perjantai 8. joulukuuta 2017

Vihreä tyrannia

Kirjoittaja professori Antero Järvinen

Britti Rupert Darwall on kirjoittanut ajatuksia herättävän ympäristö- ja ilmastokirjan Green Tyranny
Rupert Darwall on analysoinut monille tahoille strategioita ja
politiikkaa. Hänen kirjojaan on saatavilla mm. Amazonilta.
(”Vihreä tyrannia”; Encounter Books, 334 sivua). Esittelen kirjan lyhyesti, koska epäilen, että sitä ei tulla koskaan suomentamaan eikä juuri noteeraamaan mediassa. Kirjan luettuaan jokainen voi arvioida sen itse. Neljä vuotta aikaisemmin sama mies kirjoitti ilmastonlämpenemisen historian (The Age of Global Warming. A History; 2013). Uusi, hyvin dokumentoitu kirja käsittelee 24 luvussa samaa aihepiiriä, mutta nyt pääkohteena on Eurooppa, meitä kiinnostavasti erityisesti Ruotsi ja Saksa. Kirjoituksen aihepiiriin liittyvä kuvitus on kirjoittajan ja osin Ilmastorealismin ylläpitäjän valitsemaa.

Saksa


Darwall kertaa aikaisemmin eri yhteyksissä esillä olleet vihreän liikkeen Kansallissosialistisen Saksan aatemaailmassa olevat juuret, mihin kirjan alaotsikkokin (Exposing the Totalitarian Roots of the Climate Industrial Complex) viittaa. Sekä natsismi, joka sekin juurtui maailman tieteellisimpään yhteiskuntaan, että 1970-luvulla syntynyt vihreä liike vastustavat valistusajan kehitysaatetta. Toista maailmansotaa edeltävästä Saksasta on peräisin muun muassa uusiutuvan energian suosiminen. Natsit olivat vihreiden tavoin yltiöoptimistisia tuulienergian suhteen. Kruppin tehdas suunnitteli jopa 540 metriä korkeita tuulimyllyjä. Vuonna 1932 kansallissosialistinen energiapolitiikka väitti, että tuulimyllyt toisivat miljoonille saksalaisille työtä, nykyisen kielenkäytön kaltaisia alkemistisia ”vihreitä” työpaikkoja. Autot käyttäisivät kotimaista biopolttoainetta, ihmiset söisivät kasviksia jne. Himmler ja Goebbels edustivat Kansallissosialistisen puolueen vasenta laitaa. Himmler rakennutti Dachaun keskitysleirille suuria kasvihuoneita, joiden homeopaattisesti ja orgaanisesti viljeltyjen tuotteiden vaikutuksia testattiin vangeilla.
Green Tyranny -kirjan kansikuva

Äärioikeistolaisten lisäksi Vihreät ovat vetäneet puoleensa äärivasemmistolaisia. Sodan aikana Yhdysvalloissa maanpaossa olleet Frankfurtin koulukunnan vasemmistolaiset Herbert Marcusen johdolla palasivat kotimaahansa kera kehittämänsä marxilaisen, antidemokraattisen ympäristöaatteen, opin, joka omaksuttiin laajasti myös amerikkalaisissa yliopistoissa. Eräs herätyksen saaneista oli Saksan tuleva ulkoministeri ja Vihreiden keulakuva, militantin Revolutionärer Kampf -ryhmän johtaja Joschka Fischer. Länsi-Euroopassa hullu vuosi 1968 huipentui mellakointiin. Saksassa jotkut frankfurtilaiset, jotka kouluttautuivat Palestiinassa terroristeiksi, alkoivat natsityyliin murhata kapitalisteja ja juutalaisia.

Kun Euroopan vihreän liikkeen äiti Saksan Vihreät perustettiin 1980, mukana oli useita entisiä kansallissosialisteja. Aurinko, swastika eli hakaristi, oli 1940-luvun Saksassa tärkeä uusiutuvan energian symboli. Vihreän puolueen ensimmäisen logon, auringonkukan, suunnitteli natsi Joseph Beuys. Amerikan ympäristöliike keskittyi hyönteismyrkkyjen kieltämiseen (mm. Rachel Carsonin kirja ”Äänetön kevät”, 1962) samaan aikaan, kun Ruotsi otti hampaisiinsa hiilen, yleisimmin käytössä olevan energianlähteen, ja teki happosateista maailman tärkeimmän ympäristöongelman.

Kaksi kenraaliharjoitusta 


Happosateet ja niiden ”aiheuttamat” metsäkuolemat sekä kylmänsodan aikainen kauhukuva
”Ydintalvi aiheuttaa maailmanlopun. –
Ilmastonlämpeneminen aiheuttaa maailmanlopun.”
maailmanlaajuisesta ydintalvesta, ydinsodan aiheuttamasta jääkaudesta, olivat kenraaliharjoituksia, joilla vietiin läpi niitäkin massiivisempi teollistuneen kapitalistisen yhteiskunnan ”aiheuttama” kauhukuva, katastrofaalinen ilmaston lämpeneminen fossiilisten polttoaineiden käytön vuoksi. Näistä kolmesta ympäristöpelottelusta kaksi, happosateet ja ilmastonlämpeneminen, sai alkunsa Ruotsissa ja kolmas, ydintalvi, levitettiin Moskovasta Tukholmaan. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa (ETYK) Helsingissä 1975 Neuvostoliitto käytti ympäristöpropagandaa strategisesti hyväkseen, kun Leonid Brezhnev yritti viedä lännen huomion ihmisoikeuskysymyksistä ympäristökysymyksiin.

Sosiaalidemokraateilla Olof Palmen johdolla oli pakottava tarve mobilisoida ympäristöliike kylmän sodan poliittiseksi työkaluksi kapitalistisen ja kommunistisen leirin välisessä kilpailussa, joka päättyi vasta Neuvostoliiton lakkauttamiseen 18.12.1991. Ruotsin puolueettomuus oli sumutusta, sillä kylmän sodan alkuvuosista lähtien Ruotsilla oli salainen sotilaallinen liittosuhde Washingtonin kanssa. Neuvostoliitto tiesi suhteesta, mutta Ruotsin kansa ei. Palme, nuoruudessaan kiihkeä antikommunisti, pelasi vaarallista suurvaltapeliä elämänsä loppuun asti. Darwall esittää suurlähettiläs Bo Theutenbergin päiväkirjaan nojaten ajatuksen, että joku lopulta kyllästyi kaksinaamaisuuteen Sveavägenillä 28. helmikuuta 1986.

Palmen ystävä ja tieteellinen neuvonantaja Bert Bolin kunnostautui pelottelemalla happosateiden aiheuttamilla maailmanlaajuisilla metsäkuolemilla. Myöhemmin hän oli keskeisessä roolissa ilmastonlämpenemispropagandan käynnistämisessä, minkä vuoksi hänet valittiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC, 1988) ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. UNEP, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma, oli sekin Palmen poikien temmellyskenttää. Ruotsista happosadehysteria levisi Saksaan ja uudelle mantereelle. Happosade oli prototyyppi, joka sisälsi ilmastonlämpenemisen ainekset: huolestuneet tiedeihmiset, hyvää tarkoittavat kansalaisliikkeet, sinisilmäiset poliitikot ja sensaatiohakuisen median. Vihan kohde oli sama: fossiiliset polttoaineet, erityisesti hiili. Merkittävä ero oli se, että happosadekatastrofista puhuttiin preesensissä, mutta ilmastonlämpenemisestä puhutaan futuurissa. Lämpenemisen uhkakuvia muutetaan juoksussa ja niiden toteutumisaikataulua siirretään yhä kauemmaksi. Vain ilmastotieteessä tämä on mahdollista.

Kommentti kirjan ulkopuolelta: Suomessa oli 1980-luvun alussa useita kylmiä kesiä, jolloin männyt
Happosadehysterian uhkia
sarjakuvataiteilijan kuvaamana
ruskettuivat pahasti. Media tarttui aiheeseen ja sai puolelleen joitakin tutkijoita kuten Erkki Lähteen ja Satu Huttusen. Professorinstatus antoi uskottavuutta väitteille ilmansaasteiden aiheuttamista tuhoista. Rahaa ja valtaa virtasi metsävaurioprojekteihin. Melko pian happosateet kuitenkin haudattiin tiedepiireissä kaikessa hiljaisuudessa niin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Saksassa, Ruotsissa kuin Suomessa, kun tosiasiat eivät tukeneetkaan niitä metsäkuolemien syntipukkina. Suomessakin oli pieni joukko tutkijoita, kuten Metsäntutkimuslaitoksen Risto Jalkanen, jotka ymmärsivät, että ilmiön taustalla olivat poikkeuksellisen sateiset ja kylmät kesät, jotka edistivät puita kiusaavan surmakkasienen kasvua ja siten versosurman leviämistä.

Toisinajattelevat tutkijat kuten norjalainen geologi Ivan Rosenqvist 1984 buuattiin ulos tieteellisistä konferensseista. Yhdysvaltalainen ympäristötieteilijä Fred Singer aiheutti pahennusta sanoessaan, että miljoonan dollarin metsäongelmaa ollaan torjumassa miljardin dollarin ratkaisuilla. Media ei kuitenkaan halunnut kuunnella, että luonto oli itse aiheuttanut tuhonsa, vaan piti viimeiseen asti kiinni ihmissaasteteoriasta. Päät kääntyivät vasta, kun puut olivat karistaneet sienet hartioiltaan ja kasvoivat yhtä vihreinä kuin ennen kohua. Happosadetuho muuttui hetkessä ympäristöskandaalista vaietuksi tiedeskandaaliksi. Vannoutuneita poliittisia ekomatkaajia se ei haitannut, koska he etsivät aina edestään seuraavaa katastrofia katsomatta taakseen toteutuiko edellinen uhkakuva vai ei.

Ruotsin ympäristöministeri Birgitta Dahl, joka puolusti muun muassa Pol Potin ja punaisten kmerien kansanmurhahallitusta Kambodžassa, hyökkäsi Margaret Thatcherin ”likaisen” Englannin kimppuun ja lapioi ruotsalaista rahaa sikäläiselle ympäristöjärjestölle (Friends of the Earth). Ruotsin hallitus perusti Lontooseen vuonna 1982 jopa happosadesihteeristön (The Secretariat against Acid Rain), jonka kautta se pesi järjestöille 15 miljoonaa kruunua vuosittain. Britit valittiin kohteeksi, vaikka Itä-Saksan ja Puolan päästöt olivat kymmenen kertaa Englantia suuremmat.



IPCC:n alkuvuosina uusiutuvaa energiaa ei markkinoitu ilmastopelastajana. Päinvastoin Palme ajoi voimakkaasti ydinvoimaa ja käytti ilmastonlämpenemisuhkaa politiikkansa edistämiseen. Palmen maanmies nobelisti Svante Arrhenius (1859 – 1927), jota pidetään hiilidioksidipohjaisen ilmastonlämpenemisidean isänä, halusi kuitenkin nimenomaan nostaa eikä laskea maapallon ilmakehän lämpötilaa polttamalla entistä enemmän hiiltä, jotta elinolosuhteet ja ihmisten hyvinvointi kohenisivat. Arrhenius oli myös Ruotsissa hyvin suositun eugeniikan eli rotuhygienian kannattaja. Karoliinisen instituutin ja lääketieteen Nobel-komitean suosituksesta Ruotsin sosiaalidemokraattinen hallitus perusti Svanten kotikaupunkiin Upsalaan maailman ensimmäisen valtion tukeman rasistisen tutkimuslaitoksen nimeltä Statens institut för rasbiologie (1922; laitos sai uuden nimen Institutionen för medicinisk genetik vasta 1958). Sosiaaligurut Gunnar ja Alva Myrdal kirjoittivat (pakko)sterilisaation kaksitahoisesta hyödystä, rotuhygienian kansaa laadullisesti parantavasta vaikutuksesta ja pedagogisesta kyvystä muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Gunnar sai taloustieteen Nobelin palkinnon 1974, Alva Nobelin rauhanpalkinnon 1982. Juhlapuheessaan Gunnar puhui uudesta maailmanjärjestyksestä, jolla maapallon väestömäärää saataisiin pienennettyä.

Energiewände


Saksan suuri energiamurros, Energiewände, heittäytyminen tuulimyllyjen ja aurinkopaneelien varaan, maksaa arvioiden mukaan tuhat miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä eikä ”murros” vähennä lainkaan hiilidioksidipäästöjä (ns. Das CO2 Paradox; Saksa on edelleen riippuvainen kaikkein pahimmasta saastuttajasta, ruskohiilestä). Vihreät poliitikot saivat vietyä ”murroksen” läpi väittämällä, että sen kustannukset olisivat kansalaisille vain ”jäätelöpallon verran kuukaudessa”. Jos poliitikot olisivat olleet aidosti huolisissaan ilmaston lämpenemisestä, he olisivat pidentäneet ydinvoimaloittensa elinkaarta eivätkä sulkeneet niitä. Alun perinkään kyse ei ollut ilmastosta, vaan teollistuneiden maiden halvasta hiilipohjaisesta energiasta luopumisesta.

”Sota lintuja vastaan.”
Saksa valitsi Energiewänden poliittisen pelin eikä faktojen pohjalta. Sosiaalidemokraattinen puolueen johtaja Gerhard Schröder ei halunnut muodostaa hallitusta kristillisdemokraattien kanssa. Saadakseen hallituksen kasaan hänen oli tehtävä myönnytyksiä Vihreille. Näin syntyi historiallinen punavihreä liittouma ja samalla Energiewände 1998. Energiavallankumouksen isä oli vuoden 1968 radikaali Hermann Scheer, joka lupasi maitoa ja hunajaa ei niinkään kansalle vaan harvoille ja valituille. Schröderin energiaministeri Werner Müller vastusti ”murrosta”, mutta enemmistön mielipide oli, että ”annetaan niille propellipäille mitä ne haluavat, ei se niin kallista voi olla, se tekee Vihreistä lojaaleja kumppaneita”. Scheer perusti Al Goren tavoin uusiutuvaa energiaa kaupittelevan yrityksen (EUROSOLAR), jossa työskentelevät myös hänen vaimonsa ja tyttärensä. Frank Asbeck, Petrea Kellyn aikainen vihreä pioneeri ja SolarWorldin perustaja, on puolestaan köyhtyneen kansan varoilla rikastunut Saksan ensimmäinen ilmastomiljardööri.

Energiewände on ollut kolossaalinen ekonominen, sosiaalinen ja ekologinen katastrofi. Sähkön hinta on noussut pilviin ja saksalainen maailman luotettavin sähköverkko on vain muisto entisestään (lähes 200000 katkoa vuosittain). Teollisuus on paennut Saksasta Kiinaan eikä uusia ”vihreitä” työpaikkoja ole syntynyt. Maailmassa ei taida olla yhtään uusiutuvan energian yritystä, joka tulisi toimeen omillaan. Koska Saksan talous on kilpailukyvytön ja rauniona, sen edun mukaisesti Angela Merkel, Itä-Saksan kommunistisen diktatuurin kasvatti, pakotti kaikki itsenäisyytensä menettäneet EU-maat samaan energiakurimukseen epärealistisella jäseniä sitovalla vaatimuksella nostaa ”uusiutuvan” energian maakohtaiset osuudet kymmeniin prosentteihin. Edeltäjiensä lehmänkauppojen myötä Merkel ei ole ainoastaan lukinnut Saksaa vihreään Energiewändeen, vaan on jopa heittänyt lukon avaimen mereen.

Merkeliä muistuttava noitakokki vaatii Schellnhuberilta
ilmastopaniikkikeiton nuotioon uusia huolestuttavista
ilmastotutkimuksista tehtyjä polttopuita. Kuvan ulkopuolelta
vastataan: "Tulee heti, emäntä!"
Merkelin ympäristöministeri Peter Altmeier laaditutti kansalle energian säästämisestä oppaan, jossa muun muassa kehotetaan vähentämään televisiovastaanottimien kuvan kirkkautta ja kontrastia. Pienessä vuokra-asunnossa asuva pienituloinen maksaa uusiutuvan energia tuet ja siinä samalla suuressa omakotitalossa asuvan suurituloisen katolla olevat aurinkopaneelit. Kaiken kukkuraksi suurituloiset julkkikset vielä kehuvat, kuinka halpaa aurinkosähkö on! Kiireellisiä maailmaapelastavia säästöjä tosiaan tarvitaan, jos Saksan suurimman ilmastoinstituutin (Potsdam) johtajan sekä Merkelin ja paavin tieteellisen neuvonantajan Hans Schellnhuberin antama tiedote pitää paikkansa: valtamerten suunnaton lämpöröyhtäisy nostaa pian koko ilmakehän lämpötilaa 36 Celsius-astetta! ”Viisaan” Hansin (vrt. saksalainen hevonen Kluger Hans, 1895 – 1916) ohella Potsdamissa polttaa euroja 50 ilmastoprofessoria ja paljon muita tutkijoita.

Vihreiden, ympäristöjärjestöjen ja voimakkaan ilmastoteollisen rakennuskompleksin (Climate Industrial Complex) ajama Energiewände on ollut ”historian suurin resurssien virhesijoitus”. ”Sijoituksen” tekivät tahot, joilla oli valtaa, muttei vastuuta. Vähävaraiset ihmiset ja luonto maksavat seuraukset. Tyhmyyksissään Saksa kielsi liuskeöljyn ja -kaasun käytön edistämisen ja nopeutti ydinvoimaloittensa sulkemista. Ilmastonlämpeneminen oli savuverho radikaalille vihreälle agendalle, massiiviselle kansalaisten omaisuuden kuppaamiselle kokonaistaloutta vahingoittaen. Varsinkin Yhdysvalloissa liuskeöljy ja -kaasuteollisuuden valtava kehitys vesisärötystekniikalla on johtanut paitsi energian hinnan romahdukseen myös hiilipäästöjen laskuun enemmän kuin muissa maissa. Alennusmyynti on ollut sikäläisen ympäristöliikkeen pahin toteutunut painajainen: kun hiilen hinta laskee, siitä eroon pääsemisen hinta nousee. Ilmastopolitiikan patologinen erityispiirre, joka uhmaa hengissä säilymisen ja menestymisen logiikkaa, on vimma tehdä energiasta kallista ja huonosti saatavaa.

Kirjassa käsitellään laajasti myös ydintalvipelotetta, joka sekin edelsi ilmastonlämpenemispelotetta. Vuonna 2000 Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspoliisin eli KGB:n arkistoista paljastui tieto, että se oli erityisen ylpeä levittämästään ydintalvipropagandasta ja valeuutisista, joille neuvostotiedemiehet nauroivat.

Ensi-ilta: ilmastonlämpeneminen


Kun ottaa huomioon tiedemaailman, järjestöjen ja median epäonnistumiset happosade- ja ydintalviväitteissään, olisi luullut, että aivan pian ei heittäydyttäisi seuraavan uhan, ilmastonlämpenemisen, vietäväksi. Kun tiedemaailma toimii yksimielisenä ryhmänä poliittisessa asiayhteydessä, hyväksyy harhan, jättää vastakkaiset näkemykset huomioimatta ja muuttaa lennossa hypoteesejaan, se ei ole luottamuksen arvoinen.

Massiivisia ilmastokampanjoita käyvät kansalaisjärjestöt liittyivät tuottoisaan ilmastopuolueeseen jälkijunassa. Esimerkiksi 1989 Greenpeace Internationalin kanssa toimivat tiedeihmiset kehottivat järjestöä pysymään erossa aiheesta, koska sitä koskeva tiede oli ristiriitaista. Osa syy saattoi myös olla se, että järjestö oli pitkään kampanjoinut ydinvoimaa vastaan. Oli vaara, että täysin
Ruokaa syötetään autoille ilmaston pelastamisen nimissä
hiilidioksidivapaa ydinvoima palaisi takaovesta ilmastonlämpenemisen torjunnan agendalle. Greenpeace on militantein ympäristöjärjestö, joka ei kaihda koviakaan otteita, ei edes vandalismia kuten alkuperäiskansan kulttuurin tuhoamista päämääriensä tavoittamisessa. Vuonna 2014 se tärveli Perussa muinaisten Nazca-kulttuurin intiaanien autiomaahan tekemiä suuria eläinaiheisia teoksia omalla energiapropagandallaan. Greenpeace käy myös epätieteellistä taistelua geenimuunnelluista hyötykasveista valmistettuja elintarvikkeita vastaan, tarvikkeita, jotka pelastaisivat nälkäkuolemilta.

Ympäristöjärjestöt muuttuivat tai ne muutettiin poliittisiksi käsikassaroiksi. Niinpä Euroopan komissio maksaa järjestöille huomattavia summia rahaa, jotta ne lobbaisivat ympäristöasioissa komissiota itseään ja Euroopan parlamenttia! Selvityksen mukaan lobbausrahaa on maksettu sata miljoonaa euroa 15 vuodessa. Ympäristöjärjestöt ovat myös riippuvaisia superrikkaista energiaoligarkeista, 21. vuosisadan rosvoparoneista, joita löytyy jo Suomestakin ja jotka ajavat omia tarkoitusperiään. Mooren laki sanoo, että transistorien lukumäärä mikropiireissä kaksinkertaistuu noin kahden vuoden välein. Lain kehitti Intelin perustaja ja miljardööri Gordon Moore 1965. Darwallin mukaan Mooren Toinen Laki voisi kuulua näin: Mitä rikkaampi olet, sitä todennäköisemmin tuet vihreitä tarkoitusperiä.

Nykyään on lähes mahdotonta osallistua EU:n järjestämään tieteelliseen kokoukseen, jossa ei olisi ympäristöjärjestöjen lobbareita. Ilmastonlämpenemisvimman ja Energiewänden myötä näistä järjestöistä on tullut äänekkäitä lintu- ja lepakkosilppureiden ja -grillien puolestapuhujia. Mojaven aavikolla sijaitsevan maailman suurimman aurinkovoimalan työntekijät kutsuvat kahden minuutin välein taivaalla näkyviä palavia lintusoihtuja viireiksi (streamer). Lintujen suojelemiseksi perustettu Audubon Society ei puutu asiaan, koska se saa miljoonia tuuli- ja aurinkoenergiayhtiöiltä. Saksassa ympäristöjärjestö NABU hyväksyi Hessenin Vogelsbergille, lintujen muuttoreitille, rakennetun ”tuulipuiston” saatuaan yhtiöltä lahjuksia puolimiljoonaa euroa. Ympäristöjärjestöt viherpesivät autoteollisuuden dieselisaation tai pikemminkin pakottivat EU:n dieselisaatioon vuonna 1992, jota ollaan nyt katumassa, koska kaupunkien ilmanlaatu on heikentynyt. Diesel-autot tuottavat vähemmän hiilidioksidia, mutta saastuttavat muuten enemmän kuin bensiinikäyttöiset autot. Ympäristöjärjestöt näyttävät olleen myös saksalaista autoteollisuutta riepotelleen päästöskandaalin takana, mikä viimeistään paljastaa niiden raadollisuuden: huoli ympäristöstä riippuu aatteesta eikä lopputuloksesta. Darwallin mielestä Maailman luonnonsäätiön WWF:n uudeksi englanninkieliseksi nimeksi sopisi World Wide Fund Against Nature.
Pelastamassa planeettaa

Holokaustin seurauksena varsinkin petolinnut ja lepakot ovat hätää kärsimässä. Pelkästään Yhdysvalloissa tuulimyllyt tappavat ainakin kolme miljoonaa lepakkoa vuodessa. Tällainen on uusiutuvan energian toteutunut luontovaikutus verrattuna sen lievään hyötyyn teoreettisen ilmaston lämpenemisen torjunnassa. Oxfordin yliopiston tutkijan Clive Hamblerin mukaan ”ilmastonmuutos ei aja lajeja sukupuuttoon, mutta hyvää tarkoittavat ympäristönsuojelijat saattavat sen tehdä”. Jokainen epäluotettavaa energiaa tuottava tuulimylly tuhoaa hehtaarin metsää ympäriltään muun vaadittavan infrastruktuurin lisäksi. Ilmastonsuojelun varjolla biopolttoainebusiness, joka hiilidioksidipäästöjä vähentävä maine on vähintäänkin kyseenalainen, tekee lopun jäljelle jääneistä luonnonmetsistä.

Kohtuuton pelottelu happosade-, ydintalvi- ja ilmastokatastrofilla on vienyt kohti totalitarismia, absolutismia ja valtamedian valheistumista, suuntaan, joka jatkuu niin kauan kuin vaikenemisen kierrettä ei saada oikaistua.






15 kommenttia:

  1. Siinä sitä on historiaa kerrakseen. Miten vaan saisi laajempaan levitykseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On yksi varma keino: Jakoon Facebookissa ja muilla keskustelufoorumeilla.

      Poista
  2. Aivan loistava kirjoitus! Ei vaan kelpaa medialle, eikä sitä tule lukemaan yksikään ilmastonmuutokseen syvästi uskova taho, koska ne eivät halua kohdata karua todellisuutta. Valitettavasti!

    Tuosta happosadeasiasta tuli mieleeni se, että ihmiskunta ja yksittäinen kansakunta ei noin laajemminkaan halua tunnistaa tosiasioita. Se ei tee sitä siksi, että sille tosiasialle ei voi yhtään mitään. Siksi siitä on turha puhua, vaan puhutaan kuten noista happosateista, jotka muka aiheuttivat männyille tuskaa.

    Eilen mainostivat oikein radiossa ilmastolupausjuttua. Pitäisi kuulemma vähentää ikiomat päästöt puoleen 10 vuoden kuluessa, jotta tämä kuvitelu ilmastonmutos pysähtyisi.

    Tokihan se on hyvä kulutusta vähentää, mutta pikkasen siinä mietin globaalisti tätä suomalaisen ihmisen päästö"ongelmaa", että onkohan se se ihan oikea juurisyy kaikelle sille pahalle, josta nykyisin joka päivä kirjoitellaan, ja josta saa kuulla illat pitkät telkkarista?

    Meinaan vaan että 5 miljoonaa suomalaista vähentää 10 vuodessa päästönsä puoleen, kun samaan aikaan maapallolle tulee joka vuosi 83 miljoonaa uutta päästäjää eli 830 miljoonaa ihimistä sinä aikana, kun tämä 5 miljoonaa saa päästönsä puoleen arkitsessa Suomessa, jollaisessa kylmässä ja pimeässä maassa ei mikää muu kansa asu! Ja pakolaisia virtaa solkenaan Suomeen noista maista, joissa elämisen päästöt ovat kymmenysosa siitä, mitä ne kylmässä ja pimeässä Suomessa ovat! Ylevää ideologiaa koko touhu, josta täydellisesti puuttuu realistisuus. Ilmastonmuutos on tämän asian happosade ja kylmät kesät populaation kasvu! Koskahan ihmiskunta herää todellisuuteen!

    VastaaPoista
  3. Kertakaikkisen hieno esittely kirjasta, jonka soisi kaikkien Suomenkin poliitikkojen lukevan. Tuo Ruotsin osuus hullutuksen synnyssä oli itselleni yllätys. Siitä olisi mukava lukea lisää, jos jollakulla tietoa on.

    VastaaPoista
  4. Hyvät Mikon blogin lukijat,

    Jo lähes perinteiseen tapaan minulta olisi saatavana muutama kappale ”Tieteen ja taiteen tunturit” –kirjaa (2014) pukin konttiin, tuntemattoman sponsorin ansiosta kuluitta. Jos kirja kiinnostaa, ota yhteyttä minuun (antero.jarvinen@helsinki.fi). Jos haluat kirjaan omistuskirjoituksen, kerro sekin.

    Hyvää joulua! Antero

    VastaaPoista
  5. Voin todellakin suositella tuota Anteron kirjaa, pitäkäähän kiirettä!

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä kirjoituksesta. Se asettaa ympäristöpelottelun raameihinsa.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoista tietoa vihreän aatteen historiasta. Tästä tavallaan näkee sen kuinka helposti tavallinen ihminen on ohjailtavissa, kunhan huuhaa puetaan tarpeeksi vakuuttaviin vaatteisiin. Suurin osa ilmastotaistelijoista kuitenkin varmaan kuvittelee tekevänsä jotakin erityisen tärkeää, onhan tuo toiminta tavallaan uskonnon korvike maallistuneessa yhteiskunnassa.

    VastaaPoista
  8. Onnitteluni erinomaisesta blogista. Vähän tosin oikoo mutkia suoriksi. Yksi kysymys: mihin perustuu väite, että happosateet "aiheuttivat" metsäkuolemia? Kyllä ne ihan oikeasti niitä aiheuttivat ja aiheuttavat vieläkin, vaikka eivät enää juurikaan länsimaissa.

    Happosateet ja niiden tuhoisat vaikutukset niin metsiin kuin vesistöihin ovat täyttä faktaa, turha niitä on yrittää selittää kylmillä sateisilla kesillä. Kyllä kyse oli ja on todellisista happamista sateista, siis lähinnä hiilivoimaloiden rikki- ja typpioksidipäästöistä.

    Happaman sateen päävaikutusmekanismi on karkeasti seuraava: happo liuottaa maaperän mineraaleista mm. alumiinia, joka lähtee liikkeelle, ja jota kertyy puiden juuristoihin puun imemän veden mukana. Puun hiussuoniin joutunut alumiini saostuu hydroksidina, joka tukkii suonen ja estää veden ja ravinteiden virtaamisen. Tämä nälkiinnyttäminen tekee puun alttiiksi mm. blogissa mainitun surmakkasienen vaikutuksille. Vesiympäristössä alumiinin vaikutus on välitön: kalan kiduksiin saostunut alumiinihydroksidi tukehduttaa kalan. Perimmäinen vaikutus on joka tapauksessa hapan sade.

    Euroopan ja Pohjois-Amerikan happosadepäästöt on saatu pääosin kuriin varustamalla suuret hiilivoimalat tehokkaalla rikinpoistolla. Päästöt ovat siis merkittävästi pienentyneet, mutta vesistöt ovat edelleen happamia. Tämän hetken päästöongelmat ovat ennen kaikkea maailman suurimmassa hiilenpolttajamaassa Kiinassa sekä Intiassa, joka tarmokkaast lisää hiilen polttoaan.

    Lisätietoa alumiinista: Ympäristö ja Terveys 6/2016, 52 - 58.

    Ystävällisin terveisin, Esko Meloni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Esko,

      Kiitos hyvistä kommenteista ja osallistumisesta keskusteluun!

      Darwall käsittelee kirjassaan happosadeongelmaa kymmeniä sivuja, joiden sisältöä on vaikea tiivistää lyhyeen kirjaesittelyyn. Hän viittaa mm. Krugin ja Finkin Science-lehden kirjoitukseen "Acid rain on acid soil: a new perspective", jonka mukaan metsäkuolemat ja vesistövaikutukset selittyisivät pääasiassa luonnollisilla syillä. Esimerkiksi vuosituhansia tai -satoja kestänyt laidunnus, polttaminen ja metsätalous aiheuttavat maaperän ohenemista sekä ravinteiden ja alumiinin huutoutumista.

      Saasteiden vaikutusta metsiin ei kai kiistä kukaan silloin, kun saastuttuva lähde kuten tehdas on lähellä.

      T. Antero

      Poista
  9. Esko Melonin olisi hyvä perehtyä fysiikkaan ja kemiaan tuon "happosateen"ymmärtämiseksi. Sen sijaan, että kyseessä olisi ihmisen aiheuttama ilmiö, kyseessä on luonnollinen, jääkiteiden ja lumihiutaleiden muodostumiseen liittyvä tapahtuma. Asian voi helposti todeta sulattamalla puhdasta lunta ja tipauttamalla sekaan mustikkamehua. Punastuva liuos kertoo, että sulava lumi on kovin hapanta, Ph jopa lähellä 5:ttä. Tämän ilmiön tuloksena meillä on jääkauden jälkeen syntynyt maannoskerros. Sitä ei tulisi suin surminkaan häiritä metsänviljelyn nimissä tapahtuvalla aurauksella ja syväaurauksella.

    Ahti Silvennoinen

    VastaaPoista
  10. Kirjan uskottavuus kärsii sellaisista ylilyönneistä kuten kuvaus Saksan taloudesta, joka on"kilpailukyvytön ja raunioina".

    VastaaPoista
  11. Hei,

    ”Vihreän tyrannian” aihepiiriin liittyy ja sitä täydentää alla olevassa linkissä oleva tuore raportti (Truly green? How Germany’s ‘Energy Transition’ is destroying nature; Michael Mierch 2017) mm. Energiewänden surullisista luontovaikutuksista:

    https://www.thegwpf.org/content/uploads/2017/11/TrulyGreen.pdf

    Kirjoituksessa sanotaan mm.: ”Jos minkä tahansa muun teollisuuden sijoittajat olisivat arpeuttaneet luonnonalueita ja kaukaisia metsiä samalla tavalla (kuin tuulimylly- ja aurinkosijoittajat), se olisi ollut poliittinen skandaali. Kuitenkin samaan aikaan kaikkien puolueiden poliitikot pyrkivät heikentämään Saksan luonnonsuojelulakeja, jotta tuuli- ja aurinkopuistoja voitaisiin rakentaa Saksan kaikkiin viimeisiin turmelemattomiin kolkkiin.” … ”Jos kuolleita kotkia ja isohaarahaukkoja löydettäisiin kemikaalitehtaiden tai ydinvoimaloiden ympäristöstä (samalla tavalla kuin tuulimyllyjen ympäristöstä), yleinen reaktio olisi hurja ja raivokas.”

    “Katkera totuus on, että me emme voi osoittaa yhtään esimerkkiä ilmastonmuutoksen (haitallisista) vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, mutta ilmasto- ja energiapolitiikan vaikutukset ovat olleet dramaattisia, sanoo ornitologi Martin Flade Saksan johtavassa lintutieteellisessä julkaisussa Die Vogelwelt”, Mierch jatkaa.

    Luonnon tuhoaminen tuulimyllyjä rakentamalla ei ole edes vähentänyt Saksan hiilidioksidipäästöjä. Sen sijaan sijoittajat ja maanomistajat ovat rikastuneet: Saksan valtio (= kansa) tukee luonnon tuhoamista 30 miljardilla eurolla vuosittain. Maanomistaja saa tuulimyllystä jopa 80000 euroa vuodessa 20 vuoden ajan. Kymmenestä myllystä tuotto maanomistajalle on siis 16 miljoonaa euroa.

    Artikkelissa käsitellään myös biopolttoaineongelmaa, jota sivuaa myös tämä Mikon blogin kirjoitus:

    http://ilmastorealismia.blogspot.fi/2016/03/janus-kasvoiset-ymparistonsuojelijat.html

    Darwallin kirjan ohella saksalaisen Michael Mierchin raportti pitäisi jakaa kaikille päättäjille, erityisesti Vihreille, ja ympäristöjärjestöille.

    T. Antero

    VastaaPoista
  12. Saksan talous kilpailukyvytön ja raunioina...
    En Antero Järvisen vastauksesta osaa lukea mihin väite perustuu.
    Puhutaan vain luonnolle aiheutetuista ongelmista.

    Saksa on edelleen melkoisen hyvin pärjäävä talous.
    Kansa kylläkin maksaa ja on varmaan osin vaikeuksissa
    energianhintojen vuoksi.

    Kirja pitänee ostaa ja erään kommentoijan maininta ruottalaisten osuudesta hössötykseen yllätti täälläkin.

    Siis kaikki paha ei välttämättä tule idästä.


    VastaaPoista
  13. Saksan talouden tilan arviointi on hieman yksisilmäistä.
    Ja kun entisistä natseista puhutaan, niin heitä löytyi 1980 jokaisesta Saksan puolueesta.
    Mutta totta on, että NSDAP:ssa ympäristöaatteella ja luonnolla oli erityisen painava rooli.

    VastaaPoista