Yleisradiomme uutisoi lauantaina 12.9.2015 lähes pääuutisena
otsikkoa ”
Pakolaisaalto
on vasta alkusoittoa tulevasta”. Avataanpa tuo uutinen pala palalta, ja
tutkitaan sitä faktojen rinnalla. Seuraavat sisennetyt ja kursivoidut tekstin
osat ovat Ylen toimittaja Jenni Frilanderin ja normaaliteksti on blogistin.
|
Ylen nettijutun kuvitusta |
Monien ennusteiden mukaan nykyiset 60 miljoonaa kotiseudultaan
pakkosiirrettyä tai pakon edessä lähtenyttä ihmistä muistuttavat
maailmantilanteen suuremmasta muutoksesta. Määrä on monien ennusteiden mukaan
vasta jäävuoren huippu esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamasta
pakolaisuudesta.
Hmmm… Onpa mielenkiintoisesti heti introssa yhdistetty ilmastonmuutos
ja pakolaisuus. Tuolla kytkennällähän pakolaisuus saa äkkinäisen lukijan
mielessä luonnollisen selityksen – ilmastonmuutoksen. Yhdistelmä ei ole uusi,
sillä voimme vastaavia tarinoita lukea vaikkapa raamatusta (esim.
vedenpaisumus, israelilaisten lähtö Egyptistä ja sitä edeltäneet katovuodet) ja
monista muista eri kansojen perimätiedoista.
Tuoreita ennusteita ilmastopakolaisuudesta on todella
tehtykin. Niistä ehkä tunnetuin on YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ennuste
vuodelta 2005. Sen mukaanhan maailmassa piti olla yli 50 miljoonaa
ilmastopakolaista jo vuonna 2010. UNEPin uskottavuuden kannalta on hieman
kiusallista, että vielä ei ole löydetty ainuttakaan ilmastopakolaista, vaikka
järjestö julkaisi kartan (kuva 2), johon pakolaisten lähtöalueet oli merkitty. Hassua, että Syyria unohtui tuosta kartasta pakolaisten lähtöalueena
|
Kuva 2 |
Turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten määrä ei pitkällä aikavälillä
vähene, vaikka Syyrian ja Irakin konflikteihin saataisiinkin ratkaisu.
Ilmastonmuutos, muut laajat ympäristöongelmat sekä luonnonresurssien
hupeneminen ja kallistuminen aiheuttavat pakolaisuutta ja siirtolaisuutta.
Tämänhetkinen pakolaiskriisi ei ole lähelläkään sitä mittaluokkaa, johon
katastrofaalinen ilmastonmuutos johtaisi. Tästä muistutti myös Yhdysvaltain
ulkoministeri John Kerry pari viikkoa sitten arktisessa ilmastokokouksessa: ”Alamme
todistaa ilmastopakolaisuutta. Luuletteko, että siirtolaisuus on nyt haaste Euroopalle?
Odottakaa, mitä tapahtuu, kun tulee pula vedestä tai ruuasta tai kun heimot
taistelevat elintilasta selviytyäkseen.”
Entä jos ulkoministeri John Kerry on ”dead wrong”? Siis
aivan yhtä väärässä kuin jokainen
malthusilainen tai
ehrlichiläinen
profeetta, joiden järjettömiä ja toteutumattomia ennustuksia hän nyt vähän
uusissa kuoseissa ja aivan muista poliittisista syistä toistelee? Emme ole
nähneet ensimmäistäkään uskottavaa merkkiä sen paremmin katastrofaalisen
ilmastonmuutoksen tulosta kuin globaalista ruoka- tai vesipulasta. Sanoisin,
että olemme nähneet päinvastaisen kehityksen: Koskaan ei näin suuri joukko ihmisiä
ole nauttinut niin turvattua elämää kuin nyt. Kiitos tästä kuuluu mm.
edullisille energiantuotantoteknologioille ja niiden mahdollistamille
kyvyillemme tuottaa ja jakaa niin puhdasta vettä kuin ruokaa.
|
Kuva 3 |
Toki maailmassa on paikallisia ja jopa melko laajoja alueellisia
ongelmia – monenlaatuisia sellaisia. Minä voin paljastaa yhden sellaisen
viereisenä karttakuvana (kuva 3), jonka vihreällä merkityistä alueista me Suomessa
saamme lähes kaikki turvapaikanhakijaperusteella tulevat siirtolaisemme.
Korrelaatio on siis lähes täydellinen. Kyllä, kyllä – korrelaatio ei ole sama
kuin kausaliteetti, mutta jälkimmäinenkin löytyy helposti tutkimalla syvemmin noiden
vihreiden maiden humanitaarista, teknologista, tieteellistä, demografista, sivistyksellistä,
demokraattista ja poliittista kehitystä viimeisen 700 vuoden ajalta. Niiden
kehittymättömyys heijastuu myös naapureihin, joskin me ei-islamilaiset Euroopassa
ja myös Itä-Aasiassa kehitimme viime vuosisatoina kohtalaisen immuniteetin noille
ongelmille. Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset eivät ole tässä onnistuneet, ja
siksi he ovat edelleen islamilaisen hegemonian pimeässä myllerryksessä. Jätän
tämän asian käsittelyn blogitekstissä tähän, mutta tarvittaessa valotan
näkökulmiani lisää kommenteissa.
Pelkästään merenpinnan nousu voi aiheuttaa kymmenien tai satojen
miljoonien ihmisten muuttoliikkeen. Esimerkiksi Aasiassa 150 miljoonaa ihmistä
elää "metrin päässä merestä", varoitti juuri NASA. YK:n raportin
mukaan 150–200 miljoonaa ihmistä voi joutua siirtymään kotiseuduiltaan myös
kuivuuden, tulvien tai äärimmäisen ilmaston takia. Ennusteet
ilmastopakolaisuuden määristä ovat vuosien aikana vaihdelleet kymmenistä
miljoonista jopa miljardiin.
Aivan, niin voi,
jos sellainen raju ja äkillinen merenpinnan nousu tapahtuisi. Me nyt vaan
satumme tietämään, että jääkausien välisinä aikoina merenpinta tuppaa nousemaan,
kun jääkausien aikoina muodostuneet valtavat mannerjäätiköt ihan luonnollisista
syistä sulavat. Ne ovat näin tehneet jo paljon ennen nykyihmisen olemassaoloa.
Nytkin muuten merenpinta nousee noin yhden millimetrin (±0,8 mm) vuodessa, ja
saattaa samaa rataa jatkaa seuraavat 10 000 vuotta. Silloin merenpinta
voisi olla jopa 10 metriä nykyistä korkeammalla. Se tietäisi New Yorkin,
Lontoon, Shanghain, Mumbain, Kairon ja lukemattomien muiden jättimetropolien
menoa, mutta missä ongelma.
Luonto ja yksi sen muuntautumiskykyisimmistä eliöistä, ihminen,
kyllä ehtivät sopeutumaan asiaan. Ihmiskunta on jo tähän mennessä kyennyt
kehittämään suojaustaan sään ikiaikaisia ääri-ilmiöitä vastaan hämmästyttävästi.
Emme ole koskaan historiassamme olleet näin hyvin suojassa sään vaikutuksilta,
eikä mikään edes todista uhan äärevöitymisestä. Juuri nyt muuten on
keskimääräinen Atlantin muidenkin pohjoisen pallonpuoliskon hirmumyrskyjen vuosittainen
huippuajankohta, mutta ainuttakaan myrskyä ei ole riehumassa tai kehittymässä.
No, kyllähän niitä vielä kehittyy, mutta ehkä
Gore-ilmiö iski tällä kertaa Ylen
uutisen ajankohtaan?
Suomessa me nähdään nyt jäävuoren huippu. Avustusjärjestöissä on nähty
tämä jo vuosia ja vuosikymmeniä. Ja tämä on yhä kasvava ongelma. Tämä ei tule
olemaan mikään ohimenevä ilmiö. Ihan selkeästi Eurooppa on löydetty, ja on myös
mahdollisuus lähteä hankalista olosuhteista, sanoo Kirkon ulkomaanavun
humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.
Avustusjärjestöissä on varmaan nähty sekä kehittymättömien
maiden surkea tilanne, mutta onko siellä oltu sokeita sille valtavalle
kehitykselle, joka on tapahtunut avustusjärjestöistä riippumatta? Ilmeisesti
on, sillä ihmiskunnan keskimääräinen hyvinvointi ei koskaan ole ollut nykyistä
korkeammalla tasolla. Minä voin yrittää arvata syytä sokeudelle:
Loppumattomalta näyttävä ja jatkuvasti kasvanut rahavirta, joka on saanut monen
täysin hyödyttömän maailmanparantajan tuntemaan olonsa paremmaksi avustusjärjestön kaveriporukassa.
En tiedä, haastateltiinko Alajarvaa ollenkaan
ilmastonmuutokseen liittyen. Ylen artikkelista se ei käy ilmi. Vähän
epäilen sitä. Mutta olen samaa mieltä Alajarvan kanssa siitä, että
elintasopakolaisuuden kohteena Eurooppa ja nyt myös Suomi on löydetty.
Kehitysapujärjestöt ovat jo pitkään tuota markkinointia
tehneet.
Ympäristöpakolaisuus ei ole vain maiden rajat ylittävää pakolaisuutta.
Sitä on jo pitkään näkynyt maiden sisällä. Syyrian kriisiä esimerkiksi edelsi
neljä vuotta kestänyt maan dokumentoidun historian pahin kuivuus, ja 800 000
ihmistä menetti elinkeinonsa. Pahimmilla alueilla kolme neljästä viljelijästä
kärsi täydelliset satotuhot.