|
SREX-raportin kansikuva |
Äärevissä
sääilmiöissä jo muutoksia
Ilmastonmuutos muuttaa sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden
esiintymistaajuutta, voimakkuutta, sijaintia ja kestoa ja voi aiheuttaa myös
ennen kokemattomia tilanteita. Muutoksia äärevissä säätilanteissa on jo
havaittavissa. Esimerkiksi lämpimien vuorokausien määrä on globaalitasolla
lisääntynyt ilmakehän kasvihuonekaasujen määrän kasvusta johtuen. IPCC:n
erikoisraportin mukaan on todennäköistä, että ihmisen aiheuttamat vaikutukset
ovat johtaneet korkeimman ja matalimman päivälämpötilan muuttumiseen
globaalilla tasolla. Myös mm. voimakkaisiin sateisiin ja merenpinnan korkeuden
ääriarvoihin ihmisen toiminnalla näyttäisi jo olleen vaikutusta.
Ilmasto on ollut jatkuvassa muutoksessa jo muutamia miljardeja vuosia.
Ihmisen olemassa olon aikanakin ilmasto on muuttunut dramaattisesti. Vasta viimeisen
kahdensadan vuoden aikana on sään ääri-ilmiöitä kyetty mittaamaan.
Ratkaisevasti kykymme havainnoida globaalia ilmastoa on kuitenkin kehittynyt
vasta maata kiertävien sääsatelliittien myötä 1970-luvun lopulta lukien.
Lyhyestä mittausjaksosta johtuen on jokseenkin varmaa, että edelleenkin vuosittain
havaitaan uusia paikallisia, alueellisia ja myös globaaleja sääennätyksiä.
Ihmisen osallisuutta sääennätyksiin IPCC:n raportti ei vieläkään kykene
todistamaan. Saattaa olla, että ihmisen ainoa osuus niihin rajoittuu
mittaamiseen ja ehkä myös niiden merkityksen liioitteluun. Mittaushistorian
aikana nimittäin ollaan oltu todella kaukana paleoklimatologian keinoin
rekonstruoiduista sääilmiöistä, joihin ihmisellä ei ole voinut olla vaikutusta.
Voi olla, että lämpimät jaksot lisääntyvät tai sitten ei. Joka tapauksessa tämä
raportti tuo johtopäätöksen aiempaa varovaisemmin esiin.
Ilmastomallit ennustavat, että vuosisadan loppuun mennessä
lämpötilaennätykset kohoavat merkittävästi. On myös erittäin todennäköistä,
että kiusallisen kuumien kausien pituus ja toistuvuus lisääntyvät edelleen
maa-alueilla. Myös rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, merenpinnan
korkeuden nousevan, trooppisten syklonien (kuten hurrikaanien) tuulten
maksiminopeuksien kasvavan ja kuivuuden lisääntyvän tietyillä alueilla.
Niinpä tietokoneissa pyörivät ilmastomallit varmaan ennustavat. Reaalimaailmasta
tehdyt mittaukset puolestaan erkaantuvat yhä kauemmas näistä malleista. Edellä
mainittujen ilmiöiden esiintyminen vaihtelee aika-ajoin. Kuivuuskin on
lisääntynyt vielä 10000 vuotta sitten vihreiden kasvien peittämän Saharan
alueella merkittävästi. Samoin Suomen alueen lämpötilat ovat huomattavasti lämmenneet
verrattuna vuoteen 15000 ennen ajanlaskun alkua. Jopa 1000 vuotta sitten
Suomessa oli selvästi nykyistä lämpimämpää, jolloin mm. pähkinäpensaat vielä kasvoivat
Lapissa.
Katastrofit
vaikuttavat raskaimmin köyhiin maihin
Taloudelliset vahingot sää- ja ilmastokatastrofeissa ovat
raportin mukaan kasvussa, mutta vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Arviot
menetysten vuosittaisesta suuruudesta vaihtelevat muutamasta miljardista 200
miljardiin dollariin. Suurimmat taloudelliset menetykset ja kuolonuhrien määrät
katastrofeissa ovat tyypillisesti kehittymättömissä maissa. Esimerkiksi
vuodesta 1979 vuoteen 2004 yli 95 % kuolemista luonnonkatastrofeissa tapahtui
kehitysmaissa.
Äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat
epäilemättä kasvussa. Mutta se ei taida kuitenkaan johtua äärimmäisten
sääilmiöiden lisääntymisestä vaan siitä, että moninkertaisesti viime
vuosisatoina lisääntynyt ihmiskunta on levittäytynyt hyvinkin uhanalaisille alueille.
Köyhien kehitysmaiden kaupunkilaistuneet asukkaat ovat osanneet ja kyenneet
varautumaan huonoiten normaaleihin ja ikiajat tulvineisiin rannikkoseutuihin sekä
jokivarsiin, joiden asutus on kasvanut eniten.
Raportissa korostetaankin, että ilmaston ääri-ilmiöistä
johtuvien katastrofien vakavuus riippuu paitsi ilmiöistä itsestään, myös
yhteiskunnan riskiherkkyydestä ja haavoittuvuudesta – esimerkiksi tulva
vaikuttaa hyvin eri tavoin eri yhteisöissä riippuen niiden haavoittuvuudesta ja
katastrofin jälkeisestä kyvystä palauttaa yhteiskunnan toimivuus.
Näissä kohdissa näkyy selvästi sekä kiinalaisten tiedemiesten että reaalimaailman
havaintoihin tutkimuksensa perustavien länsimaisten tutkijoiden korostunut
panos. Keskeinen havainto siis on se, että ilmastoon kuuluu normaalisti
ääri-ilmiöitä, ja niiden aiheuttamat vahingot ihmisille riippuvat paljon
valmistautumisen tasosta. Nämä asiat eivät tule esiin aiempien raporttien
johtavina kirjoittajina toimineiden tietokonemallinörttien tutkimuksissa.
Yhteiskunnan haavoittuvuuteen ja alttiuteen vaikuttavat
monet taloudelliset, sosiaaliset, demografiset, kulttuuriset, institutionaaliset
sekä hallinnolliset tekijät. Nopea kaupungistuminen ja suurkaupunkien kasvu
erityisesti kehittyvissä maissa on johtanut herkästi haavoittuvien
kaupunkiyhteisöjen syntyyn. Haavoittuvan yhteiskunnan kehityksen takana on
usein myös ympäristön pilaantuminen, hallinnon epäonnistuminen sekä väestön
toimeentulomahdollisuuksien puuttuminen.
Kyllä näin varmaankin on. On varmaan vielä vaikeampaa suojautua sään
ääri-ilmiöitä vastaan, jos suojautuminen tulva-, maanjäristys- ja
kuivuusriskien torjumisen sijasta suunnataan pääsääntöisesti hiilidioksidin
torjuntaan. Hiilidioksidia torjumalla nimittäin ei ole kyetty tuhansien
miljardien eurojen panostuksesta huolimatta torjumaan ainoatakaan
luonnonkatastrofia.
Altistumisen ja
haavoittuvuuden vähentäminen tavoitteena
Riskejä ei voida kokonaan poistaa, mutta riskinhallinnalla
ja ilmastonmuutokseen sopeutumalla voidaan kasvattavaa sietokykyä mahdollisille
ilmaston ääri-ilmiöiden seurauksille. Säätekijöille altistumisen ja
haavoittuvuuden alentaminen on tärkeä tekijä katastrofiriskien
hallintastrategioissa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
Erinomaista! Vieläkään Ilmatieteenlaitoksen tiedotteessa ei mainita
hiilidioksidia syypäänä ilmastonmuutokseen!
Raportti muistuttaa, että sään ja ilmaston ääri-ilmiöihin
liittyviin riskeihin varautuminen vaatii vähintään lisämuutoksia olemassa
oleviin teknisiin, hallinnollisiin tai arvojärjestelmiin. Alueilla, joissa
haavoittuvuus on suurta ja sopeutumiskyky matala, ilmaston ääri-ilmiöiden muutoksiin
sopeutuminen voi olla haastavaa ilman todella merkittäviä muutoksia: on
puututtava haavoittuvuuden ja epätasa-arvon takana oleviin sosiaalisiin ja
taloudellisiin rakenteisiin.
Aivan. Ei kannattaisi rakentaa historiallisille tulva-alueille,
sateessa sortuville rinteille jne. Eikä muuten kannattaisi myöskään rakentaa
sellaista energiatuotantoa, joka ei tuota energiaa kovimmilla talvipakkasilla
tai ei kestä normaaleja ääri-ilmiöitä kuten tsunameja.
Parhainta sopeutumista ja riskinhallintaa ovat raportin
mukaan ne toimet, jotka tarjoavat hyötyjä suhteellisen nopeasti, mutta
vähentävät haavoittuvuutta pitkän ajan kuluessa.
Lopuksi
Erikoisinta on se, että tämän uuden IPCC-raportin tiivistelmässä poliitikoille
ei sanaa hiilidioksidi mainita kuin kerran. Myös ilmastonmuutoksen sisältö on
jossain määrin muuttunut. Se ei enää tarkoita yksinomaan ihmisen aiheuttamien
hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen, vaan luonnolliset
ilmastoa muokkaavat tekijät ovat normaalin vaihtelun korostamisen myötä
nousseet jopa pääosaan.
Kun kaksi edellistä IPCC:n
arviointiraporttia ovat ylikorostaneet ihmisen päästöjen ja erityisesti hiilidioksidin
ratkaisevaa vaikutusta ilmastonmuutoksessa, tämä raportti jopa epäilee, että
ihmisen ilmastoa muuttava vaikutus ei ehkä edes näy seuraavina vuosikymmeninä
tehtävissä mittauksissa. Tämä voi johtua vain kahdesta syystä: Joko ihmisellä
ei ole globaalisti mitattavaa vaikutusta, tai se on niin vähäinen, että se
hukkuu luonnolliseen ilmaston vaihteluun.
En silti vielä väittäisi, että IPCC on hylännyt ihmisen aiheuttaman
ilmastonmuutosteorian ja hiilidioksidin syyllisyyden. Mutta tähän asti
oikeastaan vain tietokoneissa pyöriviin ilmastomalleihin luottanut tutkijoiden
eliitti on joutumassa vaikeuksiin, kun reaalimaailmasta mitatut tulokset
erkaantuvat yhä kauemmas mallien tuloksista. Globaali ilmasto ei ole
tilastollisesti merkittävästi muuttunut tuhansiin vuosiin, myrskyt eivät ole
lisääntyneet, eivätkä muutkaan mallien mukaisesti ennustetut ilmiöt näytä
olevan aiempaa lähempänä toteutumistaan.
Tämän raportin perusteella vihreän
poliitikon on aiempaa vaikeampaa vaatia äänestäjiltä mittavia uhrauksia
hiilidioksidin torjumiseksi. Sen sijaan järkevää yhdyskuntarakentamista
ajavalle poliitikolle raportti antaa työkaluja. Hyvä näin!