Pohjois-Atlanti viilenee vauhdilla

Meret ja niiden lämpötila näyttävät painavan muutamien Ilmastorealismin vakiokommentoijien mieltä niin paljon, että minkä tahansa aiheen kommentointiosuus viedään vaikka väkisin meriin. Annetaanpa nyt meriin fakkiutuneille mahdollisuus keskusteluun bloggauksen aiheesta. Valitettavasti liitän aiheeseen lopuksi myös ilmastonmuutosfilosofisen näkökulman.

Argo-poijujen toimintaperiaate

Kävin hakemassa tarkinta mahdollista lämpötiladataa merialueelta, joka kaiketi eniten vaikuttaa Suomen ilmastoon. Kyseessä on tietysti Argo-poijujen mittaama Pohjois-Atlanti ja aivan erityisesti alue, joka vähän yksinkertaistaen tuo keskisellä Atlantilla lämmennyttä vettä pintavirtauksessaan Jäämerelle ja vie vastaavasti pohjavirtauksessaan Jäämeren kylmää vettä takaisin Atlantille. Alue näkyy alla olevassa kuvassa, jonka vasemmassa yläkulmassa näkyy Grönlanti, ja oikeassa alakulmassa ovat Brittein saaret.

Kuva 2

Kuvassa 2 näkyy Argo-poijujen mittaama ko. merialueen päällimmäisen 1900 metrin "vesipatjan" keskimääräinen lämpötila tarkastelujaksolla tammikuusta 2004 helmikuuhun 2015. Katsotaanpa sitten tarkemmin veden lämpötilan muutoksia eri kerroksissa.

Kuva 3

Viereisessä kuvassa 3 näkyy päällimmäisen 200 metrin kerroksen lämpötila. Tuo kerros lämpenee ja viilenee lähes kahden asteen verran vuodenkierron aikana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana se on myös melkoisesti viilentynyt. Vuosien 2005 ja 2014 vuosikeskiarvojen erotus on -0,65°C.

Tuo viilentynyt pintakerros on juuri se osa Pohjois-Atlantin virtausta, joka tuo tropiikissa lämmennyttä vettä Pohjolaan ja pitää Fennoskandian paljon lämpimämpänä verrattuna useimpiin samalla leveyspiirillä oleviin alueisiin.

Katsotaanpa sitten, miten vesikerrokset syvempänä ovat lämmenneet. Kuvassa 4 näkyy 1000 - 1900

Kuva 4

metrin syvyydessä olevan vesikerroksen lämpötila samalta jaksolta. Tuossa kerroksessa vesi on reilut neljä astetta viileämpää kuin päällimmäisessä parinsadan metrin vaipassa. Noin syvällä ei myöskään vuodenkierto näy lämpötilassa. Ja kokonaisvaihtelukin on sen myötä oleellisesti pienempää - vain 0,2°C verrattuna kuvan 3 pintaveden lähes 3°C:n vaihteluun. Kuvan 4 vaihtelu siis mahtuisi kuvan 3 pystyakselin kahden jakoviivan väliin.

Tuon syvemmän veden lämpötilan vähäinen vaihtelu tietysti selittyy pääosin sillä, että auringon säteily ei pääse tunkeutumaan noin syvälle. Alhaisempi lämpötila selittyy sillä, että noissa syvyyksissä on mukana Jäämerellä jäähtynyttä vettä, joka osana noita Atlantin virtauksia on palaamassa takaisin etelään.

Syvän veden lämpötilavaihtelussa on jotain jännää, mitä en osaa selittää. Lämpötila on pysynyt liki samana välillä 2004 - 2008, sitten noussut nopeahkosti 2009 - 2011 ja sen jälkeen hitaasti laskenut. Se helpoin ja yleisimmin käytetty AGW-selitys (ihmisperäinen globaali lämpeneminen) ei tähän oikein sovi, eikä se kyllä sovi kovin hyvin tuohon jäähtyvään pintakerrokseenkaan. Eikä tähän oikein sovi se ilmakehän lämpenemispaussin hätäselityskään, jonka mukaan hiilidioksidin aiheuttaman säteilypakotemuutoksen lämpö olisi piiloutunut syviin meriin.

Pohjoisen ilmasto ja meret ovat viilenneet viimeisen 10 vuoden aikana

Me olemme kuulleet mediasta ja Ilmatieteen laitoksen ns. asiantuntijoilta, että ilmaston lämpeneminen näkyy voimakkaimmin pohjoisilla alueilla. Olemme jännittäneet liki joka vuosi 2010-luvulla jäättömän Jäämeren ihmettä. Vaikka sellaista ei ole näkynyt, eivätkä alailmakehän lämpötila ole noussut tai merijään vuotuinen minimipinta-ala ole lineaarisella trendillä mitattuna laskenut 60. leveyspiirin pohjoispuolella tilastollisesti merkitsevästi enää yli 10 vuoteen, ei usko lämpenemiseen joissakin piireissä ole hiipunut. Tämä johtunee siitä, että ilmastomallinnukset ovat varmoja lämpenemisestä.

60. leveysasteen pohjoispuolisen ilmakehän keskilämpötilan
muutokset satelliittimittaussarjassa ja mallinnuksissa

Olen kuvaan 1 sijoittanut RSS-satellittiaikasarjan havainnoimat alailmakehän lämpötilat (sininen) 60. leveyspiirin pohjoispuolella ja viimeisten ilmastomallinnusten RCP8.5-ajojen tulokset samalla alueella (punainen) vuoden 2005 alusta lukien. Lineaariset trendit osoittavat, että joko satelliittimittaukset tai mallinnukset ovat väärässä merkkivirheen verran, mikä ei ole vähän. Siinä, että mallinnukset osoittavat lämpenevää ja mittaukset lievästi viilenevää, ei tietysti ole mitään uutta. Merkkieriävyyden lisäksi kuvasta tietysti näkyy paljaalla silmällä, että mallinnukset eivät pysty kuvaamaan pohjoisen ilmakehän lämpötilan melkoista vaihtelua.

Argo-poijujen toimintaperiaate

Kun tuo mallinnusten ja empiiristen mittausten välinen ristiriita on likipitäen sääntö, on ilmastotutkimuksessa tietysti jouduttu yhä enemmän pohtimaan, minne lämpö on kadonnut ilmakehästä. Jonnekinhan sen on pitänyt mennä, sillä ilmakehän fysiikkaa tarkasti simuloivat mallinnukset eivät kai voi olla väärässä? Vai...?

Viime vuosien aikana vastaus lämmön piiloutumisen kohteelle on ollut meret. No katsotaanpa tuon 60. leveyspiirin pohjoispuoleisia merialueita - siis käytännössä Arkistisia merialueita ja Pohjois-Atlantia. Yhdysvaltain meritietokeskus (NODC) on ystävällisesti päivittänyt Argo-poijujen mittauksiin perustuvia tietojaan merien lämpötilamuutoksista vuoden 2014 puoliväliin asti verkkopalveluunsa. Kävin hakemassa noiden merialueiden päällimmäisten sekä 100 että 2000 metrin lämpötilamuutokset. Valitettavasti minä en ole löytänyt merten lämpömallinnuksia mistään vertailukohdaksi mittauksille. Ehkä niitä ei ole kehdattu panna esille?

Meret sykkivät vuodenaikojen mukaan

WUWT-blogiin säännöllisesti kirjoittava Willis Eschenbach on käsitellyt mielenkiintoisella tavalla Argo-dataa

Kuva 1. Argon toimintaperiaate

ja saanut meret sykkimään. Argo-poijuthan keräävät tietoa mm. merten lämpötilasta aina 2000 metrin syvyyteen asti. Kun noiden noin 4000 poijun yhteensä liki 140 000 vuosittaisen sukelluksen tiedot pannaan yhteen, saadaan jollain tavalla kattava käsitys eri merialueiden lämpötilasta. Argo-poijujen toimintaperiaate näkyy kuvasta 1.

Argo-järjestelmä on ollut käytössä vasta kymmenisen vuotta, ja kattavaa dataa siitä on saatu oikeastaan vasta vuodesta 2005 alkaen. Eschenbach on käyttänyt datasettiä ajalta 2005-2012, ja saanut aikaan vuodenaikojen mukaan sykkivät meret. Kuvassa 2 näkyy merialueiden pintalämpötilan kuukausittaiset arvot kahdeksan kalenterivuoden aikana.

Kuva 2

Kuvassa 3 on koko 2000 metrin päällimmäisen vesikerroksen keskilämpötila samana aikana. Huomaathan, että väriasteikko tarkoittaa hyvin erilaisia lämpötiloja verrattuna kuvaan 2.

Kuva 3

Merten lämpösisältö iso ongelma ilmastoaktivisteille

Uusimmat ilmastomallit kertovat lämpenemisestä, jota ei näy
reaalimaailman mittauksissa. Satelliittimittaukset (UAH ja RSS)
eivät osoita lämpenemistä kuten ylöspäin kiipeävät mallit.
Kuva Roy Spencer

Tässä blogissa on aika-ajoin väitelty ilmaston viimeaikaisesta lämpenemisestä tai lämpenemisen jatkumisesta. Tuo väittely on aika turhaa, sillä kaikki globaalin kattavuuden omaavat ilmakehän lämpöaikasarjat osoittavat lämpenemisen pysähtyneen jo 1990-luvulla. Globaali keskilämpötila poikkeaa joka vuosi yhä enemmän niistä mallinnuksista, joiden varassa hiilidioksidiin perustuva lämpenemishypoteesi huojuu. Tuota todistamatonta CAGW-hypoteesia lämpenemättömyydestä huolimatta puolustavat ilmastoaktivistit yrittävät jälkikäteen keksiä selityksiä sille, miksi sääasemat eivät ole havainneet lämpenemistä. Nämä selitykset saavat joskus hassujakin piirteitä. Usein selitykseksi tarjotaan lämmön katoamista meriin. No katsotaanpa, löytyisikö alarmistien etsimä lämpeneminen sieltä.

Merien lämpötilaa on kyetty mittaamaan maa-alueita huonommin, sillä merille on ollut aiemmin vaikeaa sijoittaa kattavaa havaintoverkkoa. Kattavuusongelma ratkesi oikeastaan vasta satelliittitekniikan käyttöönoton myötä 1970-luvulla. Satelliititkaan eivät kykene mittaamaan kuin pintalämpötiloja, jolloin keskimäärin 3800 metriä syvien valtamerien veden lämpötilat jäävät niiltäkin pääosin mittaamatta. Vasta vuodesta 2004 alkaen käytössä on ollut ajelehtiviin ja määrävälein sukeltaviin Argo-poijuihin perustuvaa mittaustietoa merien ylimmän kahden kilometrin lämpötiloista. Argo-mittauksetkaan eivät anna vielä täysin kattavaa kuvaa, sillä ne eivät kata alimmaista lähes kahden kilometrin vesikerrosta, eikä niiden määrä riitä edes tuon päällimmäisen kerroksen ajallisesti kattavaan mittaukseen.

Valtamerissä olevan Argojen kattaman veden tilavuus (päällimäinen 2km:n kerros) on suuruusluokkaa 760 miljoonaa kuutiokilometriä. Kun Argo-poijut suorittavat kuukausittain noin 3500 sukellusta, jää jokaiselle sukellukselle mitattavaa tilavuutta noin 220 000 kuutiokilometriä. Jos tämä suhteutetaan vaikkapa Suomen pinta-alaan, tarkoittaisi se siis lämpötilan mittaamista Suomen kokoisen alueen päällä olevassa 650 metrin syvyisessä vesialtaassa yhdellä mittarilla. Kun mittaustarkkuuden tuon kadonneen lämmön löytämiseksi lisäksi pitäisi olla asteen tuhannesosissa tai pidemmällä jaksollakin sadasosaluokassa, taitaa ihmisen aiheuttama lämpeneminen jäädä havaitsematta Argoiltakin. Muistetaan, että vuodesta 1955 nykyhetkeen tuo valtamerien kahden kilometrin kerros on lämmennyt huikeat 0,09 Celsius-asettta - siis keskimäärin reilun asteen tuhannesosan vuodessa.

Globaali merten lämpösisältö. Kuva Bob Tisdale

Vilkaistaan kuitenkin muutamia merien lämpötilaa kuvaavia aikasarjoja.

Argo-ajan alkaessa merten lämpeneminen loppui (sininen
viiva). Ihmisen lämmittävä vaikutus näkyy mittaustiedon
korjaamisessa (punainen viiva). Kuva Bob Tisdale

Aloitetaan globaalista merten lämpösisällöstä. Viereinen kuva kertoo, että merten lämpösisältö on kasvanut 1970-luvulta alkaen. Kuvaajien mittausperusta kuitenkin horjuu todella pahasti aina vuoteen 2003 asti. Nuo mittaukset on tehty pääosin hyvin satunnaisesti laivareiteiltä, jotka kattavat vain pienen osan meristä, ja muutenkin kontrolloimattomasti. Asiaa voisi verrata seuraavasti: Sinulla on sadassa ämpärissä eri lämpöistä vettä. Mittaat viiden ämpärin lämpötilaa. Laske noiden mittausten perusteella, mikä on kaikkien ämpärien veden keskilämpötila. No Argo-poijujen mukaan tulo viimeisen 10 vuoden aikana on osin korjannut tuon ongelman.

Pohjois-Atlantin lämpösisällön muutos

Viimeisen vuosikymmenen lämpösisällön kehityssuunta riippuukin siitä, kumpaa viivaa tuosta kuvasta uskot. Sinisellä on kuvattu enemmän raakadataan perustuva tieto (UKMO EN3) ja punainen (NODC OHC) esittää monin eri tavoin korjatun tai oikaistun tiedon. Ehkä hätkähdyttävintä viivoissa on se, että Argo-poijujen tuottaman datan mukaan tulo lopetti lämpenemisen (sinisen viiva) kokonaan jo 10 vuotta sitten. Punainen kuvaaja jatkaa lämpenemistä, koska sen dataa korjataan samoilla perusteilla ja menetelmillä kuin epäonnistuneita ilmastomallinnuksiakin. Merien päällimmäinen kahden kilometrin kerros siis ei ole lämmennyt lainkaan 10 vuoteen.

Itä-Grönlanninmeren lämpösisällön muutos

Katsotaanpa vielä, miten meitä lähimpänä olevien merialueiden lämpösisältö on muuttunut. Vieressä olevassa kuvassa näkyy Pohjois-Atlantin lämpösisällön kehitys. Alue on kääntynyt jäähtymisen puolelle vuonna 2007.

Seuraavissa kuvissa on esitetty vielä pohjoisempien ja pienempien alueiden lämpösisällöt. Arktisen alueen vedetkään eivät ole tilastollisesti merkittävästi lämmenneet. Toki pientä lämpenemistä näkyy 2000-luvulla verrattuna 1990-lukuun. Ehkäpä tuo selittää myös merijään samanaikaisen pinta-alan pienenemisen?

Barentsinmeren lämpösisällön muutos

Todettakoon vielä se, että nämä viimeiset professori Ole Humlumin Climate4you-sivustolta kopioidut kuvaajat edustavat NODC:n "lämpenevää" tietokantaa.

Pohjois-Atlanti on siis viilenemässä. Se tarkoittaa myös sieltä Jäämerelle virtaavan veden lämpösisällön vähenemistä. Olisi kummallista, jos se ei vaikuttaisi tulevina vuosina myös Grönlanninmeren ja Barentsinmeren lämpöihin.

Huippuvuorten merialueen lämpösisällön muutos

Ilmasto ei lämpene, kuten tietokonemallinnusten mukaan pitäisi tapahtua. Tämä on iso ongelma CAGW-hypoteesin puolustajille. Vielä isompi ongelma lienee se, että meret, joiden lämpökapasiteetti on tuhatkertainen ilmakehään verrattuna, niinikään kieltäytyvät lämpiämästä ennusteiden mukaisesti. CAGW-alarmistilta eivät siis jälkikäteen annettavien selitysten tarpeet näytä loppuvan. Minne se tietokonemallien osoittama lämpeneminen piiloutuu? Merten syvänteisiin, jonne Argokaan ei ulotu? Vai pitäisikö koko ajan enemmän erehtyviä malleja korjata realistisempaan suuntaan? Yleensä tieteessä toimitaan seuraavasti: Kun empiiriset mittaukset eivät tue teoriaa, jälkimmäistä korjataan. Ilmastotutkimuksessa taitaa olla päinvastoin?

Uutta tietoa uhkaavasta merenpinnan noususta - pelastukoon, ken voi.

Olen useammassa aiemmassa kirjoituksessani väittänyt, että merenpinta ei ole tällä vuosituhannella noussut ollenkaan tai vain hyvin vähän. Nyt tuli tukea aika arvovaltaiselta taholta, Yhdysvaltain sää- ja valtamertentutkimusorganisaatiolta (NOAA). Sen julkaisema tutkimus "The Budget of Recent Global Sea Level Rise" kertoo samansuuntaisista havainnoista. 

NOAA:n tutkimusryhmä arvioi merenpintaa vuosien 2005-2012 aikana tehtyjen mittausten perusteella. He laskivat kaksi arviota eri menetelmillä. Ensimmäisessä menetelmässä käytettiin satelliittiperusteista (Jason1-2) korkeusmittausta ja toisessa valtamerten lämpötilan sekä painovoimakentän mittausta. Käytännössä nämä menetelmät ovat toisistaan riippumattomia.

Korkeusmittausmenetelmän tulokset kertoivat merenpinnan nousseen 1,3 millimetriä vuodessa. Satelliiteista tehtävissä korkeusmittauksissa on ongelmia, joista kerron vähän myöhemmin lisää.

Erittäin mielenkiintoinen ja kaiketi ensimmäistä kertaa käytetty menetelmä oli yhdistää Argo-poijujen mittaama valtamerien lämpötila- ja suolaisuustieto GRACE-satelliittien mittaamaan painovoimatietoon. Tuo menetelmä antoi tuloksen 1,1 millimetriä vuodessa.

Kuvan lähde: Wikipedia

Merenpinnan tasosta sitten viime jääkauden päätösvaiheiden vallitsee sikäli yksimielisyys tiedemaailmassa, että kaikki tietävät sen nousseen 120-130 metriä viereisen kuvan mukaisesti. Nousuvauhti hidastui merkittävästi noin 8000 vuotta sitten päätyen siitä alkaen keskimäärin muutamaan millimetriin vuodessa.

Viime vuosikymmeninä on lähinnä ilmastotutkimukseen liittyen väitetty yhä useammin merenpinnan nousun olevan kiihtymässä jopa samanlaiseen vauhtiin kuin jääkauden loppuvaiheissa Euraasian ja Pohjois-Amerikan jäätiköiden sulaessa.

Yleisesti on hyväksytty, että merenpinta nousi viime vuosisadan alkupuolella ja keskivaiheilla noin 1,8 mm/vuosi. Wikipedian mukaan meriveden pinta nousi vuosina 1993-2003 keskimäärin 3,1 mm/vuosi. Pääsyynä tähän nousun kiihtymiseen on pidetty jäätiköiden nopeampaa sulamista ilmaston lämpenemisen seurauksena. Mitä nyt sitten pitäisi ajatella kahdesta mittaustuloksesta, jotka todistavat valtamerten pinnan nousun selvästä hidastumisesta? Eivätkö jäätiköt sulakaan samaan tahtiin kuin ennen? Eikö ilmasto olekaan enää lämmennyt?

Minulle nämä tulokset eivät olleet yllätys. Nimittäin maailman tarkimmin merenpinnan korkeutta mitannut Envisat-satelliitti antoi jo vuosia sitten viereisessä kuvassa esitettyjä tuloksia, joiden mukaan merenpinta ei noussut lainkaan. Nuo mittaustulokset olivat niin räikeässä ristiriidassa ilmastohypetyksen kanssa, että ne jouduttiin muuttamaan (poliittisista syistä) korjauskertoimella merenpinnan nousua osoittaviksi. Viereisessä kuvassa siis on esitetty Envisatin korjaamattoman datan tulokset. Samankaltaista korjauskerrointa on käytetty myös tämän NOAA:n tutkimuksen satelliittikorkeusmittausten raakatulosten korjaamiseen.

Ja sellaista on käytetty myös tässä NOAA:n toisessa menetelmässä. Ilman korjauskerrointa tuolla Argo-poijuihin ja GRACE-satelliitteihin perustuvalla menetelmällä nousu olisi vain 0,3 millimetriä vuodessa - siis ei käytännössä mitään.

Jos merivesi siis nousee nykyisin 0,3-1,3 millimetriä vuodessa, tarkoittaisi se vuoteen 2100 mennessä 2-11 senttimetriä korkeammalla olevaa merenpintaa. Tämä nousu on aika vähäinen verrattuna ilmastotaikauskoisten jopa useiden metrien nousuennusteisiin. Nobel-palkittu Al Gore ja Nasan ilmastoguru James Hansen ovat ennustaneet jopa 600 senttimetrin nousua vuosisadan loppuun mennessä. Aika paljon siis hidastuvan merenpinnan nousun pitäisi kiihtyä, jotta noihin ennustuksiin päästäisiin. IPCC:kin on ennustanut nousuksi noin 60 senttiä. Nykyiseen vauhtiin verrattuna IPCC:n arvio on siis kymmenkertainen.

Suomessa, jossa maan kohoamisvauhti on suurempaa kuin em. merenpinnan nousu, valmistellaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen hengessä uusia ohjeita nousevan merenpinnan tulevaisuudessa kiusaamille alueille. Kuulostaako järkevältä vai Taalakselta?

Mutta nämä NOAA:n tulokset olivat vain empiirisiin mittauksiin perustuvia. Kai meidän ilmastotaikauskoisten on lopulta uskottava paljon luotettavampia tietokonemallinnuksia, jotka kertovat uhkaavista tulvista, rannikkoseutujen miljoonista ympäristöpakolaisista ja hukkuvista saarivaltioista? Joten maksakaamme kiltisti jatkuvasti kasvavia ympäristö-, ilmasto- ja energiaveroja (vast), sillä vain niillä voimme vaikuttaa merenpinnan kiihtyvää nousua hillitsevästi.

H/t THE HOCKEY SCHTICK

Ps. Jos joku haluaa tarkemmin tutustua merenpinnan tason mittaamisen ongelmiin, kannattanee ensin lukea alan huippuekspertin, professori Nils-Axel Mörnerin, tietoisku asiasta. Sen saat aukeamaan selaimessasi täältä.

Miksi meret eivät lämpene?

Kuva 1

Durbanin lämmössä paraikaa kokoustavan kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, käyttämien tietokonemallien mukaan ilmaston ja myös merien pitäisi lämmetä ilmakehän jatkuvasti kasvavan hiilidioksiidipitoisuuden seurauksena. Itse asiassa merien lämpeneminen on tuon teorian mukaan ensisijaista johtuen siitä, että sen lämpökapasiteetti on valtavan paljon ilmakehän vastaavaa suurempi. Ja merethän sitä ilmaakin pääasiassa lämmittävät.

Kuva 2

Melko tuoreessa tutkimuksessa yhdysvaltalaisen Rochesterin yliopiston tutkijat Knox ja Douglas toteavat kuitenkin, että maapallon merivesi on hienoisesti jäähtynyt tutkimuksen tarkasteluaikana 2003-2008, kuten kuvassa 1 näkyy. Kirkkaan punainen katkoviiva osoittaa koko mittausjakson trendin.

Knoxin ja Douglasin tutkimus on jo neljäs tuore tutkimus merien energiataseesta ja lämpötilamuutoksista, joka osoittaa jäähtymistä ja on siten ristiriidassa IPCC:n käyttämien ilmastomallien kanssa. Vain yksi vastaava tutkimus osoittaa pientä lämpenemistä.

Kuva 3

Tarkistin brittiläisen Hadley Centerin seuraamasta tietokannasta, olisiko lämpenemistä havaittavissa vuoden 2008 jälkeen. Ainakaan merten pintalämpötilassa ei ole ristiriitaisia tuloksia. Ne kylmenevät kuvan 2 osoittamalla tavalla, vaikka ilmastotutkijoiden tietokonemalleissa niiden pitäisi lämmetä.

Knoxin ja Douglasin tutkimuksessa käytettiin merissä ajelehtivien ja välillä jopa parin kilometrin syvyyteen sukeltavien Argo-poijujen mittausdataa. Argo-poijujen toimintaperiaate näkyy kuvassa 3. Tällä hetkelläkin merten lämpötiloja mittaa yli 3000 ajelehtivaa poijua.

Argo-poijujen lähettämät lämpötilat marraskuulta

Myöskään maapallon ilmakehän keskilämpö ei ole noussut ilmastomallien odottamalla tavalla yli 12 vuoteen. Viimeisen reilun sadan vuoden aikana mitatut keskilämpötilat mahtuvat hyvin ilmastohistorian normaaliin vaihteluun. Vain ilmastoalarmistien tietokonemallit osoittavat lämpenemistä.

Vai missä se kadonnut lämpö piilottelee? Punavihreät tiedemiehet Ilmatieteenlaitoksella ja muuallakin odottavat vihjettäsi.

Tämä tietokonemallien osoittama lämpeneminen korreloi hyvin ensi vuonna kallistuvan energialaskusi kanssa. Tällaista on kokoomusvetoinen punavihreä ilmastopolitiikka. Se ei ole reaalimaailman kanssa yhteydessä kuin lompakkosi kautta.