 |
| Julia Gillard ennen 2010 vaaleja |
Gillard koki huikean poliittisen nousun vuoden 2007 vaalien jälkeen, jolloin tästä voittaneen työväenpuolueen vasemman laidan poliitikosta tuli ensin Kevin Ruddin hallituksen opetusministeri. Vuonna 2010 pääministeri Rudd tajusi, että Australian on järjetöntä liittyä minkäänlaiseen päästökauppajärjestelmään. Tästä pettyneinä työväenpuolueen vihreä siipi alkoi kapinoida, ja vallanhimoinen opetusministeri Gillard vasuri- ja ammattiyhdistysliittolaisineen päätti tehdä vallankaappauksen puolueessa. Kevin Rudd syrjäytettiin vaalien alla ja työväenpuolue meni vuoden 2010 vaaleihin Gillardin johdolla.
 |
| Gillard vaalien jälkeen äänestäjien silmissä |
Keskeisenä vaalilupauksena Julia Gillardilla oli olla säätämättä uutta hiiliveroa, jota Australian pieni vihreä puolue kovaäänisesti vaati ilmastokatastrofin torjumiseksi. Vaalien tulos oli uudelle hallituksenmuodostajalle kuitenkin hankala, sillä sekä työväenpuolue että keskustaoikeistolainen liberaalikoalitio saivat molemmat alahuoneeseen 72 paikkaa, mikä on neljä alle tarvittavan enemmistön. Niinpä Gillard päätti tukeutua yhden edustajan saaneisiin vihreisiin ja muutamaan puolueisiin sitoutumattomaan edustajaan. Muutaman paikan enemmistöllä hän onnistui hallitsemaan tähän asti.
Hallitustaival oli kuitenkin vaikea, sillä niin vihreät, sitoutumattomat kuin työväenpuolueen erimieliset kuppikunnat asettivat Gillardille ehtoja. Niistä kaksi muodostui Gillardille pahaksi ansaksi. Gillard nimittäin joutui heti kohta vaalien jälkeen ilmoittamaan säädättävänsä maahan hiiliveron ja myös kaivosveron. Molemmista tuli nopeasti hyvin epäsuosittuja, sillä hiilivero nosti kaikkia hintoja, kun energiayhtiöiden perässä muu teollisuus ja kauppa siirsivät veron kuluttajahintoihin. Kaivosvero puolestaan katkaisi pääosin hyvin alkaneet investoinnit uusiin kaivoshankkeisiin ja tyrehdytti oikeastaan ainoan uusia työpaikkoja luoneen alan kasvun. Seuraavassa videossa asia tulee selväksi pinokkion omin sanoin:
Liberaalikoalitio luonnollisesti räksytti jatkuvasti vaalilupausten pettämisestä, verojen haitallisuudesta jne. kuten opposition kuuluukin tehdä. Ei haukku haavaa tee, mutta osavaltiovaaleissa työväenpuolue on saanut vain murskaavia tappioita sitten vuoden 2010. Ensi syyskuun 15. päivälle osuvien seuraavien vaalien ennusteet lupasivat saman murskatappioiden sarjan jatkuvan myös parlamenttivaaleissa. Paniikkitunnelmissa työväenpuolueen kansanedustajat lukivat yhdestä mielipidekyselystä, että puolue pärjäisi selvästi paremmin, jos vaaleihin mentäisiin syrjäytetyn Kevin Ruddin johdolla. Rudd päätti kostaa syrjäyttämisensä ja haastoi Gillardin puolueäänestykseen, joka pidettiin keskiviikkona 16.6.2013. Äänestystuloksen myötä Gillard muuttui pääministeristä ja puoluejohtajasta poliittiseksi ruumiiksi, joten Rudd on puolueensa päämisteriehdokas. Kaikki Ruddia tukeneet ministerit ovat luonnollisesti jo pyytäneet eroa tehtävistään.
 |
| Tony Abbot - seuraava pääministeri |
Rudd saattaa hyvällä kampanjalla pelastaa muutamia sellaisia parlamenttipaikkoja, jotka Gillardin johdolla olisi varmasti menetetty, mutta hänkään ei mahda mitään sille, että liberaalikoalition Tony Abbottista tulee takuuvarmasti Australian vaalien jälkeinen pääministeri. Vähintään kolmasosa - ehkä jopa puolet - työväenpuolueen kansanedustajista saa etsiä uutta työtä. Jaa, että millä Abbot voittaa vaalit? Hän on luvannut repiä hiiliveron tuhansiksi kappaleiksi ja korjata myös kaivosveroa. Ei siihen muuta tarvita maassa, jossa ilmastopaniikki on väistynyt kaikkein nopeimmin maailmassa.
En nyt lähde vetämään pitkiä analogioita Suomen politiikkaan, mutta kyllä Australiassakin hallitseminen on vaikeaa, jos siinä täytyy ottaa huomioon kovin erilaisten ryhmien vaatimuksia. Ja kyllä Gillardin toiminnasta vaalien alla ja niiden jälkeen tietysti voisi vetää joitakin yhteisiä piirteitä parin suomalaisen vasemmistopuolueen johtajien lupauksiin ja tekoihin vuoden 2012 vaalien molemmin puolin.
