YK:n vihreä rahasto ilmastoa pelastamassa

YK:n ilmastokokous Cancunissa 2010 päätti perustaa Vihreän Ilmastorahaston (Green Climate Fund). Seuraava ilmastokokous Durbanissa 2011 päätti, että rahaston pääomaksi tavoitellaan 100 miljardia US-dollaria, jotka kerätään kehittyneiltä mailta vuoteen 2020 mennessä.

Vihreä meppimme Satu Hassi kirjoitti Durbanin kokouksesta blogiinsa seuraavasti: "Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo. Maailmanpolitiikan ja ilmastodiplomatian näkökulmasta mannerlaatat ovat rytisseet uuteen asentoon. Mutta ilmastotieteen näkökulmasta ei ole lähestulkoonkaan varmistettu, että pystytään estämään maapallon lämpeneminen yli kahden asteen. Se on kuitenkin jotenkuten mahdollisuuksien rajoissa." Katsotaanpa, miten Vihreän Ilmastorahaston toiminta on käynnistynyt.

Rahasto on perustanut päämajansa Etelä-Korean Söuliin. Se on palkannut työntekijänsä ja pyytänyt kehittyneiltä mailta rahoitusta, jota pitäisi siis tulla tasaisen vauhdin mukaan noin 12,5 miljardia vuodessa, jotta vuonna 2020 olisi koossa 100 miljardia dollaria. Rahaston johtokunta piti kesäkuun lopulla kokouksen, jossa rahoitustilannetta tarkasteltiin ja samalla hyväksyttiin loppuvuoden budjetti. Sen tärkeimmästä sivusta on otos alla:

Vihreän Ilmastorahaston budjetti dollareina

Rahaston hyväksytty toimintabudjetti tämän vuoden loppuun mennessä (14 kuukauden ajalta) on siis reilut 7,6 miljoonaa dollaria, josta lähes 5,5 miljoonaa kuluu sihteeristön palkkoihin, matkusteluun, vuokriin, tietotekniikkaan jne. Johtokunnan kokouksiin (vast.) on varattu reilut 1,3 miljoonaa, rahaston johtajalle 121 000 dollaria sekä rahaston edunvalvojana ja tilipankkina toimivan Maailmanpankin kuluihin lähes 700 000 dollaria.

Katsotaanpa sitten, paljonko kehittyneet maat ovat lupauksensa mukaisesti lahjoittaneet rahastolle. Tasaisen lahjoitusvauhdin taulukon mukaisesti rahaa olisi pitänyt tulla sisään noin 14 miljardia dollaria. Seuraavassa kuvassa näkyvät tähän asti annetut lahjoitukset:

Ilmastorahaston keräämät varat tuhansina dollareina

Oikeanpuolimmaisesta sarakkeesta näkyy, että rahaston varat ovat lähes 6,8 miljoonaa dollaria. Lisäksi Yhdistynyt Kuningaskunta ja Norja ovat luvanneet lähettää rahaa tuon lisäksi noin 1,5 miljoonaa dollaria, joten rahasto olettaa saavansa vuoden loppuun mennessä yhteensä 8,2 miljoonaa kokoon. Se on lähes 0,06 prosenttia tuosta tasaisen vauhdin lukemasta. Vauhtia on siis kiristettävä.



Me suomalaiset voimme kuitenkin olla ylpeitä siitä, että tuon rahaston sisällä olemme neljänneksi suurin rahoittaja. Tuota kiusallista mitalisijojen ulkopuolelle jäämistä lieventää se, että olemme suhteellisesti heti Tanskan jälkeen suuri lahjoittaja (per kansantuote). Hieno sijoitus kehittyneiden valtioiden perheessä! Voitimme mm. Yhdysvallat, Kanadan, Ranskan, Italian, Espanjan ja itse asiassa kaikki G20-maat tuossa per kansantuote -vertailussa. Olemme vähän kuin Kimi Räikkösiä tässä vihreässä maailmanpelastuskisassa, mutta kunnia ministeri Ville Niinistölle, joka on kuskimme tässä kisassa. Lähettämällä 1,5 miljoonaa lisää pääsisimme jopa johtopaikalle....

Lopuksi sitten tieto siitä, paljonko Vihreä ilmastorahasto on käyttänyt varojaan kehitysmaiden pelastamiseksi ilmastotuholta. Summa on helppo muistaa, sillä se on tasan nolla dollaria. Likipitäen kaikki varat menevät rahaston hallinnan pyörittämiseen. Vaikka Vihreän Ilmastorahaston varsinainen rahoitustoiminta saattaa tuntua vaatimattomalta, on toiminnan vaikuttavuus kuitenkin huikeaa. Ilmasto taisi säikähtää ihmiskunnan vihreitä aikeita jo 15 vuotta ennen rahaston perustamista, sillä yli 16 vuoteen ei ilmasto ole lämmennyt.  Satu Hassin optimismi lämpenemisen pitämiseksi alle kahden asteen ei siis välttämättä ole vihreää haihattelua.

Kun vihreä ilmastokokous maailman pelasti

Durbanin riitaisa ja jatkoajalle venynyt ilmastokokous päättyi 11.12.2011. Kokouksessa sovittiin joistakin asioista. Tosin niistä sovittiin oikeastaan vain se, että tulevissa kokouksissa sovitaan sitten tarkemmin, mistä Durbanissa sovittiin. Durbanin pöytäkirjoja jouduttaneen odottamaan muutamia viikkoja, sillä etelä-afrikkalaisille pöytäkirjan pitäjille taisi jäädä monin osin epäselväksi, mistä sovittiin.

YK:n puitteissa nyt kuitenkin aloitetaan neuvotteluprosessi, jonka päämääränä on aikaansaada vuoteen 2015 mennessä sitova ja vuonna 2020 voimaan tuleva sopimus kaikkia maita koskevista kasvihuonepäästöjen rajoituksista. Juuri mistään konkreettisesta tämän vaikeaksi ennakoidun neuvotteluprosessin osalta ei sitten päästy sopuun.

Ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) mukaan voi pitää merkittävänä läpimurtona, kun tähän saakka ilmastosopimusten ulkopuolella olleet maat lupautuivat neuvottelemaan uudesta sitovasta sopimuksesta päästöjen vähentämiseksi. Niinistön mukaan sovun ansiosta maapallon keskilämpötilan nousu pystytään ehkä rajaamaan enintään kahteen asteeseen.

Vastineeksi tälle lähinnä EU:n ja pienempien kehitysmaiden ajamalle tavoitteelle sovittiin, että EU, Norja, Sveitsi ja Uusi Seelanti jatkavat yksipuolisesti ensi vuoden lopussa päättyvää Kioton ilmastosopimusta viidellä vuodella. Tämä merkitsee, että Kiotoon sitoutuneiden maiden määrä vähenee huomattavasti, ja Kioto kattaa enää enintään 15 prosenttia koko ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä. Onneksi tästäkin asiasta lopullinen sopiminen jäi ensi vuodelle, joten hallitukset myös EU:ssa voivat vielä harkita asiaa. Todettakoon vielä, että maailman suurimmat hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat, Kiina, Intia ja Yhdysvallat, eivät edelleenkään sitoudu rajoituksiin.

Durbanissa sovittiin, että jo vuosi sitten Cancunissa sovittua YK:n hallinnoimaa ja 100 miljardin dollarin vuosibudjetilla toimivaa ilmastorahastoa ryhdytään kehittämään. Tämä vaatimus oli pienten kehitysmaiden listalla korkealla. Onneksi tämän lähinnä EU:n, Pohjois-Amerikan maiden ja Japanin maksettavaksi aiotun rahaston varojen keräämisestäkään ei päästy minkäänlaiseen ratkaisuun, joten tältäkin osin neuvottelut jatkuvat tulevina vuosina.

Vihreä meppimme Satu Hassi kirjoittaa blogissaan Durbanin kokouksesta seuraavaa: "Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo. Maailmanpolitiikan ja ilmastodiplomatian näkökulmasta mannerlaatat ovat rytisseet uuteen asentoon. Mutta ilmastotieteen näkökulmasta ei ole lähestulkoonkaan varmistettu, että pystytään estämään maapallon lämpeneminen yli kahden asteen. Se on kuitenkin jotenkuten mahdollisuuksien rajoissa."

Monien ympäristöjärjestöjen tiedottajat ovat Hassin kanssa hieman eri mieltä. kansainvälisen WWF:n ilmasto- ja energiaohjelman johtaja Samantha Smith totesi pettyneenä: "He eivät saaneet sopua aikaiseksi (Durbanissa). Kaikki vesitettiin niin, että jokainen saattoi tulla mukaan (loppuasiakirjoihin)."

Myös muut järjestöt, muun muassa WWF Suomi, Greenpeace, Luontoliitto, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ja Kirkon ulkomaanapu, muistuttavat, että Kioton sopimuksen jatkon pituus jäi auki. Järjestöt ovat huolissaan siitä, että uuden Kiotoa seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen käyttöönotto lykkääntyy todennäköisesti 2020-luvulle saakka, eikä päästöjä saada käännettyä laskuun ajoissa.

Hassi ja Niinistö joutunevat siis selittelemään äänestäjäkunnilleen historiallisuutta ja läpimurtoja.

Durbanin riitelevän vihreän kokouksen puheenjohtajana toiminut Etelä-Afrikan ulkoministeri Nkoana-Mashabane päätti kokouksen sanoihin: "Olemme pelastaneet tänään huomisen". Näihin sanoihin voi kyllä yhtyä. Kokous sentään onnistui torppaamaan 1600 miljardin dollarin ilmastorahastolaajennuksen ja "Maaäidin" oikeuksia puolustavan kansainvälisen oikeusistuimen perustamisen, joiden tehtävinä olisi ollut ilmastoasioista toisin ajattelevien hiljentäminen ja sähkön hinnan kolminkertaistamista haluavan tuulivoimalateollisuuden etujen ajaminen. Muutenkin liki nollatulos - siis sopiminen sopimisesta joskus tulevaisuudessa - mahdollistaa vielä uuden harkinnan kaikesta siitä, mistä oltiin sopivinaan Durbanissa. Kiitämme vielä tästä ennenkaikkea Kiinaa ja Intiaa.

Seuraava riitelevä ilmastokokous, COP18, järjestetään vuoden päästä Qatarissa. Sielläkin todennäköisesti pelastetaan maailma ja tehdään historiallisia läpimurtoja sopimalla tulevista ilmastoaktiivien neuvotteluista uusissa lämpimissä kokouspaikoissa. Neuvotteluintoa tosin voi haitata se, että ilmaston lämpötila on laskenut jo 13 vuoden ajan siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidin määrä on jatkanut kasvuaan. Vuonna 2020 ilmasto on ehkä viilentynyt jo niin paljon, että vihreän ilmastopolitiikan suosio on marginalisoitunut prosenttiliikkeeksi. Mutta ilmastosirkusta pääsemme nauttimaan ja nauramaan vielä pitkään.