Luciferia etsimässä säädatasta

Helsingin Sanomat julkaisi 7.8.2017 jutun otsikolla ” Yli 40 asteen lämpötiloista kärsivä Välimeri on ilmastonmuutoksen ”murheenkryyni”, joka näyttää lämpenevän muita alueita enemmän, sanoo asiantuntija – mutta miksi lämpö kiertää Suomen?”.  Seuraavassa muutamia otteita tuosta jutusta ja tuttuun tyyliin myös blogistin kommentteja.

HS:n kuvitusta: Miehet uivat suihkulähteessä Unkarin pää-
kaupungissa  Budapestissa viime viikolla. Tällä viikolla kylpylä-
kaupunkiin on luvattu 35 astetta lämmintä.
(KUVA: LASZLO BALOGH / REUTERS)

ETELÄ-EUROOPPAA viime päivinä koetellut raju helleaalto on nostanut lämpötilat paikoitellen yli 40 asteeseen. Tukalissa lämpötiloissa on hikoiltu Portugalista Turkkiin ulottuvalla vyöhykkeellä.

Aivan! Heinäkuun loppu ja elokuun alkupuoli ovat ihan vanhastaan lämpimintä aikaa kaikkialla Euroopassa. Helleaallot ovat tyypillisiä tälle vuodenajalle. Yli 40 asteen korkeimmat päivälämpötilat kuuluvat niin ikään normaaliin ilmastoon Välimeren tuntumassa. Korkein varjossa mittaamani ilmanlämpötila oli 44 astetta eräällä työmatkalla Kaakkois-Turkissa elokuussa 2007. Kun parin tunnin ulkoilmareissulta pääsi takaisin ilmastoituun autoon, jonka sisälämpötila ei laskenut täysillä toimivasta ilmastoinnista huolimatta 32 astetta alemmas, tuntui kuin olisi hypännyt kylmävarastoon.

Viikonloppuna kuolemantapauksista on raportoitu ainakin Italiassa, Romaniassa ja Puolassa, kertoi uutistoimisto Reuters. ”On selvää, että Luciferin takia on kuollut suuri määrä jo valmiiksi sairaita ihmisiä”, kertoo Maailman ilmatieteenjärjestön pääsihteeri Petteri Taalas. Hellekuolemat johtuvat korkeiden lämpötilojen lisäksi esimerkiksi onnettomuuksista. Lisäksi korkeat lämpötilat ovat vaaraksi ihmisille, joilla on esimerkiksi sydän-, verenkiertoelin- tai hengityselinsairauksia.

Kyllähän se on totta, että altistavan helteen vaikutukset voivat sammuttaa jo viimeisillään ja heikosti lepattavan elämän liekin. Mutta tutkimusten mukaan kylmyys on kuitenkin 3 – 20 kertaa hurjempi tappaja. Minä en nyt tässä bloggauksessa lähde kiistelemään Petteri Taalaksen kanssa tuosta asiasta. Keskityn muuhun, mutta jos lukija haluaa tutustua tutkittuun tietoon asiasta, tarjoan tätä ja tätä kirjoitusta.

PÄÄSYYLLINEN helleaaltoon on Taalaksen mukaan ilmastonmuutos. Luciferia muistuttavia helleaaltoja on koettu Euroopassa aiemminkin. Vuonna 2010 Suomi sai kokea osan Venäjää piinanneesta helleaallosta, joka aiheutti esimerkiksi lukuisia maastopaloja ja arviolta noin 50 000 ihmisen ennenaikaisen kuoleman. Vuonna 2003 Keski-Eurooppaa ja etenkin Ranskaa kiusannut helle tappoi arviolta noin 70 000 ihmistä. ”Ilmastonmuutoksen kannalta etenkin Välimeren alue on murheenkryyni. Se näyttää lämpenevän muita alueita enemmän, minkä lisäksi sademäärät ovat laskussa, mikä aiheuttaa kuivuusongelmia”, Taalas sanoo.

Selvä! Jos nyt ymmärrän oikein, Taalas tarkoittaa, että ennen viimeaikojen ilmastonmuutosta tällaisia helleaaltoja ei ollut tai ainakin ne olivat lievempiä. Tutkitaanpa Euroopan säädataa, jota meillä ei valitettavasti ole mitattuna nykyaikaisin instrumentein kovin pitkältä ajalta.

Kuva 2

Hain ECA&D-säätietokannasta seitsemän viereisessä kartassa (kuva 2) näkyvän sääaseman päivittäiset lämpötila- ja sadantatiedot, joista työstin alla olevat graafit. Tarkoitukseni oli vastata seuraaviin kysymyksiin:

1.       Ovatko kesän hellepäivät (lämpötila > 25 astetta C) lisääntyneet? 

2.       Ovatko hellejaksojen pituudet kasvaneet? Tällä on hyvin suuri merkitys, sillä tutkimusten mukaan vasta yli kolme päivää kestävillä hellejaksoilla näyttää olevan vaikutusta ihmisten kuolleisuuteen.

3.       Onko helteiden kovuus kasvanut? Tätä koetin selvittää laskemalla kesän korkeimman lämpötilan kehitystä.

4.       Onko kesäisessä sadannassa tapahtunut vähenemistä, kuten Taalas väittää?

Jostain syystä Petteri Taalas unohti vakiosanomastaan viestin, jonka mukaan sademäärät ovat laskeneet, mutta rankkasateiden määrä on kasvanut. Viidentenä asiana selvitin vielä tuon asian.

Ongelmallista on tosiaan se, että helposti on saatavilla vain vähän pitkäaikaista ja katkeamatonta säätietoa. Valitsin nuo sääasemat em. kriteerien perusteella. Parhaimmillaan niiden tiedot ulottuvat 1800-luvun lopulle ja huonoimmillaan 1920-luvun alkuun. Joka tapauksessa kaikkien käyttämieni sääasemien tiedot ulottuvat useita vuosikymmeniä 1960-luvun taakse, mitä monet pitävät rajana ihmisperäisen ilmastovaikutuksen dominanssille.

No, lähdetään katsomaan sääasemien dataa. Sitä ennen kuitenkin muutama tärkeä ilmoitus datan lukijalle: Ensiksikin olen laskenut kaikki graafit 10 vuoden liukuvalla keskiarvolla saadakseni ilmastollisen muutoksen esiin. Siis jokainen kuvaajan arvopiste kertoo pystyakselin muuttujan keskiarvon vaaka-akselin vuotta edeltäneiltä 10 vuodelta. Esimerkiksi kuvassa 3 olevan kuvaajan ensimmäinen piste (1913) kertoo, että Los Llanosin mittaamien kesäkuukausien hellepäivien määrän keskiarvo vuosina 1904 – 1913 oli 79,5.

Olen nuo graafien pystyakselit mitoittanut neljän standardipoikkeaman mukaisesti. Se siis tarkoittaa, että 95 % vuosittaisista mittaustuloksista mahtuisi graafiin. Kun nyt katsot noita 10 vuoden liukuvia keskiarvoja, näet, josko jokin niistä pyrkii graafialueen ulkopuolelle. Silloinhan olisi kyse todella merkittävästä muutoksesta. Jos graafit pysyvät keskialueella, osoittaisivat myös tilastolliset testit lähinnä satunnaisvaihtelua – siis kohinaa, jolloin suureen huoleen ei ole aihetta.

1. Iberian niemimaa, Los Llanos (Espanja) (Kuva 3)

Kuvan vasemman yläkulman graafin pisteviiva, joka esittää varsinaisen kuvaajan lineaarista trendiä, osoittaa kesäkuukausien hellepäivien määrän nousua 1900-luvun alun keskimääräisestä noin 80:stä 2000-luvun alun 85:een. Toisaalta kuvaaja näyttää tuon tason saavutetun jo 1940-luvulla ensimmäisen kerran. Selvä muutos näkyy myös hellejaksojen pituudessa (keskimmäinen graafi ylhäällä). Kesän pisin hellejakso siis näyttäisi kestävän nykyisin 10 päivää pidempään kuin 100 vuotta sitten.

Kuva 3

Lineaarinen trendi oikean yläkulman graafissa kertoo niin ikään kesien korkeimman lämpötilan noususta noin asteella, mutta varsinaisesta kuvaajasta näemme, että maksimilämpötiloilla mitattuna Los Llanosin keskimäärin kuumimmat kesälämpötilat mitattiin 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Itse asiassa Los Llanosin lämpötilaennätys on vuodelta 1901 oleva +45 astetta. Mutta nuo yksittäiset mittaukset ovat säätä, eivätkä kuvaa ilmastoa siten kuin vähintään 10 vuoden mittausten keskiarvot. Vuosien 1904-1913 maksimilämpötilojen keskiarvo on kuitenkin korkeampi kuin vuosien 2007-2016. Lineaarinen trendi siis viittaa siihen, että alueen kesät ovat nykyisin keskimäärin vähän lämpimämpiä kuin 1900-luvulla, mutta mitään ennennäkemätöntä ei Los Llanosin säähistoriassa ole viime aikoina nähty lämpötilojen osalta.

Sain Los Llanosia paremmat (=kattavammat) sadantatiedot Dorecan sääasemalta (alemmat graafit). Vasemmanpuoleisen graafin mukaan kesäsateet ovat hieman vähentyneet viimeisen 100 vuoden aikana. Ehkä Taalas onkin oikeassa, sillä kyllä Los Llanos ja Doreca vähän sen suuntaisesta todistavat? Toisaalta Dorecan aseman tietojen mukaan Taalaksen usein esittämä väite rankkasateiden yleistymisestä ei sen osalta pidä paikkaansa (oikeanpuoleinen graafi).

2. Keskinen Välimeri, Lugano (Sveitsi) (Kuva 4)

Sveitsin asemat ovat tuottaneet kellontarkkaa säätietoa sodankäynnin häiritsemättä. Mitä kertoo Alppien etelärinteillä sijaitseva ja Italiaan katsova Luganon asema? Lyhyesti sanottuna se kertoo helteiden vähentyneen. Tältä osin viesti on päinvastainen kuin Los Llanosin tapauksessa.  Tosin kesäinen sadantakin näyttää pientä vähenemistä. Rankkasateiden yleistymisestä kesäaikaan ei saada vahvistusta Luganostakaan. Jos Taalas ennusteineen sai pisteen Espanjan kohdalla, nyt tuli miinuspiste Sveitsistä.

Luganon helle-ennätykset ovat 1930 - 1950-luvuilta.

Kuva 4

3. Länsi-Balkan, Pecs (Unkari) ja Gospic (Kroatia) (Kuva 5)

Helteissä, maksimilämpötiloissa ja sadannassa näkyy pientä vaihtelua vuosikymmenten välillä, mutta ei mitään todellista muutosta. Toisen kerran miinuspiste Taalaksen havaintojen oikeellisuudelle, kun olemme tarkistaneet Välimeren pohjoisrannan länsiosan. Urheilutermein sanoisin, että kisan puolivälissä ennakkosuosikki on vakavan paikan edessä...

Myös Pecsin helle-ennätukset on pääosin 1940-luvulta.

Kuva 5

4. Itä-Balkan, Bukarest (Romania) (Kuva 6)

Sanoisin samaa kuin Länsi-Balkanin kohdalla – ei pysyviä ilmastollisia muutoksia. Mutta kyllä 2000-luvun kesät ovat myös 10 vuoden liukuvalla keskiarvolla mitattuna pikkuisen 1930- ja 1940 lukujen kesiä lämpimämpiä. Olennaista tilastollista merkitsevyyttä noille muutoksille ei tosin laskemalla saa, ja niitähän Taalaksen väittämät tarvitsisivat. Bukarestin sadantakaan ei tue vähenemistä. Ennen Välimeren itäosiin siirtymistä Taalaksen väittämät ovat tappiolla 1-3.

Kuva 6

5. Vähä-Aasia ja itäinen Välimeri, Isparta ja Nikosia (Turkki ja Kypros) (Kuva 7)

Melkein tasaista osoittaa Ispartankin sääaseman helteitä mittaava data. Toki 2000-luku on helleindikaattorien kärjessä, mutta vuosittaisessa vaihtelussa viime vuosikymmenen huippuarvot eivät nouse 1930-1950-lukujen vastaavien edelle. Ei voi kuitenkaan kiistää, etteikö 2000-luku olisi ollut vähän helteisempi verrattuna Ispartan varhaisempaan historiaan lineaarisella trendillä tarkasteltuna, mutta olennaisesta muutoksesta ei voi puhua. Valitettavasti Ispartan tiedot loppuvat vuoteen 2009, joten aivan viimeiset vuodet eivät ole mukana.

Kuva 7

Nikosian sadantatiedot näyttävät, että kesäiset rankkasateet eivät ole ongelma siitäkään huolimatta, että sadanta ei ole laskusuunnassa. Itäisen välimeren data ei mielestäni vahvista Taalaksen väitteitä, mutta eivät niitä täysin tyrmääkään. Tästä ei jaeta pisteitä.

Millaiset vastaukset saimme kysymyksiini? Sanoisin, että 2000-luvun kesäilmasto on jossain päin ollut vähän koettua helteisempi, mutta näin ei ole ollut kaikkialla. Myöskään sadannassa ei näy suurempaa huolen aihetta. Kesäilmasto kyllä näyttää vaihtelevan paljonkin, mutta näin se on tehnyt aina. Minä en löytänyt sellaista systemaattista muutosta, joka todistaisi Taalaksen mainitseman pääsyyllisyyden puolesta.

Petteri Taalas ei tälläkään kerralla pärjännyt, kun hänen väittämänsä pantiin testiin kahdeksan sääaseman historiallista dataa vastaan. Sikäli Taalas on tietysti oikeassa, että ilmastomallinnukset ovat samaa mieltä hänen väittämiensä kanssa. Ongelma syntyy siitä, että mitattu data ei tue Taalasta tai todellisuudesta harhautuneita mallinnuksia.  Yleensä se on tieteessä aika isokin ongelma, mutta ilmastotutkimuksessa taidetaan noudattaa toisenlaisia sääntöjä?.

EUROOPAN helleaallot eivät näytä olevan ohimenevä ilmiö. Tulevaisuudessa jopa 151 500 ihmisen arvellaan kuolevan vuosittain äärimmäisten sääilmiöiden vuoksi. Asiasta kertoo tuore tutkimus, jonka mukaan säähän liittyvät katastrofit voivat vaikuttaa eurooppalaisista kahden kolmasosan elämään vuonna 2100.

Juu, eivät varmasti ole ohimenevä ilmiö. Helleaaltoja on lyhyen mittaushistoriamme aikana ja aiemminkin ollut Euroopassa koko jääkauden jälkeisenä aikana. Me emme oikeasti tiedä, onko niitä menneinä vuosisatoina ja -tuhansina ollut paljonkin enemmän kuin nykyisin, koska tarkka mittausdatamme kattaa harmittavan lyhyen ajan. Se ei vielä taida paljastaa edes koko luonnollisen vaihtelun skaalaa. 

Helteet siis takuuvarmasti kuuluvat ilmastoomme ihan ilman mitään muutostakin. Ja niin kuuluvat myös talvien kylmät jaksot – Siperian junat, kuten niitä jossain päin läntisessä Euroopassa kutsutaan – jotka voivat olla moninkertaisesti vaarallisempia helteisiin verrattuna.

Ilmasto muuttuu jatkuvasti. Se on aina muuttunut suuntaan ja toiseen. Äärimmäinen sää, joka myös vaihtelee, on aina vaikuttanut ihmisten elämään. Väitän kuitenkin 1980-luvulla rakennetun ja hyvin ilmastoidun kivitalon suojasta, että olen olennaisesti vähemmän altis äärisäälle verrattuna esivanhempiini. Tähän viittaavat myös kaikki historialliset faktat, joiden mukaan luonnonkatastrofien aiheuttama ihmisten kuolleisuus on parin viimeisen vuosisadan aikana pudonnut merkittävästi – noin parilla kertaluokalla ainakin Euroopassa. Hesarin toimittajilla, Linda Laineella ja Elisa Rimailalla ei ehkä ole tiedossa edelliset isohkot Suomea koskettaneet äärisääilmiöt - 1600-luvun lopun kuolonvuodet ja vain 150 vuotta sitten kirjatut nälkävuodet - jotka poikkeuksetta ovat olleet kesän ja kasvukauden ennenaikaisesti lopettaneita kylmänhenkäyksiä. 

Helteet eivät ole Suomessa olleet suuri riesa, mikä annettakoon toimittajille Laine ja Rimaila tiedoksi, vaikka tuskin heitä vihreän kuplan ulkopuoliset faktat kiinnostavat. Varmuuden vuoksi kävin kuitenkin katsomassa vastaavat Sodankylän säätiedot siltä varalta, että pitäisi lähteä pohjoisen suuntaan pakoon etelän helteitä. Tulokset ovat kuvassa 8. Minä en näe Sodankylän säädatassa mitään ilmastollisesti huolestuttavaa. Varmaa on se, että helteet eivät ole myöskään Lapissa merkittävästi lisääntyneet.   

Kuva 8

Näistä katastrofeista suurin osa on helleaaltoja, jotka aiheuttavat 99 prosenttia sääkatastrofeihin liittyvistä kuolemantapauksista, kerrotaan The Lancet Planetary Health -tiedejulkaisussa julkaistussa tutkimuksessa. Eniten helleaallot vaikuttavat tulevaisuudessakin Etelä-Euroopassa, jossa poikkeukselliset sääilmiöt koskettavat lähes kaikkien alueen asukkaiden elämää. Pohjois-Euroopassa sen sijaan vuosittain yksi kolmesta ihmisestä joutuu tekemisiin säähän liittyvän katastrofin kanssa.

Voi näitä mallinnustutkimuksia, jotka harhautuvat yhä kauemmas todellisuudesta! Mutta en minä kiistä, ettenkö joutuisi äärisään kanssa joskus tekemisiin. Luulen kuitenkin pärjääväni aika hyvin turvautumalla kumisaappaisiin, sadevarusteisiin ja talvella turkiksiin sekä huopikkaisiin. Kun autossa on nelivedon lisäksi polttoainetoiminen esilämmitys ja kotona varavoima-aggregaatti, en usko kuuluvani tuohon uusavuttomien kolmasosaan, joiden valituksia tosin välillä olen joutunut kuuntelemaan kovien pakkasjaksojen aikana. Taidan ensi talvena lohdutella jäätyneiden junien myöhästeleviä matkustajia Taalamaisilla helletarinoilla?