lauantai 25. heinäkuuta 2015

El Niño ja lämpenemispaussin mahdollinen lyheneminen

Tyynenmeren itäosassa on käynnissä melko iso luonnontapahtuma, jolla on vaikutusta moniin maailman kolkkiin. Kyse on muutamien vuosien välein toistuvasta El Niñosta, jossa läntisellä Tyynellämerellä lämmennyt merivesi on valtavana pinnanalaisena aaltona (muutamien satojen metrien syvyydessä matkannut päiväntasaajan suuntaisesti meren yli itään, ja nyt se kumpuaa Etelä-Amerikan rannikkoon törmätessään pintaan ja jatkaa matkaansa takaisin länteen enemmän pintavetenä. Tämä ilmiö näkyy kaikkein selvimmin itäisen Tyynenmeren merenpinnan lämpötiloissa, jotka voivat kohota muutamissa kuukausissa useilla asteilla.

Kuva 1: NOAA:n periaatekuva El Ninosta
Tuon pintaan kumpuavan lämpimän meriveden vaikutus voi olla hyvinkin suuri alueellisesti ja jopa globaalisti. Sen vaikutuksesta ilmavirtaukset ja kosteusolosuhteet muuttuvat erityisesti Tyynenmeren alueella, ja todennäköisesti noilla muutoksilla on jonkinlaisia vaikutuksia myös atlanttiseen ilmastoon. Joka tapauksessa voimakkaat Niñot nostavat alailmakehän keskilämpöä hetkellisesti
Kuva 2: Merenpinnan lämpötilamuutos neljässä erilaisessa
El Niño/La Niña -tapahtumassa. Animaatio käynnistyy
uudelleen päivittämällä sivu .
varsinkin Tyynenmeren matalilla leveyspiireillä. Siten ne myös kasvattavat päiväntasaajan ja napa-alueiden lämpötilaeroa, minkä ainakin teoriassa pitäisi kiihdyttää tuosta lämpötilaerosta/energiatasojen erosta johtuvia ja niitä tasoittavia ilmavirtauksia. Niñojen aiheuttamilla muutoksilla on vaikutuksensa myös sadantaan alueellisesti. Ja nuo kaikki muutokset tietysti vaikuttavat myös muuhun luontoon niin merissä kuin maalla.

Varoitan lukijaa tässä vaiheessa sen verran, että en pidä itseäni El Niño –eksperttinä, enkä tiedä, miten nyt käynnissä oleva tapahtuma lopulta kehittyy. En myöskään tiedä, miten tuo kehitys vaikuttaa ilmastoon eri puolilla maapalloa. Mutta tiedän tämän blogin lukijoissa ja kommentoijissa olevan henkilöitä, joilla on enemmän asiasta tietoa. Ehkä he ehtivät sitä jakaa myös kommentoimalla tänne? Minä otan tähän käsittelyyn vain yhden näkökulman: Millainen vaikutus käynnistyneellä Niñolla voi olla globaaliin keskilämpötilaan?

Katsotaanpa, millaisia vihjeitä ilmastohistoria muutamalta viime vuosikymmeneltä voi meille antaa. Olen alla olevaan kuvaan sijoittanut graafit, joista punainen kuvaa itäisen Tyynenmeren päiväntasaajan seudun (Niño-alue 3.4, 5N-5S ja 170W-120W) pintalämpötilaa, oranssi uusimpien ilmastomallinnusten tulosten keskiarvon mukaista ilmakehän pintalämpöä ko. alueella, sekä musta kuvaa satelliiteista kattavasti mitattua ja laskettua globaalia alailmakehän lämpötilaa. Tai poikkeamistahan tässä on kyse, joten ne kuvaavat muutosta.




Punaisesta kuvaajasta näemme, että melko voimakkaita Niñoja on ollut mm. vuosina 1982, 1986-1987, 1997-1998 ja 2010. Ne ovat olleet kaikki vähän erilaisia sekä voimakkuudeltaan että kestoltaan. Vuoden 1997 tapahtumaa pidetään poikkeuksellisen voimakkaan, mistä syystä sitä kutsutaan Super-Niñoksi. Yleensä niiden huiput ajoittuvat loppuvuoteen, mistä ilmiö on nimensä saanutkin. Jouluksihan sen huippu on yleensä tullut. Niñoa on aina seurannut vastakkainen ilmiö, jossa etelästä ja pohjoisesta virtaava kylmempi vesi kumpuaa perässä. Tämän La Niñaksi kutsutun ilmiön vaikutuksesta merenpintalämpötilat laskevat nopeasti ja lopulta tasoittuvat keskimääräiseen. Itäisen Tyynenmeren, joka kattaa meristä noin kolmanneksen, keskilämpötila on pysynyt jokseenkin tasaisena viimeiset 35 vuotta.



keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Pohjoisten merialueiden jääminimiveikkaus 2015

Lähes vuosi sitten kirjoitin bloggauksen otsikolla "Arktisen merijään hupeneminen on hidastunut -
Kuva 1: Arktinen merijääpeite 21.7.2015
ellei peräti ...
". Tuon bloggauksen lopussa julistin veikkauskisan arktisen merijään minimistä vuodelle 2014. Kaikkiaan 13 rohkeaa uskalsi panna arktistietämyksensä peliin ja osallistua veikkaukseen. Lopputulos meni melko täpäräksi - peräti viisi veikkaajaa osui kohdalleen yli 95 %:n tarkkuudella, mitä minä pidän käytännössä täysosumatuloksena. Tulokset näkyvät alla olevassa kuvassa 2.

Kuva 2
Toteutunut jääminimi oli punaisella merkitty 4,88 km², ja voittajaksi viime vuonna selvisi siis nimimerkki L4 häränsilmätuloksella (99,7%). Vielä kerran onnittelut hänelle viime vuoden mestaruudesta!

Nyt haetaan tämän vuoden parhaita veikkauksia, sillä olen saanut useamman kyselyn veikkauskisan uusinnasta. Annan osallistumisohjeet kisaan bloggauksen lopussa. Sitä ennen katsotaan kuitenkin yhdellä kuvalla, miten arktinen merijää on tänä vuonna jaksanut.

Kuva 3
Japanilainen JAXA, jonka mittausten perusteella viime vuonna pelasimme, on muuttanut datapalvelujensa nimeä ADS:ksi (Arctic Data archive System). Nyt otamme sen referenssiksi. Viereisessä kuvassa 3 näkyy sen tietokannasta haettu pohjoisen merijään pinta-alan muutos vuodesta 2011 alkaen aikavälillä kesäkuun alusta lokakuun alkuun.

Kuvasta näkyy alimpana kuvaajana vuosi 2012, jolloin arktisen jään minimi oli alimmillaan sitten 1970-luvulla alkaneiden satelliittimittausten. Tuona vuonna jäätä ajoi pois lämpimämmille vesille merkittävästi elokuun alkuun osunut myrsky. Sellaistahan ei voi sulkea pois tänäkään vuonna. Ilman tuota poikkeusta jääpeitteen minimi on pysytellyt tällä vuosikymmenellä 4,3 - 4,9 neliökilometrin välillä, mikä toki on lähes miljoona neliökilometriä vähemmän verrattuna koko 2000-luvun keskiarvoon ja aika kaukana 1980-luvun keskimääräisestä 7,2 miljoonan km²:n minimitasosta. Kuvasta näkyy myös, että jääminimi osuu yleensä syyskuun puoliväliin ± viikko.

Arktisen merijään muutoksia seurataan nykyisin suurella mielenkiinnolla. Onhan sen sanottu olevan yksi nykyisen ihmisperäisen globaalin ilmaston lämpenemisen (AGW) keskeinen mittari. Minä en sitä pidä kovinkaan hyvänä mittarina, sillä sen luonnollinen vaihtelu on melkoista ainakin, jos edes osin uskomme jo pois menneiden 1930-luvun havainnoitsijoiden tuloksia. Viittaan mm. Nikolai Zubovin legendaariseen kirjaan Arktinen Jää, josta kirjoitin lyhyen jutun pari vuotta sitten. Jos merijäätä haluaa pitää mittarina, on sitten mukaan kai otettava koko satelliittimittaushistorian ajan kasvanut eteläinen jääpeitekin?

Erittäin hyviä linkkejä jääpeitteen muutoksen seurantaan ovat mm. seuraavat:


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kuivuus ei ole lisääntynyt

Otsikon sanoma voi tuntua sarkasmilta tai huonolta huumorilta, jos asiaa tarkastelee lyhyellä aikavälillä Suomen näkökulmasta. Sitä ei nyt tarkastella kapeasti vaan globaalisti 1900-luvun alusta lukien. Kaksi yhdysvaltalaistutkijaa, Gregory J. McCabe ja David M. Wolock, julkaisivat viime kesäkuussa Earth and Space Science -julkaisussa tutkimuksen otsikolla "Globaalin kuivuuden vaihtelu ja trendit". Lukijaystävällisesti koko tutkimuspaperi on vapaasti luettavissa netistä.

Kuva 1
Ennen kuin menen McCaben ja Wolockin tuloksiin, muistellaanpa lyhyesti, mitä mm. hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, on kertonut sadannasta ja kuivuudesta viimeisessä arviointiraportissaan. IPCC on ollut melko varovainen asiassa. Se on alhaisella tai keskinkertaisella luottamustasolla arvioinut molempien ilmiöiden lisääntyneen viime vuosikymmeninä ja tuon lisääntymisen olevan jotenkyn kytköksissä ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen.  Alla olevassa kuvassa 2 on ote yhdestä IPCC:n 5. arviointiraportin SPM-osan sivulla 7 olevasta taulukosta, johon asia on tiivistetty.

Kuva 2


IPCC arvioi, että myöhemmin tällä vuosisadalla niin sadanta kuin kuivuudet tulevat sekä globaalisti että alueellisesti lisääntymään. Tällä tarkoitettaneen kuivien alueiden kuivumista ja kosteiden muuttumista yhä märemmiksi. Tässä arviossa luottamusaste on jo noussut todennäköiseksi. Todettakoon, että emme tiedä noiden luottamusasteiden merkitystä, sillä IPCC ei ole kertonut niiden määrittämistapaa. Ne lienevät jonkinlaisia selektiivisiä asiantuntija-arvauksia, joita sitten ilmastopoliitikot ja -aktivistit levittävät tieteellisinä faktoina.

Kuva 3
Palataanpa sitten McCaben ja Wolockin tutkimuspaperiin, jossa he kartoittivat kuivuuden esiintymistä maa-alueilla leveyspiirien 70N ja 60S välissä vuosina 1901 - 2009. Tuon alueen he jakoivat kanttiinsa 0,5 asteen ruutuihin, jolloin oli mahdollista tarkastella myös alueellista muutosta yhteensä yli 57 000 alueella, joita Suomen kokoiselle alueelle mahtuisi noin 250  (24*55km² suuruista) ruutua. Melko tarkasta resoluutiosta on siis kysymys.

Tutkijat saivat tarvittavat havaintoarvonsa sadannan osalta brittiläisen CRU-ilmastontutkimusyksikön CRUTS3.10 -aikasarjasta. Kokonaishaihduntatiedot (kuva 3) he laskivat alueittain melko yleisesti käytetyn mallin mukaisesti hyvin monesta eri muuttujasta.  Kuivuuden he laskivat kuhunkin ruutuun kuukausittaisen sadannan ja kokonaishaihdunnan erotuksena. Jos kokonaishaihdunta oli sadantaa suurempi, se tulkittiin kuivuudeksi. Osin on siis kyse mallinnuksesta, sillä kattavaa todellista mittausdataa kokonaishaihdunnasta ei ole olemassa.

Sitten niihin tutkimustuloksiin, jotka näkyvät havainnollistettuina alempana olevissa tutkijoiden laatimissa graafeissa. Kuivuus on vallitseva asiantila noin 66 prosentissa maapallon maa-alueista tuolla 70N - 60S -leveyspiirien rajoittamalla alueella. Normaali kokonaisvaihteluväli on tämän tutkimuksen mukaan neljä prosenttia, joskin minä tuosta kuvasta saan jälkimmäiseksi ±3%. Tutkijat toteavat, että tarkastelukaudella kuivuuden vaivaama maa-ala ei ole muuttunut. Kuivuuden riivaamaa aluetta on hieman vähemmän 2000-luvun alussa kuin sitä oli sata vuotta aiemmin, mutta muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Kuva 4


He toteavat sekä lämpötilan että kokonaishaihdunnan kasvaneen, mikä on lämpötilan mittaustulosten osalta minunkin käsitykseni mukaan selvää. Ja kokonaishaihdunnan laskentakaavassa lämpötilan nousu kasvattaa lopputulosta. Mutta myös sadanta on kasvanut ja lieventänyt tai oikeastaan peittänyt kokonaishaihdunnan kasvun vaikutuksen kuivuuteen.


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Ei tullut päiväperhon vuosi

Suomen Luonnosuojeluliitto antoi tänään 17.7.2015 seuraavan tiedotteen, jonka bongasin Kokoomuksen Verkkouutisista. Ehkä juttu on ollut muissakin medioissa? Tietote oli otsikoitu "Kylmä perhoskesä ei pysäytä eteläisten lajien rynnistystä", ja sen asiantuntijoiksi oli merkitty Kimmo Saarinen ja Tapani Veistola.
Koleana kesänä perhoset ovat vähissä ja myöhässä. Kylmiä kesiä on kuitenkin ollut ennenkin. Eteläisten lajien leviäminen maahamme voi vähän hidastua mutta se ei pysähdy.
Hmmm... Niinpä ovat myöhässä, ja todella vähissä ovat perhoset olleet. Minun on tunnustettava, että yhtä kehnoa alkukesää perhosnäkökulmasta en muista. Muistini muuten ulottuu melko hyvin tässäkin asiassa 1960-luvun alkuun. Tuosta eteläisempien lajien leviämisestä minulla on myöhemmin pari sanaa sanottavana.
"Tästä kesästä ei perhosillakaan ole paljoa hyvää sanottavaa", sanoo valtakunnallista päiväperhosseurantaa vetävä Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista.
Tänä vuonna ruusu kukkii hienosti, joskin pari viikkoa "myöhässä"
Perhosillakaan  on hyvä ilmaus, sillä aivan saman voi sanoa lähes kaikista hyönteisistä. Hyvin kehnosti on ollut muitakaan pölyttäjiä, minkä seurauksena epäilen luumusatoni jäävän niin pieneksi, että ensi syksynä jää tekemättä perinteinen raki-annos.

Vähiten olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan kirvoja, jotka lämpimien keväiden ja alkukesien vuosina aiheuttavat minulle epäsuorasti valtavasti päänvaivaa. Nimittäin vaimoni silmäteränä oleva köynnösruusu on niille lämpiminä vuosina varsinainen "hunajapurkki". Kirosanoja ei voi olla kuulematta ja pahaa mieltä havaitsematta, kun kirva-armeijat iskevät viereisen kuvan kasviyksilöön. Tänä vuonna ei kirosanoja ole tuon vuoksi kuultu.
"Perhoset rakastavat lämpöä ja aurinkoa", Saarinen toteaa. "Tämä kesä on kuitenkin yksi kylmimmistä neljännesvuosisataan. Yksilömäärät ovat pieniä ja monen lajin lento myöhässä. Esimerkiksi nokkosperhonen, monet hopeatäplät ja sinisiivet ovat vähissä."
Juu, nuo lajit ja muutkin perinteiset ovat vähissä, mutta en ole nähnyt vielä ainuttakaan eteläisempää lajia - siis vaikkapa neitoperhosia, amiraaleja tai ohdakeperhosia.
Parin kesän huonot säät eivät kuitenkaan pysty pysäyttämään eteläisten lajien voittokulkua. Niistä alkukesällä oli paljon neitoperhosia ja karttaperhosia. Myös isonokkosperhonen näyttää vakiintuneen Etelä-Suomeen.
Mitä ihmeen voittokulkua? Siis jos lajia ei havaita, onko se voittokulkua vai kenties päinvastoin? Ennen Luonnonsuojeluliitto oli jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla! Silloin sen logiikka sopi minullekin, ja muistin jopa maksaa jäsenmaksuni.
"Perhosia ja lintuja viime vuosikymmeninä laskeneet ovat nähneet ilmastonmuutoksen omin silmin", sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola. "Lajistomme on muuttumassa keskieurooppalaiseksi ja samalla pohjoiset lajit taantuvat."
Valkoposkihanhi, tulokaslaji pohjoisesta
Kyllä, kyllä, minäkin ruokin viime talvena yhden tulokaslajin, mustarastaan yhtä urospuolista ja kahta naaraspuolista, yksilöä. Katsomani perusteella ne selvisivät kohtalaisen hyvin myös niistä tammikuun parinkymmennen asteen pakkasista luultavasti meidän ja naapureiden antamalla ruoka-avustuksella. Linnuista puhuttaessa olen huomannut valkoposkihanhien olleen rajuimmin levinnyt tulokaslaji minun lähialueelleni. Wikipedian mukaan "valkoposkihanhi pesii arktisen alueen puoliaavikkoisilla tundra-alueilla Grönlannissa, kivikoissa, kallioilla, jyrkänteillä, kivikkoisilla mäillä ja Huippuvuorten saarilla lähellä kosteikkoja kuten järviä, jokia ja soita sekä vuonojen yläosissa, rannoilla, kosteilla niityillä ja liejumailla". Minun mielestäni nuo esimerkit eivät kerro niinkään ilmastonmuutoksesta vaan lintujen mainiosta kyvystä sopeutua erilaisiin oloihin (huomattavan laajalla lämpötila-alueella) ja kyvystä käyttää hyväksi muita lajeja.

Havaintojeni mukaan perinteiset lajimme eivät ole suuremmin taantuneet tai muutenkaan reagoineet etelän vieraiden tulon vuoksi. Ainut tähän viittaava johtopäätös voitaisiin tehdä Homo sapiens -lajista, jonka järjestämässä äänestyksessä viime huhtikuussa oli jotain oireilua asiaan.


torstai 16. heinäkuuta 2015

Vedenpaisumuksella pelottelua à la Yle

Yleisradiomme (ja moni muukin media) uutisoi alkuviikosta (12.7.2015) pelottavia mielikuvia merenpinnan noususta otsikolla ’Lopun ajan ennuste: "Merten vedenpaisumusta ei voi enää estää" ’. Jutun sanoman Yle tiivistää ingressiin seuraavasti:

Ilmaston lämpeneminen nykyiseen lukemaan tai vain hieman enemmän on menneisyydessä nostanut merten pintoja ainakin kuusi metriä. Nykymaailmassa se tietäisi meriveden lainehtimista muun muassa Tokiossa, sanoo kansainvälinen tutkimus.

Vedenpaisumus taiteilijan kuvaamana
Palaan Ylen artikkeliin myöhemmin tässä bloggauksessa, mutta katsotaanpa ensin muutamia seikkoja tuosta kansainvälisestä tutkimuksesta. Kyse on Science –julkaisussa olleesta paperista otsikolla “Sea-level rise due to polar ice-sheet mass loss during past warm periods”. Olen tuon tutkimuspaperin yhteenvedosta suomentanut muutamia kohtia, joita lyhyesti kommentoin. Paperin abstraktissa päädytään useiden kappaleiden lopussa suuriin epävarmuuksiin. Olen noita kohtia lihavoinut.

Näin voimme päätellä, että edellisten jääkausien välisinä ajanjaksoina pienet nousut maapallon [ilmakehän] keskilämpötilassa ja vain muutaman asteen polaarinen lämpeneminen suhteessa esiteolliseen kauteen johtivat ≥6 metrin keskimääräisen globaalin merenpinnan nousuun. Maan vaipan dynaaminen topografia tuo [arvioihin] suuria epävarmuuksia pidemmillä aikajaksoilla...

Niin, kyllähän 5-7 asteen polaarinen lämpeneminen nosti merenpintaa peräti 120 metrillä vähän yli 10 000 vuotta sitten. Meillä on siitä paljon erilaisia todisteita. Ei sitä kannata kiistää edellistenkään interglasiaalien osalta aikana. Tuo kuuden metrin arvio ± 6 metrin tarkkuudella joidenkin vuosituhansien aikana on varmasti mahdollinen.

Sekä mallinnukset että kenttätutkimusten todisteet viittaavat siihen, että napajäätiköt olivat pienempiä tänä ajanjaksona, mutta koska dynaaminen topografia voi aiheuttaa kymmenien metrien pystysiirtymää maan pinnalla miljoonien vuosien aikajaksoissa, ja tämän signaalin malliennusteiden epävarmuudet ovat suuria...

Niinpä, epävarmuudet ovat suuria. Vaikka tietääkseni kaikki osallistuneet tutkijat ovat ns. mallintajia, jotka usein ovat vieraantuneet oikeasta kenttätutkimuksesta, hekin myöntävät epävarmuudet.

Nykyinen ilmastomme on lämpenemässä tasolle, johon on liitetty merkittäviä napajäätiköiden [massan] menetyksiä menneisyydessä, mutta meillä on edelleen useita haasteita määrittäessämme jäätiköiden herkkyyttä ilmastonmuutokselle käyttäessämme paleoarkistoa merenpinnan korkeudesta. Ymmärryksemme kehittäminen napajäätiköiden massan menetyksestä johtuvasta globaalista merenpinnan noususta on ehkä yhteiskunnallisesti merkityksellisin tieto, jonka paleoarkistot voivat tarjota, mutta [hypoteeseissa] globaalin merenpinnan nousun liittymisestä napajäätiköiden pienenemiseen ja / tai romahtamiseen on edelleen heikkouksia nykyisissä merenpinnan rekonstruktioissa, eikä siitä voi antaa varmoja arvioita.

NEEM-tutkija, professori Dorthe Darl-Jensen, esittelee jäänäytettä aikojen takaa. 
Jeps, heikkouksia on, eikä voi antaa varmoja (robust) arvioita. Palaan tuohon väitteeseen ”nykyisen ilmaston lämpenemisestä” hieman myöhemmin.

Menneisyyden merenpinnan tason tarkentamiseksi tarvitaan lisäkehitystä geokemiallisten proxyjen analysoinnissa. Erityisesti hapen isotooppipariin ja Mg / Ca –suhteeseen perustuva data ei tällä hetkellä pysty tarjoamaan luotettavia ja kvantitatiivisia arvioita merenpinnan huipputasosta edellisten lämpimien jaksojen aikana.

Aivan, kun perusdata puuttuu, ei mallinnuksillakaan päästä pitkälle. Arviot siis ovat – jos ne eivät ole luotettavia – sitten kai epäluotettavia.

Anniina Walliuksen kirjoittama paniikkitunnelmaa hakeva juttu ei tainnut perustua itse epävarmuuksien leimaamaan tutkimuspaperiin, jossa ei ainakaan minulle ollut juuri mitään uutta. Lähes kaikki edellistä interglasiaalia – Eem-kautta – käsitelleet paperit kertovat korkeammasta merenpinnan tasosta ainakin hetkellisesti – siis geologisessa merkityksessä muutaman tuhannen vuoden osalta. Mutta ne kertovat myös merkittävästi korkeammista lämpötiloista, eivätkä ”nykyisistä lämpötiloista tai hieman korkeammista” kuten toimittaja Wallius.

Edellisestä interglasiaalista – siis noin 120 000 vuotta sitten olleesta Eem-kaudesta – on viime vuosina saatu uutta tietoa. Kirjoitin aiheesta silloin melko tuoreeltaan tässä bloggauksessa.

NEEM-tutkimuksen kuvan vasen asteikko on lumen satamishetkellä
olleen happi18-isotoopin määrä. Oikea akseli ja musta viiva kuvaavat
rekonstruoitua auringonsäteilyn määrää. Pienessä kuvassa on 
suurennettu vasemmalla ylhäällä näkyvän Eem-kauden lämpötila ja 
jäätikön pinnan korkeuden muutos.
Eem-kauden lämpötilahuiput olivat NEEM-tutkimuksen mukaan 5 – 8 astetta nykyisiä Grönlannin lämpötiloja korkeammat, eikä Grönlanti silloinkaan menettänyt jäätikkönsä korkeudesta kuin ehkä noin 300 metriä – siis 10 - 15 %. Ylivoimainen pääosa jäätiköstä säilyi tuon huomattavasti nykyistä lämpimämmän jakson yli. Massan menetykseen kului aikaa 5 - 8 tuhatta vuotta. Epäilemättä tuo sulaminen vaikutti merenpinnan tasoon lopputuloksena metriluokassa, mutta em. luvuilla merenpinnan nousu olisi ollut tuolloin mitattavissa vain millimetrin osina per vuosi. Katastrofin aineksia tai ”Ylen lopun ajan ennusteen” merkkejä tuosta vauhdista on vaikea löytää. Ihmisen aikajaksolla tuo vauhti ei täytä myöskään vedenpaisumuksen tunnusmerkkejä.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Rahan pyyntiä Näätämöllä ilmastonmuutospyydyksellä

Minua kovasti huvitti taas kerran Ylen poliittisesti vihreäksi vääristyneen toimituksen juttu 'Uusi kansainvälinen raportti: "Ilmastonmuutos tulee nähdä uhkana kansalliselle turvallisuudelle"'. Hieman vihreää näkökulmaa laajemmasta perspektiivistä maailmaa seuraavana näen muutamia muitakin uhkia, ja melkoinen osa niistä on pientä tauolla olevaa lämpenemistä suurempia. No, en lähde niistä nyt kirjoittamaan, enkä edes tuosta Ylen "uutisesta" tai sen lähteenä olevasta "raportista", jossa ei ole mitään uutta. Kyse on puhtaasti Pariisin ilmastokokouksen alla yritettävästä poliittisesta propagandasta. Sama vanha virsi siis.

Mutta kävin kaivamassa kuitenkin raportin Suomi-kytkennän. Yle uutisoi sen omassa jutussaan seuraavasti (lihavoinnit blogistin):
Raportin arktisen alueen arviossa mukana on esimerkiksi kolttasaamelaisten Näätämöjoen yhteishallinta-hanke. Raportin mukaan arktisen alueen vesistöt, maa-alueet ja sen kulttuurit ovat jo rajujen ilmastonmuutoksen kourissa.
Näätämöjoen Kolttaköngäs
Oliko toimittaja Terhi Harjulle tullut kiire, kun viimeisessä virkkeessä näyttäisi olevan pieni kielioppivirhe? No, pakkopullan kirjoittaminen on aina haastavaa varsinkin silloin, kun ei aiheesta juuri mitään tiedä, eikä ole ehkä aikaa tai kykyjä tutkia jutun taustoja.
– Kalottialueella, kuten Siperiassa, ikiroudan sulaminen on käynnissä. Se vapauttaa merkittäviä määriä uusia kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään. Pohjoiset alkuperäiskansat, kuten Suomessa kolttasaamelaiset Näätämö –joen valuma-alueella, ovat jo nyt omaehtoisesti käynnistäneet mukautumis- ja yhteishallintatoimia ruokaturvallisuutensa varmistamiseksi, toteavat Iso-Britannian ulkoministerin ilmastoerityisedustaja Sir David King ja tutkijatohtori ja ammattikalastaja Tero Mustonen Osuuskunta Lumimuutoksesta.
Nonniin, ihan ilmastoerityisedustaja Sir David vahvistaa jonkun tutkijatohtori Tero Mustosen tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kolttasaamelaisiin. Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Sir Davidin käsittelyn jätän tähän kappaleeseen, sillä pelkää ammattinimike kertoo minulle kaiken. Olen vuosien varrella tavannut kymmenittäin brittien muidenkin maiden erityisedustajia, ja hyvin usein he ovat olleet juuri niitä, jotka tietävät kaikkein vähiten erityisalansa asioiden perusteista. Tosin he Sir Davidin lailla osaavat papukaijan lailla ulkoa muutaman yksisilmäisen mutta vaikuttavan virkkeen alastaan kolmen promillen humalassakin, ja sillä tuo erikoiserityisasema on saavutettu. Tähän konsensukseen olen tullut lähes poikkeuksetta brittien suurlähettiläiden, ministerineuvoksien ja sotilasasiamiesten kanssa viimeistään iltaviskistä sikaarin kanssa nautittaessa. Tyhmää suomalaista teeskentelevänä nimittäin yritin aina varmistaa erityisedustajalta kuulemani noilta yleensä realistisemmilta virkamiehiltä. Vastaukseksi tuli useimmiten iloiseen brittityyliin: "Kuuleppas rakas ystäväni, sinähän tiedät noiden vanhojen konnien/pierujen/kelmien jutut. Älä niistä välitä." Sitten aina naurettiin sydämellisesti ja pitkään, minkä kuluessa ehti hyvin nauttia toisestakin single malt -ryypystä.

Mutta tutkijatohtori ja ammattikalastaja, joka haluaa jopa Hesarin mielipideosastolla kertoa tärkeän sanomansa, jota me typerykset emme ole tosin vielä ymmärtäneet, on mielenkiintoinen tapaus. Vanhan tiedustelu-upseerin uteliaisuus heräsi.
– Jäljellä olevien pohjoisten luonnon ekosysteemien, kuten myös napapiirin eteläpuolisten soiden, vesistöjen ja vanhojen metsien, säilyminen onkin elintärkeää ilmastoturvallisuuden takaamiseksi.
OK, olen samaa mieltä luonnonrauhan turvaamisesta, mutta mitä asialla on tekemistä ilmastoturvallisuuden kanssa. Se jäi askarruttamaan. Täytyypä selvittää, mitä kotimainen tutkijatohtorimme asiasta tietää.
Meidän tulee nähdä ilmastonmuutos uhkana kansalliselle turvallisuudellemme perinteisen ympäristökysymyksen sijasta. Ainoastaan näin siihen voidaan suhtautua nykytilanteessa riittävällä vakavuudella, ennen kuin on liian myöhäistä, King ja Mustonen painottavat raportissaan.
Haaste on aika kova. Minusta tuntuu, että Sir David ja Mustonen haastavat jokien, järvien, Itämeren ja yleensäkin lähiympäristömme suojelun. Evätkö ne olekaan oikeastaan mitään verrattuna ilmastonmuutoksen torjuntaan? Ja uhka ihan kansalliselle turvallisuudelle? Pitäisikö tässä nyt jo soittaa puolustusministeriöön?


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Havukka-aholta Dublinin panikoijille

Olen ajoittain kritisoinut melko kovasti poliitikkoja ja mediaa ilmastopanikoinnin lietsomisesta. Se nimittäin ahdistaa herkimpiä ihmisiä, joita minunkin kaltaisella punaniskalla on lähipiirissä. Varmaankin kaikilla on?

Katsokaapa nyt alla olevaa kuvaa, joka otettiin viikko sitten Irlannin Dublinissa.



Kuvassa on yli 100 ahdistunutta ihmistä, jotka ehkä pelkäävät paistuvansa joskus ilmastonmuutoksen seurauksena. He protestoivat hallituksensa "toimettomuutta" ilmastokaaoksen edessä. Turhautumisensa he osoittavat hautaamalla päänsä Dublinin rantahiekkaan. Kysehän on primitiivireaktiosta, johon olen kuullut strutsien joskus pystyvän, vaikkakaan en väittämän todenperäisyydestä mene valalle. Mutta ihmiset ihan todistettavasti tuollaiseen pystyvät ja johdetun joukkoajattelun avulla ilmeisesti.

Minua ihmisten ahdistus säälittää. Kun en voi heitä täältä kylmemmästä Pohjolasta juuri lohduttaa, päätin hakea KNMI Explorer -palvelusta Dublinin sääaseman aikasarjan, ja katsoa, paljonko noilla ressukoilla on aikaa, ennenkuin ilmastonmuutoksen riivaama sää heidät saa niin ahtaalle, että uimarannalle ei ole enää asiaa. Graafi siitä on alla.




Oikeastaan hämmästyin tulosta. Dublin ei näytäkään olevan paistumassa? Vuoden keskilämpötilan liukuva keskiarvo 20 vuoden jaksoissa näyttää asteen kymmenesosan tarkkuudella samaa tulosta 1870-luvun alussa ja nyt. Jos noilla laskennallisilla ilmastoarvoilla lämpenemistä mitataan, ei Dublin näyttäisi lämmenneen ollenkaan vuosista 1855 - 1874 vuosiin 1995 - 2014.


torstai 9. heinäkuuta 2015

Tiukkoja faktoja ja juttuja ilmastonmuutoksesta Hesarissa - osa 2

Jatketaanpa Hesarin eilisen ilmastonmuutoskimaran ruotimista osalla 2. Ensimmäisen osan voit käydä lukaisemassa täällä.

Jääkarhun ruokavaliomuutos ilmastonmuutoksen todisteena

Toimittaja Antti Berg oli laatinut toisenkin artikkelin otsikolla ”Ilmastonmuutos saa eläimet liikkeelle”. Tuossa jutussa otsikkoa perustellaan jääkarhujen ja harmaakarhujen käytöksellä.

Jääkarhu delfiininraadolla 23.4.2014 Huippuvuorilla
Bergin kirjoitelma on suoraan sanottuna huono. Siksi jouduin vähän kaivamaan tietoja, jotta todelliset asiayhteydet selviävät lukijoille. Berg viittaa jutussaan uutistoimisto AFP:n kirjoitukseen, mutta minä kävin hakemassa sen perustana olleen tutkimusraportin, josta jääkarhujen ravintoasiaa koskevien kommenttieni tiedot ja kuvat ovat. Bergin teksti on sisennettynä ja kursivoituna, ja minun kommenttini ovat normaalitekstillä.

Norjalaistutkijat ovat havainneet jääkarhujen alkaneen syödä delfiinejä, kertoi uutistoimisto AFP kesäkuussa.

Hmm… Vai ”ovat havainneet ... alkaneen syödä”. Jääkarhut ovat ihan vakiintuneen tutkimuskirjallisuuden mukaan syöneet seitsemää eri valaslajia, joista aktiivisesti metsästäen kahta – maitovalasta ja sarvivalasta.  Tässä tapauksessa ei ollut kyse em. lajeista vaan valkokuonodelfiineistä.

Tutkijoiden mukaan todennäköinen syy ruokavalion muutokseen on ilmastonmuutos, joka on vienyt delfiinit sulien vesien myötä yhä pohjoisemmas.

Jostain kummallisesta syystä minä en löytänyt moista ruokavalion muutoslausuntoa tutkimusraportista. Sen on siksi täytynyt syntyä toimittaja Bergin tajunnassa tai HS:n toimituksessa. Katsotaanpa tarkemmin, mitä tutkijat oikeasti sanoivat. Ensinnäkin he toteavat Huippuvuorten kuuluvan valkokuonodelfiinien levinneisyysalueeseen, joskaan näin pohjoisesta ei ole tehty havaintoja lajista huhtikuussa, koska yleensä alue on merijään peittämä ko. vuodenaikaan.

Mitä siis tapahtui? Tutkijoiden antama havaintokartta lajista vuosina 2002 - 2013 on vieressä. Olen siihen merkinnyt X-merkillä puheena olevan havaintopaikan. Alue siis on delfiinien normaalia levinneisyysaluetta, joskin niistä tuolla alueella tehdään havaintoja vasta jään sulettua, mikä normaalisti tapahtuu toukokuun loppupuolella. Se johtuu siitä, että havainnot tehdään turistilaivoilta, jotka eivät aja vahvan ajo- tai kiintojään alueilla. Havaintojen puute ei siis johdu siitä ettei delfiineitä alueella olisi jo huhtikuussa, vaan siitä, että alueella ei ole havaitsijoita tuohon aikaan.

Vuonna 2014 kyseinen vuono oli tutkijoiden mukaan jonkin aikaa jäätön jo huhtikuussa. Delfiinit saapuivat läheiseltä ajojääalueelta ehkä vähän tavanomaista aiemmin - emme tiedä - ja jäivät ansaan nopeasti muodostuneen 20 cm vahvan kiintojääkannen alle. Ne kykenivät pitämään pientä hengitysaukkoa jääkannessa ainakin jonkin aikaa mutta joko menehtyivät tai joutuivat aukossa jääkarhun saaliiksi elävinä. Sitten nälkäinen jääkarhu aloitti aterioinnin.

Ensimmäisen kerran norjalaistutkijat havaitsivat ilmiön huhtikuussa 2014.

Jääkarhu syö valkokuonodelfiiniä
Niin havaitsivat. Todettakoon aluksi, että ensimmäinen kerta on tutkimusraporttien valossa toistaiseksi myös ainoa kerta. Mistähän syystä ensimmäisen kerran? Johtuisiko se siitä, että tuolla tiettömällä ja vaikeakulkuisella alueella on ollut kohtalaisen vähän tutkijoita menneinä vuosikymmeninä? Aivan erityisen vähän heitä on ollut lentelemässä helikopterilla kuten tässä tapauksessa. Sen sijaan havaintoja ilmeisesti kiintojääkannen alle menehtyneistä valkokuonodelfiineistä ja muista valaista on tehty jo 1970-luvulla, jolloin helikopterit Yhdysvaltain ja Kanadan puolella tulivat havaintokäyttöön. Raportteja on paljon myös siitä, että jääkarhut ovat olleet pienten valaiden raatoja syömässä. Olisiko siinä jotain ihmeellistä, jos nälkäinen jääkarhu söisi mahdollisuuden tullessa myös valkokuonodelfiinin? Osaisiko se erottaa delfiinin vaikka nuoresta maitovalaasta? Minä pitäisin ihmeenä, jos se ei käyttäisi mahdollisuutta. Nälkäinen jääkarhu muuten syö mielellään myös vieläkin eteläisempiä lajeja, mm. ihmisiä, jos vain sattuu kiinni saamaan.

Kun toimittaja Berg linkitti tuon mielestäni aika normaalilta kuulostavan tarinan ilmastonmuutokseen, katsotaan vielä tuon havaintoalueen huhtikuun ilman lämpötilaa. Olen viereiseen kuvaan sijoittanut muutaman kymmenen kilometrin päässä havaintopaikasta olevan Ny-Ålesundin kylän sääaseman huhtikuun keskilämmöt viimeisen 20 vuoden ajalta. Huhtikuiden välinen vaihtelu on melko suurta, kuten on yleensäkin pohjoisilla alueilla, mutta kovin kummallista lämpötilan muutosta en ainakaan tuon jakson sisällä näe.


Mitä siis opimme toimittaja Bergin delfiinejä ja jääkarhua koskevasta jutusta: Norjalaiset tutkijat näkivät alueelle tyypillisen saalistajan syövän alueelle tyypillistä raatoa ajankohtaan nähden keskimääräisessä lämpötilassa, kun olivat sattuneet pääsemään helikopterilennolle, mutta siitä huolimatta on ilmastonmuutos. Jeps.

Jääkarhun ja harmaakarhun risteytymä

Toisessa esimerkissään toimittaja Berg yrittää todistaa jääkarhujen ja harmaakarhujen risteytymien kertovan ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos on lisännyt eläinten liikkumista uusille alueille, mikä on mahdollistanut geneettisesti samankaltaisten lajien lisääntymisen keskenään. Niiden jälkeläisiä kutsutaan lajiristeymiksi tai hybrideiksi.

"On pikemminkin säännönmukaista kuin poikkeuksellista, että ilmaston muutoksen aiheuttama eliöiden kohtaaminen saa aikaan geneettistä vaihtoa", kertoi Georgian yliopiston genetiikan professori Michael Arnold tiedelehti Scientific Americanille.

Esimerkiksi vuonna 2010 Luoteis-Kanadassa inuiittimetsästäjä ampui karhun, jota aluksi luultiin harmaakarhun ja jääkarhun risteytykseksi. Myöhemmin paljastui, että karhun emo oli jääkarhun ja harmaakarhun poikanen ja isä taas harmaakarhu.


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Tiukkoja faktoja ja juttuja ilmastonmuutoksesta Hesarissa - osa 1

Helsingin Sanomat yllätti julkaisemalla peräti neljä artikkelia ilmastonmuutoksesta aamulla 8.7.2015. Olen nuo artikkelit listannut linkkeineen alle.


Kuvassa Malen kaupunki. Hesarin "tiukka fakta"-jutun kuvitusta
Katsotaanpa järjestyksessä, minkälaista faktaa niistä löytyy, vai meneekö lehti jälleen kerran tämän aiheen käsittelyssä fiktion puolelle.

Aloitetaan ensimmäisestä, jonka alussa HS lupasi selvittää viisi keskeistä kysymystä ilmastonmuutoksesta. Lähteinä on haastateltu muun muassa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajaa Petteri Taalasta, Suomen ympäristökeskuksen ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtajaa Mikael Hildeniä ja VTT:n erikoistutkijaa Laura Sokkaa.  Jutun lainaukset ovat sisennettynä ja kursiivilla, ja minun kommenttini normaalitekstinä.

1.       Mitä ilmastonmuutoksella tarkoitetaan, ja miten nopeasta ilmiöstä on kyse?

Ilmastonmuutos voidaan jakaa kahdeksi eri ilmiöksi. Yhtäältä puhutaan luontaisesta ilmastonmuutoksesta, johon kuuluvat esimerkiksi jääkaudet. Niiden vaihtelu on tapahtunut kymmenissätuhansissa vuosissa. Toisaalta tutkitaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Sillä tarkoitetaan ennen kaikkea ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, metaanin, ilokaasun ja otsonikerrosta syöviä kaasujen, aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Näitä kaasuja on syntynyt huomattavasti enemmän 1800-luvun jälkeen.

Johan alkoi ensimmäinen ”tiukka fakta” kattavalla selvityksellä! Minua jäi askarruttamaan, miten ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos erotetaan luonnollisesta. Ehkä se selviää jatkossa?

Usein ilmastonmuutos viittaa ihmisen toimista riippuvaan muutokseen, jonka aikaväliä mitataan kymmenissä ja sadoissa vuosissa. Vaikka ihmisen aiheuttamia päästöjä pystyttäisiin estämään välittömästi, jo aikaansaatu kehitys jatkuisi pitkään.

Hmmm… Miksei toimittaja viitsinyt kysyä, kuinka pitkään kehitys jatkuisi, tai milloin näemme ihmisperäisen ilmastonmuutoksen (AGW) ensimmäiset vaikutukset? Tänä kesänäkö, 10 vuoden päästä vai ensi vuosisadalla, jolloin emme taida olla katselemassa asiaa? Löysää journalismia oli tämä 1. ”tiukka fakta”.

2. Mistä ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista voidaan olla varmoja? Entä epävarmoja?

Ilmastonmuutosta on tutkittu runsaasti. Merkittävimpiä todistuksia ilmastonmuutoksesta ovat hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit, joista viimeisimmässä on käyty läpi 9000 tutkimusta. Sen mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että ihmisen vaikutus on suurin syy ilmastonmuutokseen. Asiantuntijoiden mukaan varmoja voidaan olla siitä, että keskimääräiset sääolosuhteet muuttuvat.

Nyt alkavat näkyä Petteri Taalaksen käyttämät tyypilliset argumentointivirheet. Eiväthän raportit voi olla todisteita geofysikaalisista ilmiöistä. Sitä ne eivät voi olla, vaikka kuinka suuri luku tutkimuksia olisi käyty jollain tavalla selektiivisesti läpi, ja varsinkaan silloin, kun mainitun ”äärimmäisen todennäköisyyden” laskentaperusteita ei ole IPCC:n raporteissa valotettu falsifioitavalla tavalla. Todiste ei myöskään ole asiantuntijoiden ”varmuus” siitä, että muutos joskus tapahtuu. Tuollaiset perustelut eivät minulle kelpaa fysiikassa, mutta jossain uskontotieteiden puolella ne ehkä olisivat ymmärrettäviä.

Muun muassa sään ääri-ilmiöt sekä helleaallot, tulvimista aiheuttavat sateet ja kuivuus ovat lisääntyneet.

Tämähän oli kummallinen väite, joskin tavalliseen tapaan se esitettiin ilman viitettä dataan, joka todistaisi asian. Siitä huolimatta, että asiaa on tutkittu viime aikoina paljon, moisia muutoksia ei ole kyetty linkittämään ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen. Kaikki nuo ilmiöt toki kuuluvat ihan ilmastolliseen tai oikeammin sanottuna sään ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun, mutta niiden lisääntyminen ei ole ollenkaan selvää vaikkapa IPCC:n raporttien kertomana. Jotenkin tässä tulee ambivalentti olo, kun AGW- ilmastonmuutos ilmeisesti aiheuttaa sateita ja kuivuutta, tuulta ja tyyntä, kylmiä jaksoja helleaaltoja jne. Ettei nyt olisi sekoitettu ihan luonnollista vaihtelua johonkin poliittisten tarkoitusperien avulla keksittyyn. No, en voi tästä aiheesta jatkaa enempää, mutta lisää alan tutkijoiden pohdinnoista löytyy vaikkapa tästä Nature-tiedejulkaisun artikkelista.

Myös valtamerten pinta on jo kohonnut ja pohjoinen merijää pienentynyt.

Jestas sentään, vai on valtameren pinta kohonnut! En halua järkyttää tämän jutun kirjoittanutta toimittaja Antti Bergiä, mutta totean silti valtameren pinnan kohonneen koko Veiksel-jääkauden päättymisen jälkeisen ajan – välillä voimakkaasti ja välillä hitaammin – mutta viimeisten tuhansien vuosien aikana nousuvauhti on hiipunut hitaaksi ryöminnäksi vauhdilla 0 – 2 mm/vuosi. Siitä huolimatta käyn viikoittain kalareissulla tarkistamassa, josko Ilmatieteen laitoksen ennustama metrin merenpinnan nousu olisi jo alkanut.

Tämän ”faktan” lähteeksi epäilin jo aiemmin Petteri Taalasta. Epäilykseni vahvistuu, sillä yleensä Taalas ei ole muistanut, että pohjoisen napa-alueen lisäksi maapallolla on myös eteläinen napa-alue, jonka merijääpeite on yleensä isompi ja heijastusvaikutukseltaan merkittävämpi pohjoiseen verrattuna. Ja tuon eteläisen merijään pinta-ala on vastoin ilmastomallinnusten tuloksia ollut kasvussa koko 36-vuotisen satelliittimittaushistorian ajan. Ja pohjoisen merijään pinta-alakin on lopettanut ainakin toistaiseksi pienenemisen, sillä tänään tarkistamani datan mukaan sitä on noin saman verran kuin 11 vuotta sitten vastaavaan aikaan vuodesta. Ehkä Ilmatieteen laitoksen pääjohtajalla ei ole ollut aikaa lukea dataa virkakiireiden lomassa? Sen toki ymmärrän, mutta että toimittaja Bergillä ei ole ollut aikaa selvittää juttuunsa liittyviä faktoja, on erikoisempi asia.

Epävarmuus koskee esimerkiksi sitä, kuinka paljon ilmasto lämpenee pitkällä aikavälillä ja miten lämpeneminen täsmälleen vaikuttaa paikallisesti.

Aivan, tästä olen samaa mieltä. Epävarmuutta on jopa muutoksen merkistä, joskaan tuota epävarmuutta ei ole havaittavissa vaikkapa niistä perusteista, jotka Ilmatieteen laitos on antanut maakuntahallinnoille asiaa koskien.  Mielestäni olisi luottamusta ennusteisiin lisäävää, jos Ilmatieteen laitos antaisi muutaman lyhyemmän ajan ilmastonmuutosennusteen – yhden vaikkapa ensi kesään ja toisen vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ulottuvan – jotta voisimme empiirisiin havaintoihin perustuen verrata ilmastopolitiikkamme perusteita.

Etenkin pariakymmentä vuotta pidemmissä ennusteissa on useita kehityskulkuja, joita IPCC on kartoittanut.

Näinhän asia ei ole ollenkaan. IPCC:n eri ilmastomallintajilta tilaamat kehityskulut kattavat sekä menneisyyden, lähitulevaisuuden että ensi vuosisadan vaihtumisen. Jostain syystä ilmastopoliitikot ja tiedotusvälineet vain eivät halua kertoa rahvaalle lyhyemmän ajan ennusteita. Siihen on saattanut vaikuttaa se, että nuo ennusteet tai mallinnustulokset ovat menneet melko lailla metsään jo tähän mennessä.

Tämä 2. ”tiukka fakta” ei minua vakuuttanut.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Katumuskirjoitus, kun aurinkopaneelit eivät mene kaupaksi?

Kirjoitin noin kuukausi sitten bloggauksen "Haluatko Helsingin vihreän kuplan aurinkosähkötuottajaksi?". Moista juttua ei oikeastaan ollut edes suunnitteilla. Satuin vain lukemaan
Facebookista viereisessä kuvassa olevan Helenin (entinen Helsingin Energia) mainoksen, ja siitä homma lähti liikkeelle. Ajattelin, että puffataan vähän hyvää asiaa, jotta Helsingin vihreässä kuplassa asuvat tuttavani ja sukulaiseni, joille oli jäänyt paha mieli eduskuntavaalien tuloksesta ja hallitusratkaisusta, näkisivät edes oman energiayhtiönsä menestyvän uusiutuvilla ratkaisuillaan.

Vaan ei näköjään olisi pitänyt sekaantua kaupallisiin asioihin. Minun on nyt pakko puolustautua sillä, että aikomukseni ei ollut haitata Helenin markkinointia, enkä sitä lopulta usko tehneenikään, vaikka viime vaaleissa vihreitä äänestänyt serkkuni minua siitä syyttää. Asia on sikäli vakava, että hänen lähituttavapiiriinsä kuuluu yksi Helenin hallituksessa istuva vihreä poliitikko. Minä en kuulemma saa anteeksi tekosiani, ellen kirjoita ns. katumuskirjoitusta ja kehoita ihmisiä vuokraamaan ko. Kivikkoon ensi syksynä nousevan voimalan paneeleita.

Jos arvoisa lukija ei ole seurannut tätä äärimmäisen tärkeää asiaa - siis Kivikkoon tulevan Suomen suurimman aurinkovoimalan joukkorahoitusta - niin alla oleva kuva selkiyttää asiaa. Myyntiluvut on haettu Helenin omilta sivuilta ja parista asian maininneesta lehtikirjoituksesta. Ja kannattaa lukea alussa linkkaamani kirjoitus, josta syyttömyyteni kyllä selviää ihan otsikosta alkaen.

Paneelien vuokraus kumulatiivisesti


Ongelma siis on serkkuni mukaan se, että aurinkovoimalan paneelien vuokraus on ilmailukielellä ilmaistuna sakkausvaarassa minun kirjoitukseni ja mitättömän blogini vuoksi. Niitä vuokrattiin ilman kummempaa mainostustakin 4. - 8.6. noin 30 - 80 kappaleen päivävauhdilla, ja mainostuksen jälkeen 8. - 10.6. vauhti kiihtyi huimaan 370kpl/vrk. Mutta bloggaukseni jälkeen kauppa melkein pysähtyi, ja nyt niitä menee kaupaksi 0 - 1 kappaletta vuorokaudessa. Edellisen Suvilahden voimalan paneelit vuokrattiin loppuun kahdessa päivässä! Ilmastomme ei kuulemma tuolla Kivikon vauhdilla pelastu, sillä loppujen paneelien vuokraukseen voi mennä kymmeniä vuosia viime viikkojen hidastumisvauhdilla.

Syytös on mielestäni naurettava siitä huolimatta, että blokkauksella on ollut melkoisesti lukijoita. Eihän se Googlen haussa mahdu edes ensimmäiselle sivulle Kivikkoa koskevien aurinkoenergiapuffausten joukossa. Lisäksi kirjoitukseni julkaisu 10.6. klo 21:45 ajoittuu myynnin dramaattisen käännepisteen jälkeiseen aikaan, kuten kuvasta selvästi näkyy - siis useita tunteja käännepisteen taakse. Jälkeenpäin tapahtunut asia ei voi olla syynä ennen tapahtuneelle, kuten olen yrittänyt serkulleni (turhaaan) selittää mm. hiilidioksidipitoisuuden kasvun ja ilmaston lämpenemisen osalta. Ok, minulla on ehkä liian harvoja mittauspisteitä, jotta selviäisin tuolla selityksellä - huoh!

Minä voisin syyttää asiasta Helsingin Uutisia, joka 16.6. taisi moninkertaistaa bloggaukseni levikin tällä jutulla. Ja tietysti olisi aiheellista syyttää myös Heleniä siitä, että heidän paljon enemmän lukijoita saaneet puffauksensa eivät ole tuottaneet tulosta. Ehkä molempien olisi pitänyt toitottaa eräiden energiaprofessorien lailla aurinkoenergian kannattavuutta laskelmista välittämättä.


lauantai 4. heinäkuuta 2015

Fyysikkokuohuja Pilsenistä

Pilsenissä on kuohunut muukin kuin laatuolut. Nimittäin seuraamani tsekkiläinen fyysikko, Luboš Motl, ei ilmaisukyvyssään pihtaile pannessaan nippuun muutamia itseään vanhempia Nobel-palkinnon saaneita. Motlin vuodatus on sen verran reipas, että tässä blogissa sellaiseen on harvoin ylletty. No, professori Antero Järvisen lähes sinfoniatasolle yltänyt kirjoitus on tietysti edelleen omissa korkeuksissaan.

Luboš Motl
Seuraavassa on Motlin vuodatus "David Gross', Nobelists' painful AGW publicity stunt" kokonaan käännettynä. En sitä lähde enempää selittelemään, mutta ehkä muutama sana kuitenkin Motlin taustasta. Hän syntyi vuonna 1971 Pilsenissä, joka tuolloin oli tsekkoslovakialainen kaupunki. Perustutkintonsa fysiikassa hän suoritti kotimaassaan Prahan Kaarlen yliopistossa, väitteli Yhdysvalloissa Rutgersin yliopistossa erikoistuen säieteoriaan ja toimi 2004 - 2007 Harvardin yliopistossa apulaisprofessorina. Tuon jakson jälkeen Motl palasi takaisin tsekkeihin.

Motl on poikkeuksellisen sanavalmis ja ulospäin suuntautunut teoreettiseksi fyysikoksi. Sanansäilä heilahtaa melko nopeasti paitsi säieteorian kriitikoille myös ilmastopanikoijille. Ja yhtälailla osansa saavat marksilaisuudelta haiskahtavat tai uskonnon ja tieteen sekoittavat.

Pitkähköä mutta toivottavasti mielenkiintoista lukuhetkeä toivottaen

Mikko

                            _________________________________________________________

David Grossin ja nobelistien tuskallinen julkisuustemppu

by Luboš Motl 

Kuusikymmentä vuotta sitten, 15. heinäkuuta 1955, Max Born, Werner Heisenberg, Hideki Yukawa, Otto Hahn, ja 14 muuta Nobelin palkinnon saajaa allekirjoittivat Mainaun julistuksen ydinaseiden käyttöä vastaan. Se tapahtui kymmenen vuotta Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen, jolloin huoli oli perusteltua.Suurvalloille oli kertynyt paljon ydinaseita, ja niiden tuhoisa luonne oli ymmärretty.

Nyt Nobel-palkinnon saajilla on toinen kokous Lindaussa. Nobel-voittajat ml. David Gross esittivät jotain, mitä kyyninen Deutsche Welle kutsui "asianmukaisuuden puukotukseksi" tai "mainostempuksi": Tässä 2015 Mainaun julistus "ilmastonmuutoksesta" (täällä PDF-tiedosto).

Brian Schmidtistä, joka sai 2011 Nobelin fysiikan palkinnon pimeän energian kokeellisesta löydöstä, tuli tämän julkisuustempun tiedottaja . David et al., eiko tunnu vähän tuskalliselta? Tai tarkemmin sanottuna liian tuskalliselta?

Jatketaanpa tätä tärkeintä esimerkkiä minun näkökulmastani. David Gross on hämmästyttävä fyysikko. Mutta hän on silti osa äärivasemmistolaista ajattelusiipeä, joka on saastuttanut suurimman osan tieteellisistä instituutioista Yhdysvalloissa ja useimmissa muissa länsimaissa. Olen kuullut hänen puhuvan "ilmastonmuutoksesta" muutaman kerran.

Yhdessä näistä monologeista - ja luulen, että saatat löytää samankaltaisen julkisuudesta - oli jotain, mitä en voinut unohtaa, koska se valottaa aiemmin aliarvioitua motivaatiota tällaiseen asenteeseen. Hän sanoi ylpeänä jotain tämänkaltaista: "Tiedemiehet ovat hämmästyttävän vaikutsvaltaisia. Esimerkiksi ilmaston tutkijat sanovat jotain CO2:sta, ja satoja miljardeja dollareita välittömästi ohjataan uudella tavalla. Eikö se hienoa?"

No, se voi olla hienoa, mutta eikö se ole samalla huolestuttavaa tai hämmentävää? Vai uskotteko todella, että jos ja kun jostakusta tulee vaikutusvaltainen, hän on automaattisesti viisas ja hänen päätöksensä ovat viisaita? Mikä tekee David Grossin asenteen mahdolliseksi? Hänen on tunnettava kuuluvansa samaan yhteisöön, jossa on huijarijäseniä kuten Michael Mann ja kaltaisensa. Minä en voinut samaistua heihin. Nämä henkilöt eivät ole todellisia tiedemiehiä, joita ohjaavat rehellisyys ja muut ominaisuudet, jotka kuuluvat tiedemies-sanan vaatimuksiin. Todellinen yhteys David Grossin ja esim. Michael Mannin välillä ei ole tiede; se on vasemmistolainen ideologia. On häpeällistä, jos David ja muut yrittävät teeskennellä jotain muuta - valehdella itselleen.
Mainaun julistus vuonna 2015 ilmastonmuutoksesta
Me allekirjoittaneet tiedemiehet, joille on myönnetty Nobel-palkinto, olemme tulleet Bodenjärven rannalle Etelä-Saksaan jakamaan oivalluksia lupaavien nuorien tutkijoiden kanssa, jotka laillamme tulevat tänne ympäri maailmaa. Lähes 60 vuotta sitten, täällä Mainaussa samanlainen tieteen Nobel-palkittujen kokoontuminen  antoi julistuksen vähän aiemmin kehitettyyn ydinaseteknologiaan liittyvistä vaaroista. Tuo teknologia oli peräisin tieteen perustietämyksen edistysaskeleista . Toistaiseksi olemme välttäneet ydinsodan, vaikka uhka pysyy. Uskomme, että maailmallamme tänään on edessään suuruusluokaltaan tuohon verrattava toinen uhka.
OK, ensimmäisessä virkkeessä ylpeillään, että he ovat älykkäimmät ihmiset Linnunradalla. He tulevat "ympäri maailmaa". Se ei oikeastaan ole totta, koska ne tulevat lähinnä Yhdysvalloista ja paikoista, joissa Nobel-palkinnot usein voitetaan. Mutta älkäämme olko niuhottajia tuon vuoksi.

Huolimatta Nobelin palkinnoistanne tärkeämpää on se, että ette esitä mitään todisteita, joilla on merkitystä. Ja se johtuu siitä, että teillä ei todellakaan ole pienintäkään aavistusta ongelmasta. Vaikka omaatte Nobelin palkinnot, olette lähinnä joukko vanhoja herrasmiehiä, jotka mielellään allekirjoittavat minkä tahansa vasemmistolaisen vetoomuksen, jonka joku teille tarjoaa.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Meillä kesäkuu oli tavanomaista viileämpi, mutta globaalisti lämpeni hitusen

Kesän ensimmäiset helteet saapuivat Suomeen heinäkuun alun myötä läntisestä Euroopasta, jossa lämpimästä ilmasta on nautittu ja kärsitty jo viikon ajan. Sinnehän ne saapuivat Pohjois-Afrikasta puhaltaneiden virtausten mukana. Kun helteet ovat olleet kateissa tavanomaista pidempään oikeastaan
Pariisissa vilvoiteltiin eilen 2.7.2015
koko maanosan länsiosista, on niistä nyt tietysti tehty iltapäivälehdistössä etusivun uutisia. Aivan kuin normaali ja vuosittain kesällä toistuvassa sääilmiössä olisi jotain kummallista. Hyvä, että on välillä lämmintä. Siitä luonto kiittää kasvun ja hyönteisten lisääntymisenä. Se tietää lisäruokaa kesäasukeillemme - muuttolinnuille - ja monille muille täällä pysyvästi asustaville eläimille.

Heinäkuun helteiden tulon myötä valmistuivat molempien satelliittiaikasarjojen mittaukset kesäkuulta. Niissä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta otan kuitenkin muutaman pintaraapaisun asiaan. Seuraavassa puheena olevat kaksi lämpöaikasarjaa, jotka ovat alueellisesti kattavimmat ja tarkimmat, ovat hyvin lähellä toisiaan, kuten alla olevasta vuodesta 1979 alkavasta mittaushistoriasta näkyy. Sarjojen ero syntyy lähinnä anomalioiden laskennassa käytetyistä eri perusjaksoista, mutta kuukausittaiset ja vuosittaiset erot ovat hyvin pieniä - yleensä asteen sadasosilla ilmaistavia.

Kuva 2


Kesäkuun globaalit anomaliat vuoden takaiseen verrattuna nytkähtivät hitusen ylöspäin molemmissa sarjoissa, RSS:ssa 0,05 ja UAH:ssa 0,04 °C. Eniten tähän vaikutti lämpeneminen pohjoisen pallonpuoliskon keskileveyspiireillä. Eteläinen pallonpuolisko ja myös trooppiset alueet (20N - 20S) jäähtyivät hitusen. Kuvassa 3 samat aikasarjat on esitetty mummolan akkunassa olleen ulkolämpömittarin asteikolla.

Kuva 3




Lineaarisella trendillä laskettu lämpenemistauko ei em. pienestä lämpenemisestä johtuen venynyt. Sen pituus on RSS:n mukaan edelleen 18 vuotta ja 6 kuukautta alkaen nyt tammikuusta 1997. Olen kuvassa 4 hahmottanut tilannetta. Siinä on lisäksi punainen kuvaaja, joka edustaa tuoreimman CMIP5-mallinnuskierroksen RCP8.5-skenaarion keskimääräistä tulosta. Tuo vuonna 2012 laadittu mallinnusrypäs, johon ilmastopolitiikkamme perustuu, ennustaa jatkuvasti mitattuja kuumempaa keskilämpötilaa.

Kuva 4


Kuvan aikajakso muuten ei ole ns. kirsikanpoimintaa. Se on laskettu lineaarisella trendillä. Minä en voi sille mitään, että globaali lämpeneminen pysähtyi lähes 20 vuotta sitten tai oikeastaan jo useita vuosia kauemmin, jos mittausten virhemarginaalit huomioitaisiin. Mittaustulokset ja matematiikka ovat!