Kun Kiinan usko ilmastonmuutokseen horjuu ...

Meille todistetaan lähes päivittäin nykyistä ilmastoparadigmaa, jonka mukaan

Uudemman raportin kansikuva

1. Ilmastomme on lämpenemässä ennennäkemättömästi, mikä tulee aiheuttamaan kaikenlaisia katastrofeja sekä ihmiskunnalle että luonnolle.
2. Lämpenemisen pääasiallinen syy on ilmakehän kasvanut hiilidioksidipitoisuus.
3. Tuon CO2-kasvun syynä on fossiilisten polttoaineiden käyttö. Ihmiskunta on siis syyllinen.
4. Tiede on em. kolmesta asiasta täysin yksimielinen. Niistä ei enää tarvitse väitellä.
5. Tiede voi myös tuottaa ihmiskunnalle keinot ja välineet, joilla ilmastotuho voidaan välttää. Meidän on vain noudatettava niiden mukaisia lakeja ja ohjeita.

Tämän blogin vakituiset lukijat lienevät tulkinneet rivien välistä, että en noihin neljään ensimmäiseen kohtaan usko. Tuo viides kohtakin on silloin tarpeeton, sillä mitään globaalia ilmastotuhoa ei taida tulla. Mutta usein olen tuntenut olevani kovin yksinäinen ilmastorealismissani, joksi käsitystäni kutsun. Näin on siitä huolimatta, että vaimoni nauraa sujuvasti tuolle paradigmalle yhdessä naapureideni ja tuttavapiirimme kanssa. Tänään lukemani uutinen poisti ison osan tuosta yksinäisyydestä. Kanssani katastrofaaliseen ilmaston lämpenemiseen (CAGW) epäilevästi suhtautuvia nimittäin on maailman suurimman maan johtavassa tiedeakatemiassa.

Vuoden 2009 raportin kansikuva

Kiinan kansallinen tiedeakatemia (CAS) nimittäin julkaisee 15.6.2013 kiinankielelle käännetyn version kahdesta aiemmin tietääkseni vain englanniksi julkaistusta kokoomateoksesta, jotka sisältävät kattavaa kritiikkiä meidänkin ilmastopolitiikkamme perustana olevaa paradigmaa kohtaan. Nuo teokset ovat riippumattoman yhdysvaltalaisen ajatuspajan, Heartland Instituten, julkaisemat Ilmastonmuutos Uudelleen Harkittuna (2009) ja samanniminen täydennysosa alaotsikolla Väliraportti 2011 (2011). 

Molemmat teokset ovat laajuudeltaan hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) arviointiraporttien laajuisia ja perustuvat vertaisarvioituihin tiedejulkaisuihin. Ne eroavat IPCC:n arviointiraportteista sikäli, että niistä puuttuvat kokonaan ympäristöliikkeen painostusjärjestöjen (WWF, Greenpeace, Maan Ystävät jne.) sekä YK:n Millenium-ohjelmaan sitoutuneiden punavihreiden poliitikkojen kädenjälki. Noissa teoksissa kerrotaan tiivistetysti se, mitä tiede tietää tai ei tiedä ilmastosta ja sen ikiaikaisesta muutoksen tilasta. Niissä ei viisastella oikeasta tiestä tai tuholta pelastumisesta eikä tieteelle vieraasta konsensuksesta. Tässä suhteessa teosten viesti tietysti hyökkää suoraan IPCC:n hellimää ilmastoparadigmaa vastaan. Annan linkit noiden teosten englanninkielisiin pdf-versioihin kirjoituksen lopussa. 

Kiinankielisen kirjan kansi

Kiinan tiedeakatemian julkaisupäätös on useassa mielessä erittäin merkittävä ja saattaa kertoa jotain maan tulevan ilmasto- ja energiapolitiikan suunnasta. Mieleeni tulivat ensimäisinä seuraavat johtopäätökset:

1. Kiinan tiedeakatemian käsityksen mukaan ilmastonmuutos on kaikkea muuta kuin tieteellisesti selvitetty.
2. Kiinalaisille tutkijoille, poliittisille päättäjille ja myös suurelle kiinankieliselle yleisölle on tarjottava äidinkielellä luettava laadukas teos ilmastonmuutoksesta.
3. Kiinalaisen kokoomateoksen sijaan turvauduttiin parhaan mahdollisen englanninkielisen teoksen kääntämiseen, sillä saatavuudella oli kiire.
4. Tiedeakatemia haluaa kertoa maan poliittisille päättäjille niistä suurista aukoista tiedossa ja valtavasta epävarmuudesta, jota ilmastotutkimuksessa edelleen on.

Muistakaamme vielä Kiinan poliittinen järjestelmä. Olen jokseenkin varma siitä, että tiedeakatemian johto on joutunut keskustelemaan julkaisusta poliittisen johdon ylimmän tason kanssa, sillä niin iso rooli ilmastopolitiikalla on YK:ssa ja kansainvälisessä politiikassa yleensäkin. Kiinan ylin poliittinen johto on siis hyväksynyt IPCC:n "raamattuja" vastaan kirjoitettujen teoksien julkaisun yli miljardin väestönsä ulottuville. Se ei ole kirjoituksen alussa esittämäni paradigman tukemista - päinvastoin. Johto ei sallisi julkaista sellaista teosta, joka sotisi sen lähivuosien politiikkaa vastaan. Siispä Kiina aikoo haastaa ainakin osittain YK:n johdon tavoitteleman ilmastopolitiikan.

Julkaisuajankohta on vain muutamia kuukausia ennen IPCC:n seuraavan arviointiraportin I luvun julkaisua ja puoli vuotta ennen tänä vuonna Varsovassa pidettävää vuosittaista YK:n ilmastokokousta. Kiinalaiset saattavat varustautua ilmastoneuvotteluihin sellaisella tieteellisellä tiedolla, joka ei sovi ollenkaan YK:n virkamiesjohdon ja EU:n omaksuman poikkeuksellisen radikaalin ilmastopolitiikan tavoitteisiin. 

Noiden mainioiden teoksien suomentaminen maksaisi ehkä 50 000 euroa. Se olisi pieni summa verrattuna vaikkapa Himas-raporttiin. Väittäisin, että suomennos saattaisi vaikuttaa ratkaisevasti oman maamme ilmastopolitiikan suuntaan, mikä puolestaan voisi aiheuttaa jo vuositasolla sadan tai useammankin sadan miljoonan euron säästöjä menoissa. Taidan toivoa turhaan hallitukselta tai sen rahoittamilta virastoilta aloitteita? Ehkä Perussuomalaiset voisivat tarttua täkyyn?

Tässäpä sitten linkit teoksiin: Vuonna 2009 julkaistun ensimmäisen version voi ladata ilmaiseksi täältä. Sitä täydentävän ja vuonna 2011 tehdyn väliraportin voi ladata täältä.  Ja täällä vielä WUWT-blogin juttu julkaisusta.