Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pekkarinen Mauri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pekkarinen Mauri. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. tammikuuta 2015

Suomen valtion tuulivahinko ja keskustaministerin arviointivirheen hinta

Energiapolitiikka ja ilmastopolitiikka ovat nopeasti nousemassa yhdeksi huhtikuun eduskuntavaalien teemoista. Tästä on nähty merkkejä lehtikirjoittelussa ja mm. tässä energia-alan professorien poliittisessa puffauksessa. Keskityn tässä bloggauksessa enemmän energia-asioihin yhden pienen joskin kalliin sektorin osalta, ja palaan ilmastopolitiikkaan aivan lyhyesti kirjoituksen lopussa.

Ainolan juttu osa 1
Olli Ainolan koko aukeaman juttu ”Rahat eivät riitätuulitukeen” tiistain 20.1.2015 Iltalehdessä on melko kattava selostus niistä arviointivirheistä, joita tehtiin sekä Kiviniemen että Kataisen hallituksissa. Nuo valtavan isot arviointivirheet koskivat niin tulevaa sähkön hintaa kuin korkotasoa, joilla on melkoisesti merkitystä ainakin sähkön tuotantoa harjoittaville yhtiöille. Oheisista kuvista, jotka suurenevat klikkaamalla, voi lukea yhden viimeisen tutkivaa journalismia harrastavan toimittajan hyytävän analyysin.

Mari Kiviniemen (Kesk) hallituksen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (Kesk) ajoi läpi energiapaketin – ns. risupaketin – jossa päätettiin tuulivoiman tuotantotuet seuraavaksi 12 vuodeksi.  Niistä on nyt tullut Suomen veronmaksajille melkoinen menoautomaatti. Me nimittäin maksamme tämän vuoden loppuun asti
Ainolan juttu osa 2
takuuhintana peräti 105,30 euroa jokaisesta tuuliturbiinilla tuotetusta megawattitunnista ja ensi vuodesta alkaen 83,50 €/MWh.  Tuulisähkön tuottajalle tuo syöttötariffina tunnettu sähkön markkinahinnan ja takuuhinnan välinen erotus, joka on ollut ja tullee pitkään olemaan yli kaksinkertainen verrattuna markkinahintaan (vuonna 2014 keskimäärin 36 €/MWh), takaa täydellisen riskittömyyden, mikä ei ole aivan tavanomaista yrittämisessä. Tuulivoimasta on tullut yksi Suomen subventoiduimmista hyödykkeistä.

Ainola käsittelee kirjoituksessaan myös tuulivoiman kotimaisuusastetta, jonka piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan nousta peräti 80-prosenttiseksi. Investointikustannuksista se on vain 30%, ja käyttömenot mukaan lukien se Ainolan selvitysten mukaan nousee hiukan yli puoleen. Minä epäilen noidenkin lukujen olevan yläkanttiin. Selvää kuitenkin on se, että tuulivoimalla ei lisätä energiasektorimme kotimaisuusastetta lainkaan.