Jääkarhupäivän järkyttävä video

Tänään vietetään kansainvälistä Jääkarhupäivää. Sitä on ryhdytty viettämään, koska jääkarhututkijoiden ja monien muiden arvostettujen tahojen mukaan ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos vie jääkarhuilta elämän eväät ajaen ne sukupuuttoon. Halutaan siis jääkarhujen karulla kohtalolla lisätä ihmisten tietoutta laajemmasta asiasta. Niinpä ei ole ihme, että myös monet järjestöt, mm. Greenpeace ja WWF, käyttävät jääkarhuja mannekiineina erilaisissa kampanjoissaan.

Minäkin haluan kantaa korteni kekoon ja tuon lukijoille riipaisevan videon jääkarhujen kohtalosta. Voimme jännittää yhdessä, näemmekö tuolla videolla maailman viimeiset jääkarhut. Nenäliinat esiin ja katselemaan:



Mutta hetkinen!?! Ei kai videolla väitetty ja vielä arvostetun jääkarhututkijan, tohtori Susan Crockfordin, puhumana, että jääkarhupopulaatiot voivatkin paremmin kuin vuosikymmeniin? Täytyypä katsoa ja kuunnella uudelleen!

Jääkarhun pahasti liioiteltu hengenvaara

Verkkouutiset ja luultavasti jotkut muutkin mediat ovat kopioineet WWF:n tiedotteen otsikolla "Vakava varoitus jääkarhuille: Hengenvaara uhkaa" likipitäen sanasta sanaan. Nykyinen tapa

Jääkarhu Churchillissä

mediassa näyttää olevan sellainen, että lobbarijärjestöjen, jollainen myös WWF on, juttujen taustoja ja faktoja ei viitsitä tai ehditä tarkistaa. Tai kenties toimittajat uskovat jutut sellaisinaan? No, tämä Ilmastorealismia-blogi ei niellyt väitteitä pureskelematta. Seuraavassa kommentointia normaalitekstillä, ja WWF:n väitteet sisennettynä/kursivoituna.

Tästä vuodesta on tulossa mittaushistorian lämpimin. Lämpötila on WWF:n mukaan arktisella alueella monin paikoin huomattavasti korkeampi kuin yleensä joulukuun alussa, ja meri on jäätynyt poikkeuksellisen hitaasti.

Niin näyttää tulevan. Vähän riippuen lämpöaikasarjasta tämä vuosi lyö voimakkaana El Nino -vuotena kovin lyhyen mittaushistoriamme aiemmat ennätykset muutamilla asteen sadasosilla globaalisti. Lopulliset tulokset näemme reilun kuukauden tai kahden kuluessa, kun eri aikasarjojen ylläpitäjät julkaisevat joulukuun mittausten jälkeen tuloksensa. Mutta eipä tässä silti ole mitään sellaista, mikä ei mahtuisi luonnolliseen vaihteluun, joka kuitenkin on laajempaa lyhyen mittaushistoriamme tuloksiin verrattuna.

Syyskuussa arktinen merijää oli mittaushistorian toiseksi pienin, ja talven jääpeite on muodostumassa WWF:n mukaan todella hitaasti. Jääkarhut joutuvat odottamaan jään muodostumista päästäkseen etsimään ruokaa, ja monien yksilöiden energiavarannot alkavat käydä vähiin.

Arktinen merijääpeite 30.11.2016 NOAA:n mukaan

Juu, jääpeite syyskuun alussa oli toiseksi pienin ja käytännössä vuoden 2007 tasolla. Se muuten tarkoittaa sitä, että syyskuinen jääminimi ei ole pienentynyt enää 10 vuoteen. Mitään kovin erityistä ei jään muodostuksessa ole syksyn mittaan kuitenkaan tapahtunut, kuten vieressä oleva jääkartta kertoo. Jäämeren jäätä riittää jo nyt Länsi-Siperiasta Alaskaan ja sieltä Grönlantiin. Jääkarhuilla on reilut 10 miljoonaa neliökilometriä merijään peittämää metsästysaluetta, ja tuo alue vain kasvaa aina maaliskuun puoliväliin asti.

Jääkarhuja arvioidaan olevan noin 22 000 – 31 000, mutta WWF:n mukaan tutkijat arvelevat, että vuoteen 2050 mennessä yksilömäärä voi pienentyä jopa kolmanneksella jääpeitteen hupenemisen takia.

Jääkarhujen määrän arvellaan pudonneen 5000 - 10000 yksilön tasolle 1970-luvulla, jolloin niiden hallitsematon metsästys loppui. Noista ajoista, jolloin myös arktinen jääpeite saavutti suurimpia lukujaan 100 vuoteen, populaatio on siis kasvanut jääpeitteen viime vuosien pienenemisestä huolimatta yli kaksin- tai jopa kuusinkertaiseksi.

WWF ja tutkimusrahoituksesta riippuvat tutkijat ovat ennustaneet jääkarhujen määrän vähenemistä jo vuosikymmenien ajan. Yleisradiomme osasi valistaa meitä vuonna 2007, että jääkarhuja olisi jäljellä 16000 yksilöä. Toistaiseksi ennusteet ovat menneet pahasti pieleen. Jääkarhupopulaatiot ovat kasvaneet ja ilmeisesti juurikin tässä vähän lämmenneessä ilmastossa. Meillä ei ole minkäänlaisia todisteita yksilömäärän pienenemisestä sen paremmin paikallisesti kuin globaalisti.

Meillä ei ole myöskään uskottavia todisteita arktisen merijääpeitteen pysyvästä pienenemisestä seuraavien vuosikymmenten aikana. Pienenemistä ei muuten ole satelliittimittausten mukaan tapahtunut enää 10 vuoteen.

WWF:n asiantuntijan Sybille Klenzendorfin mukaan kuluva vuosi voi olla jääkarhuille todellinen haaste. Hän vieraili marraskuun alkupuolella Kanadan Churchillissä, jonne monet karhut kokoontuvat odottamaan meren jäätymistä.
– Churchillissä viettämäni viikon aikana näin todella laihan emon ja pennun ja monia muitakin laihoja karhuja. Siitä on kolme viikkoa, eikä jäätä ole vieläkään muodostunut, Kletzendorf [sic] kertoo WWF:n tiedotteessa.

Professori Botkin tuuletti ilmastoa edustajainhuoneessa

Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiede- ja teknologiakomitea piti 29.5.2014 hyvin mielenkiintoisen kuulemistilaisuuden, jonka aiheena oli IPCC:n 5. arviointiraportin ja USA:n oman tuoreen ilmastoraportin tieteellinen luotettavuus. Tuon noin kaksi tuntia kestänyt kuulemistilaisuus on hyvinkin katsomisen arvoinen, ja sen voi katsoa kokonaisuudessaan kongressin nettisivulta täältä.

Professori Daniel B. Botkin

Tilaisuudessa esiintyivät ympäristötalouteen erikoistunut Sussexin yliopiston professori Richard Tol, geotieteitä Princetonin yliopistossa johtava professori Michael Oppenheimer, Californian yliopiston ympäristötieteiden emeritusprofessori Daniel Botkin ja Coloradon valtioyliopiston ilmastotieteiden emeritusprofessori Roger Pielke Sr. Mielestäni heillä kaikilla oli sanottavanaan sellaista, mikä olisi hyödyllistä kuultavaa myös suomenkielisessä hyvin yksipuolisessa ilmastonmuutoskeskustelussa.

Valitettavasti blogikirjoitukseen ei ole minun kirjoitustaidoillani mahdollista noita kaikkia mahduttaa. Otan siksi otteita vain professori Botkinin todistuksesta, joka kattaa sellaisia alueita, joita olen vähemmän käsitellyt aiemmissa bloggauksissa.

Botkin, joka on julkaissut ilmastonmuutokseen liittyviä tutkimuspapereita vuodesta 1968 alkaen kritisoi voimakkaasti kahta asiaa em. raporteissa. Ne ovat ilmastotutkimuksen voimakas politisoituminen ja "joukossa tyhmyys tiivistyy" -efekti. Hän laati todistuksensa 22-kohtaisena luettelona, joissa hän kritisoi em. raporttien ristiriidoista välittämätöntä tekemistä, uskottavan tiedon puutetta, outoja johtopäätöksiä ja politisoitunutta asennetta. Seuraavassa ovat Botkinin todistajalausunnon pääkohdat suomeksi käännettynä:

1. Haluan korostaa, että olemme eläneet useista tekijöistä johtuvaa lämpenevän trendin aikaa. Minun käsitykseni mukaan tässä ei kuitenkaan ole ollut mitään epätavallista, ja vastoin IPCC:n ja kansallisen ilmastoraportin luonnehdintoja ympäristön muutokset eivät ole apokalyptisiä tai peruuttamattomia.

2. Minun suurin huoleni on se, että molemmat raportit esittävät lukuisia epävarmoja ja joskus epätäydellisiä johtopäätöksiä sellaisella kielellä, joka antaa niille tieteellistä painoa enemmän, kuin ne ansaitsevat. Raportit ovat "tieteellisiltä kuulostavia" mutta ne eivät perustu kokonaan selkeästi ratkaistuihin tosiasioihin, eivätkä ne tunnusta puutteitaan. Globaalista ympäristöstä on vähemmän vakiintunutta tietoa kuin maallikot yleensä otaksuvat.

3. Onko viime aikoina lämmennyt? Kyllä, olemme eläneet ilman epäilyä lämpenevän trendin aikaa. Kokemamme muutoksen vauhti ei kuitenkaan ole ollut ennennäkemätöntä, ja lämpenemisen pysähtymisen mysteeri yksinkertaisesti osoittaa maapallon elonkehän luonnollisen monimutkaisuuden. Muutos on normaalia, ja elämä maapallolla on riskialtista, kuten se on aina ollut. Nuo kaksi raporttia kuitenkin antavat ymmärtää, että ympäristön muuttuminen olisi kuin maailmanlopunomaista ja lopullista. Näin ei ole.

4. Onko ilmaston muuttuminen hyvin epätavallista? Ei ole. Se on aina muuttunut.

5. Ovatko kasvihuonekaasut lisääntymässä? Kyllä ovat, CO2 nopeasti.

6. Onko ilmaston muuttumista koskevassa tutkimuksessa hyvää tiedettä? Kyllä, sitä on melko paljonkin.

7. Oliko IPCC:n vuoden 2014 raportteja valmistelemassa hyviä tiedemiehiä? Kyllä, maaekosysteemiosaa koskevan raportin johtava kirjoittaja oli Richard Betts, jonka kanssa olen kirjoittanut yhden tutkimuspaperin ennusteista ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta biodiversiteettiin.

8. Onko raportissa myös tieteellisesti tarkkoja lausuntoja? Kyllä, niitä on.

9. Pyrin havaitsemaan, minkä ison vaikutelman raportit jättävät lukijalle. Valitettavasti minun on sanottava tuona vaikutelmana, että raportit yliarvioivat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaaraa eivätkä edistä kykyämme ratkaista suuria ympäristöongelmia. Pelkään, että "sanoma" leimaa epäsuorasti raportteja siten, että ihmiset ja toimintamme olisivat huonoja ja niitä pitäisi hillitä.

10. Onko raporteissa isoja ongelmia? Kyllä, niiden oletuksissa, tiedon käytössä ja johtopäätöksissä.

Kuva 2

11. Nuo kaksi raporttia olettavat ja/tai väittävät ilmastomallien ennustama lämpeneminen tapahtuu, jatkuu ja muuttuu pahemmaksi. Tällä hetkellä nuo ennusteet ovat melko kaukana todellisuudesta (Kuva 2). Mallit, kuten mikä tahansa tieteellinen teoria, pitäisi testata reaalimaailman havaintoja vastaan. Mallinnusten validoinnin asiantuntija sanovat, että IPCC:n raportissa säännöllisesti mainittuja mallien oikeellisuutta on tarkasteltu vähän tai ei lainkaan. Tämä merkitsee sitä, että teorioina niitä ei ole tieteellisesti lainkaan todistettu.  

12. Raportit kärsivät siitä, että termiä "ilmastonmuutos" käytetään kahdessa merkityksessä: luonnollisena ja ihmisperäisenä. IPCC:n raportissa molemmat on kylläkin määritelty, mutta niitä ei erotella tekstissä, mikä johtaa lukijaa harhateille. (Kansallisessa ilmastonmuutosraportissa termiä käytetään jatkuvasti, mutta sitä ei edes määritellä.) Raporteissa on kohtia, joissa ainoastaan jälkimmäinen merkitys - ihmisperäinen - tuntuisi perustellulta, mutta lukija joutuu arvaamaan. Toisissa kohdissa molemmat merkitykset voivat olla paikallaan.

Niissä kohdissa, missä kumpi hyvänsä merkitys voisi toimia, kyse on itsestäänselvyydestä - siis jos kyse on luonnollisesta muutoksesta. Kyse on maapallon ympäristön sellaista perusominaisuudesta, jonka ihmiset ovat aina koneneet ja tienneet. Mikäli tarkoitetaan ihmisperäistä muutosta, käytettävissä olevat tiedot eivät raporttien väittämistä huolimatta tue lausuntoja.

13. Jotkut raporttien johtopäätöksistä ovat päinvastaisia verrattuna niiden lähdeviitteinä esitettyihin artikkeleihin. IPCC:n 2014 raportin maaekosysteemiosassa todetaan seuraavasti: "Kohtalaisella luottamuksella voidaan sanoa nopean muutoksen Arktikalla vaikuttavan sen eläimiin. Esimerkiksi seitsemän 19:sta jääkarhujen alapopulaatiosta vähenee määrällisesti." Väitteen perusteena on Vongravenin ja Richardsonin artikkeli vuodelta 2011. Tuo artikkeli kuitenkin todistaa päinvastaisesta - siis siitä, että väheneminen on illuusio.

Peruuttaako IPCC lajien tuhon?

Et ole voinut olla kuulematta uutisia lajien tuhoista ilmaston lämpenemisen seurauksena. Jos et ole, lue täältä lisää. Hurjimmat ennusteet ovat joka tapauksessa luvanneet jopa enemmistön nisäkäslajeista kuolevan sukupuuttoon ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena ihan kohta.

WWF:n maan tunnin etusivulta

Ilmastonmuutosta vastaan kampanjoivat järjestöt ovat ottaneet maskoteikseen uhanalaisiksi julistamiaan lajeja. Maailman luonnonsäätiö (WWF) käyttää jääkarhua ja pandakarhua symboleinaan. Greenpeace tekee samoin, joskaan ei aivan yhtä näkyvästi, sillä heillä on mm. Sini Saarela. Molemmat käyttävät paikallisissa kampanjoissaan paikallisia eläimiä. Meillä näitä ovat tietysti Saarelan lisäksi söpön näköiset Saimaan norppa ja liito-orava.

No en kiistä sitä, etteikö ihmiskunta olisi aiheuttanut monien lajien levinneisyysalueille haittaa laajentaessaan elinpiiriään. Tiedämme varmuudella, että olemme aiheuttaneet joidenkin lajien sukupuutonkin joko suoraan tai välillisesti. Mutta siitä alkaen, kun ilmaston lämpenemisestä alettiin puhua, olen koettanut löytää lajia - kasvia tai eläintä - jonka sukupuuton tuo ilmiö olisi aiheuttanut. No vielä en ole sellaista löytänyt. Ehkä joku lukijoista osaa minua viisastaa, jos en ole ollut riittävän tarkka?

Olen seurannut aivan erityisellä huolella WWF:n symbolin, jääkarhun, kamppailua ilmastonmuutoksen (= entinen ilmaston lämpeneminen, joka loppui yli 17 vuotta sitten) kourissa. Kun noita arktisen alueen selviytyjiä oli joskus 1970-luvulla enää noin 10 000 yksilöä, ne päätettiin suojella maailmanlaajuisesti. Niiden metsästys lopetettiin. Nyt jääkarhuja arvellaan olevan 25 - 30 tuhatta siitä huolimatta, että ilmasto on hieman 1970-luvun kylmistä vuosista hieman lämmennyt. Monilla alueilla jääkarhukannat ovat käytännössä maksimissaan, sillä suuremmalle populaatiolle ei enää ole ravintoa.

Olen siis ihmetellyt jääkarhukantojen kasvua, vaikka arktinen ilmasto on lämmennyt. Noiden kesäjäillä hylkeitä pyytävien petojenhan piti hukkua jäiden puutteeseen tai kuolla nälkään. Jääkarhukannat ovatkin joissain osissa maailmaa notkahtaneet. Aika hyvin on dokumentoitu mm. Alaskan pohjoisosan kannan hiipuminen, joka johtui tavanomaista kylmemmistä talvista (Stirling and Lunn 1997; Stirling 2002). Olenkin itse asiassa epäillyt, että arktisen alueen kylmyys saattaisi olla eliölajeille suurempi uhka kuin pieni lämpeneminen. No tässäkin suhteessa lukijoissa on varmasti minua paljon enemmän tietäviä, joten kommentit ovat tervetulleita.

Jääkarhut ja korallit eivät kuolleetkaan ilmastonmuutokseen

Greenpeacen tunnuseläin ei ole tosiasiassa uhanalainen.

Me saamme lukea hyvin usein siitä, miten jotkut eläin- ja kasvilajit kuolevat sukupuuttoon joko lähes heti tai viimeistään sadan vuoden kuluttua ihmisen aiheuttaman katastrofaalisen ilmastonlämpenemisen (CAGW) vuoksi. Tämän sukupuuttodraaman ikoneiksi ovat nousseet tietysti jääkarhut, joiden metsästysmaastona olevat merijääkentät ovat muka sulamassa pois, sekä korallit, joiden tuho johtuu merten muka lämpenemisestä ja happamoitumisesta.

Jäämerellä ei ole puutetta jäästä.

Vaikka jääkarhut ovat ilmastomantran mukaan äärimmäisen uhanalaisia, ovat niiden populaatiot tosiasiassa lähes kolminkertaistuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Nykyisin jääkarhuja on suuruusluokkaa 25 000 - 30 000 yksilöä, kun kanta pienimmillään 1970-luvulla kävi mahdollisesti alle 10 000 rajan. Ilmastopaniikkia lietsova Yleisradiommekin osasi vuonna 2007 kertoa nopeasti menehtyvän jääkarhukannan olevan vain 16 000 yksilöä. Siitä huolimatta kanta on edelleen kasvussa.

Suurin ansio jääkarhujen kannan kääntymiselle kasvuun oli yksinkertaisesti lisääntymiskyvyn ylittäneen metsästyksen rajoittaminen vuoden 1973 jälkeen. Huvittavinta tässä on se, että jääkarhujen menestyksekäs lisääntyminen on tapahtunut nopeimmin 1990-, 2000- ja 2010-luvuilla, jolloin arktinen jääpeite on elo-syyskuun laajuudeltaan ollut hieman vähäisempää verrattuna esimerkiksi 1970- ja 1980-lukuihin. Siis eläin, jonka piti olla hätää kärsimässä jääpeitteen kadon vuoksi, onkin lisääntynyt mainiosti, vaikka jäätä on ollut vähemmän. Miten tässä nyt näin on käynyt?

Vaalenneita koralleja.

Jo 500 miljoonaa vuotta maapallon alati vaihtelevissa olosuhteissa selvinneet korallieläimet ovat olleet toinen paljon mainostettu CAGW-uhri. Niiden uhkana kuulemma on meriveden lämpötilan, suolaisuuden ja happamuuden muutokset, joita tuo CAGW-ilmiö aiheuttaa. Tästä saatiin lähes varma näyttö, kun 1990-luvun lopulla useat tropiikin koralliriutat alkoivat haalistua. Tuo haalistuminen johtuu siitä, että korallieläimet jostain syystä menettävät niiden kanssa symbioosissa elävät levät joko kokonaan tai osin, jolloin niiden ravinnonsaanti vaarantuu. Vakavissa tapauksissa haalistuminen voi johtaa koko riutan korallieläinkannan kuolemaan. Tutkijat ennustivat vakavasti haalistuneiden riuttojen - varsinkin etäällä laajemmista riuttakokonaisuuksista sijaitsevien sellaisten - palautumisen kestävän lyhimmilläänkin useita vuosikymmeniä.

Muutama päivä sitten Science-tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo kuitenkin Australialle kuuluvan erillisen Scott-riutan toipuneen kokonaan tuollaisesta vakavasta haalistumisesta vain 12 vuodessa. Tutkijat painottavat päätuloksenaan sitä, että jopa kaukana olevat riutat voivat toipua haalistumisesta itsekseen, jos ne eivät joudu rasituksen kohteiksi. Tässä tapauksessa rasituksella ilmeisesti tarkoitetaan altistumista saasteille tai veden epäpuhtauksille. Hyvä niin.

Tuo Scottin riutan haalistuminen alkoi vuonna 1998, jolloin erittäin voimakas El Nino-ilmiö hulautti Tyyneltä mereltä tavanomaista lämpimämpää vettä itäiselle Intian valtamerelle, jossa riutta sijaitsee. Korallien siis arvioidaan altistuneen lämpöstressille. Mielenkiintoista tässä asiassa on tietysti korallien nopean toipumisen lisäksi se, että tuolla El Nino-ilmiöllä ei ole mitään tekemistä ihmiskunnan tai sen aiheuttamaksi väitetyn ilmastonlämpenemisen kanssa. Kyse on täysin luonnollisesta ilmiöstä, joka aika-ajoin heilauttaa laajemminkin maapallon merissä pintavesien lämpötiloja ja myös ilmakehän lämpöä, ilmavirtauksia jne.

Trooppiset vedet eivät ole tilastollisesti merkittävästi
lämmenneet yli 30 vuoteen. Kuvassa piikkeinä
näkyvät El Ninot voivat hetkeksi nostaa lämpötilaa
 jopa asteella, kuten kävi 1998.

Kauniiden korallien haalistumistauti on tarkoituksellisesti kytketty väitettyyn CAGW-ilmiöön, vaikka tosiasiassa trooppiset vedet eivät ole mittausten mukaan lämmenneet koko ilmastohysterian aikana, kuten viereisen kuvasta voit todeta. Samoin komeiden jääkarhujen (olemattomalla) sukupuuton uhalla yritetään vedota ihmisten tunteisiin, jotta ilmastonmuutoksen torjunnalle saataisiin tukea.

Jääkarhut ja korallit siis voivat suhteellisen hyvin. Niitä saattavat hetkellisesti uhata kovat luonnonolosuhteet, kuten erittäin paksut 1970-luvun jäät tai lämmintä vettä pintaan tuottavat El Ninot. Ihminenkin saattaa niille olla uhka liiallisen metsästyksen, kalastuksen tai vesien likaamisen muodossa. Ravutkaan eivät ole ilmaston vuoksi uhattuna, vaikka Hesari tästä taannoin varoittikin. Mutta noiden eläinten sukupuutosta nyt, pian tai kauempana tulevaisuudessa ei ole ainuttakaan ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen viittaavaa todistetta. Ne kuolevat lähitulevaisuudessa vain tietokonemalleissa, jotka edustavat vihreää peliteollisuutta.