| Kuva 1 |
Kaksi merkittävää pintamittauksiin perustuvien sääaikasarjojen
ylläpitäjää järjesti 20.1.2015 yhteisesti koordinoidun tiedotustilaisuuden,
jonka pääviesti oli se, että vuosi 2015 oli mittaushistorian lämpimin. Tämä on
poikkeuksellista, sillä muistini mukaan amerikkalaiset Kansallinen
ilmastotietokeskus (NCEI, entinen NCDC) ja Nasan GISS-instituutti eivät aiemmin moista
yhteistä tiedotustilaisuutta ole pitäneet. Tiedotustilaisuus on verkosta kuultavissa ja sen esitysmateriaali nähtävissä tästä linkistä.
Kirjoitin jo aiemmin bloggauksen
viime vuoden lämpötiloista satelliittimittauksiin perustuen, enkä niitä
asioita tässä enää toista. En siis epäile, etteikö vuosi 2015 olisi ollut
lämpötilaltaan aivan kärkipäässä lyhyen mittaushistoriamme aikana. Koko
2000-luku on ollut globaalisti keskimääräistä lämpimämpi, ja viime vuonna
trooppisen Tyynenmeren mereen kertynyttä lämpöä ilmakehään vapauttanut El Nino
nosti vuoden keskilämpötilan rankingin kärkipäähän kaikissa aikasarjoissa.
![]() |
| Kuva 2: NCEI:n Thomas Karl |
Kaltaiseni skeptikon mieleen nousi kysymys, miksi moinen
yhteinen koordinaatio. Äkkiseltään keksin muutaman pohdinnan arvoisen asian. Ensinnäkin
huolimatta rajusta ja jo vuosia jatkuneesta propagandasta ihmiset eivät ole
kovin huolestuneita ilmaston lämpenemisestä, mikä näkyy jokseenkin kaikista
isoja huolenaiheita koskevista kyselyistä – myös yhdysvaltalaisista. Ehkä
tiedotustilaisuudella ja parilla asteen kymmenesosalla haluttiin lisätä kriisitietoisuutta?
Toinen syy saattoi olla se, että molemmat
satelliittiaikasarjat, RSS ja UAH, jo pari viikkoa aiemmin
julkaisivat tuloksensa. Ne eivät vahvistaneet pintamittaussarjojen tuloksia ”maailmanennätyksestä”.
Saattaa olla, että pinta-aikasarjojen ylläpitäjät kokevat merkityksensä
uhatuksi, ja yhteisellä esiintymisellä koettivat tulla esiin ja vahvistaa
sanomiaan.
![]() |
| Kuva 3: GISS:n Gavin Schmidt |
Kolmas selitys nousee vuoden 2009
Climategate-sähköpostiskandaalista, jossa pintasarjojen nykyiset
johtajat nousevat esiin viestiketjuissa, joissa pohditaan tarvetta taannehtivasti
manipuloida aikasarjoja näyttämään lämpenemistä, jotta mittausten trendi myös
tällä vuosituhannella saataisiin edes etumerkin osalta samaksi, mitä
ilmastomallinnukset osoittavat. Joka tapauksessa sekä Nasa-GISS:n Gavin
Schmidtiä että NCEI:n Thomas Karlia pidetään omissa maissaan politisoituneina
virka- ja tiedemiehinä, mikä tietysti ehkä maailman politisoituneemmassa
tieteenhaarassa on normaalia vaikkakaan ei perinteisen tieteen filosofian periaatteiden
mukaista. Poliitikon on tehtävä politiikkaa ja se vaatii laajaa julkisuutta.
| Kuva 4: RSS-sarjan tuotteiden korkeuspainotukset |
Mutta jätän tähän nuo enemmän poliittiset pohdinnat, ja
keskityn seuraavassa siihen, miksi pintamittaus- ja satelliittiaikasarjat
näyttävät erilaista muutosta. Kummatkaan niistä nimittäin eivät kerro koko
totuutta. Olennaista on ymmärtää, että pintamittaussarjat yrittävät kertoa
maanpinnalla havaituista lämpötiloista, kun satelliittisarjat mittaavat
paksumpia ja laajempia ilmakerroksia. Esimerkiksi satelliittisarjojen alemman troposfäärin
tuote (TLT) mittaa lämpötilaa maanpinnasta lähes kymmenen kilometrin korkeuteen painopisteen ollessa noin kahdessa kilometrissä, ja
alemman stratosfäärin tuote (TLS) kymmenestä kolmeenkymmeneen kilometriin painotuksen ollessa noin 16 kilometrissä (Kuva 4).
Pintasarjat siis mittaavat sitä lämpöä, jonka mekin
aistimme, mutta joka on vain murto-osia todellisesta ilmakehän lämmöstä
vertikaalisesti. Satelliittisarjat mittaavat kattavasti ilmakehän kerroksittain
kymmenien kilometrien korkeuteen, mutta eivät pysty kertomaan tarkasti muutamien metrien korkeudessa tapahtuneita muutoksia. Sääilmiöt kuitenkin tapahtuvat sekä maan
pinnalla että useiden kilometrien korkeudessa.
Vaakasuorassa suhteessa on samankaltainen kattavuuskysymys.
Kun pintasarjat joutuvat luottamaan tuhansiin yksittäisiin sääasemiin, jotka pääosin
sijaitsevat maalla, satelliitit mittaavat kiertoradallaan tasaisen varmasti niin
mannerten kuin merien yllä olevia ilmakerroksia. Jälkimmäiset mittaavat
kattavasti koko maapallon, kun




