Ilmastorintamalta ei mitään uutta

Vierailiko ilmastonmuutos Suomessa tällä viikolla?

Vielä muutama vuosi sitten ilmastotieteilijät ja myös muut ilmastopoliitikot muistuttivat meitä siitä, että sää ja ilmasto eivät ole sama asia. Kaikki on kuitenkin muuttunut. Nyt ilmastontutkijat ja poliitikot nostavat jokaisen sään ääri-ilmiön julkisuuteen vihreän toimittajakunnan avustuksella todistaakseen, että ilmastonmuutos tekee hirveää työtään meidän syntiemme vuoksi.

Tämä muutos johtuu siitä tosiasiasta, että siinä oikeassa ilmastossa ei ole tapahtunut mitään kovin hälyyttävää. Se vaihtelee ajallisesti ja paikallisesti, kuten se on aina tehnyt. Välillä jossain on tulvia, kuivuutta, kuumaa tai kylmää, syntyy myrskyjä ja ei synny. Ainoakaan globaali ilmastotilasto ei todista sään ääri-ilmiöiden yleistymisen puolesta. Tästä huolimatta ilmastomallinnuksiin hurahtanut ilmastotutkijoiden valtavirta on Yhdysvaltain viimevuotisista presidentinvaaleista alkaen alkanut rummutuksen asiasta. New Yorkin alueelle rantautunut "hurrikaani" Sandy saattoi pelastaa Obamalle uudelleenvalinnan, mutta säätilastojen mukaan Sandy ei ollut edes hurrikaani rantautuessaan, eikä se ollut sen paremmin ensimmäinen tai viimeinen myrsky, joka New Yorkin alavia alueita huuhtelee. Eivätkä Sandyn kaltaiset esimerkit vakuuta kansoja ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Nehän toimivat oikeastaan päinvastoin todistaessaan, että sään ääri-ilmiöitä on nyt, kuten on aina ollut.

Virkistävä poikkeus suomalaisen suuren median ilmastokirjoittelussa oli tänään lukemani kolumni Helsingin Sanomien pääkirjoituspalstalla. Sen oli kirjoittanut Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen. Seuraavassa muutamia lainauksia Jokisen kirjoituksesta:

Vaikka Euroopan tulvat ja Suomen helteet olivat paikoin poikkeuksellisia, niistä ei voi tehdä johtopäätöksiä "sekaisin olevasta säästä". Meteorologin näkökulmasta erikoisia sääilmiöitä ei ole viime aikoina esiintynyt erityisen paljon, vaikka niiden taloudelliset vaikutukset voivat olla miljardeja euroja. Ilmiöt lähinnä muistuttavat, että meidän leveysasteidemme säälle on luontaista suuri vaihtelu. Suursäätila aiheuttaa sen, että sää on välillä kuumaa ja kuivaa ja välillä viileää ja sateista.

Poikkeuksellisia sääilmiöitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Vaikka monet näyttävät ja dramaattiselta kuulostavat sääilmiöt ovat todellisuudessa varsin tavanomaisia, todella poikkeuksellisiakin ilmiöitä esiintyy silloin tällöin. Ne kuuluvat oleellisena osana sään vaihtelevaan luonteeseen.

Viime vuosina on kuultu niin lumisateiden aiheuttamista ongelmista raideliikenteessä, kaivosalaa haitanneista sateista kuin sähkökatkosten seurauksista myrskyjen ja rajuilmojen jälkeen. Niinpä säähän varautuminen ja sen ennakointi on entistä tärkeämpää. Mielenkiinto säätä kohtaan tuskin ainakaan hiipuu lähitulevaisuudessa.

Jokisen tasapainoinen kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan tuosta ennen lainausta olevasta linkistä.

Jäinpä kuitenkin miettimään, millaisia reaktioita Jokisen esimiehet saivat lukiessaan Hesaria aamulla. Menivätkö murot väärään kurkkuun? En lähde toistamaan itseäni, mutta totean tällä perusteella Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Taalaksen olevan kovin eri linjoilla alaisensa meteorologin kanssa. Toivottavasti järkevästi kirjoittava Pauli Jokinen ei joudu ongelmiin lysenkolaisten esimiestensä kanssa.