Ekopaastokysymyksiä rukousiltaani varten

Silmiini sattui tänään Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen ympäristökeskuksen aloittama Ekopaasto-kampanja, joka näyttää netissä alkaneen. Varsinainen ekopaastoaika, jonka sujuvassa ääneen lausumisessa minulla oli ongelmia, alkaa luterilaisten tuhkakeskiviikkona 5.3. ja päättyy ensimmäisenä pääsiäispäivänä 20.4. No, mitäpä tämä tarkoittaa?

Kampanjasivuston etusivu kertoo seuraavaa:

Elämäntapa- ja kulutusvalinnoilla on suuri merkitys aiheuttamiimme kasvihuonekaasupäästöihin, mutta miten päästöjä voi oikeasti pienentää? Ekopaasto kannustaa kokeilemaan, miten oma arki sujuisi elämäntapoja tarkistamalla.

Kampanjan avauksessa, johon oli valjastettu ilmastouskoon hurahtanut arkkipiispa Kari Mäkinenkin (ei tiettävästi mitään sukua tämän sivuston ylläpitäjälle), todettiin mm. seuraavaa:

Valinnoilla on väliä. Suomen hiilijalanjäljestä lähes 70 prosenttia syntyy yksityisestä kulutuksesta: liikkumisesta, ruuasta, asumisesta sekä tavaroiden ja palveluiden ostamisesta.

Arkkipiispa Mäkisen mukaan

”Ekopaasto kannustaa pieniin tekoihin, jotka vahvistavat toivoa. Pienet teot ovat ihmisen kokoisia ja luovat luottamusta elämään ja huomiseen”.

No niin, siirrytäänpä johdannosta Ilmastorealismin epistolaosaan eli nykytermein analyysiin. Kirkko ja ympäristökeskus haluavat siis pienentää kasvihuonekaasupäästöjä, joskaan itse perkeleen nimeä, siis hiilidioksidia, ei ole rohjettu sanoa ainakaan etusivulla. Kyllä ovat papitkin pehmenneet sitten 1970-luvun, jolloin vielä kotiseutuni kirkossa pahat asiat uskallettiin sanoa jopa tavallisen pastorin saarnassa jylisevästi ääneen r- ja s-kirjaimia sopivasti korostaen. Äitini muisteli 1930-luvulla, jolloin Suomen mittaushistorian lämpimimmät vuodet koettiin, Pohjanmaan pappien suorastaan laulaneen nuo kirjaimet saarnastuolista niin, että pärinä ja suhina jatkui pitkään kirkon kaikujen mukana. Ymmärrän, että ajat ovat vähän muuttuneet. Nyt on internet jne.

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi evankelisluterilainen kirkkomme on ottanut hiilidioksidin sielunvihollisen tai uuden uskon korvikkeeksi. Kysehän on vanhan kristillisen käsityksen mukaan luojan luomien kolmen atomin, yhden hiilen ja kahden hapen, muodostamasta molekyylistä, jota itse luonto työntää ilmakehään 30 - 50 kertaa enemmän verrattuna ihmiskuntaan. Kun lisäksi tiedämme tuon CO2-molekyylin olevan ravintoketjun alkupäässä - sehän on kasvien ruokaa - ja välttämätön elämän perusedellytys, tuntuu valtakirkkomme periaatteellisesti jyrkkä suhtautuminen siihen kovin kummalliselta. Vastaavaa moraalista ongelmaa ei ole Suomen ympäristökeskuksella, jonka tavoitteet ovat tietysti vihreän ideologian mukaisesti aivan muualla.

En tietenkään vastusta energian säästöä enkä turhanpäiväisen kulutuksen hillintää. Ne ovat järkeviä pyrkimyksiä niin luonnonsuojelun yleisten tavoitteiden nimissä kuin myös taloudellisesti. Tämä pätee niin makrotaloustasolla kuin yksittäisen ihmisen kukkarossa. En siis vastusta myöskään ekopaastokampanjaa. Päinvastoin toivotan sille menestystä. Mutta ainakin yhdessä mielessä toivoisin siltä rehellisyyttä.

En löytänyt mistään tietoa siitä, monellako asteella ja millä aikavälillä ekopaasto säätää ilmastoamme, mikä sen ilmiselvä tarkoitus kuitenkin on. Ehkä täytyy kysyä lisää asiasta kirkon tiedottajilta tai jopa suoraan arkkipiispa Mäkiseltä? Niinpä rustailin seuraavan kysymyksen heidän vastattavakseen: "Ekopaasto-kampanjamme selvästi tähtää jonkinlaisen ilmastokatastrofin torjuntaan. Ilmeisesti kyse on kasvihuonekaasujen rajoittamisesta ilmakehässä. Tarvitsisin paria paikallista ekopaaston aikaista hartausiltaa varten tarkan tiedon seuraaville seikoille:

1. Mille tasolle ilmakehän hiilidioksidipitoisuus pitäisi rukouksissamme ja teoissamme pitkällä aikavälillä säätää?
2. Mitä se tarkoittaisi Suomen tai maapallon alailmakehän lämpötilan muutoksena verrattuna nykytilaan?
3. Kuinka paljon tuosta 1-2 -kysymyksen tavoitteesta Suomen evankelisluterilaisten pitäisi saavuttaa, ja mitä siitä tämän vuoden ekopaastolla aiotaan saada aikaan?
4. Mihin raamatun kohtiin voin maallikkoepistolassani vedota asiassa?"

Brittien tulvat olivat sittenkin ihmiskunnan syytä

Brittiläinen huonosta ilmastopolitiikasta huolestunut säätiö, The Global Warming Policy Foundation, on tehnyt mainion videon Englannin eteläosia kiusanneista viime tammikuun tulvista. Video on otsikoitu "Miksi Met Office ennusti kuivaa talvea?".

Videolta selviää, että tietokonemallinnuksiin perustuvat ennusteet epäonnistuivat perusteellisesti sadannan ennustamisessa, niihin perustuneet suunnitelmat olivat vääriä ja niin alueet tulvivat. Niinikään videolta selviää, että ennustamisesta vastaava Met Officen tutkimuspäällikkö vastoin oman laitoksensa kantaa syyttää asiasta ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta, ja samoin tekevät suunnitelmista vastuussa olevat poliitikot. Sokea usko nykyiseen ilmastoparadigmaan saa luultavasti niin tutkimuspäällikkö Slingon kuin pääministeri Cameronin pysymään sokeina asialle, jonka voi kiteyttää muutamaan sanaan: Normaaliin ja ennenkin nähtyyn englantilaiseen säähän, kehnoihin ennusteisiin sekä huonoon tulvasuojeluun. Mutta vain kahdesta jälkimmäisestä voi syyttää ihmiskuntaa. No, katsokaapa video alla.

 

Videon juontaja, Benny Peiser, kiteyttää asian lopussa hienosti: "Huono sää on vain huonoa säätä. Vauraissa maissa kuten Britanniassa huono politiikka on se asia, joka muuttaa huonon sään pahoiksi tulviksi."

Suomen vuodenaikojen lämpenemisestä

Edelliseen blogikirjoitukseeni vastanneet kommentoijat pohtivat, josko Suomessa talvet olisivat lämmenneet enemmän tai vähemmän verrattuna muihin vuodenaikoihin. Kysymys on hyvä, sillä Ilmatieteen laitoksen sivuilta asiaan ei saa selkeää vastausta. No, hain maailman arvostetuimman ilmatieteen laitoksen (UK Met Office) tilastoyksiköltä (CRU) Suomen kuukausittaiset keskilämpötilat (joita oma Ilmatieteen laitoksemme ei jostain syystä halua julkaista käyttäjäystävällisessä formaatissa), ja panin excelin laskemaan. CRUTEM4- aikasarjan tulos näkyy kuvissa, jotka suurenevat niitä klikkaamalla.

Talvikuukausien keskilämpötilat eivät ole nousseet viimeisen 100 vuoden aikana juuri ollenkaan. Lineaarinen trendi osoittaa pientä 0,3 asteen nousua tuona aikana, mutta ottaen huomioon liki jokaisessa mittauksessa olevan keskimääräisen noin ± 0,5°C mittausvirheen, on nousu merkityksetön. Talvet siis eivät ole 100 vuoden aikana keskimäärin lämmenneet, vaikka tämä talvi on tietysti ollut lämmin kuten muutamat muutkin talvet parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Kannattaa muistaa, että yhtä lämpimiä ja lämpimämpiäkin talvia varttuneemmat suomalaiset ovat kokeneet 1920-, 1930- ja 1940-luvuilla.

Päivitän Suomen tämän vuoden talven (siis joulukuun alusta helmikuun loppuun) lämpötilan tässä blogissa, kunhan mittaukset aikanaan valmistuvat. En ihmettelisi, jos tämä talvi pääsisi jopa kärkiviisikkoon lämpimyydessä, mutta katsotaan asiaa myöhemmin mittausten valossa. On muuten syytä huomata, että talvisää meillä vaihtelee ainakin lämpötilan osalta eniten ja kesäsää vähiten. On hyvä kysymys, mistä tuo vaihtelujen ero johtuu. Sanoisin, että se ei ainakaan johdu ns. kasvihuoneilmiöstä.

Katsaus talvisääennusteisiin ja ilmastotulevaisuuteen

Englannissa ja Yhdysvalloissa keskustellaan nykyisin aika paljon siitä, miten kausisääennusteet ovatkin voineet ennustaa niin väärin. Keskusteluun on aika vankat perusteet, sillä molemmissa maissa tämä talvi on ollut hyvin erilainen verrattuna loppusyksynä annettuihin talvea koskeneisiin ennusteisiin.

Etelä-Englannissa oli poikkeuksellisen vetinen talvi

Englannin arvovaltainen Met Office lopetti pari vuotta sitten julkisten vuodenaikaennusteiden julkistamisen, sillä yksi toisensa jälkeen ne epäonnistuivat niin pahasti, että pilkkaavista yleisönosastokirjoituksista ja kyselyistä tuli sietämätön piina. Brittien ilmatieteen laitos kuitenkin tehtävänsä mukaisesti jatkoi ennusteiden laatimista. Niitä ei julkaistu yleisölle, mutta viranomaisilla oli niihin pääsy. Viimeinen syksyllä annettu tämän talven ennustus vihjasi tavanomaista kuivempaan talveen. Ymmärrettävästi paikalliset ympäristöviranomaiset sulkivat säännöstelypatojen luukut ja koettivat kerätä vettä altaisiin lämpenevän ilmaston kevään ja kesän tarpeisiin.

Nyt Met Office kertoo alustaviin havaintoihin perustuen talven olevan vetisin koko mittaushistorian aikana. Asia ei tietenkään tullut yllätyksenä niille kymmenille tuhansille ihmisille, jotka joutuivat poistumaan tulvivilta kotiseuduiltaan. Eikä se tainnut tulla yllätyksenä niille ympäristöviranomaisillekaan, jotka ottivat yleisön raivon vastaan. Mutta jälkimmäistenkin usko ennusteisiin saattoi hiipua. Nimittäin nämä viranomaiset olivat jättäneet laskujokien ruoppaukset väliin jo monien vuosien aikana, sillä Met Office oli pitänyt märkiä vuosia nykyisen ilmastonmuutoksen aikana epätodennäköisenä.

USA:n itäosien kylmä talvi

Brittejä voi ehkä vähän lohduttaa täysin päin seiniä menneestä kansallisesta ennusteesta sillä, että lähes yhtä poskelleen ennusti maailman parhaiten rahoitettu ilmatieteen laitoskin - siis Yhdysvaltain NOAA. Se ennusti Yhdysvaltoihin - ja varsinkin sen itä- ja keskiosiin - keskimääräistä lämpimämpää säätä. Talvi on ollut noilla alueilla ilmastonmuutoksesta huolimatta yksi mittaushistorian kylmimmistä.

Mikä Met Officen ja NOAA:n ennusteita yhdistää? Molempien ennusteet tietysti perustuvat maailman suorituskykyisimpien supertietokoneiden laskemiin ilmastomallinnuksiin. Laskentatehon puute siis ei liene ongelma. Onko vika ilmastoon liittyvissä fysikaalisissa perusasioissa? Siis niissä, joiden suhteen meidän Ilmatieteen laitoksemme johto julistaa täyttä varmuutta.

Täällä Suomessa Ilmatieteen laitos jostain syystä ei julkaise vuodenaikaennusteitaan ainakaan suurelle yleisölle. Se voi olla ihan viisasta em. esimerkkien valossa, mutta laitoksen johdon varmuus fysikaalisesta perustasta tietysti antaisi mahdollisuuden uskottaviin ennusteisiin. Jotain kummallista lähiajan ennusteiden hiljaisuudessa kuitenkin on, sillä Ilmatieteen laitoksemme julistaa melkoisella itsevarmuudella ilmastoa lähes 100 vuoden päähän. Noiden ennusteiden mukaan Suomen keskilämpötila nousee useamman asteen verran, sadanta kasvaa ja merenpinnan nousu ylittää maannousun etelärannikolla. Nämä ennusteet näkyvät jokaisen maakunnan tulevaisuusskenaarioissa, ja niillä on tietysti vaikutuksensa niin rakentamiseen, maan hintaan ja vakuutuksiin tulevaisuudessa. Koko Suomen osalta kyse on tulevina vuosikymmeninä kenties muutamien kymmenien miljardien eurojen arvostuksesta - siis ei aivan pikkusummista.

Ulkoministeri Kerry: Maailman suurin joukkotuhoase voi iskeä pian!

Ulkoministeri John Kerry julistaa Jakartassa

Yhdysvaltain ulkoministeri Kerry on keksinyt maailman suurimman joukkotuhoaseen, jonka hän paljasti Indonesian pääkaupungissa, Jakartassa, pitämässään puheessa viime sunnuntaina. Puhetta kuuntelemaan kokoontuneet paikalliset opiskelijat kuulivat tuon aseen nimen ja saivat tietää olevansa sen käytön etulinjassa. Puheen kuuntelu saattoi herättää moninaisia ajatuksia kuulijoissa, sillä Indonesian väkiluku on kasvanut vuosina 1971 - 2010 reilusta 110 miljoonasta yli 230 miljoonaan. Kasvu on ollut sen verran ripeää, että aivan katastrofaalista joukkotuhontaa ei ole voinut välillä tapahtua. Mutta katsotaanpa, mitä ulkoministeri Kerry tarkoitti.

Kerryn joukkotuhoase on tietysti ilmastonmuutos, joka uhkaa maapallon väestöä enemmän kuin mikään muu uhka ydinasesodasta terrorismiin tätä ennen. Historiallisessa kontekstissa ymmärrän Kerryn logiikan. Ilmastollinen vaihtelu on todellakin kaatanut aikanaan mahtavia sivilisaatioita. On esitetty kohtalaisen vahvaa näyttöä siitä, että useampikin muinaisen Kiinan ja Egyptin dynastia olisi romahtanut vuosia tai jopa vuosikymmeniä kestäneisiin viileisiin aikoihin ja niiden yhteydessä esiintyneisiin kuivuusjaksoihin. Samoin lienee käynyt Amerikan intiaanidynastioille. Rooman valtakunnan länsiosien yhtenä tuhon syynä olivat laajat kansainvaellukset Keski-Aasian suunnasta, jotka saattoivat niin ikään saada alkunsa huomattavasta ilmastollisesta vaihtelusta Epäilemättä Saharan aavikoituminen 12 000 - 7000 vuotta sitten oli kohtalokasta alueen kulttuureille. Viime jääkausi rajuine vaihteluineen on voinut olla osallisena siihen, että tuolloin - siis noin 70 000 vuotta sitten - Afrikassa asuneet esi-isämme ja -äitimme olivat sukupuuton partaalla, kun Homo Sapiens -populaatio geenikartoitusten mukaan pieneni muutamiin tuhansiin. Muutamia kymmeniä tuhansia vuosia myöhemmin Veiksel-jääkauden kylmimmät vuosituhannet puhdistivat Euraasian pohjoisosat kilpailevista ihmislajeista ja siten mahdollistivat esivanhempiemme voittokulun ja levittäytymisen kaikille mantereille.

Wikipedia osaa kertoa Suomea rajusti koetelleesta ilmastollisesta vaihtelusta seuraavaa:

Suuret kuolonvuodet olivat Pohjois-Eurooppaa koetelleiden harvinaisen kylmien vuosien sarja 1695–1697. Silloin varsinkin Suomessa, mutta myös laajalti Pohjois-Ruotsissa, Virossa ja Liivinmaalla viljasadot jäivät huonon sään vuoksi epätavallisen niukoiksi tai menetettiin kokonaan. Arvellaan, että Suomessa neljännes tai jopa kolmannes koko väestöstä kuoli tuolloin nälkään ja tauteihin. Sato tuhoutui monena vuonna peräkkäin, pettuleipää ja muuta hätäruokaa syötiin yleisesti. Sadon tuhoutuminen sai ihmiset lähtemään liikkeelle kerjäläisten laumoina, ja lavantauti sekä muut kulkutaudit levisivät. Epäsuotuisissa ilmasto-oloissa levisivät myös kasvitaudit kuten torajyvä.

Suuret kuolonvuodet olivat seurausta ”Pikku jääkaudesta”, jota kesti lähteestä riippuen joko 1570-luvulta 1700-luvun puoliväliin asti tai 1500-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin asti. Saksalaistiedemiesten Berchtesgadenissa suorittamien suurten puiden vuosirenkaiden tutkimisen kautta huomattiin puiden kasvun olleen ennen vuotta 1600 kaksinkertainen myöhempään verrattuna. Vuosi 1600 oli katovuosi ja suurin osa sadosta oli menetetty ja seuraavaa vuotta 1601 nimitettiin ”isoksi hallavuodeksi”.

Suurten kuolonvuosien jälkeen suomalaisten epäonni vielä jatkui, sillä vuonna 1697 Ruotsin valtakunnan valtaistuimelle nousi nuori Kaarle XII, jonka onnettomat sotaretket Keski-Euroopassa lisäsivät kuolonuhreja ja kärsimystä ilmaston heikentämässä väestössä.

Ilmastollinen vaihtelu on siis epäilemättä kohdellut ihmiskuntaa kovakouraisesti sen historian aamuhämärästä alkaen. Useimmiten tuo "joukkotuhoase" on iskenyt kylmenevänä ilmastona ja kuivuutena, joka on heikentänyt ravinnon saannin mahdollisuuksia. Mutta ulkoministeri Kerry ei nyt puhunut siitä. Hän tarkoitti modernia ihmiskunnan aiheuttamaa katastrofaalista ilmastonmuutosta (CAGW), joka Kerryn sanoin aiheuttaa niin helteitä, kylmyyttä, rankkasateita tulvineen, kuivuutta, hirmumyrskyjä ja pasaatituulien heikentymistä, jäätiköiden sulamista, merenpinnan nousua ja kaikkea muutakin mahdollista kauheutta. Tässäpä Kerryn puhe Youtubesta:

Ettei nyt ulkoministeri Kerryä syyllistettäisi liikaa, on todettava maailman johtajien ennenkin varoittaneen alamaisiaan katastrofaalisesta ilmastonmuutoksesta ja ponnistelleen sen torjumiseksi. Keski-Amerikan mayat uhrasivat ihmisiä julmistuneiden sään jumalien lepyttämiseksi sitä enemmän, mitä kurjemmaksi kuivuus meni. Ja 1600-luvun lopun suomalaiset luultavasti kävivät kirkossa rukoilemassa sitä ahkerammin, mitä enemmän olivat pettuleipää maistaneet. Monet kansat ovat jopa vaihtaneet uskontoaan vanhojen jumalien osoittauduttua kyvyttömiksi tai haluttomiksi säätämään ilmastoa takaisin normaaliksi. Ehkä Kerry oli puhujamatkalla Indonesiassa viimeksi mainitussa tarkoituksessa?

Maailmanpolitiikan arkipäivää ilmastosta ja säästä

Somersetin talvitulvaa viime tammikuun lopulta

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma on päättänyt pohtia poikkeuksellisia sääilmiöitä ja ilmastonmuutosta seuraavassa lähetyksessään, joka lähetetään ensi torstaina 20.2. klo 18:03 alkaen. Ohjelman studiovieraina ovat johtaja Mikko Alestalo Ilmatieteen laitokselta sekä ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Sirkku Juhola Helsingin yliopistosta. Yle ilmoitti 19.2. seuraavaa: "Ukrainan levottomuuksien vuoksi Maailmanpolitiikan arkipäivää ohjelman aihe vaihtui. 20.2. aiheena on Ukraina. Sääaiheeseen palataan mahdollisesti myöhemmin."

Ohjelman toimitus pyytää Ylen nettisivuilla radioyleisöltä kommentteja ja kysymyksiä, joita voi esittää ko. nettisivulla artikkelin alla. Kommentteihin ja kysymyksiin toimitus pyrkii ohjaamaan seuraavilla toteamuksilla ja kysymyksillä radioyleisölle:

Britanniaa koettelevat ennätystulvat, Yhdysvaltoja rajut talvimyrskyt ja Suomessa on meneillään harvinaisen vähäluminen hiihtolomakausi. Oletko huolestunut talven poikkeuksellisista sääilmiöistä? Mitä haluaisit kysyä Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelman asiantuntijoilta?

Säätieteilijöiden mukaan takana on pohjoisen napa-alueen yllä oleva napapyörre, joka on tuonut kylmää ilmaa Pohjois-Amerikkaan ja työntänyt lämpimämpää Eurooppaan.

Pitäisikö poikkeuksellisesta säästä huolestua? Mikä osuus on ilmastonmuutoksella? Ovatko myrskyt, tulvat ja lauhat talvet tulevaisuudessa yhä yleisempiä? Miten niihin tulisi varautua?

Meillä on tietysti joitakin tiedonmurusia ilmaston muuttumisesta ja sään ääri-ilmiöistä. Lämpöaikasarjojen mukaan globaali lämpötila ei ole trendinomaisesti muuttunut yli 17 vuoteen. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, ei ole viimeisessä arviointiraportissaan löytänyt luotettavaa näyttöä äärimmäisten sääilmiöiden yleistymiseen ainakaan globaalilla tasolla, joten Alestalolla ja Juholalla ei pitäisi olla syytä muuta väittää.

Mutta totta on se,  että talvisäät ovat olleet monissa maapallon kolkissa keskimääräisistä poikkeavia. Iso-Britannian lounaisosien keskitalvi on ollut harvinaisen märkä, vaikka siellä vielä ollaan aika kaukana 1920-luvun mittaushistoriallisista ennätysvuosista. Yhdysvaltain itä- ja keskiosien talvi on tiettävästi ollut mittaushistorian toiseksi kylmin. Toisaalta Alaskassa ja Euroopan pohjoisosissa on ollut selvästi tavanomaista lauhempaa. Tämän talven osalta voidaan siis sanoa jonkinlaista poikkeavuutta olevan ainakin paikallisesti.

Tuossa Ylen puffissa mainitusta napapyörteestä on viime vuosina puhuttu aika paljon. Tässäkin blogissa napapyörre on kommenteissa mainittu aika usein. Jos se tänä vuonna on tuonut meille lauhaa ilmaa etelästä ja lounaasta, viime vuonna se toi kylmää ilmaa pohjoisesta ja koillisesta. Muutama vuosi sitten se taisi blokata arktisen ilman virtaamisen Pohjois-Amerikan itäosiin koko talven ajaksi, jolloin siellä ulkogrillauskausi kesti koko talven yli.

Jos napapyörteellä ja sen muutoksilla on vaikutuksensa noihin sääilmiöihin, mikä mahtaa olla noiden muutosten taustalla? Minulla ei ole siihen vastausta, mutta ehkä lukijoilla on hyviä ideoita. Annan lukijoille  viereisellä kuvalla vinkkiä. Tuossa kuvassa on esitetty RSS-aikasarjan joulu- ja tammikuiden lämpötilaerot kahden alueen, kravun kääntöpiirin ja napapiirin välisen alueen sekä napapiirin pohjoispuolisen alueen, välillä. Noiden alueiden välinen lämpötilaerohan on se asia, joka perinteisen ilmastokäsityksen mukaan aiheuttaa ne ilmavirtaukset, jotka me pohjoisella pallonpuoliskolla koemme talvisään vaihteluna ja sateina. Mitä isompi tuo lämpötilaero on, sitä voimakkaampia virtausten tietysti keskimäärin pitäisi olla. No kuvasta näkyy, että lämpötilaero on pienentynyt reilun asteen verran viimeisen 20 vuoden aikana, joten yleisen lämpenemättömyyden lisäksi lämpötilagradienttiakaan on vaikea syyttää. Hmmm.

Maan ystävillä luvut ja realismi hukassa

Maan ystävien ilmastokampanjavastaava, Leena Kontinen, kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla 15.2.2014 otsikolla "EU:n ilmastopolitiikka on uhkapeliä". Tuo mielipidekirjoitus ansaitsee lisähuomiota, sillä siitä näkyy monta ongelmallista asiaa. Seuraavassa Kontisen teksti on sisennettynä ja kursivoituna sekä kommenttini perinteiseen tapaan normaalitekstillä.

Connie Hedegaard puolusti (HS Mielipide 7. 2.) komissionsa esitystä EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteiksi. Hän piti 40 prosentin päästövähennystä kunnianhimoisena. Ilmastotieteen nykytiedon mukaan se olisi uhkapeliä tulevaisuudellamme.

Olen EU:n ilmastokomissaari Hedegaardin kanssa samaa mieltä tavoitteen kunnianhimoisuuden kanssa. Mikään muu maanosa ei nimittäin aio seurata Euroopan mahdollista esimerkkiä, joka tulisi vain johtamaan EU:n teollisuuden edelleen jatkuvaan valumiseen Aasiaan ja Amerikkoihin. Se olisi uhkapeliä hyvinvointimme tulevaisuudella.

Neljänkymmenen prosentin tavoite vie tutkija Kevin Andersonin varoituksen mukaan 50–70 prosentin varmuudella maapallon lämpötilan nousun yli kahden asteen riskirajan, mikä merkitsee Maailmanpankin sanoin "tuhoisia vaikutuksia".

En tunne tarkemmin tämän tutkija Andersonin tutkimuksia, mutta googletus kertoo hänen uskovan maapallon ilmakehän kuuden asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä. Sen perusteella Anderson epäilee maapallon väkimäärän vähenevän noin yhdeksästä miljardista ihmisestä vuonna 2050 alle puoleen miljardiin vuosisadan loppuun mennessä - siis lähes 20-osaansa tai alle kymmeneen prosenttiin nykyisestä väkimäärästä. Melkoinen tietäjä täytyy Andersonin olla heittäessään tuollaisia projektioita lähes 100 vuoden päähän, enkä ihmettele Maailmanpankin arviota, jos he uskovat Andersonia.

 

Katsotaanpa kuitenkin ennen Andersonin väittämiin uskomista empiiristä aineistoa maapallon keskilämpötilasta. Olen viereiseen kuvaan sijoittanut lämpötilan trendikuvaajan 100 vuoden päähän (sininen murtoviiva ja vasen asteikko °C). Lähtöaineistona olen käyttänyt hallitustenvälisen ilmastopaneelin, IPCC:nkin, luottamaa Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Itä-Anglian yliopiston yhdessä ylläpitämää HadCRUT4-lämpöaikasarjaa. Kuvaajasta ilmenee, että 100 vuoden lämpenemistrendi ei ole vielä koskaan mittaushistorian aikana ylittänyt kahden asteen rajaa. Koko sadan vuoden lämpenemistrendikin on 0,7 °C - siis hyvin kaukana poliittisesti vaaralliseksi määritellystä rajasta.

Kuvan musta viiva (lukemat oikeasta asteikosta tilavuuden miljoonasosina) on ilmakehän hiilidioksidipitoisuus Mauna Loan mittausten mukaan vuodesta 1959 alkaen ja analysoituna Law Dome -jääkairauksesta  vuosina 1914 - 1958. Hiilidioksidipitoisuudella ei näytä olevan kovin paljoa yhteistä edestakaisin nousevan ja laskevan lämpötilatrendin kanssa. Tjaah, mitäpä tässä enää tarkemmin selittelemään CO2-pitoisuuden ja lämpötilatrendin yhteydestä. Tutkija Andersonin varmuutta siitä ei ainakaan löydy - ei sen paremmin korrelaation osalta kuin viime vuosina jälleen laskemaan lähteneen lämpötilatrendin osalta.

Mikä ihmeen liimalaki?

Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan sisältynyt mahdollisuus säätää ilmastoliimalaki on konkretisoitunut luonnosasteelle. Valmisteltu ilmastolain luonnos on lähetetty lausuntokierrokselle, johon ympäristöministeriö haluaa lausunnot 11.3.2013 mennessä. Luonnoksen yleisperusteluista selviää, että lain haluttaisiin astuvan voimaan 1.5.2015.

Lukaisin lakiluonnoksen perusteluineen. Oli muuten puuduttava 51-sivuinen lukukokemus. Tulen takuuvarmasti kirjoittamaan asiasta syvällisemminkin myöhemmin, mutta tuon lukurupeaman jälkeen en enää jaksanut lähteä hahmottelemaan yksityiskohtiin meneviä analyysejä. Seuraavassa ovat vain kaikkein päällimmäiset havaintoni ja tuntemukseni asiasta.

Lakiluonnoksen perusteluissa luetellaan lähinnä poliittiseen suunnittelujärjestelmään liittyviä syitä lain säätämiseksi. Nämä syyt vaikuttavat pyrkimykseltä sementoida YK:n ilmastonmuutoskonventin ja Vihreän liiton ilmastopoliittisia tavoitteita Suomen lainsäädäntöön pysyvästi. Selvästi kunnianhimoisin tavoite on sisällytetty lakiluonnoksen 6§:n toiseen momenttiin, jossa säädetään suunnittelujärjestelmän tavoitteeksi Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vuoteen 2050 mennessä 80 %:lla verrattuna vuoden 1990 päästötasoon - siis jonnekin 1930-luvun tasolle - ja sitouttaa kaikki hallitukset sekä valtiopäivät seuraavien lähes 40 vuoden aikana siihen. Tavoite on mielestäni aika poikkeuksellinen lakiin kirjoitettuna, sillä en heti muistanut muita vastaavia tavoitteita lainsäädännöstämme. Ehkä Kataisen hallitus on niin varma tavoitteen pysyvyydestä ja sen takana olevista faktoista, että moinen sementointi on mahdollista?

Lakiluonnos nostaa kasvihuonekaasujen päästövähennykset jokseenkin kaikkea muuta politiikkaa (siis mm. teollisuus-, energia-, liikenne-, asunto- ja talouspolitiikkaa) dominoivaksi tekijäksi velvoittaessaan valtion viranomaistahot pyrkimään omissa ohjauksissaan ja säädösvalmisteluissaan  em. päästövähennystavoitteeseen. Tuo ilmastopolitiikan hallitseva rooli yritetään varmistaa laissa määritetyillä suunnitelmilla, toimenpideohjelmilla ja raportoinnilla. Enpä taaskaan muista yhtä tarkkoja ja sitovia ohjeita muiden politiikan sektoreiden suunnittelusta ja niiden tulosten raportoinnista, joten erikoiselta tämä hanke tuntuu. No ehkä valtion talousarvion valmistelusta löytyy vastaavaa, mutta niissäkään säädöksissä ei aseteta tavoitteita 40 vuoden päähän.

Lakiluonnoksen 5. pykälä määrittelee eräitä asioita. Esimerkiksi ilmastonmuutos määritellään siinä YK:n ilmastonmuutoskonventin mukaisesti ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamaksi muutokseksi ilmastossa. Niinpä ilmeisesti se ei säätele luonnon omia kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat kokonaispäästöistä reilusti yli 99 prosenttia. Lakiluonnoksessa tarkoitetut ilmastonmuutoksen hillintätoimet eivät siis onneksi koske luonnon hiilikiertoa. Kun ehdotuksessa säädetään maa- ja metsätalousministerion vastuulle ilmastonmuutokseen sopeutumisen koordinointi, se ei taida sitten myöskään koskea ilmaston luonnolliseen vaihteluun liittyvää sopeutumista?

Määritelmissä luetellaan koko joukko tärkeimpiä kasvihuonekaasuja, joiden pitoisuuksista ilmakehässä taannoin kirjoitinkansantajuisen jutun. Pidin aika outona, että ilmastoomme ja tuohon kasvihuonekaasujen säteilypakotteeseen ylivoimaisesti eniten vaikuttavaa kaasua, vesihöyryä, ei löytynyt luettelosta.

Usein on paljastavaa pohtia myös niitä asioita, joita lakiluonnokseen ei ole sisällytetty. Nuo puuttuvat asiat ovat usein hyvin paljon hankkeen taustoista paljastavia. Kun ideana näyttää olevan globaalin ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahden celsiusasteen, ei edes perusteluissa kerrota, mikä on Suomen kasvihuonekaasujen päästövähennysten osuus tuosta tavoitteesta. Arvaan syynkin asiasta vaikenemiseen. Nimittäin jos me Suomessa päättäisimme lopettaa kasvihuonekaasupäästömme kokonaan ja siirtyä samaan hiilineutraaliuteen, joka Suomenniemellä vallitsi noin 7000 vuotta sitten, laskisimme globaalia keskilämpötilaa muutamilla asteen kymmenestuhannesosilla vuoteen 2050 mennessä. Kyse on niin mitättömästä muutoksesta lämpötilassa, että mikään taho ei sellaista kykene nyt ja tuskin vielä vuonna 2050 mittamaan globaalista ilmakehästä. Ja tuo muutos siis tapahtuisi sillä oletuksella, että nykyinen säteilypakotteeseen perustuva ilmastoparadigma pitäisi paikkansa, mikä on kaikkea muuta kuin varmaa.

Edellisessä kirjoituksessani on kuva 2, jota varten laskin 100 vuoden lämpenemistrendit 10 edellisen vuoden

HadCRUT4 - aikasarjan mukaan kahden asteen lämpenemistrendi
on poikkeus.  Sellaista ei ole nähty vuoden 2005 jälkeen.

keskilämpötilojen perusteella. Kuvasta näkyy, että viimeisten 70 vuoden aikana yli kahden asteen lämpenemistrendi on ollut vain 17 vuoden aikana. 30 vuoden keskilämpötilojen perusteella laskettuna kahden asteen lämpenemistrendi ei ylity yhdessäkään jaksossa. Keskimäärin tuo trendi on ollut 0,7 astetta per sata vuotta. Marginaalia kahden asteen lämpenemiseen siis ainakin lämpötilamittausten puolesta jää reilusti. Kun lisäksi pieni lämpeneminen olisi jokseenkin kaikkien tutkimusten mukaan enemmän hyödyllistä kuin haitallista, missä on ongelma? No pannaan kuva lisäselitteellä modifioituna viereen.

Kaksintaistelua lämpenemisestä - Ahlbäck vastaan Alestalo

Dosentti Jarl R. Ahlbeck

Dosentti Jarl R. Ahlbeck Åbo Akademista sai Hesariin läpi kommenttinsa otsikolla "Median uutisointi luo ilmastoharhan". Ahlbäckin kommentti kohdistui kahden Hesarin toimittajan aiemman kirjoituksen väitteeseen, jonka mukaan "ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden voimistumisena". Minun mielestäni Ahlbäck on kommentissaan aivan oikeassa ja samoilla linjoilla jopa IPCC:n kanssa. Sekään ei ole löytänyt uskottavaa näyttöä em. toimittajien väitteen tueksi. Mutta nyt en mene enempää tuohon asiaan.

Ahlbäck mainitsi kommenttinsa lopussa: "Hiilidioksidipäästöt voivat joka tapauksessa vaikuttaa sään ääri-ilmiöihin vain, jos lämpötila ensin nousee. Koska maapallon keskilämpötila ei ole noussut 16 vuoteen, sään ääri-ilmiöiden mahdollinen voimistuminen on johtunut jostain aivan muusta kuin hiilidioksidipäästöistä."

Tämä ärsytti Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestaloa ja meteorologi Pauli Jokista vastaamaan Ahlbäckille samassa lehdessä pari päivää myöhemmin otsikolla "Ilmasto lämpenee edelleen". Alestalo ja Jokinen pitävät Ahlbäckin mainitsemaa 16 vuoden lämpenemättömyyttä tilastoharhana perustellen kantaansa seuraavasti:

Se, ettei maapallon keskilämpötila ole näennäisesti noussut vuodesta 1998 lähtien johtuu siitä, että tällaisessa tilastossa alkuhetkeksi on valittu mittaushistorian siihen mennessä korkein maapallon keskilämpötila. Lyhyistä jaksoista trendien laskeminen riippuu hyvin pitkälti alku- ja loppuvuoden valinnasta.

Jos tarkasteltavaksi valittaisiinkin vuodet 1999–2013, lämpenevä lineaarinen trendi olisi lähes kaksinkertainen verrattuna vuosien 1998–2013 jaksoon.

Lämpötilamittauksiin voi uskoa vain Suomessa?

Ilmastontutkija Roy Spencer, joka ilmastotutkijoiden valtavan enemmistön lailla pitää ilmastonmuutosta ja myös sen viime aikaista lämpenemistä todellisena ilmiönä, ei ole kovasti arvostanut konsensusta tieteen tekoa vahvistavana ilmiönä. Hän ei muutenkaan näytä paljoa arvostavan postmodernia tiedettä, jossa konsensuksella tai huutoäänestyksillä päätetään totuuksista, vaan kannattaa empiirisiin kokeisiin, toistoihin ja tulosten verifiointiin perustuvia perinteisempiä tieteellisiä metodeja. Siis sellaista tiedettä, joka konsensuspaineista huolimatta kehitti mm. evoluutio- ja suhteellisuusteoriat, atomimallin, tietokoneet jne.

Tohtori Spencer on jo useiden vuosien ajan moittinut omaa tutkimusalaansa, ilmastotutkimusta, tuosta konsensushakuisuudesta ja sen luomasta tutkimusta kahlitsevasta ilmapiiristä. Nyt hän kuitenkin on löytänyt konsensuksen. Siis mistä mahtaa olla kyse?

Spencerin päivitetty graafi

Spencer on blogissaan päivittänyt viereisessä kuvassa (kuvat suurenevat klikkaamalla) olevan graafinsa vuoden 2013 lopun tilanteeseen. Tuossa graafissa esitetään 90 tärkeimmän ilmastomallinnuksen tulokset globaalista lämpötilakehityksestä sekä kahden toisistaan riippumattomista havainnoista koostuvan ja hieman eri asioita mittaavan lämpöaikasarjan kehityksestä. Spencer löytää selvän konsensuksen: Ilmastomallinnukset pitävät pintalämpötiloista koostettua HadCRUT4-aikasarjaa vääränä lähes 96-prosenttisella konsensuksella ja satelliitihavainnoista koostettua alemman troposfäärin UAH- aikasarjaa vielä enemmän vääränä noin 98-prosenttisella konsensuksella. Nuo ovat niin vakuuttavia lukuja, ettei vahvasta konsensuksesta voi olla epäilystä. Spencerin mukaan empiiristen lämpötilahavaintojen täytyy olla vääriä.

Kuva 3

No, Spencer ei kuitenkaan pidä ilmastomallinnusten konsensusarviota oikeana, sillä klassisen fysiikan edustajana hän luottaa enemmän empiirisiin mittauksiin. Tämä johtaa hänen mielestään moniin tärkeisiin kysymyksiin, jotka menevät suoraan sekä ilmastotutkimuksen että -politiikan ytimiin. Niistä joudut lukemaan suoraan Roy Spencerin omasta kirjoituksesta.

Meille suomalaisille on tärkeää tietää, että jo Lipposen II hallituksesta alkaen on noudatettu sellaista ilmasto- ja energiapolitiikkaa, joka perustuu tuohon ilmastomallinnusten konsensukseen. Siihen perustuvat mm. kaikille maakuntahallituksille toimitetut lämpenemisennusteet, joiden mukaan ilmastomme lämpenisi seuraavan 80 vuoden aikana 4 - 6 asteella. Siihen perustuvat myös Lipposen, Vanhasen ja Kataisen hallitusten ilmasto-, energia- ja veropoliittiset toimet, joiden perusteena on käytetty tuota konsensusta. Niiden seurauksena sinun energialaskusi on lähtenyt viime vuosina rajuun nousuun. Tosin et ole vielä nähnyt kuin alun tuosta noususta.

Ennätystä pukkaa Etelämerellä?

Kuva 1

Eteläisellä jäämerellä saatetaan rikkoa ennätyksiä jälleen. Tämä voi olla uusi asia monille, sillä kotimainen mediamme ei siitä yleensä kerro. No, ymmärrän tietysti maantieteellisen etäisyyden merkityksen, joka saattaa vaikuttaa asiaan. Mutta epäilen silti syytä olla kertomatta asiasta enimmäkseen ilmastopoliittiseksi.

Etelämeren merijääpeite on hakannut ennätyksiä laajuudessaan jatkuvasti viime vuosien aikana.

Kuva 2

Satelliittimittaukset kertovat tästä. Asiasta ei ole erimielisyyttä tiedemiespiireissä. IPCC:kin tunnustaa eteläisen merijään kasvun tuoreimmassa raportissaan. Ongelmana monille on se, miten asian voisi selittää poliitikoille ja suurelle yleisölle. Kysymys kuuluukin, miten selitän nykyisen ilmastoparadigman mukaisesti antarktisen alueen viilenemisen. Kaikki mittaukset nimittäin todistavat siihen suuntaan, vaikka nykyisen ilmastoparadigman mukaiset mallinnukset väittävät päinvastaista.

Vuodesta 2014 kaikkien aikojen kuumin vuosi, vai katastrofi kahden teraflopin nopeudella?

Tohtori Vicky Pope

Alla olevalla vuodelta 2004 olevalla videolla esiintyy maailman ehkä arvostetuimman ilmatieteen laitoksen, Yhdistyneen Kuningaskunnan Met Officen, tohtori Vicky Pope. Videon kuvauksen aikana hän oli ilmastotutkimuksesta vastaavana johtajana. Hän vastasi siitä tieteellisestä pohjasta, jonka Met Office antoi mm. brittien ympäristö- ja maatalousministeriölle, energia- ja ilmastonmuutosministeriölle sekä puolustusministeriölle. Hän myös johti Met Officen työtä brittien ilmastonmuutospolitiikan taloudellisten vaikutuksien muotoilussa - siis laadittaessa ns. Sternin raporttia. Hän oli myös vastuussa laitoksensa ilmastonmuutosviestinnästä suurelle yleisölle.

Vicky Popen aiemmasta urasta ehkä vielä kannattaa mainita se, että hän on meteorologi ja erikoistunut 1980- ja 1990-luvuilla stratosfäärin tutkimukseen ja ilmastomallien kehittämiseen. Kyse on siis yhdestä Met Officen huippututkijasta, mikä ehkä näkyykin esiintymisestä. Tohtori Pope tietää takuuvarmasti, mistä puhuu.

Suosittelen hiljentymään ja katsomaan kunnioituksella videon 42 ensimmäistä sekuntia, sillä siinä tohtori Pope esittää hyvin selkeästi, mitä globaalissa ilmastossa tulee tapahtumaan seuraavan 10 vuoden aikana - siis vuoden 2014 loppuun mennessä.

Tohtori Pope siis ennusti, että

1. Vuosi 2014 on 0,3 astetta lämpimämpi kuin vuosi 2004. Tätä lämpenemistä hän piti melko merkittävänä, sillä se on lähes puolet siitä, mitä ilmasto lämpeni edellisen 150 vuoden aikana.
2. Puolet vuosista vuoden 2009 jälkeen - siis vuosista 2010-2014 - on lämpimämpiä kuin vuosi 1998, joka oli siihenastisen mittaushistorian lämpimin vuosi globaalisti.

Pohjois-Skandinavian ilmaston syklisestä vaihtelusta

Torniojärven maisemaa. Kuva Wikipedia

Kolme suomalaista tutkijaa on saanut pohjoisen Skandinavian ilmastohistoriaa koskevan tutkimuspaperinsa käsikirjoituksen hyväksytyksi Global and Planetary Change -julkaisuun. Kiinnostuin paperista katsottuani kirjoittajien nimet.

Heistä nimittäin vain Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksella tutkijatohtorina toimiva Arto Miettinen on varsinainen menneisyyden olosuhteiden tutkija. Hänen erikoisalojaan ovat piilevät ja paleo-oseonografia. Kaksi muuta tutkijaa ovat Ilmatieteen laitoksen eläkkeellä oleva tutkijaprofessori Juhani Rinne ja saman laitoksen johtaja Mikko Alestalo. Rinne on ilmastomallinnuksen pioneeri, joka on aiemmin lähinnä naureskellut paleoklimatologialle, jonka tulokset eivät ole tukeneet mallinnuksia. Alestalo puolestaan on viime aikoina keskittynyt tutkimustoimintaa enemmän ilmastoviestintään ellei peräti -propagandaan.

Mikä syy mahtoi saada tämän kovin eri-ikäisen ja erilaiset tutkimukselliset taustat omaavan kolmikon yhdistämään voimat ja laatimaan paperin "A 70-80 year peridiocity identified from tree ring temperatures AD 550 – 1980 in Northern Scandinavia (Rinne, Juhani, Alestalo, Mikko, Miettinen, Arto, A 70-80 year peridiocity identified from tree ring temperatures AD 550 – 1980 in Northern Scandinavia, Global and Planetary Change (2014))? Katsotaanpa ensin paperin aineistot ja tutkimustulokset.

Tutkijat ottivat lähtökohdaksi puulustoaineiston (Torneträsk MXD (=Maximum Density) mittaukset  65 puusta vuosilta 441-1980 AD ( Schweingruber et al. 1988)) ja käsittelivät sitä muista tutkimuksista (mm. Mann et al. 2012, Ammann et al. 2007, Gao et al. 2008) saaduilla auringon, vulkaanisen toiminnan ja kasvihuonekaasujen pakotteilla pyrkien laatimaan mahdollisimman yksityiskohtaisen aikasarjan. Sitä he sitten vertailivat muihin lämpötilarekonstruktioihin (mm. Esper et al. 2012a, Kaufman et al. 2009 ja Melvin et al. 2012) vastaavalta alueelta, merenpintalämpötilarekonstruktioihin Norjanmeren ja Islannin alueelta (Miettinen et al. 2012) sekä lämpömittarihavaintoihin ajalta 1802-1980 (Klingbjerg and Moberg 2003).

Viesti korkealta kuninkaalliselta tasolta

Prinssi Charles. Kuva Getty Images.

Hänen kuninkaallnen korkeutensa, prinssi Charles, on päättänyt jakaa armollisesti käsityksensä ilmastonmuutoskeskustelusta alamaisilleen. Sanat ovat selviä, eivätkä jätä epäilykselle sijaa.

Tällä kertaa en halua suomentaa arvostetun prinssin puhetta. Se sointuu parhaiten alkuperäiskielellä. Seuraavassa lainauksia prinssi Charlesin puheesta jossain brittien vihreässä tilaisuudessa:

It is baffling, I must say, that in our modern world we have such blind trust in science and technology that we all accept what science tells us about everything – until, that is, it comes to climate science.

All of a sudden, and with a barrage of sheer intimidation, we are told by powerful groups of deniers that the scientists are wrong and we must abandon all our faith in so much overwhelming scientific evidence.

So, thank goodness for our young entrepreneurs here this evening, who have the far-sightedness and confidence in what they know is happening to ignore the headless chicken brigade and do something practical to help.

As you may possibly have noticed from time to time, I have tended to make a habit of sticking my head above the parapet and generally getting it shot off for pointing out what has always been blindingly obvious to me.

 Perhaps it has been too uncomfortable for those with vested interests to acknowledge, but we have spent the best part of the past century enthusiastically testing the world to utter destruction; not looking closely enough at the long-term impact our actions will have.

Jeps, meillä ei ole perinnöllisiä kuninkaallisia, joiden puheista voisi ottaa opiksi. Me joudumme äänestämään neljän ja kuuden vuoden välein turhimmat ja tylsimmät puhujat pois. Mutta tuohon lihavoituun osaan prinssi Charlesin puheen lainauksesta liittyen on pakko sanoa seuraava: Hieno puhe prinssiltä, jonka ainoa toive 18.12.1989 oli  olla rouva Camilla Parker Bowlesin sisällä oleva tampooni. No, puheet eivät ole paljoa kehittyneet, mutta miksipä pitäisikään. Alamaistenhan on syytä ryhdistyä, kun hänen kuninkaallinen korkeutensa kertoo totuuden.

Kaikesta huolimatta alailmakehämme ei ole lämmennyt hitustakaan sitten prinssi Charlesin avioeron kesällä 1996, jos uskomme satelliittimittauksia ja RSS-aikasarjaa, jonka kuvaaja alimmassa kuvassa.