On hienoa olla ilmaston katastrofaalisen lämpenemisen kieltäjä!

Kirjoittaja Antero Järvinen

Otsikossa on ilmaus ’ilmaston lämpeneminen’ eikä myöhemmin muotiin tullut ’ilmastonmuutos’, koska hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) politisoituneet toimijat lupasivat meille alun perin ilmaston lämpenemisen eivätkä sen vesitetyn muunnoksen, ilmastonmuutoksen. Lupauksista on vastattava!

Maailmalla ei ole havaittu ilmaston lämpenemistä kohta 20 vuoteen. Sen sijaan olemme saaneet nauttia ilmaston luonnollisista muutoksista eli vaihteluista vuodesta toiseen. Vaikka lämpeneminen on ollut pitkään poissa, tosiuskovaiset ummistavat tältä silmänsä ja etsivät milloin mistäkin merkkejä lämpenemisen lomalta paluusta. Todellisuudessa vanha kunnon ilmaston lämpeneminen on kuopattu kaikessa hiljaisuudessa, ja ilmastonmuutoksellakin on jo toinen jalka haudassa. Koska rahvas ei ole ottanut muutossaarnaa vakavasti, tilalle on yritetty lanseerata uusi kauhistuttava käsite, sään ääri-ilmiöt. Nyt niiden povataan lisääntyvän ja aiheuttavan tulevaisuudessa suunnatonta tuhoa. Myrsky- ym. ilmastotilastot eivät tue ääri-ilmiöväitettäkään, minkä vuoksi senkin pelotteluvoima on ollut heikko. Mitähän seuraavaksi? Paukut alkavat olla niin vähissä, että pian on pakko kaivaa naftaliinista ilmaston kylmeneminen. Se saisi takuulla karvat pystyyn.

Lawrence Solomonin “Kieltäjät”-kirjan kansikuva.
Alaotsikko suomeksi: ”Maailmankuulut tiedeihmiset,
jotka nousivat ilmaston lämpenemishysteriaa,
poliittista vainoa ja vilppiä vastaan.”

Ympäristötoimittaja Lawrence Solomonin kirjasta The Deniers (2010) käy ilmi, että ihmisen hiilidioksidilla aiheuttaman lämpenemisen katastrofaalisten vaarojen kieltäjät (englanniksi deniers) ovat hyvässä seurassa. Esiteltyjä kriittisiä tiedeihmisiä ovat mm. Christopher Landsea, Richard Lindzen, Vincent Gray, Duncan Wingman, Zbigniew Jaworowski, Syun-Ichi Akasofu, Tom Segalstad, Eigil Friis-Christensen, Hendrik Tennekes, Freeman Dyson, Antonio Zichichi, Henrik Svensmark, Paul Reiter, Ried Bryson, Richard Tol ja Roger Revelle. He eivät toki kiellä hiilidioksidin lievää lämmittävää vaikutusta, mutta pitävät tämän hivenkaasun demonisointia liioiteltuna. He näkevät, että ilmasto muuttuu suureksi osaksi luonnon omien mekanismien mukaan eikä ihmisellä ole mahdollisuutta siihen puuttua.

Kun toimittaja Solomon yritti löytää näille maineikkaille tiedeihmisille vastinpareja 2-5 asteen lämpötilan nousulla pelottelevien tiedeihmisten joukosta, hän joutui pettymään. Missä nämä tieteen jättiläiset piileskelevät? Heitä ei kerta kaikkiaan löytynyt! Yhdistyneiden kansakuntien alainen IPCC kieltäytyi antamasta Solomonille raportteja kirjoittaneiden henkilöiden nimiä, joita mediassa liikkuneiden, mutta vääriksi osoittautuneiden, huhujen mukaan olisi tuhansia. Solomon löysi vastaavina kirjoittajina henkilöitä, jotka eivät olleet koskaan julkaisseet tieteellistä kirjoitusta vastuullaan olevasta aihepiiristä, mutta jotka olivat kiihkeitä ympäristöaktivisteja. Vuotta myöhemmin (2011) kanadalainen tutkiva journalisti Donna Laframboise tuli kirjassaan ”Ahkera teini, jota luultiin maailman johtavaksi ilmastoasiantuntijaksi” samaan tulokseen kuin Solomon.

MIT:n meteorologian professori Richard Lindzen on hiljattain sanonut, että IPCC ei tietenkään väitä, että tutkittavaa ei enää ole (science is settled), koska se tuhoasi sen olemassa olon perustan, tai että ilmastonmuutosta vastaan on kova kiire taistella hiilidioksidipäästöjä vähentämällä. Tämän tekevät IPCC:n puolesta poliitikot, kuten YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, ja väärille jäljille eksyneet ympäristöaktivistit. Lindzenin tavoin voimme tosin kysyä, miksi IPCC:n tiedeihmiset eivät sanoudu irti raporttien virheellisistä tulkinnoista? Heillä taitaa olla hyvä syy vaieta. Lindzen jatkaa: “Ilmastotutkimuksen, melko pienen ja takapajuisen alan, saama yhteiskunnan tuki on kasvanut Yhdysvalloissa noin 500 miljoonasta dollarista/vuosi noin 9 miljardiin dollariin/vuosi.”

Kahvi ja vehnä eri mieltä ihmiskunnan kanssa hiilidioksidin säätelystä

Maaseudun Tulevaisuus viritteli lukijoitaan Pariisin ilmastokokoukseen kerrassaan kauhistuttavalla otsikolla ”Kahvin hinta voi nousta pilviin”. En kovin syvälle aio mennä tuon fiktiokirjoituksen

Kahvipensaat tuottavat satoa oikein hyvin

saloihin, mutta otetaan pari lyhyttä lainausta ja niihin kommentit ennen varsinaista aihettani:

Ilmastonmuutos on jo heikentänyt kahvisatojen määrää ja laatua. Seuraavina vuosikymmeninä kahvinviljelijöiden leipä on entistä tiukemmassa.

Noin 75 prosenttia maailman kahvista on arabica-pavuista valmistettua. Lajin pensaat ovat erityisen herkkiä lämpötilanvaihtelulle. Esimerkiksi Itä-Afrikassa arabican viljely on jo vähentynyt merkittävästi.

Minä kirjoitin bloggauksen kahvista ja ilmastonmuutoksesta erään toisen yhtä perättömän väitteen vuoksi viime maaliskuussa. Totesin tuolloin, että FAO:n tilastojen mukaan sekä kahvin tuotantomäärä että keskimääräinen hehtaarisato ovat noin kaksinkertaistuneet viimeisen 50 vuoden aikana siitä huolimatta, että ilmasto on hitusen samana aikana lämmennyt. Coffea arabica ei siis näytä panneen pahakseen ilmastonmuutosta - vaan päinvastoin.

Kahvin vuosituotanto (vasen pystyakseli) ja
hehtaarisadot (oikea akseli) FAO:n mukaan 

Maaseudun Tulevaisuuden ilmeisen perätön juttu, johon toimittajakaan ei kehdannut panna nimeään alle, on saatettu kirjoittaa jossain Kepan tai Greenpeacen filiaalissa – en tiedä. Mutta en tätä bloggausta kirjoittanut vain yhden hölmön artikkelin vuoksi. Minua on jo pidempään ihmetyttänyt se, etteivät mediatalot kirjoita valtavirtatutkimuksesta koskien biosfääriä ja ilmastonmuutosta. Biologit nimittäin tekevät ahkerasti ihan oikeaa tutkimustyötä kenttäkokein selvittäessään mm. ravintokasvien selviytymistä sellaisessa ilmastossa, jota tähän asti väärin ennustaneet ilmastomallit ennustavat seuraaviksi vuosikymmeniksi tai ensi vuosisadalle.

Timo Soinin uusi ongelma: Paavi on PS-puolueen kanssa ristiriitaisella linjalla!

Tämä bloggaus käsittelee katolisen kirkon uutta suhdetta ilmastonmuutokseen, mutta johdatukseksi muutama asian suhteuttava kappale hiilidioksidipitoisuuksista, joista ihmisillä ei usein ole todellisuutta vastaavia käsityksiä.

Viereisessä kuvassa on esitetty eräiden tilanteiden hiilidioksidipitoisuuksia. Niiden selitykset ovat alla. Lyhenne ppm (parts per million) tarkoittaa siis miljoonasosaa. Ja nuo miljoonasosat siis ovat ilmakehän kaasujakauman miljoonasosia.

1. 40,000 ppm: Terveen ihmisen uloshengitysilman hiilidioksidipitoisuus (CO2-pitoisuus).
2. 8,000 ppm: Hiilidioksidipitoisuuden hälytysraja sukellusveneissä. Tuota suuremmat pitoisuudet ovat Yhdysvaltain sukellusveneissä varoitusrajana, sillä suuremmat pitoisuudet alkavat haitata henkistä toimintakykyä.
3. 2,500 ppm: CO2-pitoisuus suositun helsinkiläisen baarin sisäilmassa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 1:30.
4. 1500 ppm: Keskimääräinen ilmakehän CO2-pitoisuus viimeisen 550 miljoonan vuoden aikana, jolloin nykyisen kaltainen elämä maapallolla kehittyi. 
5. 1500 ppm: Tavoiteltu CO2-pitoisuus teollisissa kasvihuoneissa.
6. 1,000 ppm: Keskimääräinen CO2-pitoisuus luokkahuoneessa iltapäivän oppitunnin loppupuolella.
7. 600 ppm: Ilmastorealistin kirjoittajan olohuoneen CO2-pitoisuus keskimäärin. Olohuonetta tuuletetaan turhankin hyvin Mikon (ja monien siellä kotiaan pitävien kasvien) mielestä.
8. 397 ppm: CO2-pitoisuus keskimääräisessä ilmakehässä marrakuun lopulla 2014. Sen tolppa on merkitty punaisella.
9. 280 ppm: Esiteollisen ajan ilmakehän CO2-pitoisuus 1700-luvulla mm. jääkairausnäytteiden perusteella.
10. 150 ppm: Raja, jonka alapuolella kasvit kuolevat nälkään, kun yhteyttämiseen tarvittavaa hiilidioksidia ei ole saatavilla riittävästi.
11. Kioton pöytäkirjan 1997 tarkoituksena on täydentää Rio de Janeirossa 1992 sovittua maailmanlaajuista sopimusta lisäämällä siihen laillisesti sitova lisäsopimus, jonka allekirjoittaneet valtiot sitoutuvat yhdessä taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Tolppa ilmaisee, paljonko CO2-pitoisuus on sopimuksen aikana muuttunut.

Jos hiilidioksidia pidetään saasteena, kuten yhä useammin kuulee väitettävän, kaiketi baarit pitäisi kieltää kohdan 2 pitoisuuksien mukaisesti. Sama koskee tietysti luokkahuoneita. Puhumattakaan kotimaisten tomaattien ja kurkkujen viljelystä kasvihuoneissa. Nehän on kasvatettu kohdan 4 mukaan lähes puhtaassa saasteessa verrattuna normaali-ilmakehään, joten ainakaan luomuna niitä ei voi pitää.

Miten voisimme puhdistaa koti-ilmamme hiilidioksidisaasteesta? No tuulettamalla tietysti. Kesällä tuo ei ole ongelmallista, mutta hiilidioksidiherkän on syytä tehdä se myös talvella, sillä silloin - varsinkin pakkasjaksojen aikana - ero huoneilman ja sisäilman CO2-pitoisuudessa kasvaa suureksi.

Mutta pari johtopäätöstä voimme toki tuosta tolpparivistöstä tehdä. Ensinnäkin ihmiskunnalle hiilidioksidi ei näyttäisi olevan myrkyllistä tai edes outoa, vaikka ilmakehän nykyinen CO2-pitoisuus jostain syystä nelinkertaistuisi. Varhaiset esivanhempamme miljoonia vuosia sitten kehittyivät sellaisissa pitoisuuksissa. Huolestuneille kerrottakoon, että ihmisten keinoin moinen lisäys ei edes onnistuisi, sillä jos seuraavan parinsadan vuoden aikana polttaisimme kaiken nyt tiedossa olevan öljyn, maakaasun ja kivihiilen, voisimme päästä jonnekin 800 ppm:n tasolle.

Toinen johtopäätös lienee se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ollut laskussa sinä aikana, kun elämää on maapallolla ollut. Sen luonnollinen vaihteluväli on viimeisten muutamien satojen miljoonien vuosien aikana ollut suuruusluokkaa 2000 - 180 ppm:ä. Huolestuttavaa on lähinnä se, että viimeisen parin miljoonan vuoden aikana toistuneiden jääkausien aikana pitoisuus on ollut alimmillaan ja hyvin lähellä kasvien nälkäkuolemarajaa - siis 10. tolppaa.

Fiktiot katoavat nopeasti - neuvo Perussuomalaisille ja Keskustalle

En ole Steven Goddardin Real Science -blogin fanittaja, mutta siitä huolimatta käyn lukaisemassa muutaman päivän välein blogin sisällön. Mielestäni parasta tuossa blogissa ovat historiatiedot, jotka ovat täysin kateissa ilmastotutkimuksen nykyiseltä valtavirralta. Siksi lainasin Goddardilta pari kuvaa, jotka saavat ilmastoasioihin vakavasti suhtautuvat aika syviin mietteisiin.

James Hansenin ennustus globaalista keskilämpötilan
muutoksesta vuonna 1988.

Ensimmäinen kuva alempana kertoo ilmastonmuutoksen isän, James Hansenin, ilmastomallinnuksiin perustuvista laskelmista vuodelta 1988.

Hansenin ennusteen skenaario A, joka edustaa likipitäen toteutunutta hiilidioksidipäästöjen määrää, on erehtynyt aivan valtavasti toteutuneeseen GISS- ja RSS-aikasarjoihin verrattuna. Toteutunut lämpötilakehitys on jäänyt jopa alle skenaario C:n, jonka mukaan hiilidioksidipäästöjen kasvu olisi loppunut noin 15 vuotta sitten. Tuota kuvaa katsoessa ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että Hansen oli totaalisen väärässä. Hansenin hypoteesi on hallinnut myös YK:n ja sen IPCC-nimisen raportointiorganisaation käsitystä ilmastonmuutoksesta.

IPCC:n ennuste tulevasta lämpötilakehityksestä
verrattuna 20 viimeisen vuoden toteutumaan.

Toiseksi Goddardin kuvaksi valitsin IPCC.n mallinnuksen ja todellisuuden välisen eron. Ensin mainitun mukaista viestiähän meille on kerrottu liki kaikista medioista viime päivinä, kun IPCC julkaisi synteesiraporttinsa viime viikonloppuna. Sanoisin, että seuraisi melkoinen naurunremakka, jos lähes minkä tahansa tieteen harjoittajat heittäisivät vastaavia ennusteita vain tietokonemallinnuksiin perustaen eteemme. Ok, poikkeuksia toki on näissä uusissa "tieteissä" kuten naistutkimuksessa ja muissakin sosiaalialan lajeissa. Mutta fysiikan, kemian, matematiikan tai kovimpien luonnontieteiden aloilla tuollaiset ennusteet eivät menisi läpi. Jos ennuste ei vastaa todellisuutta, kuten ensimmäinen kuva selvästi osoittaa, sen mukainen hypoteesi hylättäisiin.

Eilen 3.11.2014 poliittiset johtajamme reagoivat noihin Hansenin ja IPCC:n ennusteisiin pohjautuviin "uusimpiin tietoihin" (jotka tosiasiassa ovat jo noin 4-6 vuotta vanhaa tutkimususkomusta) Yleisradion etusivun uutistensa mukaan seuraavasti (fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisestä):

Mittausdata suosittaa täyskäännöstä käytännön ilmastopolitiikkaan

Kansainvälinen ilmastopolitiikka on saamassa huipennuksensa vuoden 2015 syksyllä, kun maailman maat kokoontuvat Pariisin ilmastokokoukseen. YK ja monet muutkin tahot ovat panneet koko arvovaltansa noiden neuvottelujen taakse. Niissä on tarkoitus sopia sitovasta maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta, jonka tarkoituksena on panna ihmiskunnan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt kuriin, jotta ihmiskunnan aiheuttama katastrofaalinen ilmaston lämpeneminen (CAGW) voitaisiin ehkäistä. Näin asian siis selittävät kovaa ilmastopolitiikkaa puoltavat poliitikot, joita meilläkin on enemmistö kaikissa puolueissa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

IBUKI-satelliitin lähtö

Pariisin kokoukseen tähtäävät valmistavat neuvottelut ovat kuitenkin olleet vaikeuksissa, sillä sekä ns. kehittyvät taloudet (mm. Kiina ja Intia) ja kehitysmaat ovat vaatineet sopimukseen kehittyneiltä mailta sitovaa korvausta jo vuosikymmeniä jatkuneista hiilidioksidipäästöistä, jotka ovat em. mukaan jo aiheuttaneet suurta vahinkoa jälkimmäisille esimerkiksi äärevöityneenä säänä - siis myrskytuhoina, kuivuutena, tulvina jne. YK:n ilmastomuutoskokousten (UNFCCC) sihteeristö on tätä vaatimusta puoltanut, ja Cancunin ilmastokokouksessa vuonna 2010 sovittiin mm. Vihreästä ilmastorahastosta, johon kehittyneet maat maksavat vuosittain 100 miljardin dollarin panoksen, jolla rahoitetaan kehitysmaiden toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sittemmin kehitysmaiden vaatimukset ovat kasvaneet, ja viimeisessä Varsovan ilmastokokouksessa 2013 UNFCCC:n pääsihteeri, Christiana Figueres, vaati jo 1000 miljardin vuosipanosta, joka sisältäisi myös nuo korvaukset kehitysmaiden ilmaston pilaamisesta.

Kuten jo mainitsinkin, neuvottelut ovat olleet hankalia, sillä kaikilla kehittyneillä mailla ei ole ollut halua noin vain maksaa pyydettyjä ja käsittämättömän isoja summia hamaan tulevaisuuteen asti. Edes Vihreään ilmastorahastoon ei ole kertynyt kuin murusia 100 miljardista/vuosi. Vain sellaiset maat, joiden poliittiseen kulttuuriin on kuulunut rahan lappaaminen etelään, ovat sinne jotain lahjoittaneet. Yllätyksettömästi Suomi on noiden maiden joukossa. Suomi on myös joutunut neuvotteluissa vaikeaan tilanteeseen, sillä eräiden ilmastomallinnusten ja hiilitaselaskelmien mukaan laajat metsä- ja suoalueemme olisivat hiilidioksidin nettopäästäjiä - siis CAGW:n kiihdyttäjiä. Tämän vuoksi Durbanin ilmastokokouksessa 2011 ympäristöministeri Ville Niinistö (Vihr) suostui myöntämään tilanteen, minkä seurauksena Suomelle tuli useiden kymmenien miljoonien eurojen velvoite hyvin hoidetun metsäluontomme vuoksi.

No, vaikeat neuvottelut johtuvat vaikeista ja monimutkaisista asioista, joissa on paljon ristiriitaisuuksia. Nimittäin kaikki tutkijat eivätkä kaikki poliitikotkaan usko tietokonemallinnuksiin, jotka niin kovin huonosti sopivat yhteen empiirisen mittausdatan kanssa. En nyt tässä kirjoituksessa puutu sellaisiin triviaaleihin ja suoraan mittausdatasta kumpuaviin yksityiskohtiin, kuin onko viime vuosikymmenien lämpeneminen ollut luonnollisen vaihtelun rajoissa (jolloin CAGW olisikin vain pientä kohinaa sen sisällä), onko ilmasto jossain päin maailmaa äärevöitynyt (jota edes IPCC ei ole uskottavasti havainnut), tai onko CO2 ilmakehässä hyödyllistä vai haitallista. Jos ilmastossa ei olisi tapahtunut mitään kummallista normaalin vaihtelun lisäksi, ei tietysti ilmastonmuutoskorvauksillekaan olisi perusteita. Keskitytään hetki siihen, mitä satelliitit ovat havainneet maapallon CO2-päästölähteistä.

Tehdään postmodernia ilmastotutkimusta

Kasvihuoneilmiö Helsingin Sanomien mukaan

Meille väitetään, että ihmiskunnan nykyisen energian tuotannon vuoksi ilmastomme on lämmennyt
esiteollisesta ajasta 0,9 astetta ja 1950-luvultakin noin 0,5 astetta. No, mistä tämä tiedetään? Maapallon eri puolilta tehdyistä mittauksista lasketut globaalit keskilämpötilat ovatkin nousseet. Sitä ei voi kiistää, tosin epäilyksen alaiseksi ainakin sen suuruuden voi asettaa. Lämpöaikasarjoissa on runsaasti puutteita niin ajallisessa kuin alueellisessa kattavuudessa. Meillähän on ollut aika harva mittausverkko mm. merillä, jotka kuitenkin muodostavat noin 70% maapallon pinnasta. Lisäksi kaikkia niiden tuloksiin vaikuttavia tekijöitä ei tunneta yksityiskohtaisesti, ja monissa tapauksissa niitä on säädetty tai adjusteerattu erilaisilla parametreilla, jolloin ne eivät enää kerro alkuperäisestä mittaustuloksesta. Jotkut tahot epäilevät myös globaalin keskilämmön laskenta-algoritmien vääristävän tulosta.

Tieteelliseksi selitykseksi lämpenemiselle annetaan tietysti kasvihuoneilmiötä ja erityisesti sen voimistumista, sillä eräiden kasvihuonekaasujen - varsinkin hiilidioksidin - pitoisuus ilmakehässä on kiistämättä viimeisen 100 vuoden aikana kasvanut.

Kasvihuonekaasuhypoteesin mukaan tuo lämpeneminen johtuu siis kasvihuonekaasujen lämpöä sitovasta vaikutuksesta mutta ei ainoastaan siitä. Iso osa ilmastojärjestelmään sitoutuneesta lämmöstä johtuu tuon sitovan pakotevaikutuksen aiheuttamista palautevaikutuksista, joita on monenlaisia. Merkittävin niistä on ilmakehän vesihöyrypitoisuuden nousu, kun hiilidioksidin lämmittämä ilma haihduttaa meristä enemmän vettä kiertoon. Muistetaan, että vesihöyry on myös kasvihuonekaasu, joka tietysti vahvistaa vähäisempien kasvihuonekaasujen lämmittävää vaikutusta. Palautevaikutus on siis hypoteesin mukaan positiivinen, koska se mahdollistaa suuremman energiamäärän (= lämmön) kerääntymisen ilmastoon. Kaikkein voimakkaimmin tuon lämpenemisilmiön pitäisi näkyä napa-alueilla, sillä samalla myös ilmakehän virtaukset voimistuvat, ja nehän sitä päiväntasaajan molemmilla puolilla päivittäin syntyvää lämpöä pohjoiseen ja etelään siirtävät.

Tiedemiehillä, jotka tuota kasvihuonehypoteesia mainostavat, on kuitenkin muutamia ongelmia. Ensinnäkin kasvihuonekaasujen pitkäaltoisen säteilyn aiheuttamaa muutosta on erittäin vaikeaa mitata. On tietenkin mahdollista mitata suljetussa koeympäristössä yksittäisen tekijän muutoksia, mutta koko ilmastojärjestelmämme merineen, mantereineen, ilmakehän kerroksineen ja ympäröivine avaruuden osineen sisältää niin paljon muuttuvia ja toisiinsa vaikuttavia elementtejä, että niiden kattava jäljittely ei ole mahdollista laboratorio-olosuhteissa. Niinpä ei ole varmuutta edes hiilidioksidin pakotevaikutuksesta, joskin melkoinen yksimielisyys sen pitoisuuden kasvun lämmittävästä vaikutuksesta toki on. Mutta absoluuttista arvoa et sille saa. Vielä suurempia epävarmuuksia liittyy moniin palautevaikutuksiin, joiden etumerkistäkin väitellään - siis lämmittävätkö ne vai jäähdyttävätkö. Siksi mm. IPCC:n viimeinen raportti ei osaa kertoa tarkasti, paljonko globaali ilmasto lämpenisi, jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuisi. IPCC antaakin melko laajan +1,5 - +4,5°C vaihteluvälin asialle, joskin monet tuoreet tutkimukset viittaavat vielä tuonkin alueen ulkopuolisiin arvoihin.

Amundsen-Scott. Etualalla ns. seremoniallinen etelänapa.

Jos kuitenkin haluaisit mitata vaikkapa vain kasvihuonehypoteesin ytimessä olevan hiilidioksidin pakotevaikutuksen ilmakehässä, eikä sinulla ole rahaa rakentaa riittävän suurta koelaboratoriota (suuruusluokka 9 000 000 kuutiokilometriä), löytäisitkö paikan, missä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden säteilyvaikutus olisi kaikkiin muihin pakotteisiin (mm. auringon säteily) ja palautevaikutuksiin (pilvet, meret jne.) verrattuna mahdollisimman hallitseva? Kirjassaan Landscapes & Cycles Jim Steele ehdottaa koepaikaksi etelänapaa. Tuo paikka onkin mielenkiintoinen, sillä siellä on sijainnut jo lähes 60 vuoden ajan Amundsen-Scott -tutkimusasema, joka on rekisteröinyt etelänavan lämpötiloja vuodet ympäriinsä.

Jäätävästä videosta apua huonosti lämpenevään ilmastoon

Professori Steffensen

Ilmaston lämpeneminen riippuu lähinnä siitä, miten mittaamme asiaa. Tarkoitan siis sitä, miten määrittelemme normaali-ilmaston maapallolla, jonka ilmastossa oikeastaan ainoa pysyvä asia on jatkuva vaihtelu. On ollut äärimmäisiä jääkausia, joiden aikana koko Pohjois-Eurooppa on ollut jopa muutaman kilometrin paksuisen jäätikön peittämä. On ollut lämpimämpiä kausia, jolloin jää on sulanut, ja nykyisin Saksan korkeudella elävät kasvit ja eläimet ovat asuttaneet Lappia. Ja kaikkea tältä väliltä. Siis ikuinen ilmastonmuutos.

Suosittelen katsomaan tarkkaavaisesti Kööpenhaminan yliopiston tutkijaprofessorin ja yhden maailman johtavan jäätutkijan, Jørgen Peder Steffensenin, julkaiseman videon, jonka saat käyntiin alla olevasta kuvasta. Siinä Steffensen kertoo, mitä Grönlannin jäätiköstä poratut näytteet kertovat mm. viimeisen 8000 vuoden ilmastohistoriasta.


We live in cold times from climateclips on Vimeo.

Professori Steffensenin sanoma videon lopussa kertoo paljon:

"Olen täysin samaa mieltä, että maailman ilmaston keskilämpötila on noussut 1900-luvulla – mutta noussut mistä? ..Todennäköisesti nousu on tapahtunut viimeisen 10000 vuoden alhaisimmasta lämpötilasta. Me aloitimme ilmatieteelliset mittaukset (1800-luvun puolimaissa) ilmeisesti kylmimpänä hetkenä 10000 vuoteen."

Maapallon muista osista tulevat ilmastohistorialliset tutkimustulokset vahvistavat Steffensenin sanomaa.

8000 vuotta Grönlannin jäätikön pintalämpötilaa

Steffensen ei videolla spekuloi, mikä saattaisi olla 20. vuosisadan vajaan asteen lämpenemisen syynä ihan normaalin luonnollisen vaihtelun lisäksi. Ihmisen tai hiilidioksidin syyllisyydestä lämpenemiseen hän toteaa tieteellisesti ja terveen skeptisesti sen, että asiaa on erittäin vaikeaa todistaa.

Vertaammeko siis viime vuosikymmenien lämpötilakehitystä kenties väärään lähtökohtaan - siis holoseenikauden kylmimpään hetkeen - ja liioittelemmeko viime hetkien muutoksia, kun emme ole osanneet reaaliaikaisesti mitata aiempia isoja muutoksia?

Kuinka paljon ja kuinka pitkään haluat maksaa ilmaston lämpenemisen torjunnasta?

Alla on pelkistetty kuva ilmaston lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden suhteesta. Kuvan punainen kuvaaja (oikea asteikko) osoittaa kasvihuonekaasuksi luonnehditun hiilidioksidin pitoisuuden nousua ilmakehässä.  Sininen kuvaaja (vasen asteikko) kertoo maapallon ilmakehän pintakerroksen lämpenemisestä 1979-2002 ja viilenemisestä sen jälkeen siten kuinka maata kiertävät satelliitit asian näkevät. Molempien kuvaajien viimeiset pisteet kertovat arvoista elokuussa 2013. Kummankaan kuvaajan oikeellisuutta ei epäillä tiedemaailmassa tai ilmastonmuutosta poliittisten silmälasien läpi katsovien ilmastoaktivistien ja -skeptikoiden leireissä.

 

Kuukauden keskilämpötilan poikkeama vuoden 1983 elokuusta tämän vuoden elokuuhun oli globaalisti 0,05 astetta. Meidän leveyspiireillämme muutos oli hieman suurempi - lähes 0,2 astetta. Molemmat noista luvuista ovat sellaisia, että niitä ei voi havaita tavallisesta lämpömittarista. Minä epäilen, että edes vehnä, peltohiiri, kettu tai muukaan eliö ei noita globaaleja tai pohjoisten leveyspiirien muutoksia pysty varsinaisina lämpötilamuutoksina aistimaan.Vuorokautiset ja vuodenaikaiset muutokset lämpötilassa ovat valtavan paljon suurempia.

Hiilidioksidiko saaste?

Yhä useampi poliitikko on ryhtynyt kutsumaan hiilidioksidia ja jopa hiiltä saasteeksi. Näin teki mm. presidentti Barack Hussein Obama ilmastostrategiaa käsitelleessä puheessaan ja EU:n ilmastokomissaari Connie Hedegaard BBC:n videohaastattelussa.

Olen sitten varmaankin aika "saastunut", sillä minun kehossani on noin 18 prosenttia hiiltä. Se tekee reilut 16 kiloa. Lisäksi sisällän lähes 60 kilon verran happea, joka yhdessä hiilen kanssa saattaa muodostaa tuota hiilidioksidia. Uloshengitysilmani hiilidioksidipitoisuus lienee noin 3,6 prosenttia, mikä on yli 100-kertainen määrä verrattuna ilmastotieteilijöiden "turvalliseksi" julistamaan 350 miljoonasosan (=350 ppm eli 0,035%) ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen. Tarkemmin ajateltuani olen Obaman ja Hedegaardin puheiden perusteella niin kova saastelähde, että joutunen tilaamaan itselleni terminaalivaiheajan ongelmajätelaitoksesta.

Kun kävin koulua 1960-luvulla, minulle opetettiin vanhanaikaisesti vielä kasvioppia. Noilla tunneilla hiiltä ja hiilidioksidia pidettiin elämän rakennusaineina. Kerrottiin kasvien yhteyttämisestä ja maankuorta jossain hautausmaalla jo saastuttava opettajani väitti hiilidioksidin olevan kasvien ruokaa. Muistan kerrotun, että kasvit kuolevat "nälkään", jos hiilidioksidipitoisuus laskee alle 150 ppm:n, jota rajaa lähellä se on käynytkin jääkausien aikana. Aika muuttuu ja käsitteet sen mukana, sillä nyt tuo kasvien ruoka on joidenkin vaikutusvaltaisten mielestä saastetta.

Ymmärrän tietysti, että hiilidioksidia saasteena pitävät poliitikot tarkoittavat fossiilisten polttoaineiden käytön tuottamaa hiilidioksidia. Niin tai näin - se on kuitenkin täsmälleen sitä samaa hiilidioksidia, jota kasvit käyttävät ravintonaan, ja jota kasvihuoneviljelijät lisäävät kasvihuoneidensa ilmaan parantaakseen satoaan. Pitäisikö meidän harkita saasteilla kasvatettujen elintarvikkeiden vetämistä pois markkinoilta?

Katsotaanpa video, jossa kuvataan kasvien kasvua kahdessa eri hiilidioksidipitoisuudessa. Vasemmanpuoleinen kasvi kasvaa ilmassa, jonka CO2-pitoisuus vastannee ennakoitua 2030-2040 -lukujen pitoisuutta (450 ppm). Oikeanpuoleinen kasvi kasvaa nykyiseen verrattuna kolminkertaisessa CO2-pitoisuudessa (1250 ppm), mihin ihmiskunta ei koskaan tuota pitoisuutta kykene globaalisti nostamaan. No tietysti huoneilmassa noihinkin lukuihin välillä päästään, jos ei tuuleteta.

Pitkäpavut selvisivät hyvin "saastuneessa" ilmassa. Hämmästyksekseni elinvoima näytti vain kasvavan, mitä enemmän kasvutilassa oli hiilidioksidisaastetta. Ryhdyin selvittämään asiaa, ja kaikki kokeet osoittavat kasvien todellakin voivan sitä paremmin, mitä enemmän ilmassa on hiilidioksidia - no ainakin johonkin rajaan asti. Ihmekös tuo, sillä kasvit kehittyivät satoja ja kymmeniä miljoonia vuosia sitten, jolloin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli monikymmenkertainen nykyiseen verrattuna. Me itse asiassa poltamme noiden vanhojen kasvien hiileksi ja hiiliyhdisteiksi muuttuneita jäänteitä energialaitoksissamme, autoissamme jne. Sillä tavalla siis palautamme elämän kiertoon maan uumeniin kadonnutta hiiltä ja hiilidioksidia.

Ihmiskunnan kumulatiivisten hiilidioksidipäästöjen sitten teollistumisen alun on arvioitu olevan noin 350 miljardia tonnia viereisen kuvan mukaisesti. Tuona aikana globaali ilmasto on lämmennyt lähteestä riippuen 0,6-0,8 astetta. Ilmastotieteiden valtavirta väittää ilmakehän miljoonisosissa laskettavan kaasun - siis hiilidioksidipäästöjemme - olevan syynä noin puoleen tuosta noususta. Minä tuota todistamatonta väittämää kyllä epäilen, mutta tässä nyt teeskentelen siihen uskovani - siis ihmiskunta on nostanut keskilämpötilaa 0,3-0,4 asteella. Tuleeko tästä katastrofi?

Vuorokauden aikana lämpötila voi vaihdella jopa 30 astetta kaikkein kuivimmilla alueilla. Kyse on siis 100-kertaisesta normaalista vaihtelusta tuohon ihmisperäiseen vaikutukseen verrattuna. Viereisen kuvan mukaisesti vuoden aikana pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötila vaihtelee 13 asteella ja globaali keskilämpötilakin 4 asteella. Nämä ovat 37- ja 10-kertaisia lukuja verrattuna tuohon katastrofaaliseksi luonnehdittuun antropogeeniseen lämpenemiseen, josta hiilidioksidia syytetään.

Minä en keksi ainuttakaan syytä kutsua hiilidioksidia saasteeksi. Jaa - keksinpäs. Jos pitäisi keksiä keino verottaa ihmisiä kattavasti ja isosti, on hiilidioksidi  mainio peruste. Tosin ensin tuosta kasvien ruoasta ja lähes olemattomasta lämmittäjästä on tehtävä saaste, jonka tuottamista on hyväksyttävämpää verottaa. Odotapa, kun uloshengityksesi pääsee verolle!

Hiilidioksidin luokittelu saasteeksi on äärimmäistä vihreää ilmastopolitiikkaa. Etten sanoisi sairasta sellaista.

Maapallon lehvästön kasvu 1982-2010

Ps. Pitääpä vielä lisätä linkki sähköpostiini tulleesta uudesta tutkimuksesta aiheeseen liittyen. Australialaisen CSIRO-tutkimuslaitoksen mukaan ilmakehän kasvanut hiilidioksidipitoisuus lisää merkittävästi kasvustojen lehvästöjen määrää, kuivuuden sietokykyä ja viherryttää mm. autiomaita. Tutkimuslaitos yhdistää tämän kasvien hiilidioksidin saannin helpottumiseen. Oheisessa kuvassa satelliittien havaitsema vihertyminen eri puolilla maailmaa viimeisen 30 vuoden ajalta. CO2 taitaa omata suorastaan siunauksellisia ominaisuuksia?

Mikä olisi optimaalinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus?

Mikä olisi optimaalinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus? Kysymys on tärkeä, sillä hiilidioksidi on meille elintärkeä aine. Tästä huolimatta asiaa on lähestytty oikeastaan vain ilmastontutkimuksen yhden vänkyräsuunnan näkökulmasta.

Katsotaanpa ilmakehän hiilidioksidia toisesta näkökulmasta. Sehän on kasvien ruokaa. Kasvava joukko tutkimuksia osoittaa, että nykyistä selvästi korkeampi hiilidioksidipitoisuus lisäisi kasvien hyvinvointia. Tällä asialla on iso merkityksensä myös kaikille kasvinsyöjille ml. ihmiset. Alla olevissa kuvissa kuvataan eräiden kasvien kasvua ja hyvinvointia hiilidioksidipitoisuuden funktiona.

Soijapapu (vas) ja lituruoho (oik) näyttävät pitävän 700 ppm:n hiilidioksidipitoisuudesta.

Kelta-aulio (vas) ja kaura (oik) kasvavat paremmin korkeammissa hiilidioksidipitoisuuksissa.

En yhtään ihmettele kasvien kaipuuta ilmakehän korkeampiin hiilidioksidipitoisuuksiin. Nehän tai ainakin niiden esivanhemmat ovat kehittyneet huomattavasti korkeamman hiilidioksidipitoisuuden vallitessa ilmakehässämme, kuten seuraava kuva kertoo.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nykyisin poikkeuksellisen alhaisella tasolla.

Yllä olevasta kuvasta näkyy selvästi, että hiilidioksidipitoisuudella ja ilmaston lämpötilalla on heikko korrelaatio. En väitä, ettei sellaista olisi, mutta ilmastomme lämpötilan säätönuppi hiilidioksidi ei ole ollut ainakaan viimeisen 600 miljoonan vuoden aikana. 

Minusta tuntuu hölmöltä, että yritämme äärimmäisen kalliilla keinoilla säätää pitoisuuden miljoonasosissa laskettavan kaasun määrää, kun sen korkeammat pitoisuudet näyttäisivät olevan hyvä asia koko elonkehälle. On suorastaan kummallista, että asiaa ei lähestytä tästä näkökulmasta. Kaikkein ihmeellisintä on se, että vihreiksi itsensä määrittelevät ihmiset vastustavat hiilidioksidin - siis kasvien ruoan - lisääntymistä joskus jopa raivokkaasti.

Mikä olisi Sinun mielestäsi sopiva hiilidioksidipitoisuus?

Ihmiskunnan osuus ilmaston pilaamisesta

Hiilen vuosittainen kierto gigatonneina

Nyt taidan kokeilla liian vaikeaa aihetta? Eräs lukija kyseli hiljattain, mikä on ihmiskunnan osuus hiilenkierrossa. Ajattelin laskea asioita vielä vähän pidemmälle. No ehkäpä se onnistuu, jos tehdään ensin muutamia vahvoja oletuksia ja pelkistyksiä. Yritetäänpä siis hahmottaa, kuinka pahasti ihmiskunta on onnistunut pilaamaan ilmastomme ja lisäksi vielä meidän suomalaisten osuus asiaan.

Oletetaan, että

RSS-lämpöaikasarja korjattuna tulivuorten ilmasto-
vaikutuksella osoittaa 0,0098 asteen lämpenemistä vuodessa.

1. ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu johtuu kokonaan ihmiskunnan toimista (siis fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja maankäytön muutoksista),
2. ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt ovat vuodessa noin 29 gigatonnia (GT) ja luonnon omat päästöt 771 GT. Kun luonto ottaa ilmakehästä hiilidioksidia vuosittain noin 788 GT, kasvaa ilmakehän hiilidioksidin massa siis 29GT +771GT-788GT=12GT. Pidetään kuitenkin tuota 29 gigatonnin vuosittaista  päästöä ihmiskunnan syynä ja laskentaperusteena.
3. Suomen hiildioksidipäästöt ovat olleet viimeisen 30 vuoden aikana noin 0,075 GT

   

   Mauna Loan mittausten mukainen hiilidioksidipitoisuus

   - siis noin 0,25% tuosta ihmiskunnan kokonaispäästöstä.
4. Mauna Loan havaintoasemalla tehdyt mittaukset antavat oikean kuvan hiilidioksidipitoisuuden lisääntymisestä ilmakehässä. Viimeisen 32 vuoden aikana hiilidioksidipitoisuus on noiden mittauksien mukaan kasvanut keskimäärin 1,83 miljoonasosaa (ppm) vuodessa.
5. ilmakehän lämpötila on noussut lineaarisen trendin mukaan samana aikana 0,31 astetta, siis 0,0098 astetta vuodessa.
6. merivirtojen, pilvisyyden ja auringon sykliset vaihtelut eivät vaikuta ilmakehän lämpötilaan ollenkaan.

Olen siis tehnyt rankkoja oletuksia asettaen kaiken lämpenemisen sitten vuoden 1981 ihmiskunnan ilmakehään lisäämän hiilidioksidin syyksi. Niinpä tuo 0,31 asteen lämpeneminen menee oletuksien mukaan ihmiskunnan piikkiin. Tuolla lämpenemistrendillä ilmakehämme keskilämpötila olisi vuonna 2100 noin 0,85 astetta nykyistä lämpimämpi. 

Suomalaisten osuus tuosta vuosittaisesta 0,0098 asteen lämpenemisestä on peräti 0,0000245 astetta - siis pari asteen sadastuhannesosaa. Sadan vuoden kuluttua samalla trendillä tapahtuneesta lämpötilan noususta vastaamme tietysti isommasta luvusta, joka siis vuonna 2100 olisi noin 0,002 astetta. 

Kun meillä kansalaisen vuosittainen hiilijalanjälki on noin 16 tonnia hiilidioksidia, voimme laskea keskimääräisen henkilönkin osuuden vuosittaiseen lämpötilan nousuun. Se osoittaa  lukua 4,45 asteen biljoonasosaa. Vuosisadan lopussa elävä suomalainen syyllistyisi siis noin 0,38 asteen miljardisosan lämmitykseen verrattuna nykyhetkeen. Kalliita ovat nuo miljardisosat, jos niitä pitäisi vihreän ilmastopolitiikan keinoilla ryhtyä torjumaan. 

No muistetaanpa, että edes hölmöimmät ilmastopanikoijat eivät syytä hiilidioksidia kaikesta mitatusta lämpenemisestä. Mutta vaikka siis panisimme kaiken syyn hiilidioksidille, näyttää tuo alle asteen lämpeneminen vuosisadan loppuun mennessä paljon maltillisemmalta verrattuna alarmistipiirien jopa kuuden asteen lämpenemisskenaarioihin.

Muistetaan myös, että ilmakehän keskilämpötila vaihtelee ihan luonnostaankin noin kahden asteen verran keskilämpötilan molemmin puolin joka vuosi. Tuo vuosittainen vaihtelu, joka on laskemaani hiilidioksidin maksimivaikutukseen verrattuna 400-kertainen, johtuu aivan muista syistä, mutta se on toinen tarina se.

Aivan lopuksi haluan muistuttaa lukijoita siitä, että en pidä yllä esittämiäni oletuksia luotettavina. Niiden lukuarvot on kerätty IPCC:n ja muiden vahvaa ilmastopolitiikkaa harrastavien piirien sivuilta.

400 ppm

WUWT-blogista kopioitu kuva.

Joidenkin tietojen mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ylittänyt maagisena pidetyn 400 miljoonasosan rajan. Siis ilmakehän molekyyleistä noin peräti neljä jokaisesta kymmenestätuhannesta on hiilidioksidia. Tämä tieto on tärkeä joillekin, vaikka ihmiskunnan suuri enemmistö taitaa jatkaa elämäänsä kuten ennenkin.

CAGW-aktivisteille uutinen rajapyykin ylittämisestä on tietysti tilaisuus tehdä propagandaa. Meille ilmastorealisteille 400 ppm:n raja oli odotettu asia, joka ei herätä kummempia intohimoja. Maailman kasvikunta riemuitsee, sillä pitkään aikaan sillä ei ole ollut sellaista ruoan runsautta kuin nyt. Samoin tekevät kaikki kasvinsyöjät ehkä ihmiskunnan cityvihreitä lukuunottamatta. Ja niin tekevät kaikki noita kasvinsyöjiä syövät lihansyöjätkin ml. sudet, ilvekset, petolinnut, punaniskaiset heteropersut ja tavalliset ihmiset, joiden käsityksen mukaan hiilidioksidi on kasvien ruokaa, joka auttaa herkullisten kasvinsyöjien lisääntymistä. Siis lisää ruokaa kaikille, kun kasvien ruoan saanti lisääntyy. Tuo ruoan kasvun lisääntyminen taitaa olla se pääasiallinen vaikutus, joka CO2:n lisääntymisellä on.

Tulet lukemaan Suomen medioista kaikenlaisia juttuja edellisessä kappaleessa ensin mainitun ryhmän masinoimana. Nuo jutut vaihtelevat maailmanlopun ennustuksista suunnattomiin ihmiskunnan tulevaisuudessa kokemiin vitsauksiin. Ne ovat sukua niille samoille jutuille, joita minun esi-isäni ja -äitini ovat kuulleet viimeisten satojentuhansien vuosien aikana. Vahvasti epäilen, että olemassaoloni todistaa siitä, että esivanhempani ovat jättäneet nuo jutut omaan arvoonsa, tehneet työnsä ja selviytyneet näissä entisissä arktisissa ja viime vuosituhansina puoliarktisissa oloissa. Ehkä siksi olen aina tykännyt lukea lapsilleni opettavia satuja. Aisopoksen "Poika, joka huusi sutta" on suosikkini.

Minä suhtaudun 400ppm:n ylitykseen oheisen kuvan alarivissä vasemmalla olevan kuvakkeen lailla. Miten Sinä?

Ennustan, että lähiaikoina Mauna Loan mittaukset, joihin tietoni ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta perustan, tulevat osoittamaan rajua laskua ehkäpä peräti 396 ppm:n tasolle seuraavien kuukausien aikana. Mutta syksyn alkaessa luku taas lähtee nousuun, ja uusi 400 ppm:n ylitys on odotettavissa ensi talven aikana. Tästä 400-luvusta siis kuulemme vielä moneen kertaan ilmastoaktivistien jutuissa. Koettakaapa kestää!

Poikkeuksellisesti en tämän blogikirjoituksen kommenteissa salli linkkejä. Joudut siis itse perustelemaan kantasi otsikossa mainittuun asiaan omin sanoin.

Näyttäisikö vuosi 2013 merkkejä lämpenemisestä?

Tämä vuosi on tärkeä ilmaston lämpenemisestä huolestuneelle vihreälle liikkeelle. Ensi syksynä hallitusten välinen ilmastopaneeli, IPCC, julkaissee ensimmäisen osan viidennestä ilmastoraportistaan. Pian tuon julkaisun jälkeen pidetään Puolassa YK:n ilmastokokous, jossa pitäisi päästä eteenpäin vuodelle 2015 suunnitellun laajan ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan ilmastosopimuksen valmistelussa.

Monessa maassa Euroopassa ja muuallakin on alettu empiä kunnianhimoisen ilmastopolitiikan ja sen kanssa ristiriidassa olevan järkevän energiapolitiikan välillä. Ihmiset hermostuvat maapallon pelastamisyritysten vuoksi nouseviin energian hintoihin, jotka eivät korreloi ilmaston olemattoman lämpenemisen kanssa.

Lämpenemisen puute voi olla vaikea asia myös kotimaiselle vihreälle liikkeellemme. Ilmastolakia valmistellaan, ja se pitäisi säätää ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja. On nimittäin mahdollisuus, että  ilman lämpenemistä noiden vaalien jälkeen Vihreät eivätkä muidenkaan puolueiden ilmastovihreät enää istu hallituksessa, ja tuo joidenkin mielestä kallis tai muuten turha laki saattaisi jäädä kokonaan säätämättä.

Ilmaston lämpeneminen vähentäisi niitä paineita, joita niin kansainväliseen kuin kansalliseen ilmastopolitiikkaan kohdistuu. Ihmisen aiheuttamaa hirvittävää ilmastonmuutosta (CAGW) epäilevät tahot ovat kyenneet lähinnä sosiaalisen median kautta siirtämään epäilyksen myös äänestäjien enemmistöön. Vakuuttavimpina näyttöinä ilmaston lämpenemisen pitkähköstä pysähdyksestä ovat tietysti erilaiset lämpöaikasarjat, joiden trendikuvaajat ovat sojottaneet vaakatasossa jo yli 15 vuoden ajan. Katsotaanpa siis, miten vuosi 2013 on alkanut. Näkyisikö merkkejä lämpenemisestä?

Alailmakehän lämpötilapoikkeamat verrattuna vuosien
1981-2010 keskilämpötilaan.

Aloitetaan satelliittimittauksiin perustuvista mittauksista, joiden tulokset on julkaistu tammi- ja helmikuun osalta. Viereisestä UAH-sarjasta näkyy, että ainakaan vuoden ensimmäiset kuukaudet eivät ole tuoneet lämpenemistä esille. Kovin tasalämpöiseltä näyttää koko 2000-luku muutamaa piikkiä lukuunottamatta. Tilastollisesti merkitsevää lämpenemistrendiä ei löydy muistakaan ilmakehän lämpöaikasarjoista. Kuvat muuten suurenevat klikkaamalla.

Merien pintalämpötilan poikkeama
vuosien 2003-2006 keskiarvosta

Ilmakehä ei oikein voi lämmetäkään, elleivät sen todellinen lämpövarasto, meret, lämpene. Katsotaanpa seuraavaksi niiden pintalämpötilan viimeaikainen globaali muutos. Huomaat, että kovin lähellä toisiaan ovat viereisen kuvan kuvaaja (merenpinnan lämpötilapoikkeama) ylempänä olevan alailmakehän vastaavan ajanjakson (toukokuu 2002 - helmikuu 2013) kuvaajan kanssa. Trendi on tasainen, eli ei lämpenemistä ainakaan 10 vuoteen. Lisätietoja näistä Roy Spencerin blogista lainatuista sarjoista englanniksi täältä ja täältä.

Viimeisten vuosien lämpötilakehityksestä ei siis ole rohkaisuksi kunnianhimoisten ilmastolakien ja -sopimusten ajajille. Miltä ennusteet sitten näyttävät? Olisiko loppuvuonna kuitenkin odotettavissa lämpenevää?

Helmikuun lopulla tehty ennuste Tyynenmeren El Niño/La Niña
tilanteesta vuodelle 2013

Aloitetaan maapallon merien suurimman lämpöpumpun, El Niño/La Niña -ilmiön ennusteista. Viereisessä kuvassa esitetyt Yhdysvaltain meren- ja ilmastontutkimuslaitoksen, NOAA:n, tuoreet mallinnukset eivät lupaa lämpenemistä. Jotta niin tapahtuisi, täytyisi tuon kuvan graafissa esitetyn ENSO-indeksin nousta tulevina kuukausina selvästi yli yhden, jolloin El Niño -ilmiö toisi läntisellä Tyynellämerellä lämmennyttä vettä laajalti pintaan ja lämmittämään laajemmin ilmakehää. Useimmat mallinnukset lupaavat ENSO-neutraaleja olosuhteita, jolloin ei sen paremmin lämpene kuin kylmenekään.

Pohjois-Atlantin lämpösisältö syöksyssä alaspäin

Atlantin lämpöpumpustakaan ei näytä olevan lohtua lämpenemistä odottaville. Sitä mittaava AMO-indeksi (Atlantic Multidecadal Oscillation) on mennyt viime marraskuussa ensimmäisen kerran negatiiviselle puolelle sitten vuoden 1996. Se tarkoittaa siis kylmeneviä vesiä myös Pohjois-Atlantille. Jos AMOn negatiivinen trendi jatkuu, se taitaa jatkua viilenevänä samantien seuraavat 20 vuotta. Siis ei lämpenevää siltäkään suunnalta. Tuo ilmiö näkyy hyvin myös Pohjois-Atlantin lähinnä pintaa olevan 700 metrin merivesikerroksen lämpösisällössä.  Joulet ovat sieltä olleet karkaamassa hurjaa vauhtia avaruuteen jo useamman vuoden ajan, ja saatamme olla menossa Atlantilla kohti 1970-luvun lämpötiloja vuoteen 2030 mennessä.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitys
viime vuosina.

En siis uskalla luvata ilmastoherkille vihreille ystävilleni globaalia lämpenemistä. Valitettavasti joudun ennustamaan keskilämpötilan pysymistä nykyisellä tasollaan tai jopa pientä laskua loppuvuodeksi. Mutta yhden piristyksen annan reippaille ilmastoalarmisteille maan tuntia odotellessa. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ainakin Mauna Loan mittauspisteessä saattaa nousta yli 400 ppm:n (=miljoonasosan) jo ensi toukokuussa. Pohjoisen pallonpuoliskon kasvien yhteyttäminen pudottaa sen tuon rajan alle ehkä jo kesäkuussa, mutta 400:n raja ylittyy sitten taas uudelleen ensi vuoden keväänä. Sitä rumpua kannattanee lyödä kovaa. Tosin AGW-skeptikot kysyvät rummutuksen tahdissa ja luultavasti vielä kovaäänisemmin, missä se hiilidioksidipitoisuuden kasvun tuottama lämpö piileksii.

Kuka tai mikä vetää hiilidioksidikärryä?

Suomen ilmastotieteen koko kuva. Valjastajana
Petteri Taalas

Vetääkö hevonen kärryjä vai työntääkö kärry hevosta? Tämä on ollut menneinä vuosisatoina esimerkkinä syyn ja seurauksen suhteesta. Jostain syystä tieteissäkin korkealle arvostettu periaate siitä, että syy edeltää seurausta, on nykyään hämärtynyt erityisesti ilmastotieteessä. Ilmastotieteiden valtavirta nimittäin väittää, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on johtanut ilmakehän lämpenemiseen. Tämä väittämä on ollut pahassa ristiriidassa mm. napa-alueiden mannerjäätiköistä kairattujen satoja tuhansia vuosia kattavien jäänäytteiden kanssa. Ne nimittäin osoittavat yksiselitteisesti, että lämpötila muuttuu ensin ja ilman hiilidioksidipitoisuus muuttuu sen jälkeen muutaman tai usean sadan vuoden viipeellä.

Nämä ikivanhoista jääkentistä  luodut lämpötila- ja hiilidioksidirekonstruktiot tietysti todistavat sen puolesta, että hevonen vetää kärryjä eikä päinvastoin. Mutta nuo tutkimukset eivät ole vakuuttaneet ilmastoalarmisteja. Ymmärrän tuon epäilyksen osittain, sillä ikijään kemiallisista analyyseistä muodostetut aikasarjat eivät ole kovin tarkkoja. Ne eivät kykene kertomaan vuoden tai edes vuosikymmenen tarkkuudella ilmasto-olosuhteista, vaikka ne ainakin ennen parempia analyysejä ovat tieteen valtavirtaa karkeammalla erottelukyvyllä.

Nyt norjalainen tutkijaryhmä on yrittänyt tarkempaa analyysiä ilman lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden suhteesta lyhyemmällä aikavälillä ja tuoreilla havainnoilla. Millaiset johtopäätökset tämä Oslon yliopiston maantieteen professorin, Ole Humlumin, vetämä tutkimus asiasta teki? Tutkijat analysoivat useita arvostettuja ilmakehän ja merenpinnan lämpöaikasarjoja sekä hiilidioksidiaikasarjoja vuodesta 1980 alkaen. Edeltääkö lämpötilan nousua hiilidioksidipitoisuuden nousu, kuten mm. Suomen Ilmatieteen laitoksen johto väittää, vai onko asia päinvastoin?

Kuvassa ilmakehän hiilidioksidin nousu vihreänä (oikea asteikko)
ja eri lämpöaikasarjojen osoittamat lämpötilan nousut (vasen asteikko)
 muilla väreillä. Tutkimus osoittaa selvästi, että lämpötilan
muutos edeltää hiilidioksidipitoisuuden muutosta.

Humlumin tutkimuksen mukaan merenpinnan lämpötilan nousu edeltää hiilidioksidipitoisuuden nousua noin vuodella. Ilman lämpötilan nousun ja CO2:n nousun kanssa on vastaava noin 10 kuukauden viive. Viereisessä kuvassa näet tutkimuksen tulokset, joiden mukaan hiilidioksidipitoisuuden muutos seuraa hyvin lämpötilan muutosta. Siis hevonen vetääkin kärryjä, eikä päinvastoin kuten Ilmatieteenlaitoksemme johto väittää.

Lisäksi Humlumin tutkimus ei havainnut ihmiskunnan kiistattomasti aiheuttamien ja koko ajan lisääntyneiden hiilidioksidipäästöjen oleellisesti kasvattaneen ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Tämä viittaisi siihen, että luonnon kyky kierrättää hiilidioksidia ylittää selvästi ihmiskunnan kyvyn ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden säätelyssä. Tämä on tietysti ilmastokatastrofeihin uskoville mahdoton ajatus, sillä se veisi pohjan kaikelta hiilidioksidisäätelyltä ja -verotukselta. Siksi et luultavasti lue tästä tutkimuksesta myöskään hallituksia myötäilevistä valtamedioista.

Äänestyskäyttäytymisessäsi kannattanee kuitenkin miettiä, verotetaanko Sinua kiihtyvästi siitä syystä, että kärry vetää hevosta vai päinvastoin. Punavihreät, Kokoomus ja Keskusta haluavat tehdä sitä hiilidioksidiperusteisesti, joka tämän tutkimuksen mukaan tarkoittaa kärryn vetävän hevosta. Humlumin tutkimus poliittisesti tulkittuna kuitenkin vihjaa siihen, että Sinua pitäisikin hiilidioksidipäästöjen sijasta verottaa päiväntasaaja-alueen hellepäivien mukaan. Ne nimittäin ovat tuo hevonen, joka nostaa hiilidioksidipitoisuutta.

Lämpötilan vihreästä säätämisestä

Tapasin muutama viikko sitten yhden vihertävästi ajattelevan ystäväni, jonka kanssa keskustelu jälleen kerran vaivihkaa siirtyi ilmastonmuutokseen. Näin käy usein, vaikka kumpikaan meistä ei kahdenkesken enää jaksaisi asiasta jauhaa. Jääräpäät nyt vaan eivät osaa välttää kiistelyjä. Ystäväni hiljeni hetkeksi, kun ilmastonmuutoksen todentamisen sijaan kysyin, mille tasolle maapallon keskilämpötila pitäisi säätää. Tuosta lämpötilan säätämisestähän tässä on kysymys ainakin hyvää tarkoittavien vihreiden kohdalla. Jätän tässä kirjoituksessa kokonaan käsittelemättä pahat punavihreät, joiden tarkoitus on ilmastomuutoshysterian avulla vain ajaa alas vapauksia korostava läntinen sivilisaatio.

Maapallon keskilämpötilapoikkeama verrattuna vuosien
1961-1990 keskilämpötilaan viimeisen 400 000 vuoden aikana

Kysyin tuon hetken hiljaisuuden aikana, onko nykyinen lämpötila hyvä. Vai olisiko 1960-luvun puoli astetta viileämpi parempi? Vaiko 1600-luvun lopun jopa pari astetta kylmempi ilmasto sittenkin se oikea? No entä tuhat vuotta sitten vallinnut keskiajan lämpökauden 1-2 astetta nykyistä lämpimämpi ilmasto? Miltä tuntuisi jääkauden aikaisena lämpöhuippuna 8000 vuotta sitten vallinnut 2-4 astetta lämpimämpi ja Suomen asuttamistakin edistänyt ilmasto? Tai viime jääkautta edeltäneen Eem-lämpökauden jopa kahdeksan astetta näillä leveysasteilla lämpimämpi ilmasto? Mikä näistä ilmastoista olisi se, jolle ihmiskunnan pitäisi maapallo säätää?

Ystäväni vastaus oli usein kuulemani hokema ilmaston lämpenemisen ehkäisystä alle kahden asteen, jota ajavat YK, kaikkien maiden hallitukset, 95 prosenttia ilmastotutkijoista ja päläpäläpäläpälä..... Lopuksi tuli tietysti todistelu siitä, että jos lämpötila nousisi tuon kahden asteen yli, Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköt sulaisivat, merenpinta nousisi usealla metrillä hukuttaen rannikkokaupungit, äärisäät lisääntyisivät ja ihmiskunta olisi tuhoon tuomittu viimeistään 2200-luvulla. Minä koetin pitää pokkani, ja vastasin ihmiskunnan selvinneen jo reilut 10000 vuotta sitten moninkertaisesta ilmastonmuutoksesta, jolloin merenpintakin nousi lähes 100 metriä. Ja luonto - siis kasvit ja eläimet - on kestänyt hyvin tuon jääkauden vaihtumisen holoseeniksi ja myös viimeisten 8000 tuhannen vuoden aikaiset vaihtelut sekä hitaan viilenemisen. Ehkä niin, mutta ihmiskunnalla ei ole oikeutta muuttaa ilmastoa, minua muistutettiin.

Minä muistutin tietysti vastaan, että eniten tässä YK ja vihreät poliitikot haluavat säätää ilman lämpötilaa. Minähän en sitä vaadi. No tästä päästiin väittelemään vielä ilmaston lämpötilan säädöstä. Yritin kysellä, paljonko Suomen kansantalouden toimilla siihen pitäisi vaikuttaa. No kuulemma kahden asteen lämpeneminen pitäisi välttää, maksaa mitä maksaa. Kun totesin, että vaikka lopettaisimme kaiken kivihiilen, turpeen ja puun polton, jäisi vaikutuksemme asteen tuhannesosiin, jota ei voi edes mitata, ja hävisin väittelyn. Minulla ei kuulemma ole kunnianhimoa ja tahtoa näyttää esimerkkiä kiinalaisille, amerikkalaisille, venäläisille, intialaisille jne. (joita on noin 2/3-osaa maapallon väestöstä), jotta hekin lopettaisivat hiilidioksidipäästönsä. Siihen tuo keskustelu sitten loppui, kun juna saapui Järvenpäähän. En enää nöyryytettynä jaksanut jatkaa keskustelua, ja poistuimme omiin suuntiimme. Jäi sanomatta monta asiaa ihmisen ja muunkin luonnon kyvystä sopeutua eteen tuleviin asioihin ja yleensäkin luonnonilmiöiden vaihtelusta.

Olen näissä väittelyissä surkea, sillä minulla ei ole intohimoa pelastaa planeettaa tai mitään muutakaan. Uskon evoluutioon ja luonnossa vahvimpien voittoon. Siksi epäilen geenieni katoavan historian hämärään joko hirvittävän ilmastonmuutoksen seurauksena tai vihreän ystäväni aiheuttaman ihmisperäisen itsetuhon seurauksena. Nimittäin näillä leveysasteilla on mahdotonta ylläpitää seuraavan sadan vuoden aikana sivistysyhteiskuntaa ilman kohtuullista hiilijalanjälkeä. On pakko lämmittää talot ja tuottaa työpaikkojen vaatima energia. Se ei onnistu vielä pitkään aikaan ilman fossiilisia polttoaineita.

Kannatan energian säästöä taloudellisista syistä, ja aivan erityisesti kannatan kansallisen energiaomavaraisuuden lisäämistä. Kannatan myös jokaista uutta energiantuottamiskeinoa, joka on markkinaehtoisesti kilpailukykyistä. Valitettavasti sellaisia ei ole keksitty sitten ydinvoiman markkinoille tulon. Mutta en haluaisi olla säätämässä ilmakehämme lämpötilaa, sillä en tiedä sille oikeaa säätöarvoa. Enkä usko ihmiskunnalla olevan siihen edes oleellisia vaikutusmahdollisuuksia. Kaikkein vähiten haluaisin olla tekemässä kansallista itsemurhaa yrittämällä jotain sellaista, johon emme pysty, ja johon meillä ei ole myöskään varaa. Ilmastoa säätämällä olemme tosiasiassa säätämässä teollisuuspolitiikkaamme kylmempään suuntaan ja hiilidioksidipäästöjä sitä eniten tuottavia suosivaksi. 

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutos 2009-2012

Tulevaisuudessa ostamme yhä enemmän tuotteita, jotka on valmistettu Kiinan ja Intian kivihiilivoimaloiden tuottaman halvan energian avulla. Yrittäessämme säätää ilmastoa kääntämällä kotimaisesta ja eurooppalaisesta hiilidioksidisäätönupista, olemme tosiasiassa kasvattaneet CO2-päästöjä moninkertaisesti kasvavissa teollisuusmaissa. Ilmaston vihreät säätäjät ovat siis kääntäneet globaalia säätöä kuumenevaan suuntaan, jos uskotaan heidän todistamatonta teoriaansa ihmiskunnan hiilidioksidipäästöjen lämmittävästä vaikutuksesta. Samalla he ovat kääntäneet kansantaloutemme säätönuppia köyhtyvään suuntaan. Energian hintaa ja tuottavuutta he nimittäin ovat säätäneet. Ilmastoon tai edes hiilidioksidipitoisuuteen sillä ei ole ollut vaikutusta.  

Lukijoiden kommentoitavaksi jätän kuitenkin pari kysymystä seuraavaa vihreää keskustelua varten:
1) Mihin lämpötilaan maapallo pitäisi säätää tulevia sukupolvia varten?
2) Onko meillä moraalinen oikeus yrittää lämpötilan säätämistä?
3) Oletko valmis tinkimään elintasostasi 30 -80 % yrittääksesi tätä vihreää hiilidioksidipäästöjen vähennykseen perustuvaa säätöä.

Meret eivät todista ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen puolesta

Bob Tisdalen blogi, jonka nimi suomennettuna on Ilmastohavaintoja, on usein tarkastelun arvoinen vierailukohde. Tisdale on erikoistunut merien lämmön seurantaan, ja siinä mielessä hän on kaiken ytimessä myös ilmastotutkimuksessa. Meriin kerääntyvä lämpöhän pääasiassa lämmittää ilmakehänkin, ja merten virtaukset siirtävät valtavia määriä energiaa maapallon eri puolille.

Tisdale tunnustaa ilmaston ja tietysti myös merten lämmenneen viimeisen sadan vuoden aikana. Hän ei siis kiistä lämpenemistä, mutta toisaalta hän pitää tätä ilmiötä normaalina ja luonnollisena vaihteluna. Tisdale ei myöskään kiistä ihmisen vaikutusta ilmastoon, mutta hänen havaintojensa mukaan se on ollut hyvin vähäinen verrattuna luonnollisiin vaikutuksiin. Ja Tisdale esittää argumenttinsa vakuuttavan pelkistetysti ja selkeästi.

Tisdale kertoo yhdessä tuoreimmista bloggauksistaan tämän vuoden olevan hyvin tärkeä ilmastonmuutoskeskustelulle. Niin varmaan onkin. YK-vetoinen kansainvälinen ilmastopaneeli aikoo syksyllä julkaista viidennen arviointiraporttinsa. Yhdysvalloissa toista kauttaan aloittava presidentti Obama saattaa virkaanastujaispuheensa perusteella yrittää nostaa ilmastoasiat aiempaa keskeisemmäksi välineeksi politiikassaan. Näistä syistä johtuen Tisdale on laatinut monikymmensivuisen esityksen, jossa hän kertoo näkemyksensä merien lämpötilakehityksestä. Hän myös toivoo mahdollisimman laajaa levitystä tuolle esitykselle.

Esityksen nimi suomeksi on "Ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen haaste". Siinä Tisdale käy läpi merten lämpenemishistorian valtamerittäin, vertaa mitattua lämpenemistä tietokonemallinnuksiin ja esittää hypoteesinsä lämpenemisen syistä. En pysty koko esitystä referoimaan yhdessä blogikirjoituksessa, mutta nostan siitä tässä esiin pari asiaa, joita itse pidän aika hätkähdyttävinä.

Kaikki merialueet eivät ole lämmenneet

Kuva 1

Tisdale jakaa yhdessä tarkastelussaan maailman meret kahteen osaan vieressä olevassa kuvassa esitetyllä tavalla. Vasemmalla oleva alue kattaa noin 67 prosenttia maapallon valtameristä ja oikealla oleva itäinen Tyynimeri noin 33 prosenttia. Juuri tuolla Tyynellämerellä esiintyy se keskeinen luonnonilmiö, jonka vaihtelu Tisdalen mukaan säätelee koko maapallon merien lämpötilan muutoksia. Tuo ilmiö on tietysti El Niñon ja La Niñan vaihtelu. Mutta ennen noiden ilmiöiden tarkastelua katsotaanpa nopeasti merialueiden lämpötilan kehitystä.

Kuva 2

Kuvassa 2 on esitetty tuon ensimmäisen kuvan vasemman lohkon merien pintalämötilan kehitys. Kuvaajasta näkee, että merten pintalämpötila on noussut kolmessakymmenessä vuodessa noin 0,2 asteella. Punaisella on merkitty voimakkaimmat El Niño-ilmiöt, joiden aikana tuo nousu on käytännössä tapahtunut. Sinisillä vaakaviivoilla Tisdale korostaa lämpötilan nousun pysähtymistä pitkiksi ajoiksi.

Kuva 3

Kuvassa 3 on vastaava lämpötila itäiseltä Tyyneltämereltä. On hätkähdyttävää havaita, että siellä ei vastaavaa lämpenemistä ole tapahtunut.  Lämpötilan muutostrendi on kolmenkymmenen vuoden aikana ollut käytännössä mitätön. Tisdale kysyykin, miksi kasvihuonekaasut eivät ole lämmittäneet tätä kolmannesta maailman meristä, tai miksi pitäisi uskoa, että ne lämmittäisivät sitten tuota kahta kolmasosaakaan. No kasvihuonekaasujen pitkäaaltoinen infrapunasäteily ei fysiikan lakien mukaan pysty merta edes lämmittämään, sillä se vaikuttaa enintään muutaman millin syvyyteen veden pinnassa. 

Lämpenemiset ovat tapahtuneet lyhyinä sykäyksinä

Kuva 4

Tisdale todistaa melko mittavalla kuvapaketilla, että nuo läntisen Tyynenmeren, Intian valtameren ja Atlantin lämpötilamuutokset ovat tapahtuneet lyhyinä sykäyksinä, joiden välillä merialueet ovat hiljalleen jäähtyneet. Kuvasta 4 näet nuo lyhyet lämpöpulssit merkittynä punaisella. Jos nuo voimakkaat El Niñot poistettaisiin, tulisi lämpötilakuvaajasta turkoosin murtoviivan kaltainen. Se ei osoita lämpenemistä. Tisdale siis yhdistää lämpenemisen noihin voimakkaimpiin El Niñoihin, sillä kiistämättä vain niiden aikana on lämmennyt, ja tuon 30 vuoden pääosan aikana lämpötila on hitaasti laskenut. Miksi kasvihuonekaasut lämmittäisivät vain El Niñojen aikana, Tisdale kysyy aiheellisesti.

Nämä kaksi seikkaa - siis vain osa valtameristä on lämmennyt, ja lämpeneväkin osa vain lyhyinä sykäyksinä - ovat kiusallisia kysymyksiä niille, jotka pitävät ihmisen ilmakehään päästämiä kasvihuonekaasuja lämpenemisen pääasiallisina aiheuttajina. Heillä nimittäin ei ole kestäviä vastauksia noihin kysymyksiin. Hiilidioksidihypoteesia tukevat tutkijat ovat muutenkin isoissa ongelmissa merien kanssa, sillä heidän työkalunsa, tietokoneissa ajettavat ilmastomallit, eivät pysty ennustamaan merten ilmiöitä ja virtauksien muutoksia. Kun muistetaan, että merten kolmen päällimmäisen metrin lämpöenergia vastaa koko ilmakehän energiaa, ongelma on iso.

Tisdale kattaa esityksessään paljon muitakin asioita. Hän käsittelee merten pintalämpötilojen lisäksi myös merten lämpösisältöä ja analysoi eri merialueiden lämpenemistä suhteessa tuohon trooppisen Tyynenmeren lämpöilmiöön sekä tarkastelee ilmastomallien huonoa kykyä ennustaa merten lämpötiloja. Tisdalen käsityksen mukaan siis El Niñot vapauttavat Tyynellä merellä varastoituneen lämmön liikkeelle ja La Niñat sitten varaavat lämpöä taas seuraavaa Niñoa varten. Muille merille tuo El Niñon vapauttama lämpö siirtyy merivirtojen, merellisten Rossbyn aaltojen ja Tyynellä merellä alkunsa saavien ilmavirtausten muutosten välityksellä. Ja Tisdalen käsityksen mukaan kaikki on aivan luonnollista ja olisi tapahtunut ilman ihmistäkin. Tisdale ei jätä paljoa tilaa hiilidioksidipitoisuuden kasvun aiheuttamalle lämpenemiselle.

Suosittelen tutustumaan Bob Tisdalen heittämään haasteeseen. Hänen asiaa käsittelevään kirjoitukseensa siis pääset täältä. Kaikki kuvat ovat Tisdalen esityksestä.

Ps. Bob Tisdale on tehnyt myös erinomaisia videoesityksiä merten lämpötilakehityksestä ja tuon asian mittaushistoriasta. Niitä voit katsella youtubesta täältä ja täältä.

Dohan déjà vu -kokous

Kirjoitin noin vuosi sitten edellisen Durbanin ilmastokokouksen lopputulemasta tiivistelmän. Parin päivän kuluttua loppuvasta Dohan ilmastokokouksesta ei ehkä kannattaisi kirjoittaa mitään? Mutta ajattelin, että lukijaa saattaisi huvittaa, miten paljon nämä ilmastokokoukset muistuttavat toisiaan. Siispä aikaa säästääkseni olen lainannut paloja vuoden takaisesta kirjoituksestani (kursiivilla) ja päivittänyt Dohan kokouksen alustavat tiedot normaalitekstillä.

Durbanin riitaisa ja jatkoajalle venynyt ilmastokokous päättyi 11.12.2011. Kokouksessa sovittiin joistakin asioista. Tosin niistä sovittiin oikeastaan vain se, että tulevissa kokouksissa sovitaan sitten tarkemmin, mistä Durbanissa sovittiin. Durbanin pöytäkirjoja jouduttaneen odottamaan muutamia viikkoja, sillä etelä-afrikkalaisille pöytäkirjan pitäjille taisi jäädä monin osin epäselväksi, mistä sovittiin. 

Kaikki yllä oleva pätenee myös Dohaan korjatuilla päivämäärillä.

YK:n puitteissa nyt kuitenkin aloitetaan neuvotteluprosessi, jonka päämääränä on aikaansaada vuoteen 2015 mennessä sitova ja vuonna 2020 voimaan tuleva sopimus kaikkia maita koskevista kasvihuonepäästöjen rajoituksista. Juuri mistään konkreettisesta tämän vaikeaksi ennakoidun neuvotteluprosessin osalta ei sitten päästy sopuun.

Ei päästäne Dohassakaan, ellei 11. hetken ihmettä tapahdu.

Ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) mukaan voi pitää merkittävänä läpimurtona, kun tähän saakka ilmastosopimusten ulkopuolella olleet maat lupautuivat neuvottelemaan uudesta sitovasta sopimuksesta päästöjen vähentämiseksi. Niinistön mukaan sovun ansiosta maapallon keskilämpötilan nousu pystytään ehkä rajaamaan enintään kahteen asteeseen.

Tuo ensimmäinen virke varmaan toistuu Niinistön Dohan jälkeisessä viestissä - tosin ilman mitään konkretiaa.  Tätä läpimurtoa osin himmentää mm. Intian ympäristöministerin lähtö pois kokouksesta kesken kaiken, Venäjän raju peruutus hiilidioksidipäästöjensä rajoittamisesta, Kiinan passiivisuus asiassa ja Yhdysvaltain aikomus siirtää ilmastoneuvottelut YK-foorumeilta pienempiin piireihin.  Sen sijaan Niinistö korjannee jälkimmäistä osaa lausumastaan ja varoittaa käsistä karkaavasta lämpötilan noususta (4-6 astetta) sekä siitä seuraavista kylmistä jaksoista, hirmumyrskyistä, kuivuuksista, tulvista jne.

Vastineeksi tälle lähinnä EU:n ja pienempien kehitysmaiden ajamalle tavoitteelle sovittiin, että EU, Norja, Sveitsi ja Uusi Seelanti jatkavat yksipuolisesti ensi vuoden lopussa päättyvää Kioton ilmastosopimusta viidellä vuodella. Tämä merkitsee, että Kiotoon sitoutuneiden maiden määrä vähenee huomattavasti, ja Kioto kattaa enää enintään 15 prosenttia koko ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä. Onneksi tästäkin asiasta lopullinen sopiminen jäi ensi vuodelle, joten hallitukset myös EU:ssa voivat vielä harkita asiaa. Todettakoon vielä, että maailman suurimmat hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat, Kiina, Intia ja Yhdysvallat, eivät edelleenkään sitoudu rajoituksiin.

Uusi Seelantikin ilmoitti Kanadan ja Venäjän lailla jättävänsä Kioton toisen vaiheen väliin. Niinpä Kioton sopimus taitaa koskea enintään 10-12 prosenttia maailman kasvihuonepäästöjä. Jos  EU, Australia ja muut hölmöt siihen sitoutuvat (toivottavasti eivät), sopimus ei vaikuta ainakaan ilmastoon. Mutta olisihan Kioton II vaiheella tietysti isoja ja poikkeuksetta huonoja vaikutuksia mm. Euroopan taloudelliseen kilpailukykyyn ja velkaantumiseen.

Durbanissa sovittiin, että jo vuosi sitten Cancunissa sovittua YK:n hallinnoimaa ja 100 miljardin dollarin vuosibudjetilla toimivaa ilmastorahastoa ryhdytään kehittämään. Tämä vaatimus oli pienten kehitysmaiden listalla korkealla. Onneksi tämän lähinnä EU:n, Pohjois-Amerikan maiden ja Japanin maksettavaksi aiotun rahaston varojen keräämisestäkään ei päästy minkäänlaiseen ratkaisuun, joten tältäkin osin neuvottelut jatkuvat tulevina vuosina. 

Niinistö kuulemma neuvotteli aiheesta erittäin tärkeiden maiden, Naurun ja Kolumbian, kanssa. Huh! Suomen osuus tuohon rahastoon lienee 110 miljoonan euron tasolla vuosittain. Onneksi asiasta ei päästäne sopuun, mutta valitettavasti Kataisen hallitus lapioi tuon 110 miljoonaa siitä huolimatta Etelä-Koreassa sijaitsevan rahaston pohjattomaan kaivoon, että useat muut maat ovat perumassa aiemmin antamiaan rahoituslupauksia.

Vihreä meppimme Satu Hassi kirjoittaa blogissaan Durbanin kokouksesta seuraavaa: "Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo. Maailmanpolitiikan ja ilmastodiplomatian näkökulmasta mannerlaatat ovat rytisseet uuteen asentoon. Mutta ilmastotieteen näkökulmasta ei ole lähestulkoonkaan varmistettu, että pystytään estämään maapallon lämpeneminen yli kahden asteen. Se on kuitenkin jotenkuten mahdollisuuksien rajoissa."

Jään odottamaan Hassin blogia. Epäilen, että optimismi kahden asteen enimmäislämpenemiseen on haihtunut, ja tilalle on tullut isompi lämpeneminen sekä kaikki äärisäät. Mutta Hassin hormoonitasapaino liikkunee edelleen mannerlaattojen voimalla.

Monien ympäristöjärjestöjen tiedottajat ovat Hassin kanssa hieman eri mieltä. Kansainvälisen WWF:n ilmasto- ja energiaohjelman johtaja Samantha Smith totesi pettyneenä: "He eivät saaneet sopua aikaiseksi (Durbanissa). Kaikki vesitettiin niin, että jokainen saattoi tulla mukaan (loppuasiakirjoihin)."

Ympäristöjärjestöjen tuskin tarvitsee tehdä vanhoihin Durbanin tiedotteisiin muutoksia. No tietysti Durban vaihdetaan Dohaan.

Myös muut järjestöt, muun muassa WWF Suomi, Greenpeace, Luontoliitto, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ja Kirkon ulkomaanapu, muistuttavat, että Kioton sopimuksen jatkon pituus jäi auki. Järjestöt ovat huolissaan siitä, että uuden Kiotoa seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen käyttöönotto lykkääntyy todennäköisesti 2020-luvulle saakka, eikä päästöjä saada käännettyä laskuun ajoissa.

Ei toivottavasti muutostarpeita.

Hassi ja Niinistö joutunevat siis selittelemään äänestäjäkunnilleen historiallisuutta ja läpimurtoja.

Historiallisuus ja läpimurrotkin ovat jo syötyä kauraa, mutta selittelytarpeita varmasti on. Onneksi Suomessa voi syyttää persuja kaikesta maailmantuhoon viittaavasta.

Durbanin riitelevän vihreän kokouksen puheenjohtajana toiminut Etelä-Afrikan ulkoministeri Nkoana-Mashabane päätti kokouksen sanoihin: "Olemme pelastaneet tänään huomisen". Näihin sanoihin voi kyllä yhtyä. Kokous sentään onnistui torppaamaan 1600 miljardin dollarin ilmastorahastolaajennuksen ja "Maaäidin" oikeuksia puolustavan kansainvälisen oikeusistuimen perustamisen, joiden tehtävinä olisi ollut ilmastoasioista toisin ajattelevien hiljentäminen ja sähkön hinnan kolminkertaistamista haluavan tuulivoimalateollisuuden etujen ajaminen. Muutenkin liki nollatulos - siis sopiminen sopimisesta joskus tulevaisuudessa - mahdollistaa vielä uuden harkinnan kaikesta siitä, mistä oltiin sopivinaan Durbanissa. Kiitämme vielä tästä ennenkaikkea Kiinaa ja Intiaa.

Kiitämme Dohankin tapauksessa Kiinaa ja Intiaa. Ehkä kiitämme lisäksi myös Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Uutta Seelantia. Qatarin sheikki varmaan keksii jonkun vastaavan ja unohtumattomaksi jäävän päätöslausahduksen. Ehkä "ins Allah" olisi sopiva sanonta?

En siis usko, että Durbanin ilmastokokous saisi aikaan kovinkaan suurta vahinkoa maailmalle, vaikka joillakin osallistujista oli takuuvarmasti tarkoituksena ainakin länsimaisen hyvinvointivaltion alasajo. Jo 16 vuotta empiirisin mittauksin todistetusti lämpenemättömästä ilmastosta ei kokouksessa mainittu mitään, mutta ehkä se on sivuseikka noille verovaroin Doha-lomalle kustannetuille "maailmanparantajille".

Seuraava riitelevä ilmastokokous, COP18, järjestetään vuoden päästä Qatarissa. Sielläkin todennäköisesti pelastetaan maailma ja tehdään historiallisia läpimurtoja sopimalla tulevista ilmastoaktiivien neuvotteluista uusissa lämpimissä kokouspaikoissa. Neuvotteluintoa tosin voi haitata se, että ilmaston lämpötila on laskenut jo 13 vuoden ajan siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidin määrä on jatkanut kasvuaan. Vuonna 2020 ilmasto on ehkä viilentynyt jo niin paljon, että vihreän ilmastopolitiikan suosio on marginalisoitunut prosenttiliikkeeksi. Mutta ilmastosirkusta pääsemme nauttimaan ja nauramaan vielä pitkään.

Seuraava ilmastokokous, COP19, taidetaan järjestää Puolassa, joka on Euroopassa hyvin tunnettu pragmaattisena maana koskien mm. hiilidioksidipäästöjä ja eurooppalaisten rahojen lapioimista etelään. Ilmastosirkus saattaa vain parantua hauskuudeltaan Puolassa, kun lämpeneminenkin loppui jo 16 vuotta sitten.

Lopuksi vielä videolla hauska tempaus, jonka vedätykseen aika moni Dohan kokoukseen osallistunut meni.

Arvaa, mitä nuo hiilidioksidin poistomaskin hyväksyjät vaatisivat meiltä tavallisilta ihmisiltä, jos saisivat vihreän valtansa?