamista. Tuolloin paljastui, että ennusteen vuoteen 2035 mennessä tapahtuvasta nopeasta jäätikköalueen sulamisesta oli kirjoittanut IPCC:n palkkalistoille päässyt Greenpeacen aktivisti, jonka tieteellinen koulutus taisi yltää lukiotasolle. Asiahan on sikäli iso, sillä Himalajan jäätiköistä saa alkunsa usea iso joki, joiden valuma-alueella asuu noin viidesosa maapallon väestöstä. Ilmastopaneeli siis halusi herätellä intialaisia, bangladeshiläisiä, pakistanilaisia ja kiinalaisia pikaiseen ilmastonsuojeluun, jotta keskeiset makean veden lähteet eivät ehtyisi. Pari vuotta sitten intialaiset jäätikkötutkijat kuitenkin tylyttivät omilla tutkimuksillaan IPCC:n väittämää, mikä sai jopa ilmastojärjestön johtajan pahoittelemaan "tieteellisen" seulan läpi päässyttä virhettä.

Uusin 8.2.2012 julkaistu tutkimus osoittaa, että Himalajan jäätiköt eivät ole sulaneet ollenkaan viimeisen 10 vuoden aikana. Tämä kahden maata kiertävän satelliitin mittauksiin perustuva tutkimus siis osoittaa, että jo viisi vuotta ennen IPCC:n edellisen arviointiraportin julkaisua sulaminen oli pysähtynyt, jos merkittävää sulamista oli sitä ennenkään. Nämä maan eri osien painovoimakenttää mittaavat GRACE-satelliitit ovat olleet toiminnassa vasta tuon 10 vuoden ajan.

Tiedämme nyt, että IPCC:n raportin takana oleva tutkimus Himalajan jäätiköiden nopeasta sulamisesta oli laadittu ekstrapoloimalla alempien jäätikön osien sulamistietoja jäätikön ylempiin ja kylmempiin osiin. Kyse oli siis ilmastotieteessä niin valitettavan yleisestä ja huonosta tietokonemallintamisesta, jonka seurauksena IPCC:n "asiantuntijat" erehtyivät noin 50 miljardin sulamisvesitonnin verran vuodessa. Prosenteissa virhe on lähes äärettömän suuri verrattuna oikeaan tulokseen, joka siis on noin 0 -siis nolla eli zero. Vain IPCC-vetoinen ilmastotutkimus kykenee näin isoihin virheisiin.

Tässä Thomas Jacobin, John Wahrin, W. Tad Pfefferin ja Sean Swensonin tutkimuksessa kyllä väitetään, että muut jäätiköt sitten edelleen vuotavat mereen ja johtavat merenpinnan nousuun, joskaan he eivät väitä nousua kiihtyväksi kuten monet alarmisti-ilmastotutkijat. Yleensäkin uudet tutkimukset jäätiköiden sulamisista osoittavat oleellisesti vähäisempää jäätikkökatoa verrattuna vaikkapa 10 vuoden takaisiin tutkimuksiin.  Mutta missähän se merenpinnan nousu piileskelee, sillä tässä suhteessa tarkimpana pitämäni Envisat-satelliitti ei ole havainnut merenpinnan nousua useisiin vuosiin? Merenpinnan viimeaikaisen olemattoman nousun ja jäätikkötutkijoiden tulosten ristiriidoista voit lukea lisää täältä.

Jokseenkin kaikki jäätiköiden vaiheita selvittäneet tutkimukset ovat tulleet siihen tulokseen, että vuosituhansien aikana jäätiköt välillä etenevät ja välillä vetäytyvät sulaen, sillä ilmasto vaihtelee vähän lämpimämmän ja vähän kylmemmän välillä. Noin 90 prosenttia maapallon jäätyneestä makeasta vedestä sisältävä Etelämantereen jäätikkö ei ole myöskään sulamassa ennennäkemättömästi. Eikä Himalajan alueella sijaitseva Tiibet ole erityisemmin lämmennyt. Monien ilmastotieteilijöiksi itseään tituleeraavien alarmistien yllyttämä ilmastohysteria on siis jokseenkin turhaa.



keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kiinalaistutkijat ennennäkemättömästä ilmastonmuutoksesta

Kiinan tiedeakatemian neljä tutkijaa, Ge QuanSheng, Zhang XueZhen, Hao ZhiXin ja Zheng JingYun, ovat julkaisseet viime syyskuussa vertaisarvioidun tutkimuksensa lämpötilan muutoksista Kiinassa viimeisen 2000 vuoden aikana. Lähtöaineistona tutkijoilla oli 24 aiemmin tehtyä lämpötilakonstruktiota, jotka oli laadittu eri menetelmillä (sedimenttikerrostumista, lustoista jne). Ge ja kumppanit analysoivat nämä lämpöaikasarjat ja etsivät niistä merkittäviä lämpötilan nousuja tai laskuja 10 vuoden aikajänteellä viimeisen 500 vuoden aikana sekä 30 ja 100 vuoden jänteellä koko 2000 vuoden ajalta.

Tutkijat halusivat etsiä vastausta Kiinan ilmaston vaihteluväliin pidemmällä aikajaksolla, mikä tietysti voisi parantaa mahdollisuuksia ennustaa tulevan ilmaston vaihtelua. He myös asettivat tutkimukselleen kysymyksen, poikkeaako 1900-luvulla havaittu lämpeneminen jotenkin aiemmista lämpenevistä jaksoista. Tämä usein esitetty väittämä ihmisen aiheuttamasta ja ennenäkemättömän nopeasta lämpötilan muutoksesta viimeisen 100 vuoden aikana on kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, ja muiden ilmastohysteerikkojen todistelujen ytimessä.

Kiinalaisesta kuvasta et löydä Mannin jääkiekkomailaa
Tutkimuksen tulokset eivät ole rohkaisevia ilmastoalarmismille. Kiinalaistutkijat nimittäin toteavat tuloksissaan melko lakonisesti, että viimeisen 100 vuoden aikana lämpömittareilla mitatut lämpötilamuutokset eivät ole poikkeuksellisia 2000 vuoden tutkimusjakson aikana. Mittaushistorian aikana havaittuja suurempia muutoksia on tapahtunut niin lämpenemisen kuin kylmenemisen osalta kaikissa tutkituissa aikajänteissä. Tulos on siis Kiinan osalta järkyttävän suuressa ristiriidassa IPCC-vetoisen ilmastotutkimuksen kanssa.

Kiinan tiedeakatemian ilmastotutkimus, johon Kiinan poliittinen johto luottaa paljon läntistä vihreää tutkimusta enemmän, ei muutenkaan lupaa tukea länsimaiselle ilmastohysterialle. Ja siksi Kiina maailman suurimpana kasvihuonekaasujen päästäjänä ei ole lähdössä mukaan väärään ilmastoteoriaan perustuvaan energiareformiin. Kiinan halpa sähkö tulee vielä pitkään perustumaan hiilen polttoon ilmastossa, jonka normaaliuteen kuuluu niin jaksottainen lämpeneminen kuin viileneminen. Jälkimmäisen epäillään olevan edessä ainakin joidenkin Kiinan tiedeakatemian tutkimusten mukaan.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Eiko Etelänapamanner sulakaan?

Antarktikan jäämassa ei ole muuttunut viime vuosikymmeninä
Nykyisen ilmastotutkimuksen suurimat nimet, profeetta James Hansen, propagandisti Al Gore ja julkisuushypettäjä Richard Branson ovat juuri käyneet Etelänapamantereella selvittämässä alueen jäätiköiden ennennäkemätöntä sulamista ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen vuoksi. Odotellessamme kolmikon tuoreita tuloksia esittelen lyhyesti uusimman tieteellisen tutkimuksen Antarktikan jäämassojen sulamisesta.

 J. T. M. Lenaerts ja tutkijakumppanit ovat julkaiseet 21.2.2012 GEOPHYSICAL RESEARCH LETTERS-julkaisussa vertaisarvioidun tutkimustuloksensa, joiden mukaan Etelämantereen jäämassassa ei ole havaittavia muutoksia viimeisen 30 vuoden aikana. Siis ei merkittävää sulamisen aiheuttamaa katoamista eikä suurempaa kasvuakaan. Tulos vahvistaa vuonna 2006 julkaistun Monaghanin ja kumppaneiden tutkimuksen tulokset. 

Etelämanner ei ole lämmennyt ainakaan 50 viime vuoden aikana
Asia on tietysti kovin vakava ilmastomallien kannalta, jotka lähes yksimielisesti väittävät sekä pohjoisen että eteläisen napa-alueen lämpenevän kaikkein eniten ja nopeimmin. Eteläinen napa-alue siis ei toimi ilmastotutkijoiden tietokonemallien mukaisesti. Kummassa vika - Antarktikassa vai tietokonemalleissa?

Jäämme innolla odottamaan Hansenin, Goren ja Bransonin tutkimusmatkan tuloksia. Olen jokseenkin varma siitä, että tästä julkkisten matkasta uutisoidaan runsaasti, mutta tieteellinen ja vertaisarvioitu työ jää Suomessa lähes Mäkisen blogin varaan. Se on julkisuuden ja todellisuuden ero. Huoh!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Vihreät energiahevoset häviämässä ravit

Tuulivoima häviää kisan
Vihreiksi mainostetut tuuli- ja aurinkovoima ovat isoissa vaikeuksissa monissa maissa. Uutinen ei ole se, että kumpikaan uusiutuvaa energiaa käyttävä tuotantomuoto ei ole saavuttanut niitä tavoitteita, joita niille jo kauan sitten on asetettu. Mutta uutinen ehkä olisi se, että yhä useammassa maassa näitä energian tuotantomuotoja suosineet ja tukeneet hallitukset ovat vetämässä tukiaan takaisin. Kumman hiljaa Suomen tiedotusvälineet ovat muuten olleetkin asiasta?

Kovin isku tuulivoimateollisuudelle  tuli eilen 16.2.2012 Washingtonista, kun Yhdysvaltain kongressi jätti uusimatta vuodesta 1992 voimassa olleen tuulivoimalle suunnatun verohelpotuslain osana suurempaa verovähennysten karsimispakettia. Suunnatulla verovähennyksellä ja kiristämällä halvempien fossiilisten polttoaineiden verotusta tuulivoimaa on yritetty pitää hinnaltaan edes jotenkin kilpailukykyisenä. Verotuskohtelun muutos vaikuttaa niihin tuulivoimahankkeisiin, jotka eivät ole valmiita tämän vuoden lopuun mennessä. Ymmärrettävästi tuulivoiman leviämista ajavat lobbarit - tuulivoimateollisuuden yhdistykset ja ympäristöjärjestöt - ovat nostamassa ison äläkän asiasta. Tuulivoimateollisuuteen perehtynyt konsulttitoimisto epäilee alalta katoavan päätöksen seurauksena 37000 työpaikkaa. Vahvistusta tälle arviolle antaa se tosiasia, että monet turbiineja ja muita tuulivoimalan osia valmistavat firmat jo antavat lomautusmääräyksiä.

Liuskekaasun horisontaalinen poraustapa
Kaasun hinta on puolittunut Yhdysvalloissa liuskekaasun ansiosta
Barack Obama lupasi vaalikampanjassaan mullistaa Yhdysvaltain energiamarkkinat, tehdä Yhdysvalloista uusiutuvan energiateknologian johtovaltion ja samalla luoda miljoonia uusia työpaikkoja. Nuo lupaukset ovat kyllä toteutumassa, mutta ns. uusiutuvilla energialähteillä ei kyllä ole asiassa kuin pienehkö sivurooli. Yhdysvallat nimittäin on maa, jonka rooli maailman energiamarkkinoilla on muuttunut isosta nettotuojasta nettoviejäksi. Pääosassa tässä asiassa on pääosin Yhdysvaltain itäosista käyttöön otettujen valtavien liuskekaasuvarojen tuonti markkinoille. Tämä uusi ja perinteistä hiilivoimaa puhtaampi lähde on kyllästänyt markkinat ja laskenut energian hintoja. Liuskekaasun käyttöönotto on jo nyt luonut useita satojatuhansia ellei jo miljoonaa uutta työpaikkaa Yhdysvalloissa - siis moninkertaisesti tuuli- ja aurinkovoimaan verrattuna. Ennen pitkää Pohjois-Amerikan liuskekaasun ja -öljyn tuotanto ja tarjonta tulee vaikuttamaan myös Euroopassa ainakin välillisesti.

Huomattavia liuskekaasuvarantoja tiedetään jo nyt olevan myös Euroopassa. Näitä eurooppalaisia liuskekaasualueita on ainakin Puolassa ja Englannissa - hyvin todennäköisesti myös muualla. Kaasuvarantojen inventointia on Euroopassa hidastanut kaksi asiaa. Ensinnäkin paljon perinteistä maakaasukerrostumaa syvemmällä sijaitseva liuskekaasu on porattava uudella ns. horisontaalisella tekniikalla, jonka osaajat ovat olleet ylityöllistettyjä uuden mantereen puolella. Toiseksi Euroopan vihreät liikkeet ovat pyrkineet ja osin onnistuneetkin estämään koeporaukset yrittäessään estää Yhdysvalloissa nähdyn energian hinnan laskun, joka johtaisi mm. tuulivoiman täyteen kilpailukyvyttömyyteen myös vanhalla mantereella.

Innovaatiosta ei tullut kilpailukykyistä
Obaman vihreän energiatuotannon tavoitteet ovat yskineet pahasti myös aurinkovoiman osalta. Alan teollisuuden amerikkalaiset lippulaivat ovat ilmoittaneet konkursseista tai tuotannon supistuksista viimeisen vuoden aikana toinen toisensa jälkeen. Ja näin on käynyt siitä huolimatta, että alaa on yritetty massiivisesti tukea liittovaltion ja myös joidenkin osavaltioiden varoilla. Vielä muutama vuosi sitten innolla odotetut innovaatiot ovat osoittautuneet katteettomiksi ja halvan työvoiman, raaka-aineen ja energian Kiina on vallannut aurinkovoimateollisuuden maailmanmarkkinat. Amerikan aurinkovoimateollisuudesta on jo kadonnut kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Surullisin esimerkki oli sylinterimäisiä aurinkopaneeleja valmistanut Solyndra, joka kaatui vain pari vuotta sen jälkeen, kun se oli saanut puolen miljardin dollarin lainatakuut Yhdysvaltain liittovaltiolta. Kannattavuus siis ei ollut edes lähellä.

Yhdysvaltain verohuojennusten karsimisen taustalla on tietysti tarve oleellisesti pienentää liittovaltion valtavaa budjettivajetta ja velkaantumista. Aivan samoja tarpeita on jokseenkin kaikilla Euroopan mailla. Niinpä ei ole ihme, että ylivelkaantuneet Kreikka, Espanja ja Portugali ovat jo kovalla kädellä karsineet näiden energiatuotantomuotojen tukiaisia. Iso-Britannian parlamentissa on nopeasti kasvanut ja jo kolminumeroinen määrä kansanedustajia vaatimassa samaa. Saksan hallitus suunnittelee supistavansa aurinkoenergian tukiaisia, mikä on aiheuttanut hätääntyneitä ääniä vihreissä lobbareissa.

Vain Kiinassa on rauhallista. Siellä tuuli- ja aurinkovoimaloita valmistavat tehtaat työntävät täydellä kapasiteetilla ja hyvällä katteella markkinoille tuotteita, jotka on valmistettu halpojen hiilivoimaloiden tuottamalla energialla. Tätä hiilivoimaa Kiina muuten aikoo lisätä seuraavan 20 vuoden aikana enemmän, kuin Yhdysvalloilla, Euroopalla ja Japanilla on nykyisin yhteensä.

Euroopan potentiaalisia liuskekaasuesiintymiä
Eurooppa on energiamarkkinoiden uudistuksessa vajaat 10 vuotta Yhdysvaltoja jäljessä. Mutta markkinat mullistuvat myös täällä. Ja avainsana ei Euroopassakaan ole tuuli- tai aurinkovoima. Se on kaasu ja tarkemmin sanottuna liuskekaasu. Siksi en menisi sijoittamaan enää lisää panoksia tuulivoimaan. Varsinkaan Suomessa en sijoittaisi tuulivoimaan, sillä alalla ei ole kenties koskaan markkinaehtoisia kilpailuedellytyksiä puoliarktisissa oloissamme. Kaikkein vähiten sijoittaisin veronmaksajien piikkiin otettavaa lainarahaa häviäviin vihreisiin hevosiin, jotka kaatuvat kuolleina maahan seuraavan 20 vuoden aikana, kun ilmasto ei lisääntyvistä kivihiilen ja kaasun polton aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä huolimatta lämpenekään.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Huonoja ilmastouutisia meriltä! Merenpinta laskee.

Ilmastoalarmismilla on ollut todella huono alkuvuosi. Vihreän energian tukia ollaan tehtyjen aloitteiden mukaisesti leikkaamassa lähes kaikkialla maailmassa, sillä tukiaiset eivät enää sovi veronmaksajille, jotka haluavat katkoa valtioidensa velkaantumiselle. Vuodenaikaan nähden kylmää on ollut Euroopan lisäksi mm. Australiassa, Etelämantereella ja Afrikassa, eikä globaali ilmakehän keskilämpötilakaan näytä nousun merkkejä - päinvastoin.

Kaikkein surkeinta kehitys kuitenkin taitaa olla merenpintaindikaattorin suhteen. Nimittäin yhdeksi vaarallisimmista ilmastonmuutoksen seurauksista on nimetty merenpinnan nousu, joka seuraavan 90 vuoden aikana saattaisi hukuttaa ison osan rannikkokaupungeista tulvien alle. Alarmistien uhkaukset merenpinnan noususta vuoteen 2100 mennessä vaihtelevat melko paljon. Kansainvälinen ilmastopaneeli, IPCC, on tainnut ennustaa noin 60 cm:n nousua, kun ehkä arvostetuin alarmistitiedemies, Nasan James Hansen, vakavissaan väittää nousun olevan jopa kuuden metrin luokkaa.

Nämä ennusteet merenpinnan noususta perustuvat jälleen kerran vain tietokonemalleihin, eivätkä empiiriseen mittausdataan, kuten tieteissä yleensä. On siis mallinnettu jäätiköiden sulamista ja meren lämpölaajenemista alati hiilidioksidipitoisuuden lämmittämässä ilmastossa.

On kovin harmillista, että ilman ja merten lämpenemisen pysähtymisen lisäksi myöskään merenpinta ei näytä nousevan, vaikka tietokonemallien mukaan se pitäisi sitä tehdä. Alla olevassa kuvassa on tarkimman merenpinnan korkeutta mittaavan Envisat-satelliitin mittausdata koko sen toiminnan ajalta. Tosiasiassa mittaukset näyttävät merenpinnan laskeneen, sillä vertailu on syytä tehdä tuon sahakuvion vuosittaisten huippujen välillä. Merenpintahan nousee aina eteläisen pallonpuoliskon kesän aikana, sillä pääosa lämmöstä laajenevasta merivedestä on päiväntasaajan eteläpuolella.

Kuva Steven Goddard, http://www.real-science.com/
Merenpinnan korkeus vuonna 2003 joulukuussa oli siis lähes 48 cm ja 2011 joulukuussa 48 cm.

Missä mahtaa olla vika? Onko se tietokonemalleissa vai

  1. vuotaako merenpohja,
  2. ovatko jäätiköt lopettaneet sulamisen,
  3. onko vesi kadonnut jonnekin muualle?
Kumpi asia on ollut merkittävämpi merenpinnan vetäytymisen syy, jäätiköiden alkanut kasvu vai merien viileneminen?

Kuulemme varmaan aika pian uusia vihreitä selityksiä asialle. Veikkaisin, että merenpinnan nousemattomuus jotenkin yritetään kytkeä ilmastonmuutoksen syyksi. Niinhän lumisuus ja kylmyyskin nykyisin kuuluu olennaisena osana ilmaston lämpenemiseen, vaikka sitä on rationaalisella ajattelulla hyvin vaikea ymmärtää.

Envisat-datan voi käydä katsomassa numeerisessa muodossa täältä.

torstai 9. helmikuuta 2012

Kylmä Aurinko väristyttää Saksaa

Fritz Vahrenholt
Saksassa on nyt poikkeuksellisen kylmää. Ja Siperian suunnasta puhaltava kylmä virtaus taitaa tehdä Saksan helmikuusta yhden kylmimmistä mitatun ilmastohistorian aikana. Tämä on tietysti järkytys monille, sillä saksalaisen poliittisen konsensuksen mukaan ilmaston pitäisi lämmetä. Tätä järkytystä lisää juuri ilmestynyt kirja, josta Saksan isot mediatalot ovat viime päivinä kirjoittaneet jopa aukeaman kokoisia juttuja. Kirjan nimi on Die kalte Sonne, suomeksi Kylmä Aurinko. Sen kirjoittaja on saksalaisten melko hyvin tuntema henkilö, Fritz Vahrenholt, joka on pitkään ollut vakuuttavimpia ilmastonmuutoksesta varoittanut ja uusiutuvaan energiapohjaan tähtäävää energiareformia vaatinut tiedemies, teollisuusjohtaja ja poliitikko.

Kylmä aurinko. Miksi ilmastoktastrofia ei tapahdu.
Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ja Saksan demarien (SPD) uusiutuvan energian asiantuntijana toimineellaVahrenholtilla on kirjassaan tarjottavana useita ilmastopoliittisesti räjähtäviä juttuja. Hän mm. kritisoi rajusti poliittiseksi toimijaksi luonnehtimaansa IPCC:a kertoen sen jättävän tieteelliset faktat sivuun, jotta haluttu poliittinen sanoma menee perille. Vahrenholtin mukaan viime vuosisadan ilmaston lievä lämpeneminen tosiasiassa johtuu ihmisen hiilidioksidipäästöjä enemmän auringon aktiivisuuden muutoksesta ja merivirtojen vuosikymmenien kuluessa vaihtelevasta energian siirrosta. Ja Vahrenholtin kirja on täynnä kansantajuisesti referoituja vertaisarvioituja tutkimuksia, jotka tukevat hänen sanomaansa.

Vahrenholt ei siis kiistä lievää lämpenemistä viime vuosikymmeninä, mutta hänet on saanut muuttamaan käsitystä lämpenemisen syystä viimeisen 15 vuoden aikana pysähtynyt lämpeneminen ja IPCC:n epätieteellinen toiminta. Hän ei kiistä myöskään ihmisen osuutta lämpenemisessä, mutta pitää sitä vain pienehkönä osatekijänä.

Huolissaan Vahrenholt on uusiutuvien energiamuotojen tulevaisuudesta. Hän pelkää, että jos ihmiset joku päivä tajuavat tulleensa huijatuiksi ilmaston lämpenemisen syistä, he eivät enää suostu tukemaan uusiutuvilla energiamuodoilla (tuuli- ja aurinkovoima) tuotetun sähkön kominkertaista hintaa ydin-, kaasu- tai hiilivoimalla tuotettuun verrattuna. Vahrenholtin mielestä energiareformi kohti uusiutuvien käyttöä on joka tapauksessa välttämätöntä.

Saksalaisilla on nyt aikaa lukea Vahrenholtin Kylmää Aurinkoa, sillä ulkona ei ole saksalaisittain mukava ulkoilukeli. Samalla on hyvä miettiä sähkön jatkuvasti noussutta hintaa. Ei ihme, että Kylmä Aurinko on nopeasti noussut parhaiden myyvien kirjojen listan kärkisijoille.

Tunnetun ilmastoalarmistin kääntyminen skeptikoksi ei ole enää poikkeuksellista edes Saksassa. Koska näemme saman ilmiön Suomessa, on vain ajan kysymys. Niin paljon mm. aurinkotutkijoiden ja geologien piirissä hiertää ilmastotutkijoiden yksisilmäinen usko IPCC:n poliittiseen mantraan.

Lue lisää saksalaislehdistön Vahrenholt-asiasta englanniksi täältä ja saksaksi täältä sekä täältä.

Toivottavasti kirja käännettäisiin myös suomeksi!

Lopuksi vielä ilmastoalarmisteille rohkaisuksi muutama englanninkielinen sana: It's the Sun, stupid!


lauantai 4. helmikuuta 2012

Onneksi ilmasto lämpenee?

Ennuste Euroopan lämpötilojen poikkeamista ajalle
4.-11.2.2012 verrattuna viime vuosisadan
vastaavan viikon keskilämpötilaan 
Eteläisessä ja keskisessä Euroopassa on monenlaisia ongelmia, sillä joka vuosi tällaisia kuvan osoittamia kylmiä henkäyksiä sinne ei osu. Monilla paikkakunnilla on mitattu mittaushistorian kylmimpiä lämpötiloja. Mutta kannattaa muistaa, että tämäkin Siperian kylmä henkäys on vain sään normaalia vaihtelua. Kylmiä talvia oli mm. 1960-luvulla, ja silloinkin selvittiin.

Ilmasto ei kuitenkaan taida lämmetä, sillä niin merivirtojen kuin auringonkin ennusteet viittaavat lähitulevaisuudessa viime aikoja kylmempiin vuosikymmeniin. Mutta kyllä niiden sisään mahtuu myös leutoja talvia ja kylmiä kesiä - ja päinvastoin. Tsemppiä talviklassikkoon tänään meneville suomalaisille selviytyjille! Sinnehän minäkin ;-)