Muutama kysymys Ylen uudesta aurinkotaloudesta

Lappeenrannan professori Christian Breyer.
Kuva Yle

Yle uutisoi näyttävästi uusista ideoista energiapolitiikkaamme. Raapaistaanpa vähän Ylen ensimmäistä ja toista uutista vähän syvemmältä. Seuraavassa on eräitä kappaleita Ylen teksteistä sisennettynä ja kursivoituna sekä kommenttejani vanhaan tyyliin normaalitekstinä.

Energiantuotannon ajoittaisuus on yksi hankalimmista aurinko- ja tuulisähkön ongelmista. Sopivalla säällä sähköä kertyy liikaa ja huonoja hetkiä varten energiaa on tuotettava muilla keinoilla. Uusiutuvan sähkön ylijäämän varastoimiseksi on kehitetty synteettisen metaanin valmistustekniikka, jota on Saksassa vuoden ajan tuotettu jo teollisessa mittakaavassa.

On totta, että tuuli- ja aurinkosähkön tuotto eivät kohtaa kysyntää, ja tähänastiset ylijäämän varastointitekniikat ovat olleet kelvottomia. Näiden ongelmien poistamiset olisivat tietysti erinomaisia innovaatioita, mutta ne eivät valitettavasti poista kahta isoa ongelmaa, joita tuuli- ja aurinkovoimalla siitä huolimatta on. Nimittäin molemmat ovat markkinaehtoisesti moninkertaisesti hiili- ja ydinvoimaa kalliimpia.

Uutinen siitä, että Saksassa olisi vuoden ajan tuotettu teollisessa mittakaavassa synteettistä metaania voi pitää paikkansa. Jos kysymys on tuotantolaitoksesta, joka tuottaa noin 1000 autolle metaania polttoaineeksi, kyse on kyllä mikroluokan kokeilusta. Mutta ei sillä väliä. Minua kiinnostaisi volyymiä paljon enemmän ko. polttoaineen tuotantokustannukset. Yle ei kerro hintaa - ei edes hintaluokkaa - mikä minun skeptisessä mielessäni herättää epäilyksiä taloudellisesta kannattavuudesta.

Sähköstä kaasuksi -tekniikka on merkittävä innovaatio eri energiasektoreiden työnjaossa. Lappeenrannan teknillisen yliopiston aurinkotalouden professorina vuoden alusta aloittanut Christian Breyer luonnehtii keksintöä avainteknologiaksi, sillaksi sähkön, varastoinnin ja liikenteen välillä.

Ehkäpä se olisikin, jos se olisi taloudellisesti kannattavaa. En siis vastusta ideaa, mutta ennen kannatusta haluaisin kuulla edes lyhyesti jotain lukuja kustannuksista.

Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n johtava tutkija Pasi Vainikka näkee merkkejä yleisestä kaasutalouteen siirtymisestä, ja uusiutuvan sähkön yhdistäminen tähän avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Juu, minäkin olen nähnyt vahvoja merkkejä kaasutalouteen siirtymisestä. Yhdysvalloissa sitä ollaan tehty kovaa vauhtia liuskekaasun tuotannon lisääntyessä ja energiahintojen käännyttyä laskuun. Olen ihmetellyt, miksi Eurooppa ja sen politiikkaan sitoutunut Suomi eivät tee juuri mitään kaasutalouden edistämiseksi. Mutta miksi tutkija Vainikka yhdistää tähän tuuli- ja aurinkosähkön? Puhtaampaa ainakin hiilidioksidipäästöjen kannalta olisi tuottaa metaania ydin- tai vesivoimalla. Lisäksi se olisi nykyisillä tuotantohinnoilla yli puolta halvempaa. Ehkä johtava tutkija ei ollut ehtinyt ajatella vielä kuluttajahintoja?

Aurinkotalous  on uusi sana,  puhutaan auringosta tulevasta energiasta, aurinkosähköstä, aurinkolämmityksestä, tuulienergiasta, biomassasta ja vesivoimasta. Kaikki nämä kootaan yhteen kattamaan koko energian kysynnän. Sähkön, lämmön ja liikenteen tarve kootaan yhteen ja katetaan kaikki kysyntä aurinkoenergialla. Aurinkotalouden tavoitteena on tehdä tämä lopulta kustannustehokkaasti.

Edelleen pyydän niitä kustannuslaskelmia, jotka Ylen uutisista puuttuivat. Mieleen jää epäilys puuttumisen syystä. Ehkä joku kommentoija osaa perustella tuon puuttumisen ja sen, miksi 2-4 kertaa perinteisiä energialähteitämme kalliimmat tuuli- ja aurinkoenergiat ovat mukana paletissa. Ne eivät nosta kustannustehokkuutta ainakaan havukka-aholaisessa talousajattelussa. 

Toisessa uutisessa Ylen toimittaja pääsee haastattelemaan muutaman päivän työskennellyttä professori Brayeriä, joka ehkä pelastaa jotain.

Pelastuuko pallo, jos tämä teknologia yleistyy?

Ylen toimittajalta kaunis mutta kovin asenteellinen kysymys. Voisihan sitä jopa arrogantiksikin sanoa. Olisi kysynyt edes ihmiskunnan pelastumista? No, katsotaanpa professori Christian Breyerin vastaus.

- Sähköstä kaasuksi on osa ratkaisua.  Se, mitä tarvitsemme, on ajattelun muutos. Jos todella haluaa selviytyä ilmastonmuutoksen seurauksista, me tarvitsemme valtavia sijoituksia uusiutuvan energian peruspilareihin: aurinkoenergiaan, bioenergiaan, tuulivoimaan. Sen jälkeen kaikki nämä on integroitava pysyväksi teholähteeksi saadaksemme keskeytyksettä voimaa ja lämpöä ja saadaksemme energiaa eri liikennemuotojen käyttöön.

Sieltähän se tuli. Me siis tarvitsemme ajattelun muutosta ja valtavia sijoituksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Jäin miettimään, mitä kehityksen esteitä tieliikenteen ja nykyisen energiateollisuutemme kehittyminen 1900-luvun alussa suomalaisilta poistivat. Millaisen ilmastonmuutoksen ne meille ovat tuoneet? No hyvä on, keskilämpötilat ovat hieman koholla 100 vuoden ajalta, mutta mummoni lämpömittarissa tuota muutosta ei huomaisi. Mittaushistorian lämpimimmät vuodet ovat edelleen 1930-luvulta ja jokikikinen paleoklimatologinen tutkimus todistaa ilmaston viilenneen noin 0,25 per tuhat vuotta viimeisen 7000-8000 vuoden aikana. 

Millaista ajattelun muutosta tarkoitat?

- Ajattelun muutos on sitä, että tunnustetaan ilmastonmuutos maailman suurimmaksi ongelmaksi, joka voidaan ratkaista ottamalla aurinkotalous vakavasti.

Herranjestas, ihan maailman suurin ongelma? Ettei professori Breyer nyt pikkuisen liioittelisi? No ehkä hänen mielestään ne miljoonat vuosittain aliravitsemukseen, tauteihin, luonnonkatastrofeihin ja muihin köyhyydestä johtuviin syihin kuolevat ovat vain pikkuinen ongelma? Toimittaja taisi olla samaa mieltä, sillä tarkentavia kysymyksiä ei esitetty.

- Meidän on voitettava fossiilinen aika ja ydinvoiman aika, koska ne eivät ole uusiutuvia ja ne ovat todella kalliita teknologioita kaikki kulut huomioon ottaen.

Niinpä niin. Vihreää propagandaa. Mutta kyllä öljy ja kivihiilikin ovat aurinkoenergian tuotteita. Taisimme saada Lappeenrantaan uuden vihreän ylipapin tai politrukin? Professori Breyeriltä kannattaisi muuten kysyä pari kysymystä energian häviämättömyydestä ja supernovien tuotteista. Mutta ennen kaikkea häneltä kannattaisi kysyä kustannuksista tai kalleudesta, joista hän ymmärrettävistä syistä ei puhu kuin abstraktilla tasolla.

En vakuuttunut peräti viikon päivät Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa työskennelleen professorin teeseistä. Uutta Martti Lutheria tästä ei taida tulla edes Suomen vihreille? Energiateollisuuden esikuvia ja johdattajia kannattaisi hakea ehkä sellaisista paikoista, joissa energian hintaa on kyetty pitämään siedettävänä. Saksa, jossa sähkön hinta on näiden Breyerien innoittamana noussut Suomeen verrattuna kaksinkertaiseksi, ei ole hyvä lähtömaa. Ehkä kustannuksista piittaamattomalle Ylen toimittaja Jari Hakkaraiselle asialla ei ollut merkitystä? Tai ehkä vihreän politrukin viikon työrupeama oli riittävä syy kahteen etusivun uutiseen?