Ranskalaisdokumentti tuulivoimasta

Eräs lukija otti jo reilu kuukausi sitten yhteyttä ehdottaen, että Ilmastorealismia-blogi tekisi suomenkieliset tekstitykset pariin tuulivoimaa käsittelevään videoon. Tartuin ehdotukseen.

Alla oleva video on ranskalaista alkuperää ja jo pari vuotta vanha. Ikä ei sitä kuitenkaan paina, ja sen uutuusarvo, informatiivisuus ja herättävyyskin ovat edelleen ihan hyvällä tasolla. Sitä et myöskään voi katsoa minkään ns. valtamedian kanavalta. Syyt siihen saatat arvata videon katsottuasi.

Tekstityksen saat päälle painamalla kuvan oikeassa alakulmassa olevaa painiketta (siinä rattaan vasemmalla puolella). Antoisaa katselukokemusta!

Professoritason konsensusvapaata ilmastonmuutoskeskustelua

Seuraavassa on kolme juttua, joista kaksi ensimmäistä on lainattu Maaseudun Tulevaisuus -lehdestä. Sarjan ensimmäinen osa on Helsingin yliopiston biologian professorin ja Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman johtajan, Antero Järvisen, haastattelu (MT 31.10.2016). Toinen osa on lehden Lukijalta-palstalla julkaistu  Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Ari Laaksosen sekä Suomen lmastopaneelin puheenjohtajan ja Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professorin, Markku Ollikaisen, mielipidekirjoitus em. haastattelussa esitettyihin asioihin (MT 7.11.2016)

Kolmas osa on Antero Järvisen Maaseudun Tulevaisuudelle 12.11.2016 lähettämä vastine Laaksosen ja Ollikaisen kirjoitukseen. Jostain syystä lehti ei ole tuota vastinetta ainakaan vielä julkaissut.

Minusta nämä kolme kirjoitusta tuovat aika hyvin esiin ne isot ja aika monitahoiset jakolinjat, joita tiedemaailmassa on ilmastonmuutoksesta. Olennaista on huomata, että tiedemiehet eivät ole asiasta sillä tavalla yksimielisiä ja vakuuttuneita, mitä valtamedia ja myös eturivin poliitikot meille ymmärrettäväksi tarjoavat.

Reilusti pelkistäen ja tiivistäen Järvinen perustelee kantojaan luonnollisella vaihtelulla, historiallisella perspektiivillä ja empiirisillä tutkimustuloksilla sekä toisaalta niillä epävarmuuksilla, joita liittyy ilmastomallinnusten tuloksiin. Laaksonen ja Ollikainen puolestaan pitävät mallinnustuloksia luotettavina ehkä siitäkin syystä, että mallintaminen on nykyisin ilmastotutkimuksen valtavirtaa ja ilmastotutkijoiden leivän tuoja. Tuon näkökulman mukaan vuosikymmenien päähän ulottuviin mallinnustuloksiinja niiden mukaisiin ennusteisiin pitää uskoa riippumatta oikeastaan mistään muusta.

Kirjoitusten rivien välistä paljastuu hyvin se, että ilmastotutkimus on hyvin polarisoitunut ja politisoitunut tieteenala, josta raportoivat toimittajat voivat polttaa näppinsä varsinkin, jos uskaltavat kyseenalaistaa poliittisen ja mediaeliitin tukemia kantoja. Ehkä MT:n toimituskin päätti ottaa sormensa pois tulisijasta ja jättää Järvisen vastineen julkaisematta? No, Ilmastorealismia-blogi on ollut viime aikoina niin "jäässä", että minä mielelläni lämmittelen vaikka isompienkin roihujen äärellä.

Professori: "Ilmastonmuutosta liioitellaan liikaa" (Järvisen haastattelu, MT 31.10.2016)

Kilpisjärven keväät ovat vuosikymmenten aikana
hieman lämmenneet, mutta muuten lämpötiloissa
tai lumipeitteissä ei ole tapahtunut muutoksia.
(MT:n 31.10. jutun kuvitus)

Helsingin yliopiston biologinen asema Kilpisjärvellä on erikoistunut pohjoisen luonnon tutkimukseen. Laitoksen professori Antero Järvinen johtaa aseman tutkimustoiminnan runkona toimivia pitkäaikaisia seurantatutkimuksia. 

Kilpisjärvellä on käynnissä pysyviä mittauksia ympäri vuoden. Siellä tutkitaan muun muassa puurajan siirtymisessä, lintujen pesinnässä ja kasvuvyöhykkeiden rajoissa tapahtuvia muutoksia. 

”Pohjoisessa luonto vaihtelee vuosittain paljon. Siksi pitää olla pitkäaikaisia mittauksia, joilla muutoksia voidaan seurata pitkällä aikavälillä ja tarkastella keskiarvoja”, Järvinen sanoo. Järvisen mielestä ihmiset eivät ymmärrä suurta kuvaa ja ovat menettäneet kosketuksen luonnon omaan rytmiin.

”Useat ilmastomallit yliampuvat lämpötilaennusteet.” Järvinen muistuttaa, että ilmaston lämpenemisen taustalla ovat usein luonnolliset tekijät. Ihminen ei ole syypää kaikkeen muutokseen. ”Elämme tällä hetkellä pitkällä aikavälillä lämmintä aikakautta verrattuna esiteolliseen aikaan, joka oli poikkeuksellisen kylmä. On täysin luonnollista, että lämpötilat ovat kohonneet. Se kuuluu luonnolliseen kiertokulkuun.”

Professori Antero Järvinen raututkimuksen parissa

Tutkijan mielestä sitä, mikä on luonnollista ja mikä ihmisen aiheuttamaa, ei kukaan pysty vielä sanomaan. ”Vaikka hiilidioksidipitoisuudet tuplaantuisivat nykyi­sestä, olisivat vaikutukset luontoon edelleen suhteellisen pienet.” Järvisen mukaan tutkijat eivät ole 50 viime vuoden aikana pystyneet havaitsemaan Kilpisjärven luonnossa merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi tunturikoivun muodostama metsänraja on pysynyt vuosikymmenestä toiseen muuttumattomana.

Professorin mukaan ilmaston lämpenemistä liioitellaan liikaa. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC johtaa hänen mielestään yleistä ilmastokeskustelua harhaan ja valtiot ovat sen sätkynukkeja. Professorin mielestä tutkijat ovat rahoituksen turvassa pakotettuja tekemään strategista ilmastonmuutostutkimusta, jota media paisuttelee.

”Viimeisen 150 vuoden aikana maapallon keskiarvotettu ilmasto on lämmennyt luonnollisista ja ihmisen aiheuttamista syistä arviolta 0,8 astetta verrattuna esiteolliseen poikkeuksellisen kylmään aikaan.” Järvisen mukaan se on niin vähän, että meitä on muistutettava siitä päivittäin, koska emme voi sitä aistia.

Torjuuko Trumpin hallinto maailman suurimman uhan tuosta vain?

Yhdysvaltain ulkoministeri Kerry paljasti Indonesian pääkaupungissa, Jakartassa, pitämässään puheessa 16. helmikuuta 2014 maailman suurimman joukkotuhoaseen, jonka torjumiseksi Obaman hallinto on viimeisten neljän vuoden ajan työskennellyt niin täysipäiväisesti, että muut maailmanrauhan uhkaajat taisivat jo luulla päässeensä valvontatutkien ulottumattomiin. Kerryn joukkotuhoase oli ilmastonmuutos, joka hänen mukaansa uhkaa maapallon väestöä enemmän kuin mikään muu uhka ydinasesodasta terrorismiin tätä ennen. Historiallisessa kontekstissa ymmärrän Kerryn logiikan.

Myron Ebell

Ilmastollinen vaihtelu on epäilemättä kohdellut ihmiskuntaa kovakouraisesti sen historian aamuhämärästä alkaen. Useimmiten tuo "joukkotuhoase" on iskenyt kylmenevänä ilmastona ja kuivuutena, joka on heikentänyt ravinnon saannin mahdollisuuksia. Mutta ulkoministeri Kerry ei nyt puhunut siitä. Hän tarkoitti modernia ihmiskunnan aiheuttamaa katastrofaalista ilmastonmuutosta (CAGW), joka Kerryn sanoin aiheuttaa niin helteitä, kylmyyttä, rankkasateita tulvineen, kuivuutta, hirmumyrskyjä, pasaatituulien heikentymistä ja kaikkea muutakin keskenään ristiriitaista.

Edellisessä bloggauksessani veikkasin melko suurta muutosta Yhdysvaltain ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Niillähän tuota ”joukkotuhoasetta” torjutaan. Ratkaisevaa on tietysti se, kuinka päteviä ja hyvin uhat tiedostavia henkilöitä presidentti Trump nimittää keskeisten torjuntavirastojen johtoon.

Kansallisen ilmastopolitiikan kärjessä liittovaltiotasolla on Ympäristönsuojeluvirasto eli EPA (Environmental Protection Agency). Obama on käyttänyt sen lakeihin perustuvaa oikeutta antaa asetuksia ja sitovia määräyksiä Yhdysvaltain sisäisessä taistelussa päävihollista eli hiilidioksidia vastaan. Jos Obaman hallinnon sanomaan uskoo, EPA:n pääjohtajuus vaatisi vähintään Yhdysvaltain historian parhaan strategin.

Donald Trump ilmoitti viime syyskuussa – siis reilusti ennen vaaleja – aikovansa asettaa tuon viraston hallinnonvaihtoa johtavaksi henkilöksi Myron Ebellin. Tuo ilmoitus voi ennakoida sitä, että Trump virkaan astuttuaan aikoo nimittää Ebellin EPA:n johtajaksi. Siispä katsotaan pikaisesti, millainen mies Myron Ebell on, sillä se saattaa kertoa paljon Trumpin politiikasta tällä saralla. 

Presidentti Trump ja globaalin ilmastopolitiikan suunta?

Se oli sitten siinä. Nimittäin Yhdysvaltain presidentinvaalit ja myös kongressin täydennysvaalit. Lopputuloksena Donald Trump on seuraavat neljä vuotta presidenttinä ja hänen republikaaneillaan on enemmistö niin senaatissa kuin edustajainhuoneessa. Siis värisuora, jota myöhemmin täydentävät vielä korkeimman oikeuden puuttuvien jäsenten ja tuhansien vaalien yhteydessä vaihtuvien korkeiden virkamiesten nimitykset hallitsevan puolueen mieleisillä ehdokkailla.

NYT:n katkeran kirjoituksen otsikko tuloksen selvittyä

Muutos, jonka näemme asteittain parin seuraavan vuoden aikana, on erittäin suuri joillakin politiikan saroilla, vähäisempi toisilla ja joillakin ehkä huomaamaton. Veikkaan melko suurta muutosta Yhdysvaltain ilmasto- ja energiapolitiikan aloille ja sitä kautta myös globaaleihin trendeihin.

Vaalikampanjoinnissa ilmastopoliittiset kysymykset eivät nousseet otsikoihin kuin hetkittäin siitä huolimatta, että Trumpin ja Clintonin teemat noissa asioissa olivat hyvin kaukana toisistaan. Kun Hillary Clinton lupasi huolehtia Obaman ilmastopolitiikan perinnöstä, joista ehkä merkittävin oli Pariisin "ilmastosopimuksen" hiljattainen "voimaansaattaminen", lupasi Trump kampanjansa aikana repiä sopimuspaperin. Meitä ei enää kiinnosta, mitä Clinton olisi tällä saralla tehnyt. Se kiinnostaa, mitä presidentti Trump voi tehdä ja mitä hän lopulta tekee.

Kun Obaman hallinnon kärkihenkilöt ovat pitäneet ilmastonmuutoksen uhkaa yhtenä keskeisenä teemana lähes kaikissa puheissaan ja kanssakäymisissään, ei presidentti Niinistön tai ulkomisteri Soinin tarvitse varautua siihen vuodenvaihteen jälkeen. Tältä osin kysymysten asettelu vaihtuu teemoihin "nyt olisi edullista hiili- ja kaasuenergiaa tarjolla Yhdysvalloista" ja "YK:n ympäristöohjelmat keskittyvät aivan liikaa ilmastoasioihin, joten miksi niihin rahanne hukkaatte". Jos Trump tai hänen ministerinsä jotain ilmastopolitiikasta sanovat, se todennäköisesti liittyy Obaman hallinnon anteliaiden energiatukiasten repimiseen ja YK:n arvosteluun.

Pariisin ilmastosopimuksella, jonka edellä kirjoitin lainausmerkkeihin, ei todennäköisesti ole vaikutusta Yhdysvaltain politiikkaan. Sitähän ei ole ratifioitu sitovaksi Yhdysvaltain senaatissa. On vain presidentti Obaman allekirjoitus, joka ei Trumpia sido mitenkään. Sama koskee useimpia muitakin Obaman viimeisten vuosien aikana tekemiä "sopimuksia" tai lupauksia. Niiden merkitys on yhtä painava kuin presidentti Rytin kirjallisella lupauksella jatkaa sotaa Saksan rinnalla 26. kesäkuuta 1944. Muutama kuukausi, ja lupaukset ovat vain pieni mauste historian pikkelssissä.

Trumpin ei tarvitse varsinaisesti repiä mitään. Riittää, kun hän antaa ohjeet arvioida ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet uudelleen ja Obaman lupauksista riippumatta. Kaikki luultavasti jo odottavat tätä, minkä asian voi jo päätellä mm. lähipäivien markkinareaktioista. Jo nyt mm. Euroopan vihreän energiateollisuuden markkinaindeksi on sukeltamassa.

Pariisin sopimuksen huomiotta jättämisen lailla Trump voi yhtä helposti ja vain omalla allekirjoituksellaan jäädyttää tai olennaisesti pienentää sitä rahoitusta, jota Obaman hallinto pyrki kongressin vastustuksesta huolimatta kasvattamaan mm. Vihreälle ilmastorahastolle ja YK:n ilmasto-ohjelmille. Erona näiden hallintojen tavoitteille kongressin kukkulallla on se, että Obama joutui taistelemaan vastatuuleen kun Trump saa tehdä liikkeensä myötätuuleen. YK:ssa ja monissa äänekkäissä lobbausliikkeissä kannattaakin varautua budjettikuriin, sillä liittovaltion helppo rahoitus ei ole enää vuodesta 2018 alkaen selvää.