Ilmatieteen laitoksen fiktioissa lumet katoavat - reaalimaailmassa eivät

Ilmatieteenlaitos antoi STT:n kautta tiedotteen, jonka muutamat tiedotusvälineet julkaisivat. Lehdistön journalistisesta tasosta kertoo paljon se, että toimitukset eivät vaivautuneet selvittämään tiedottajan tietojen lähteitä, perusteita tai todenperäisyyttä. Täytyypä nyt sitten itse katsoa vähän pintaa syvemmältä, miten Ilmatieteenlaitoksen väitteet kestävät reaalimaailman todellisuutta.

Tässä Helsingin Sanomien verkkosivujen tuotos:

Sateet yleistyvät, lumipeiteaika lyhenee

30.12.2011 8:40  |  0 | 

STT

- Suomi sijaitsee alueella, jossa ilmasto lämpenee arvioiden mukaan enemmän kuin keskimäärin maapallolla. Erityisesti talvi muuttuu.
- Lämpötila: talvet lämpenevät, hyvin alhaiset lämpötilat harvinaistuvat, kesän hellejaksot yleistyvät, kaikkein korkeimmat lämpötilat kohoavat.
- Sateet: sademäärät kasvavat, etenkin talvisateet ja talven vesisateet yleistyvät.
- Lumi ja routa: lumipeiteaika lyhenee ja lumen vesiarvo vähenee, routaa on nykyistä vähemmän.
- Tuuli: tuulen keskimääräinen nopeus voi kasvaa, mutta asiasta tarvitaan lisää tutkimusta.
Lähde: Ilmatieteen laitos 

Periaatteessa nuo kaikki ennusteet olisivat enimmäkseen kovin myönteisiä Suomen kannalta, jos ne olisivat totta. Energian käyttötarpeemme vähenisi kylmien talvien lämmitystarpeen pienentyessä, talviset rakennuskustannukset ja routavauriot vähenisivät, vesivoimakapasiteettimme kasvaisi tai ainakin ajoittuisi edullisemmin talvien kulutushuippuun, kuka niitä viime talvien tulipalopakkasia kaipaakaan jne. Ainoa haitta, joka voisi lisääntyä, on talvisen puunkorjuun hankaloituminen, jos routaantumaton maa ei normaaliin tapaan kantaisi raskaita metsäkoneita. 

Valitettavasti Ilmatieteen laitoksen ennusteet eivät saa juurikaan tukea reaalimaailmasta. Laitoksen kaikki ennusteet perustuvat tietokoneilla laskettuihin ilmastomalleihin, jotka ovat harhautuneet jo parikymmentä vuotta yhä kauemmaksi reaalimaailmasta mitatuista lämpö-, lumisuus-, tuuli- ja sadanta-arvoista.

Tutkitaanpa tarkemmin väite lumipeiteajan lyhenemisestä. Alla olevissa kuvissa on maailman johtavan lumitutkimuslaitoksen, Rutgersin yliopiston lumilaboratorion, koosteita  reaalimaailmasta satelliiteilla ja muilla välineillä mitatuista pohjoisen pallonpuoliskon lumisuusarvoista.

Lumipeitteisyydessä näkyy normaalia vaihtelua, mutta viime vuosina lumipeite on ollut hyvin keskimääräinen. Kuvassa lumipeitteisyyden vuodenaikaiset poikkeama vuosien 1966-2011 vastaavista keskirvoista. 

Syksyjenkään lumipeitteisyydessä ei näy selvää trendiä. Tämän vuosituhannen useimmat syksyt ovat olleet keskimäärän vähän tavanomaista lumisempia. Kuvassa syksyn lumipeitteisyyden laajuus 1966-2011.

Vain keväinen lumipeitteisyys on laskenut verrattuna 1970- ja 1980-lukujen keskimääräisiin arvoihin. Mutta tilastollisesti merkittäviä asioita ei tästäkään löydy normaalin vaihtelun lisäksi. Vähälumisimmat keväät ajoittuvat vuosiin 1968 ja 1990.

Marraskuiden lumisuus vaihtelee aika paljon, mutta trendi on kyllä tasainen - alkutalven lumisuus ei ole vähenemässä eikä lisääntymässä. Kuvassa marraskuiden 1966-2011 lumipeitteisyyden poikkeamat em. vuosien marraskuiden keskiarvosta.

Talvien laajimmassa lumipeitteessä näkyy vaihtelua, mutta trendi on lievästä noususta huolimatta tasainen. 2000-luvun talvet ovat olleet keskimäärin lumisempia verrattuna 1990-lukuun.

Lumipeitteisyys on mahdollisesti jonkin verran vähentynyt 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon vuosista, sillä maapallon ja myös pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötila on noussut lähteestä riippuen vajaan asteen verran. Mutta verrattuna esimerkiksi vuoden 1000 tienoilla vallinneeseen nykyistä 0,5- 1,5 astetta lämpimämpään ilmastoon viimeiset 40 satelliiteista mitattua vuotta eivät liene mitenkään poikkeuksellisia pidemmässä ilmastohistoriassa.

Alueellista vaihtelua lumipeitteisyydessä tietysti myös esiintyy, kuten alla olevasta vuoden 2011 marraskuun karttakuvasta voit nähdä.

Vihreillä alueilla lunta oli viime marraskuussa tavanomaista vähemmän ja sinisillä enemmän. Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Pohjois-Amerikan keskiosissa ja Himalajalla oli marraskuussa tavanomaista vähemmän lunta. Muualla pohjoisessa sitä oli normaalisti tai tavanomaista enemmän.

Suosittelisin tiedotusvälineille kohotettua lähdekritiikkiä Ilmatieteen laitoksen ilmastonmuutokseen liittyvien tiedotteiden osalta. Se olisi rehellistä maksavaa asiakasta - lukijaa - kohtaan.

Miksi Ilmatieteen laitos julkaisi tiedotteensa juuri nyt? Veikkaan kahta syytä:

1. Siellä epäillään suomalaisten uskon ilmastonmuutokseen olevan häviämässä. Tiedote poikkeuksellisen lämpimän syksyn päätteeksi saattaisi taas lisätä uskoa.
2. Joku tutkijoista tarvitsi vielä yhden alarmistisen tiedotteen saadakseen tuloskeskusteluissa sovitun tiedotekiintiönsä täyteen ennen vuoden loppua.

Ehkä Hesarin toimittajillakin oli kiintiössä tilaa alarmismille? Onhan maailma toki pelastettava. 

Etelä-Amerikasta uusi tyrmäys ihmisen syyllistämiselle ilmaston lämpenemisessä

Vihreille ilmastoalarmisteille tulee taas masentavaa luettavaa. Tällä kertaa linkittämäni tutkimus yhdistää 22 laadukkainta etelä-amerikkalaista ilmastohistoriallista tutkimusta ja osoittaa selvästi, että myös päiväntasaajan eteläpuolella oli nykyistä lämpimämpää ns. keskiajan lämpökauden aikana ja kylmempää pikkujääkauden aikana. Nämä ilmastojaksot siis olivat maailmanlaajuisia. Nykyisen ilmastohömpän kannalta on tietysti kiusallista, että näihin jaksoihin on mahdotonta yhdistää nykyistä lämpenemisen syntipukkia, hiilidioksidia.

Bernin yliopiston Raphael Neukomin tutkimuksen voi tiivistää alla olevaan kuvaan, josta näkyy useita 1900-lukua suurempia lämpötilamuutoksia. Mutta oleellista siis on se, että keskiajan lämpökaudella noin 1000 vuotta sitten oli selvästi nykyistä lämpimämpää, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli selvästi nykyistä alemmalla tasolla. 1800-luvun puoliväli, jolloin nykyaikainen lämpötilojen tilastointi alkoi, oli taas selvästi yksi viimeisen vuosituhannen kylmimpiä jaksoja myös Etelä-Amerikassa.

Ovatkohan ilmastonormien lähtökohdat valittu täysin väärin, kun nykyistä ilmastoa verrataan 1850-luvun kylmiin aikoihin? Ainakin Etelä-Amerikka näyttää nykyisessä ilmastossaan poikkeuksellisen tavanomaiselta juuri nyt.

Mutta isoon kysymykseen tämäkään tutkimus ei vastaa. Jos ilmakehän hiilidioksidi ei vaikuttanut menneiden aikojen ilmastonmuutoksiin, niin mikä tekijä sen mahtoi aiheuttaa?

Voi helev..tti, kun ei lämpene

Tämän vuoden marras- ja joulukuut ovat Suomessa ja sen lähialueella olleet poikkeuksellisen lämpimiä. Jokos ilmaston lämpeneminen olisi vihdoin totta? Optimistina kävin jouluaattoaamuna leikkaamassa pari vuotta sitten istuttamani viiniköynnöksen, joka hyvällä tuurilla ja tavanomaista lämpimämpänä kesänä saattaisi jo ensi vuonna tuottaa ensimmäisen rypäleterttunsa. Katsotaanpa, miten ilmaston lämpötila on kehittynyt pohjoisella pallonpuoliskolla ja maapallolla yleensä vuonna 2011. Muutamat jäljellä olevat päivät eivät enää heilauta ainakaan vuosikeskiarvoja.

Huolimatta Skandinavian ja Luoteis-Venäjän poikkeuksellisen lämpimästä loppuvuodesta koko maapallon ilmakehän lämpötilat eivät osoita lämpenemistä. Päinvastoin ilmakehä on viilentynyt huomattavasti edelliseen vuoteen 2010 verrattuna, kuten näet alla olevasta kuvasta, joka kuvaa ilmakehän lämpötiloja vuoden jokaisena päivänä kerroksessa, jonka keskimääräinen korkeus on noin neljä kilometriä.

Ilmakehän vuoden 2011 lämpötilat noin 4000 metrin korkeudessa: Keltainen = 2010, violetti 2011.

Muutamaa päivää lukuunottamatta vuosi 2010 siis oli lämpimämpi kuin 2011. Missä lämpeneminen?

Halusin aloittaa näistä ilmakehän alimpien kerroksien yläpuolella olevista kerroksista, sillä ne ovat keskeisessä asemassa ilmaston lämpenemistä koskevassa keskustelussa. Monien ilmaston lämpenemisestä huolestuneiden mielestä nimittäin juuri näissä ylemmissä kerroksissa kasvava hiilidioksidipitoisuus lämmittää ilmastoa kiihtyvään tahtiin. Sieltähän hiilidioksidin lämmittävän vaikutuksen pitäisi heijastua takaisin maan pinnalle. Kukaanhan ei kiistä hiilidioksidipitoisuuden kasvua ilmakehässä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Ilmakehässä on hiilidioksidia parin vuoden kuluttua jo 400 miljoonasosaa

Ilmaston siis pitäisi lämmetä mm. IPCC:n ja kotimaisen Ilmatieteenlaitoksemme mukaan sitä enemmän, mitä suuremmaksi hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Näin ei nyt kuitenkaan käynyt vuonna 2011, joka on jäämässä yhdeksi tämän vuosisadan kylmimmäksi vuodeksi siitä huolimatta, että hiilidioksidia on ilmakehässä ilmeisesti enemmän kuin 500 vuoteen. Myöskään muissa ilmakehän kerroksissa ei havaittu lämpenemistä, kuten alla olevista kuvista voit havaita.

Ilmakehän vuoden 2011 lämpötilat noin 7500 metrin korkeudessa: Keltainen = 2010, violetti 2011.

Ilmakehän vuoden 2011 lämpötilat noin 14000 metrin korkeudessa: Keltainen = 2010, violetti 2011.

Myöskään aiempien vuosien Nasan satelliittimittauksiin verrattuna vuosi 2011 ei osoittanut tilastollisesti merkittävää lämpenemistä ilmakehän keskikerroksissa ja ylemmissä osissa. Voit käydä itse tarkistamassa asian täältä.

Ilmastoalarmisteille ja asian politisoinneille vihreille on kiusallista, että ilmakehästä ei löydy  lämmittävän hiilidioksiditeorian mukaisia lämpenemisen merkkejä tänäkään vuonna. Mutta heille voi lohdutukseksi sanoa, että jokseenkin kiistattomasti ainakin pohjoisen pallonpuoliskon talvet ovat viimeisen 20 vuoden aikana keskimäärin hieman lyhentyneet, kuten olemme tänä vuonna poikkeuksellisen pitkän syksyn osalta nähneet. Myös luonto on tähän sopeutunut, mikä näkyy nyt mm. tavanomaista lukuisampana lintulajistona Suomessa. Valitettavasti tämä leuto marras-joulukuun säämme on kuitenkin vain paikallinen ja hetkellinen poikkeama, kuten ehkä muistamme viime vuoden vastaavista kuukausista. Muualla pohjoisella pallonpuoliskolla on sitten ollutkin tavanomaista kylmempi talven alku. Kanadan keskiosissa, Alaskassa ja Venäjän koillisosissa on jouduttu lämmittämään täysillä, eivätkä muuttolinnutkaan siellä juhlineet pohjoisen herkuilla.

Tänä vuonna pohjoisen alkutalven kylmä ilma on jäänyt Pohjois-Amerikan ja Itä-Siperian päälle, kuten 25.12. pintalämpötilat esimerkiomaisesti kertovat.

Tosiasiaksi tästä vuodesta jää kaksi asiaa. Ilmakehän pintakerrosten yläpuoliset lämpötilat eivät osoita ensimmäistäkään merkkiä kasvaneen hiilidioksipitoisuuden lämmittävästä vaikutuksesta, kuten ylemmistä kuvista voit havaita. Myöskään kahden metrin korkeudesta mitatut pintalämpötilat eivät osoita lämpenemistä ainoassakaan alempana olevissa lämpöaikasarjoissa, joita kaikki ilmastotutkijat käyttävät.

Pintalämpötilatkaan eivät ole nousemassa, vaikka hiilidioksidipitoisuus nousee.

Tietokoneissa pyöritettävät ilmastomallit osoittavat kiistattomasti, että lämpötilan pitäisi nousta kaikkialla maapallolla. Jotain on pahasti pielessä, kun reaalimaailman havainnot poikkeavat tietokonemallien ennusteista. Ehkä maapallon ilmastoon vaikuttavatkin muut tekijät hiilidioksidia merkittävästi enemmän? Ehkä niitä pitäisi verottaa hiilidioksidipäästöjä enemmän? Ja pitäisikö sittenkin alkaa tutkia, miksi ilmasto on nopeasti viilenemässä, kuten seuraavasta kahden vuoden pintalämpötilakuvaajasta voit nähdä?

Viimeisen kahden vuoden aikana maapallon ilmaston lämpötila on laskenut lähes asteen.

Kun vihreä ilmastokokous maailman pelasti

Durbanin riitaisa ja jatkoajalle venynyt ilmastokokous päättyi 11.12.2011. Kokouksessa sovittiin joistakin asioista. Tosin niistä sovittiin oikeastaan vain se, että tulevissa kokouksissa sovitaan sitten tarkemmin, mistä Durbanissa sovittiin. Durbanin pöytäkirjoja jouduttaneen odottamaan muutamia viikkoja, sillä etelä-afrikkalaisille pöytäkirjan pitäjille taisi jäädä monin osin epäselväksi, mistä sovittiin.

YK:n puitteissa nyt kuitenkin aloitetaan neuvotteluprosessi, jonka päämääränä on aikaansaada vuoteen 2015 mennessä sitova ja vuonna 2020 voimaan tuleva sopimus kaikkia maita koskevista kasvihuonepäästöjen rajoituksista. Juuri mistään konkreettisesta tämän vaikeaksi ennakoidun neuvotteluprosessin osalta ei sitten päästy sopuun.

Ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) mukaan voi pitää merkittävänä läpimurtona, kun tähän saakka ilmastosopimusten ulkopuolella olleet maat lupautuivat neuvottelemaan uudesta sitovasta sopimuksesta päästöjen vähentämiseksi. Niinistön mukaan sovun ansiosta maapallon keskilämpötilan nousu pystytään ehkä rajaamaan enintään kahteen asteeseen.

Vastineeksi tälle lähinnä EU:n ja pienempien kehitysmaiden ajamalle tavoitteelle sovittiin, että EU, Norja, Sveitsi ja Uusi Seelanti jatkavat yksipuolisesti ensi vuoden lopussa päättyvää Kioton ilmastosopimusta viidellä vuodella. Tämä merkitsee, että Kiotoon sitoutuneiden maiden määrä vähenee huomattavasti, ja Kioto kattaa enää enintään 15 prosenttia koko ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä. Onneksi tästäkin asiasta lopullinen sopiminen jäi ensi vuodelle, joten hallitukset myös EU:ssa voivat vielä harkita asiaa. Todettakoon vielä, että maailman suurimmat hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat, Kiina, Intia ja Yhdysvallat, eivät edelleenkään sitoudu rajoituksiin.

Durbanissa sovittiin, että jo vuosi sitten Cancunissa sovittua YK:n hallinnoimaa ja 100 miljardin dollarin vuosibudjetilla toimivaa ilmastorahastoa ryhdytään kehittämään. Tämä vaatimus oli pienten kehitysmaiden listalla korkealla. Onneksi tämän lähinnä EU:n, Pohjois-Amerikan maiden ja Japanin maksettavaksi aiotun rahaston varojen keräämisestäkään ei päästy minkäänlaiseen ratkaisuun, joten tältäkin osin neuvottelut jatkuvat tulevina vuosina.

Vihreä meppimme Satu Hassi kirjoittaa blogissaan Durbanin kokouksesta seuraavaa: "Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo. Maailmanpolitiikan ja ilmastodiplomatian näkökulmasta mannerlaatat ovat rytisseet uuteen asentoon. Mutta ilmastotieteen näkökulmasta ei ole lähestulkoonkaan varmistettu, että pystytään estämään maapallon lämpeneminen yli kahden asteen. Se on kuitenkin jotenkuten mahdollisuuksien rajoissa."

Monien ympäristöjärjestöjen tiedottajat ovat Hassin kanssa hieman eri mieltä. kansainvälisen WWF:n ilmasto- ja energiaohjelman johtaja Samantha Smith totesi pettyneenä: "He eivät saaneet sopua aikaiseksi (Durbanissa). Kaikki vesitettiin niin, että jokainen saattoi tulla mukaan (loppuasiakirjoihin)."

Myös muut järjestöt, muun muassa WWF Suomi, Greenpeace, Luontoliitto, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ja Kirkon ulkomaanapu, muistuttavat, että Kioton sopimuksen jatkon pituus jäi auki. Järjestöt ovat huolissaan siitä, että uuden Kiotoa seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen käyttöönotto lykkääntyy todennäköisesti 2020-luvulle saakka, eikä päästöjä saada käännettyä laskuun ajoissa.

Hassi ja Niinistö joutunevat siis selittelemään äänestäjäkunnilleen historiallisuutta ja läpimurtoja.

Durbanin riitelevän vihreän kokouksen puheenjohtajana toiminut Etelä-Afrikan ulkoministeri Nkoana-Mashabane päätti kokouksen sanoihin: "Olemme pelastaneet tänään huomisen". Näihin sanoihin voi kyllä yhtyä. Kokous sentään onnistui torppaamaan 1600 miljardin dollarin ilmastorahastolaajennuksen ja "Maaäidin" oikeuksia puolustavan kansainvälisen oikeusistuimen perustamisen, joiden tehtävinä olisi ollut ilmastoasioista toisin ajattelevien hiljentäminen ja sähkön hinnan kolminkertaistamista haluavan tuulivoimalateollisuuden etujen ajaminen. Muutenkin liki nollatulos - siis sopiminen sopimisesta joskus tulevaisuudessa - mahdollistaa vielä uuden harkinnan kaikesta siitä, mistä oltiin sopivinaan Durbanissa. Kiitämme vielä tästä ennenkaikkea Kiinaa ja Intiaa.

Seuraava riitelevä ilmastokokous, COP18, järjestetään vuoden päästä Qatarissa. Sielläkin todennäköisesti pelastetaan maailma ja tehdään historiallisia läpimurtoja sopimalla tulevista ilmastoaktiivien neuvotteluista uusissa lämpimissä kokouspaikoissa. Neuvotteluintoa tosin voi haitata se, että ilmaston lämpötila on laskenut jo 13 vuoden ajan siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidin määrä on jatkanut kasvuaan. Vuonna 2020 ilmasto on ehkä viilentynyt jo niin paljon, että vihreän ilmastopolitiikan suosio on marginalisoitunut prosenttiliikkeeksi. Mutta ilmastosirkusta pääsemme nauttimaan ja nauramaan vielä pitkään.

Työmatkakuluilla pelastamaan maapallon ilmastoa

Liikenneministeri Kyllönen kiittää mahdollisuudesta
kiristää liikenteen verotusta ilmaston pelastamiseksi

Valtiontalouden tarkastusvirasto, VTV, on tarkastanut vuonna 2008 valmistuneen ilmasto- ja energiastrategian toteutumista.  VTV:n raportti on niin tylsää luettavaa, että en viitsi vaivata tämän blogin lukijoita kovin pitkällä selostuksella. Jos joku on asiasta kiinnostunut,  voi koko tarkastusraportin käydä lukemassa täältä.

Sen sijaan kiinnitän lukijan huomion pariin mielestäni relevanttiin kysymykseen itse strategiasta ja myös VTV:n tarkastuksesta.

Tarkastuskertomukselle on annettu nimi ”Ilmastonmuutoksen hillintä”, ja tarkenteeksi on merkitty ”Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian valmistelu ja toimeenpano”. Minusta on kummallista, että kertomuksesta sen nimestä  huolimatta ei löydy minkäänlaisia arvioita Suomen saavutuksista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tarkoitan siis jonkinlaisia tietoja siitä, monellako asteella ilmastomme on viilentynyt, montako hirmumyrskyä on torjuttu, tai montako hukkuvaa saarivaltiota ja jääkarhua strategian toimeenpanon seurauksena pelastettu. No, se on toisaalta hyvin ymmärrettävää kahdestakin syystä.

Kenelläkään ei tietysti ole mittausdataa em. arvioiden tekemiseksi. Vaikkapa dataa olisikin, se ei osoittaisi Suomen ilmastopolitiikalla olevan mitään merkitystä lämpötiloihin, myrskyihin tai jääkarhujen hyvinvointiin. Ehkä tämän vuoksi VTV oli päättänyt rajata tarkastelun ulkopuolelle kokonaan ilmastopolitiikan järkevyyden arvioinnin. No miksikäs sitä tarkastamaan vihreän politiikan järkevyyttä? Hirvittävä huutohan siitä olisi syntynyt. Mutta surkeaa silti on, että tuloksellisuustarkastus rajaa tuloksen tarkastuksesta ulos!

VTV kritisoi monia asioita tarkastusraportissaan. Pikanttina yksityiskohtana todetaan, että päästövähennystavoitetta hiertää mm. liikenteen jatkuva kasvu. Se syö tavoitetta, vaikka liikenteessä on toteutettu useita päästövähennystoimia. VTV huomauttaa lisäksi, että ilmastonmuutoksen hillintään vaikuttavat useat erilaiset rahoitustoimet ja jotkut niistä myös kielteisesti. Ilmastotavoitteiden kannalta ongelmalliseksi VTV mainitsee esimerkiksi työmatkakuluvähennykset, jotka suosivat liikenteen päästöjä. Raportin mukaan työmatkakuluvähennykset ylittivät vuonna 2008 kaikki ilmastomenot.

Näillä kommenteilla VTV pohjustaa työmatkakulujen vähennysoikeuden karsimista, kilometrikorvauskäytännön heikentämistä ja liikennepolttoaineverojen korotuksia. Vasemmistoliiton liikenneministeri Kyllönen ja valtiovarainministeri Urpilainen kiittävät tarkastushavainnoista. Omalla autollaan työmatkoja tekevät myyntimiehet ja haja-asutusalueilla asuvat työntekijät eivät useimmiten kuulu vasemmistopuolueiden äänestäjäkuntiin, joten lisätulojen hakeminen karsimalla näiden verovapaita korvauksia ja työmatkavähennyksiä sopii hyvin molemmille ministereille. Ja kumpikaan ei uskaltaisi enää laman jo tultua tupaan sisään korottaa tasaveroiksi laskettavia polttoaineveroja, ellei niillä veronkorotuksilla voitaisi pelastaa maapallon ilmastoa. Työssä käyvät veronmaksajat ovat saamassa hallituskauden loppuvaiheessa ison lisälaskun.

VTV:n raportti kiinnittää huomiota myös ilmastotoimien rahoittamiseen ja rahoituksen selkeämmäksi tekemiseen. Raportin mukaan Suomen ilmasto- ja energiarahoitus on kaksinkertaistunut vuodesta 2008 vuoteen 2011 mennessä. Tänä vuonna rahoitus oli noin 550 miljoonaa euroa, mikä vastaa puolen arvonlisäveroprosentin tuottoa. Rahat menevät pääosin tutkimus- ja innovaatiotoimintaan ja uusiutuvan energian tukemiseen, jonka käyttöönotto nostaa sähkön kuluttajahintaa lähivuosina ehkä 20-30 prosenttia.

VTV kritisoi valtion talousarvioita ja tilinpäätöksiä siitä, että niistä ei käy selvästi ilmi mitkä rahat liittyvät ilmasto- ja energiapolitiikan toteuttamiseen. VTV ehdottaa, että rahoituksen läpinäkyvyyttä lisättäisiin laatimalla budjetin liitteeksi ilmastorahoituksesta erillinen selvitys. Tämä helpottaisi ilmastotoimien raportoinnissa EU:lle ja YK:lle. Sama ongelma meillä on tietysti muutamien muidenkin asiakokonaisuuksien kohdalla. Monet odottavat edelleen, että valtioneuvosto ehtisi laskea vaikkapa humanitaarisen maahanmuuton kustannukset, jotka taitavat jo nyt olla maapallon ilmaston pelastusyritystä isommat.

Ilmasto- ja energiastrategia tehdään yleensä kerran hallituskaudessa. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan vuoden 2008 strategiaa ollaan päivittämässä vuoden 2012 loppuun mennessä. Silloin tiedämme, paljonko lysti maksaa. Veikkaan, että paljon. 


Tuskinpa uusillakaan ilmasto- ja energiatoimilla ei ole vaikutusta ilmastoon, eikä niillä maailmaa pelasteta. Mutta tiedän yhden puolueen, jonka laariin sataa jokainen ilmastohössötykseen pantu veronmaksajan raha.

Tiibetin ylänkö ennustaa ilmaston viilenemistä

Kiinan tiedeakatemian Yu Liun johdolla toiminut kiinalais-ruotsalainen tutkijaryhmä on julkaissut tutkimuksen viimeisen 2485 vuoden ilmasto-oloista. Tutkimuksen lähtöaineistona käytettiin Tiibetin ylängön itäosassa kasvaneiden puiden vuosirenkaita. Tämäkin tutkimus vahvistaa lähes kaikkien menneiden aikojen ilmastoa selvittäneiden tutkimusten lailla, että ilmastossa on jatkuvaa vaihtelua, lämpökausia sekä viileämpiä jaksoja tulee ja menee, eikä 1900-luvun lämpenemisessä ole mitään normaalista vaihtelusta poikkeavaa. Myös Tiibetin ylängön puiden vuosirenkaissa näkyvät samat edelliset lämpökaudet keskiajalla ja Rooman kukoistuksen aikana samoin kuin näitä seuranneet viileämmät jaksot, jotka löytyvät lähes kaikista huolella tehdyistä ilmastohistoriallisista tutkimuksista. Liun mukaan suurimmat lämpötilavaihtelut lyhyen ajan sisällä sattuivat vuosina 343-425, eikä hän pidä nykyistä lämpenemistä erityisen hätkähdyttävänä ilmiönä.

Seuraavassa muutamia lämpöaikasarjakuvia Liun tutkimusryhmän raportista.

Tiibetin ylängöllä keskilämpötila vaihtelee täysin normaalisti kolmen asteen vaihteluvälissä

Liun tutkimusryhmä ei kuitenkaan jättänyt analysointiaan pelkkään lämpötilahistorian rekonstruointiin. He pyrkivät analysoimaan aineistostaan jaksottaisuuksia ja mielestään sellaisia löysivätkin. Liu kertoo raportissa löytäneensä aikasarjastaan useita toistuvia ja eripituisia jaksoja. Näistä jaksoista pidemmät – usean sadan vuoden pituiset – vastaavat viimeisiä tunnettuja äärimmäisyyksiä auringonpilkkujaksoissa, ja siten Liu yhdistää ne auringon aktiivisuuteen.

Vuosituhantisen jakson aikana keskilämpötilatrendi laskee 500 vuotta ja sitten nousee seuraavat vuosisadat

Tässä kuvassa näkyvät myös lyhyemmät jaksot, jotka ovat olleet lämpenevässä vaiheessa samanaikaisesti viimeisen 200 vuoden aikana

Rohkeana vetona ja itseluottamuksen osoituksena Liun ryhmä uskaltaa myös projisoida havaitsemansa jaksot tulevaisuuteen. Heidän mukaansa eripituisten jaksojen yhteisvaikutus tulee aiheuttamaan ilmaston lievää viilenemistä seuraavan lähes 50 vuoden aikana, minkä jälkeen ilmasto taas vähän lämpenee. Täyttäessäni 100 vuotta tämän vuosisadan puolimaissa juhlat siis pidetään vajaan asteen viileämmässä ilmastossa nykyhetkeen verrattuna. Samanlaisia lämpötiloja mitattiin 1900-luvun alussa.

Liun havaitsemien jaksojen mukaan ilmasto viilenee 1900-luvun alun tasolle vuoteen 2068 mennessä

Liun tutkimusryhmä ei pane paljoa painoa kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, yksisilmäiselle hiilidioksiditeorialle ilmaston säätelijänä, sillä hiilidioksidipitoisuus ei ole voinut olla merkittävä tekijä tuon yli lähes 2500 vuotta pitkän jakson aikana. Kiinalaistutkijat ja ryhmässä mukana ollut Göteborgin yliopiston tutkija eivät väitä tietävänsä, mikä ilmaston vaihtelun aiheuttaa. Siksi he peräänkuuluttavat avointa lisätutkimusta. Tuota avoimuutta kaivattaisiin paljon lisää myös läntiseen tutkimukseen.

On tietysti muistettava, että lustotutkimukset eivät aina yksinään riitä lämpötilan rekonstruointeihin. Puu nimittäin kasvaa vain kesällä, joten lustoista ei saada paljoa tietoa talvilämpötiloista. Puiden kasvuun vaikuttavat monet muutkin tekijät lämpötilan ohella, mm. sateisuus ja vulkaanisen toiminnan aiheuttamat poikkeamat ilmakehässä. Laajalla näytemäärällä ja virhemahdollisuuksia vähentävällä puulajivalikoimalla toteutetut lustotutkimukset ovat kuitenkin ilmeisen hyvin suuntaa antavia.

Lätkämailajoukkueen likaiset temput

Tohtori Jones on mm. "hukannut"
lämpöaikasarjansa lähteet

Boris Winterhalter: "Climategate II on avannut lisätietoa ilmastonmuutoksen taustana olleesta “hieman” muunnellusta tieteestä, jota tavallaan avainryhmäksi muodostunut tutkijajoukko on harrastanut. Willis Eschenbach on koonnut omat kokemuksensa East-Anglia Universityn ilmastotutkimusyksikön johtohahmolle, tri Phil Jonesille, osoittamassaan avoimessa kirjeessä."

Lue lisää Boris Winterhalterin blogista, "Ilmastonmuutos ja riippumaton tiede", jonka olen lisännyt linkkiluettelooni sivun oikeaan laitaan.

Rehellisen tieteen tekijöiden ei tarvitse puolustaa tutkimustuloksiaan

1. salaamalla tutkimustensa lähtöaineistoja, 
2. manipuloimalla lähtöaineistoja (tässä tapauksessa mm. lämpöaikasarjoja), jotta haluttu tulos saadaan esiin,
3. tuhoamalla tutkimustoimintaan kuuluvia lähtöaineistoja, sähköposteja, kirjeitä tai muita asiakirjoja,
4. mustamaalaamalla epäileviä tutkijoita,
5. vaikenemalla ristiriidassa olevista julkaistuista tutkimuksista,
6. toteuttamalla samanmielisten tutkijoiden tutkimusten vertaisarvioinnit ns. kaveriarviointina,
7. estämällä tutkimustulostensa kanssa ristiriidassa olevien tutkimusten julkaisut,
8. järjestämällä potkut ilmastotutkimuksia julkaisevan lehden päätoimittajalle erimielisen tutkimuksen julkaisusta ja uhkaamalla julkaisijoita boikotilla, jos julkaisun linja ei pysy alarmistisena
9. painostamalla aloittelevia tutkijoita "oikealle" linjalle uhkaamalla tutkimusrahoituksen loppumisella
10. organisoimalla propagandakoneisto levittämään "oikeaoppista" tietoa.

Nämä temput kuuluvat totalitaaristen hallitusten, ääriliikkeiden, mafiaverkostojen ja vastaavien toimintamalleihin. Rehellisesti ja analyyttisesti toteutetut tutkimukset puolustavat tuloksiaan omilla ansioillaan. 

Johtavien ilmastotutkijoiden temput, joista ei seuraa sanktioita, murentavat luottamusta tieteelliseen tutkimukseen yleensäkin, mikä on tietysti vahingollista kaikille. Olen aika varma, että jonain päivänä useammassakin tutkimuslaitoksessa kadutaan sitä vääränlaista kollegiaalisuutta, joka on mahdollistanut useissa Yhdysvaltain ja Euroopan ilmastotutkimusyksiköissä pitkään jatkuneen tieteenteon politisoitumisen ja sen mukaiset temput. Ilmastotieteestä on tullut tieteen Kreikka samassa mielessä kuin maa esiintyy nyt talouskriisissämme.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon oman Ilmatieteenlaitoksemme ja yliopistojemme johtavat ilmastotutkijat ovat syyllistyneet samaan. Tässä olisi tutkivalle journalismille - jos sellaista enää Suomessa on - hyvä haaste. Olen varma siitä, että herkkupaloja löytyisi julkaistavaksi.

Miksi meret eivät lämpene?

Kuva 1

Durbanin lämmössä paraikaa kokoustavan kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, käyttämien tietokonemallien mukaan ilmaston ja myös merien pitäisi lämmetä ilmakehän jatkuvasti kasvavan hiilidioksiidipitoisuuden seurauksena. Itse asiassa merien lämpeneminen on tuon teorian mukaan ensisijaista johtuen siitä, että sen lämpökapasiteetti on valtavan paljon ilmakehän vastaavaa suurempi. Ja merethän sitä ilmaakin pääasiassa lämmittävät.

Kuva 2

Melko tuoreessa tutkimuksessa yhdysvaltalaisen Rochesterin yliopiston tutkijat Knox ja Douglas toteavat kuitenkin, että maapallon merivesi on hienoisesti jäähtynyt tutkimuksen tarkasteluaikana 2003-2008, kuten kuvassa 1 näkyy. Kirkkaan punainen katkoviiva osoittaa koko mittausjakson trendin.

Knoxin ja Douglasin tutkimus on jo neljäs tuore tutkimus merien energiataseesta ja lämpötilamuutoksista, joka osoittaa jäähtymistä ja on siten ristiriidassa IPCC:n käyttämien ilmastomallien kanssa. Vain yksi vastaava tutkimus osoittaa pientä lämpenemistä.

Kuva 3

Tarkistin brittiläisen Hadley Centerin seuraamasta tietokannasta, olisiko lämpenemistä havaittavissa vuoden 2008 jälkeen. Ainakaan merten pintalämpötilassa ei ole ristiriitaisia tuloksia. Ne kylmenevät kuvan 2 osoittamalla tavalla, vaikka ilmastotutkijoiden tietokonemalleissa niiden pitäisi lämmetä.

Knoxin ja Douglasin tutkimuksessa käytettiin merissä ajelehtivien ja välillä jopa parin kilometrin syvyyteen sukeltavien Argo-poijujen mittausdataa. Argo-poijujen toimintaperiaate näkyy kuvassa 3. Tällä hetkelläkin merten lämpötiloja mittaa yli 3000 ajelehtivaa poijua.

Argo-poijujen lähettämät lämpötilat marraskuulta

Myöskään maapallon ilmakehän keskilämpö ei ole noussut ilmastomallien odottamalla tavalla yli 12 vuoteen. Viimeisen reilun sadan vuoden aikana mitatut keskilämpötilat mahtuvat hyvin ilmastohistorian normaaliin vaihteluun. Vain ilmastoalarmistien tietokonemallit osoittavat lämpenemistä.

Vai missä se kadonnut lämpö piilottelee? Punavihreät tiedemiehet Ilmatieteenlaitoksella ja muuallakin odottavat vihjettäsi.

Tämä tietokonemallien osoittama lämpeneminen korreloi hyvin ensi vuonna kallistuvan energialaskusi kanssa. Tällaista on kokoomusvetoinen punavihreä ilmastopolitiikka. Se ei ole reaalimaailman kanssa yhteydessä kuin lompakkosi kautta.

Maailmalla ensimmäiset merkit ilmastotieteen romahduksesta

Ei lämpene, vaikka tietokonemalleissa käy näin.

Wall Street Journal ilmaisee Climategate 2 -sähköpostien ja ilmastoalarmistien kokemien muidenkin vastoinkäymisten (vastakkainen tieteellinen näyttö, kun maapallo ei lämpene, myrskyt ja muut ilmastokatastrofit eivät lisäänny tietokonemallien mukaisesti jne.) lopputulemana seuraavaa: "Tämä on climategate-sähköpostien todellinen merkitys. Ne osoittavat, että IPCC:ä informoivien tiedemiesten ei voi luottaa pitäytyvän tieteessä ja pidättäytyvän poliittisesta aktivismista. Tällä puolestaan on hyvin huolestuttavia vaikutuksia isoihin kansainvälisiin poliittisiin päätöksiin, joita on tehty heidän tutkimustensa perusteella."

Onhan tuo aika tylysti todettu, joskaan en muutamia satoja noista vihreiden tiedemiesaktivistien vuodetuista sähköposteista luettuani voi olla eri mieltä.

Mutta erikoista on se, että kun ulkomainen media kertoo, mitä ilmastotutkimuksessa todella tapahtuu, kotimainen mediamme toistaa Durbanin ilmastokokouksen ansiosta sitä hälytysviestiä, jonka perusteettomuuden voi jokainen englantia osaava lukea julkaistuista sähköposteista. On tainnut Ilmatieteenlaitoksen roskatieteen puolesta propagoinut johto onnistua toimittajien viherryttämisessä poikkeuksellisen hyvin. Mutta ei se mitään. Totuus vielä paljastuu Suomessakin, sillä maailma ei lämpene yhtään normaalia vaihtelua enempää.

Saksalainen hybridituulivoimala pelastamassa maailmaa

Liittokansleri Merkel peruskiviseremoniassa

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut saksalaisten neronleimauksista vihreän energiateknologian alalla. Kukaanhan ei ole viisaampi kuin saksalainen - paitsi insinööri - mutta saksalaista vihreää insinööriä ei voita kukaan.

Itäisessä Saksassa toimiva energiayhtiö Enertrag AG otti lokakuussa käyttöön uusimman Prenzlaun hybridituulivoimalansa. Brandenburgin osavaltion pääministeri oli vihkimässä tätä maailmassa ainutlaatuisen edistyksellistä laitosta, joka energiayhtiön suitsutuksen mukaan ei ole vain projekti vaan kulmakivi energian muuntamisessa. Saksalainen lehdistö suitsutti uutisjutuissaan mm., että "koko iso ongelma uusiutuvan energian lähteistä on ratkaistu". Pääministerin mukaan laitos on "valtaisa hyppäys eteenpäin". Osittain tämän edistyksellisen projektin ansiosta Prenzlau nimitettiin ilmastonsuojelun pääkaupungiksi vuonna 2010.

Voimalan toimintaperiaate

Millainen laitos siis on kyseessä? Se on tuulivoimapuisto, johon on yhdistetty kaasuturbiinigeneraattori. Kun tuulee riittävästi, tuuligeneraattorit tuottavat tietysti sähköä. Jos sähköä tuotetaan kulutuskysyntää enemmän, käytetään tuulivoimaa vedyn kehittämiseksi. Varastoitua vetyä voidaan sitten sähkön kysynnän kasvaessa tai tuulen hiljentyessä polttaa kaasuturbiinissa, joka pyörittää sähkögeneraattoria. Saksalainen vihreä innovoija on siis kehittänyt tavan muuttaa tuulivoiman ilmastolle vaarattomaksi kemialliseksi polttoaineeksi, johon sillä hetkellä tarpeeton tuulivoima voidaan varastoida. Tuulivoiman huoltovarmuuskysymys on siis ratkaistu. Hienoa!

Kuukauden käytön ja trimmauksen jälkeen voimalan hyötysuhde on saatu nostettua huikaisevaan 19 prosenttiin. Siis vain 81 prosenttia tuulimyllyjen roottorien työstä hukataan prosessissa lämpönä ilmakehään. Valitettavasti tämä hyötysuhde on parhaimmillaankin kovin vähäinen verrattuna vesi-, hiili- tai ydinvoimaloihin. Niinpä Prenzlaun vihreän hybridituulivoimalan tuottaman sähkön kilowattitunnin hinta nousee peräti 75 senttiin eli noin 10-kertaiseksi verrattuna suomalaisen sähkölämmittäjän maksamaan kuluttajahintaan. Miltä tuntuisi sähkölämmittäjänä saada talvipakkasilla 200 euron lämmityslaskun sijasta 2000 euron kuukausilasku? Brandenburgin pääministeriä lainaten pitäisin sitä aikamoisena "hyppynä".

Vuonna 2009 itse liittokansleri Merkel oli muuraamassa tämän uuden voimalan peruskiveä. Silloin hän ennusti, että "tulemme oppimaan jotain tästä projektista". Takuuvarmasti Saksan sähkön kuluttajat ja tuotantotukiaisia maksavat veronmaksajat oppivat jotain. Ei ihme, että yhä useampi yritys muuttaa Kiinaan ja Intiaan edullisen energian ulottuville.

Ai niin - mainittakoon, että Prenzlaun hiilidioksidipäästöt ovat jokseenkin olemattomat, jos asia jotakuta kiinnostaa.

Jutun lähteenä on käytetty Guenter Keilin kirjoitusta .

Ilmastotutkimuksen salailusta, poliittisuudesta ja heikkoudesta

Nyt julkaistuista Climategate 2 – sähköposteista nousee esiin kolme keskeistä teemaa, jotka leimaavat sekä ne kirjoittaneet ”tiedemiehet” että näitä johtavina raporttien tuottajina käyttäneen kansainvälisen  ilmastopaneelin, IPCC:n. Nämä teemat ovat:

1. Sähköposteja kirjoittaneet ilmastotutkijat pyrkivät salaamaan yleensä julkisin varoin hankittua lähdemateriaaliaan ja tutkimusmenetelmiään sekä sensuroimaan tutkimustuloksistaan käytävää keskustelua.

Uskottavissa tiedeyhteisöissä on jo pitkään ollut keskeisenä periaatteena se, että tutkimusmateriaali julkistetaan vapaasti arvioitavaksi. Länsimaisen tieteen perusperiaatteena on ollut käydä avointa väittelyä hypoteeseista ja tutkimustuloksista, kunnes joku väittämistä lopulta saa jokseenkin yksimielisen tuen.

Jostain syystä mm. julkisin varoin kerättyä säädataa on salattu. Itä-Anglian yliopiston ilmastotutkimusyksikön johtajana toiminut Phil Jones kirjoittaa: ”Kaikki työt, jotka olemme tehneet, olemme tehneet apurahoilla. Ne (lähtöarvot) on pidettävä piilossa.” Jones kertoo yhdessä sähköpostissa keskustelleensa asiasta yhden keskeisen rahoittajan, Yhdysvaltain energiaviraston, kanssa, joka kuulemma on tyytyväinen, mikäli tiedot salataan.

Miten Jonesin ja hänen tutkimusryhmänsä tuloksia voi arvioida, jos he saavat salata lähtöarvonsa? Monella muulla tieteenalalla Phil Jonesin kaltaiset tiedemiehet lähetettäisiin joko ulos yliopistosta tai pantaisiin uudelleenkoulutukseen. Ilmastotieteessä kaikki on toisin. Se on jopa niin paljon toisin, että Jones sähköposteissaan kehottaa kollegoitaan tuhoamaan sähköpostiviestejä ja aineistoja, jotta epäilevästi hänen ”joukkueensa” tutkimustuloksiin suhtautuvilla olisi mahdollisimman vaikeaa arvioida niitä. Jos Jonesin porukan tutkimustulokset olisivat ns. tieteellisen varmoja, ei luulisi olevan tarvetta salailuun.

2. Keskeiset sähköpostien kirjoittajat pitävät ilmaston lämpenemistä riittävänä poliittisena syynä rajoittaa aitoa tieteellistä väittelyä ja toimia epätieteellisesti.

George Overpeck, joka on yksi edellisen IPCC:n arviointiraportin johtavista kirjoittajista, toteaa sähköpostissaan: ”Temppu tehdään päättämällä viestin keskeisestä osasta, jolla ohjataan sitä, mikä sisällytetään (IPCC:n raportteihin) ja mikä jätetään ulos.” Poliittisen tavoitteen saavuttamiseksi siis valitaan vain osa tutkimustuloksista jatkokäsittelyyn. Valinta tehdään siis poliittisin perustein – ei tieteellisin.

Lätkämailatutkimuksestaan tunnettu Michael Mann tunnustaa eräässä sähköpostiviestissään keskustelleensa ”tutkivien journalistien kanssa skeptisen Sten McIntyren taustojen selvittämiseksi ja paljastamiseksi”. Yleensä tieteellinen väittely järjestetään tiedemiesten kesken julkisella areenalla, jossa kuulijat voivat saada tietoa molempien argumenteista. Mannin tapa todistaa pikemminkin salaisten palveluiden toimintamalleista.

Avoimeen väittelyynhän nämä IPCC:n alarmistit eivät ole toistaiseksi suostuneetkaan. Tutkimusten tieteellisestä vertaisarvioinnistakin on siirrytty ns. kaveriarviointiin, jossa tutkijat vastavuoroisesti arvioivat toistensa tutkimuksia. Jos jonkun tiedelehden päätoimittaja ei ole järjestelyyn suostunut, hänelle järjestetään potkut uhkaamalla lehden omistajia kirjoitusboikotilla.

3. Monet sähköpostien kirjoittajat myöntävät toisilleen ilmastotutkimuksen tieteellisen uskottavuuden heikkouksia ja sen tulosten riippuvuuksista sekä tiedon että menetelmien manipuloinnista.

Iso-Britannian Ilmatieteenlaitoksen Peter Thorne kirjoittaa yhdessä sähköpostissaan Itä-Anglian professori Jonesille seuraavasti: “Havainnot eivät todista nousevista lämpötiloista koko tropiikin alailmakehässä, ellet hyväksy lähteeksi vain yhtä tutkimusta ja hylkää kaikki muut. Tämä on suorastaan vaarallista. Meidän on keskusteltava epävarmuustekijöistä ja oltava rehellisiä.“ Thorne joko ei saanut tilaisuutta keskustella rehellisesti tai hänet vaiennettiin? Thorne kuitenkin jatkaa toisessa viestissään: ”Minun mielestäni tiedettä manipuloidaan poliittisiin (vihreisiin) tarkoituksiin, mikä ei ehkä ole kovin viisasta meidän kannaltamme pidemmän päälle.”

Vuodettujen sähköpostien lähettäjät kritisoivat kyllä toisiaan välillä rajustikin. Erityisesti IPCC:n ikoniksi nousseen Michael Mannin tutkimustulokset ja käytös saavat kyytiä. Mutta julkisesti Mannia ei kukaan uskalla kritisoida. Miksihän?

Puolet läntisestä maailmasta tekee ilmasto- ja energiapolitiikkaa, jonka perusteiden laatimisessa herrat Jones ja Mann ovat olleet keskeisiä tekijöitä. Siksi heidän epätieteellisiä ja poliittisia sähköpostejaan on kovin vastenmielistä lukea. Vielä vastenmielisempää on maksaa jokaisessa maksussa ja laskussa ilmastoperusteisia veroja sekä muita kuluja, jotka salailevat, viherpoliittiset ja tieteellisesti heikot tutkijat ovat osaamattomille poliitikoillemme myyneet.

Ps. Tänä vuonna ilmasto ei lämpene: http://ilmastorealismia.blogspot.com/2011/10/tana-vuonna-ilmasto-ei-lampene.html.
Ps 2. Climategate 2 -sähköposteissa on toki paljon muutakin. Niistä myöhemmissä kirjoituksissa lisää.

Ilmastotieteen synkkä tietovuoto 2

Juuri ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta kaksi vuotta sitten tuntematon taho vuoti muutamia tuhansia sähköposteja Itä-Anglian yliopiston ilmastotutkimuksen yksiköstä, CRU:sta. Nuo sähköpostit herättivät melkoisen epäilyksen useiden johtavien ilmastotutkijoiden salaliitosta, jonka päämääränä olisi ollut syrjäyttää rehellinen ilmastotutkimus ja nostaa vahvasti vihreään liikkeeseen sitoutunut politisoitu tutkimuslinja määrääväksi. Julkaisu onnistui osaltaan pilaamaan Kööpenhaminan tunnelman.

Asia herätti tuolloin runsaasti huomiota. Useita tutkimuskomissioita asetettiin sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvalloissa, sillä paljastetut sähköpostit indikoivat vahvasti, että ilmastotutkijat olivat rikkoneet em. maiden tiedonvapautta koskevia lakeja. Samoin epäiltiin, että he olivat rikkoneet tieteenharjoittamisessa perinteisesti kunniassa pidettyjä arvoja mm. pyrkien estämään omia tutkimustuloksiaan kritisoivia julkaisuja ja tutkimustuloksia.

Nyt joku taho - ehkä sama kuin kaksi vuotta sitten - on vuotanut 5000 uutta sähköpostia, joissa esiintyy samoja johtavia ilmastotutkijoita kuin ensimmäisessä tietovuodossa. Sattumalta tietovuoto tapahtui juuri ennen Durbanissa alkavaa ilmastokokousta. Tämä taho kertoo omaavansa nyt julkaistujen sähköpostien lisäksi tuhansia muita sähköposteja ja tiedostoja, jotka on talletettu julkaistuun mutta vahvasti salattuun tiedostoon. Siis nämä salatussa tiedostossa olevat sähköpostitkin ovat vain yhden salasanan julkaisun päässä aukeamistaan.

Olen käyttänyt koko illan aikaa lukiessani nyt julkaistuja sähköposteja. Tulen varmasti kirjoittamaan niistä enemmänkin, mutta jo ensivaikutelma on hurja. Sähköpostit osoittavat selvästi, että useat johtavat ilmastotutkijat ovat tarkoituksellisesti ja asiasta keskenään sopien manipuloineet tutkimustuloksia ja estäneet ristiriitaisten tutkimusten julkisuuteen pääsyn. Erimielisten tiedemiesten panettelu on ollut jokseenkin häikäilemätöntä.

Näiden vuotojen johdosta useita päitä tulee putoamaan ilmastotieteen huipulta. Ja niin putoaa useita muitakin päitä - erityisesti niitä poliittisia akateemikkoja ja akateemisia poliitikkoja, jotka yrittivät edellisen vuodon jälkeen valkopestä nyt kiistattomasti epärehellisiksi osoittautuneita tutkijoita.

Tämän Climategate 2:ksi ristityn vuodon keskiössä ovat edellisten IPCC:n - siis YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin - raporttien johtavat kirjoittajat, mm. CRU:n Phil Jones ja lätkämailatutkimuksestaan tunnettu Michael Mann. Mutta tämä asia koskee kymmeniä muitakin tutkijoita.

Lisää tuoretta tietoa Climategate 2:sta voi lukea enlanniksi mm. täältä. Climategate-sähköposteja voi lukea täältä.

Olisiko joku taho Suomessa kiinnostunut Ilmatieteenlaitoksen ja kenties muidenkin ilmastotutkijoiden kytköksistä Climategaten tieteenvääristelijöihin? Haloo Valtiotalouden Tarkastusvirasto ja Helsingin Yliopisto! Politisoituneen tieteen ylläpito ei ole todellisen tieteen etu! Ilmatieteenlaitoksemme on niin avoimesti liputtanut Jonesin ja Mannin manipuloitujen tutkimustulosten puolesta, että olisi ihme, ellei ikävää kytköstä löytyisi. Jos se ei ole vielä näiden 5000 nyt julkaistun viestin joukossa, kenties salatusta tiedostosta löytyy myös suomitietoa?

Lopuksi terveisiä Petteri Taalakselle. Tilastollisesti merkittävää ilmaston lämpenemistä ei ole maailmalla havaittu yli 10000 vuoteen - siis sitten edellisen jääkauden.

Kun IPCC jättää hiilidioksidihömpötyksen väliin, se osuu lähemmäs realismia

SREX-raportin kansikuva

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viimeisin erikoisraportti - Managing the Risks of Extreme Events and Disasters to Advance Climate Change Adaptation (SREX) - keskittyy tuhoisiin sääilmiöihin varautumiseen osana ilmastonmuutokseen sopeutumista. Seuraavassa Ilmatieteenlaitoksen tiedote erikoisraportista normaalitekstinä ja kommenttini kappaleittain kursiivilla.

Äärevissä sääilmiöissä jo muutoksia

Ilmastonmuutos muuttaa sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden esiintymistaajuutta, voimakkuutta, sijaintia ja kestoa ja voi aiheuttaa myös ennen kokemattomia tilanteita. Muutoksia äärevissä säätilanteissa on jo havaittavissa. Esimerkiksi lämpimien vuorokausien määrä on globaalitasolla lisääntynyt ilmakehän kasvihuonekaasujen määrän kasvusta johtuen. IPCC:n erikoisraportin mukaan on todennäköistä, että ihmisen aiheuttamat vaikutukset ovat johtaneet korkeimman ja matalimman päivälämpötilan muuttumiseen globaalilla tasolla. Myös mm. voimakkaisiin sateisiin ja merenpinnan korkeuden ääriarvoihin ihmisen toiminnalla näyttäisi jo olleen vaikutusta.

Ilmasto on ollut jatkuvassa muutoksessa jo muutamia miljardeja vuosia. Ihmisen olemassa olon aikanakin ilmasto on muuttunut dramaattisesti. Vasta viimeisen kahdensadan vuoden aikana on sään ääri-ilmiöitä kyetty mittaamaan. Ratkaisevasti kykymme havainnoida globaalia ilmastoa on kuitenkin kehittynyt vasta maata kiertävien sääsatelliittien myötä 1970-luvun lopulta lukien. Lyhyestä mittausjaksosta johtuen on jokseenkin varmaa, että edelleenkin vuosittain havaitaan uusia paikallisia, alueellisia ja myös globaaleja sääennätyksiä.

Ihmisen osallisuutta sääennätyksiin IPCC:n raportti ei vieläkään kykene todistamaan. Saattaa olla, että ihmisen ainoa osuus niihin rajoittuu mittaamiseen ja ehkä myös niiden merkityksen liioitteluun. Mittaushistorian aikana nimittäin ollaan oltu todella kaukana paleoklimatologian keinoin rekonstruoiduista sääilmiöistä, joihin ihmisellä ei ole voinut olla vaikutusta.

Voi olla, että lämpimät jaksot lisääntyvät tai sitten ei. Joka tapauksessa tämä raportti tuo johtopäätöksen aiempaa varovaisemmin esiin.

Ilmastomallit ennustavat, että vuosisadan loppuun mennessä lämpötilaennätykset kohoavat merkittävästi. On myös erittäin todennäköistä, että kiusallisen kuumien kausien pituus ja toistuvuus lisääntyvät edelleen maa-alueilla. Myös rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, merenpinnan korkeuden nousevan, trooppisten syklonien (kuten hurrikaanien) tuulten maksiminopeuksien kasvavan ja kuivuuden lisääntyvän tietyillä alueilla.

Niinpä tietokoneissa pyörivät ilmastomallit varmaan ennustavat. Reaalimaailmasta tehdyt mittaukset puolestaan erkaantuvat yhä kauemmas näistä malleista. Edellä mainittujen ilmiöiden esiintyminen vaihtelee aika-ajoin. Kuivuuskin on lisääntynyt vielä 10000 vuotta sitten vihreiden kasvien peittämän Saharan alueella merkittävästi. Samoin Suomen alueen lämpötilat ovat huomattavasti lämmenneet verrattuna vuoteen 15000 ennen ajanlaskun alkua. Jopa 1000 vuotta sitten Suomessa oli selvästi nykyistä lämpimämpää, jolloin mm. pähkinäpensaat vielä kasvoivat Lapissa.

Katastrofit vaikuttavat raskaimmin köyhiin maihin

Taloudelliset vahingot sää- ja ilmastokatastrofeissa ovat raportin mukaan kasvussa, mutta vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Arviot menetysten vuosittaisesta suuruudesta vaihtelevat muutamasta miljardista 200 miljardiin dollariin. Suurimmat taloudelliset menetykset ja kuolonuhrien määrät katastrofeissa ovat tyypillisesti kehittymättömissä maissa. Esimerkiksi vuodesta 1979 vuoteen 2004 yli 95 % kuolemista luonnonkatastrofeissa tapahtui kehitysmaissa.

Äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat epäilemättä kasvussa. Mutta se ei taida kuitenkaan johtua äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymisestä vaan siitä, että moninkertaisesti viime vuosisatoina lisääntynyt ihmiskunta on levittäytynyt hyvinkin uhanalaisille alueille. Köyhien kehitysmaiden kaupunkilaistuneet asukkaat ovat osanneet ja kyenneet varautumaan huonoiten normaaleihin ja ikiajat tulvineisiin rannikkoseutuihin sekä jokivarsiin, joiden asutus on kasvanut eniten.   

Raportissa korostetaankin, että ilmaston ääri-ilmiöistä johtuvien katastrofien vakavuus riippuu paitsi ilmiöistä itsestään, myös yhteiskunnan riskiherkkyydestä ja haavoittuvuudesta – esimerkiksi tulva vaikuttaa hyvin eri tavoin eri yhteisöissä riippuen niiden haavoittuvuudesta ja katastrofin jälkeisestä kyvystä palauttaa yhteiskunnan toimivuus.

Näissä kohdissa näkyy selvästi sekä kiinalaisten tiedemiesten että reaalimaailman havaintoihin tutkimuksensa perustavien länsimaisten tutkijoiden korostunut panos. Keskeinen havainto siis on se, että ilmastoon kuuluu normaalisti ääri-ilmiöitä, ja niiden aiheuttamat vahingot ihmisille riippuvat paljon valmistautumisen tasosta. Nämä asiat eivät tule esiin aiempien raporttien johtavina kirjoittajina toimineiden tietokonemallinörttien tutkimuksissa.

Yhteiskunnan haavoittuvuuteen ja alttiuteen vaikuttavat monet taloudelliset, sosiaaliset, demografiset, kulttuuriset, institutionaaliset sekä hallinnolliset tekijät. Nopea kaupungistuminen ja suurkaupunkien kasvu erityisesti kehittyvissä maissa on johtanut herkästi haavoittuvien kaupunkiyhteisöjen syntyyn. Haavoittuvan yhteiskunnan kehityksen takana on usein myös ympäristön pilaantuminen, hallinnon epäonnistuminen sekä väestön toimeentulomahdollisuuksien puuttuminen.

Kyllä näin varmaankin on. On varmaan vielä vaikeampaa suojautua sään ääri-ilmiöitä vastaan, jos suojautuminen tulva-, maanjäristys- ja kuivuusriskien torjumisen sijasta suunnataan pääsääntöisesti hiilidioksidin torjuntaan. Hiilidioksidia torjumalla nimittäin ei ole kyetty tuhansien miljardien eurojen panostuksesta huolimatta torjumaan ainoatakaan luonnonkatastrofia.

Altistumisen ja haavoittuvuuden vähentäminen tavoitteena

Riskejä ei voida kokonaan poistaa, mutta riskinhallinnalla ja ilmastonmuutokseen sopeutumalla voidaan kasvattavaa sietokykyä mahdollisille ilmaston ääri-ilmiöiden seurauksille. Säätekijöille altistumisen ja haavoittuvuuden alentaminen on tärkeä tekijä katastrofiriskien hallintastrategioissa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Erinomaista! Vieläkään Ilmatieteenlaitoksen tiedotteessa ei mainita hiilidioksidia syypäänä ilmastonmuutokseen!

Raportti muistuttaa, että sään ja ilmaston ääri-ilmiöihin liittyviin riskeihin varautuminen vaatii vähintään lisämuutoksia olemassa oleviin teknisiin, hallinnollisiin tai arvojärjestelmiin. Alueilla, joissa haavoittuvuus on suurta ja sopeutumiskyky matala, ilmaston ääri-ilmiöiden muutoksiin sopeutuminen voi olla haastavaa ilman todella merkittäviä muutoksia: on puututtava haavoittuvuuden ja epätasa-arvon takana oleviin sosiaalisiin ja taloudellisiin rakenteisiin.

Aivan. Ei kannattaisi rakentaa historiallisille tulva-alueille, sateessa sortuville rinteille jne. Eikä muuten kannattaisi myöskään rakentaa sellaista energiatuotantoa, joka ei tuota energiaa kovimmilla talvipakkasilla tai ei kestä normaaleja ääri-ilmiöitä kuten tsunameja.

Parhainta sopeutumista ja riskinhallintaa ovat raportin mukaan ne toimet, jotka tarjoavat hyötyjä suhteellisen nopeasti, mutta vähentävät haavoittuvuutta pitkän ajan kuluessa.

Lopuksi

Erikoisinta on se, että tämän uuden IPCC-raportin tiivistelmässä poliitikoille ei sanaa hiilidioksidi mainita kuin kerran. Myös ilmastonmuutoksen sisältö on jossain määrin muuttunut. Se ei enää tarkoita yksinomaan ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen, vaan luonnolliset ilmastoa muokkaavat tekijät ovat normaalin vaihtelun korostamisen myötä nousseet jopa pääosaan.

Kun kaksi edellistä IPCC:n arviointiraporttia ovat ylikorostaneet ihmisen päästöjen ja erityisesti hiilidioksidin ratkaisevaa vaikutusta ilmastonmuutoksessa, tämä raportti jopa epäilee, että ihmisen ilmastoa muuttava vaikutus ei ehkä edes näy seuraavina vuosikymmeninä tehtävissä mittauksissa. Tämä voi johtua vain kahdesta syystä: Joko ihmisellä ei ole globaalisti mitattavaa vaikutusta, tai se on niin vähäinen, että se hukkuu luonnolliseen ilmaston vaihteluun.

En silti vielä väittäisi, että IPCC on hylännyt ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutosteorian ja hiilidioksidin syyllisyyden. Mutta tähän asti oikeastaan vain tietokoneissa pyöriviin ilmastomalleihin luottanut tutkijoiden eliitti on joutumassa vaikeuksiin, kun reaalimaailmasta mitatut tulokset erkaantuvat yhä kauemmas mallien tuloksista. Globaali ilmasto ei ole tilastollisesti merkittävästi muuttunut tuhansiin vuosiin, myrskyt eivät ole lisääntyneet, eivätkä muutkaan mallien mukaisesti ennustetut ilmiöt näytä olevan aiempaa lähempänä toteutumistaan.

Tämän raportin perusteella vihreän poliitikon on aiempaa vaikeampaa vaatia äänestäjiltä mittavia uhrauksia hiilidioksidin torjumiseksi. Sen sijaan järkevää yhdyskuntarakentamista ajavalle poliitikolle raportti antaa työkaluja. Hyvä näin!

Grönlanti ei todista ilmaston lämpenemisestä

Ilman lämpötila Grönlannin jäätikön pinnalla oli muutamia tuhansia vuosia sitten selvästi nykyistä korkeampi. Ja 200–300 vuotta sitten se oli paljon nykyistä kylmempi. Nämä lämpötilan vaihtelut kuitenkin mahtuvat hyvin ilmaston normaalin vaihtelun rajoihin – ainakin jos uskomme uutta  GEOPHYSICAL RESEARCH LETTERS -julkaisussa ilmestynyttä Takuro Kobashi johtaman tutkimusryhmän tutkimusta.

Kobashin tutkimus perustuu Grönlannin jäätiköstä poratun GISP2-jäänäytteen analysointiin uudella menetelmällä, jossa jäänmuodostuksen aikainen lämpötila mitataan kerrostuneen jään ilmakuplissa olevien typen ja argonin isotooppien suhteista.

Alla olevassa kuvassa Kobashin tutkimusryhmän aikasarja Grönlannin jäätikön pintalämpötiloista. Ylimmässä kuvassa on esitetty viimeisen 170 vuoden lämpötilan kuvaaja, keskimmäisessä 1000 vuoden ja alimmassa 4000 vuoden kuvaaja.

Kuvaajat osoittavat, että nykyisessä lämpötilassa tai viimeisen 150 vuoden aikana havaitussa lämpenemisessä ei ole mitään ihmeellistä. Vastaavia lämpenemisiä ja niiden vastakohtia on tapahtunut kymmeniä viimeisen 4000 vuoden aikana.

Jostain syystä Kobashi ei edes yritä selittää nykyisiä lämpötiloja ihmiskunnan tai hiilidioksidin syyksi. Hän ei myöskään kerro ainoankaan havaitsemansa lämpötilamuutoksen syyksi vihreitä veroja tai muita energiamaksuja, joita sinä kasvavassa määrin maksat luullessasi vaikuttavasi ilmaston lämpötilaan. Tämä Kobashin hiljaisuus johtuu siitä, että sellaisia tekijöitä ei ole ollut ennen 1990-lukua.

Kobashi ei myöskään viittaa jääkarhujen tulevaan sukupuuttoon ilmaston lämpenemisen myötä. Ehkä tämä johtuu siitä, että Kobashi tietää jääkarhupopulaatioiden voivan nykyisin paremmin kuin 50 vuotta sitten, jolloin niitä vielä metsästettiin lähes rajoituksitta. Ehkä Kobashi on myös päätellyt, että kenties 100000 vuotta sitten harmaakarhusta eriytyneet jääkarhut ovat selvinneet hyvin myös nykyistä paljon lämpimämmässä ilmastossa.

Kobashin tutkimus vahvistaa aiempia ilmastohistoriallisia tutkimuksia, jotka lähes yksimielisesti kertovat viimeisen 10000 vuoden olleen nykyistä ilmastoamme lämpimämpi. Kummallista, että vihreät piirit haluavat torjua paluuta kylmästä pikkujääkaudesta normaaliin ilmastoon.

Kobashin tutkimusraportin voit lukea kokonaisuudessaan täältä: http://www.leif.org/EOS/2011GL049444.pdf

Mäkisen kissat ja ilmastotutkijat erimielisinä ilmaston lämpenemisestä

Mäkisen viisas kissa tarkkailemassa ilmastoa

Helsingin Sanomat osaa AP-uutistoimiston jutun pohjalta kertoa seuraavaa: ”Maailman hiilidioksidipäästöjen määrä kasvoi viime vuonna ennätysvauhtia, kertoo Yhdysvaltain energiaministeriö. Kasvua päästöissä oli edellisvuoteen kuusi prosenttia, eli yli 560 miljoonaa tonnia.

Viime vuoden lukemat saattavat tarkoittaa sitä, että ilmasto lämpenee jopa enemmän kuin asiantuntijat ovat ennakoineet synkimmissä laskelmissaan.

Viime vuoden hiilidioksidipäästöjen kasvusta yli puolet syntyi Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Kolmas suuri saastuttaja on Intia.

Päästömääristä suuri osa selittyy hiilenpoltolla, joka aiheuttaa eniten hiilidioksidipäästöjä maailmassa. Hiilipäästöt lisääntyivät viime vuonna lähes 8 prosenttia vuodentakaisesta.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli julkaisi mittavan raportin ilmaston lämpenemisestä viimeksi vuonna 2007. Raportissa kasvihuonekaasujen arvioitiin aiheuttavan 2,4–6,4-asteen lämpötilan nousun vuosisadan loppuun mennessä. Viime vuoden päästölukujen perusteella synkinkään arvio ei välttämättä enää riitä, sanoo tutkija Chris Field Stanfordin yliopistosta.”

Aloitetaanpa uutisen purku hiilenpolton lisääntymisestä ja päätetään se ilmaston lämpenemiseen sekä Mäkisen kissoihin.

Hiilenpoltto tosiaan on lisääntymässä kaikkialla, missä tarvitaan edullista energiaa nopeasti. Tämä kasvu ei ole kyllä mitenkään yllätyksellistä, sillä mm. Kiina on ilmoittanut lisäävänsä energiatuotantoaan hiiltä polttamalla vuoteen 2030 mennessä enemmän kuin Yhdysvaltain, Euroopan ja Japanin hiilivoimalaitosten nykyinen tuotanto on yhteensä. Kun useat muutkin kehittyvät isot maat lisäävät hiilivoimaansa lähitulevaisuudessa merkittävästi, voidaan koko maailman hiilenpolton arvioida ainakin kaksinkertaistuvan, vaikka Eurooppa sitä vähentäisi. Tosin Eurooppakaan ei sitä taida tehdä, sillä Saksan hiljattainen päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä pakottaa senkin lisäämään hiilivoiman käyttöä.

Useat maat ovat samanaikaisesti lisäämässä maa- ja liuskekaasun käyttöään. Näin on jo tapahtunut Yhdysvalloissa ja lienee tapahtumassa mm. Iso-Britanniassa, Puolassa, Saksassa ja Kiinassa. Nämäkin hiilivetypolttoaineet aiheuttavat huomattavan lisän hiilidioksidipäästöihin, joskin niiden muut päästöt ovat kivihiilivoimaloita pienemmät.  Uutisessa mainitulle Stanfordin tutkijalle, Chris Fieldille, tämä ei voi olla yllätys. Hän ja muut ilmasto- ja hiilidioksidipanikoijat varmaankin nostavat pian maapallon tulevaa keskilämpötilaa jopa 10 asteella. Voimme siis valmistautua kasvattamaan Suomessa appelsiineja eteläisen Euroopan kaakaoviljelijöille ja arktisen alueen vehnäntuottajille.

Sitten pari varoituksen sanaa niille, jotka tässä vaiheessa suunnittelevat hankkivansa viljelysmaata napapiirin pohjoispuolelta. Vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kaikista Euroopan päästörajoituksista huolimatta kasvanut jatkuvasti, maapallon ilmakehä ei ole lämmennyt yhtään juuri yhtään viimeisen 30 vuoden aikana, kun luonnollinen lämpötilan vaihtelu poistetaan tilastoista. Viime lokakuun lopussa maapallon ilmakehän pintakerroksen keskilämpötila oli 0,1 astetta yli 30 vuoden keskiarvon, kuten alla olevasta satelliittimittauksiin perustuvasta Alabaman yliopiston kuvasta voit nähdä.

Keskilämpötilan trendi on itse asiassa ollut laskemassa hitaasti jo 13 vuoden ajan. Ainoat paikat, missä lämpötilat oikeasti nousevat rajusti, ovat hiilidioksidiyliherkkien ilmastoshamaanien tietokonemallit. Niitä pyöritetään ylikierroksilla, sillä ne eivät kykene selittämään samanaikaista kylmenevää ilmastoa ja kasvavaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta.

Sama kylmenevä trendi muuten koskee myös meriä. Myöskään merenpinnat eivät ole nousussa, sillä nekin ovat kääntyneet laskusuuntaan.

Lauhasta syksystä huolimatta Mäkisillä valmistaudutaan normaaliin Suomen talveen. Mäkisen kissat, jotka ovat parina viime syksynä kiroilleet jo marraskuussa äkäisinä, ovat nyt vähemmän äreitä. Se ennustaa normaalia lumimäärää ja tavanomaisia pakkaslukemia ensi talveksi. Olen aika varma, että kissani voittavat ennusteillaan ilmastotieteilijät tänäkin vuonna.  Mutta kissani luottavatkin enemmän empiirisiin lämpötilahavaintoihin ja yhä vähemmän tulevaisuuden fiktioihin. Siksi ne ovat ilmastoasioissa monia tiedemiehiä ja erityisesti Hesaria uskottavampia.