Uutta tietoa uhkaavasta merenpinnan noususta - pelastukoon, ken voi.

Olen useammassa aiemmassa kirjoituksessani väittänyt, että merenpinta ei ole tällä vuosituhannella noussut ollenkaan tai vain hyvin vähän. Nyt tuli tukea aika arvovaltaiselta taholta, Yhdysvaltain sää- ja valtamertentutkimusorganisaatiolta (NOAA). Sen julkaisema tutkimus "The Budget of Recent Global Sea Level Rise" kertoo samansuuntaisista havainnoista. 

NOAA:n tutkimusryhmä arvioi merenpintaa vuosien 2005-2012 aikana tehtyjen mittausten perusteella. He laskivat kaksi arviota eri menetelmillä. Ensimmäisessä menetelmässä käytettiin satelliittiperusteista (Jason1-2) korkeusmittausta ja toisessa valtamerten lämpötilan sekä painovoimakentän mittausta. Käytännössä nämä menetelmät ovat toisistaan riippumattomia.

Korkeusmittausmenetelmän tulokset kertoivat merenpinnan nousseen 1,3 millimetriä vuodessa. Satelliiteista tehtävissä korkeusmittauksissa on ongelmia, joista kerron vähän myöhemmin lisää.

Erittäin mielenkiintoinen ja kaiketi ensimmäistä kertaa käytetty menetelmä oli yhdistää Argo-poijujen mittaama valtamerien lämpötila- ja suolaisuustieto GRACE-satelliittien mittaamaan painovoimatietoon. Tuo menetelmä antoi tuloksen 1,1 millimetriä vuodessa.

Kuvan lähde: Wikipedia

Merenpinnan tasosta sitten viime jääkauden päätösvaiheiden vallitsee sikäli yksimielisyys tiedemaailmassa, että kaikki tietävät sen nousseen 120-130 metriä viereisen kuvan mukaisesti. Nousuvauhti hidastui merkittävästi noin 8000 vuotta sitten päätyen siitä alkaen keskimäärin muutamaan millimetriin vuodessa.

Viime vuosikymmeninä on lähinnä ilmastotutkimukseen liittyen väitetty yhä useammin merenpinnan nousun olevan kiihtymässä jopa samanlaiseen vauhtiin kuin jääkauden loppuvaiheissa Euraasian ja Pohjois-Amerikan jäätiköiden sulaessa.

Yleisesti on hyväksytty, että merenpinta nousi viime vuosisadan alkupuolella ja keskivaiheilla noin 1,8 mm/vuosi. Wikipedian mukaan meriveden pinta nousi vuosina 1993-2003 keskimäärin 3,1 mm/vuosi. Pääsyynä tähän nousun kiihtymiseen on pidetty jäätiköiden nopeampaa sulamista ilmaston lämpenemisen seurauksena. Mitä nyt sitten pitäisi ajatella kahdesta mittaustuloksesta, jotka todistavat valtamerten pinnan nousun selvästä hidastumisesta? Eivätkö jäätiköt sulakaan samaan tahtiin kuin ennen? Eikö ilmasto olekaan enää lämmennyt?

Minulle nämä tulokset eivät olleet yllätys. Nimittäin maailman tarkimmin merenpinnan korkeutta mitannut Envisat-satelliitti antoi jo vuosia sitten viereisessä kuvassa esitettyjä tuloksia, joiden mukaan merenpinta ei noussut lainkaan. Nuo mittaustulokset olivat niin räikeässä ristiriidassa ilmastohypetyksen kanssa, että ne jouduttiin muuttamaan (poliittisista syistä) korjauskertoimella merenpinnan nousua osoittaviksi. Viereisessä kuvassa siis on esitetty Envisatin korjaamattoman datan tulokset. Samankaltaista korjauskerrointa on käytetty myös tämän NOAA:n tutkimuksen satelliittikorkeusmittausten raakatulosten korjaamiseen.

Ja sellaista on käytetty myös tässä NOAA:n toisessa menetelmässä. Ilman korjauskerrointa tuolla Argo-poijuihin ja GRACE-satelliitteihin perustuvalla menetelmällä nousu olisi vain 0,3 millimetriä vuodessa - siis ei käytännössä mitään.

Jos merivesi siis nousee nykyisin 0,3-1,3 millimetriä vuodessa, tarkoittaisi se vuoteen 2100 mennessä 2-11 senttimetriä korkeammalla olevaa merenpintaa. Tämä nousu on aika vähäinen verrattuna ilmastotaikauskoisten jopa useiden metrien nousuennusteisiin. Nobel-palkittu Al Gore ja Nasan ilmastoguru James Hansen ovat ennustaneet jopa 600 senttimetrin nousua vuosisadan loppuun mennessä. Aika paljon siis hidastuvan merenpinnan nousun pitäisi kiihtyä, jotta noihin ennustuksiin päästäisiin. IPCC:kin on ennustanut nousuksi noin 60 senttiä. Nykyiseen vauhtiin verrattuna IPCC:n arvio on siis kymmenkertainen.

Suomessa, jossa maan kohoamisvauhti on suurempaa kuin em. merenpinnan nousu, valmistellaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen hengessä uusia ohjeita nousevan merenpinnan tulevaisuudessa kiusaamille alueille. Kuulostaako järkevältä vai Taalakselta?

Mutta nämä NOAA:n tulokset olivat vain empiirisiin mittauksiin perustuvia. Kai meidän ilmastotaikauskoisten on lopulta uskottava paljon luotettavampia tietokonemallinnuksia, jotka kertovat uhkaavista tulvista, rannikkoseutujen miljoonista ympäristöpakolaisista ja hukkuvista saarivaltioista? Joten maksakaamme kiltisti jatkuvasti kasvavia ympäristö-, ilmasto- ja energiaveroja (vast), sillä vain niillä voimme vaikuttaa merenpinnan kiihtyvää nousua hillitsevästi.

H/t THE HOCKEY SCHTICK

Ps. Jos joku haluaa tarkemmin tutustua merenpinnan tason mittaamisen ongelmiin, kannattanee ensin lukea alan huippuekspertin, professori Nils-Axel Mörnerin, tietoisku asiasta. Sen saat aukeamaan selaimessasi täältä.

Että Grönlanti sulaa?

Grönlannin kesäinen lumipeite on kasvanut 

Me ympäristöasioista kiinnostuneet olemme viimeisen 10 vuoden aikana lukeneet lukemattomia (vihreitä) todistuksia Grönlannin jäätiköiden ennennäkemättömästä sulamisesta. Parhaimmat ennustukset ovat kertoneet maailman suurimman saaren jäätiköiden sulamisesta kokonaan, mikä voisi johtaa yli puolen metrin merenpinnan nousuun. Katastrofin aineksia on siis ilmassa.

Joudun nyt jälleen tuottamaan karvaan pettymyksen tuomiopäiväennustuksista säpinöitä saaville. Grönlanti ei ole sulamassa ainakaan ennenäkemättömästi.

Rutgersin yliopiston lumilaboratorion sivuilta hakemani lumisuustilasto kertoo vastaansanomattomasti, että kesäisin lumettomaksi jäävä alue Grönlannissa on supistunut merkittävästi viimeisen 50 vuoden aikana. Yllä olevasta kuvasta näkyy, että verrattuna 1960-lukuun kesäisin lumettoman alueen pinta-ala Grönlannissa on supistunut 2000-luvulla muutamalla 100 000 neliökilometrillä - siis lähes Suomen pinta-alalla. Vaikka kesän lämmön aiheuttamaa sulamista siis joka vuosi Grönlannissa tapahtuu, ei tuo lämpö ole vaikuttanut kesällä lumen peittämän alueen pinta-alaa supistavasti. Ja minä hölmö olen luullut, että lumi sulaisi kesällä tiivistä jäätä nopeammin!

Flade Isblink- jäätikköä

Brittiläis-hollantilainen tutkimusryhmä (Rinne, E.J., Shepherd, A., Palmer, S., van den Broeke, M.R., Muir, A., Ettema, J. and Wingham, D. 2011. On the recent elevation changes at the Flade Isblink Ice Cap, northern Greenland. 2011. Journal of Geophysical Research 116: 10.1029/2011JF001972)  on selvittänyt koillis-Grönlannissa olevan Flade Isblink- jäätikön sulamista. Tämä jäätikkö on suurin Grönlannin saaren varsinaisen jäätikön ulkopuolinen jääesiintymä alueella. Lopputuloksena tutkimus toteaa, että vaikka jotkut jäätikön osat ovat kutistuneet, on jäätikön pääosa kasvanut ainakin paksuutta. Samalla jäätikön mereen valuvien haarojen etenemisnopeus on hidastunut jopa viidennekseen. Minä hölmö olen kuvitellut, että sulava jäätikkö ohenisi ja sen viratausnopeus kasvaisi!

Merenpinta ei ole noussut muutamaan vuoteen

Envisat-satelliittin mittausten mukaan merenpinnan nousu ei ole ollut ennennäkemättömän nopeaa viime vuosina. Itse asiassa keskimääräinen merenpinta on laskenut muutamana viime vuotena. Taidanpa olla täydellinen hölmö, sillä maanpäällisten jäätiköiden ennenäkemättömän sulamisen pitäisi tietysti olla havaittavissa ilmastotutkijoiden tietokonemalleissaan näkemänä ennennäkemättömänä merenpinnan nousuna. Ehkä Grönlantia ei ole ohjelmoitu oikein noihin malleihin?

Grönlannin jäätikön keskiosan lämpötila viimeisen
10000 vuoden aikana.

Ohessa vielä Grönlannin jäätikön keskilämpötilat viimeisen 10 000 vuoden ajalta. Eipä jäätikkö sulanut, vaikka lämpöä on riittänyt menneinä vuosituhansina nykyistä enemmän. Matka -30 asteesta 0-asteen lämpötilaan on muutenkin aika pitkä.

Taidan uskaltaa sulattaa pari jääpalaa viskiini tämän kirjoituksen menestykseksi. Ehkä maailma ei niihin huku, kun Grönlannin jäät kestävät?