Akateemista aikuisviihdettä merenpinnasta

Merenpinnan nousu on viime vuosina ollut välillä näyttävästikin esillä erilaisissa medioissa. Olen itse suhtautunut melko skeptisesti varsinkin sitä koskevien mallinnustutkimusten tuloksiin, jotka enimmäkseen ennustavat hurjaa nousua, joka aina alkaa kohtapuoliin.

Kuva 1: Jääkauden jälkeinen globaali merenpinnan nousu

En tietenkään kiistä merenpinnan nousua, mikä on ollut vallitseva trendi jo viimeisten 18 000 vuoden ajan, kuten viereinen kuva rekonstruoidusta merenpinnan muutoksesta todistaa. Hurjimmillaan nousuvauhti on ollut holoseenin alkuaikoina suuruusluokassa 15 millimetriä vuodessa, mutta viime vuosituhansina se on hidastunut suuruusluokkaan 1 mm/v (± 1 mm). Näin siis, kun nousua tarkastellaan vuosisatojen tai vuosituhansien aikajänteellä. Lyhyemmillä vuosikymmenten tai vuosien tarkastelujaksoilla toki saadaan esiin melkoista vaihtelua, sillä merenpinta välillä voi nousta voimakkaasti ja kohta laskea yhtä voimakkaasti.

Poliittinen ilmastonmuutostutkimus on koettanut todistaa merenpinnan nousun viime aikaista kiihtymistä, mikä olisi selvä merkki jostain huolestuttavasta. Samalla tuo kiihtyminen koetetaan sitoa ihmiskunnan toimintaan - lähinnä energiatuotannon aiheuttamiin hiilidioksidipäästöihin. Jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kiistämätön kasvu aiheuttaisi muutoksia merenpinnan nousuvauhtiin, sen toki pitäisikin näkyä empiirisissä mittauksissa. Selvimmin sen pitäisi näkyä viimesten 30 vuoden aikana, jona aikana ihmiskunnan polttamista fossiilista polttoaineista kertynyt hiilidioksidimäärä edustaa lähes puolta koko päästömäärästä viimeisten 300 vuoden aikana.

Useat mediatalot uutisoivat jälleen kahdesta mallinnustutkimuksesta, joiden väitetään todistavan em. kytköksen. Mm. MTV3 kertoi asiasta otsikolla "Merenpinnat nousseet ennätysnopeasti – ja vauhti vain kiihtyy". Tuosta jutusta on alla pari kappaletta, joita ruodin jäljempänä.

Toinen tutkimuksista selvitti jo tapahtunutta meren pinnan vaihtelua. Sen mukaan merien pinta nousi viime vuosisadalla nopeimmin kolmeen vuosituhanteen, toteaa newjerseyläisen Rutgersin yliopiston tutkija Robert Kopp. 1900-luvulla meret nousivat 14 senttiä.

Nopeinta nousu on ollut Koppin mukaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Tutkijat päätyvät raportissaan siihen, että ilman ihmisen vaikutusta merien pinta olisi nykyistä alempana.

Kävin hakemassa ihan oikeita merenpinnan mittaustietoja - siis en mallinnuksia - PSMSL-palvelusta (Permanent Service for Mean Sea Level). Etsin sellaiset mittausasemat, joiden tulokset ulottuvat vähintään vuoteen 2013, ja joiden keskeytymätön mittaushistoria (>95%) on mahdollisimman pitkä - vähintään 50 vuotta. Valitettavasti tuollaisia asemia ei ole kovin paljoa, mutta löysin sellaisia kaikilta meriltä. Katsotaanpa, miten nuo asemat vastaavat tutkija Koppin väittämään.

Aloitin Pohjanmereltä ja koilliselta Atlantilta kolmella asemalla. Alla olevassa kuvassa on esitetty noiden asemien mittausten perusteella laskettu merenpinnan muutosvauhti (mm/vuosi) verrattuna vuosien 1985-2014 vauhtiin, jonka olen normalisoinut 0-tasolle. Kaikkien käyrien kukin piste edustaa siis 30 vuoden lineaarista trendiä vaaka-akselin arvopistettä edeltäviltä 30 vuodelta. Selvennän vielä kuvan alla asiaa.

Kuva 2

Esimerkiksi Maasluisin mustan kuvaajan korkein piste (1915) kertoo, että nousunopeus vuosina 1886-1915 oli noin 3 mm/v suurempaa verrattuna vuosien 1985-2014 vastaavaan. Kaikissa seuraavissakin kuvissa kuvaajien positiiviset arvot kertovat siis jaksoista, jolloin nousuvauhti oli nopeampaa verrattuna viimeiseen 30 vuoden jaksoon. Vastaavasti niinä aikoina, kun käyrä sukeltaa nollatason alapuolelle, vauhti on ollut hitaampaa, ja voisimme ehkä väittää tutkija Koppin lailla näkevämme nousuvauhdin kiihtymistä.

Kuvan 2 hollantilaiset asemat kertovat, että viimeisen noin 150 vuoden aikana merenpinnan nousuvauhti on ollut pääosin nopeampaa verrattuna viimeaikaiseen. Punainen Newlynin kuvaaja näyttäisi hieman kiihtyvää kehitystä, mutta mittaustarkkuuden rajoissa senkin mittama nousuvauhti vuosina 1940-1979 on samaa luokkaa viimeisten vuosikymmenten kanssa.

Katsotaan seuraavaksi, miten Atlantin länsirannalla on tapahtunut. Kaikki alla olevat graafit on laskettu samalla logiikalla kuin edellisessä kuvassa 2 oleva.

Kuva 3

Nykyistä nopeampaa nousu on ollut Portlandin ja Baltimoren mittausasemien mukaan 1920-luvulta 1960-luvulle. New Yorkissa ollaan nykyisin samassa nousuvauhdissa kuin 60 vuotta sitten.

Matkataan auringon mukana seuraavaksi Tyynenmeren itärannikolle.

Kuva 4

Kolme pisimpään toiminutta mittausasemaa väittävät, että merenpinta Pohjois-Amerikan länsirannikolla on lähes koko viime vuosisadan ajan noussut nopeammin kuin aivan viime aikoina. Missä se nousun kiihtyminen? Ehkä se löytyy Tyynenmeren länsiosista?

Kuva 5

Valitettavasti kovin pitkiä aikasarjoja ei tuolta alueelta löydy. Mutta sen paremmin alueen pohjois- kuin eteläosassa merenpinnan nousu on ollut menneisyydessä vauhdikkaampaa tai yhtä vauhdikasta nykyaikaan verrattuna.

Kuva 6

Intian valtameren molemmat asemat todistavat siitä, että viimeisten 30 vuoden aikana meri on noussut nopeammin verrattuna edelliseen vuosisataan. Vasta nyt tutkija Koppin kanta saa jonkinlaista tukea.


Otetaan vielä Jäämeri lyhyesti ja sitten kotoinen Itämeremme.

Kuva 7

Jäämerenkin sarjat ovat valitettavan lyhyitä, mutta en niistäkään selkeää nousun kiihtymistä löydä. Murmanskin käyrä näyttää hurjalta, sillä vaihtelut voivat pohjoisessa olla paikallisesti rajuja. Mutta merenpinnan muutos ei tosiasiassa ole sielläkään kovin dramaattista. Merenpinta nousi Murmanskissa aikana 1952 - 2014 peräti kuudella millimetrillä.

Suomi, Ruotsi ja Saksa ovat mitanneet merenpintaa tunnollisesti jo pitkään, ja niinpä edellisiin meriin verrattuna pienestä lähilätäköstämme on hyvin kattava merenpintatieto.

Kuva 8

Ei näy kiihtymistä täälläkään, vaikka valtamerillä noussut vesi toki olisi Tanskan salmien kautta tännekin päässyt. Wissmarissa merenpinta liikkui samaan tahtiin tai enemmän kuin nykyisin jo 1850-1880 ja muillakin asemilla 1900-luvun alkaessa.

Suhteellinen merenpintahan tosiasiassa laskee Itämeren pohjoisosissa, kuten alla oleva Helsingin mittausaseman kuvaaja todistaa. Sehän johtuu siitä, että jääkauden aikana painunut maankuori vähitelleen ponnahtaa ylöspäin alkuperäiseen muotoonsa, ja tuo maannousu on merenpinnan nousua nopeampaa.

Kuva 9

Jaoin Helsingin mittaustiedot 30 vuoden jaksoihin (viimeinen jakso vain 14 vuotta) ja laskin kunkin jakson lineaarisen trendin. Mitä pienempi trendi - siis mitä jyrkemmin trendiviiva osoittaa alaspäin - sitä hitaammin absoluuttinen merenpinta nousee. Nopeinta veden nousu on viimeisen noin 130 vuoden aikana ollut 1900-luvun lopussa, mutta ainakaan 2000-luvun alun mukaan kiihtyminen ei jäisi pysyväksi. No seuraavat 15 vuotta tuon sitten näyttävät.

Otin tuon Helsingin tarkemman kuvan sen vuoksi, kun olen odotellut myös suhteellisen merenpinnan kääntyvän nousuun hyvinkin pian. Ilmatieteen laitos nimittäin vajaat kolme vuotta sitten esitti mallinnustutkimuksesta johdettuna, että Suomenlahden pinta nousee mahdollisesti lähes metrillä seuraavan 85 vuoden aikana. Kun merenpinta on mittaushistorian aikana laskenut keskimäärin 2,3 mm/vuosi, sen siis pitäisi kääntyä reilun senttimetrin vuosittaiseen nousuun tuotapikaa. Se merkitsisi, että veden pitäisi täällä nousta noin 10 kertaa nopeammin kuin missään muualla maapallolla ja lähes yhtä nopeasti kuin kuvan 1 nopeimman nousun aikaan reilut 10 000 vuotta sitten. Ja uskokaa tai älkää, mutta tuon käsittämättömän ennusteen mukaan meillä laaditaan maakunta-, yleis- ja asemakaavoja rannikkoseuduille!

Bloggaus venähti jo turhan pitkäksi, joten aivan tiivistetysti yhteenveto ja tuomio tutkija Koppin väittämään nousun kiihtymisestä. Merenpinta on aiemmin noussut viimeaikaista nopeammin lähes kaikkien pitkään mitanneiden asemien mukaan. En myöskään näe noissa käyrissä tasaisesti kohonneen ilmakehän hiilidioksidin signaalia. Jälleen kerran on siis uutisoitu mallinnustutkimuksesta, jonka tuloksilla ei ole mitään yhteistä reaalimaailman kanssa. Akateemisesta aikuisviihteestä on siis kyse maikkarin uutisoinnissa.