Etelämeren farssi siirtyy pohjoisen mediaan?

Edellisessä bloggauksessani kirjoitin farssin aineksista eteläisellä jäämerellä. Tilanne on siellä edelleen päällä, sillä Akademik Shokalskiy on tukevasti kiinni jäissä, eivätkä kolme apuun tullutta jäänmurtajaa ole päässeet sitä 10 kilometriä lähemmäksi. Näyttää yhä selvemmältä, että ainakin aluksen matkustajat joudutaan lopulta evakuoimaan helikopterilla. Tietysti tuulten kääntyminen voisi vapauttaa laivan jäiden puristuksesta muutamien päivien, viikkojen tai kuukauden kuluttua? No, seuraamme tilannetta.

Huvittavinta tuossa tapahtumassa ovat seuraavat asiat:

1. Mukana olevaa "tiedemiesryhmää" johtava ilmastonmuutoksen aktivistiprofessori Chris Turney, joka taitaa tehdä mukavaa lisätiliä ilmastonmuutoksen torjuntaan keskittyvällä konsulttifirmallaan, mainosti retkeä tutkimusmatkana ennennäkemättömästi lämmenneelle Antarktikalle.
2. Kaikkien satelliittilämpöaikasarjojen ja myös oheisessa kuvassa olevan HadCRUT4-sarjan mukaan Antarktika kokonaisuudessaan sekä myös Commonweath Bayn alue ovat hieman viilentyneet. Lämpenemistä ei siellä ole havaittu. Niinikään meren pintalämpötila on alueella lievästi viilentynyt. Kuva suurenee klikkaamalla sitä.
3. Antarktikan ongelmana lämpenemisen lisäksi Turneyn mukaan on  kasvava merijääpeite, joka estää auringonvalon pääsyn "merien levämetsiin" heikentäen ravintoketjun alkupäätä ja siten vähentäen myös ketjun loppupäässä olevien nisäkkäiden ja pingviinien ravinnon saantia.
4. Pohjoisessa merijään hupeneminen (joka tosin on kääntynyt tänä vuonna rajuun kasvuun) on erittäin huono asia ilmastoaktivistien mielestä. Siellä jään sulaminen heidän mukaansa johtuu ilmaston lämpenemisestä. Eteläisen napa-alueen merijään kasvu johtuu niinikään ilmaston lämpenemisestä, jota tuolla alueella tosin ei ole kyetty mittauksin havaitsemaan. Yleensähän jään kasvua tapahtuu lämpötilan laskiessa. No, miten vaan, mutta etelässä merijään kasvu siis on aktivistien mielestä huono asia.
5. Ilmastonmuutos siis aiheuttaa sekä merijään kasvua että vähenemistä, jotka molemmat johtuvat ilmaston "lämpenemisestä" ja ovat huonoja asioita, koska ne tapahtuvat väärillä napa-alueilla.

Innostunut "tiedemies" Akademik Shokalskiyn kannella 29.12.

Suomalainen media on kyllä seurannut Turneyn retkueen seikkailua ja luultavasti australialaisten veronmaksajien maksettavaksi jäävää pelastusoperaatiota. Minun havaintojeni mukaan ainutkaan mediatalo ei ole havainnut edellä esiin nostamiani ja ainakin osin huvittavia ristiriitoja, joita toki löytyisi lisääkin, jos vähän viitsi kaivella Turneyn sivuja ja taustoja. Ehkä noita asioita ei ole syytä käsitellä mediassa, sillä nehän saattaisivat herättää epäilystä ihmisperäistä ilmastonmuutoshypoteesia kohtaan?

Farssin aineksia Etelämantereella

Tänä vuonna näyttää tapahtuvan runsaasti erilaisia hassunkurisia juttuja napa-alueilla. 

Kirjoitin aiemmin kesällä neljästä soutajasta, jotka halusivat soutamalla kiinnittää huomiota ennennäkemättömästi jäättömäksi muuttuneesta luoteisväylästä Kanadan arktisessa saaristossa. Nuo seikkailijat jäivät kiinni jäihin kesken matkan ja luovuttivat kylmään kyllästyneinä. Kaikilla on varmasti muistissa Greenpeacen tuoreimman pr-tempun kylmä vastaanotto Barentsinmerellä. Nyt tapahtuu toisella puolella maapalloa vastaavia asioita. Mukana siellä on myös brittiläisen sanomalehti The Guardianin toimittajia, mikä tietysti takaa melkoisen mediahuomion retkelle.

Jossain punaisen ympyrän alueella on tapahtumapaikka

Venäläinen risteilyalus MV Akademik Shokalskiy juuttui jäihin Etelämantereen tuntumassa jouluaattona. Aluksella on 74 henkilöä, joista parikymmentä on miehistöä ja reilut 50 ovat ns. tiedemiehiä ja heitä tukevia rikkaita risteilyturisteja. Odottelu saattaa venyä pidemmäksikin, elleivät paikalle hälytetyt jäänmurtajat pääse paikalle.

Matkaa on markkinoitu sekä australialaisen etelämantereen tutkijan, Douglas Mawsonin, 100 vuotta sitten samalle alueelle tekemän retken muistolla että mahdollisuudella rahoittaa ennennäkemättömästi ilmastonmuutoksen vuoksi kuolevan Etelämantereen viimeisten eläinten tutkimusta. 

Tutkijoita ja varmaan myös heitä rahoittavia risteilyvieraita johtava New South Walesin yliopiston ilmastonmuutosprofessori Chris Turney perustelee tätä turistiretkeä hyvin tarpeellisena, sillä he aikovat ottaa kontrollinäytteitä verifioidakseen Mawsonin 100 vuotta sitten tekemät mittaukset ilmastonmuutoskontekstissa. En tässä kirjoituksessa aio ottaa tarkemmin kantaa siihen, miten professori Turney aikoo ottaa muutamassa päivässä näytteitä verifioidakseen Mawsonin useiden vuosien aikana ottamat sadattuhannet mittaukset. Haaste voi olla risteilyvieraiden kanssa vietettyjen aterioiden välissä aika kova. Mutta pari asiaa voin kertoa professori Turneylle täältä maapallon toiselta puolelta.

Miksi teille ei tule oikea joulupukki...

Olen tässä blogissa kirjoittanut tuulivoimasta muutamankin kerran. Pidän sitä vahingollisena niin kansantaloudelle (kannattamattomuus markkinaehtoisesti, tukiaisten tarve), ihmisille (meluhaitat, maiseman pilaamisen aiheuttama paha mieli), lentäville eläimille (silppurivaikutus) kuin yhteiskuntamoraalille (mm. Mauri Pekkarisen perheen ja keskustalaisten kuntapoliitikkojen kytkökset tuulivoimateollisuuteen). Vastoin yleistä luuloa ne eivät auta edes hiilidioksidipäästöjen torjunnassa.

Luulin tuossa luetelleeni lähes kaikki rationaaliset argumentit nykyisen tuulivoimateknologian käyttöä vastaan.Vaan niin en tehnyt, sillä nyt minulla on todella dramaattisia ja surullisia uutisia. Seuraavat kuvat saattavat järkyttää joitakin lukijoita. Harkitse tarkkaan, haluatko siirtyä niiden katseluun.

Joulupukkihan (siis se oikea ja Korvatunturilla asuva) joutuu testaamaan sopivaa lentävien porojen valjakkoa ennen jouluaattoillan pitkää työrupeamaa. On huolellisesti valittava parhaiten lentävät porot, jotta urakka ei venyisi niin pitkäksi, että kiltit lapset ehtivät nukkumaan ennen pukin vierailua. Se edellyttää isoa määrää testilentoja, jotka Suomen ilmavoimat dokumentoi tutkillaan. Testilennot aloitettiin tänäkin vuonna 10.12., ja tähän päivään asti kaikki meni hyvin. Seuraavassa kuvassa on Lapin Lennostosta saamani salainen kartta viimeisestä testilennosta.

Joulupukin reessä oleva kaamoksen päivänvaloksi muuttava kamera ottaa lennon aikana kuvia. Seuraavassa kuvassa on esitetty viimeinen kameran lähettämä kuva Muonion Olostunturia lähestyttäessä.

Seuraavassa kuvassa Olostunturilla olleen ranskalaisen silminnäkijän hahmotelma onnettomuuspaikalta. Löysin kuvan täältä.

Sitran johtaja Noponen pahoitti mielensä

Sitran johtaja Jukka Noponen. Kuva Sitran sivulta

Sitran johtaja Jukka Noponen on pahoittanut mielensä, kun Ilmastofoorumin puheenjohtaja Pasi Matilainen ei kehunut Sitran tuoretta pamflettia (13.12.) "Miten Suomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa?". Noponen on kirjoittanut Matilaista lainanneeseen Turun Sanomiin vastineen (15.12.), joka ansaitsee julkaisun ja vähän analyysiä täälläkin. Noposen kirjoituksen osat ovat sisennettynä ja kursivoituna. Kommenttini normaalitekstillä.

Oli hämmentävää lukea Turun Sanomien uutisointia Sitran teettämästä tuoreesta selvityksestä, jossa pohdittiin ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Artikkelia hallitsi Ilmastofoorumin puheenjohtajan Pasi J. Matilaisen vähättelevä kommentointi: Matilainen tyrmäsi raportin ”puhtaasti mielikuvituksen tuotteeksi”, vaikka hän ei ollut edes tutustunut siihen.

Voi, voi. Minua Matilaisen kommentit eivät hämmentäneet, enkä Sitran pamfletin lukeneena löytänyt paljoa kummempaa sanottavaa siitä.

Kaikkein hämmentävintä kuitenkin on, että Turun Sanomat esitteli ilmastoskeptikkona tunnetun Matilaisen alan auktoriteettina, jolla on asiantuntemusta arvostella IPCC:n skenaariotyöhön pohjautuvaa selvitystä, vaikka lehti kertoikin, että Matilainen ”lukeutuu niihin, joiden näkemyksen mukaan tieteellinen todistusaineisto ei puolla ihmisen merkittävää osuutta ilmastonmuutokseen”.

No niin. Noponen aloittaa ad hominen -tyyppisellä argumentointivirheellä yrittäessään leimata Matilaisen anti-auktoriteetiksi ja denialistiksi. Mistä ja miksi näitä argumentointitaidottomia tyyppejä nousee johtaviin asemiin Suomessa? Pasi Matilainen on muuten toimittanut NIPCC:n tieteellisen julkaisun "Ilmastonmuutos uudelleenharkittuna II: Fysikaalinen tiede, Yhteenveto päättäjille". Kyllä hänellä myös toimittajataustaisena taitaa olla kokemusta ilmastonmuutoskeskustelusta? Vai eikö Matilainen saisi osallistua keskusteluun? Pitäisikö lehtien vaieta Ilmastofoorumin puheenjohtajan mielipiteistä? Sitäkö johtaja Noponen tarkoittaa?

Matilainen johtaa ilmastoskeptikkojen järjestöä, jonka pääviesti on, että ilmastonmuutos ei ole ihmisen aiheuttama. Järjestö ilmoittaa siis julkisesti olevansa ilmastonmuutoksesta täysin eri mieltä kuin aihetta vuosia tutkineet luonnontieteilijät ja tiedeyhteisö. Silti hänen annetaan ampua alas Sitran teettämä selvitys. Muissa viestimissä selvitystä on käsitelty neutraalisti ja kerrottu lähinnä raportin sisällöstä.

Ad hominem -hyökkäys jatkuu toisessa kappaleessa muuttuen pian auktoriteettiin vetoamiseksi (Argumentum ad auctoritatem). Ehkä Noponen ei tiedä, että luonnontieteilijöiden keskuudessa on runsaasti erilaisia kantoja ihmisen osuudesta ilmastonmuutokseen. Terveellä tavalla toimiva tiedeyhteisö ei ole harrastanut auktoriteettiin vetoamista enää pitkään aikaan. Paavit sen paremmin kuin nykyajan ilmastopaavit jesuiittoineen (mm. Greenpeace, WWF jne.) eivät ole olleet tiedeyhteisölle auktoriteettejä.

Jäätävää hiljaisuutta Ilmatieteen laitoksella?

CryoSat radallaan

Pohjoista merijäätä tutkivat tahot ovat vuodesta toiseen pitäneet kovaa meteliä julkisuudessa jään
hupenemisesta vuodesta toiseen. Nämä huolestuneet puheenvuorot ovat saaneet hyvin palstatilaa katastrofiuutisilla myyvässä mediassa. On ymmärrettävää, että pian jäänsä menettävän Jäämeren "puolustajista", noista Sini Saareloista, tehdään tässä yhteydessä sankareita.

Arktisen merijään väheneminen on ollut joidenkin mielestä selvimpiä merkkejä ilmaston lämpenemisestä. Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo ehdotti mielipidekirjoituksessaan Lapin Kansassa, että se otettaisiin indikaattoriksi lämpötilamittausten sijaan.  Ymmärrän Alestalon ehdotuksen syyt. Ennennäkemättömästä ilmaston lämpenemisestä ammattinsa puolesta kampanjoivien ja tutkijauransa uskottavuuden sen puolesta likoon heittäneiden klimatologien kannalta on kiusallista, kun lämpömittarit kieltäytyvät osoittamasta nousevaa lämpötilatrendiä.

Pohjoisen merijään pinta-ala joulukuun puolivälissä

Vaikka ymmärrän Mikko Alestalon ehdotusta, en sitä oikein hyvänä pitänyt. Eikö samalla pitäisi ottaa mittatikuksi myös eteläisen pallonpuoliskon merijään määrä, joka on viime vuosina lyönyt ennätyksiä toisensa perään, tai laskea edes molempien napaseutujen merijään määrä yhteen globaaliksi mittariksi? No se ei taida Alestalolle kelvata, koska suurempaa hälytystä sillä ei saisi aikaiseksi.

Epäilen Mikko Alestalon pysyvän aika hiljaisena Arktisesta merijäästä ainakin ensi kesään asti ja mahdollisesti paljon pidempäänkin. Nimittäin eurooppalaisen CryoSat-satelliitin tuoreet mittaustulokset tämän vuoden sulamiskauden lopulta on julkaistu, eivätkä ne tue Alestalon agendaa. 

CryoSat:n toimintaidea. Kuva BBC

Tuolla satelliitilla on yritetty muutaman vuoden ajan mitata arktisen merijään paksuutta. Ideana on mitata tutkapulssilla merijään railokohdista, kuinka korkealla kelluvan jäälautan pinta on merenpinnasta. Kun tiedetään, että jäästä noin seitsemän kahdeksasosaa on upoksissa ja yksi kahdeksasosa pinnan yläpuolella, voidaan siitä estimoida jäälautan keskimääräinen paksuus. Satelliiteilla on melko helppoa selvittää jäälauttojen pinta-ala. Kertomalla pinta-ala paksuudella saadaan sitten merijään tilavuus. 

SITRA ja Greenpeace kuin veljekset

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, Sitra, kertoo nettisivuillaan toimintansa tarkoituksesta seuraavaa: "Suomen itsenäisyyden juhlarahasto rakentaa huomisen menestyvää Suomea. Ennakoimme yhteiskunnan muutosvoimia ja niiden vaikutuksia suomalaisiin. Etsimme käytännön tekemisellä uusia toimintamalleja ja vauhditamme kestävään hyvinvointiin tähtäävää liiketoimintaa. Julkisoikeudellisena rahastona toimimme suoraan eduskunnan alaisuudessa. Toimintamme rahoitetaan peruspääoman ja pääomasijoitusten tuotoilla."

Pamfletin uutisointia Iltasanomissa 12.12.2013

Sitra on julkaissut tänään (perjantai 13.12.2013) 35-sivuisen pamfletin ilmastonmuutoksesta. Gaia- nimiseltä konsulttiyhtiöltä tilattu pamfletti on otsikoitu "MitenSuomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa?". Katsotaanpa, miten pamfletti vastaa otsikkonsa kysymykseen. Kursivoitu ja sisennetty teksti sisältää otteita julkaisusta. Normaalifontilla kirjoitettu sisentämätön on minun kommentointiani.

Esipuheessa pamfletin tilannut Sitra selittää tilauksensa suhdetta huomisen Suomeen:

Tämä raportti on yksi mahdollinen tulevaisuuden ennuste. Se perustuu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n sellaiseen skenaarioon, joka kuvaa maapallon ilmaston lämpenemiskehitystä, jos maailman valtiot ja taloudet jatkavat toimimista siihen tyyliin kuin ne ovat toimineet tähänkin asti – siis ilman kunnollista muutosta ilmastopolitiikassa, ilman uusia merkittäviä ilmastopäästöjen vähentämistoimia. 

No niin, tästähän pamfletin ongelmat sitten alkoivatkin. IPCC:n tietokonemallinnuksiin perustuvat skenaariot kun ovat jo kauan sitten irtautuneet reaalimaailmasta. Toisaalta tilaajat tunnustavat selvästi, mitä Sitran rahoilla halutaan saada aikaan. Halutaan kunnollista muutosta ilmastopolitiikkaan. Valitettavasti pamfletissa ei kerrota sanallakaan, millainen tuo politiikan muutos olisi tai mitä se maksaisi. No, tästä lisää vähän myöhemmin.

Monet kohdat ennusteessa ovatkin kiistanalaisia, mutta joka tapauksessa on selvää, että yli 4 asteen globaali lämpeneminen – joka Suomessa tarkoittaisi yli 6 asteen lämpenemistä – tuottaisi yhteiskuntaan suuria muutoksia. Suurin osa näistä muutoksista olisi huolestuttavia. Aiemminkin on tehty selvityksiä ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista Suomelle, mutta niissä keskeisenä lähtökohtana on pääsääntöisesti ollut globaalin ilmaston lämpeneminen vain 2 asteella.

Ennuste on todellakin kiistanalainen. Mikään nykyisessä ilmastossamme tai edes ilmastohistoriassamme ei viittaa tuon RCP8.5 -skenaarion toteutumismahdollisuuteen.

Nämä päätelmät kuulostavat ikäviltä, mutta tämän raportin tarkoituksena onkin havahduttaa ajattelemaan, mitä voi tapahtua globaalisti ja erityisesti Suomessa, jos emme ryhdy päättäväisesti muuttamaan nykyistä kehityslinjaa. Toivomme, että tämä raportti saisi keskustelua aikaan. Raportin sisältöä saa siis haastaa – se on jopa toivottavaa! Keskustelun avulla on ehkä mahdollista sitten saada aikaan myös uusia ilmastonmuutosta hillitseviä toimia.

Greenpeace siepannut englanninkielisen joulupukin?

Greenpeace on tainnut kidnapata englanninkielisen joulupukin - siis Santa Clausin. Niin voisi ainakin päätellä alla olevasta videosta, jossa tämä muka pohjoisnavalla asusteleva henkilö uhkaa lopettavansa joulun vieton, sillä jäät kuulemma sulavat arktisella alueella aina vain nopeammin ja nopeammin. Santa kertoo kirjoittaneensa maailman johtajille tästä ongelmasta. Apua ei ole tullut, vaikka Santa on uhannut panna tottelemattomat johtajat tuhmien listalle. No katsokaapa loput alla olevasta videosta.



Liekö Santaa pidetty Greenpeacen vankina muutenkin huonosti, sillä aika nuhruiseksi ovat vaatteet menneet ja henkinen selkäranka on murrettu. Tästä jälkimmäisestä on selvä merkki se, kun Santa videon lopussa anelee videon katsojia lahjoittamaan lunnasrahat Greenpeacelle. Oliko tämä Greenpeacen kosto Sini Saarelan vankilaretkelle? Huh!

No onneksi meidän suomalaisten ei tarvitse olla tilanteesta kovin huolissamme kolmestakaan syystä. Ensinnäkin tämä englanninkielinen Santa on tietysti puhdas mielikuvitushahmo, jota ei oikeasti ole olemassa. Palaan sen oikean Joulupukin kuulumisiin vähän tuonnempana kirjoituksessa.

Toinen syy on ehkä hepommin ymmärrettävissä, jos kuitenkin uskot Santaan. Tuon mielikuvituksellisen Santa kotialueella - siis 80. leveyspiirin pohjoispuolella - vuorokauden keskilämpötila on ollut jo heinäkuun alkupuolelta lukien pakkasen puolella, jolloin jää sulaa aika huonosti. Marraskuun alusta lukien keskilämpötila on pysytellyt välillä -20 - -25°C.

Pohjoisessa on merijäätä ajankohtaan nähden enemmän kuin vuosiin

Kolmantena syynä  olla turhia murehtimatta on tietysti merijään pinta-ala. Se on nimittäin arktisella alueella palautumassa kovaa vauhtia kohti pitkän ajan keskiarvoja, kuten viereisen kuvan tämän ajankohdan kuvaajista näet. Merijään pohjoisessa peittämä alue on reippaasti ylittänyt muutaman viime vuoden pienemmät arvot ja lähentelee jo 1980-luvun lukemia.

Maapallon toisella puolella, Antarktikalla, merijään pinta-ala löi tänä vuonna vuodesta 1979 alkaneen satelliittimittausajan ennätyksen ja on lisäksi tehnyt jo yli 100 päiväkohtaista laajuusennätystä. Siellä on siis melkoinen jäävuosi.