Haminan vihreästä ja innovatiivisesta energiaratkaisusta lumiauraksi?

Suomessa on ollut raikas tammikuinen pakkasjakso. Liekö sattumaa, että Haminan energia päätti viime loppiaisen vastaisen yön hetkinä koekäyttää uutta innovatiivista lämpötuulivoimalaansa. Kyseessä oli Haminassa tuotantoaan pitäneen WinWind-yhtiön kolmen megawatin tuulivoimala, joka kuvista päätellen kytkettiin sähköntuotannon lisäksi lämmöntuotantoon. Tulos oli kirjaimellisesti sanottuna loistava joskaan ei välttämättä Haminan energian toivoma. Alla video yön hehkusta.

Mielenkiintoista on katsoa eri tiedotusvälineiden uutisointia asiasta. Yleisradiomme kertoi seuraavaa:

Kymenlaakson päällikköpäivystäjä Jukka Ruuskanen törmäsi perjantain vastaisena yönä erikoiseen hälytystehtävään. Haminan Paksuniemessä paloi sata metriä korkea tuulivoimala.
– Sille ei voitu tehdä mitään muuta kuin antaa palaa sen mitä on palaakseen, koska kohde oli niin korkealla.

Ruuskanen ei muista, että vastaavaa hälytystä olisi koskaan ollut aikaisemmin.
– Sattumalta palaverissa oli eilen puhetta siitä, että mitä jos tällainen palaa, mutta nyt se sitten syttyi oikeasti palamaan, naurahtaa Ruuskanen.

Tuulivoiman upeasta saavutuksesta innostuneena...

Tuulivoiman tuotanto ylitti uudenvuoden aatonaattona 1300 megawattia, kertoo mm. Iltasanomat ja perässä varmaan muidenkin lehtien tuulivoimamyönteiset toimitukset. Seuraavassa sisennettynä ja kursivoituna Iltasanomien uutinen kokonaisuudessaan.

Iltasanomien jutun kuvitusta: Raaheen on rakennettu useita
 tuulivoimapuistoja. (Kuva: Pekka Fali)

Perjantain tuulivoiman uuden tuotantoennätyksen synnytti hyvin tuulinen sää. Toinen syy on se, että tuulivoimalla pystytään tuottamaan entistä enemmän sähköä Suomessa.
– Ei nyt mikään poikkeuksellisen kova myrsky ole, mutta kun jatkuvasti otetaan käyttöön uusia tuulivoimapuistoja, tuotanto lisääntyy koko ajan, kertoo asiantuntija Tuomo Mäkihannu Fingridiltä.

Uutinen tuotantoennätyksestä ja Fingridin Tuomo Mäkihannun lausunto pitänevät yhtä totuuden kanssa. Se ei siis ole tämän jutun ongelma. On vain harmillista, että Iltasanomien toimittaja Heini Särkkä ei ilmeisesti jaksanut yhtään tutkia Fingridin tilastoja tuulivoimasta yleensä.

Tuulivoiman tuotanto tuulivoimateollisuuden mukaan
joulukuussa 2016.

No, Ilmastorealismia-blogilla oli toimittajaa joutilaampana pari minuuttia aikaa hakea tuotantotilastoista kuvakaappaus, joka on vieressä. Kuvasta nähdään, että tuotanto vaihtelee melkoisesti säätilan mukaan. Joulukuun puoliväliin sattuneen kylmimmän vaiheen aikana, jolloin energian tarve sen kuukauden aikana oli suurimmillaan, tuulivoima kyykkäsi muutamaan sataan megawattiin. Muutenkin lyhyen ajan vaihtelut tuotannossa ovat järkyttävän suuria lähennellen 98 prosenttia, mikä aiheuttaa hurjia sopeutumistarpeita Fingridille ja muille sen sähköntuottajille. Sähkön kulutushan ei vaihtele sen mukaan, miten sattuu tuulemaan.

Fingridin ennuste ensi viikon tuulisähkön tuotannosta.

Tuulivoima petti meidät myös viime tammikuussa, jolloin tämän vuoden kylmimmät ja energiasyöpöimmät säät iskivät. Tammikuun kolmannella viikolla kotimaisella tuulivoimalla tuotettiin pitkiä aikoja vain 30 - 50 megawatin teholla sähköä. Autoilijan kielellä kerrottuna se tarkoittaa sitä, että 120 hevosvoiman moottoristasi lähtisi kylmänä päivänä irti tehoja peräti kolmesta neljään hevosvoimaan. Mopohommaa siis. Valittaisitko moisesta autoliikkeellesi?

Harmillisesti emme pysty - toisin kuin useimpien muiden voimalaitosten osalta - myöskään ennustamaan, paljonko tuulivoimalat tuottavat tai voivat tuottaa ensi viikolla. Vai mitä arvelette viereisestä Fingridin ensi viikon ennusteesta? Tai paljonko niiden pitäisi tuottaa?

Ranskalaisdokumentti tuulivoimasta

Eräs lukija otti jo reilu kuukausi sitten yhteyttä ehdottaen, että Ilmastorealismia-blogi tekisi suomenkieliset tekstitykset pariin tuulivoimaa käsittelevään videoon. Tartuin ehdotukseen.

Alla oleva video on ranskalaista alkuperää ja jo pari vuotta vanha. Ikä ei sitä kuitenkaan paina, ja sen uutuusarvo, informatiivisuus ja herättävyyskin ovat edelleen ihan hyvällä tasolla. Sitä et myöskään voi katsoa minkään ns. valtamedian kanavalta. Syyt siihen saatat arvata videon katsottuasi.

Tekstityksen saat päälle painamalla kuvan oikeassa alakulmassa olevaa painiketta (siinä rattaan vasemmalla puolella). Antoisaa katselukokemusta!

Tuulivoimalobbausta Suomessa ja Saksassa

Lobbaus tuulivoiman lisärakentamiseksi käy kuumana niin Suomessa kuin alan suurvallassa, Saksassa. Molemmissa maissa on tuulivoimateollisuuden näkökulmasta saman tyyppinen ongelma:

Tuulivoiman uhkia Saksassa

Runsaat tuotantotuet tai ainakin niiden kasvu uhkaavat ehtyä, kun valtakuntien hallitukset ovat alkaneet epäillä runsauden viisautta.

Suomessa Tuulivoimayhdistys ja sen takana olevat sijoittajat ovat olleet hyvin aktiivisia. Hyvänä esimerkkinä olkoon Pohjalaisen verkkosivulta löytyvä juttu, jossa tuulivoimasijoittajia edustava Seppo Savolainen ja muutama muukin henkilö pääsee ääneen. Olen noita tuon jutun muutamia lainauksia lyhyesti kommentoinut.

Tuulivoimatuet antavat suomalaisille veronmaksajille monin verroin enemmän kuin maksavat, väittää tuulivoimasijoittajia edustava Seppo Savolainen. Uusiutuvien tukeminen on pudottanut sähkön hintaa koko Euroopassa. Savolainen laskee, että tukemalla tuulivoimaa 300 miljoonalla eurolla vuodessa suomalaiset kuluttajat säästävät halvempana sähkönä kaksi miljardia euroa vuodessa.

Sähkön kuluttajahinnan muutos Eurostatin mukaan.

Hmm... Savolainen ei esitä laskelmaansa. Totta siinä kuitenkin on sen verran, että noin 300 miljoonaa euroa maksetaan kohta tuotantotukia jo rakennetuille tuulivoimaloille, ja se napataan veroina lähinnä pienkuluttajien sähkölaskuissa. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla, mistä me saamme tuon kahden miljardin säästön?

Tilastot eivät tue Savolaisen väitteitä. Eurostatin mukaan sähkön keskimääräinen kuluttajahinta EU:n alueella on nimittäin noussut noin 30 prosentilla sitten vuoden 2008. Ja aivan ylivoimaisesti kalleinta sähköä kuluttajille myydään tuulivoiman suurvalloissa, Tanskassa ja Saksassa, joissa sähkö maksaa noin kaksinkertaisesti Suomeen verrattuna.

Hän [Savolainen] tyrmää käsityksen, että tuulivoimalat olisivat omistajilleen veronmaksajien rahoilla pyöriviä rahasampoja.
– Tuulivoimainvestoinneilla ei haeta ylituottoja vaan matalaa ja varmaa pitkän aikavälin tuottoa ja vakaata liiketoimintaympäristöä.

Lasketaanpa nopeasti, millainen summa tulisi, jos me tukisimme muuta sähköntuotantoa yhtä anteliaasti kuin tuulivoimaa. Tuulivoimalla tuotetaan kohtapuoliin 5 % sähköstämme, ja siitä maksetaan tuotantotukea noin 300 M€ vuosittain. Jos muuta sähköntuotantoa tuettaisiin yhtä hulppeasti, pitäisi tuotantotuki 20-kertaistaa noin 6 miljardin euron tasolle.

Hassua, että samassa haastattelussa toimittaja on kuullut Savolaisen suusta seuraavan virkkeen:

Hän korostaa, että myös tuulivoimasijoittajien mielestä nykyinen yliantelias syöttötariffijärjestelmä joutaa roskakoriin.

Savolainen siis ensin "tyrmää käsityksen, että tuulivoimalat olisivat omistajilleen veronmaksajien rahoilla pyöriviä rahasampoja" ja sitten "korostaa, että myös tuulivoimasijoittajien mielestä nykyinen yliantelias syöttötariffijärjestelmä joutaa roskakoriin". Voisiko sen ristiriitaisemmin sanoa?

Energiateollisuuden tuore toimitusjohtaja Jukka Leskelä vaati mm. Lännen Median haastattelussa (25.8.), että Suomen on lakkautettava uusiutuvan energian tuotantotuet. Ristiriita Leskelän ja tuulivoimaparonien tavoitteiden välillä on hurjan suuri! Minusta Leskelän vaatimus on hyvinkin kohtuullinen, sillä jo ainakin 20 vuoden ajan olen kuullut väitettävän, että uusiutuvasta energiantuotannosta tulee markkinaehtoisesti kilpailukykyistä muutaman vuoden kuluttua. Savolainen rahasampokavereineen todistakoon nyt tuon väitteen todenmukaisuuden.

Tuulivoimalaa auttamassa

Tuulivoimaloiden olemassaoloa on perusteltu ilmaston lämpenemisen pysäyttämisellä. Niitä pyörittämällä vähennetään fossiilisisten polttoaineiden käytöstä syntyviä hiilidioksidipäästöjä, jos vähennetään... Näin minä olen asian ymmärtänyt, sillä taloudellisesti tai luonnonsuojelullisin perustein tuulivoimaloita ei voi puolustaa.

Alla on äskettäin Ruotsista otettu kuva, joka leviää viraalisti sosiaalisessa mediassa Atlantin molemmin puolin. Pakkassää on kuorruttanut tuulivoimalan roottorinlavat jäällä, eikä voimalaa ole ilmeisesti turvallisuussyistä voinut käyttää.

Ongelmaa korjataan helikopterilla, joka suihkuttaa lapoihin 260 kW:n öljypoltinpannussa lämmitettyä vettä. Hommaan käytetty lentopolttoaine, maakuljetuksiin tarvittu dieselöljy ja veden lämmitykseen tarvittu polttoöljy olisivat saattaneet toisin käytettynä tuottaa sähköä enemmän, halvemmalla ja paremmin kysyntää vastaavasti, kuin mitä kyseinen tuulivoimayksikkö kykenee tuottamaan ennen seuraavaa jäätymistään. Talvihan on vasta puolivälissä.

Pari ajatusta tuulivoiman uhrin puolesta

Vuoden luontokuvan (2015) sarjassa Luonto ja Ihminen on voittanut Seppo Keränen kuvallaan "Tuulivoiman uhri". Kuvassa on Porin Peittoossa sijaitsevan Tuuliwatti Oy:n tuulivoimalan tappama merikotka:

Tuulivoiman uhri. Kuva Seppo Keränen

Huomasin uutisen Tapio Pitkärannan Tuulivoimaloita Sysmään? -blogista. Suosittelen panemaan tuon blogin seurantaan, sillä sinne on kertynyt melkoinen määrä laadukkaita kirjoituksia tuulivoimasta. Tuohon kuvaan liittyvä ajankohtainen merikotkien ja tuulivoimaloiden suhdetta käsittelevä Tapion kirjoitus löytyy täältä.

Minua järkyttää ja harmittaa se, että kaikin tavoin hyödytön, kansantaloudellisesti kannattamaton, toiminta-alueensa ihmisten terveyden vaarantava ja luonnon kannalta selkeästi vahingollinen toimiala saa jatkaa ja jopa laajentaa toimintaansa Suomessa.

Järkytykseni lähtee siitä, että olin itse aloittelevana lintuharrastajana voimakkaasti mukana 1970-luvun merikotkien suojelukampanjassa. Nyt samat luonnonsuojelujärjestöt, jotka olivat tuon kampanjan takana, ovat unohtaneet merikotkat ja kaikki muutkin siivekkäät luontokappaleemme. En käsitä, miten luonnonsuojelujärjestö voi ummistaa silmänsä selvästi luontoa haittaavalta toiminnalta ja jopa tukea sellaista.

Harmistukseni kumpuaa omasta vastuustani asiaan. Nimittäin minä ja jokainen suomalainen sähkön kuluttaja nykyisin tukee sähkömaksuillaan (siis sen vero-osuudella) tuulivoimaa ja sen tuhoavaa vaikutusta lintu- ja lepakkokantoihimme. Valitettavasti en voi juuri muuta kuin muistuttaa kansanedustajalleni asiasta ja vedota, että hän ei seuraavassa energiapaketissa suosi luonnon tuhoamista.

Esimerkki tuulivoimalobbauksesta – heikkoa argumentointia ja selektiivistä kerrontaa

Suomen Tuulivoimayhdistyksen järjestöpäällikkö, Heidi Paalatie, on kirjoittanut pamfletin, joka kolahti postiluukustani 5.5.2015 Keski-Uusimaa -lehden osana. Kun epäilen, että samainen runsaasti virheitä ja ennen kaikkea kertomatta jääneitä asioita sisältänyt poliittinen propagandapläjäys on lähetetty useille maakuntalehdille, päätin kirjoittaa vastineen.

Paalatien kirjoitus. Kuva suurenee klikkaamalla.

Otsikossa ”Uskaltaisitko olla eri mieltä kuin 97 prosenttia maailman tutkijoista” ja parissa ensimmäisessä kappaleessa Paalatie vetoaa auktoriteettiin ja vertaisarvioituun tutkimusmassaan väittäessään tuon osuuden tutkijoista tukevan ihmisperäistä ilmastonlämpenemishypoteesia. Nuo muutamat tutkimukset, joissa todellakin on moista väitetty, on osoitettu niin ikään vertaisarvioiduissa tutkimuksissa tai tieteellisessä keskustelussa joko kysymysasetelmaltaan tai tutkimusmetodeiltaan niin heikoiksi, että tiedemaailmassa niitä ei enää noteerata. Niiden tulokset ovat jääneet elämään vain äärivihreisiin poliittisisiin piireihin ja niiden ympärillä tukiaisrahan haistaneiden lobbarien keskuuteen.

Seuraavaksi Paalatie siirtyy ihmiskunnan tarpeeseen muuttaa toimintaansa. Tästä lähtee hänen kirjoituksen pääosansa linja, joka tähtää tuulivoiman ja muunkin ”cleantechin” tukemiseen. Paalatie perustelee asiaa ilmaan päästettävien saasteiden vähentämistarpeella ja ilmaston lämpenemisen hillitsemisellä alle kahden asteen. Tuon ensimmäisen asian osalta olen täysin samaa mieltä, mutta jälkimmäisen kohdalla kovat faktat eivät tue perusteluja. Epäilen yleensäkin ihmiskunnan kykyä säätää mitattavasti globaalia tai edes alueellista lämpötilaa, ja aivan erityisesti epäilen tuulivoiman tehokkuutta säätöyrityksissä.

Kun Paalatie puhuu Euroopan ilmanlaatuongelmista, jotka enimmäkseen johtuvat katupölyn ja dieselkoneiden aiheuttamista epäpuhtauksista, hän sivuuttaa täysin todellisen globaalin tappajan, joka on epäpuhdas sisäilma. Se sairastuttaa ja surmaa ennenaikaisesti vähintään 100-kertaisesti ihmisiä kehitysmaissa verrattuna EU:n alueen ilmanlaatuongelmiin ja pitää tulevaisuudessakin kehitysmaat köyhyydessä. Jotta epäpuhtaasta karjanlannan ja risujen poltosta päästäisiin eroon maailman kaikkein köyhimmillä alueilla, on noille miljardeille ihmisille kyettävä tarjoamaan korvaavaa sisäilman puhdistavaa ja edullista energiaa.  Sellainen ratkaisu muuten ei ole tuulivoima, johon edes rikkaissa länsimaissa ei ole varaa kuin kokeiluluonteisesti. Esimerkiksi Suomessa tuulisähkö on kuluttajalle noin kolme kertaa ydin-, vesi- tai hiilivoimalla tuotettua sähköä kalliimpaa. Miten kehitysmaan köyhällä olisi ikinä sellaiseen varaa?

Suomen valtion tuulivahinko ja keskustaministerin arviointivirheen hinta

Energiapolitiikka ja ilmastopolitiikka ovat nopeasti nousemassa yhdeksi huhtikuun eduskuntavaalien teemoista. Tästä on nähty merkkejä lehtikirjoittelussa ja mm. tässä energia-alan professorien poliittisessa puffauksessa. Keskityn tässä bloggauksessa enemmän energia-asioihin yhden pienen joskin kalliin sektorin osalta, ja palaan ilmastopolitiikkaan aivan lyhyesti kirjoituksen lopussa.

Ainolan juttu osa 1

Olli Ainolan koko aukeaman juttu ”Rahat eivät riitätuulitukeen” tiistain 20.1.2015 Iltalehdessä on melko kattava selostus niistä arviointivirheistä, joita tehtiin sekä Kiviniemen että Kataisen hallituksissa. Nuo valtavan isot arviointivirheet koskivat niin tulevaa sähkön hintaa kuin korkotasoa, joilla on melkoisesti merkitystä ainakin sähkön tuotantoa harjoittaville yhtiöille. Oheisista kuvista, jotka suurenevat klikkaamalla, voi lukea yhden viimeisen tutkivaa journalismia harrastavan toimittajan hyytävän analyysin.

Mari Kiviniemen (Kesk) hallituksen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (Kesk) ajoi läpi energiapaketin – ns. risupaketin – jossa päätettiin tuulivoiman tuotantotuet seuraavaksi 12 vuodeksi.  Niistä on nyt tullut Suomen veronmaksajille melkoinen menoautomaatti. Me nimittäin maksamme tämän vuoden loppuun asti

Ainolan juttu osa 2

takuuhintana peräti 105,30 euroa jokaisesta tuuliturbiinilla tuotetusta megawattitunnista ja ensi vuodesta alkaen 83,50 €/MWh.  Tuulisähkön tuottajalle tuo syöttötariffina tunnettu sähkön markkinahinnan ja takuuhinnan välinen erotus, joka on ollut ja tullee pitkään olemaan yli kaksinkertainen verrattuna markkinahintaan (vuonna 2014 keskimäärin 36 €/MWh), takaa täydellisen riskittömyyden, mikä ei ole aivan tavanomaista yrittämisessä. Tuulivoimasta on tullut yksi Suomen subventoiduimmista hyödykkeistä.

Ainola käsittelee kirjoituksessaan myös tuulivoiman kotimaisuusastetta, jonka piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan nousta peräti 80-prosenttiseksi. Investointikustannuksista se on vain 30%, ja käyttömenot mukaan lukien se Ainolan selvitysten mukaan nousee hiukan yli puoleen. Minä epäilen noidenkin lukujen olevan yläkanttiin. Selvää kuitenkin on se, että tuulivoimalla ei lisätä energiasektorimme kotimaisuusastetta lainkaan.

Aivan kuin olisin kuullut tämän ennenkin?

Yleisradio päätti julkaista 14.1.2015 varhain aamulla uutissivullaan kolme nettiartikkelia yhden minuutin sisällä (klo 06:20 - 06:21). Kaikkien aiheina oli tuuli- ja aurinkovoima maailmalla ja Suomessa. Melkoinen sattuma on tuo julkaisuajankohta, vai olisiko sittenkään? Ehkä Ylen toimitus on saanut joltain taholta ohjeet, että yksi juttu per tärkeä aihe ei näin eduskuntavaalien alla enää riitä? No jutuissa oli muitakin askarruttamaan jääneitä asioita, joten ruoditaanpa vähän. 

Kaappaus Ylen sivulta 14.1.2015

En puutu nyt noista jutuista kahteen, jotka ovat mielestäni sivutarinoita. Niistä ensimmäisessä uusiutuvaa energiaa ohi kaiken akateemisen kriittisyyden ajava professori Peter Lund valittaa Aasian ajavan Euroopan ohi ns. uusiutuvan energian asioissa. Toisessa artikkelissa samainen professori harmittelee sitä, että Suomesta on tullut ko. asioissa alisuorittaja. Niinpä, mutta missä ne usein mainostetut kymmenettuhannet vihreän energiateknologian työpaikat ja tehtaat ovat?

Keskityn siis vain minuuttia noita juttuja aiemmin julkaistuun ja niukasti siinä esitettyjä väitteitä tukevia lähteitä sisältäneeseen artikkeliin otsikolla "Tutkijat: Auringosta ja tuulesta halvin energiamuoto", josta muutamia kappaleita alla on sisennettynä ja kursivoituna. Niiden alla oleva normaaliteksti on minun tajunnanvirtaani.

Tutkijoiden mukaan uusiutuvasta energiasta, kuten auringosta ja tuulesta, tulee halvin energiantuotantomuoto viimeistään 10 vuoden sisällä maailman suurimmille energiamarkkinoille Aasiassa. Siinä energia on halpaa, päästötöntä ja riippumatonta. Vastaavanlaisia uusiutuvan energian simulaatioita ei ole Lappeenrannan teknillisen yliopiston aurinkotalouden professorin Christian Breyerin mukaan aiemmin tehty.
– Täysin uusiutuvaan energiaan perustuva systeemi on mahdollinen Koillis-Aasiassa. Uusiutuva energia on siellä myös halvin energian tuotantomuoto. Kaikki muut ovat kalliimpia. Se on uusi oivallus, Breyer sanoo.

Hmm... Aivan kuin olisin kuullut tuon aiemminkin ja jo toistakymmentä vuotta sitten. Silloin se kuulosti hienolta uutiselta kuten nytkin, mutta valitettavasti aiemmat ennusteet eivät ole toteutuneet. Tuulesta ja auringonsäteilystä tuotettu sähkö on edelleen 2 - 6 kertaa vesi-, ydin- tai hiilivoimaa kalliimpaa kaikkialla maapallolla. Suomessa, jossa varsinkin aurinkoenergian hyödyntämismahdollisuudet ovat juuri nyt aika vaatimattomat, hintasuhteet voivat olla vieläkin huonommat.

Professori Breyer. Kuva Yle

Jäin myös pohtimaan aurinkotalousprofessori Breyerin uutta oivallusta. Miksihän kukaan vaikkapa Kiinassa, Koreassa tai Japanissa ei ole asiaa oivaltanut? Olisin mielelläni paneutunut Breyerin oivallukseen, mutta tunnin googlaamisesta huolimatta en löytänyt asiasta tuota Ylen uutista enempää. Olisi sääli, jos kukaan ei Kiinassa tietäisi asiasta enempää, sillä pelkällä professori Breyerin toteamuksella Kiinan kommunistipuolueen hyväksymiä viisivuotissuunnitelmia ei muuteta. Olen muuten ihmetellyt professori Breyerin oivalluksia joskus aiemminkin.

Iso kysymys uusiutuvissa energianlähteissä on, milloin ne ovat kaupallisesti kannattavia, jotta niihin voi siirtyä markkinoiden ehdoilla. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi Kiinalle aurinko ja tuuli tulevat kannattavimmiksi energioiksi jo 5–10 vuoden sisällä.
– Jokaisen kapasiteetin kaksinkertaistumisen seurauksena kustannukset tippuvat 20 prosenttia. Vuoteen 2025–2030 mennessä esimerkiksi aurinkosähkön hinta on puolet nykyisestä. Käytännössä merkittävässä osassa maailmaa se on sitten halvin tuotantomuoto. Energiajärjestelmä muuttuu sen perusteella verraten paljon, Vainikka ennustaa.

Toivottavasti käsitteet "markkinoiden ehdoilla" ja "kaupallisesti kannattava" on tässä määritelty rehellisesti eikä vihreällä tavalla, jossa odotetaan joko fossiilisten polttoaineiden äkillisestä loppumisesta johtuvaa hurjaa hintapiikkiä tai niihin kohdistettavaa rajua yleismaailmallista rankaisuverotusta, jotka johtaisivat energian hintojen rajuun nousuun kaikkialla. Nimittäin puheet fossiilisten polttoaineiden loppumisesta pian ovat osoittautuneet ennenaikaisiksi, ja globaali hiilivero taitaa olla vain vihreää toiveunta.

Merikotkan suojelun ryhdistäytymistarpeesta

Satakunnan Kansa –lehti osasi kertoa seuraavasta surullisesta tapahtumasta. Kursivoidut sisennykset ovat sen jutusta ja normaaliteksti on minun pohdintaani.

Satakunnan kansan artikkelin kuvitusta

Koiraansa ulkoiluttamaan pysähtynyttä Virroilla asuvaa Heimo Lehtimäkeä odotti karmea ja surullinen näky meren rannalla Porin Peittoossa lauantaina iltapäivällä. Tuulivoimalan numero kymmenen juurella oli kahtia silpoutunut merikotka.

– Ensin löytyi pyrstöpuoli. 

Kiersin koiran kanssa tuulimyllyn ympäri, ja toiselta puolelta löytyi sitten pääpuoli kotkasta. Oli se surullinen näky. Varmaan oli ollut komea ilmestys eläessään, miettii Lehtimäki.

Hän sanoo, että on tuulivoimasta vähän kahta mieltä.

– Periaatteessa se on hyvä asia, mutta näitä ongelmiakin riittää. Uhkahan nämä ovat kotkille. Tämä sen nyt ainakin todistaa.

Niinpä, uhka ovat. Mutta mikäs se tuulivoiman hyvä puoli sitten on? Minä en sellaista ole vielä keksinyt. Vai voisiko joku todistaa sellaisesta? Kommenttiosasto on vapaa, mutta kannattanee varautua kovaan kritiikkiin.

Porilainen luontokuvaaja ja merikotka-asiantuntija Seppo Keränen ei ole tapahtuneesta kovin yllättynyt.

– On ollut vain ajan kysymys, koska näin käy. Tuulivoimalan lapojen kärjet pyörivät niin nopeasti, ettei merikotka ehdi väistää.

Mitä isompia tuulivoimaloita rakennetaan, sitä isompi kehänopeus lapojen kärkiosissa on. Jo nyt nuo lavat pyörivät yli 200 km/h nopeudella, mikä ylittää kaikkien siivekkäiden käsityskyvyn. Ne eivät opi väistämään noita silppureita. Ja tuulivoimateollisuus on tuomassa maahamme todella suuria voimaloita, joiden kehänopeus voi ylittää 300 km/h ja lapojen vispaama alue on hehtaariluokassa.

Keräsen mukaan Suomesta on löydetty tuulivoimalan lapoihin kuollut merikotka Ahvenanmaalta.

– Manner-Suomesta ei ole aiempaa varmaa tapausta. Ongelma tosin on se, että ketut ja supit korjaavat kuolleen kotkan nopeasti pois.

Tämä oli minulle uusi tieto – siis se, että Ahvenanmaalla on jo tapaus. Se on selvää, että pikkupedot ja raadonsyöjät siistivät myös tuulivoimaloiden alueet nopeasti. Kuinka monella vastaavalla tapauksella on mahdollisuus tulla julkisuuteen? Veikkaanpa ettei juuri monellakaan. Ensimmäinen asia on se, että ruumiit katoavat luonnollisista syistä. Toiseksi jokainen silppurin uhrin löytänyt ei ilmoita asiasta. Ja kolmanneksi monien tiedotusvälineiden toimitukset eivät pidä ko. löydöksistä raportointia poliittisesti korrektina. Kuulemme siis vertauskuvallisesti sanottuna vain jäävuoren huipusta. Veikkaisin, että suuruusluokassa enintään joka kymmenennellä tapauksella on edes teoreettinen mahdollisuus nousta julkisuuteen tai edes tutkijoiden tietoon.

Suomen merikotkatyöryhmään kuuluva Keränen on seurannut Satakunnan ja Lounais-Suomen merikotkia vuosikymmenet. Hänellä on selvä mielipide.

– Tuulivoimalat ja merikotkat eivät sovi yhteen.

Olen samaa mieltä Keräsen mielipiteen kanssa. Sanoisin että laajemminkin lentävä faunamme ja nykyiset tuulivoimalat sopivat huonosti yhteen. Tästä ja muista syistä johtuen olen omistanut tähän mennessä 15 bloggausta (ehkäpä liiankin vähän?) tuulivoimalle, jota pidän ympäristörikoksena. Siitäpä tulikin mieleeni, että toivottavasti joku on tehnyt rikosilmoituksen rauhoitetun merikotkan surmaamisesta. Nimittäin aivan luonnollinen kuolemahan ei ollut kuvan tapauksessa kyseessä.

Tuulivoimayhdistys ei tykännyt Hesarin artikkelista

Helsingin Sanomat julkaisi 5.10.2014 ilmastonmuutosasioidensa punavihreästä linjastaan poiketen tuulivoimaan terveysnäkökulmasta kriittisesti suhtautuvan artikkelin otsikolla "Terveyshaitat voivat hiljentää tuulivoimaloita". En tässä bloggauksessa nyt puutu tuon artikkelin väittämiin, vaan eräisiin tuulivoiman tehokkuuteen ja taloudellisuuteen liittyviin väitteisiin, joita Suomen Tuulivoimayhdistyksen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen nosti esiin yhdistyksen sivulla julkaistussa vastineessa Hesarin jutulle. Alla kursiivilla ovat Mikkosen kirjoituksen loppupuolella esitetyt väitteet ja normaalilla tekstillä kommenttini.

Artikkelissa käytetään termejä kuten ”mehevä syöttötariffi”, ”kehno hyötysuhde” ja ”kohtalokas tuotannonrajoitus”. Kerrotaan, että jätevoimala voi tuottaa "moninkertaisesti” enemmän sähköä kuin tuulivoimala. Lisäksi kommentoidaan kuuden terawattitunnin tuottamiseen tarvittavaa tuulivoimaloiden määrää. Toimittajan käyttämät termit ovat asenteellisia ja luvut virheellisiä...

Hesarin jutun kuvitusta

No, haetaanpa vähän tietoa asiasta. Vuonna 2013 koko vuoden ajan syöttötariffia saaneita tuulivoimaloita oli Energiaviraston mukaan 15 kappaletta. Sähkön tukkuhinta tuona vuonna oli keskimäärin 41 euroa megawattitunnilta. Tuulivoimayhtiöille maksettiin jokaiselta megawattitunnilta keskimäärin vähän yli 64 euroa markkinahinnan lisäksi syöttötariffia. Kyllä se aika "mehevä" hinnan lisä on - etten sanoisi jopa tosi messevä. Se on niin messevä - kiitos aikanaan elinkeinoministerinä toimineelle Mauri Pekkariselle (Kesk) siitä - että tuulivoimayhtiöiden omistajilla ei liene minkäänlaisia taloudellisia riskejä. Tai no katsotaanpa riskiä pian uudestaan.

Tyypillinen mittari eri sähköntuotantomuotojen tehokkuudelle on niin sanottu kapasiteettikerroin, joka ilmaisee, paljon voimalaitos tuottaa vuositasolla sähköä suhteessa teoreettiseen maksimiin. Tuulivoimalla tämä on tyypillisesti noin 30–35%. 40 prosenttiakaan ei ole mitenkään tavaton luku.  

Laskin jokaisen voimalan kapasiteettikertoimen yhtiöiden Energiavirastolle ilmoittamista luvuista. Ne näkyvät kuvassa 2. Keskimääräinen kapasiteettikerroin on 23%, mikä on aika kaukana Mikkosen ilmoittamasta tyypillisestä. Yksikään voimala ei yltänyt 40 prosenttiin, vaikka yhden turbiinin (2,1MW) Sumituuli-1-voimala aika lähelle sitä pääsikin. Mikkosen tehokkuusväitteet siis eivät pitäneet paikkaansa.

Tariffilain puitteissa Suomeen rakennettavien tuuliturbiinien keskimääräinen nimellisteho vaihtelee välillä 3‐4MW. Jos oletetaan varovaisesti turbiinien keskimääräiseksi tehoksi 3 MW ja kapasiteettikertoimeksi 30 %, tarvitaan hieman yli kuuden terawattitunnin tuotantoon alle 800 turbiinia, eli alle puolet kirjoituksessa väitetystä 1600 turbiinista. Jos turbiinien keskikoko olisi 3,5 MW ja kapasiteettikerroin keskimäärin 35 %, selvittäisiin alle 600 turbiinilla, joka olisi noin kolmasosa kirjoituksessa väitetystä.

Uusi vihreä energia syö enemmän kuin tienaa

Yhdysvaltalainen meriekologian tutkija, Charles Hall, havaitsi sellaisen yllättävän seikan, että jos kala joutuu käyttämään ravinnon hankintaan enemmän energiaa, mitä se saaliistaan saa, on lopputulos aika selvä ja huono kalan kannalta. Meillähän on tästä kotimainen sanonta menneiltä vuosisadoilta, jossa otsikon kolme ensimmäistä sanaa vaihtuvat sanoihin ”Hullu mies Huittisista…”. Vuonna 1981 Hall laajensi tuota havaintoaan energiasektorille, ja syntyi käsite EROI (Energy Returned On Investment) – siis investoinnin antama energia.

Energiateollisuudessa tuo tarkoittaa sitä, että kun esimerkiksi rakennamme voimalaitoksen, pitäisi meidän saada siitä ko. laitoksen elinkaaren aikana takaisin enemmän energiaa, mitä sen rakentamiseen, käyttöön, ylläpitoon ja lopulta sen poistamiseen käytetään energiaa. Muutenhan tuollainen voimalainvestointi ei ole hyödyllinen saati kannattava. Voimalaan tehdyn yhden yksikön investoinnin saamiseksi pitää saada vähintään yksi yksikkö takaisin, jotta voisimme kestävästi edes katsella tuota voimalaa päivänvalossa. Tuo suhde on kannattavan energiainvestoinnin alaraja. Jos se tuottaa voimaa EROIE suhteella 1,2:1 (siis investoitu yksi yksikkö ja takaisin saadaan 1,2 yksikköä) voimme jo sytyttää lampun ja katsella voimalaa pimeälläkin. Jos suhde on 3:1, meillä voi olla varaa kutsua kavereitakin katsomaan sitä, ja järjestämme tanssit kerran vuodessa. Jos suhde on tuotakin oleellisesti parempi, pystymme kouluttamaan uusia ihmisiä rakentamaan voimaloita, jolloin niitä on mahdollista monistaa. Oikein hyvillä suhteilla meillä on varaa jopa tutkimuslaitoksiin, jotka kehittävät vielä paremmilla EROIE-suhteilla toimivia voimaloita, ja elintasomme nousee.

Daniel Weißbach

Luulenpa asian olevan riittävän selvää lukijalle, jotta voin mennä eteenpäin. Fyysikko Daniel Weißbach on analysoinut nykyisten sähköntuotantoon erikoistuneiden voimalaitostyyppien EROI-lukuja sakasalais-puolalais-kanadalaisen tutkijaryhmänsä kanssa. Heidän tutkimuspaperinsa ” Energy intensities, EROIs, and energy payback times of electricity generating power plants” ilmestyi viime vuonna Energy-julkaisussa. Tulokset ovat murskaavia sekä tuuli- että aurinkovoimalle. No katsotaanpa tarkemmin.

Weißbach on vertaillut aurinkokennoon, aurinkokeräimeen, biomassaan, tuulivoimaan, maakaasuun, hiilivoimaan, vesivoimaan ja ydinvoimaan perustuvia voimalatyyppejä olemassa olevien empiiristen seurantatietojen perusteella ja laskenut niiden EROI-luvut. Nämä hän on suhteuttanut siihen pienimpään lukuun, jolla kyetään ylläpitämään nykyaikaista länsimaista yhteiskuntaa. Tuo luku on Weißbachin ja eräiden muidenkin mukaan seitsemän (EROI 7).  Jos siis voimalan elinkaaren aikana siihen investoitua energiaa ei saada takaisin vähintään seitsemänkertaisesti, yhteiskunta taantuu rakentaessaan alhaisen luvun voimaloita aivan kuten kala laihtuu ajaessaan takaa saalista suupalan tuottamaa energiaa suuremmalla vaivalla. Kalat ovat oppineet vuosimiljoonien aikana, vaan miten on ihmiskunnan laita. Alla on tärkein kuva Weißbach et al. –paperista.

Kuvan sinisistä palkeista näemme, että periaatteessa aurinkokennoon ja biomassaan (esimerkissä maissin muuntaminen etanoliksi) perustuvia voimaloita lukuunottamatta muut  tarkastellut voimalatyypit ylittävät selvästi tuon EROI 7 –tason, joten ne ovat periaatteessa kestäviä ratkaisuja termodynamiikan kannalta tarkasteltuna. Tehokkuuserot ovat toki erittäin suuria. Mutta kun saadulle energialle asetetaan sellainen pieni lisävaatimus, että sen on oltava käytettävissä varmasti silloin, kun on kysyntää (keltaiset palkit, buffered), putoaa tuulivoima kannattavien paletista auttamatta pois ja vielä aika selvällä marginaalilla.

Erinomaisten energiauutisten päivä

Torstai 18.9.2014 oli mielestäni pääosin hyvien uutisten päivä, joskin ainahan mukaan mahtuu myös masentavia asioita. Aloitetaan kuitenkin noista hyvistä.

Yle lainaa Financial Timesia, joka kertoo koko maailmaa sykähdyttävästä energia-alan uutisesta.

Suurimittaisen tuuli- ja aurinkovoiman tuotantokustannukset ovat painuneet Yhdysvalloissa samalle tasolle kuin kaasuvoiman, kertoo talouslehti Financial Times. Lehti perustaa tietonsa talousanalyysejä tekevän Lazard-yhtiön laskelmiin.
– Olemme sanoneet, että jonain päivänä aurinko- ja tuulivoima ovat kilpailukykyisiä perinteisen energiantuotannon kanssa. No, nyt se päivä on tullut, sanoi Lazardin voima-, energia- ja infrastruktuuriyksikön johtaja George Bilicic.

Tätä hetkeä minäkin olen odottanut - hienoa!

Kustannusten laskuun ovat vaikuttaneet sekä tekniikan kehitys että tuotannon valtava kasvu. Erityisesti Kiinassa on perustettu suuria aurinkopaneelitehtaita, jotka ovat pudottaneet paneelien yksikkökustannuksia.

Maakaasun hintakehitys USA:ssa, Saksassa ja Japanissa

Niinpä. Valitettavasti jatkuvasti nousseet energiahinnat ovat pakottaneet niin eurooppalaisia kuin amerikkalaisia yhtiöitä siirtämään tuotantolaitoksiaan mm. Kiinaan. Sinne ovat menneet myös ne työpaikat, joita eri maiden hallitukset lupasivat omiin maihinsa vihreän energiateknologian valmistukseen. No pääasiahan on kuitenkin kustannustason lasku.

Yhdysvalloissa maakaasu on ollut suosituin uusien energiantuotantolaitosten käyttövoima. Kehitystä on edesauttanut liuskekaasun hinnan nopea lasku. Uusiutuva energia on kuitenkin kuronut hintaeroa umpeen, lehti kertoo.

Tämän vuoden alussa Yhdysvalloissa käyttöön otetuista suurista voimaloista lähes puolet on ollut tuuli- tai aurinkovoimaloita. Niiden perustamista ovat vauhdittaneet valtiolliset tuet ja myös eräiden osavaltioiden asettamat määräykset, joiden mukaan tietty osuus energiasta on tuotettava uusiutuvilla energianlähteillä.

Hmm... Mihin noita valtiollisia tukia ja määräyksiä on tarvittu, jos kilpailukyky on saavutettu?

Uusiutuvan energian tukeminen julkisin varoin on nostanut Yhdysvalloissa keskustelun, käytetäänkö verodollareita järkevästi. Uusiutuvan energian hinnanlasku rauhoittanee veronmaksajia, koska laitokset näyttävät tulevan toimeen ilman tukiaisiakin, lehti uumoilee.

Mikä tuulivoimaa pyörittää?

Professori Ross McKitrick

Joku saattaisi vastata, että tuulihan se on. Kanadalainen Guelphin yliopiston taloustieteen professori Ross McKitrick on eri mieltä. Hänen mukaansa pääasiallinen voima tuulivoimalan takana on raha, jota kerätään pakolla sähkön kuluttajilta ja veronmaksajilta - siis Sinun ja minun lompakosta - tukiaisiksi tuuliparooneille. McKitrickin mukaan yksikään teollisen luokan tuulivoimalakompleksi ei pyörisi ilman tuota rahaa, vaikka tuulisi. Eikä professori lopeta tuohon. Hän kertoo viileän analyyttisesti ja taloudellisesti perustellen, miten tuo pyörittäminen on haitallista tavallisille ihmisille, taloudelle ja yhteiskunnalle.

Olin tutkimassa netissä eräitä asioita liittyen ns. vihreään energiaan, kun jouduin kanadalaisen Sun News Networkin sivulle, jossa mainostettiin heidän uutta dokumenttiaan tuulivoiman vaikutuksista tavallisiin ihmisiin Ontarion provinssissa. Olin jo ohittamassa dokumentin, jonka katseluoikeuden hinta oli vajaat 10 Kanadan dollaria. Se kun oli niin pitkäkin, noin 95 minuuttia. Jostain syystä kuitenkin painoin nappia, joka vei minut poliittisesti sitoutumattoman StopTheseThings-kansalaisjärjestön sivulle. Siellä selvisi, että voisin Kanadan ulkopuolella asuvana katsoa dokumentin ilmaiseksi. No, minä katsoin, enkä katunut. Kyse oli DownWind-dokumentista, jota pidän paitsi todella laadukkaasti tehtynä myös hyvin vaikuttavana. Annan linkin dokumenttiin kirjoituksen lopussa.

Minä en vaikuttunut niinkään professori McKitrickin analyysistä, joka repi kappaleiksi joka ainoan tuulivoimalobbareiden ja vihreiden poliitikkojen argumenteista. Minuun tekivät vaikutuksen ne tavalliset ihmiset, joiden elämät Ontarion provinssihallinnon vuonna 2009 aikaansaama vihreä energialaki on mullistanut täysin. Tajusin löytäneeni ensimmäiset ihmiset, jotka voisi oikeasti luokitella ilmastopakolaisiksi, sillä he ovat joutuneet terveyttään suojellakseen pakenemaan kodeistaan ilmastopoliittisista syistä. Tuntui uskomattomalta löytää nuo tavalliset ja työtään tekevät maanviljelijät, opettajat, sairaanhoitajat, eläkeläiset ja lastenhoitajat Kanadan ehkä kehittyneimmästä provinssista, sillä YK:n lailla kuvittelin ensimmäisten löytyvän Aasian tai Afrikan kehitysmaista.

Tuulivoimassa huonoja puolia - ja paljon niitä

Suomen Tuulivoimayhdistys ry:n hallituksen puheenjohtaja Jari Suominen on lähettänyt alla olevan kirjoituksen Lapin Kansaan ja luultavasti moniin muihinkin lehtiin. Juttu on otsikoitu "Tuulivoimassa myös hyviä puolia". Ymmärrän sananvapauden nimissä jutun julkaisemisen, mutta muutama huomautus minulla on Suomisen laskelmiin ja vähän muuhunkin.

Kuuden lapsen perheen päänä uutinen, jossa kerrotaan, että työttömyys Suomessa on saavuttanut 9,1 prosentin tason ja 240 000 suomalaista on paraikaa ilman työtä, on vertahyytävää kuultavaa. Olen seurannut sivusta läheisen ihmisen syrjäytymistä työelämästä ja voin vakuuttaa, ettei se ole mukavaa seurattavaa.

Tukiaisetko J. Suomista naurattavat?

Viiden lapsen perheen päänä tunnelma on sama.

Kaiken inhimillisen kärsimyksen lisäksi se tulee yhteiskunnalle kestämättömän kalliiksi. Jokainen menetetty työpaikka lisää suoraan yhteiskunnan kustannuksia 0,8 miljoonalla eurolla. Tätä vastaan on vaikea ymmärtää keskustelua, jossa tärkeimpiä arvoja tuntuvat olevan oman mökin tai kiinteistön arvo, ja että saako tuulivoimala kuulua tai näkyä horisontissa.

Olen samaa kahden mieltä ensimmäisen virkkeen osalta. Viimeisen virkkeen kohdalta olenkin sitten täysin eri mieltä. Tottakai kiinteistön arvo on tärkeä asia, sillä moni on sen varaan elämänsä laskenut. Ja selvää on sekin, että tuulivoimalan läheisyys laskee dramaattisesti kiinteistön arvoa.

Yleisessä keskustelussa Suomen 2020 tavoitteen toteutumisen hinnaksi tuulivoiman vastustajat laskevat 2 000 miljoonaa euroa. Arvion oikeellisuuteen on turha ottaa vahvasti kantaa, koska lopullinen lasku selviää vasta 2030-luvulla. Useimmiten luvun esittäjät eivät halua kuulla puhuttavankaan, että tuulivoimalla olisi myös positiivisia vaikutuksia. Nuo vaikutukset voidaan laskea euroiksi ihan samoilla periaatteilla kuin edellä mainittu lukukin.

Tuulivoiman vastustajien laskema luku on järkyttävän iso ja voi olla myös alakanttiin laskettu. Olisikin mukava kuulla tuulivoiman positiivisista vaikutuksista. Haluaisin kuulla niistä myös muuttavien lintujen, lepakoiden ja hyönteisten osalta. Jostain syystä positiivisia vaikutuksia em. asioita selvittävissä tieteellisissä artikkeleissa ei ole lainkaan. On vain negatiivisia vaikutuksia. Niiden mukaan tuulivoimalat tuhoavat luontoamme. Mutta ei nyt sekaannuta pikkuasioihin, kuten merikotkien ja muiden suojeltujen lintujen säilymiseen osana luontoamme. Katsotaan, miten Suominen saa tuulivoimasta kannattavan bisneksen koko kansakunnalle.

Käytetään laskennassa uudenaikaisen tuulivoimalan 20 vuoden käyttöikää, Suomen 2020 vuoden 2500 MW:n tuulivoimalatehotavoitetta ja sillä tavoiteltavaa 6 TWh vuosituotantoa.

Vuoden 2013 lopussa Suomen 209 tuulivoimalan nimelliskapasiteetti oli 447 megawattia. Tuulivoimalla tuotettiin sähköä viime vuonna 777 000 megawattituntia, mikä oli noin 0,9 % Suomen sähkönkulutuksesta. Noista luvuista saamme lasketuksi, että tuulivoimalat tuottivat sähköä noin viidesosalla (= 19,8 %) nimelliskapasiteetistaan. Tuulivoimalla tuotetun sähkön euromääräiseksi arvoksi saamme 32,3 miljoonaa euroa, kun käytämme viime vuoden keskimääräistä sähköpörssin hintaa 41,6 euroa megawattitunnilta.

Jari Suomisen laskennan oletuksissa on muutama outo kohta. Ensinnäkin 20 vuoden käyttöikä tuulivoimalalle on kovin pitkä Suomen kovissa olosuhteissa. Brittein saarilla tuulivoimalat ovat seurantatutkimusten mukaan kestäneet alle 15 vuotta, eivätkä ne ole altistuneet lumelle, jäälle ja pakkaselle. Jokin aika sitten kirjoitin Kotkassa sijainneista Ilona- ja Ilmari-nimisistä tuulivoimaloista, joiden pyörittäminen ei ole ollut enää kannattavaa. Energiayhtiö totesi 14-vuotiaiden tuulimyllyjen kunnossapidon tulleen liian kalliiksi.

Miksi teille ei tule oikea joulupukki...

Olen tässä blogissa kirjoittanut tuulivoimasta muutamankin kerran. Pidän sitä vahingollisena niin kansantaloudelle (kannattamattomuus markkinaehtoisesti, tukiaisten tarve), ihmisille (meluhaitat, maiseman pilaamisen aiheuttama paha mieli), lentäville eläimille (silppurivaikutus) kuin yhteiskuntamoraalille (mm. Mauri Pekkarisen perheen ja keskustalaisten kuntapoliitikkojen kytkökset tuulivoimateollisuuteen). Vastoin yleistä luuloa ne eivät auta edes hiilidioksidipäästöjen torjunnassa.

Luulin tuossa luetelleeni lähes kaikki rationaaliset argumentit nykyisen tuulivoimateknologian käyttöä vastaan.Vaan niin en tehnyt, sillä nyt minulla on todella dramaattisia ja surullisia uutisia. Seuraavat kuvat saattavat järkyttää joitakin lukijoita. Harkitse tarkkaan, haluatko siirtyä niiden katseluun.

Joulupukkihan (siis se oikea ja Korvatunturilla asuva) joutuu testaamaan sopivaa lentävien porojen valjakkoa ennen jouluaattoillan pitkää työrupeamaa. On huolellisesti valittava parhaiten lentävät porot, jotta urakka ei venyisi niin pitkäksi, että kiltit lapset ehtivät nukkumaan ennen pukin vierailua. Se edellyttää isoa määrää testilentoja, jotka Suomen ilmavoimat dokumentoi tutkillaan. Testilennot aloitettiin tänäkin vuonna 10.12., ja tähän päivään asti kaikki meni hyvin. Seuraavassa kuvassa on Lapin Lennostosta saamani salainen kartta viimeisestä testilennosta.

Joulupukin reessä oleva kaamoksen päivänvaloksi muuttava kamera ottaa lennon aikana kuvia. Seuraavassa kuvassa on esitetty viimeinen kameran lähettämä kuva Muonion Olostunturia lähestyttäessä.

Seuraavassa kuvassa Olostunturilla olleen ranskalaisen silminnäkijän hahmotelma onnettomuuspaikalta. Löysin kuvan täältä.

Kepeät vihreät mullat lepakoille

Pikkulepakko. Kuva Wikipediasta

Kirjoitin pari viikkoa sitten kriittisen bloggauksen tuulivoimasta rahantekovälineenä. Yhdessä sivujuonteeksi tarkoittamassani kappaleessa vihjaisin tuuliturbiinien saattavan aiheuttaa jonkinlaista tuhoa lintujen, lepakoiden ja lentävien hyönteisten parissa. Kun tuo vihjaus herätti ehkä suhteettomankin paljon huomiota kommenttien perusteella, päätin panna asian mediaseurantaan. Kauaa ei tarvinnut odottaa ensimmäistä täysosumaa.

Saksalainen verkkojulkaisu Kreiszeitung kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan saksalainen tuulivoimala surmaa satoja tai jopa tuhansia lepakoita. Saksan ympäristöministeriön rahoittama tutkimus, jonka toteuttivat Hannoverin yliopiston tutkijat, on valitettavasti joko päätetty salata, tai sitä ei muista syistä julkaista. Mikä mahtaisi olla syynä moiselle salailulle maassa, joka mm. lakisääteisesti sulkee rakennustyömaita lintujen pesimäaikojen rauhoittamiseksi ja on tietenkin kieltänyt uhanalaisten villieläinten surmaamisen?

Tutkimuksesta vuodettujen tietojen mukaan pöllölintujen suojeluun keskittynyt EGE-järjestö arvioi, että Saksan 25 000 tuulivoimalaa tappavat vuosittain yli neljännesmiljoona lepakkoa. Järjestö kysyykin ympäristöministeriöltä, pitäisikö "tuulipuistoilta" odottaa samaa lainkuuliaisuutta kuin muiltakin toimijoilta siivekkäiden luontokappaleiden suojelemiseksi. Kiusallisinta asiassa on tietysti se, että Saksan Liittotasavalta ja sen osavaltiot ovat itse rahoittamassa ja tukemassa tuulivoimaloiden rakentamista.

Osa meidänkin lepakkolajeistamme muuttaa talveksi Keski-Eurooppaan tai kenties pidemmällekin. Näitä Suomen rajojen yli muuttavia lajeja ovat ainakin isolepakko, kimolepakko, vaivaislepakko, pikkulepakko sekä kääpiölepakko. Kun Saksassa ja Ruotsissa nimenomaan muuttavien lepakoiden on todettu olevan herkimpiä törmäämään tuulivoimaloihin (Ahlén et al. 2007), saattaa kasvaneella tuulivoimarakentamisella niin Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa kuin Suomessa olla kohta todellista vaikutusta myös meidän lepakkokantoihimme.

Rahan tekoa ilmastonmuutoksella taaleritehtaassa

Taaleritehtaan pääomarahasto Tuulitehdas rakennuttaa merkittävän määrän tuulivoimaa Suomeen.

Taaleritehdas suunnittelee noin 100 tuuliturbiinia kymmeneen eri kohteeseen Lounais- ja Etelä-Suomessa sekä noin 50 tuuliturbiinin hanketta Posiolle. Tuulitehdas on tällä hetkellä yksi Suomen suurimmista tuulivoimatoimijoista.

Taaleritehtaan omien sivujen mukaan tuulivoimaan sijoittaminen on hyvää liiketoimintaa: "Taaleritehtaan sijoittajat ovat lähteneet innolla mukaan tuulivoimahankkeeseen. Pääomarahasto sijoittaa merkittävän määrän, 190 miljoonaa euroa, Suomen tuulivoimahankkeisiin. Hankkeemme osoittaa, että yksityiset suomalaiset sijoittajat ovat erittäin kiinnostuneita tukemaan tuulivoiman rakentamista, jos siihen vain on mahdollisuus."

Kuulostaa tietysti hienolta näin taloudellisesti aika ankeina aikoina, että suomalainen sijoitusrahasto rakennuttaa puhdasta energiantuotantoa melko mittavilla summilla. Joidenkin mielestä parasta tässä on se, että tuolla päästöttömällä tuulienergialla voidaan vähentää energiantuotantomme hiilidioksidipäästöjä ja siten torjua hiilidioksidin aiheuttamaa katastrofaalista ilmastonmuutosta, joka Lapissa uhkaa nostaa keskilämpötilaa neljällä asteella mm. Lapinliiton ilmasatostrategian mukaan. Hyvä niin, joten eipä tässä sitten enempiä. Onnea ja menestystä Taaleritehtaan tuulivoimahankkeille ja lämpötilan nousun torjuntatoimille!

Tjaah, silmiini sattui kirjoitus, jonka mukaan kaikki ihmiset eivät jaa mielihyvääni ainakaan Taaleritehtaan Posion hankkeesta. Ehkäpä on syytä penkoa asiaa vähän lisää. Uudensuomen Puheenvuoropalstalle kirjoittava Hemmo Koskimies päättää kirjoituksensa pahaenteisesti:

Mafian liiketoimiin kuuluu petos, uhkaus, kiristys, vahingoittaminen. Olen tuulivoiman ja uusiutuvien energioiden kannattaja, mutta nyt pilataan kiireellä asuinympäristöjä, vapaa-ajan asutusta, matkailualueita, kulttuurimaisemia, erämaa-alueita ja tuntureiden maisemakuvia.

Taaleritehtaan Murtotuulen tuulivoimapuiston 51 turbiinia rakennettaisiin Posion Yhteismetsän maille, joka on tehnyt (esi?)vuokrasopimuksen Taaleritehtaan kanssa. Hemmo Koskimiehellä on ihan valideja kritiikin aiheita kirjoituksessaan paikallisesta näkökulmasta. En niihin puutu, sillä en tuota paikallista näkökulmaa tunne enempää, kuin selville on saatavissa Koskimiehen kirjoituksesta ja Pöyryn tekemästä tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta.

Vihreällä bisneksellä menee hyvin ........ hyvin huonosti

Facebookin osakeannista on vasta päiviä, kun osakkeen arvo on laskenut jo kymmenisen prosenttia.  Moni osasi arvata tämän. Mutta moniko osasi arvata, että 2000-luvun alussa kovilla tukiaisilla ja propagandalla pystyyn nostettu vihreä teollisuus, jonka lippulaivoina ovat olleet uusiutuvaa energia tuottavat firmat, nikottelee pahasti?

Alaa seuraavat tietävät, että Euroopan Unionin päästökaupassa hiilidioksidipäästöoikeuksien hinnat ovat pohjalukemissaan. Yhdysvalloissa vastaavat yritykset (CCX) jo lopetettiin päästöoikeuden hinnan laskettua käytännössä arvottomaksi. Mutta nämä keinotekoiset ja byrokraattiset yritykset nostaa keinotekoisesti fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian hintaa eivät pelastaneet tuuli- ja aurinkovoimayrityksiä. Niillä nimittäin menee maailmanlaajuisesti suorastaan katastrofaalisen huonosti keinotekoisesta kilpailuedusta huolimatta.

Ainakin näin voisi päätellä, jos uskoo maailman uusiutuvan energiateollisuuden indeksiä, RENIXXiä, joka seuraa 30 suurimman yrityksen pörssikursseja.  Yhtiöillä meni hyvin - ellei jopa loistavasti vielä vuonna 2008, kuten yllä olevasta kuvasta voit nähdä. Tuolloin alkanut indeksin usean vuoden kurssilasku on viime päivinä kiihtynyt suorastaan syöksyksi, josta pari kuvaa alla.

Tällä hetkellä RENIXX ei edes näytä indeksin kuvaajaa, sillä syöksy taitaa olla lähes pystysuoraa.

RENIXXin kiihtyvä alamäki ei ole ainoa merkki vielä muutamia vuosia sitten hypetetyn teollisuudenalan ja työpaikkojen odotetun luojan romahduksesta. Suuri joukko isoja konkursseja (kaikista tukiaisista huolimatta) todistaa samasta asiasta. Tässä lista suurimmista konkursseista parin viime vuoden ajalta:

Solyndra
Beacon Power
Ener1
Range Fuels
Solar Trust of America
Spectrawatt
Evergreen Solar
Eastern Energy
Unisolar
Bright Automotive
Olson’s Crop Service
Energy Conversion Devices
Sovello
Siag
Solon
Q-Cells
Mountain Plaza.

Ja konkurssiaalto tulee jatkumaan parin seuraavan vuoden aikana, kun lamaan valmistautuvat maat ympäri maailmaa supistavat kilpailukyvyttömäksi osoittautuneen vihreän teknologian kalliita tukiaisia. Näistä yrityksistä ei taida olla pysyvään toimintaan enää vuonna 2014:

Abound Solar
A123 Systems
Brightsource Energy
Fisker Automotive
First Solar
Nevada Geothermal
SunPower
Nordex
The Bard Group
Amonix
NRG Energy
Alterra Power
Enel Green Power
Sunpower Corp.

Että se siitä hienosta vihreästä energiateollisuudesta, jonka piti siirtää meidät pois hiilipolttoaineisiin perustuvasta taloudesta ja samalla luoda miljoonia työpaikkoja. Tuulenviemää huuhaata molemmat. Ja tuulenviemää ovat myös ne sadat miljardit eurot ja dollarit, joita alaan on pumpattu.

h/t WUWT

Vihreät energiahevoset häviämässä ravit

Tuulivoima häviää kisan

Vihreiksi mainostetut tuuli- ja aurinkovoima ovat isoissa vaikeuksissa monissa maissa. Uutinen ei ole se, että kumpikaan uusiutuvaa energiaa käyttävä tuotantomuoto ei ole saavuttanut niitä tavoitteita, joita niille jo kauan sitten on asetettu. Mutta uutinen ehkä olisi se, että yhä useammassa maassa näitä energian tuotantomuotoja suosineet ja tukeneet hallitukset ovat vetämässä tukiaan takaisin. Kumman hiljaa Suomen tiedotusvälineet ovat muuten olleetkin asiasta?

Kovin isku tuulivoimateollisuudelle  tuli eilen 16.2.2012 Washingtonista, kun Yhdysvaltain kongressi jätti uusimatta vuodesta 1992 voimassa olleen tuulivoimalle suunnatun verohelpotuslain osana suurempaa verovähennysten karsimispakettia. Suunnatulla verovähennyksellä ja kiristämällä halvempien fossiilisten polttoaineiden verotusta tuulivoimaa on yritetty pitää hinnaltaan edes jotenkin kilpailukykyisenä. Verotuskohtelun muutos vaikuttaa niihin tuulivoimahankkeisiin, jotka eivät ole valmiita tämän vuoden lopuun mennessä. Ymmärrettävästi tuulivoiman leviämista ajavat lobbarit - tuulivoimateollisuuden yhdistykset ja ympäristöjärjestöt - ovat nostamassa ison äläkän asiasta. Tuulivoimateollisuuteen perehtynyt konsulttitoimisto epäilee alalta katoavan päätöksen seurauksena 37000 työpaikkaa. Vahvistusta tälle arviolle antaa se tosiasia, että monet turbiineja ja muita tuulivoimalan osia valmistavat firmat jo antavat lomautusmääräyksiä.

Liuskekaasun horisontaalinen poraustapa

Kaasun hinta on puolittunut Yhdysvalloissa liuskekaasun ansiosta

Barack Obama lupasi vaalikampanjassaan mullistaa Yhdysvaltain energiamarkkinat, tehdä Yhdysvalloista uusiutuvan energiateknologian johtovaltion ja samalla luoda miljoonia uusia työpaikkoja. Nuo lupaukset ovat kyllä toteutumassa, mutta ns. uusiutuvilla energialähteillä ei kyllä ole asiassa kuin pienehkö sivurooli. Yhdysvallat nimittäin on maa, jonka rooli maailman energiamarkkinoilla on muuttunut isosta nettotuojasta nettoviejäksi. Pääosassa tässä asiassa on pääosin Yhdysvaltain itäosista käyttöön otettujen valtavien liuskekaasuvarojen tuonti markkinoille. Tämä uusi ja perinteistä hiilivoimaa puhtaampi lähde on kyllästänyt markkinat ja laskenut energian hintoja. Liuskekaasun käyttöönotto on jo nyt luonut useita satojatuhansia ellei jo miljoonaa uutta työpaikkaa Yhdysvalloissa - siis moninkertaisesti tuuli- ja aurinkovoimaan verrattuna. Ennen pitkää Pohjois-Amerikan liuskekaasun ja -öljyn tuotanto ja tarjonta tulee vaikuttamaan myös Euroopassa ainakin välillisesti.

Huomattavia liuskekaasuvarantoja tiedetään jo nyt olevan myös Euroopassa. Näitä eurooppalaisia liuskekaasualueita on ainakin Puolassa ja Englannissa - hyvin todennäköisesti myös muualla. Kaasuvarantojen inventointia on Euroopassa hidastanut kaksi asiaa. Ensinnäkin paljon perinteistä maakaasukerrostumaa syvemmällä sijaitseva liuskekaasu on porattava uudella ns. horisontaalisella tekniikalla, jonka osaajat ovat olleet ylityöllistettyjä uuden mantereen puolella. Toiseksi Euroopan vihreät liikkeet ovat pyrkineet ja osin onnistuneetkin estämään koeporaukset yrittäessään estää Yhdysvalloissa nähdyn energian hinnan laskun, joka johtaisi mm. tuulivoiman täyteen kilpailukyvyttömyyteen myös vanhalla mantereella.

Innovaatiosta ei tullut kilpailukykyistä

Obaman vihreän energiatuotannon tavoitteet ovat yskineet pahasti myös aurinkovoiman osalta. Alan teollisuuden amerikkalaiset lippulaivat ovat ilmoittaneet konkursseista tai tuotannon supistuksista viimeisen vuoden aikana toinen toisensa jälkeen. Ja näin on käynyt siitä huolimatta, että alaa on yritetty massiivisesti tukea liittovaltion ja myös joidenkin osavaltioiden varoilla. Vielä muutama vuosi sitten innolla odotetut innovaatiot ovat osoittautuneet katteettomiksi ja halvan työvoiman, raaka-aineen ja energian Kiina on vallannut aurinkovoimateollisuuden maailmanmarkkinat. Amerikan aurinkovoimateollisuudesta on jo kadonnut kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Surullisin esimerkki oli sylinterimäisiä aurinkopaneeleja valmistanut Solyndra, joka kaatui vain pari vuotta sen jälkeen, kun se oli saanut puolen miljardin dollarin lainatakuut Yhdysvaltain liittovaltiolta. Kannattavuus siis ei ollut edes lähellä.

Yhdysvaltain verohuojennusten karsimisen taustalla on tietysti tarve oleellisesti pienentää liittovaltion valtavaa budjettivajetta ja velkaantumista. Aivan samoja tarpeita on jokseenkin kaikilla Euroopan mailla. Niinpä ei ole ihme, että ylivelkaantuneet Kreikka, Espanja ja Portugali ovat jo kovalla kädellä karsineet näiden energiatuotantomuotojen tukiaisia. Iso-Britannian parlamentissa on nopeasti kasvanut ja jo kolminumeroinen määrä kansanedustajia vaatimassa samaa. Saksan hallitus suunnittelee supistavansa aurinkoenergian tukiaisia, mikä on aiheuttanut hätääntyneitä ääniä vihreissä lobbareissa.

Vain Kiinassa on rauhallista. Siellä tuuli- ja aurinkovoimaloita valmistavat tehtaat työntävät täydellä kapasiteetilla ja hyvällä katteella markkinoille tuotteita, jotka on valmistettu halpojen hiilivoimaloiden tuottamalla energialla. Tätä hiilivoimaa Kiina muuten aikoo lisätä seuraavan 20 vuoden aikana enemmän, kuin Yhdysvalloilla, Euroopalla ja Japanilla on nykyisin yhteensä.

Euroopan potentiaalisia liuskekaasuesiintymiä

Eurooppa on energiamarkkinoiden uudistuksessa vajaat 10 vuotta Yhdysvaltoja jäljessä. Mutta markkinat mullistuvat myös täällä. Ja avainsana ei Euroopassakaan ole tuuli- tai aurinkovoima. Se on kaasu ja tarkemmin sanottuna liuskekaasu. Siksi en menisi sijoittamaan enää lisää panoksia tuulivoimaan. Varsinkaan Suomessa en sijoittaisi tuulivoimaan, sillä alalla ei ole kenties koskaan markkinaehtoisia kilpailuedellytyksiä puoliarktisissa oloissamme. Kaikkein vähiten sijoittaisin veronmaksajien piikkiin otettavaa lainarahaa häviäviin vihreisiin hevosiin, jotka kaatuvat kuolleina maahan seuraavan 20 vuoden aikana, kun ilmasto ei lisääntyvistä kivihiilen ja kaasun polton aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä huolimatta lämpenekään.