Kuva 1: Presidentti Trump kertomassa linjauksestaan koskien Pariisin sopimusta |
1. Ilmasto
Ilmastoon sen paremmin Pariisin sopimuksella kuin Yhdysvaltain irtautumisella siitä ei ole mitattavissa olevaa vaikutusta. Näin on siinäkin tapauksessa, että hiilidioksidin määrän lisäyksellä nykyisestään olisi alailmakehän lämpötilaa merkittävästi nostava vaikutus.
Nimittäin Pariisin ilmastosopimushan ei rajoita hiilidioksidipäästöjä, vaan sallii niiden kasvattamisen. Sopimus suorastaan siunaa sen, että viime aikoina voimakkaimmin päästöjään kasvattaneet maat - etunenässä Kiina, Intia ja muut Aasian maat - saavat jatkaa toimintaa kuten ennenkin. Tätä asiaa koskeva johtopäätös on jopa kirjattu Pariisin sopimuksen pykälään 17, josta kuva 2 alla.
Kuva 2 |
Lisäksi kannattaa muistaa, että mainitsemani ilmastomallinnukset ovat toistaiseksi olleet täysin ennustuskyvyttömiä, jolloin niiden kyvykkyyteen tästä eteenpäinkin täytyy suhtautua hyvin skeptisesti. Ilmastoa muokkaavien tekijöiden luonnollinen vaihtelu, jota mallinnukset eivät pysty ennustamaan, voi aivan hyvin huojuttaa lämpötilaa tulevina vuosikymmeninä suuntaan jos toiseenkin. Pariisin sopimus ja poliitikkojen puheet eivät kuulu noihin tekijöihin.
Trumpin päätöksen ilmastollisilla vaikutuksilla argumentoivat eivät siis tiedä, mistä puhuvat. Heidän huutelunsa voi luokitella panikoinniksi.
2. Talous
Eilisessä puheessaan Trump argumentoi kantaansa lähinnä taloudellisilla syillä. Hän on oikeassa sikäli, että ilmastonmuutoksen torjunnasta ja siihen sopeutumisesta on tullut erittäin merkittävä rahansiirtoautomaatti paitsi kansainvälisesti myös kansallisesti. Tuon automaatin maksajapuolella ovat olleet lähinnä eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset veronmaksajat. Saajina ovat olleet monenlaiset tahot kehittyvissä maissa ja myös monet tukiaisten varassa elävät länsimaiset tahot. Tuuliparoneille ja heimopäälliköille ilmastonmuutosbisnes on ollut hyvin tuottavaa.
Rahan lisäksi ilmastonmuutoksen torjunnan verukkeella on välillisesti siirretty myös muita tuotannontekijöitä. Kun energiaintensiivisen valmistavan teollisuuden kustannuksia on erilaisilla hiiliperusteisilla maksuilla lännessä korotettu, on osa teollisuudesta muuttanut työpaikkoineen halvan energian maihin - aivan erityisesti Itä- ja Kaakkois-Aasiaan. Tästä ilmiöstä, jota hiilivuodoksikin kutsutaan, ovat tietysti iloinneet vihreät poliitikkomme täällä lännessä. Onhan hiilijalanjälkemme valmistusperusteisesti sen seurauksena laskenut. Mutta sama valmistus on siirtynyt likaisemman energian maihin, joissa hiilijalanjälki on kasvanut enemmän. Jäljelle länteen on jäänyt joukko entisiä työntekijöitä ja kasvavat työttömyysmenot.
Kuten Trump hyvin selvästi vaalikampanjassaan kertoi, hän haluaa suitsia tätä rahan ja tuotannontekijöiden siirtymistä. Siirtämällä Pariisin sopimuksen syrjään hän poistaa yhden tekijän, jonka perusteella Yhdysvalloilta voitaisiin vaatia enemmän rahaa ja hiilivuodon ymmärrystä, mikäli päätös pitää hänen ja myös seuraavan presidentin aikana.
Tuskinpa Trumpin päätöksellä on suurempia vaikutuksia maailmantalouteen tai kansallisiin talouksiin ainakaan lyhyellä aikavälillä. Mutta tietysti Trumpin hallinnon tämän päätöksen kanssa linjassa olevilla muilla päätöksillä voi olla paikallista ja jopa kansainvälistä merkitystä. Tarkoitan esimerkiksi erilaisia budjettileikkauksia, jotka kohdistuvat erilaisiin ilmastopolitiikan toimijoihin USA:n sisällä ja ulkopuolella. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana valtavasti paisunut julkisrahoitteinen ilmastonmuutostutkimusteollisuus joutuu trendikkäästi etsimään yksityistä/kansainvälistä rahoitusta tai ajamaan yksiköitään alas. Vihreä ilmastorahasto jää kaipaamaan Obaman kulisseissa lupaamia satoja miljardeja dollareita. Yksittäiset kehittyvät ja kehitysmaat, jotka uskoivat Obaman hallinnon lupaamiin tulevien vuosien kahdenvälisiin ilmastorahalahjoihin, huomasivat eilen lupausten tyhjyyden. Tällä kaikella on seurauksensa: Muutaman kuukauden julkisen valittelun jälkeen nuo tahot kolkuttelevat EU-maiden rahakirstujen äärelle hakemaan korvausta siitä, että Merkel, Hollande ja muut EU-alueen johtajat huijasivat heidät uskomaan Obaman lupauksiin.
Synkkiä pilviä povataan Yhdysvaltain teknologiateollisuudelle päätöksestä johtuen. Nimittäin tukiaisia tarvitsevat saattavat huomata liittovaltiotason tukiaisten vähenevän. Huoli ei ole kovin suuri, sillä vain liittovaltiotason tuen varassa olevia yhtiöitä on melko vähän. Mutta kyllä paine vyöryy tietysti pienellä viiveellä osavaltio- ja kaupunkitasolle, ja huonosti voi sitten käydä, jos ei pärjää markkinaehtoisessa kilpailussa. Sanoisin, että varsinkin nykytekniikalla toimiville tuuli- ja aurinkovoimayhtiöille tämä voi olla vaikea paikka. Samoin täysin tukiaisista riippuvalle Teslalle voi tulla kovia rahoitushaasteita, mikä näkyikin yhtiön pääjohtajan tuoreissa reaktioissa.
Mutta ei tämä päätös vahingoita millään tavalla sitä osaa Amerikan teollisuudesta, joka pyrkii kehittämään uusia ja markkinaehtoisia ratkaisuja joko energian tuottamiseksi tai sen säästämiseksi. Sanoisin päinvastoin: Päätöksen seuraukset voivat helpottaa todellisten innovaatioiden pääsyä markkinoille, jos tukiaisten varassa nitkuttelevat vanhat pyyhkäistään kilpailukyvyttöminä pois.