Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilmastoennustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilmastoennustus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Professori Botkin tuuletti ilmastoa edustajainhuoneessa



Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiede- ja teknologiakomitea piti 29.5.2014 hyvin mielenkiintoisen kuulemistilaisuuden, jonka aiheena oli IPCC:n 5. arviointiraportin ja USA:n oman tuoreen ilmastoraportin tieteellinen luotettavuus. Tuon noin kaksi tuntia kestänyt kuulemistilaisuus on hyvinkin katsomisen arvoinen, ja sen voi katsoa kokonaisuudessaan kongressin nettisivulta täältä.
Professori Daniel B. Botkin

Tilaisuudessa esiintyivät ympäristötalouteen erikoistunut Sussexin yliopiston professori Richard Tol, geotieteitä Princetonin yliopistossa johtava professori Michael Oppenheimer, Californian yliopiston ympäristötieteiden emeritusprofessori Daniel Botkin ja Coloradon valtioyliopiston ilmastotieteiden emeritusprofessori Roger Pielke Sr. Mielestäni heillä kaikilla oli sanottavanaan sellaista, mikä olisi hyödyllistä kuultavaa myös suomenkielisessä hyvin yksipuolisessa ilmastonmuutoskeskustelussa.

Valitettavasti blogikirjoitukseen ei ole minun kirjoitustaidoillani mahdollista noita kaikkia mahduttaa. Otan siksi otteita vain professori Botkinin todistuksesta, joka kattaa sellaisia alueita, joita olen vähemmän käsitellyt aiemmissa bloggauksissa.

Botkin, joka on julkaissut ilmastonmuutokseen liittyviä tutkimuspapereita vuodesta 1968 alkaen kritisoi voimakkaasti kahta asiaa em. raporteissa. Ne ovat ilmastotutkimuksen voimakas politisoituminen ja "joukossa tyhmyys tiivistyy" -efekti. Hän laati todistuksensa 22-kohtaisena luettelona, joissa hän kritisoi em. raporttien ristiriidoista välittämätöntä tekemistä, uskottavan tiedon puutetta, outoja johtopäätöksiä ja politisoitunutta asennetta. Seuraavassa ovat Botkinin todistajalausunnon pääkohdat suomeksi käännettynä:


1. Haluan korostaa, että olemme eläneet useista tekijöistä johtuvaa lämpenevän trendin aikaa. Minun käsitykseni mukaan tässä ei kuitenkaan ole ollut mitään epätavallista, ja vastoin IPCC:n ja kansallisen ilmastoraportin luonnehdintoja ympäristön muutokset eivät ole apokalyptisiä tai peruuttamattomia.

2. Minun suurin huoleni on se, että molemmat raportit esittävät lukuisia epävarmoja ja joskus epätäydellisiä johtopäätöksiä sellaisella kielellä, joka antaa niille tieteellistä painoa enemmän, kuin ne ansaitsevat. Raportit ovat "tieteellisiltä kuulostavia" mutta ne eivät perustu kokonaan selkeästi ratkaistuihin tosiasioihin, eivätkä ne tunnusta puutteitaan. Globaalista ympäristöstä on vähemmän vakiintunutta tietoa kuin maallikot yleensä otaksuvat.

3. Onko viime aikoina lämmennyt? Kyllä, olemme eläneet ilman epäilyä lämpenevän trendin aikaa. Kokemamme muutoksen vauhti ei kuitenkaan ole ollut ennennäkemätöntä, ja lämpenemisen pysähtymisen mysteeri yksinkertaisesti osoittaa maapallon elonkehän luonnollisen monimutkaisuuden. Muutos on normaalia, ja elämä maapallolla on riskialtista, kuten se on aina ollut. Nuo kaksi raporttia kuitenkin antavat ymmärtää, että ympäristön muuttuminen olisi kuin maailmanlopunomaista ja lopullista. Näin ei ole.

4. Onko ilmaston muuttuminen hyvin epätavallista? Ei ole. Se on aina muuttunut.

5. Ovatko kasvihuonekaasut lisääntymässä? Kyllä ovat, CO2 nopeasti.

6. Onko ilmaston muuttumista koskevassa tutkimuksessa hyvää tiedettä? Kyllä, sitä on melko paljonkin.
7. Oliko IPCC:n vuoden 2014 raportteja valmistelemassa hyviä tiedemiehiä? Kyllä, maaekosysteemiosaa koskevan raportin johtava kirjoittaja oli Richard Betts, jonka kanssa olen kirjoittanut yhden tutkimuspaperin ennusteista ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta biodiversiteettiin.
8. Onko raportissa myös tieteellisesti tarkkoja lausuntoja? Kyllä, niitä on.

9. Pyrin havaitsemaan, minkä ison vaikutelman raportit jättävät lukijalle. Valitettavasti minun on sanottava tuona vaikutelmana, että raportit yliarvioivat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaaraa eivätkä edistä kykyämme ratkaista suuria ympäristöongelmia. Pelkään, että "sanoma" leimaa epäsuorasti raportteja siten, että ihmiset ja toimintamme olisivat huonoja ja niitä pitäisi hillitä.

10. Onko raporteissa isoja ongelmia? Kyllä, niiden oletuksissa, tiedon käytössä ja johtopäätöksissä.

Kuva 2
11. Nuo kaksi raporttia olettavat ja/tai väittävät ilmastomallien ennustama lämpeneminen tapahtuu, jatkuu ja muuttuu pahemmaksi. Tällä hetkellä nuo ennusteet ovat melko kaukana todellisuudesta (Kuva 2). Mallit, kuten mikä tahansa tieteellinen teoria, pitäisi testata reaalimaailman havaintoja vastaan. Mallinnusten validoinnin asiantuntija sanovat, että IPCC:n raportissa säännöllisesti mainittuja mallien oikeellisuutta on tarkasteltu vähän tai ei lainkaan. Tämä merkitsee sitä, että teorioina niitä ei ole tieteellisesti lainkaan todistettu.  
12. Raportit kärsivät siitä, että termiä "ilmastonmuutos" käytetään kahdessa merkityksessä: luonnollisena ja ihmisperäisenä. IPCC:n raportissa molemmat on kylläkin määritelty, mutta niitä ei erotella tekstissä, mikä johtaa lukijaa harhateille. (Kansallisessa ilmastonmuutosraportissa termiä käytetään jatkuvasti, mutta sitä ei edes määritellä.) Raporteissa on kohtia, joissa ainoastaan jälkimmäinen merkitys - ihmisperäinen - tuntuisi perustellulta, mutta lukija joutuu arvaamaan. Toisissa kohdissa molemmat merkitykset voivat olla paikallaan.

Niissä kohdissa, missä kumpi hyvänsä merkitys voisi toimia, kyse on itsestäänselvyydestä - siis jos kyse on luonnollisesta muutoksesta. Kyse on maapallon ympäristön sellaista perusominaisuudesta, jonka ihmiset ovat aina koneneet ja tienneet. Mikäli tarkoitetaan ihmisperäistä muutosta, käytettävissä olevat tiedot eivät raporttien väittämistä huolimatta tue lausuntoja.
13. Jotkut raporttien johtopäätöksistä ovat päinvastaisia verrattuna niiden lähdeviitteinä esitettyihin artikkeleihin. IPCC:n 2014 raportin maaekosysteemiosassa todetaan seuraavasti: "Kohtalaisella luottamuksella voidaan sanoa nopean muutoksen Arktikalla vaikuttavan sen eläimiin. Esimerkiksi seitsemän 19:sta jääkarhujen alapopulaatiosta vähenee määrällisesti." Väitteen perusteena on Vongravenin ja Richardsonin artikkeli vuodelta 2011. Tuo artikkeli kuitenkin todistaa päinvastaisesta - siis siitä, että väheneminen on illuusio.


lauantai 22. helmikuuta 2014

Katsaus talvisääennusteisiin ja ilmastotulevaisuuteen



Englannissa ja Yhdysvalloissa keskustellaan nykyisin aika paljon siitä, miten kausisääennusteet ovatkin voineet ennustaa niin väärin. Keskusteluun on aika vankat perusteet, sillä molemmissa maissa tämä talvi on ollut hyvin erilainen verrattuna loppusyksynä annettuihin talvea koskeneisiin ennusteisiin.
Etelä-Englannissa oli poikkeuksellisen vetinen talvi

Englannin arvovaltainen Met Office lopetti pari vuotta sitten julkisten vuodenaikaennusteiden julkistamisen, sillä yksi toisensa jälkeen ne epäonnistuivat niin pahasti, että pilkkaavista yleisönosastokirjoituksista ja kyselyistä tuli sietämätön piina. Brittien ilmatieteen laitos kuitenkin tehtävänsä mukaisesti jatkoi ennusteiden laatimista. Niitä ei julkaistu yleisölle, mutta viranomaisilla oli niihin pääsy. Viimeinen syksyllä annettu tämän talven ennustus vihjasi tavanomaista kuivempaan talveen. Ymmärrettävästi paikalliset ympäristöviranomaiset sulkivat säännöstelypatojen luukut ja koettivat kerätä vettä altaisiin lämpenevän ilmaston kevään ja kesän tarpeisiin.

Nyt Met Office kertoo alustaviin havaintoihin perustuen talven olevan vetisin koko mittaushistorian aikana. Asia ei tietenkään tullut yllätyksenä niille kymmenille tuhansille ihmisille, jotka joutuivat poistumaan tulvivilta kotiseuduiltaan. Eikä se tainnut tulla yllätyksenä niille ympäristöviranomaisillekaan, jotka ottivat yleisön raivon vastaan. Mutta jälkimmäistenkin usko ennusteisiin saattoi hiipua. Nimittäin nämä viranomaiset olivat jättäneet laskujokien ruoppaukset väliin jo monien vuosien aikana, sillä Met Office oli pitänyt märkiä vuosia nykyisen ilmastonmuutoksen aikana epätodennäköisenä.
USA:n itäosien kylmä talvi

Brittejä voi ehkä vähän lohduttaa täysin päin seiniä menneestä kansallisesta ennusteesta sillä, että lähes yhtä poskelleen ennusti maailman parhaiten rahoitettu ilmatieteen laitoskin - siis Yhdysvaltain NOAA. Se ennusti Yhdysvaltoihin - ja varsinkin sen itä- ja keskiosiin - keskimääräistä lämpimämpää säätä. Talvi on ollut noilla alueilla ilmastonmuutoksesta huolimatta yksi mittaushistorian kylmimmistä.

Mikä Met Officen ja NOAA:n ennusteita yhdistää? Molempien ennusteet tietysti perustuvat maailman suorituskykyisimpien supertietokoneiden laskemiin ilmastomallinnuksiin. Laskentatehon puute siis ei liene ongelma. Onko vika ilmastoon liittyvissä fysikaalisissa perusasioissa? Siis niissä, joiden suhteen meidän Ilmatieteen laitoksemme johto julistaa täyttä varmuutta.

Täällä Suomessa Ilmatieteen laitos jostain syystä ei julkaise vuodenaikaennusteitaan ainakaan suurelle yleisölle. Se voi olla ihan viisasta em. esimerkkien valossa, mutta laitoksen johdon varmuus fysikaalisesta perustasta tietysti antaisi mahdollisuuden uskottaviin ennusteisiin. Jotain kummallista lähiajan ennusteiden hiljaisuudessa kuitenkin on, sillä Ilmatieteen laitoksemme julistaa melkoisella itsevarmuudella ilmastoa lähes 100 vuoden päähän. Noiden ennusteiden mukaan Suomen keskilämpötila nousee useamman asteen verran, sadanta kasvaa ja merenpinnan nousu ylittää maannousun etelärannikolla. Nämä ennusteet näkyvät jokaisen maakunnan tulevaisuusskenaarioissa, ja niillä on tietysti vaikutuksensa niin rakentamiseen, maan hintaan ja vakuutuksiin tulevaisuudessa. Koko Suomen osalta kyse on tulevina vuosikymmeninä kenties muutamien kymmenien miljardien eurojen arvostuksesta - siis ei aivan pikkusummista.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Vuodesta 2014 kaikkien aikojen kuumin vuosi, vai katastrofi kahden teraflopin nopeudella?

Tohtori Vicky Pope

Alla olevalla vuodelta 2004 olevalla videolla esiintyy maailman ehkä arvostetuimman ilmatieteen laitoksen, Yhdistyneen Kuningaskunnan Met Officen, tohtori Vicky Pope. Videon kuvauksen aikana hän oli ilmastotutkimuksesta vastaavana johtajana. Hän vastasi siitä tieteellisestä pohjasta, jonka Met Office antoi mm. brittien ympäristö- ja maatalousministeriölle, energia- ja ilmastonmuutosministeriölle sekä puolustusministeriölle. Hän myös johti Met Officen työtä brittien ilmastonmuutospolitiikan taloudellisten vaikutuksien muotoilussa - siis laadittaessa ns. Sternin raporttia. Hän oli myös vastuussa laitoksensa ilmastonmuutosviestinnästä suurelle yleisölle.

Vicky Popen aiemmasta urasta ehkä vielä kannattaa mainita se, että hän on meteorologi ja erikoistunut 1980- ja 1990-luvuilla stratosfäärin tutkimukseen ja ilmastomallien kehittämiseen. Kyse on siis yhdestä Met Officen huippututkijasta, mikä ehkä näkyykin esiintymisestä. Tohtori Pope tietää takuuvarmasti, mistä puhuu.

Suosittelen hiljentymään ja katsomaan kunnioituksella videon 42 ensimmäistä sekuntia, sillä siinä tohtori Pope esittää hyvin selkeästi, mitä globaalissa ilmastossa tulee tapahtumaan seuraavan 10 vuoden aikana - siis vuoden 2014 loppuun mennessä.


Tohtori Pope siis ennusti, että
  1. Vuosi 2014 on 0,3 astetta lämpimämpi kuin vuosi 2004. Tätä lämpenemistä hän piti melko merkittävänä, sillä se on lähes puolet siitä, mitä ilmasto lämpeni edellisen 150 vuoden aikana.
  2. Puolet vuosista vuoden 2009 jälkeen - siis vuosista 2010-2014 - on lämpimämpiä kuin vuosi 1998, joka oli siihenastisen mittaushistorian lämpimin vuosi globaalisti.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Lämpenemättömyydestä, mallinnuksista ja todellisuuden kieltämisestä



A-studion ohjelma 29.7.2013 nosti keskustelun ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä hetkeksi esille lehdistössä. Kirjoitin ohjelmasta pari juttua, jotka ovat luettavissa täällä ja täällä.Valitettavasti tuo keskustelu jämähti enimmäkseen kommenttikirjoittelun tasolle aiheesta, onko lämpeneminen pysähtynyt vai ei. Ilmastoaktivistit ja Ilmatieteen laitoksemme johto yrittivät aktiivisesti todistaa lämpenemisen jatkuneen ja edelleen jatkuvan. Tuo aktiivisuus palkittiin, sillä havaintojeni mukaan suurin osa mediasta julkaisi kritiikittä otsikoita lämpenemisen puolesta.
Professori Hans von Storch

Suomenkielisen median sisältö ja vaikkapa Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalon lausunnot tässä asiassa eivät kuitenkaan vastaa sitä, mitä englanninkielisessä mediassa ja tiedemaailmassa tapahtuu tuon kateissa olevan lämpenemisen suhteen. Jälkimmäisessäkin pitkä lämpenemättömyys tunnustetaan, ja sille etsitään syitä. Hyvänä esimerkkinä siitä on tunnustetun saksalaisen ilmastotutkijan, professori Hans von Storchin, tuore tutkimus, josta muutamia otteita ja ajatuksia seuraavassa.

Von Storchin tutkimus on otsikoitu "Can climatemodels explain the recent stagnation in global warming?". Jo otsikosta käy selville, että yksi Saksan arvostetuimmista ilmastotutkijoista tunnustaa lämpenemisen pysähtymisen. Siksi minäkään en jatka siitä enempää, joten mennään suoraan tutkimuksen tekotapaan ja tuloksiin.
Mallinnusten osuvuus on tänä vuonna on jo alle 1%

Tutkimusryhmä kokeili 23 yleisimmin käytetyllä ilmastomallilla, miten ne kykenisivät ennustamaan lämpenemättömyyden sitten vuoden 1998 kahdessa toteutuneita hiilidioksidipäästöjä lähinnä olevassa ilmastoskenaariossa. Lähes 250 supertietokoneajon tulokset olivat ilmastomalleille murskaavia.  Vain alle kaksi prosenttia ajoista tuotti vuosina 1998-2012 toteutunutta lämpötilakehitystä vastanneen ennusteen. Kaikki muut malliajot ennustivat enemmän lämpeneviä trendejä. Lisäksi tutkijat totesivat, että ainutkaan mallinnus ei ennusta 18 vuoden tai sitä pidempää lämpenemättömyyden jaksoa. Tuo 18 vuotta tulee täyteen lämpöaikasarjasta riippuen noin vuonna 2015.

Von Storch tutkijakollegoineen pohtii seuraavaksi syitä, miksi mallit eivät pysty simuloimaan toteutuneita lämpötiloja vuosina 1998-2012. He ehdottavat seuraavia kolmea mahdollisuutta:

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Brittien säähuumori ja punainen viiva



Mail on Sundayn reportteri Adam Lee-Potter (oik) yritti vakuuttaa pieleen
menneen ennusteen julkaisseelle professori Stephen Belcherille hänen
työpaikallaan, että heinäkuu on alkanut lämpimänä. 
Brittien huumori on maailmankuulua. Maa tuottaa jatkuvasti komedia-, parodia- ja satiirisarjoja, joita myydään televisioyhtiöille ympäri maailmaa.  Olen aika varma, että brittien lahjakkaat käsikirjoittajat saavat osan innoituksestaan saarivaltakunnan vaihtelevasta ja välillä hyvinkin yllätyksellisestä säästä. Osan ideoista tarjoilee myös sikäläinen ilmatieteen laitos, MetOffice.

Puolisen vuotta sitten kirjoitin lyhyen jutun MetOfficen epäonnistuneista kausiennusteista. Kerrataanpa tähän niistä pari tuoreinta.   Keväällä 2009 se ennusti Brittein saarille kuumaa ja kuivaa kesää. Kolmen kuukauden kuluttua britit havaitsivat kesän olleen sekä viileä että erittäin sateinen. MetOffice ilmoitti tuolloin lopettavansa kausiennusteiden julkistamisen.

Lokakuun lopulla 2010 MetOffice kuitenkin ilmoitti tulevan talven olevan poikkeuksellisen lämmin ja talvien jatkossakin vain lämpenevän. Todellisuudessa brittien liikenne oli jo alkutalvesta täysin sekaisin lumesta ja kylmyydestä, sillä maa oli kokenut mittaushistorian kylmimmän joulukuun. Yksikään talvi saarivaltiossa sitten vuoden 2009 ei ole ollut keskimääräistä lämpimämpi.

Vuoden 2012 keväällä brittien ympäristövirasto antoi MetOfficen julkaisemattoman kausiennusteen perusteella varoituksen koko loppuvuoden jatkuvasta kuivuudesta. Sen perusteella määrättiin kovia rajoituksia veden käytölle. Kun vuosi oli ohi, britit saattoivat todeta kokeneensa yhden kaikkien aikojen märimmistä ja viileimmistä kesistään, jonka aikana tulvat olivat jatkuva riesa.

Kausiennustuksiin verrattuna täysin päinvastaisena toteutunut sää on ollut ymmärrettävästi naurun aihe mutta myös ärtymyksen kohde. MetOffice on tietysti joutunut myös muun kuin hyväntahtoisen naureskelun kohteeksi. Kausiennusteiden julkistamisesta pidättäytynyt virasto on kuitenkin julkaissut jonkinlaisia kuukausiennusteita. Nyt kesäkuun lopussa MetOfficen ilmastontutkimusyksikön johtaja, professori Stephen Belcher, ennusti kuluvan heinäkuun olevan hyvin sateinen, mikä sai runsaan joukon kesälomiaan suunnittelevia suuntaamaan lomanviettonsa saarten turistikohteiden sijaan jonnekin, missä varmasti ei kesällä sada ainakaan koko aikaa. No, lähes lopuillaan oleva heinäkuu on ollut ennätyksellisen sateeton ja poikkeuksellisen lämmin. Jälleen meni kuukausiennuste pahasti pieleen, ja ymmärrettävästi puolityhjien turistihotellien äreät ylläpitäjät ovat ruuhkauttaneet MetOfficen palautekanavia. Mutta ylimmässä kuvassa oleva Mail On Sundayn toimittaja sai asiasta tietysti huumoripitoisen jutun brittien iloksi.
MetOfficen kolme tuoreinta ilmastomallinnusta ja todellisuus

Vaikka maailman arvostetuimpana ilmatieteen laitoksena pidetty MetOffice on täysin todistettavasti kykenemätön ennustamaan seuraavaa vuodenaikaa tai edes kuukautta sinnepäinkään, se tietysti pitää itseään pätevänä ennustamaan ilmastoa vuosien ja jopa sadan vuoden päähän. Kanadalainen ilmastoblogisti, Steven McIntyre, on koonnut yhteen kuvaan laitoksen kolme viimeisintä ennustetta tämän vuosikymmenen loppupuolelle.

Kuvassa mustalla viivalla on esitetty mitatun globaalin keskilämpötilan poikkeama MetOfficen oman lämpöaikasarjan mukaan. Punainen kuvaaja oli laitoksen vuonna 2010 laatima ilmastomallinnuskontribuutio tänä syksynä julkaistavaan IPCC:n arviointiraporttiin. Sen ja tietysti muidenkin vastaavien mallinnusten mukaisesti eri maiden hallitusten odotetaan panostavan loppumattoman määrän miljardeja ilmaston lämpenemisen torjuntaan. Vihreä kuvaaja on vuonna 2011 laadittu mallinnus ilmaston lämpenemisestä tämän vuosikymmenen loppuun. Kun brittien lehdistö lopulta havahtui siihen tosiasiaan, että ilmasto ei ole lämmennyt 15 vuoteen, vaikka kaikki herkät ilmastomallinnusten kuvaajat sojottavat koilliseen, MetOffice tuotti ja julkaisi vaivihkaa viime jouluaattona tuon sinisen kuvaajan, joka ulottuu vain vuoteen 2017 asti.

En noita mallinnuksia lähde syvällisemmin ruotimaan. Totean kuitenkin sen, että alaspäin näyttää MetOffice säätävän ennusteitaan samalla, kun niiden ennustejaksoja lyhennetään. Oikeastaan säätäminen on väärä sana, sillä noiden kolmen ennusteen keskinäiset erot ovat valtavat. Ne eivät tietenkään kaikki voi osua edes lähelle totuutta. Ottaen huomioon MetOfficen tähänastisen osumatarkkuuden voi tietysti pieni pilke silmäkulmassa kysyä, onko niistä ainoallakaan mahdollisuuksia kuvata tulevaa ilmastoa. Voit lukea lisää asiasta englanniksi Steven McIntyren Climate Audit -blogista, joka tullee jatkojutuissaan seuraamaan tarkasti asiaa. 

Meidän oma Ilmatieteen laitoksemme ei julkaise kausi- ja kuukausiennusteita. Se on epäilemättä viisasta MetOfficen esimerkin valossa. Suomalaisten lumenkolaajien huumorintaju on ollut viime vuosina koetuksella pääjohtaja Petteri Taalaksen voimassa olevan vuosisataennusteen kanssa, jonka mukaan talvemme ainakin maan eteläosissa muuttuvat lumettomiksi jne. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Taalaksen ja muidenkin lämpenemistä ennustavien puheet eivät tule tyhjästä tai johdu ilmavaivoista. Niiden takana on lähes yksimielinen ilmastotutkimus - tai ainakin niin meille väitetään. Ja tuo tiedemaailman osa julistaa syksyllä totuuden olevan tuon punaisen kuvaajan mukainen. Varoitan tikahtumasta nauruun, kun pääjohtaja Taalas joskus loka- tai marraskuussa sitä vihreiden toimittajien keskellä esittelee. Ja ainoakaan toimittaja ei halua pilata tilaisuutta kysymällä, miksi 16 vuoteen ei ole lämmennyt. Sille asialle saa nauraa ehkä vasta 35 vuoden kuluttua, kun on ensin maksanut ilmaston lämpenemisen torjunnan kulut.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Tyvestä puuhun ilmastoasioissakin

Olen aika rajusti tässä blogissa kritisoinut ilmastotutkimusta, sen tuloksia, tekijöitä ja menetelmiä. Jotkut lukijat ovat saaneet tästä käsityksen, että vastustaisin mm. tietokoneilla ajettavia mallinnuksia. No en vastusta, sillä eivät nuo ihmisten tekemät mallinnukset niitä typeryksiä ole. Kyllä syylliset ilmastotutkimuksen virheellisiin ja panostuksiin nähden kehnoihin tuloksiin löytyvät tekijöistä ja sen tekemisen johtajista.
Kuva 1: Ilmastomallien ennustama kuukausittaisen
keskilämpötilan muutos eri päästöskenaarioissa


Mutta lähdetään liikkeelle ilmastomallinnuksista, joita meidänkin ilmastoviranomaisemme pitävät isäntinään. Ne ovat mallintaneet maailmaan ja myös Suomeen vuodelle 2100 sellaisen ilmaston, jollaista täällä ei ole nähty ilmeisesti useaan miljoonaan vuoteen. Keskilämpötila voi nousta jopa yhdeksällä asteella (kuva 1), sadanta puolitoistakertaistuu, lunta tuskin eteläisessä Suomessa enää nähdään, meri ei jäädy, ennenäkemättömät myrskyt tekevät metsistämme tulitikkuja ennen kuin tulvan alle jäänyttä korjuukonetta ehditään käynnistää ja merenpinta nousee tasolle, jolla se ei ole ollut ainakaan 100 000 vuoteen. Kaiken tämän näkevät noin 70 ilmastomallia, joiden takana kuulemma seisoo tiede 97-prosenttisen yksimielisenä, ja meidän tavallisten tyhmien on tuohon sopeuduttava tai tehtävä parannus, koska tuo ilmastonmuutos on meidän aiheuttamamme.
Kuva 2: Ilmastomallien ennustamat lämpötilat (viivat) vastaan
todellisuus tropiikissa.

Minulle tuo ei kelpaa, sillä nuo ilmastomallit eivät kykene mallintamaan välttävästi edes 10 vuoden päähän saati 100 vuoden päähän.  Vielä pahempaa on se, että ne eivät myöskään kykene jäljittelemään jo historiaan jäänyttä ilmastoa.  Meillä ei ole myöskään kykyä mallintaa ilmastoa tai säätä vuotta, vuodenaikaa tai edes kuukautta eteenpäin kolikonheittoa paremmalla todennäköisyydellä. En yhtään ihmettele sitä, että erilaiset maallikkoennustajat sammakoineen pärjäävät näissä kausiennusteissa paremmin kuin Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Taalas satoine apureineen ja supertietokoneissa pyörivine malleineen. Taalas tosin tietää itsekin tuon, eikä siksi uskalla edes kisaamaan muutamaa päivää pidemmille ennustejaksoille. Siitä huolimatta meidän pitäisi uskoa hänen sadan vuoden päähän ulottuvaa ennustettaan ja käytettävä satoja miljardeja tuon muutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen. Vaatimus on järjetön.
Kuva 3: Ilmastomallien ennustama lämpötilakehitys (pun)
ja todellinen lämpötila (sin) Fennoskandiassa vuodesta
1989 alkaen.

Jotta emme jää kiistelemään ilmastomallinnusten luotettavuudesta, pyydän niiden puolustajilta ennen vastaväitteitä kolmea asiaa. Katsokaa kuvaa 2, ja nimetkää sieltä malli, joka on simuloinut helpoimmin ennustettavan tropiikin ilmaston oikein tai edes sinnepäin. Sitten katsokaa kuvaa 3, ja tarkastakaa, onko ilmastomallinnusten keskiarvon trendikuvaajan (sininen) etumerkki sama kuin Fennoskandian toteutuneen keskilämpötilan trendikuvaajan (punainen) viimeisen 23 vuoden aikana. Viimeksi voitte käydä Ilmatieteen laitoksen sivuilla ja etsiä sieltä linkin laitoksen tuottamaan kuukausi-, vuodenaika- tai vuosiennusteeseen. Sellainen siellä nimittäin on, jos laitos kykenee ennustamaan säätä edes kuukauden päähän.
      
Ilmastomallit eivät kykene mallintamaan ilmastoa, koska niissä on sekä virheitä että puutteita. Minä en niitä kaikkia tunne, enkä siksi pysty tähän kattavaa luetteloa laatimaan. Mutta otetaan niistä muutama esimerkiksi. Ilmastomallit eivät pysty mallintamaan merten lämpökiertoa. Ne eivät pysty ennustamaan niistä edes lyhytjaksoisimpia, kuten muutaman vuoden sykkeellä toimivaa ENSOa (el Nino / la Nina – vaihtelua), eivätkä muutaman vuosikymmenen rytmillä toistuvia Tyynenmeren tai Atlantin vaihteluja saati useiden vuosikymmenten ja satojen vuosien taajuudella tapahtuvia syklejä. Puute on vakava, sillä lähes kaikki se energia, joka auringosta tänne saapuu, jollain tavalla kiertää ilmakehään merien ja niiden vaihtelevan energiakierron kautta.
Kuva 4: Mallinnusten hotspotit yläkuvassa.
Alakuvassa hotspot-ruuduista mitattu lämpötila,
joka ei osoita lämpenemisen merkkejä.

Ilmastomallit eivät kykene mallintamaan ilmakehän pilvisyyden vaihtelua, jossa prosentin muutos vaikuttaa enemmän meriin ja maanpinnalle tulevaan säteilyyn kuin ilmakehän hiilidioksidin kaksinkertaistuminen ja aerosolit yhteensä. Ilmastomallit ovat ennustaneet väärin myös ilmakehän vesihöyrypitoisuudet, eikä niiden mallintamia kuumia vyöhykkeitä ole jatkuvista mittauksista huolimatta löydetty päiväntasaajan yläpuolisesta troposfääristä (kuva 4).  Ne eivät osaa mallintaa myöskään sadantaa, mistä hyvänä esimerkkinä ovat niihin perustuvat ennusteet lumettomista talvista pohjoisessa ja kuivuudesta keskileveyspiireillä. Kummistakaan asioista ei ole tavanomaista vaihtelua parempaa näyttöä. Ne siis eivät pysty mallintamaan vedenkiertoa meren ja ilmakehän välillä, joka on kaiketi aivan keskeinen osa ilmastoamme ja sen lämpötilan säätelyä.

Ilmastomallit eivät myöskään kykene mallintamaan auringon ja ympäröivän avaruuden vaikutuksia tai vaihteluja. Ne muuten eivät mallinna edes sitä jonnekin valtamerten syvänteisiin muka kadonnutta auringon lämpöä, jonka takia ilmastomme ei ole lämmennyt ennusteiden mukaisesti. Ne siis eivät mallinna ainuttakaan osaa ketjussa oikein. Ei ole ihme, että vakavat tiedelehdetkin alkavat irvailla mallinnusklimatologialle. Lisää mallinnusten epäonnistumisista voit lukea suomeksi täältä ja täältä sekä englanniksi Bob Tisdalen blogista.

En minä silti syytä ilmastomalleja enkä edes niiden tekijöitä. Noilla tekijöillä ei ole yksinkertaisesti riittävästi tietoa em. asioista, jotta mallit voitaisiin rakentaa edes jotenkin toimiviksi. Mutta meillä on hyvä syy arvostella niitä tiedemiehinä itseään pitäviä, jotka väittävät vain ja ainoastaan ilmastomallinnuksilla saatujen tulosten perusteella tietävänsä ilmastomme muuttuneet ominaisuudet vuonna 2100. Nuo tiedemiehet ovat ilmastoasioista aivan yhtä pihalla, kuin olivat 1800-luvun lopulla valoeetterihypoteesin nimeen vannoneet fyysikot, joiden takana tiedemaailma lähes yksimielisesti seisoi. Meillä on oikeus myös arvostella sellaisia johtavia virkamiehiä ja poliitikkoja, jotka vaativat meitä uskomaan mallinnuksiin ja uhraamaan omaisuuksia valmistautuaksemme niiden hulluihin skenaarioihin.

No, mitä pitäisi sitten tehdä asioiden korjaamiseksi? Minä suosittelisin ensimmäiseksi paikkaamaan nuo ammottavat aukot perustiedoissa auringosta, ilmakehästä, meristä ja muista asioista sekä niiden vuorovaikutuksista. Sen kanssa samanaikaisesti kannattaisi aloittaa korjattuja mallinnuksia hyödyntäen kuukauden, vuodenajan tai vuoden ennustamisen kokeilut. Aloitetaan siis eteneminen tyvestä puuhun. Onnistuminen tuossa verrattain lyhyen ajan ennustamisessa olisi huima edistysaskel, joka toisi merkittäviä hyötyjä ihmiskunnalle. 

Jos kykenisimme ennakoimaan edes parin seuraavan kuukauden osalta luotettavasti vaikkapa sään ääri-ilmiöt, sadannan ja myös hyvän sään, olisi siitä valtavaa etua niin maataloudessa, energiahuollossa, kuljetuksissa, turismissa, vahinkojen torjunnassa jne. Nuo hyödyt olisivat globaalisti laskettavissa kenties tuhansissa miljardeissa euroissa jo vuositasolla. Ennusteiden ulottuvuutta voitaisiin sitten kasvattaa yhä pidemmälle, ja epäilemättä kehittämiselle olisi alkumenestyksen jälkeen laaja tuki.

Ilmastotutkimuksen fokus olisi käytännössä tuotava paljon lähemmäs enemmän empirismiin nojaavaa meteorologiaa ja asiaan olisi integroitava nykyistä vahvemmin merentutkimus ja avaruustutkimus. Tutkimuksellinen valta pitäisi ottaa kokonaan pois nykyisiltä hiilidioksidin riivaamilta klimatologeilta ja panna johtoon joko pragmaattisia meteorologeja tai merentutkijoita, jotka ovat tutkimusrahan jaossa jääneet pahasti politisoituneen klimatologian jalkoihin. Kyllä niitä mallintajiakin tarvitaan apupoikina, mutta heidän esimiehinään on oltava sellaiset skeptikot – siis tieteeseen kuuluvan epäilyksen ja kyseenalaistamisen olemuksen ymmärtäjät – jotka osaavat pitää nörtin oikeassa roolissa. Muutama osaava tilastomatemaatikkokin tarvittaisiin korjaamaan nykyisen ilmastotutkimuksen raunioita.

En osaa ennustaa, miten  nopeasti parissa edellisessä kappaleessa kuvaamani tavoitteenasettelun muutos ”tyvestä puuhun -lähestymistapaan” saataisiin alulle. Jonkun on nimittäin sanottava, että näillä nykyisillä ilmastomallikeisareilla, Taalaksilla, Alestaloilla ja heidän ulkomaisilla kollegoillaan, ei ole vaatteita. Tuon sanojan on noustava joko tiedemaailman tai poliittisen johdon huipulta. Jos joudumme kovin pitkään odottamaan sanojaa, sitten tiedän, miten tässä käy. Ennemmin tai myöhemmin kansan enemmistö tajuaa tulleensa huijatuksi, ja silloin vaihtuu järjestys paljon laajemmin.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Etelän merijään tarkkaan varjeltu salaisuus

Ilmastomalleihin perustuen on yritetty ennustaa myös maapallon napa-alueiden merijään kehitystrendejä. Bob Tisdale on kirjoittanut noiden ilmastomallinnusten onnistumisesta mainion kirjoituksen, josta referoin muutaman kohdan tähän. Alkuperäisen Tisdalen kirjoituksen löydät täältä.
Kuva 1. Merijään todellinen muutos pohjoisessa (punainen)
ja etelässä (sininen).

Tisdale aloittaa näyttämällä viereisen kuvan pohjoisen ja etelän merijään peiton muutoksista reilun 30 vuoden aikana. Siitä selviää oitis, että punaisella merkitty arktisen merijään peitto on vähentynyt, kun eteläisen merijään (sininen) peitto on kasvanut.

Kaikkien tiedotusvälineiden otsikoista olemme jo kauan tienneet pohjoisen merijään vähenemisestä, ja samoissa jutuissa meille kerrotaan sen ilmastomallien mukaan lopulta häviävän kesäisin kokonaan. Oikeastaan se vanhempien lehtijuttujen mukaan on jo useana vuotena hävinnytkin, mutta sitkeästi siellä merijäätä tänäkin kesänä vielä on. Mutta juuri koskaan et voi lukea lehtijuttua tai televisioreportaasia etelän merijään tasaisesta kasvusta. Siihen on syynsä, jonka kerron tämän kirjoituksen loppupuolella.
Kuva 2. Uusimpien mallien mukainen merijään pinta-alan muutos
pohjoisessa (punainen) ja etelässä (sininen).

Tisdalen toinen kuva näyttää, miten hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) syksyllä julkaistavan uuden arviointiraportin pohjaksi käytetyt ilmastomallit ovat simuloineet napa-alueiden merijään kehitystä. Mallien mukaan molempien napa-alueiden merijään pinta-alan olisi pitänyt vähentyä. Vertaamalla ylimmän kuvan reaalimaailmaa ilmastomallien maailmaan, voimme havaita mallien ennustaneen oikeansuuntaisesti pohjoisen jään vähenemisen. Eteläisen jään osalta ne ovat erehtyneet jättimäisesti. Senhän olisi pitänyt mallinnusten mukaan huveta pohjoisen merijäätä selvästi nopeammin.
Kuva 3. Etelämeren mitattu pintalämpötilan poikkeama
(harmaa) vertailukaudesta ja ilmastomallien ennustama
lämpötilapoikkeama (vihreä). By Bob Tisdale.

Eteläinen merijää on kasvanut, sillä etelämeren lämpötila on tasaisesti laskenut. Tätäkään ilmastomallit eivät ole kyenneet ennustamaan, kuten kolmannesta kuvasta voit havaita. Vihreä kuvaaja kertoo tietokonemallien antaman ennusteen ja harmaa todellisen kehityksen. Jälleen noiden ero on massiivinen, trendinä lähes asteen verran 100 vuodessa.

IPCC:n syksyllä julkaistavassa arviointiraportin ensimmäisessä osassa tullaan jälleen kerran vetoamaan vain ja ainoastaan tiedeyhteisön "luotettaviksi" havaitsemien ilmastomallien tuloksiin, kun meille kerrotaan ennennäkemättömästä ilmaston lämpenemisestä ja muutoksesta. Samaan hengenvetoon meille väitetään mallien tieteellisen pohjan perustuvan kivenkovaksi koeteltuun fysiikkaan.
Kuva 4. Ilmastomallien ennustama tropiikin lämpötilakehitys
murtoviivoina. Mitattu lämpötila punaisina ja sinisinä pisteinä.
Kuvan lähde Roy Spencer.

Kun minä katson kuvia 2 ja 3 tai viereistä kuvaa ilmaston lämpötilan kehitystä kuvaavasta mallinnusten joukosta, mieleeni tulee useita kysymyksiä, joista tässä muutama:

  1. Kumpi asia noissa tietokonemallinnuksissa johtaa totaalisen väärään tulokseen, perustana oleva fysiikka, mallinnusmenetelmä vai molemmat?
  2. Miten on mahdollista, että useiden miljardien eurojen ja dollarien kehittelykustannuksista huolimatta jokaikinen malli ennustaa väärin?
  3. Miten on mahdollista, että kivenkovaan yhteiseen fysiikan pohjaan perustuvat mallit osaavat olla keskenään niin erimielisiä kuin kuva 4 osoittaa? Kuvissa 1-3 on esitetty vain mallinnusten keskiarvo, mutta yksittäiset mallinnukset ovat keskenään yhtä ristiriitaisia kuin kuvassa 4 esitetyt.
  4. Olisiko kolikkoa heittämällä (lämpenee/ei lämpene) päässyt oleellisesti halvemmalla oleellisesti parempaan tulokseen. 
Lopuksi tuohon kysymykseen, miksi et ole lukenut suomenkielisestä mediasta etelämantereen merijään kasvusta. Se johtuu siitä, että rehellisen toimittajan olisi kysyttävä itseltään ja ilmastotutkijoilta, miksi etelässä ei ole lämmennyt yli 30 vuoteen. Ja tuo kysymys johtaisi väistämättä jatkokysymyksiin, mikä ilmastomalleissa mättää ja miksi roskakoriin kuuluvia tuloksia pitäisi käyttää politiikan ja tulevaisuuteen tähtäävien toimien perustana. Vihreälle toimittajalle nuo kysymykset aiheuttavat hermoromahduksen, ja rehellisenä itseään pitävä toimittaja tajuaa todennäköisesti kysymystensä johtavan vakavaan ristiriitaan noihin malleihin uskovaisen hartaudella suhtautuvan poliittisen eliitin, Ilmatieteen laitoksen lysenkolaisen johdon, Greenpeacen ja WWF:n, kustantajan tai päätoimittajansa kanssa.

En ole tietokonemallinnusten vastustaja. Tiedän, että niitä voi käyttää hyvin hyödyllisestikin, jos mallinnus vastaa reaalimaailman ilmiöitä. Ilmastomallit eivät sitä valitettavasti tee. Ne ovat olleet koko ajan väärässä. Eivätkä ne ole kyenneet ennustamaan etelän merijäätä tai merenpintalämpötilaa paremmin myöskään muita ilmastoparametreja kuten ilman lämpötilaa, sateisuutta, kuivuutta, sään ääri-ilmiöitä tms. Ainoa poikkeus tässä joukossa on pohjoisen merijää, joskin epäilen mallinnusten senkin osalta menevän väärään suuntaan jo lähivuosina. Palaan tuohon pohjoisen jäätilanteeseen syksyllä sulamiskauden loppuvaiheessa, joten jätetään sitä koskevat kommentit sinne.

Väärässä olevan mallin tulosten mukaan rakennettaessa syntyy vain sutta ja sekundaa. Lopulta Sinä veronmaksajana joudut kustantamaan sen korjaamisen.
Etelämantereen lämpötilapoikkeama HadCRUT4:n
mukaan. Kuva http://www.climate4you.com/

Lisäys 17.6.2013: Lisäsin loppuun graafin Etelänapamantereen lämpötilapoikkeamasta vuosina 1957-2013, jotta ei tarvitse aloittaa uudelleen turhaa väittelyä siitä, onko manner lämmennyt vai viilentynyt. Se ei ole tehnyt kumpaakaan lähes 60 vuoden aikana.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Jouluaaton brittiläinen ilmastosalaisuus: Ei lämpene

Brittien sään kuva kesältä 2009. Tätä
oli Met Officen "barbecue summer".
Jokainen uutisia, ilmastotutkijoita ja muita poliitikkoja kuunteleva tietää, että ilmasto muuttuu. Tiedämme, että ilmasto lämpenee, sen mukana säät muuttuvat peräti inhottaviksi, ja syy tähän kurjuuteen on ihmiskunnan ilmakehään päästämä hiilidioksidi (CO2). Tuon "totuuden" konsensukseen kuitenkin ilmaantuu koko ajan uusia säröjä. Yksi näiden säröjen aiheuttaja on Yhdistyneiden Kuningaskuntien Ilmatieteenlaitos (MetOffice), jonka viime vuosien ennusteet ovat raivostuttaneet britit useaan kertaan. Raivon syynä ovat oikeastaan olleet ennusteiden epäluotettavuus, mikä on tietysti aika vakava asia maailman vanhimmalle ja arvostetuimmalle alan laitokselle. Kerrataanpa nopeasti muutamia viime vuosien ennusteita ennen varsinaista asiaani.

Vuonna 2009 MetOffice vielä julkaisi kausiennusteita. Keväällä 2009 se ennusti Brittein saarille kuumaa ja kuivaa kesää. Kolmen kuukauden kuluttua britit havaitsivat kesän olleen sekä viileä että erittäin sateinen. Met Office ilmoitti tuolloin lopettavansa kausiennusteiden julkistamisen.

Lokakuun lopulla 2010 MetOffice kuitenkin ilmoitti tulevan talven olevan poikkeuksellisen lämmin ja talvien jatkossakin vain lämpenevän. Todellisuudessa brittien liikenne oli jo alkutalvesta täysin sekaisin lumesta ja kylmyydestä, sillä maa oli kokenut mittaushistorian kylmimmän joulukuun. Yksikään talvi saarivaltiossa sitten vuoden 2009 ei ole ollut keskimääräistä lämpimämpi.

Viime keväänä MetOfficen julkaisemattoman kausiennusteen perusteella brittien ympäristövirasto antoi varoituksen koko loppuvuoden jatkuvasta kuivuudesta. Sen perusteella määrättiin kovia rajoituksia veden käytölle. Kun vuosi oli ohi, britit saattoivat todeta kokeneensa yhden kaikkien aikojen märimmistä ja viileimmistä kesistään, jonka aikana tulvat olivat jatkuva riesa.

Mail on Sunday -lehden lööppi ilmaston lämpenemisen
pysähdyksestä vuodelta 2012
Voisin jatkaa helposti listaa MetOfficen pieleen menneistä ennusteista, mutta ehkä tämä riittää. Oleellista kuitenkin on se, että johtavan tiedemiehensä, Julia Slingon, mukaan laitos käyttää ilmaston pitkän aikavälin (kymmenien vuosien) ennusteissa samoja ilmastomalleja, joita se käyttää myös kausiennusteissaan.

Viime vuonna MetOffice keräsi huomattavasti julkisuutta, kun sen raportti ja Itä-Anglian yliopiston ilmastotutkimusyksikön ylläpitämä globaali lämpöaikasarja (HadCRUT4) osoittivat ilmaston lämpenemisen olleen pysähdyksissä jo 16 vuoden ajan.

MetOffice on julkaissut pitkän aikavälin ilmastoennusteita jo ainakin vuodesta 2007 alkaen. Tuon vuoden ennusteessa kerrottiin, että maapallon ilmasto lämpenisi vuoteen 2014 mennessä 0,3 astetta verrattuna vuoteen 2004. Vajaa vuosi siis on vielä aikaa lämmetä, mutta tähän mennessä keskilämpötilan nousu on ollut nolla. 

Met Officen ennusteet vuosilta 2011 ja 2012.
Kuvan lähde ja kirjoitusvirheet : The Australian
Vuonna 2011 laitos julkaisi vieressä olevan kuvan mukaisen ennusteen lämpötilan noususta vuoteen 2022 mennessä (paksumpi punainen murtoviiva). Sen mukaisesti lämpötila jatkaisi nousua edelleen 0,3-0,4 astetta vuosikymmenessä. Näiden hälyyttävien ennusteiden vuoksihan me eurooppalaiset yritämme epätoivoisesti torjua ilmastonmuutosta valtavilla rahasummilla.

Viime joulukuun 24. päivänä MetOffice julkaisi tuoreimman ennusteensa viideksi seuraavaksi vuodeksi. Tuo ennuste näkyy yhdessä vuoden 2011 ennusteen kanssa kuvassa sinisenä murtoviivana. Sen mukaisesti maapallon ilmaston lämpeneminen on siis pysähdyksissä vuoteen 2017 asti. Muutos on lähes mykistyttävä. Se on niin dramaattinen, että uusin ennuste päätettiin julkistaa jouluaattona. Oliko julkistusajankohta tarkoitettu vaimentamaan julkisuutta - lehdethän eivät Brittein saarilla ilmesty joulupäivänä - vai oliko kyseessä joululahja ilmastotuhoa pelkäävälle maailmalle? Hmmm... Yleensä julkistamisella tavoitellaan julkisuutta. Minä en usko maailman arvostetuimman ilmastontutkimuslaitoksen johdon ja tiedottajien olevan niin hölmöjä, että he sitä halutessaan valitsisivat kaikista päivistä juuri jouluaaton.

Lähes koko tämän 1990-luvulta alkaneen ilmastopanikoinnin aikana alailmakehän globaali keskilämpötila ei ole merkittävästi kohonnut. Ilmasto on lämmennyt taukoamatta vain ilmastotutkijoiden, ml. MetOffice, ilmastomalleissa, joita pyöritetään maailman kalleimmissa supertietokoneissa. Mallien tuottamien ennusteiden mukaan meitä on verotettu tuhansien miljardien eurojen, dollarien ja puntien edestä, jotta veromme hidastaisivat ilmaston lämpenemistä. Ehkä ilmaston viilentäminen jatkuvasti kohoavilla energiaveroilla ja hiilidioksidimaksuilla onnistuu sittenkin? Met Officen viimeisimmän ennusteen mukaan keskilämpö ainakin pysyy ennallaan 20 vuoden ajan vuodesta 1997 alkaen.

Ehkä jouluaaton salailun syynä on se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden jatkuvalla kasvulla ja lämpötilan tasaisuudella ei näytä olevan mitään yhteyttä toisiinsa? Tai ehkä sään ja ilmaston ennustamiseksi perustettu laitos ei enää haluaisi julkaista ennusteitaan, koska mallit eivät toimi?

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Yle ja saksalais-grönlantilainen ilmastohuumori

Ainakaan eilen 12.3.2012 Grönlannissa ei jää sulanut.
Yleisradio uutisoi muutamia päiviä sitten saksalaisen Potsdamin ilmastoinstituutin (PIK) tutkimuksesta, jonka mukaan Grönlannin jäätikön sulaminen olisi lähes kulman takana. Ylen julkaisemassa uutisessa todetaan (lihavoinnit blogistin):
 Jos maapallon hiilipäästöjä ei valvota, voi Grönlannin jäätikkö sulaa kokonaan 2 000 vuodessa. Viidesosa jäätiköstä katoaisi vedeksi 500 vuodessa, ennustaa sunnuntaina julkaistu tutkimus. Grönlannissa on maapallon toiseksi suurimmat jäätiköt Etelämantereen jälkeen. 
Maapallon lämpötila on jo noussut 0,8 astetta sitten teollisen vallankumouksen, joka käynnistyi 1800-luvun puolivälissä. Tiedot ilmenevät Nature Climate Change -lehden tutkimuksesta. 
Tutkimus esittää, että Grönlannin jäätikkö sulaisi kokonaan, jos maapallon lämpötila nousisi vielä toiset 0,8 astetta. Lukuja verrataan teollista vallankumousta edeltäneen ajanjakson mittauksiin. Lukemien täytyisi tosin pysyä samoina tuhansien vuosien ajan, jotta näin tapahtuisi. 
Edelliset tutkimukset esittivät, että Grönlanti vaatisi sulaakseen kokonaan ainakin 3,1 asteen lämpötilan nousun teollista vallankumousta edeltäneisiin lukemiin.
YK:n tavotteiden mukaan maapallon lämpötilan nousun rajaksi on asetettu 2 astetta. Tällöin täydellinen jäätikön sulaminen veisi 50 000 vuotta. 
Jos Grönlanti sulaisi kokonaan, maapallon vedenpinta nousisi 7,2 metriä.  
Uutinen on toisaalta huvittava mutta toisaalta kauhea. Sama pätee tietysti alkuperäiseen tutkimukseenkin.

Huvittava se on siinä mielessä, että jälleen kerran kyse on hiilidioksidiparametreilla pilatusta tietokonemallinnuksesta, jonka takana ei ole reaalimaailmasta - siis tällä kertaa Grönlannista - mitattua dataa. Sen mukaanhan Grönlanti on kyllä pikkuhiljaa sulanut viimeisen 15 000 vuoden aikana. Näinhän jäätiköille yleensä tapahtuu jääkausien välisenä aikana. Tosin Grönlannissakin sulaminen on välillä pysähtynyt ja jopa kääntynyt ajoittain kasvuksi, kuten voit lukea vaikkapa näistä mitattuihin havaintoihin perustuneista tutkimuksista.

Huvittavuutta tietysti lisää se, että tutkijat eivät ole tainneet perehtyä Grönlannin jäästä kairatuista näytteistä tehtyihin lämpötilarekonstruktioihin, jotka osoittavat alueen ilmaston olleen nykyistä lämpimämpi pääosan viimeisestä 10 000 vuodesta. Tässä linkki uusimpaan tutkimukseen, joka kattaa tarkemman analyysin viimeisen 4000 vuoden ilmastoon. Eikä kovin kummallista sulamista ole tuonakaan aikana tapahtunut.

P38-konetta kaivetaan esiin Grönlannissa
Grönlannin kiihtyvään sulamiseen liittyvä anekdootti on lainattava ilmastoblogisti Pierre Gosseliniltä. Hän kertoo tositarinan Toisen Maailmansodan aikana Grönlantiin pakkolaskun tehneistä amerikkalaiskoneista, joista yksi löydettiin tutkaamalla vuonna 1992. Kone oli 70 metrin syvyydessä jäätikön sisällä. Siis Grönlanti oli sulanut noin 50 vuoden aikana niin paljon, että jäätikköä oli kasvanut keskimäärin lähes kaksi metriä joka vuosi koneen päälle! Kun muita samaan lento-osastoon kuuluneita koneita onnistuttiin paikantamaan vuonna 2008, oli sulaminen edelleen ilmastotieteilijöiden mukaan kiihtynyt, sillä ne olivat jo 100 metrin syvyydessä. Siis pari metriä oli jäätä muodostunut niidenkin päälle joka vuosi aikavälillä 1992-2008. Merkillistä sulamista kertakaikkiaan?

Hauskaa on sekin, että PIK:n tutkimus lupaa Grönlannin jäätikön kestävän 50 000 vuotta, jos kykenisimme pysyttäytymään YK:n ilmastopaneelin, IPCC:n, suosittamassa alle kahden asteen lämpenemistavoitteessa verrattuna esiteolliseen aikaan. Jotenkin epäilen kyllä seuraavan jääkauden hyökkäävän kimppuumme paljon tuota ennen. Silloin Suomessa asuvat voivat ihailla kilometrin paksua jäätikköä ihan omalla kotipihallaan, ja kaikki luultavasti miettivät keinoja ilmaston lämmittämiseksi ja jäätiköiden sulattamiseksi. Vihreät ilmastoalarmistit ovat ainoita, jotka ovat tuohon mennessä kadonneet sukupuuttoon.

Lainaan Länsi-Washingtonin yliopiston geologian emeritusprofessoria ja yhtä maailman kokeneinta jäätikköasiantuntijaa,  Don J. Easterbrookia, joka kommentoi PIK:n tutkimusta seuraavasti:
Hölynpölyä! Grönlannin jäätikön data osoittaa lähes koko viimeisen 10000 vuoden olleen nykyistä lämpimämpää, eikä jäätikkö hävinnyt. Data osoittaa nykyistä paljon intensiivisempiä lämpenemisjaksoja, jotka eivät sulattaneet jäätikköä. Se taas tietokonemalleista! Katso todellista dataa, jos haluat ennustaa todellisia tapahtumia!
Asian kauheus liittyy tietenkin Ylen ja monien muidenkin tiedotusvälineiden kritiikittömään uutisointiin tutkimuksesta.  Ihmisiä säikytellään mahdollisilla katastrofeilla, joiden edessä on niin monta mahdotonta ilmiötä ja jos-sanalla alkavaa tapahtumaa, että ko. katastrofi on jokseenkin mahdoton. Valitettavasti Ylen ympäristöasioiden uutisointi syö tällaisilla vain kauhuelokuvien idea-alkioiksi tai aprillipäivän artikkeleiksi sopivilla jutuilla uskottavuuttaan.




perjantai 9. maaliskuuta 2012

Muuallakin osataan ennustaa ilmastoa väärin

Hansen matkalla poliisiasemalle häpeämään.
Kirjoitin edellisessä bloggauksessani Ilmatieteenlaitoksen pääjohtajan kolmen vuoden takaisesta ja surkeaksi osoittautuneesta ennusteesta. Mutta kyllähän pieleen osataan ennustaa muuallakin. Tämän sortin ennustaminen taitaa olla vallitseva tyyli nykyisten ilmastotutkijoiden keskuudessa.

Maailman suosituin ilmastoblogi, Watts Up With That, naureskelee tuoreessa jutussaan maailman tunnetuimman ilmastotutkijan, James Hansenin, profetialle kesäkuulta vuonna 1986. Tuolloin Hansen todisti Yhdysvaltain senaatin komitean edessä ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden "vaarallisesta" kasvusta. Hansen ennusti kasvihuoneilmiön nostavan maapallon ilmakehän alaosien keskilämpötilaa kahdella asteella vuoteen 2006 mennessä. Nyt tiedämme reaalimaailmassa tehdyistä mittauksista, että Hansenin ennustus erehtyi todella paljon, sillä keskilämpötila nousi tuon 20 vuoden aikana vain 0,42 astetta. Ja vuodesta 2006 tämän vuoden helmikuuhun mennessä se on laskenut jo noin 0,3 astetta (keskilämpötilapoikkeamina ilmoitettuna).
Hansenin ennustus ei mahtuisi tälle reaalimaailman asteikolle.

Hansenin erehdys on tietysti valtavan suuri, mutta osui hän sentään oikeaan suuntaan siinä, että keskilämpötila tosiaan nousi. Taalaksen erehdys - tai pikemminkin huijaus - on astetta isompi sikäli, että hänen käytettävissään oli ilmastohistoriaa ja tutkimusta 25 vuotta enemmän, ja monessa kohdassa kirjoitustaan Taalas teki jopa merkkivirheen - siis ennusti väärään suuntaan. Tuo Watts Up With That -sivuston juttu kannattaa lukea kokonaisuudessaan ylempänä olevasta linkistä. Siinä kerrotaan mm. miten senaattorit koetettiin saada uskomaan ilmaston lämpenemiseen ilmastointilaitteita käsittelemällä. Ehkä Taalaskin tarvitsee tulevaisuudessa vastaavanlaisia erikoisefektejä saadakseen ihmiset uskomaan sellaiseen, mitä ei tapahdu.

Tämä vuosi on jännittävä parin muun ilmastoennustuksen osalta. Tunnettu ilmastopolitrukki Al Gore on ennustanut (Hansenin ilmastoyksikön tietokonemalleihin perustuen) vuodesta 2007 alkaen, että pohjoinen merijää sulaa kesäisin kokonaan seuraavan 5-7 vuoden aikana. Kesällä 2012 tulee viisi vuotta täyteen ennustuksesta. Jännityksellä seuraamme tässä blogissa kesän tuloa pohjoiseen ja odotettavissa olevan kaikkien sulamisten äidin alkamista. Viereisessä videossa Gore toistaa ennustustaan Kööpenhaminen ilmastokokouksessa vuonna 2009. Oliko Taalaskin kuulijoiden joukossa?

Hurjin ilmastoennustus?
Ehkä hurjin vuotta 2012 koskeva kasvuhuonekaasuennustus löytyy kuitenkin täältä. Sen toteutuminen olisi tietysti kaikkien aikojen tapahtuma ihmiskunnan historiassa. The Canadianin jutusta ei selviä, keiden  ilmastotutkijoiden tuloksia siihen on lainattu. Mutta lähde kuuluu varmasti Taalaksen ja Hansenin kanssa samaan kasvihuonekaasujen merkitystä pahasti yliarvioivaan koulukuntaan.

Ehkä nämä pari esimerkkiä lohduttavat Petteri Taalasta. Joka tapauksessa ne osoittavat, että muuallakin osataan ennustaa päin seiniä, kun usko kasvihuonekaasuihin ylittää järkevyyden rajat. Itse asiassa se taitaa olla koko tieteenalaa vaivaava vitsaus.