 |
| Professori Jarkko Hantula |
Metsäntutkimuslaitoksen metsäpatologian professori Jarkko Hantulalla on mielenkiintoinen bloggaus US:n Puheenvuoro-palstalla. Otsikolla "
Palaavatko 1980-luvun metsätuhot?" Hantula kertaa lyhyesti nykytietämyksen 1980-luvun metsätuhoista:
Tämän vuoden suvi on ollut kylmä ja sateinen. Mikäli kesän luonne
säilyy samanlaisena syksyyn saakka, saatamme kokea déjá-vu -ilmiön
1980-luvulle, jolloin ympäristökysymykset nousivat Suomessa eturivin
uutisiksi ja mm. pitkään valmisteltu ympäristöministeriö perustettiin
lähes maailmanlopun tunnelmissa.
Mutta ensin kerron nuoremmille
lukijoilleni hiukan historiaa. Keski-Euroopassa oli 1970-luvun lopulla
ankara kesäinen pakkasjakso, jonka seurauksena jo valmiiksi
ilmansaasteiden rasittamat kuuset paleltuivat laajoilla alueilla. Tästä
monet saastetutkijat, media, poliitikot ja lopulta myös tavallinen kansa
tekivät sen johtopäätöksen, että laajat metsäkuolemat olivat ihmisen
toiminnan eli ilmansaasteiden seurausta. Havainto vauhditti
merkittävästi silloista vihreän aatteen läpimurtoa Euroopassa.
Kun
Suomessa sitten 1980-luvun aikana oli useita koleita kesiä ja
suomalaiset männyt alkoivat ruskettua vuosi vuodelta pahemmin, tarttui
media aiheeseen ja sai puolelleen muutamia tutkijoita kuten Erkki
Lähteen ja Satu Huttusen. Nämä antoivat professorinstatuksellaan
uskottavuutta väitteille saasteiden aikaansaamista tuhoista ja
maailmanlopun ennusteista suomalaisille metsille.
Ristiriita
Suomen ja etenkin Lapin alhaisten saastepitoisuuksien ja metsäkuolemien
välillä selitettiin pois Suomen karulla ilmastolla, jonka seurauksena
maamme mäntyjen sanottiin olevan äärimmäisen herkkiä ilmansaasteille.
Tähän kuvaan sopi erinomaisesti pahimpien tuhojen löytyminen pohjoisesta
Sallan Rikkilehdosta, venäläisen teollisuuskaupunki Montsegorskin
läheltä.
 |
| Versosurmaista taimikkoa. Kuva Timo Kurkela |
Toki Suomessa oli tutkijoita, kuten Timo Kurkela, jotka ymmärsivät
että ilmiön taustalla olivat poikkeuksellisen sateiset kesät ja niiden
villitsemä surmakkasieni. Media ei kuitenkaan halunnut kuunnella heidän
tylsää selitystään 1980-luvun mäntytuhojen taustalla, vaan piti
viimeiseen asti kiinni saasteteoriasta.
Niinpä 1980-luvun
ruskeiden mäntyjen aiheuttajaksi hyväksyttiin vasta kymmenien miljoonien
markkojen tutkimushankkeen tulosten pohjalta surmakan aiheuttama
versosurma (silloin myös versosyöpänä tunnettu); ratkaisevia todisteita
tästä esittelivät rovaniemeläinen Risto Jalkanen ja hänen oppilaansa
Juha Kaitera. Sekä tietenkin itse mäntymetsät, jotka hankkeen
valmistuessa olivat jo karistaneet ikävän sienen niskoiltaan ja
kasvoivat taas yhtä vihreinä kuten aina ennenkin.
