Yksinkertainen ilmastomalli pelittää monimutkaisia paremmin

Professori Ole Humlum

Oslon yliopiston geofysiikan professori Ole Humlum ja astrofysiikan emeritusprofessori Jan-Erik Solheim ovat esitelleet yksikertaisen ilmastomallinsa. Malli perustuu pääosiltaan niihinsyklisiin muutoksiin, joita globaalissa ilmastossa on havaittu lyhyen mittaushistorian aikana. Erikoista mallinnuksessa on se, että toisin kuin useimmissa jokseenkin poikkeuksetta väärin ennustaneissa malleissa Humlumin malli ei laske hiilidioksidille havaittavissa olevaa lämpötilaa nostavaa vaikutusta. Mutta tuon asian merkityksestä esitän pari ajatusta kirjoituksen lopussa. Katsotaanpa ensin, miten Humlumin malli on kyennyt simuloimaan menneen ilmaston.

Humlum ja Solheim ottavat lähtökohdaksi globaalin HadCRUT4-lämpöaikasarjan vuodesta 1850 alkaen. Sen kuvaaja ja sinisellä merkitty lineaarinen trendi - +0,47 astetta sadassa vuodessa - näkyvät seuraavassa kuvassa.

Kuva 1. Globaali lämpötila 1850 - toukokuu 2013 ja trendi (sin.)

Kun tuo koko mittaushistorian aikainen lämpeneminen poistetaan kuvaajasta, saadaan näkyviin viimeisen 160 vuoden aikainen lämpötilan oskillointi, joka on esitetty kuvassa 2. Tuossa kuvaajassa näkyvät selvästi lämpöhuiput noin vuosina 1880, 1945 ja 2005 sekä kylmimmät jaksot, jotka ajoittuvat 1910- ja 1970-luvuille. Kun kuvaajan datalle vuoteen 2000 asti tehdään silmämääräistä syvempi taajuusanalyysi, havaitaan että lämpötilassa näyttää esiintyvän merkitsevää jaksollisuutta 69, 148, 21 and 9,2 vuoden välein.

Kuva 2. Lämpötila ilman trendiä 0,47^oC/100v

Kuka tai mikä vetää hiilidioksidikärryä?

Suomen ilmastotieteen koko kuva. Valjastajana
Petteri Taalas

Vetääkö hevonen kärryjä vai työntääkö kärry hevosta? Tämä on ollut menneinä vuosisatoina esimerkkinä syyn ja seurauksen suhteesta. Jostain syystä tieteissäkin korkealle arvostettu periaate siitä, että syy edeltää seurausta, on nykyään hämärtynyt erityisesti ilmastotieteessä. Ilmastotieteiden valtavirta nimittäin väittää, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on johtanut ilmakehän lämpenemiseen. Tämä väittämä on ollut pahassa ristiriidassa mm. napa-alueiden mannerjäätiköistä kairattujen satoja tuhansia vuosia kattavien jäänäytteiden kanssa. Ne nimittäin osoittavat yksiselitteisesti, että lämpötila muuttuu ensin ja ilman hiilidioksidipitoisuus muuttuu sen jälkeen muutaman tai usean sadan vuoden viipeellä.

Nämä ikivanhoista jääkentistä  luodut lämpötila- ja hiilidioksidirekonstruktiot tietysti todistavat sen puolesta, että hevonen vetää kärryjä eikä päinvastoin. Mutta nuo tutkimukset eivät ole vakuuttaneet ilmastoalarmisteja. Ymmärrän tuon epäilyksen osittain, sillä ikijään kemiallisista analyyseistä muodostetut aikasarjat eivät ole kovin tarkkoja. Ne eivät kykene kertomaan vuoden tai edes vuosikymmenen tarkkuudella ilmasto-olosuhteista, vaikka ne ainakin ennen parempia analyysejä ovat tieteen valtavirtaa karkeammalla erottelukyvyllä.

Nyt norjalainen tutkijaryhmä on yrittänyt tarkempaa analyysiä ilman lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden suhteesta lyhyemmällä aikavälillä ja tuoreilla havainnoilla. Millaiset johtopäätökset tämä Oslon yliopiston maantieteen professorin, Ole Humlumin, vetämä tutkimus asiasta teki? Tutkijat analysoivat useita arvostettuja ilmakehän ja merenpinnan lämpöaikasarjoja sekä hiilidioksidiaikasarjoja vuodesta 1980 alkaen. Edeltääkö lämpötilan nousua hiilidioksidipitoisuuden nousu, kuten mm. Suomen Ilmatieteen laitoksen johto väittää, vai onko asia päinvastoin?

Kuvassa ilmakehän hiilidioksidin nousu vihreänä (oikea asteikko)
ja eri lämpöaikasarjojen osoittamat lämpötilan nousut (vasen asteikko)
 muilla väreillä. Tutkimus osoittaa selvästi, että lämpötilan
muutos edeltää hiilidioksidipitoisuuden muutosta.

Humlumin tutkimuksen mukaan merenpinnan lämpötilan nousu edeltää hiilidioksidipitoisuuden nousua noin vuodella. Ilman lämpötilan nousun ja CO2:n nousun kanssa on vastaava noin 10 kuukauden viive. Viereisessä kuvassa näet tutkimuksen tulokset, joiden mukaan hiilidioksidipitoisuuden muutos seuraa hyvin lämpötilan muutosta. Siis hevonen vetääkin kärryjä, eikä päinvastoin kuten Ilmatieteenlaitoksemme johto väittää.

Lisäksi Humlumin tutkimus ei havainnut ihmiskunnan kiistattomasti aiheuttamien ja koko ajan lisääntyneiden hiilidioksidipäästöjen oleellisesti kasvattaneen ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Tämä viittaisi siihen, että luonnon kyky kierrättää hiilidioksidia ylittää selvästi ihmiskunnan kyvyn ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden säätelyssä. Tämä on tietysti ilmastokatastrofeihin uskoville mahdoton ajatus, sillä se veisi pohjan kaikelta hiilidioksidisäätelyltä ja -verotukselta. Siksi et luultavasti lue tästä tutkimuksesta myöskään hallituksia myötäilevistä valtamedioista.

Äänestyskäyttäytymisessäsi kannattanee kuitenkin miettiä, verotetaanko Sinua kiihtyvästi siitä syystä, että kärry vetää hevosta vai päinvastoin. Punavihreät, Kokoomus ja Keskusta haluavat tehdä sitä hiilidioksidiperusteisesti, joka tämän tutkimuksen mukaan tarkoittaa kärryn vetävän hevosta. Humlumin tutkimus poliittisesti tulkittuna kuitenkin vihjaa siihen, että Sinua pitäisikin hiilidioksidipäästöjen sijasta verottaa päiväntasaaja-alueen hellepäivien mukaan. Ne nimittäin ovat tuo hevonen, joka nostaa hiilidioksidipitoisuutta.