Epätieteellinen IPCC tulisi lakkauttaa

Kirjoittaja Antero Järvinen

Vuosien varrella hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, IPCC:n, sisäpiiriläisillä olisi ollut asemansa puolesta mainio mahdollisuus vaikuttaa ja muuttaa paneelin toimintaa niin, että tiedeihmiset olisivat lopettaneet siihen kohdistamansa kritiikin. Koska sisäpiiriläiset ovat IPCC-sopan keittäneet, on toiveajattelua, että he alkaisivat itse siivota seteleillä vuorattua pesäänsä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että IPCC lakkautetaan. IPCC on hyvä esimerkki siitä, että sen kaltaista organisaatiota ei tarvita millään tieteen alalla. Tieteen on oltava vapaata. Kuuluisa tieteenfilosofi Karl Popper (1975) kritisoi tieteen häpäisevien monopolien luomista, jollainen IPCC on. Jos joku kuitenkin järjen vastaisesti haluaisi nostaa IPCC:n tuhkista uudenlaisen tieteellisen ilmasto-organisaation, annan muutaman vihjeen kuinka se pitäisi tehdä. Vihjeet paljastavat lukijalle nykyisen IPCC:n uskottavuutta murentaneet suurimmat heikkoudet.

Täyteen reikiä ammuttu ja tieteen vastainen IPCC
on laukautettava!

Peruslähtökohta olisi tietysti se, että yhtään vanhassa IPCC:ssä ryvettynyttä henkilöä ei pitäisi ottaa mukaan uuden IPCC:n toimintaan, ei ainakaan sen johtotehtäviin. Johtotehtävät tulisi olla lyhytaikaisia, korkeintaan kolmivuotisia, ja ilman uudelleen valinnan mahdollisuutta. Konsensuksesta puhuminen ja eri miltä olevien tiedeihmisten mustaaminen olisi tyystin loputtava. Ne jos mitkä paljastavat organisaation epätieteellisyyden. Päinvastoin, jos kerran kyseessä on ihmiskunnan kohtalonkysymys, uuden IPCC:n kuin myös oppilaitosten tulisi kannustaa ja rahoittaa tiedeyhteisöä etsimään hypoteesista heikkouksia ja iloita niiden löytymisestä. Jos konsensus kuuluisi tieteen standardeihin, me uskoisimme yhä, että Maa on litteä. 

Jatkuvista ja vääriksi osoittautuvista kauhukuvien ’ennustamisesta’ pitäisi myös luopua kasvojen säilyttämiseksi. Klimatologisten aineistojen rukkaaminen haluttuun suuntaan pitäisi tehdä mahdottomaksi purkamalla aineistojen haltijoiden monopolit, mikä estäisi tarkoitushakuisen maalitolppien siirtämisen eli datan muuttamisen tukemaan alati vaihtuvia hypoteeseja. Uuden IPCC:n sääntöihin tulisi kirjata tärkeä pykälä, jossa heidän edustajansa eri maissa velvoitettaisiin tulemaan riippumattoman tahon vähintään kerran vuodessa järjestämään kriittiseen mediatapahtumaan, jonka sisältöön ja kysymyksiin he eivät voisi vaikuttaa. Ilmastopolitiikassa olisi vältettävä nykyisen kaltaista populismia ja totalitarismia, joiden tunnuspiirre on vaihtoehtojen etsimisen karttaminen. 

Vuodesta 1990 IPCC on tuottanut 5-6 vuoden välein raportteja, joissa ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen (CO₂) ilmastovaikutusten argumentit ovat muuttuneet raportista toiseen. IPCC ei ole koskaan myöntänyt, että aikaisemmat epäonnistuneet selitykset olisivat olleet vääriä, vaan se on jatkuvasti keksinyt uusia selityksiä. Avaruusfyysikko Fred Singer (2013) on laatinut selityksistä lyhyen yhteenvedon (IPCC’s Bogus Evidence for Global Warming), joka löytyy netistä. Jos haluat laajemman yhteenvedon, katso McKitrickin ja kumppaneiden kirjoitus (Independent Summary for the Policymakers, 2007). 

Toinen kuuluisa astrofyysikko, Malcolm Ross, on sanonut, että ajatus siitä, että ihminen on merkittävästi lämmittänyt ilmastoa on ylivoimaisesti suurin tieteellinen väärinkäyttö, jonka hän koskaan nähnyt. Singerin ja monien muiden perusteltu kanta on, että IPCC ei ole onnistunut osoittamaan, että ihmisen toiminta, erityisesti CO₂-päästöt, vaikuttaisi merkittävästi ilmastoon. Tärkeä syy tähän onnettomaan tilanteeseen on se, että IPCC:n raportit eivät arvioi suurempaa ja oleellisempaa kokonaisuutta, sitä mitä tiede sanoo ilmastonmuutosten syistä ylipäätään, vaan keskittyy pelkästään ihmisen vaikutuksiin. Tämän vuoksi IPCC:n johtopäätöksiä ei pidä käyttää ilmasto- tai energiapolitiikan perusteena.

Lisäksi on muistettava, että IPCC on poliittinen propagandajärjestö pikemminkin kuin tiedejärjestö. Vaikka raportteja on ollut laatimassa tiedeihmisiä (tosin myös ympäristöaktivisteja ja gradulaisia), kansalliset hallitukset valitsevat niiden kirjoittajat usein ideologisin perustein. Hallitusten edustajat editoivat raporttien luetuimman osan, lyhyen yhteenvedon Summaries for the Policymakers, suljettujen ovien takana viikkoja käytävän politikoinnin jälkeen. Sitten raportin paksua tieteellistä osaa rukataan jälkikäteen poliitikkojen haluamaan suuntaan! Lopuksi poliitikot väittävät, että koko raportti edustaa tieteen käsitystä ilmastonmuutoksesta! Ja media tiedetoimittajineen nielaisee poliittisen yhteenvedon sellaisenaan.

Kun ilmaston lämpeneminen ja ilmastonmuutos ovat
vetäneet vesiperän, ilmastohysterian ylläpitäjät ovat
 löytäneet uuden, hennon oljenkorren, sään ääri-ilmiöt,
 jolla he yrittävät saada toivottomalle asialleen jatkoaikaa.

IPCC:n raporteissa esiintyvät prosenttiarviot ihmisen vaikutuksesta ilmastoon perustuvat muutamien henkilöiden subjektiivisiin mielipiteisiin eli arvauksiin eivätkä todennettavissa oleviin tilastollisiin analyyseihin. Samaan aikaan kasaantuu painavaa tieteellistä näyttöä katastrofaalista ilmastonmuutospropagandaa vastaan. Ennen internet-aikakautta IPCC:n ja poliitikkojen massiivinen työ olisi luultavasti myynyt hetkessä läpi heidän hullunkurisen sanomansa, elämälle välttämättömän hivenkaasu CO₂:n tuhoamisen tärkeyden. Kun asianosaiset huomasivat, että ilmasto ei lämpenekään mallien mukaisesti, he hylkäsivät ilmaston lämpenemishullutuksen ja alkoivat propagoida epämääräisen ilmastonmuutoksen puolesta, jota on mahdotonta testata tieteellisesti. Kun kansalaiset näkivät senkin onttouden (ilmastohan muuttuu jatkuvasti), propagandistit alkoivat puhua sään ääri-ilmiöistä. Ainahan jossakin päin maailmaa havaitaan jokin satunnainen äärevä sääilmiö, jota kauhistella. Tilastot eivät kuitenkaan tue väitteitä ääri-ilmiöiden runsastumisesta. 

Miljoona kiitosta Ilmastorealismin lukijoille!

Ilmastorealismi-blogi on saavuttanut miljoonan lukukerran rajan. Se on paljon yhden aihepiirin blogille, jonka lukijakuntaa rajoittavat pienen kielialueen lisäksi monen mielestä tylsä aihepiiri. Näin kuitenkin tapahtui 18.9.2015 klo 08:34. Lukukertojen määrä on todellisuudessa paljon suurempi, sillä tiedän eräiden muiden verkkojulkaisujen kopioivan Ilmastorealismia luvalla tai luvatta, ja nuo lukukerrat eivät näy omissa tilastoissani, jotka ennustavat luvun 1 100 000 ylittymistä marraskuussa.

Ilmastoharhan lyhyt historia
sivustakatsojan silmin.

Vaikka olen blogia pitänyt yksin, en kuitenkaan ole ollut yksinäinen. Te lukijat ja kommentoijat olette olleet mukana alusta alkaen. Ilman teitä ei kukaan jaksaisi yrittää tällaista hommaa, jonka vuoksi joskus valvotaan pitkään tietoja ja tilastoja tarkistellessa. Mukana ovat olleet myös muu blogistan ja oikeastaan koko sosiaalisen median yleisö, joka on eri tavoin kannustanut ja lisännyt Ilmastorealismin lukijakuntaa mm. liittämällä linkkejä omien blogiensa etusivuille sekä jakamalla juttuja keskustelupalstoilla, Facebookissa tai Twitterissä. Vaimoni ja parilla mantereella ilmastonmuutokseen perehtyneet kissamme ovat tietenkin olleet horjumattomana tukenani.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan
suuri kansankusetus

Alkuvaiheessa hitaasti lukijamääräänsä keräävän blogin ratkaisevaksi voiman kasvattajaksi tulivat ne useat tiedemiehet ja todelliset fysiikan, kemian, biologian, meteorologian ja yleisen elämänviisauden asiantuntijat, jotka joko suoraan tai epäsuorasti tukivat yksinäiseksi itseään tuntenutta blogistia neuvoillaan yhteydenottolomakkeen kautta, kommenteillaan blogeihin ja välillä vieraskirjoituksillakin. Kaikkein tärkein palautteen lähde olette kuitenkin olleet Te kommentoijat. Siitä lisää vähän myöhemmin.

Aloitin Ilmastorealismin erinäisten sattumusten summana vuoden 2011 syksyllä. Keskeisimmät motiivini tuolloin liittyivät huoleeni siihen kovin yksipuoliseen ja kritiikittömään median suhtautumiseen nykyiseen ilmastonmuutosparadigmaan, jonka havaitsin lukemalla, katsomalla ja kuuntelemalla vaikkapa Yleisradiota ja Helsingin Sanomia. Olen edelleen huolestunut tästä asiasta - sekä laajemminkin tutkivan ja vallanpitäjiä haastavan journalismin katoamisesta - ja siksi jatkan tällaisen välillä hyvinkin kriittisesti paradigmaan suhtautuvan palstan pitoa. Reilussa ja avoimessa kriittisyydessä ei ole mitään tieteen vastaista. Se ja epäily yleensäkin kuuluvat tieteen perinteiseen olemukseen, kuten niiden molempien pitäisi modernin demokratiamme vallanjako-opin mukaan olla myös tiedotusvälineidemme ytimessä.

Haluatko Helsingin vihreän kuplan
aurinkosähkötuottajaksi?

Ilmastorealismin ylivoimaisesti luetuin kirjoitus on ollut Helsingin yliopiston biologian professorin, Antero Järvisen, kirjoittama vieraskirjoitus "Ilmastoharhan lyhyt historia sivustakatsojan silmin". Sitä on luettu jo yli 40 000 kertaa, ja edelleen se näyttää pysyvän kuukauden luetuimpien listalla. Olen tuon kirjoituksen kaikkiin aikoihin sopivan tunnuskuvan valinnut tämän bloggauksen ensimmäiseksi kuvaksi. Muut kuvat edustavat kirjoituksia viimeisen neljän vuoden varrelta. Noihin kirjoituksiin, jotka olen valinnut joko kirjoittamisen tuskan tai jonkin muun syyn perusteella, pääset suoraan kiinni kuvatekstin linkistä.

Ei vieläkään lämpene, vaikka maailma pitäisi pian pelastaa

Kuva 1

Syyskuun satelliitimittausten lämpötilat on julkaistu. Huolimatta Tyynellämerellä käynnissä olevasta El Niño -ilmiöstä ja  joulukuun alussa pidettävästä Pariisin ilmastokokouksesta alempi troposfääri ei ole ilmastopoliitikkojen ja -aktivistien toiveiden mukaisesti lämmennyt. Luontoäitimme kun ei paljoa ilmastopolitiikastamme piittaa.

Oheinen karttakuva 1 esittää UAH-aikasarjan syyskuun keskilämpötilapoikkeamat. Vuodenaikaan nähden suhteellisesti lämpimintä oli Mustanmeren itäosista Suomen kautta Grönlantiin ulottuvalla alueella, Yhdysvaltain koillisosissa ja Kamtsatkan niemimaan seutuvilla. Suhteellisesti viileintä oli Etelämantereella, jota jotkut pitävät maailman nopeimmin lämpenevänä paikkana, Keski-Aasiassa sekä sekä Alaskan itäosissa, jossa presidentti Obama esitteli ilmaston lämpenemisen vaikutuksia Arktisen neuvosto jäsenille juuri viime syyskuussa.

Kuva 2

Globaalisti ei siis El Niñosta huolimatta lämmennyt, vaikka mainitusta syystä sellaista jo odottelin. Ehkä samanaikainen Atlantin pieni viileneminen kompensoi asiaa? Lämpenemistauko ei kuvassa 2 olevan RSS:n aikasarjan (musta kuvaaja) mukaan pidentynyt. Nyt se alkaa helmikuusta 1997, mutta on edelleen pituudeltaan 18 vuotta ja 7 kuukautta. Toinen sinisellä merkitty UAH-aikasarja vahvistaa asian.

Tuon lämpenemättömyyden pituudella ei sinänsä ole suurta merkitystä. Se on osa normaalia ilmaston vaihtelua tai tässä tapauksessa melko vähäistä vaihtelua kuitenkin kohtalaisen lyhyellä aikavälillä. Isompi merkitys on sillä, että ilmastopolitiikkamme ainoina perustoina olevat ilmastomallinnukset (punainen kuvaaja) ovat tuoksi ajaksi ennustaneet noin 0,2°C/10 vuotta etenevää lämpenemistä yksimielisesti.

Tuo mallinnetun lämpenemisen ja todellisuuden ero on se syy, miksi jälkimmäistä koetetaan pitää piilossa julkisuudelta. Huvittavinta on se, kun kaikkein tunnetuimmat ilmastopoliitikot joutuvat ristiriidan esiin tullessa ongelmiin, koska eivät ole asiaa puineet. Vai mitäpä ajattelette alla olevalla videolla esiintyvän Yhdysvaltain ehkä merkittävimmän ympäristönsuojelujärjestön puheenjohtajan, Aaron Mairin, viimeaikaisesta ongelmasta senaatin kuulemistilanteessa:



Minusta on järkyttävää, että painopisteensä ympäristönsuojelusta ilmastopolitiikkaan vaihtaneen Sierra Clubin puheenjohtajalla ei ollut mitattuihin faktoihin - jotka muuten edustavat globaalin lämpötilamittauksen ehdotonta huippua -  muuta sanottavaa kuin vetoomus epätieteelliseen konsensukseen, jonka pohjana oleva tutkimus on jo aikoja sitten todettu muutenkin kelvottomaksi. Senaattori Ted Cruz saa puheenjohtaja Mairin näyttämään hölmöltä. Nolo juttu!

Havukka-aholta Dublinin panikoijille

Olen ajoittain kritisoinut melko kovasti poliitikkoja ja mediaa ilmastopanikoinnin lietsomisesta. Se nimittäin ahdistaa herkimpiä ihmisiä, joita minunkin kaltaisella punaniskalla on lähipiirissä. Varmaankin kaikilla on?

Katsokaapa nyt alla olevaa kuvaa, joka otettiin viikko sitten Irlannin Dublinissa.

Kuvassa on yli 100 ahdistunutta ihmistä, jotka ehkä pelkäävät paistuvansa joskus ilmastonmuutoksen seurauksena. He protestoivat hallituksensa "toimettomuutta" ilmastokaaoksen edessä. Turhautumisensa he osoittavat hautaamalla päänsä Dublinin rantahiekkaan. Kysehän on primitiivireaktiosta, johon olen kuullut strutsien joskus pystyvän, vaikkakaan en väittämän todenperäisyydestä mene valalle. Mutta ihmiset ihan todistettavasti tuollaiseen pystyvät ja johdetun joukkoajattelun avulla ilmeisesti.

Minua ihmisten ahdistus säälittää. Kun en voi heitä täältä kylmemmästä Pohjolasta juuri lohduttaa, päätin hakea KNMI Explorer -palvelusta Dublinin sääaseman aikasarjan, ja katsoa, paljonko noilla ressukoilla on aikaa, ennenkuin ilmastonmuutoksen riivaama sää heidät saa niin ahtaalle, että uimarannalle ei ole enää asiaa. Graafi siitä on alla.

Oikeastaan hämmästyin tulosta. Dublin ei näytäkään olevan paistumassa? Vuoden keskilämpötilan liukuva keskiarvo 20 vuoden jaksoissa näyttää asteen kymmenesosan tarkkuudella samaa tulosta 1870-luvun alussa ja nyt. Jos noilla laskennallisilla ilmastoarvoilla lämpenemistä mitataan, ei Dublin näyttäisi lämmenneen ollenkaan vuosista 1855 - 1874 vuosiin 1995 - 2014.

Menettikö Obama elinajastaan kuusi tuntia Intiassa ja muista Ylen huvittavista ilmastojutuista?

Kuten edellisessä bloggauksessani lupasin, ruodin vähän Ylen uuden ilmastosivuston tuoreimpia juttuja. Seuraavassa neljä jutun pärskeet.

Intian tappava ilma ja Obama

Pääministeri Modi ja presidentti Obama New Delhissä 31.3.2015.
Ylen jutun kuvitusta.

Pääsiäissunnuntaina 5.4.2015 päällimmäiseksi jututksi tuolla sivustolla on valittu artikkeli otsikolla "Intian ilma on tappavaa – Obama menetti Delhissä kuusi tuntia elinajastaan". Seuraavassa muutamia lainauksia siitä:

Maailman 20 saastuneimman kaupungin joukossa on 13 kaupunkia Intiasta. Tappavinta ilma on Intian pääkaupungissa Delhissä. Jopa Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman on laskettu menettäneen arviolta noin kuusi tuntia elinajastaan pelkästään kolmen Delhissä vietetyn päivän aikana.

Toimittaja Päivi Koskisen jutun alku on täysiveristä (vihreää) propagandaa. Vaikka Intian pääkaupungin ilma olisi pullollaan epäpuhtauksia, mikä voi hyvin olla tottakin, on mahdotonta laskea presidentti Obaman lyhyen vierailun vaikutusta hänen elinajan odotteeseensa. Koskinen ei tietysti esitä laskelmia, sillä sellaisia tuskin edes on. Jään jo ensimmäisten virkkeiden perusteella pohtimaan, miksi maksamme verovaroistamme palkkaa toimittaja Koskiselle.

Obama teki valtiovierailun Delhiin talvella tammikuun lopulla, jolloin ilmanlaatu on usein pahimmillaan. Vaarallisten pienhiukkasten määrä saattaa olla monikymmenkertainen Maailman terveysjärjestön WHO:n turvallisiksi määrittelemiin lukuihin verrattuna.

Niin varmaan on, sillä New Delhissäkin joudutaan tammikuussa lämmittämään. Kun varsinkin kaupungin laidoilla ja laajemmalla Delhin kaupunkialueella lämmitys ja muukin energiantuotanto perustuu puun tai hiilen polttoon epäpuhtaasti ja huonolla hyötysuhteella toimivissa uuneissa tai talokohtaisissa ratkaisuissa, ehkä toista miljoonaa matalaa savupiippua Delhissä tupruttavat palokaasuja ja erilaisia partikkeleita kymmenien miljoonien ihmisten hengitettäväksi.

Intialaisille ennennäkemättömät saastemäärät tarkoittavat useiden vuosien menetystä elinajassa. Yli puolet Intian 1,2 miljardin ihmisen väestöstä asuu alueilla, joissa saasteet vähentävät eliniänodotetta keskimäärin 3,2 vuodella. Hätkähdyttävät luvut perustuvat Yalen, Harvardin ja Chicagon yliopistojen tutkijoiden helmikuussa julkaisemiin laskelmiin.

Saattaapi olla, että em. arvostettujen tutkimuslaitosten laskelmat ovat oikeansuuntaisia. Mutta niistä ei kyllä voi "laskea" satunnaisen New Delhissä vierailevan henkilön eliniänodotteen muutosta.

Tosiasiassa toimittaja Koskinen ei ehkä vihreiden lasiensa läpi nähnyt sitä, mikä voisi olla jopa iso ratkaisu Intian ilmansaasteongelmiin. Intian hengitysilman ongelma nimittäin on polton epäpuhtaus ja heikko tehokkuus. Se ei ratkea ns. vihreällä ja kalliilla teknologialla, johon intialaisilla ei ole varaa, kun ei oikein länsimaillakaan ole. Mutta jos intialaiset oppisivat polttamaan kivihiilensä yhtä puhtaasti kuin me teemme sen omissa voimaloissamme, hengitysilmaongelma käytännössä poistuisi. Kerrottakoon, että samanlaiset epäpuhtaasta poltosta johtuvat hengitysilmaongelmat muuten ovat yksi isoimmista ennenaikaisten kuolemien aiheuttajista myös Afrikassa ja muualla kehitysmaissa.

Kun Intia ehkä aikoo kaksinkertaistaa jo nyt hallitsevan kivihiilipohjaisen energiatuotantonsa seuraavan viiden vuoden aikana, olisiko suomalaisen "cleantechin" todella potentiaalinen vientituote sinne kenties ne puhtaat ja liki kaikki vaaralliset partikkelit suodattava hiilivoimala, jollaisia meillä on käytössä monissa paikoissa? Intia nimittäin aikoo rakentaa joka kuukausi saman verran uusia kivihiilivoimaloita, mitä meillä Suomessa tällä hetkellä yhteensä on. Toimittaja Koskisen tieto tai ajatuskyky ei ilmeisesti riittänyt tämänkaltaiseen ratkaisukeskeiseen pohdintaan?

Emme tiedä syytä, joten syytetään varmuuden vuoksi ilmastonmuutosta

Pajulintu. Kuva Wikipediasta

Yleisradiomme kehitti uutisen maamme yleisimmän lintulajin, pajulinnun, määrän taantumisesta. Alla on sisennettynä osia uutisesta.

Vielä parikymmentä vuotta sitten pajulintu oli selvästi Suomen yleisin lintu. Nyt se uhkaa menettää ykkösijansa peipposelle. Syynä on pajulintukannan nopea hupeneminen. Vuosina 2001–2012 kanta taantui lähes kolmanneksen, 11 miljoonasta linnusta 8 miljoonaan lintuun.

Tuohan kuulostaa dramaattiselta ellei peräti katastrofaaliselta. Ilmeisesti laskentaan perustuen kanta on pienentynyt kolmella miljoonalla. Jos hupeneminen jatkuisi, voisimme kai epäillä viimeisten pajulintujen pesivän Suomessa joskus ensi vuosikymmenen loppupuolella?

Tarkkaa syytä kannan hupenemiselle ei tiedetä. Pajulinnulle sopivan elinympäristön, nuoren lehtimetsän, määrä ei ole Suomessa vähentynyt.
– Tänä kesänä pajulintujen pesinnät sujuivat huonosti, ja nuoria pajulintuja oli loppukesästä vähän liikkeellä. Se ei kuitenkaan selitä pitkän aikavälin muutosta, sanoo BirdLife Suomen vs. toiminnanjohtaja Jan Södersved.

Miksihän pesintä tänä vuonna sujui huonosti? Ettei syynä olisi ollut tavanomaista kylmempi kesäkuu, jolloin ensimmäinen pesintä saattoi epäonnistua kylmyyteen tai ravinnoksi kelpaavien hyönteisten ja hämähäkkien puutteeseen? Tämän vuoden touko- ja kesäkuun jakso nimittäin oli kylmin Etelä-Suomessa koettu tällä vuosituhannella, ja yleensä se on kylmyys, joka luonnonvaraisia eläimiä verottaa enemmän. Mutta oleellista on se, että haastateltu toiminnanjohtaja Södersved ei tunnusta tietävänsä syytä kannan vähenemiseen tänä vuonna tai tällä vuosituhannella.

Todennäköisesti syyt pajulintujen kadolle löytyvätkin sen talvehtimispaikoista ja muuttomatkan varrelta. Esimerkiksi ilmastonmuutos lisää aavikoitumista ja pidentää Saharan yli lentävien lintujen muuttomatkaa.

No niin, nyt Ylen toimittaja pääsi asiaan, vaikka haastateltava ei ainakaan uutisjutun mukaan inahtanutkaan ilmastonmuutoksesta. Katsotaanpa pikaisesti täällä Etelä-Suomessa (60-65N, 20-30E) pesivien pajulintujen pesimäajan lämpötilapoikkeamat ja niiden Itä-Afrikassa sijaitsevien talvehtimisalueiden (20N-20S, 30-40E) vastaavat. Hain kuvassa 2 olevat lämpötilatiedot arvostetusta CRUTEM4-aikasarjasta.

Kuva 2

Sanoisin tuon kuvan perusteella, että ainakaan ilmaston lämpeneminen ei liene syynä, sillä sen paremmin talvehtimis- kuin pesintäalueilla ei näy lämpenemistä.

Kymmenen asiaa, joista et ole saanut tietoa valtamediasta

Las Vegasissa pidettiin 7.-9.7.2014 järjestyksessään yhdeksäs kansainvälinen ilmastonmuutoskonferenssi (ICCC9). Seurasin aika montaa tuon konferenssin luentoa suorana netin välityksellä, mistä syystä bloggaaminen on ollut vähäistä. Mutta ajankäyttö ei ollut turhaa, sillä viisaampien kuuntelusta saa tulevia kirjoituksia varten ideoita. ICCC9:n esitykset ovat muuten katsottavissa hyvälaatuisina tallenteina täältä. Suosittelen!

Konferenssin ohjelmassa oli myös viihdyttäviä osia. Yksi niistä oli lordi Christopher Moncktonin puhe kokouksen viimeisen päivän lounastilaisuudessa. Monckton käsitteli esityksessään useita asiakokonaisuuksia, mutta nostan kymmenen kuvankaappauksen avulla esiin otsikossa mainitun asian.

Seuraavissa kymmenessä kuvassa on esitetty tosiasioita, joista hyvin suurella todennäköisyydellä et ole kuullut tai lukenut Helsingin Sanomista, Ylen uutisista tai nettisivuilta, maakuntalehdistä etkä edes seuraamasi englanninkielisen valtamedian sivuilta.

Kuvassa 1 on esitetty IPCC:n vuonna 1990 ennustama globaali ilmaston 0,67 asteen lämpeneminen (punaisella) nykyhetkeen mennessä ja satelliittimittauksilla havaittu 0,37 asteen lämpeneminen (sinisellä). IPCC:n ennuste, jota meillä mm. Ilmatieteen laitos on julistanut lopullisena totuutena, on siis liioitellut lämpenemistä lähes kaksinkertaisesti.

Kuvasta 2 selviää, että globaali alemman ilmakehän keskilämpötila ei ole noussut lainkaan lähes 18 vuoteen. Tätä ilmiötähän kutsutaan ilmaston lämpenemisen pysähtymiseksi tai lämpenemispaussiksi puhujan näkökulmasta riippuen. Kun Yleisradio vahingossa uutisoi asiasta viime kesänä, asia johti melkoiseen loukkaantumiseen ja tiedon väärinkäyttösyytöksiin. Pääosiin nousivat ympäristöministeri Ville Niinistö (Vihr) ja Ilmatieteen laitoksen johtaja Trofim Lys Mikko Alestalo.

Onko joku lukenut merenpinnan nousun hidastumisesta tai jopa laskusta 2000-luvulla? No, mittaukset kertovat siitä, vaikkakin erilaisilla korjauksilla ja säädöillä mittausdataan nousuvauhtia on koetettu kasvattaa, kuten Moncktonin kolmas kuva näyttää. Kirjoitin asiasta jutun joulukuussa 2012 perustaen Yhdysvaltain NOAA-tutkimuslaitoksen tuoreehkoon tutkimukseen. Uusimman merenpintajuttuni Tanskan salmissa piileskelevästä katastrofaalisesta merenpinnan noususta voit lukea täältä. Ja merenpinnan noususta Suomen rannikoilla on asiaa täällä. Ovatko tuttuja asioita katsomistasi, kuulemistasi tai lukemistasi isojen mediatalojen jutuista?

Globaali merijään pinta-ala, joka vähän notkahti vuosina 2007-2012, on palautunut 1980- ja 1990-lukujen tasolle, kuten kuva 4 osoittaa. Olet takuuvarmasti lukenut jäättömästä Jäämerestä, jonka useiden ennusteiden mukaan piti toteutua jo vuosia sitten, mutta että jään pinta-ala onkin palautumassa  normaalille tasolle. Ehkä media ei ole vielä uskaltanut uutisoida asiaa, sillä ilmastotietämyksestä Nobelin palkinnon saaneen Al Goren palkintopuheen mukaan jäättömyyden pitäisi toteutua tulevan syyskuun aikana - siis 50 vuorokauden sisällä. Saas nähdä!

Kaikki tietävät viime vuosien etusivujen uutisista, että erilaiset äärisääilmiöt ovat lisääntyneet, vaikka edes IPCC ei sellaista ole viime raporteissaan havainnut. Nykyäänhän hurrikaanit ja muut hurjat ilmiöt, joita tiettävästi on aina ollut, ovat poikkeuksetta ilmastonmuutoksen tuotoksia. Kuvasta 5 kuitenkin ilmenee, että ainakin hurjimpien myrskyjen määrä on viimeisen 20 vuoden aikana ollut laskusuunnassa.

Jos lehdissä ei ole ollut juttuja hurjista myrskyistä ja niiden aiheuttamista tulvista, niin sitten ilmastonmuutos on päättänyt aiheuttaa kuivuutta. Siksi onkin kummallista, että tutkimusten mukaan kuivuuden piinaamien alueiden pinta-ala on ollut laskussa jo 30 vuotta, kuten kuva 6 osoittaa. Ehkä se on liian hyvä uutinen julkaistavaksi isoissa tiedotusvälineissä?

Olet varmasti kuullut tuulivoimateollisuuden ongelmista Suomessa. Nimittäin ihan kaikkialla kunnanisät eivät tykkää kaavoittaa tuulipuistoja asutuille alueille. Monasti turbiinien matalataajuista melua, maisemahaittaa ja maan
arvonalenemaa pelkäävät maanomistajatkin valittavat tuulivoimaloiden rakentamisen sallivista päätöksistä ja siten hidastavat lupaprosesseja. Mutta oletko lukenut, että hyvin usein siivekkäiden eläinten muuttoreiteillä sijaitsevat voimalat tappavat vuosittain miljoonittain rauhoitettuja muuttajia. Tuulivoimaloiden omistajilta muuten ei vaadita korvausta roottorinlavan tappamasta kotkasta, mutta vastaavasta teosta kiinni jäävä ajattelematon metsästäjä nostettaisiin tikunnokkaan kaikilla etusivuilla, ja lisäksi hän voi saada käräjäoikeudessa jopa viisinumeroisen laskun rikoksestaan. Mutta siis sarjamurhaajat pääsevät vastaavista jutuista seuraamuksitta.

Miksi miljonääri haluaa torjua ilmastonmuutosta?

Yle uutisoi miljonäärien raportista, joka varoittaa ilmastonmuutoksen kustannuksista Yhdysvalloissa. Katsotaanpa, mistä on kyse.

Risky Business -raportin taustalla ovat Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Henry Paulson, New Yorkin entinen pormestari Michael Bloomberg ja entinen Farallon-vipurahaston johtaja Thomas Steyer.

Kolmikko on rahoittanut raportin laatimista omien säätiöidensä kautta. Raportin tarkoitus on herätellä amerikkalaisia yrityksiä ottamaan toiminnassaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit.

Aivan. Siis kolme rajusti ilmastonmuutoksen vastaiseen teollisuuteen sijoittanutta miljonääriä haluaa liki epätoivoisesti muidenkin sijoittavan rahojaan samaan teollisuuteen tai teollisuuskuplaan, jos tarkemmin asian ilmaisen. Hmmm…

– Elämme ilmastokuplassa, Paulson sanoi sanomalehti Financial Timesille.

Myönnän kyllä sen, että elämme ilmastokuplassa. Nimittäin tilastollisesti ilmastossamme ei ole tapahtunut mitään ennennäkemätöntä tai ihmeellistä, vaikka vähän lämmennyt onkin lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna. Pidemmällä aikavälillä ilmasto näyttää edelleen viilenevää trendiä. Ehkä Henry Paulsonin kannattaisi tutustua ilmastohistoriaan sekä ilmastomittausten ja ilmastomallinnuksista saatujen ennusteiden liki täydelliseen ristiriitaan.

– Finanssikriisin alla kannustimme lainanantoon. Nyt kannustamme fossiilisten polttoaineiden ylikäyttöön, Paulson sanoi.

Paulsonilta on mukava kuulla tunnustus vuoden 2008 kriisin synneistä. Miksi häntä pitäisi uskoa nyt, on hyvä kysymys. Mutta sikäli Paulson on oikeassa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö on lisääntymässä voimakkaasti, kun Aasian nousevat talousmahdit yrittävät kehittää talouksiaan nostaakseen kansojensa pääosan pois köyhyydestä. Siihen tarvitaan sähköä, jonka tuotanto polttamalla kivihiiltä on ylivoimaisesti halvinta. Siksi muuten kivihiilen, maakaasun ja dieselöljyn käyttö Euroopassakin on viime vuosina kasvanut.

Tuohon kasvutarpeeseen on merkittävästi vaikuttanut Saksan hallituksen päätös luopua ydinvoimasta ja monien maiden hiilivoiman vainot, joiden seurauksena on ollut kasvanut tarve varavoimaan hetkittäisen tuuli- ja aurinkovoiman korvaajana. Väittäisin, että Suomen ns. cleantech-sektorin liikevaihdon kasvusta iso osa on ollut tosiasiassa juuri dieselvoimaloiden yms. varavoiman viennin lisäystä, mitä tietysti paikallisten vihreiden ja nykyisen hallituksen on vaikea myöntää.

Merenpinnan nousu ja kuumuus aiheuttavat Yhdysvalloissa mittavat kustannukset seuraavina vuosikymmeninä. Ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sopeutumistoimiin kehottavan raportin teettäjien joukossa on miljardööri Michael Bloomberg.

Lueskelin miljonäärien raportin, joka varoittaa merenpinnan nousun aiheuttamista kiinteistövahingoista Yhdysvaltain itä- ja kaakkoisrannikoilla. Se voi olla oikeansuuntainen ennusteissaan, mutta syyllinen mahdollisiin vahinkoihin ei kyllä ole ilmasto. Tosiasiassa nuo alueet ovat hitaasti vajoamassa tektonisten laattojen liikkeen seurauksena, eikä ilmastolla tai millään ihmskunnan käsissä olevalla tekijällä ole mitään tekemistä asian kanssa. Bloombergilla saattaa tietysti New Yorkin kaupungin entisenä pormestarina olla huono omatunto siitä, että sallittiin rakentaminen alueille, jotka voivat olla maanvajoamisen ja hitaan merenpinnan kohoamisen seurauksena kohta tulvarajoilla.

Keskiajan paluu näkyy selvimmin Grundströmin peilissä

Elina Grundström

Mistä on kyse, kun täysjärkisiltä vaikuttavat vanhemmat eivät rokotuta lapsiaan? Miksi yliopistotutkijat joutuvat nettivihan kohteiksi? Miten on mahdollista, että suuri puolue kieltää vaalimateriaalissaan ilmastotutkimuksen tulokset?

Tampereen yliopiston vieraileva journalistiikan professori Grundström aloitti kursiivikappaleilla toistamani Helsingin Sanomien kirjoituksensa "Keskiajan paluu on aiempaa lähempänä" olkiukkoargumenteilla ja kysymysrakenteella. Mutta olkoon menneeksi. Muistetaan kuitenkin, että noissa kysymyksissä on virheitä: Kaikki vanhemmat eivät jätä rokotuttamatta, sillä ylivoimainen enemmistö edelleen haluaa lapsilleen rokotussuojan. Eivät kaikki yliopistotutkijat joudu nettivihan kohteiksi, vaikka jotkut joutuvat. Mikähän suuri puolue mahtaisi olla kyseessä? No katsotaanpa eteenpäin.

Nykyään ajatellaan, että taikausko on historiaa ja maailma edistyy vääjäämättä. Sivistystason, sananvapauden ja ympäristötietoisuuden kuvitellaan lisääntyvän vuosi vuodelta. Todellisuudessa rationaalinen, tieteelliseen tietoon perustuva maailmankuva on helposti särkyvä rakennelma. Hiljattain on näkynyt merkkejä sen murenemisesta.

Voi, voi - millaisessa illuusiossa Grundström mahtaa elääkään! Omasta kokemuksestani voin todistaa, että taikausko on nykypäivää ja voi sitä paremmin, mitä pidemmälle kohti päiväntasaajaa mennään. Se ei kuitenkaan ole estänyt sivistystason, sananvapauden ja ympäristötietoisuuden räjähdysmäistä lisääntymistä eräissä pohjoisissa kulttuureissa. Meillä ei ole ollut koskaan noita asioita enempää kuin nyt. No, katsotaanpa millaiset möröt uhkaavat Grundströmin illuusiota.

Mutta silti Grundströmiltä jo toinen ovela liike leimaamalla toisella kappaleella lukijan mielessä taikauskoksi ne asiat, joita hän olkiukoistaan aikoo irti repiä.

Moniin tutkijoihin on alkanut kohdistua niin voimakasta nettivihaa, että se on saanut heidät varomaan puheitaan. Esimerkiksi ravintotieteilijät ja tasa-arvotutkijat ovat saaneet suoranaisia uhkausviestejä.

Ehkä keskustelukulttuuri elää vielä keskiaikaa. On olemassa virallinen oppi poliittisesti korrekteista asioista, jota ei saa kyseenalaistaa, vaikka faktat ja empiirinen data osoittaisivat selvästi paradigman olevan sangen kyseenalaisen. Se on välillä ongelma, vaikka sitä Grundström ei ehkä tarkoita.

Mielenkiintoinen esimerkkitapaus on vain kuukauden takaa, kun yksi Euroopan merkittävimmistä ilmastotieteilijöistä, Lennart Bengtsson, puhui suunsa puhtaaksi ja liittyi brittiläiseen GWPF-ajatuspajaan. Vaikka Bengtsson sanoi vain ääneen sen, mikä on ilmeistä, hän on viime viikkojen aikana joutunut henkisen inkvisition kohteeksi kuin Galileo aikoinaan. Inkvisiittorit ovat vihreitä jesuiittoja ilmastotutkijoita ja poliitikkoja.

Tammikuussa Suomessa koettiin ensimmäinen tuhkarokkoepidemia, joka oli seurausta siitä, että vanhemmat olivat jättäneet lapsiaan rokottamatta.

Ekopaastokysymyksiä rukousiltaani varten

Silmiini sattui tänään Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen ympäristökeskuksen aloittama Ekopaasto-kampanja, joka näyttää netissä alkaneen. Varsinainen ekopaastoaika, jonka sujuvassa ääneen lausumisessa minulla oli ongelmia, alkaa luterilaisten tuhkakeskiviikkona 5.3. ja päättyy ensimmäisenä pääsiäispäivänä 20.4. No, mitäpä tämä tarkoittaa?

Kampanjasivuston etusivu kertoo seuraavaa:

Elämäntapa- ja kulutusvalinnoilla on suuri merkitys aiheuttamiimme kasvihuonekaasupäästöihin, mutta miten päästöjä voi oikeasti pienentää? Ekopaasto kannustaa kokeilemaan, miten oma arki sujuisi elämäntapoja tarkistamalla.

Kampanjan avauksessa, johon oli valjastettu ilmastouskoon hurahtanut arkkipiispa Kari Mäkinenkin (ei tiettävästi mitään sukua tämän sivuston ylläpitäjälle), todettiin mm. seuraavaa:

Valinnoilla on väliä. Suomen hiilijalanjäljestä lähes 70 prosenttia syntyy yksityisestä kulutuksesta: liikkumisesta, ruuasta, asumisesta sekä tavaroiden ja palveluiden ostamisesta.

Arkkipiispa Mäkisen mukaan

”Ekopaasto kannustaa pieniin tekoihin, jotka vahvistavat toivoa. Pienet teot ovat ihmisen kokoisia ja luovat luottamusta elämään ja huomiseen”.

No niin, siirrytäänpä johdannosta Ilmastorealismin epistolaosaan eli nykytermein analyysiin. Kirkko ja ympäristökeskus haluavat siis pienentää kasvihuonekaasupäästöjä, joskaan itse perkeleen nimeä, siis hiilidioksidia, ei ole rohjettu sanoa ainakaan etusivulla. Kyllä ovat papitkin pehmenneet sitten 1970-luvun, jolloin vielä kotiseutuni kirkossa pahat asiat uskallettiin sanoa jopa tavallisen pastorin saarnassa jylisevästi ääneen r- ja s-kirjaimia sopivasti korostaen. Äitini muisteli 1930-luvulla, jolloin Suomen mittaushistorian lämpimimmät vuodet koettiin, Pohjanmaan pappien suorastaan laulaneen nuo kirjaimet saarnastuolista niin, että pärinä ja suhina jatkui pitkään kirkon kaikujen mukana. Ymmärrän, että ajat ovat vähän muuttuneet. Nyt on internet jne.

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi evankelisluterilainen kirkkomme on ottanut hiilidioksidin sielunvihollisen tai uuden uskon korvikkeeksi. Kysehän on vanhan kristillisen käsityksen mukaan luojan luomien kolmen atomin, yhden hiilen ja kahden hapen, muodostamasta molekyylistä, jota itse luonto työntää ilmakehään 30 - 50 kertaa enemmän verrattuna ihmiskuntaan. Kun lisäksi tiedämme tuon CO2-molekyylin olevan ravintoketjun alkupäässä - sehän on kasvien ruokaa - ja välttämätön elämän perusedellytys, tuntuu valtakirkkomme periaatteellisesti jyrkkä suhtautuminen siihen kovin kummalliselta. Vastaavaa moraalista ongelmaa ei ole Suomen ympäristökeskuksella, jonka tavoitteet ovat tietysti vihreän ideologian mukaisesti aivan muualla.

En tietenkään vastusta energian säästöä enkä turhanpäiväisen kulutuksen hillintää. Ne ovat järkeviä pyrkimyksiä niin luonnonsuojelun yleisten tavoitteiden nimissä kuin myös taloudellisesti. Tämä pätee niin makrotaloustasolla kuin yksittäisen ihmisen kukkarossa. En siis vastusta myöskään ekopaastokampanjaa. Päinvastoin toivotan sille menestystä. Mutta ainakin yhdessä mielessä toivoisin siltä rehellisyyttä.

En löytänyt mistään tietoa siitä, monellako asteella ja millä aikavälillä ekopaasto säätää ilmastoamme, mikä sen ilmiselvä tarkoitus kuitenkin on. Ehkä täytyy kysyä lisää asiasta kirkon tiedottajilta tai jopa suoraan arkkipiispa Mäkiseltä? Niinpä rustailin seuraavan kysymyksen heidän vastattavakseen: "Ekopaasto-kampanjamme selvästi tähtää jonkinlaisen ilmastokatastrofin torjuntaan. Ilmeisesti kyse on kasvihuonekaasujen rajoittamisesta ilmakehässä. Tarvitsisin paria paikallista ekopaaston aikaista hartausiltaa varten tarkan tiedon seuraaville seikoille:

1. Mille tasolle ilmakehän hiilidioksidipitoisuus pitäisi rukouksissamme ja teoissamme pitkällä aikavälillä säätää?
2. Mitä se tarkoittaisi Suomen tai maapallon alailmakehän lämpötilan muutoksena verrattuna nykytilaan?
3. Kuinka paljon tuosta 1-2 -kysymyksen tavoitteesta Suomen evankelisluterilaisten pitäisi saavuttaa, ja mitä siitä tämän vuoden ekopaastolla aiotaan saada aikaan?
4. Mihin raamatun kohtiin voin maallikkoepistolassani vedota asiassa?"

Loppuuko ilmastokeskustelusta happi?

Toiseksi viimeinen Muuttuva ilmasto -teemalla pidetty Studia Generalia -luento oli minulle henkilökohtainen elämys, sillä lupaukseni mukaisesti olin paikalla alusta loppuun asti. Tilaisuuden aloitti juontajaksi varattu professori Laura Kolbe, joka onnistui katsojia pettämättä olemaan yhtä täynnä itseään kuin aina ennenkin. Tuskallisen kuuden minuutin alkujuonnon jälkeen vuoroon päästettiin Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, jonka luennon aiheena oli "Loppuuko ilmastokeskustelusta happi?"

Atte Korholan mielestä ilmastomallit eivät oikein simuloi ilmastoa

Professori Korhola aloitti kuvaajalla, joka todisti median kiinnostuksen ilmastonmuutokseen olleen hiipumassa sitten Kööpenhaminan ison ilmastokokouksen vuonna 2009. Seuraavaksi Korhola osoitti ns. ilmastoalarmismin dramaattisen hiipumisen mielipidetutkimusten valossa. Julistettu viesti ei mene perille, eivätkä ihmiset siis enää pelkää mainostettua ilmastonmuutosta. Ilmastotutkijatkin ovat Korholan mukaan turhautuneita asiaan.

Mikä olisi keino parantaa ilmastokommunikaatio-ongelmaa? Nyt päästiin illan pääaiheeseen, joka siis onkin viestintäongelma. Korholan johtopäätös oli, että lineaarinen kommunikointi, jossa ilmastotutkijat ovat asiansa lähettiläitä, ei enää toimi. Ylhäältä tieteen huipulta annettu viestintä rahvaalle ei enää tuota haluttua tulosta.

Korhola totesi tieteen perustuvan skeptisyyteen, kritiikkiin, objektiivisuuteen ja nöyryyteen tiedon olemuksen edessä. Epäsuorasti hän totesi ilmastotutkijoiden erehtyneen näissä asioissa ainakin viestinnän osalta. Ilmastokeskustelussa tapahtuva leimaaminen ja apokalyptinen pelottelu on Korholan mielestä iso virhe, johon niin tutkijat, media kuin poliitikot syyllistyvät. Korholan esimerkit olivat niitä, joita minäkin olen tässä blogissa välillä esitellyt. Hänen mielestään yhä hurjemmaksi käyvä uhkailu ilmastokatastrofilla ei toimi, vaan itse asiassa se kääntyy itseään vastaan ja eristää uhkailijat nurkkaan.

Seuraavaksi Korholan olikin jo siirryttävä todistamaan ihmisen syyllisyyttä ilmastonmuutokseen - se kai on nykyisin must-juttu tiedeyhteisökelpoisuuden säilyttämiseksi - mutta kohtuullisen hyvin hän siitä selvisi näin maltillisen skeptikon silmälasien läpi katsottuna. Epävarmuuksiahan ilmastotutkimuksessa on lähes kaikista asioista, kuten Korhola totesi.

Gore-efektin vuosi tulossa ilmastoaktivistille?

Tämä vuosi on ollut ilmastollisesti vaikea ilmastoaktivisteille. Tarkoitan nyt ilmastollisella vaikeudella lähinnä poliittista ilmastoa ja aktivisteilla laajempaa vihreää liikettä, joka koettaa muuttaa poliittisia suhdanteita perustellen tarpeen siihen ilmaston lämpenemisen torjunnalla.

Gore-efektillä puolestaan tarkoitetaan sääilmiöihin yhdistettyä sattumaa, joka vaikuttaa yleisön mielialaan päinvastaisesti verrattuna ilmastoaktivistin tarkoittamaan sanomaan. Efekti on tietysti nimetty ehkäpä tunnetuimman aktivistin, Yhdysvaltain entisen varapresidentin, mukaan. Hänen puhuessaan katastrofaalisesta lämpenemisestä yleisö yleensä hytisee ulkoilmassa kylmyydessä.

Mietitäänpä, mitä tämän vuoden aikana on reaalimaailmassa tapahtunut Gore-efektiin suhteutettuna.

1. Ilmaston lämpenemistä ei ole havaittu yli 15 vuoteen. Lämpötilan alueellista vaihtelua on tietysti havaittu siellä ja täällä, mutta äärimmäiset lämpötilat ovat tänä vuonna olleet pikemminkin kylmän puolella. Edes WWF ei taida suunnitella ensi talveksi näyttävää kampanjaa, jossa vaaditaan pakkasia ja lisää lunta Helsingin Aleksanterinkadulle?



Yhdysvalloissa on ollut heikoin tornadokausi vuosiin.

2. Muutkin äärimmäiset sääilmiöt ovat toistaiseksi olleet tilastollisesti maltillisemmalla puolella, vaikka presidentti Obama ilmastoon keskittyneessä puheessaan julisti torjuvansa kiihtyvää ilmastonmuutosta. Nolointa on ehkä se, että nopeimmin Yhdysvalloissa lämpiäväksi paikaksi ennustettu Alaska on viilenemässä kovinta vauhtia. Myöskin hurrikaanit, tornadot, kuivuudet ja niiden aiheuttamat metsäpalot ovat olleet kovin vähissä ilmastonmuutosta pontevasti torjuvan presidentin toisen kauden alussa, vaikka juuri ne hän nosti puheessaan päätodisteiksi lämpenemisestä. Ehkä luonto on säikähtänyt Obaman päättäväisyyttä ja nostanut kädet pystyyn?

   

   Eteläisen merijään laajuus rikkoo mittaushistorian ennätyksiä

3. Etelämantereen merijää jatkaa laajentumistaan, vaikka kaikkien ilmastomallinnusten mukaan sen pitäisi kutistua pohjoisen vastinparinsa lailla.
4. Pohjoinen merijää, jonka piti ennusteiden mukaan sulaa pois jo vuosia sitten tai ainakin tänä vuonna, on juuri nyt – sulamiskauden viimeisellä kolmanneksella – laajempi kuin koskaan viimeisen seitsemän vuoden aikana. Tämä taitaa olla aivan erityisen harmillinen takaisku Ilmatieteen laitoksen johtajille, joiden mukaan globaalin lämpenemättömyyden sijaan meidän pitäisi selektiivisesti seurata katoavia arktisia merijäitä todisteena tulevasta katastrofista.

   

   Pohjoisessa on nyt merijäätä enemmän kuin vuosiin.
   Keltaisella jää sekä 2012 että 2013. Vihreällä vain 2013 jää.
   Punaisella vain 2012 jää.

5. Globaalisti tälle vuodelle ennustetaan ennätysmäisiä viljasatoja, jotka eivät viittaa ilmastokatastrofiin. Tästä huolimatta on tietysti selvää, että biopolttoaineiksi käyttämämme ruoka jättää osan maailman ihmisistä nälkäisiksi, mutta siihenhän syynä on lähinnä vihreä ilmastopolitiikkamme eikä itse ilmasto.
6. Yhtään eläinlajia ei näytä tänäkään vuonna kuolevan ilmastonmuutoksen vuoksi sukupuuttoon. Tietokonemallinnusten ennustamista lajien tuhoista huolimatta ilmastollisista syistä kadonneiden lajien määrä on edelleen puhdas nolla ja jääkarhupopulaatiot näyttävät vain kasvavan.
7. Jokseenkin kaikki mielipidetiedustelut osoittavat ilmastohysterian olevan hiipumassa ihmisten poliittisista tärkeysjärjestyksissä. Minäkin jo harkitsin blogini lopettamista epäillessäni kenenkään enää jaksavan lukea mitään ilmaston lämpenemisestä, mutta jatkuvasti kasvavat lukijamäärät saivat kuitenkin jatkamaan.
8. Australian pääministeri kaatui aktiiviseen ilmastopolitiikkaan, johon edes hänen oma työväenpuolueensa ei enää uskonut. Vastaavia muutoksia on ilmassa muuallakin, mikä näkyy mm. haluna vähentää ilmastonmuutoksen torjuntaan käytettyjä taloudellisia panoksia. Tänä vuonna rakennetusta uudesta energiantuotannosta ylivoimaisesti suurin osa perustuu hiilen ja maakaasun käyttöön.
   

   

   Yhdysvaltoihin rantautuneet hurrikaanit presidenttikausittain

9. Kansainväliset ilmastokokoukset ovat olleet sarja epäonnistumisia, jos niitä katsotaan ilmastoaktivistien näkökulmasta. Tuleva kokous vuoden lopulla Puolassa ei lupaa parempaa, sillä valmisteleva kokous Saksassa ei saanut juuri mitään aikaan. Minä veikkaan, että Varsovaan puhaltaa Gore-efektin aiheuttama poikkeuksellisen kylmä puhuri suoraan Siperiasta, kun ilmastoneuvottelijat sinne kokoontuvat vuoden lopussa.
10. Suomessa Yleisradio sai muutaman vuoden tauon jälkeen kysytyksi pari hyvää kysymystä ilmastopolitiikasta. Kysymysten ajoitus kesähelteisiin ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta kyllä noista kysymyksistä lähtevällä keskustelulla on vaikutusta. Laajempaa vaikutusta on tietysti mm. englannin- ja saksankielisen median tänä vuonna koventuneella kritiikillä ilmastomallinnuksiin perustuviin ennusteisiin. Kyllä se kritiikki tännekin sieltä tulee, kun hetki jaksetaan odottaa.
11. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkaissee syyskuussa seuraavan ilmastonmuutosta koskevan arviointiraporttinsa ensimmäisen osan. Tuo nimenomaan tieteelliseen perustaan keskittyvä osa joutuu ennennäkemättömän kritiikin kohteeksi, sillä IPCC:n menetelmiin ja raportointiprosessiin kriittisesti suhtautuva tiedemaailman osa on merkittävästi laajentunut ja saanut myös ääntään aiempaa enemmän kuuluviin. Onko raportin sanoma vaarassa jäätyä, ellei sen julkistamisen aikaan satu riehumaan vuoden ensimmäinen Atlantin hurrikaani tai jokin muu tavanomaisuudesta poikkeava sääilmiö?

Varmasti on muitakin asioita, jotka ovat vaikuttaneet ilmastoaktivistien näkökulmasta harmillisesti vuonna 2013. Toisaalta vuotta on vielä jäljellä lähes viisi kuukautta. Yksi iso myrsky oikeaan paikkaan ja aikaan loppuvuonna voisi innostaa merten syvänteisiin huomaamattomasti kadonnutta lämpöä etsivät tahot kampanjoimaan. Suomessa vihreän ilmastopolitiikan vuoden saattaisi tietysti pelastaa menestyksekäs ilmastolain anto eduskunnan käsittelyyn.

Oma käsitykseni on se, että vuodesta 2013 ei muodostu globaalisti ilmastoaktivistien juhlavuotta siitä huolimatta, että profeetta Al Gore sai myytyä hyvällä voitolla ilmaston katastrofaalista lämpenemistä mainostaneen tv-kanavansa qatarilaisille öljy- ja kaasuteollisuuden sheikeille. Tuossa kaupassahan rikastui vain hurjaa merenpinnan nousua ennustava ja merenranta-asuntoja voitoillaan ostava Al Gore.  Jos ei tule juhlavuotta, se saattaa tarkoittaa ongelmia myös seuraavalle vuodelle, joka sattuu olemaan EU-vaalien vuosi. Sanoisin, että ilmasto ei näillä premisseillä lupaa hyvää poliittista vaalisäätä Satu Hassille, Sirpa Pietikäiselle eikä monelle muullekaan ilmastonmuutoksen torjunnalla kampanjoineelle mepille.