Energiapolitiikka ja ilmastopolitiikka ovat nopeasti
nousemassa yhdeksi huhtikuun eduskuntavaalien teemoista. Tästä on nähty
merkkejä lehtikirjoittelussa ja mm. tässä energia-alan professorien
poliittisessa puffauksessa.
Keskityn tässä bloggauksessa enemmän energia-asioihin yhden pienen joskin
kalliin sektorin osalta, ja palaan ilmastopolitiikkaan aivan lyhyesti
kirjoituksen lopussa.
![]() |
| Ainolan juttu osa 1 |
Olli Ainolan koko aukeaman juttu ”Rahat eivät riitätuulitukeen” tiistain 20.1.2015 Iltalehdessä on melko kattava selostus niistä arviointivirheistä, joita tehtiin sekä
Kiviniemen että Kataisen hallituksissa. Nuo valtavan isot arviointivirheet
koskivat niin tulevaa sähkön hintaa kuin korkotasoa, joilla on melkoisesti merkitystä
ainakin sähkön tuotantoa harjoittaville yhtiöille. Oheisista kuvista, jotka suurenevat
klikkaamalla, voi lukea yhden viimeisen tutkivaa journalismia harrastavan
toimittajan hyytävän analyysin.
Mari Kiviniemen (Kesk) hallituksen elinkeinoministeri Mauri
Pekkarinen (Kesk) ajoi läpi energiapaketin – ns. risupaketin – jossa päätettiin
tuulivoiman tuotantotuet seuraavaksi 12 vuodeksi. Niistä on nyt tullut Suomen veronmaksajille
melkoinen menoautomaatti. Me nimittäin maksamme tämän vuoden loppuun asti
![]() |
| Ainolan juttu osa 2 |
Ainola käsittelee kirjoituksessaan myös tuulivoiman
kotimaisuusastetta, jonka piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan nousta peräti
80-prosenttiseksi. Investointikustannuksista se on vain 30%, ja käyttömenot mukaan
lukien se Ainolan selvitysten mukaan nousee hiukan yli puoleen. Minä epäilen
noidenkin lukujen olevan yläkanttiin. Selvää kuitenkin on se, että tuulivoimalla ei
lisätä energiasektorimme kotimaisuusastetta lainkaan.

