Tarina lämpimästä Grönlannista 130 000 vuotta sitten

NEEM-tutkimuksen kuva vasen asteikko on lumen satamishetkellä
olleen happi18-isotoopin määrä. Oikea akseli ja musta viiva kuvaavat
rekonstruoitua auringonsäteilyn määrää. Pienessä kuvassa on
suurennettu vasemmalla ylhäällä näkyvän Eem-kauden lämpötila ja
jäätikön pinnan korkeuden muutos.

Kööpenhaminan yliopiston vetämä tutkijaryhmä on onnistunut rekonstruoimaan Grönlannin jäätikön historiaa viimeisen 130 000 vuoden ajalta. Tämän NEEM-tutkimusryhmän (North Greenland Eemian Ice Drilling) Nature-tiedelehdessä julkaisemat tutkimustulokset herättävät ajatuksia ilmastoa seuraavien piirissä.

Minun mielestäni merkittävin yksityiskohta noissa tutkimustuloksissa oli se, että Grönlannin mannerjäätikkö ei ole läheskään niin herkkä ilmaston lämpenemiselle, kuin ilmastotutkimuksen alarmistit usein väittävät. Alarmistithan perustavat väitteensä vain ja ainoastaan tietokonemallinnoksiin, mutta NEEM-tutkijaryhmän tiedot perustuvat Grönlannin jäätikön kerroksista porattujen jäänäytteiden analysointiin. Tämä empiirinen mittaustieto kattaa nykyisen lämpimän kauden (holoseeni), sitä edeltäneen jääkauden ja sitä edeltäneen edellisen lämpimän kauden, jota kutsutaan Eem-kaudeksi.

Eem-kauden on jo aiempien tutkimusten perusteella tiedetty olleen Holoseenia selvästi lämpimämpi. Tässä tutkimuksessa Pohjois-Grönlannin keskilämpötila Eem-kaudella noin 120 000 vuotta sitten oli jopa kahdeksan astetta nykyistä korkeampi. Grönlannin parin kilometrin paksuinen mannerjäätikkö tietenkin oheni jään sulaessa lämpiminä kesinä. Mutta se oheni vain muutamia satoja metrejä noin 10 000 vuoden aikana. Jäätikön ohentuminen vastaa tutkijoiden laskelmien mukaan merenpinnan 4-5 metrin nousua.

Tämä tieto on tietenkin sikäli varsin hyvä, että se todistaa Grönlannin jäätikön kestäneen lämpenemistä moninkertaisesti paremmin kuin eräät julkisuutta saaneet tietokonemallinnukset ovat väittäneet. Niissähän lähtökohtana on ollut yleensä 3-6 asteen keskilämpötilan nousu, ja ennusteet ovat luvanneet jopa koko jäämassan sulamista muutamassa sadassa vuodessa. Tätä vastaava merenpinnan nousu mitattaisiin tietysti jopa useina metreinä vuosisadassa. No, tuolla nykyistä paljon lämpimämmällä Eem-kaudella tällaista ei siis tapahtunut.

Mikä nosti Eem-kaudella lämpötilan niin korkeaksi, että Grönlannin jäätikkö menetti korkeudestaan 300 metriä? Ainakaan se ei ollut ilmakehän hiilidioksidi, joka tuolloin oli Etelämantereen jäätiköiden kairauksista tehtyjen tutkimusten perusteella noin 270 miljoonasosan tasolla - siis samoissa luvuissa kuin 1700-luvulla. Jokin muu tekijä vaikutti asiaan. Ehkä se oli maan pinnalle saapuva auringonsäteily, joka oli tuohon aikaan selvästi nykyistä voimakkaampaa, kuten kuvan mustasta kuvaajasta näet.

Grönlannin lämpötiloja. Lähde Chylek et al.
2006. “Greenland Warming of 1920-1930
and 1995-2005”, Geophysical Research Letters, 33, 2006

Palataanpa vielä lopuksi takaisin Holoseeni-kaudelle katsomaan, miten Grönlannin lämpötilat ovat noudattaneet tietokonemallinnusten ennustamaa lämpenemistä. Viereisestä kuvasta näet, että Grönlanti on kieltäytynyt lämpenemästä, vaikka osa ilmastotieteilijöistä sellaista väittää. Keskilämpötila, kesälämpötila ja maksimilämpötilat eivät ole sen enempää koholla kuin 80 vuotta sitten. Siis normaalia vaihtelua.

Olen kirjoittanut Grönlannin olemattomasta tai enintään hyvin hitaasta sulamisesta aiemminkin. Löydät noita kirjoituksia täältä. Lopuksi vielä yksi toteamus, jos asia ei tullut selväksi: Grönlannin jäätikkö ei ole sulamassa, eikä ihmiskunnalla ole keinoja sitä sulattaa. Ennusteet tuohon sulamiseen perustuvasta merenpinnan noususta ovat puhdasta ilmastopotaskaa. Grönlannin jäätikkö kestää Holoseenin kaikkine ihmisineen oikein hyvin. Sitä paitsi Holoseenin lämpimimmät vaiheet olivat jo 8000-5000 vuotta sitten. Siitä alkaen ilmasto on hitaasti viilentynyt myös Grönlannissa.

Kuva Etelämantereen Amundsen-Scott asemalta 24.1.2013

Jos Grönlanti ei suostu sulamaan kunnolla edes paljon ilmastouskovaisten povaamaa lämpimämmässä ilmastossa, on näiden etsittävä jostain seuraava jääpala, joka sulaessaan voisi nostaa katastrofaaliset tulvat rannikkokaupunkeihin. Aika varmasti katseet kääntyvät Etelämantereen jäätikköön. Mutta ei sekään sula yhtään paremmin. Vieressä on muuten eilen otettu kuva Antarktikan jääkimpaleen päältä. Siellä on keskikesä ja sulaminen hurjimmillaan, kuten voit kuvasta nähdä. Lämpötila oli kuvan ottohetkellä -22 C.