Lätkämailajoukkueen likaiset temput

Tohtori Jones on mm. "hukannut"
lämpöaikasarjansa lähteet

Boris Winterhalter: "Climategate II on avannut lisätietoa ilmastonmuutoksen taustana olleesta “hieman” muunnellusta tieteestä, jota tavallaan avainryhmäksi muodostunut tutkijajoukko on harrastanut. Willis Eschenbach on koonnut omat kokemuksensa East-Anglia Universityn ilmastotutkimusyksikön johtohahmolle, tri Phil Jonesille, osoittamassaan avoimessa kirjeessä."

Lue lisää Boris Winterhalterin blogista, "Ilmastonmuutos ja riippumaton tiede", jonka olen lisännyt linkkiluettelooni sivun oikeaan laitaan.

Rehellisen tieteen tekijöiden ei tarvitse puolustaa tutkimustuloksiaan

1. salaamalla tutkimustensa lähtöaineistoja, 
2. manipuloimalla lähtöaineistoja (tässä tapauksessa mm. lämpöaikasarjoja), jotta haluttu tulos saadaan esiin,
3. tuhoamalla tutkimustoimintaan kuuluvia lähtöaineistoja, sähköposteja, kirjeitä tai muita asiakirjoja,
4. mustamaalaamalla epäileviä tutkijoita,
5. vaikenemalla ristiriidassa olevista julkaistuista tutkimuksista,
6. toteuttamalla samanmielisten tutkijoiden tutkimusten vertaisarvioinnit ns. kaveriarviointina,
7. estämällä tutkimustulostensa kanssa ristiriidassa olevien tutkimusten julkaisut,
8. järjestämällä potkut ilmastotutkimuksia julkaisevan lehden päätoimittajalle erimielisen tutkimuksen julkaisusta ja uhkaamalla julkaisijoita boikotilla, jos julkaisun linja ei pysy alarmistisena
9. painostamalla aloittelevia tutkijoita "oikealle" linjalle uhkaamalla tutkimusrahoituksen loppumisella
10. organisoimalla propagandakoneisto levittämään "oikeaoppista" tietoa.

Nämä temput kuuluvat totalitaaristen hallitusten, ääriliikkeiden, mafiaverkostojen ja vastaavien toimintamalleihin. Rehellisesti ja analyyttisesti toteutetut tutkimukset puolustavat tuloksiaan omilla ansioillaan. 

Johtavien ilmastotutkijoiden temput, joista ei seuraa sanktioita, murentavat luottamusta tieteelliseen tutkimukseen yleensäkin, mikä on tietysti vahingollista kaikille. Olen aika varma, että jonain päivänä useammassakin tutkimuslaitoksessa kadutaan sitä vääränlaista kollegiaalisuutta, joka on mahdollistanut useissa Yhdysvaltain ja Euroopan ilmastotutkimusyksiköissä pitkään jatkuneen tieteenteon politisoitumisen ja sen mukaiset temput. Ilmastotieteestä on tullut tieteen Kreikka samassa mielessä kuin maa esiintyy nyt talouskriisissämme.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon oman Ilmatieteenlaitoksemme ja yliopistojemme johtavat ilmastotutkijat ovat syyllistyneet samaan. Tässä olisi tutkivalle journalismille - jos sellaista enää Suomessa on - hyvä haaste. Olen varma siitä, että herkkupaloja löytyisi julkaistavaksi.

Maailmalla ensimmäiset merkit ilmastotieteen romahduksesta

Ei lämpene, vaikka tietokonemalleissa käy näin.

Wall Street Journal ilmaisee Climategate 2 -sähköpostien ja ilmastoalarmistien kokemien muidenkin vastoinkäymisten (vastakkainen tieteellinen näyttö, kun maapallo ei lämpene, myrskyt ja muut ilmastokatastrofit eivät lisäänny tietokonemallien mukaisesti jne.) lopputulemana seuraavaa: "Tämä on climategate-sähköpostien todellinen merkitys. Ne osoittavat, että IPCC:ä informoivien tiedemiesten ei voi luottaa pitäytyvän tieteessä ja pidättäytyvän poliittisesta aktivismista. Tällä puolestaan on hyvin huolestuttavia vaikutuksia isoihin kansainvälisiin poliittisiin päätöksiin, joita on tehty heidän tutkimustensa perusteella."

Onhan tuo aika tylysti todettu, joskaan en muutamia satoja noista vihreiden tiedemiesaktivistien vuodetuista sähköposteista luettuani voi olla eri mieltä.

Mutta erikoista on se, että kun ulkomainen media kertoo, mitä ilmastotutkimuksessa todella tapahtuu, kotimainen mediamme toistaa Durbanin ilmastokokouksen ansiosta sitä hälytysviestiä, jonka perusteettomuuden voi jokainen englantia osaava lukea julkaistuista sähköposteista. On tainnut Ilmatieteenlaitoksen roskatieteen puolesta propagoinut johto onnistua toimittajien viherryttämisessä poikkeuksellisen hyvin. Mutta ei se mitään. Totuus vielä paljastuu Suomessakin, sillä maailma ei lämpene yhtään normaalia vaihtelua enempää.

Ilmastotutkimuksen salailusta, poliittisuudesta ja heikkoudesta

Nyt julkaistuista Climategate 2 – sähköposteista nousee esiin kolme keskeistä teemaa, jotka leimaavat sekä ne kirjoittaneet ”tiedemiehet” että näitä johtavina raporttien tuottajina käyttäneen kansainvälisen  ilmastopaneelin, IPCC:n. Nämä teemat ovat:

1. Sähköposteja kirjoittaneet ilmastotutkijat pyrkivät salaamaan yleensä julkisin varoin hankittua lähdemateriaaliaan ja tutkimusmenetelmiään sekä sensuroimaan tutkimustuloksistaan käytävää keskustelua.

Uskottavissa tiedeyhteisöissä on jo pitkään ollut keskeisenä periaatteena se, että tutkimusmateriaali julkistetaan vapaasti arvioitavaksi. Länsimaisen tieteen perusperiaatteena on ollut käydä avointa väittelyä hypoteeseista ja tutkimustuloksista, kunnes joku väittämistä lopulta saa jokseenkin yksimielisen tuen.

Jostain syystä mm. julkisin varoin kerättyä säädataa on salattu. Itä-Anglian yliopiston ilmastotutkimusyksikön johtajana toiminut Phil Jones kirjoittaa: ”Kaikki työt, jotka olemme tehneet, olemme tehneet apurahoilla. Ne (lähtöarvot) on pidettävä piilossa.” Jones kertoo yhdessä sähköpostissa keskustelleensa asiasta yhden keskeisen rahoittajan, Yhdysvaltain energiaviraston, kanssa, joka kuulemma on tyytyväinen, mikäli tiedot salataan.

Miten Jonesin ja hänen tutkimusryhmänsä tuloksia voi arvioida, jos he saavat salata lähtöarvonsa? Monella muulla tieteenalalla Phil Jonesin kaltaiset tiedemiehet lähetettäisiin joko ulos yliopistosta tai pantaisiin uudelleenkoulutukseen. Ilmastotieteessä kaikki on toisin. Se on jopa niin paljon toisin, että Jones sähköposteissaan kehottaa kollegoitaan tuhoamaan sähköpostiviestejä ja aineistoja, jotta epäilevästi hänen ”joukkueensa” tutkimustuloksiin suhtautuvilla olisi mahdollisimman vaikeaa arvioida niitä. Jos Jonesin porukan tutkimustulokset olisivat ns. tieteellisen varmoja, ei luulisi olevan tarvetta salailuun.

2. Keskeiset sähköpostien kirjoittajat pitävät ilmaston lämpenemistä riittävänä poliittisena syynä rajoittaa aitoa tieteellistä väittelyä ja toimia epätieteellisesti.

George Overpeck, joka on yksi edellisen IPCC:n arviointiraportin johtavista kirjoittajista, toteaa sähköpostissaan: ”Temppu tehdään päättämällä viestin keskeisestä osasta, jolla ohjataan sitä, mikä sisällytetään (IPCC:n raportteihin) ja mikä jätetään ulos.” Poliittisen tavoitteen saavuttamiseksi siis valitaan vain osa tutkimustuloksista jatkokäsittelyyn. Valinta tehdään siis poliittisin perustein – ei tieteellisin.

Lätkämailatutkimuksestaan tunnettu Michael Mann tunnustaa eräässä sähköpostiviestissään keskustelleensa ”tutkivien journalistien kanssa skeptisen Sten McIntyren taustojen selvittämiseksi ja paljastamiseksi”. Yleensä tieteellinen väittely järjestetään tiedemiesten kesken julkisella areenalla, jossa kuulijat voivat saada tietoa molempien argumenteista. Mannin tapa todistaa pikemminkin salaisten palveluiden toimintamalleista.

Avoimeen väittelyynhän nämä IPCC:n alarmistit eivät ole toistaiseksi suostuneetkaan. Tutkimusten tieteellisestä vertaisarvioinnistakin on siirrytty ns. kaveriarviointiin, jossa tutkijat vastavuoroisesti arvioivat toistensa tutkimuksia. Jos jonkun tiedelehden päätoimittaja ei ole järjestelyyn suostunut, hänelle järjestetään potkut uhkaamalla lehden omistajia kirjoitusboikotilla.

3. Monet sähköpostien kirjoittajat myöntävät toisilleen ilmastotutkimuksen tieteellisen uskottavuuden heikkouksia ja sen tulosten riippuvuuksista sekä tiedon että menetelmien manipuloinnista.

Iso-Britannian Ilmatieteenlaitoksen Peter Thorne kirjoittaa yhdessä sähköpostissaan Itä-Anglian professori Jonesille seuraavasti: “Havainnot eivät todista nousevista lämpötiloista koko tropiikin alailmakehässä, ellet hyväksy lähteeksi vain yhtä tutkimusta ja hylkää kaikki muut. Tämä on suorastaan vaarallista. Meidän on keskusteltava epävarmuustekijöistä ja oltava rehellisiä.“ Thorne joko ei saanut tilaisuutta keskustella rehellisesti tai hänet vaiennettiin? Thorne kuitenkin jatkaa toisessa viestissään: ”Minun mielestäni tiedettä manipuloidaan poliittisiin (vihreisiin) tarkoituksiin, mikä ei ehkä ole kovin viisasta meidän kannaltamme pidemmän päälle.”

Vuodettujen sähköpostien lähettäjät kritisoivat kyllä toisiaan välillä rajustikin. Erityisesti IPCC:n ikoniksi nousseen Michael Mannin tutkimustulokset ja käytös saavat kyytiä. Mutta julkisesti Mannia ei kukaan uskalla kritisoida. Miksihän?

Puolet läntisestä maailmasta tekee ilmasto- ja energiapolitiikkaa, jonka perusteiden laatimisessa herrat Jones ja Mann ovat olleet keskeisiä tekijöitä. Siksi heidän epätieteellisiä ja poliittisia sähköpostejaan on kovin vastenmielistä lukea. Vielä vastenmielisempää on maksaa jokaisessa maksussa ja laskussa ilmastoperusteisia veroja sekä muita kuluja, jotka salailevat, viherpoliittiset ja tieteellisesti heikot tutkijat ovat osaamattomille poliitikoillemme myyneet.

Ps. Tänä vuonna ilmasto ei lämpene: http://ilmastorealismia.blogspot.com/2011/10/tana-vuonna-ilmasto-ei-lampene.html.
Ps 2. Climategate 2 -sähköposteissa on toki paljon muutakin. Niistä myöhemmissä kirjoituksissa lisää.

Ilmastotieteen synkkä tietovuoto 2

Juuri ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta kaksi vuotta sitten tuntematon taho vuoti muutamia tuhansia sähköposteja Itä-Anglian yliopiston ilmastotutkimuksen yksiköstä, CRU:sta. Nuo sähköpostit herättivät melkoisen epäilyksen useiden johtavien ilmastotutkijoiden salaliitosta, jonka päämääränä olisi ollut syrjäyttää rehellinen ilmastotutkimus ja nostaa vahvasti vihreään liikkeeseen sitoutunut politisoitu tutkimuslinja määrääväksi. Julkaisu onnistui osaltaan pilaamaan Kööpenhaminan tunnelman.

Asia herätti tuolloin runsaasti huomiota. Useita tutkimuskomissioita asetettiin sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvalloissa, sillä paljastetut sähköpostit indikoivat vahvasti, että ilmastotutkijat olivat rikkoneet em. maiden tiedonvapautta koskevia lakeja. Samoin epäiltiin, että he olivat rikkoneet tieteenharjoittamisessa perinteisesti kunniassa pidettyjä arvoja mm. pyrkien estämään omia tutkimustuloksiaan kritisoivia julkaisuja ja tutkimustuloksia.

Nyt joku taho - ehkä sama kuin kaksi vuotta sitten - on vuotanut 5000 uutta sähköpostia, joissa esiintyy samoja johtavia ilmastotutkijoita kuin ensimmäisessä tietovuodossa. Sattumalta tietovuoto tapahtui juuri ennen Durbanissa alkavaa ilmastokokousta. Tämä taho kertoo omaavansa nyt julkaistujen sähköpostien lisäksi tuhansia muita sähköposteja ja tiedostoja, jotka on talletettu julkaistuun mutta vahvasti salattuun tiedostoon. Siis nämä salatussa tiedostossa olevat sähköpostitkin ovat vain yhden salasanan julkaisun päässä aukeamistaan.

Olen käyttänyt koko illan aikaa lukiessani nyt julkaistuja sähköposteja. Tulen varmasti kirjoittamaan niistä enemmänkin, mutta jo ensivaikutelma on hurja. Sähköpostit osoittavat selvästi, että useat johtavat ilmastotutkijat ovat tarkoituksellisesti ja asiasta keskenään sopien manipuloineet tutkimustuloksia ja estäneet ristiriitaisten tutkimusten julkisuuteen pääsyn. Erimielisten tiedemiesten panettelu on ollut jokseenkin häikäilemätöntä.

Näiden vuotojen johdosta useita päitä tulee putoamaan ilmastotieteen huipulta. Ja niin putoaa useita muitakin päitä - erityisesti niitä poliittisia akateemikkoja ja akateemisia poliitikkoja, jotka yrittivät edellisen vuodon jälkeen valkopestä nyt kiistattomasti epärehellisiksi osoittautuneita tutkijoita.

Tämän Climategate 2:ksi ristityn vuodon keskiössä ovat edellisten IPCC:n - siis YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin - raporttien johtavat kirjoittajat, mm. CRU:n Phil Jones ja lätkämailatutkimuksestaan tunnettu Michael Mann. Mutta tämä asia koskee kymmeniä muitakin tutkijoita.

Lisää tuoretta tietoa Climategate 2:sta voi lukea enlanniksi mm. täältä. Climategate-sähköposteja voi lukea täältä.

Olisiko joku taho Suomessa kiinnostunut Ilmatieteenlaitoksen ja kenties muidenkin ilmastotutkijoiden kytköksistä Climategaten tieteenvääristelijöihin? Haloo Valtiotalouden Tarkastusvirasto ja Helsingin Yliopisto! Politisoituneen tieteen ylläpito ei ole todellisen tieteen etu! Ilmatieteenlaitoksemme on niin avoimesti liputtanut Jonesin ja Mannin manipuloitujen tutkimustulosten puolesta, että olisi ihme, ellei ikävää kytköstä löytyisi. Jos se ei ole vielä näiden 5000 nyt julkaistun viestin joukossa, kenties salatusta tiedostosta löytyy myös suomitietoa?

Lopuksi terveisiä Petteri Taalakselle. Tilastollisesti merkittävää ilmaston lämpenemistä ei ole maailmalla havaittu yli 10000 vuoteen - siis sitten edellisen jääkauden.