Tuo on se perusviesti, jonka voi lukea vastikään
julkaistusta laajasta “Ilmastomuutos
uudelleenharkittuna II: Fysikaalinen tiede” -raportista. Hallituksista
riippumaton kansainvälinen tiedemiesjoukko, NIPCC, on koonnut seitsemän päälukua ja yhteensä yli 1000 sivua
käsittävän teoksen vertaisarvioiduista lähteistä. Teoksen laajuus vastaa suurin
piirtein piakkoin julkaistavaa YK:n ja eri maiden hallituksista riippuvaisen
ilmastopaneelin, IPCC:n, raportin ensimmäistä osaa. IPCC:n uusimman raportin odotetaan edeltäjiensä
tavoin ja perustamisasiakirjassaan saamansa tehtävän mukaisesti julistavan
ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen uhkaa ja torjuntatarvetta
Teosten viestit siis poikkeavat huomattavasti toisistaan, vaikka
molemmat perustuvat tekijöidensä mukaan tieteellisiin tutkimustuloksiin. No,
miten näin voi olla? Sanoisinpa, että keskeiset erot raporttien välillä
liittyvät kahteen isohkoon näkökulmaeroon. Ilmastonmuutos uudelleenharkittuna II
(CCR-II) on vapaa poliittisesta manipulaatiosta. Sen kirjoittajia ei siis ole
ohjattu minkään globaalin kehittämistavoitteen näkökulmasta tuottamaan haluttua
tulevaisuusskenaariota. Toinen iso ero on siinä, että CCR-II perustuu puhtaasti
empiirisiin havaintoihin, kun taas IPCC:n viides arviointiraportin (AR5)
johtopäätösten kestävyys riippuu pitkälti virtuaalimaailmassa tehtyjen ilmastomallinnusten luotettavuudesta, mikä ei ole kovin hääppöinen.
Ei ole mikään salaisuus, että CCR-II on kirjoitettu AR5:n ensimmäisen
osan kritiikiksi. Sen nimessä oleva sana "uudelleenharkittuna" ja
myös sen julkaisuajankohta sisällön ohella todistavat tästä. Minua tuo asia ei
häiritse. Päinvastoin pidän tärkeänä sitä, että lähes raamatullisen arvovallan
saaneille IPCC:n raporteille tulee riittävä ja tosiasioihin perustuva
vastapaino.
Harva jaksaa lukea kumpaakaan noista massiivisista teoksista.
Siksi molemmista julkaistaan 20 - 30 sivun mittaiset yhteenvedot, joiden viesti
on suunnattu lähinnä poliittisille päättäjille. IPCC on yhdessä eri maiden
ilmastopolitiikasta vastaavien tahojen kanssa viimeistelemässä Tukholmassa omaa
yhteenvetoaan. Sen saamisessa sekä tieteellisesti uskottavaksi että aggressiivista
globaalia ilmastopolitiikkaa tukevaksi on ollut ongelmia, kuten olen täällä kirjoittanut. Saapa nähdä, pääseekö Tukholman kokous sopuun tekstistä aikataulun
mukaisesti huomiseen 27.9. mennessä.
