Helsingin Sanomat yllätti julkaisemalla peräti neljä
artikkelia ilmastonmuutoksesta aamulla 8.7.2015. Olen nuo artikkelit listannut
linkkeineen alle.
|
Kuvassa Malen kaupunki. Hesarin "tiukka fakta"-jutun kuvitusta |
Katsotaanpa järjestyksessä, minkälaista faktaa niistä
löytyy, vai meneekö lehti jälleen kerran tämän aiheen käsittelyssä fiktion
puolelle.
Aloitetaan ensimmäisestä, jonka alussa HS lupasi selvittää viisi
keskeistä kysymystä ilmastonmuutoksesta. Lähteinä on haastateltu muun muassa
Ilmatieteen laitoksen pääjohtajaa Petteri Taalasta, Suomen ympäristökeskuksen
ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtajaa Mikael Hildeniä ja VTT:n
erikoistutkijaa Laura Sokkaa. Jutun
lainaukset ovat sisennettynä ja kursiivilla, ja minun kommenttini
normaalitekstinä.
1. Mitä ilmastonmuutoksella tarkoitetaan, ja miten nopeasta ilmiöstä on kyse?
Ilmastonmuutos voidaan jakaa
kahdeksi eri ilmiöksi. Yhtäältä puhutaan luontaisesta ilmastonmuutoksesta,
johon kuuluvat esimerkiksi jääkaudet. Niiden vaihtelu on tapahtunut
kymmenissätuhansissa vuosissa. Toisaalta tutkitaan ihmisen aiheuttamaa
ilmastonmuutosta. Sillä tarkoitetaan ennen kaikkea ihmisen aiheuttamien
kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, metaanin, ilokaasun ja otsonikerrosta
syöviä kaasujen, aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Näitä kaasuja on syntynyt
huomattavasti enemmän 1800-luvun jälkeen.
Johan alkoi ensimmäinen ”tiukka fakta” kattavalla
selvityksellä! Minua jäi askarruttamaan, miten ihmisten aiheuttama
ilmastonmuutos erotetaan luonnollisesta. Ehkä se selviää jatkossa?
Usein ilmastonmuutos viittaa
ihmisen toimista riippuvaan muutokseen, jonka aikaväliä mitataan kymmenissä ja
sadoissa vuosissa. Vaikka ihmisen aiheuttamia päästöjä pystyttäisiin estämään välittömästi,
jo aikaansaatu kehitys jatkuisi pitkään.
Hmmm… Miksei toimittaja viitsinyt kysyä, kuinka pitkään
kehitys jatkuisi, tai milloin näemme ihmisperäisen ilmastonmuutoksen (AGW)
ensimmäiset vaikutukset? Tänä kesänäkö, 10 vuoden päästä vai ensi vuosisadalla,
jolloin emme taida olla katselemassa asiaa? Löysää journalismia oli tämä 1. ”tiukka
fakta”.
2. Mistä ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista voidaan olla varmoja?
Entä epävarmoja?
Ilmastonmuutosta on tutkittu
runsaasti. Merkittävimpiä todistuksia ilmastonmuutoksesta ovat
hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit, joista viimeisimmässä on
käyty läpi 9000 tutkimusta. Sen mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että
ihmisen vaikutus on suurin syy ilmastonmuutokseen. Asiantuntijoiden mukaan
varmoja voidaan olla siitä, että keskimääräiset sääolosuhteet muuttuvat.
Nyt alkavat näkyä Petteri Taalaksen käyttämät tyypilliset
argumentointivirheet. Eiväthän raportit voi olla todisteita geofysikaalisista
ilmiöistä. Sitä ne eivät voi olla, vaikka kuinka suuri luku tutkimuksia olisi
käyty jollain tavalla selektiivisesti läpi, ja varsinkaan silloin, kun mainitun
”äärimmäisen todennäköisyyden” laskentaperusteita ei ole IPCC:n raporteissa
valotettu falsifioitavalla tavalla. Todiste ei myöskään ole asiantuntijoiden ”varmuus”
siitä, että muutos joskus tapahtuu. Tuollaiset perustelut eivät minulle kelpaa
fysiikassa, mutta jossain uskontotieteiden puolella ne ehkä olisivat
ymmärrettäviä.
Muun muassa sään ääri-ilmiöt sekä
helleaallot, tulvimista aiheuttavat sateet ja kuivuus ovat lisääntyneet.
Tämähän oli kummallinen väite, joskin tavalliseen tapaan se
esitettiin ilman viitettä dataan, joka todistaisi asian. Siitä huolimatta, että
asiaa on tutkittu viime aikoina paljon, moisia muutoksia ei ole kyetty
linkittämään ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen. Kaikki nuo ilmiöt toki kuuluvat
ihan ilmastolliseen tai oikeammin sanottuna sään ajalliseen ja paikalliseen
vaihteluun, mutta niiden lisääntyminen ei ole ollenkaan selvää vaikkapa IPCC:n
raporttien kertomana. Jotenkin tässä tulee ambivalentti olo, kun AGW-
ilmastonmuutos ilmeisesti aiheuttaa sateita ja kuivuutta, tuulta ja tyyntä,
kylmiä jaksoja helleaaltoja jne. Ettei nyt olisi sekoitettu ihan luonnollista
vaihtelua johonkin poliittisten tarkoitusperien avulla keksittyyn. No, en voi
tästä aiheesta jatkaa enempää, mutta lisää alan tutkijoiden pohdinnoista löytyy
vaikkapa tästä
Nature-tiedejulkaisun
artikkelista.
Myös valtamerten pinta on jo
kohonnut ja pohjoinen merijää pienentynyt.
Jestas sentään, vai on valtameren pinta kohonnut! En halua
järkyttää tämän jutun kirjoittanutta toimittaja Antti Bergiä, mutta totean
silti valtameren pinnan kohonneen koko Veiksel-jääkauden päättymisen jälkeisen
ajan – välillä voimakkaasti ja välillä hitaammin – mutta viimeisten tuhansien
vuosien aikana nousuvauhti on hiipunut hitaaksi ryöminnäksi vauhdilla 0 – 2 mm/vuosi. Siitä huolimatta käyn viikoittain kalareissulla tarkistamassa, josko
Ilmatieteen laitoksen ennustama metrin merenpinnan nousu olisi jo alkanut.
Tämän ”faktan” lähteeksi epäilin jo aiemmin Petteri
Taalasta. Epäilykseni vahvistuu, sillä yleensä Taalas ei ole muistanut, että
pohjoisen napa-alueen lisäksi maapallolla on myös eteläinen napa-alue, jonka
merijääpeite on yleensä isompi ja heijastusvaikutukseltaan merkittävämpi
pohjoiseen verrattuna. Ja tuon eteläisen merijään pinta-ala on vastoin
ilmastomallinnusten tuloksia ollut kasvussa koko 36-vuotisen satelliittimittaushistorian
ajan. Ja pohjoisen merijään pinta-alakin on lopettanut ainakin toistaiseksi
pienenemisen, sillä tänään tarkistamani datan mukaan sitä on noin saman verran
kuin 11 vuotta sitten vastaavaan aikaan vuodesta. Ehkä Ilmatieteen laitoksen
pääjohtajalla ei ole ollut aikaa lukea dataa virkakiireiden lomassa? Sen toki
ymmärrän, mutta että toimittaja Bergillä ei ole ollut aikaa selvittää juttuunsa
liittyviä faktoja, on erikoisempi asia.
Epävarmuus koskee esimerkiksi
sitä, kuinka paljon ilmasto lämpenee pitkällä aikavälillä ja miten lämpeneminen
täsmälleen vaikuttaa paikallisesti.
Aivan, tästä olen samaa mieltä. Epävarmuutta on jopa
muutoksen merkistä, joskaan tuota epävarmuutta ei ole havaittavissa vaikkapa
niistä perusteista, jotka
Ilmatieteen
laitos on antanut maakuntahallinnoille asiaa koskien. Mielestäni olisi luottamusta ennusteisiin lisäävää,
jos Ilmatieteen laitos antaisi muutaman lyhyemmän ajan ilmastonmuutosennusteen –
yhden vaikkapa ensi kesään ja toisen vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ulottuvan –
jotta voisimme empiirisiin havaintoihin perustuen verrata ilmastopolitiikkamme
perusteita.
Etenkin pariakymmentä vuotta
pidemmissä ennusteissa on useita kehityskulkuja, joita IPCC on kartoittanut.
Näinhän asia ei ole ollenkaan. IPCC:n eri
ilmastomallintajilta tilaamat kehityskulut kattavat sekä menneisyyden,
lähitulevaisuuden että ensi vuosisadan vaihtumisen. Jostain syystä
ilmastopoliitikot ja tiedotusvälineet vain eivät halua kertoa rahvaalle lyhyemmän
ajan ennusteita. Siihen on saattanut vaikuttaa se, että nuo ennusteet tai
mallinnustulokset ovat menneet melko lailla metsään jo tähän mennessä.
Tämä 2. ”tiukka fakta” ei minua vakuuttanut.