Sääsopan resepti: Noituutta vai auringonpilkkuja?

Pikkujääkauden aikana (noin vuosina 1350 - 1850) Euroopan keskilämpötila oli 2–3 °C alhaisempi verrattuna sitä edeltäneeseen keskiajan lämpökauteen tai nykyiseen ilmastoomme. Mahdollisina selityksinä ilmaston jäähtymiselle pidetään muutoksia ilmakehän virtausjärjestelmässä, mitä osoittavat Pohjois-Atlantin oskillaation muutokset.

Varhaisten havaintojen ja radiohiilen vaihtelujen mittausten pohjalta on joskus päätelty, että pienen jääkauden aiheutti auringonpilkkujen muutos. Tätä vaikutusmekanismia ei tarkkaan tunneta, mutta yksi teoria siitä on esitelty pintapuolisesti täällä. Pieneen jääkauteen ajoittuvat auringonpilkkuköyhät Spörerin minimi, Maunderin minimi ja Daltonin minimi. Ilmasto alkoi viiletä pieneen jääkauteen eri laskutapojen mukaan viimeistään noin 1250-1380 keskiajan lämpökauden jälkeen. Todella kylmää tuli vuoden 1420 tienoilla, kun Spörerin minimi alkoi. Kylmää oli myös Maunderin minimin aikaan1690-luvulla, jolloin Suomen suurina kuolonvuosina mahdollisesti jopa kolmasosa kansasta menehtyi aliravitsemuksen heikentäminä kulkutauteihin tai suoranaiseen ravinnon puutteeseen.

Itävaltalainen torjunta säähuijaukselle

Ilmatieteenlaitos päätti tulla taas julkisuuteen varoittamaan ilmastonmuutoksesta. Tällä kertaa varoituksen sisältönä oli Suomen ilmaston äärevöityminen. Tuolla uudissanalla tarkoitetaan suomeksi sitä, että myrskyt kovenevat, hellejaksot ovat yhä kuumempia,sateet rajumpia ja talvella luntakin voi olla enemmän jne.

Ilmatieteenlaitoksen sanoma pääsi helposti julkisuuteen mm. Ylen nettiuutisissa ja Iltalehdessä. Jutuista päätellen kummankaan uutisvälineen toimittajilla ei ollut ammattitaitoa kysyä perusteita laitoksen esittämille väitteille.

No, minä voin auttaa toimittajia. Ilmatieteenlaitoksen julkisuustempaus perustui yksinomaan tähän IPCC:n viime marraskuussa julkaisemaan raporttiin, josta kirjoitin jutun tuoreeltaan. Valitettavasti tuokin raportti perustuu lähes yksinomaan tietokoneissa pyöriviin ilmastomalleihin, jotka ovat jo parinkymmenen vuoden ajan harhautuneet yhä kauemmas todellisuudesta. Itse asiassa raportin ainoa todellinen ansio on siinä, että se tunnustaa sään ääri-ilmiöiden kuuluvan normaalisti vaihtelevaan ilmastoon.

Hyvää oppia Ilmatieteenlaitoksen raportinkopioijille tulee Itävallan vastaavasta laitoksesta, ZAMG:sta, jonka tutkija on selvittänyt sään ääri-ilmiöitä Alppien alueella ja niiden lähiympäristössä viimeisen 250 vuoden ajalta empiiristen havaintojen pohjalta. Tutkija on käyttänyt 52 sääaseman dataa, joka on vapaasti saatavilla internetissä täällä. Reinhard Böhmin tutkimus "Muutoksia Keski-Euroopan alueellisen ilmaston vaihtelussa viimeisen 250 vuoden aikana" on vertaisarvioitu ja julkaistu European Physical Journalissa.

Keskimääräisen ilmanpaineen, lämpötilan ja sadannan vaihtelut  Böhmin tutkimalla alueella.

Tutkimuksen johtopäätökset ovat selkeitä:

1. Viimeisen 250 vuoden aikana vuosittaiset tai vuodenaikaiset vaihteluvälit lämpötilassa ja sadannassa eivät ole muuttuneet äärevämmiksi.
2. Myöskään viimeisen 30 vuoden aikana ei vaihteluväli ole kasvanut verrattuna edellisiin vuosikymmeniin.
3. Pitkällä aikavälillä datasta nousee esiin kaksi noin 100 vuoden välein toistuvaa äärevöitymistä niin lämpötilan, sadannan kuin ilmanpaineen vaihtelevuuden osalta. Sekä 1900-että 1800-luvun puolivälissä ilmasto vaihteli enemmän verrattuna molempien vuosisatojen alku- ja loppupäiden vuosikymmeniin.

Siis yksinkertaisesti vielä toisella tavalla ilmaistuna. Keski-Eurooppalaisessa ilmastossa on tapahtunut jaksottaista vaihtelua viimeisen 250 vuoden aikana, mutta mikään ei viittaa siihen, että ihmiskunnalla olisi ollut osuutta tuon vaihtelun suhteen. Mikään viimeisen 30 vuoden ajalta ei myöskään viittaa siihen, että ääri-ilmiöt olisivat yleistymässä. 

Mielenkiintoista olisi tietää, mitkä tekijät ovat Böhmin havaitseman jaksollisuuden takana. Hän ei sitä selitä, mutta toteaa kyllä, että mikään ihmisen aiheuttama muutos (siis esim. hiilidioksidipitoisuuden kasvu ilmakehässä) ei ole johtanut sään ääri-ilmiöiden yleistymiseen edes viimeisten 30 vuoden aikana.

Böhmin tutkimus on hyvin kiusallinen Kansainväliselle Ilmastopaneelille, joka on ilmaston lämpenemisen pysähdyttyä ryhtynyt rummuttamaan yhä voimakkaammin ilmaston äärevöitymisestä. Meillä on nyt empiiristä tietoa siitä, että sellaista äärevöitymistä ei ole tapahtunut ainakaan Keski-Euroopassa.

Minä epäilen, että äärevöitymistä ei ole tapahtunut myöskään Pohjois-Euroopan ilmastossa eikä muuallakaan pl. tietokonemallien maailma. Olisimme nimittäin kyllä kuulleet asiasta Ilmatieteenlaitoksen kautta, jos sellaista olisi mitattu. Tästä herää pari kysymystä laitoksen suuntaan:

1. Miksi veronmaksajien rahoittama ja Petteri Taalaksen johtama Ilmatieteenlaitos syöttää meille vanhojen IPCC-raporttien tietoja, jotka eivät perustu mitattuihin tosiasioihin?
2. Miksi Ilmatieteenlaitos ei kerro meille todellisesta maailmasta tehtyihin havaintoihin perustuvista tutkimuksista, kuten tästä itävaltalaistutkimuksesta, jotka kyseenalaistavat IPCC:n fiktiiviset tulokset?

Itävallan ZAMG julkaisee empiirisiä tutkimuksia lähdeaineistoineen internetissä kaikkien arvioitavaksi, kun meidän Ilmatieteenlaitoksemme piilottelee julkaisemattomien salaisilla tietokonemalleilla tehtyjen prognoosien takana ja pitää verovaroilla kerätyn havaintoaineistonsakin maksullisena myös aineiston rahoittajille. On siinä eroa itävaltalaisessa ja suomalaisessa ilmastotutkimuksessa.