Meret sykkivät vuodenaikojen mukaan

WUWT-blogiin säännöllisesti kirjoittava Willis Eschenbach on käsitellyt mielenkiintoisella tavalla Argo-dataa

Kuva 1. Argon toimintaperiaate

ja saanut meret sykkimään. Argo-poijuthan keräävät tietoa mm. merten lämpötilasta aina 2000 metrin syvyyteen asti. Kun noiden noin 4000 poijun yhteensä liki 140 000 vuosittaisen sukelluksen tiedot pannaan yhteen, saadaan jollain tavalla kattava käsitys eri merialueiden lämpötilasta. Argo-poijujen toimintaperiaate näkyy kuvasta 1.

Argo-järjestelmä on ollut käytössä vasta kymmenisen vuotta, ja kattavaa dataa siitä on saatu oikeastaan vasta vuodesta 2005 alkaen. Eschenbach on käyttänyt datasettiä ajalta 2005-2012, ja saanut aikaan vuodenaikojen mukaan sykkivät meret. Kuvassa 2 näkyy merialueiden pintalämpötilan kuukausittaiset arvot kahdeksan kalenterivuoden aikana.

Kuva 2

Kuvassa 3 on koko 2000 metrin päällimmäisen vesikerroksen keskilämpötila samana aikana. Huomaathan, että väriasteikko tarkoittaa hyvin erilaisia lämpötiloja verrattuna kuvaan 2.

Kuva 3

Stikkufrenia on vakava ilmastotauti

Watts Up With That -sivuston (WUWT) ylläpitäjä Anthony Wattsilla on hauskaa, kun taannoin julkaistusta Marcott et al. -tutkimuksesta käydään väittelyä. Tuo tutkimushan toi monissa maissa, myös Suomessa, valtamedian avulla julkisuuteen uuden lätkämailakuvaajan jääkauden jälkeisestä globaalista lämpötilahistoriasta. Kun monet Marcottin tutkimukseen perehtyneet tahot ovat tehneet tästäkin lätkämailasta säleitä, ovat puolestaan ilmastopanikoijat ryhmittyneet siilipuolustukseen sen ympärille.

Rommin ThinkProgress-blogissaan esittämä
lätkämaila, jonka sininen varsi ja lavan alku
on Marcottin tutkimuksesta. Lavan jatko on
Rommin suosimista tietokonemallinnuksista.

Kovinta kieltä Marcottin puolustuksen puolella ovat käyttäneet ThinkProgress-sivuston vetäjä Joe Romm ja Marcottin tutkimuksen ohjaajaksi tai arvioijaksi epäilty Michael Mann, jonka aiempi lätkämailatutkimus on vuosien varrella pantu palasiksi. Romm ja Mann ovat koettaneet ylläpitää puolustusta lähinnä heittämällä yleisluonteisia epäilyksen varjoja Marcottin tutkimusta kohtaan arvostelua esittäneiden päälle. Niinpä mm. ylivoimaisesti maailman suosituinta ilmastosivustoa ylläpitävän Anthony Wattsin he yrittivät leimata mitatun lämpötilatiedon kieltäjäksi, kun Watts ei ole uskonut Marcottin lätkämailakuvaajan lapaosaan. Huvittavaa tässä leimausyrityksessä oli tietysti se, että Marcottin aikasarjoissa ei ole ainuttakaan lämpömittarein mitattua tietoa - kaikki siinä esitetty tieto on johdettu sedimenttien ja ikijään porausnäytteistä, puiden lustoista jne. - ja Anthony Watts on huomattavan kokenut instrumentein kerätyn tiedon asiantuntija.

Michael Mannin stikkufreeninen twiittaus

Watts on ihmetellyt, mistä syntyy Rommin ja Mannin osoittama vimma puolustaa virheitä täynnä olevaa tutkimusta ja siihen liittyen tarve käydä tutkimuksen arvostelijoiden kimppuun ad hominem -hyökkäyksillä. Vastapiruiluna hän epäilee ilmastoasioissa lätkämailoja näkevien elävän harhoissa ja ehdottaa oireyhtymälle uutta tautiluokitusta - Stickophreniaa. Suomennettuna se voisi olla vaikka Stikkufrenia.

Stikkufrenian oireina ovat Wattsin mukaan mm.

• Jääkiekkomailojen näkeminen siellä, missä niitä ei ole
• Data-hallusinaatiot (datan tarkoitushakuinen manipulointi lätkämailakuvaajien tuottamiseksi)
• Tieteellisen ajattelun vääristymä määrittämällä ensin haluttu lätkämailaa muistuttava tutkimustuloksen ja liimaamalla valikoidut säleet sen jälkeen lätkämailaksi
• Mahtipontinen lätkämailojen esittely sosiaalisessa mediassa 
• Lätkämailoja vailla olevan tieteen ja mielipiteen kiivas kiistäminen.

Olen havainnut noita oireita ihmisissä myös täällä Suomessa. Viereisessä kuvassa taudin oireet ovat selvästi näkyvissä. Ei kukaan täysin terve hiihtele lämmitetyllä Aleksanterinkadulla joulukuussa ja huutele lumia takaisin. Seuratkaapa tarkkaan ympäristöänne lauantaina 23.3. klo 20:30-21:30. Tuolloin oireilevat ihmiset sammuttelevat kodeissaan valoja ja kiroavat hiiltä, jota minä pidän välttämättömänä elämän rakennuspalikkana ja energian lähteenä. 

Stikkufrenialle altistutaan havaintojeni mukaan helpoiten vihreässä liikkeessä ja ympäristöhallinnossa. En kuitenkaan pysty tätä asiaa todistamaan, sillä asiaa ei liene vielä tutkittu. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen kannattaisi ehkä selvittää asiaa. Suosittelen THL:lle tutkimuksen aloittamista Ilmalan ja Pasilan suunnista. Tautiluokitusta saatetaan tarvita piankin.

Olen niin varma asiasta, että ehdotan samantien stikkufrenian hoitoon salaa kokeilemaani terapiaa. Lähipiirissäni olleet ja lievästi oirehtineet ihmiset ovat toipuneet lähes normaaleiksi noin tunnin mittaisella Ilmastorealismia-blogin intensiiviluvulla. Viikottainen lukuannos on häivyttänyt oireet kokonaan.

Kaksi ihmisen keinoa lämmittää ilmastoa selvitetty

Luokkien 1-2 asemat ovat hyviä. Luokkien 3-5 asemat huonoja.
Mutta manipuloitu säädata on huonointa.

Kirjoitin parisen viikkoa sitten säädatan manipuloinnista parin kreikkalaistutkijan löydösten perusteella. Tuon kirjoituksen pihvi oli se, että tutkijat olivat havainneet säädatan homogenisoinnin johtavan useimmiten lämpötilatiedon korjaamiseen ylöspäin, mikä julkaistavissa aikasarjoissa aiheuttaa keskilämpötilan nousua todellisuutta enemmän.

Nyt Yhdysvalloissa on julkaistu tutkimus, joka vahvistaa todella paljon kreikkalaistutkijoiden havaintoja. Maailman suosituimman ilmastoblogin ylläpitäjän ja meteorologin, Anthony Wattsin, johtama tutkimus "Alue- ja etäisyyspainotettu analyysi sääasemien altistuksen vaikutuksista Yhdysvaltain ilmastohistorian verkoston lämpötiloihin ja lämpötilatrendeihin" osoittaa vastaansanomattomasti, että Yhdysvaltain sääasemat ovat pääsääntöisesti kelvottomassa kunnossa kyetäkseen mittaamaan pieniä lämpötilamuutoksia tarkasti. Lisäksi Wattsin tutkimus osoittaa, että pääosa Yhdysvalloissakin mitatusta lämpenemisestä johtuu sekä kehnoista asemista että tilastollisesti kelvottomasta tavasta käsitellä tuota mittausdataa.

Watts on jo pidempään epäillyt monien sääasemien sijaitsevan alueilla ja ympäristöissä, joissa ne mittaavat selvästi luonnollista ympäristöään korkeampia lämpötiloja. Kysymys on yleisesti tunnetusta kaupunkilämpö- tai lämpösaarekeilmiöstä (Urban Heat Island), jossa sääaseman lämpötila-anturi altistuu rakennetun lähiympäristönsä absorboimalle lämmölle. Siis esimerkiksi lämpöanturin lähellä sijaitseva asfaltti, betonirakenteet, autot tai jopa ilmastointilaitteet säteilevät selvästi rakentamatonta ympäristöä lämpimämpinä ja siten vääristävät lämpötilan todellista ympäröivän ilman lämpötilaa kuumemmaksi. Watts on vapaaehtoisine avustajajoukkoineen dokumentoinut vuosien varrella useita satoja tällaisia sääasemia, mikä on tietysti antanut empiiristä pohjaa nyt puheena olevalle tutkimukselle.

Tutkituista 779 sääasemasta vain 160 täytti Kansainvälisen meteorologisen järjestön (WMO) hiljattain hyväksymät vaatimukset. Peräti 619 asemaa, eli lähes 80% asemista, oli siis sellaisia, joita ei pitäisi käyttää keskeisen säätiedon keräämiseen. Kun nuo 160 kelvollista sääasemaa osoittivat Yhdysvaltain 48 osavaltion keskilämpötilan nousseen 0,155 astetta per vuosikymmen vuosina 1979-2008, osoitti tuo kelvoton 80% samalla ajalla vastaavaa lämpenemistä 0,248 astetta. Ero lämpötilan muutoksessa on näillä ryhmillä suhteellisesti iso, peräti 60 % hyvien asemien mittaamasta muutoksesta. Mutta vielä hullummaksi asia menee, kun kyseisestä mittariverkostosta kerättyä säätietoa hallinnoiva Yhdysvaltain meriä ja ilmakehää tutkiva laitos, NOAA, pääsee käsittelemään tietoja "tilastollisin" menetelmin. Lämpeneminen nimittäin vain kiihtyy.
Kun NOAA käsittelee yksittäisen sääaseman lämpötilatietoa, se näyttää pääsääntöisesti nostavan asemien lämpötiloja keskimäärin lähes 0,1 asteella.

Kun WMO:n luokittelun mukaiset hyvät ja hyvin sijoitetut asemat ovat mitanneet Yhdysvaltain lämpenemiseksi 1979-2008 peräti 0,155 astetta vuosikymenessä, ilmoittaa NOAA:n lämpöaikasarja lämpenemiseksi kaksinkertaisen määrän asteen osina eli 0,309 astetta. Oheinen kuva kertoo hyvin tilanteesta. Siis asemien huono sijainti aiheuttaa vain 0,1 asteen virheen, mutta datan homogenisointi ja muu käsittely johtaa vielä 0,06 asteen lisävirheeseen samaan suuntaan.

Ei olekaan ihme, että ilmaston lämpeneminen on kahdestakin syystä ihmisen aiheuttamaa. Nimittäin ihminen on takuuvarmasti sijoittanut Yhdysvalloissa 80% sääasemista ihmisen rakentamien lämpölähteiden päälle tai viereen. Ja ihmisen rakentamilla tietokoneohjelmilla mitattua lämpenemistä vielä "homogenisoidaan" suorastaan katastrofaaliseksi.

Olen nyt parin toisistaan riippumattoman tutkimuksen perusteella jokseenkin varma muutamasta asiasta koskien ilmastotieteitä:

1. Iso osa sääasemista on myös Yhdysvaltain ulkopuolella sijoitettu niin huonosti, että ne pelkän ilmaston sijaan mittaavat ihmisen kaupunkiympäristön lisälämpöä.
2. Puolet Yhdysvalloissa havaitusta lämpenemisestä viimeisen 30 vuoden aikana on keinotekoista ja väärän tiedon tulosta.
3. Jokseenkin kaikki lämpöaikasarjat ovat korruptoituneet samankaltaisista homogenisoinneista.
4. Meille ilmastotieteiden nimissä kerrottu tieto ilmaston lämpenemisestä on vahvasti ihmisen aiheuttamalla huolimattomuudella ja liioittelulla höystettyä.

Kannattaisiko meidänkin Ilmatieteenlaitoksemme mittausverkosto ja lämpöaikasarjat tarkistaa, vaikka ne eivät ihmeellisiä lämpenemistrendejä näytäkään?

Muuallakin osataan ennustaa ilmastoa väärin

Hansen matkalla poliisiasemalle häpeämään.

Kirjoitin edellisessä bloggauksessani Ilmatieteenlaitoksen pääjohtajan kolmen vuoden takaisesta ja surkeaksi osoittautuneesta ennusteesta. Mutta kyllähän pieleen osataan ennustaa muuallakin. Tämän sortin ennustaminen taitaa olla vallitseva tyyli nykyisten ilmastotutkijoiden keskuudessa.

Maailman suosituin ilmastoblogi, Watts Up With That, naureskelee tuoreessa jutussaan maailman tunnetuimman ilmastotutkijan, James Hansenin, profetialle kesäkuulta vuonna 1986. Tuolloin Hansen todisti Yhdysvaltain senaatin komitean edessä ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden "vaarallisesta" kasvusta. Hansen ennusti kasvihuoneilmiön nostavan maapallon ilmakehän alaosien keskilämpötilaa kahdella asteella vuoteen 2006 mennessä. Nyt tiedämme reaalimaailmassa tehdyistä mittauksista, että Hansenin ennustus erehtyi todella paljon, sillä keskilämpötila nousi tuon 20 vuoden aikana vain 0,42 astetta. Ja vuodesta 2006 tämän vuoden helmikuuhun mennessä se on laskenut jo noin 0,3 astetta (keskilämpötilapoikkeamina ilmoitettuna).

Hansenin ennustus ei mahtuisi tälle reaalimaailman asteikolle.

Hansenin erehdys on tietysti valtavan suuri, mutta osui hän sentään oikeaan suuntaan siinä, että keskilämpötila tosiaan nousi. Taalaksen erehdys - tai pikemminkin huijaus - on astetta isompi sikäli, että hänen käytettävissään oli ilmastohistoriaa ja tutkimusta 25 vuotta enemmän, ja monessa kohdassa kirjoitustaan Taalas teki jopa merkkivirheen - siis ennusti väärään suuntaan. Tuo Watts Up With That -sivuston juttu kannattaa lukea kokonaisuudessaan ylempänä olevasta linkistä. Siinä kerrotaan mm. miten senaattorit koetettiin saada uskomaan ilmaston lämpenemiseen ilmastointilaitteita käsittelemällä. Ehkä Taalaskin tarvitsee tulevaisuudessa vastaavanlaisia erikoisefektejä saadakseen ihmiset uskomaan sellaiseen, mitä ei tapahdu.

Tämä vuosi on jännittävä parin muun ilmastoennustuksen osalta. Tunnettu ilmastopolitrukki Al Gore on ennustanut (Hansenin ilmastoyksikön tietokonemalleihin perustuen) vuodesta 2007 alkaen, että pohjoinen merijää sulaa kesäisin kokonaan seuraavan 5-7 vuoden aikana. Kesällä 2012 tulee viisi vuotta täyteen ennustuksesta. Jännityksellä seuraamme tässä blogissa kesän tuloa pohjoiseen ja odotettavissa olevan kaikkien sulamisten äidin alkamista. Viereisessä videossa Gore toistaa ennustustaan Kööpenhaminen ilmastokokouksessa vuonna 2009. Oliko Taalaskin kuulijoiden joukossa?

Hurjin ilmastoennustus?

Ehkä hurjin vuotta 2012 koskeva kasvuhuonekaasuennustus löytyy kuitenkin täältä. Sen toteutuminen olisi tietysti kaikkien aikojen tapahtuma ihmiskunnan historiassa. The Canadianin jutusta ei selviä, keiden  ilmastotutkijoiden tuloksia siihen on lainattu. Mutta lähde kuuluu varmasti Taalaksen ja Hansenin kanssa samaan kasvihuonekaasujen merkitystä pahasti yliarvioivaan koulukuntaan.

Ehkä nämä pari esimerkkiä lohduttavat Petteri Taalasta. Joka tapauksessa ne osoittavat, että muuallakin osataan ennustaa päin seiniä, kun usko kasvihuonekaasuihin ylittää järkevyyden rajat. Itse asiassa se taitaa olla koko tieteenalaa vaivaava vitsaus.